Perustettu: 2001
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi
Kaudet Ykkösessä: 9 (2006-2014)
Kaudet Kakkosessa: 7 (2002-2005, 2015, 2018-2019)
Kaudet Kolmosessa: 2 (2016-2017)
Sijoitus kaudella 2019 Kakkosen A-lohkossa: 2.
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSEURAJOHTOToiminnanjohtaja: Timo Tahvanainen
Johtokunnan puheenjohtaja: Juha Purmonen
Varapuheenjohtaja: Jouni Turunen
Sihteeri: Rauno Vainikainen
Johtokunnan jäsenet:Seppo Eskelinen
Jorma Karttunen
Ari Niskanen
Antti Tolonen
KAUSI 2019LähtöasetelmatYksi aikakausi Jipon historiassa tuli päätökseen syksyllä 2018, kun selvisi, että edustusjoukkuetta kolme edellistä kautta luotsannut
Jouni Lehtimäki ei jatka tehtävässään. Jippoa aiemmin niin pelaajana, joukkueenjohtajana, juniorivalmentajana, toiminnanjohtajana, managerina kuin ties missä muussakin roolissa edustanut ”Jone” ei pestinsä aikana varsinaisesti noussut kannattajien suosioon, mutta sarjanousu ja sen perään kolmossija Kakkosen kovimmassa lohkossa viiteen peräkkäiseen voittoon päättyneellä kaudella kertovat, ettei se nyt lopulta ihan metsään mennyt.
Lehtimäen työn jatkajan henkilöllisyyttä ei tarvinnut jäädä odottelemaan, sillä jo ennen kauden 2018 viimeistä ottelua Jipon uudeksi päävalmentajaksi esiteltiin
Jussi Leppälahti. Aiemmin lähinnä junioripuolella valmennuskokemusta kerryttänyt 32-vuotias espoolainen oli virkistävä valinta päävalmentajan pestiin, johon Jipolla on ollut tapana etsiä joku tuttu ja turvallinen vaihtoehto Joensuun seudulta. Toki valinnassa oli myös riskinsä, sillä Leppälahdella ei juuri ollut valmennuksellisia meriittejä, ja ympäri Suomen hänet on tunnettu lähinnä rakastettuna ja ennen kaikkea vihattuna toimittajana. Vahvasti tilastoihin ja dataan luottavana valmentajana Leppälahti halusi tiimiinsä mukaan sekä video- että data-analyytikon, joiksi nimettiin
Ville Naumanen ja
Antti Sinkkonen. Muuten taustoihin ei tullut suuria muutoksia, apuvalmentaja
Sasha Anttilaisen ja maalivahtivalmentaja
Jussi Nevalaisen jatkaessa uudenkin päävalmentajan apuna.
Jussi Leppälahti - uusi päävalmentajaVaikka valmennuksessa pyörivät uudet tuulet, joukkueen runko pysyi yllättävänkin hyvin ennallaan. Syksyn vahvistus
Aleksi Ikonen jatkoi matkaansa (päätyen lopulta PEPO:on), ja loppukaudesta avaukseen noussut laitapuolustaja
Ville Teräsranta palasi MiPK:iin.
Zakaria Abahassine palasi loukkaantumisten pilaaman kauden jälkeen Jyväskylään, ja kakkosmaalivahdiksi juuttunut
Paavo Jarva jätti seuran. Muita mainitsemisen arvoisia lähtijöitä ei harjoituskauden alkaessa ollut.
Joulu-tammikuussa joukkueeseen liittyivät uusina naamoina laitapuolustaja
Henrik Hellstén Kouvolan Susista, keskikenttäpelaaja
Santeri Saarenkunnas SC KuFu-98:sta sekä kasvattajaseuraansa palannut hyökkääjä
Risto Kahelin AC Kajaanista. Lähtökohtaisesti Hellsténin katsottiin paikkaavan lähes yksi-yhteen Teräsrannan, ja Kahelinin vastaavasti Ikosen, vaikka ominaisuuksiltaan kyseessä onkin kaksi hyvin erityyppistä laitahyökkääjää. Saarenkunnaksen katsottiin tuovan kaivattua leveyttä keskikentälle.
Harjoituskausi oli tuloksellisesti varsin sekava. Leppälahden positional play'hin nojaavat, yksityiskohtaiset taktiset kuviot vaativat Jouni Lehtimäen valmennuksessa monta vuotta pelanneilta pelaajilta totuttelua ja opettelua. Etenkin alaspäin syöttelyssä oli kevättalven aikana ongelmia, jotka johtivat muutamaan varsin noloon takaiskumaaliin ja tappioihin mm. C-lohkon KuFua ja PK-37:ää vastaan. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut allekirjoittaneessa kovin suurta huolta, sillä ajoittain Jipon pelaamisessa näkyi jo talvella oikein positiivisia elementtejä, ja heikoista harjoitusotteluista huolimatta Jippo jätti Cupissa Kakkosen A-lohkon ennakkosuosikit MP:n ja PEPO:n taakseen ja eteni lopulta jopa Kakkosen Cupin välierävaiheeseen asti. Pelin kehittymisessä avainasemassa oli Rantakylän Liikuntahallin valmistuminen vuodenvaihteessa, minkä myötä Jipon talviharjoitteluolosuhteet nousivat historiallisen hyvälle tasolle ja harjoitusotteluita päästiin pelaamaan paljon.
Vaikka muuten näytti ihan hyvältä, yksi asia pisti mietityttämään jo harjoituskauden aikana: kuka tekee maalit? Isolla mediahuomiolla (ansaitustikin) Joensuuhun saapuneen
Irakli Sirbiladzen ensimmäinen kausi Jipossa meni mönkään polvivamman takia, mutta talvella hänen kanssaan sorvattiin silti jatkosopimus. Samaan aikaan kun "Sirbiä" kuntoutettiin kaikessa rauhassa, myös toinen hyökkääjä
Jere Kähkönen oli loukkaantuneena. Myös viime kausien tehokkain pelaaja, kymppipaikalla paremmin viihtyvä
Miko Mäkirinne oli lähes koko harjoituskauden ajan sivussa, joten piikissä pelasi yleensä joku laitureista.
Lopulta kauhuskenaariot kävivät toteen. Kauan sivussa olleen Sirbiladzen kuntoutuminen ei edennyt odotetusti ja sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, ja kentille palannut Kähkönen loukkaantui uudestaan. Näin Jippo lähti sarjakauteen ilman ysipaikan pelaajaa.
Kausi käyntiinSarjakausi alkoi varsin historiallisella tavalla. Ykkösen aikoina ja etenkin
Jarmo Korhosen valmennuksessa kengännauhabudjetilla pelannut Jippo puolusti vuodesta toiseen kurinalaisesti ns. isomman lompakon joukkueita vastaan, ja tästä syystä joukkuetta syytettiin ja sille ilkuttiin varsin aiheettomastikin vain nollanollaan pyrkiväksi joukkueeksi. Koskaan ei Ykkösen aikoina kuitenkaan päästy sille tulostasolle kuin nyt Leppälahden johdolla: neljän kierroksen jälkeen Jipolla oli kasassa neljä tasapeliä maalierolla 0-0. Harjoituskauden aikana ajoittain vuotanut puolustus saatiin tosipeleihin tullessa tilkittyä mallikkaasti, mutta samalla hyökkäyksestä puuttuivat tehot.
Pre-seasonin liki kokonaan missannut, viime kaudella joukkueen sisäisen maalipörssin ylivoimaisesti voittanut Miko Mäkirinne aloitti kauden kärjessä. Hän jäi siellä kuitenkin niin pahasti pelin ulkopuolelle, että kokeilu jäi vain kahden ottelun mittaiseksi. Seurajohto reagoi akuuttiin hyökkääjäpulaan keräämällä kolehdin, jolla viime vuodet Oulussa ja Jyväskylässä seilannut oma poika
Toni Tahvanainen saatiin takaisin kotiin loppukauden mittaisella sopimuksella. "Tahvista" ei varsinaisesti ole tunnettu kliinisenä maalintekijänä, mutta useammalla Ykkösen kaudella roolista riippumatta 4-5 maalia tehnyt ja Veikkausliigassakin JJK:n mukana pyörähtänyt ilomantsilainen oli lähtökohtaisesti laadukas vahvistus Kakkoseen. Tahvanainen debytoi nollanolla-putken viimeisessä ottelussa MP:tä vastaan, jonka jälkeen Jippo alkoikin hiljalleen kääntää otteluita voitokseen.
Kannattajat kantoivat kortensa kekoon, että Toni Tahvanainen saatiin kotiinToukokuun lopulta juhannusta edeltävälle viikolle Jipolla oli vahva jakso. Sudet, Reipas ja PEPO kaatui, välissä JäPS:ltä haettiin vierastasapeli. Toni Tahvanainen pääsi vahvaan vireeseen, teki kolme maalia ja syötti yhden, joilla mies ratkaisi kaksi ottelua Jipolle. Näistä jälkimmäinen eli Karjalaiset Futisfestarit -tapahtuman main event ja taistelu Karjalan herruudesta JIPPO - PEPO jäi tilastoihin hieman valitettavalla tavalla. Se oli nimittäin kauden ainoa ottelu, johon Jippo pääsi lähtemään parhaalla mahdollisella avauskokoonpanolla.
Ennen kauden alkua Leppälahti paljasti kannattajatapaamisessa, kuinka Jipon pelinrakentaminen tulee perustumaan vasemman laidan kovan kolmikon
Timo Tahvanainen -
Tommi Tainio - Risto Kahelin -kombinaatioihin. Kävi kuitenkin niin, että Kahelin loukkaantui heti sarja-avauksen jälkeen. Kahelinin tilalle toisen kierroksen otteluun Kiffeniä vastaan asettui
Teemu Hallikainen, joka ehti pelata muutaman minuutin ennen yhteentörmäystä, jonka lopputuloksena oli poikki menneet sääri- ja pohjeluu, ja kausi olikin Hallikaisen osalta siinä. Alkukauden maalinteko-ongelmat eivät siis juontuneet pelkästä kärkipelaajan puuttumisesta, vaan myös laidalla oli pahasti vajausta. Kuusi viikkoa sivussa ollut Kahelin palasi kokoonpanoon PEPO-ottelussa, jonka jälkeen pelaajatilanne näytti jo hyvältä. Voittomaalin iskenyt Toni Tahvanainen sai kuitenkin tällin, jonka vakavuus taisi lopulta yllättää kaikki. Sairausloma kesti lopulta yli kaksi kuukautta, eli Jippo sai pelata melkein koko kesän ilman varsinaista kärkipelaajaa.
Uusien ratkaisijoiden aikaKesäkuun lopun vierasottelut NJS:ää ja MiPK:iä vastaan olivat Jipolta kaksi varsin heikkoa 90-minuuttista. Kauden avaustappio roikkui ilmassa, mutta tiukan paikan tullen esiin astui kauden suurin yllättäjä, Santeri Saarenkunnas. 24-vuotiaan kuopiolaisen nimi ei liiemmin soittanut kelloja tammikuussa, kun miehen sopimus Jippoon julkaistiin. SC KuFu-98:ssa edelliskaudet pelannut keskikenttäpelaaja osoitti kuitenkin jo alkukaudesta olevansa ns. Jipon näköinen pelaaja, eli periksiantamaton taistelija isolla työmoraalilla. Työnteon lomassa "Santtu" alkoi kuitenkin myös osua maalipuiden väliin. NJS:ää vastaan mies iski Jipon ainoan maalin 1-1-päättyneessä ottelussa, mutta MiPK:iä vastaan nähtiin varsinainen Saarenkunnas-show. Jippo johti ottelua vahvan avausjakson jälkeen 2-0, mutta toisella jaksolla peli hajosi täysin. Mikkeliläisten tullessa tasoihin tuntui siltä, että tänään muuten hävitään. Saarenkunnas oli toista mieltä ja pommitti muutaman minuutin sisään verkon perukoille kaksi kaukolaukausta, joiden myötä lisäajalla syntynyt,
Rafaelin uran viimeiseksi osumaksi jäänyt kavennus jäänyt kuin kosmeettiseksi haitaksi. Näillä maaleilla Saarenkunnas nousi joukkueen sisäisen maalipörssin kärkeen.
Santeri Saarenkunnas - yllättäjä SavostaVaikka joukkueen suoritustaso hieman heitteli kesän otteluissa, eteni Jippo pisteiden valossa jotakuinkin samaa tahtia kuin alkukaudella. Peräpään Kiffen ja Sudet kaatuivat kotona helposti, mutta muuten nähtiin lähinnä vähämaalisia tasapelejä. Edelliskauden tapaan A-lohkossa tapahtui niin paljon ristiinpelaamista, että erittäin tasapelipainotteisellakin rekordilla Jippo oli koko ajan vahvasti mukana kärkikamppailussa, muutaman pisteen päässä hieman enemmän voittoja keränneestä MP:stä.
Loppukesän kovimpia suorituksia olivat ehdottomasti vierasvoitot Reippaasta ja PEPO:sta. Lahdessa jo valmiiksi varamiehinen joukkue koki kolauksen Tommi Tainion loukkaannuttua heti ottelun alussa, minkä myötä Miika Vainikainen pudotettiin hyökkäyksestä keskikentälle, ja kärkeen iskettiin debytantti
Miro Turunen (s. 2003). Jippo onnistui kuitenkin pitämään kotijoukkueen nollilla ja toi pisteet Joensuuhun Aleksi Nissisen maalilla. Lappeenrannassa niin ikään repaleisella miehistöllä ollut Jippo onnistui kaatamaan PEPO:n vakuuttavan esityksen jälkeen 1-3 Santeri Saarenkunnaksen osuttua jälleen kahdesti.
Kesäkuisessa PEPO-kotiottelussa loukkaantunut Toni Tahvanainen palasi pitkän poissaolon jälkeen Lappeenrannassa avauskokoonpanoon. Kuinka ollakaan, aivan vierasottelun loppuhetkillä oli vasemman laitapuolustajan tontilla koko kauden dominoineen Timo Tahvanaisen vuoro loukkaantua. Vamma osoittautui vakavaksi, ja toiminnanjohtaja sai keskittyä loppukauden ajan kentän ulkopuolisiin asioihin. Paikkaajaksi "Tinke" ja kumppanit saivat kuitenkin parhaan (ja varmaankin ainoan) tarjolla olleen vaihtoehdon, kun kaudesta 2016 KuPS:n organisaatiossa pelannut Jippo-kasvatti
Nuutti Tykkyläinen palasi lainasopimuksella Joensuuhun. Jo 15-vuotiaana Jipon edustusjoukkueessa debytoinut Tykkyläinen ehti ennen siirtoaan pelata isoja minuutteja C-lohkon SC Kufu-98:ssa ja olla lisäksi tuomassa KuPS:n a-junioreille Suomen mestaruutta.
Synkeä syksySyyskuun koittaessa oli suhteellisen toiveikas olo, sillä lohkon kärkipaikkaa pitkään pitänyt MP ei edelleenkään ollut karannut kovin kauaksi, ja Jipolla oli helpohkon oloinen runkosarjan loppuohjelma. Kotiottelut NJS:ää ja MiPK:iä vastaan voitettaisiin rutiinilla ja niiden välissä pelattavaan VJS-vierasotteluunkin lähdettäisiin selvänä suosikkina. Päätöskierroksen vierasottelu FC Viikinkejä vastaan tuntui ennakkoon haastavimmalta, mutta "Viikkareiden" loppukesä meni niin heikosti, että siitäkin pystyi ennakoimaan kolmea pistettä.
Todellisuuden märkä rätti läsähti kuitenkin naamaan melkoisella volyymilla. Jipon lähes 13 kuukautta kestänyt tappioton jakso Kakkosessa päättyi Mehtimäellä NJS:n 1-3-voittoon. Lukemiin, jotka kuvastivat surullisen hyvin kentän tapahtumia. Tämä jäi onneksi pohjakosketukseksi, jonka jälkeen nähtiin taas vähän parempaa Jippoa. Tuloksissa tämä ei kuitenkaan juuri näkynyt, sillä niin VJS:ää kuin MiPK:iäkin vastaan jäätiin tälle kaudelle liiankin tyypillisiin 0-0-lukemiin. Heikon runkosarjan lopun kruunasi 2-1-tappio Viikingeille päätöskierroksella. Samaan aikaan kun Jippo taapersi, MP otti voittoja voiton perään ja varmisti nousun hyvissä ajoin ennen nousukarsintasarjaa.
NJS:n vastaiskut toivat Jipolle ensimmäisen tappion yli vuoteenMistä alkusyksyn kyykkäys sitten johtui? Niin kliseiseltä ja liian helpolta kuin se tuntuukin, on pakko jälleen nostaa esiin loukkaantumiset. Jippo joutui jo elokuussa hakemaan vaihtoehtoisia pelinrakentamismalleja Tommi Tainion loukkaannuttua, mutta Timo Tahvanaisen loukkaantuminen syvensi tätä ongelmaa. Toisaalta ei Jippo tosiaankaan ilman maalipaikkoja syksyn otteluissa jäänyt. Valtaosa maalipaikoista siunautui polvivammastaan toipuneelle Toni Tahvanaiselle. Kesäkuussa huippuvireessä ollut, mutta mielialapelaajan maineessa oleva "Tahvis" onnistui ensimmäistä maaliaan sairauslomansa jälkeen hakiessaan kasvattamaan selkäänsä niin ison apinan, ettei se poistunut sieltä koko loppukauden aikana.
Nousukarsintasarjaan lähdettäessä ainoana panoksena Jipolla oli siis kakkossijan säilyttäminen. Sarjaan saatiin maittava alku, kun kahden viime kauden aikana vittumaistakin vittumaisemmaksi vastustajaksi osoittautunut JäPS hurjasteltiin maan rakoon 8-1. Uskoisin, että kyseessä on Jipon seurahistorian suurimaalisin voitto liiton sarjoissa, mutta kaipaisin tälle "faktalle" vahvistusta.
[edit: Toiseksi suurin, jaetulla sijalla.] Kun kakkossija saatiin käytännössä varmistettua tasapelillä Viikinkejä vastaan, päästiin viimeiselle kierrokselle lähtemään paineitta. Panoksettomuudesta huolimatta vierasvoitto sarjan voittaneesta ja siihen asti tappiottoman kauden pelanneesta MP:stä tuntui äärimmäisen hyvältä.
YhteenvetoEdellisellä kaudella kolmanneksi A-lohkossa sijoittunut Jippo ei lähtenyt kauteen ennakkosuosikkina, mutta ehkäpä kolmen suosikin suurimpana haastajana. Päävalmentaja Leppälahti ennakoi keväällä, että mikäli joku kolmikosta MP - PEPO - Klubi 04 ei yllä aivan potentiaalinsa edellyttämälle tasolle, pitäisi Jipolla olla saumat tulla ohi. PEPO:lla kostautui niin kapea materiaali kuin liian kovat nousupaineetkin, ja Klubi menetti mahdollisuutensa käytännössä siihen, että HJK päästi useamman nollanelosen avainpelaajan muualle kesken kauden (ja nosti yhden omaan edustusjoukkueeseenkin). Nimivahva MP suoritti kuitenkin niin kovalla tasolla, ettei Jipolla olisi riittäneet rahkeet ykkössijaan millään loukkaantumisiin tai muuhun liittyvillä jossitteluskenaarioilla. Nousukarsintasarjaan lopulta tiensä selvittäneet JäPS ja Viikingit lähtivät kauteen melko samalta viivalta Jipon kanssa. Jipon puolustuspelaamisen vahvuus taisi lopulta olla se tekijä, joka piti Jipon näiden kahden edellä.
Kolme vuotta päävalmentajana toimineen Jouni Lehtimäen vaihtuminen Jussi Leppälahteen muutti Jipon pelaamista ja harjoittelua niin paljon, että kauden 2019 päättymistä lohkon kakkossijalle ainoastaan kahdella tappiolla voidaan oikeastaan pitää hämmästyttävän hyvänä lopputuloksena. Jipon taktiikoista löytyi variaatioita vastustajasta ja käytettävissä olevasta kokoonpanosta riippuen, mutta huonoimpia otteluita lukuun ottamatta peli useimmiten miellytti ainakin minun silmääni. Lyhytsyöttöpelaaminen oli tärkeä osa Jipon pelitapaa, mutta varsinkin otteluissa MP:tä ja Klubi 04:ää vastaan nähtiin vittumaista ja seuran perinteitäkin kunnioittavaa vastaisku-Jippoa. Voi tosin olla, että enemmistö ns. suuresta yleisöstä ei jaa näkemystäni siitä, että Jippo pelasi viihdyttävää jalkapalloa. Yksiselitteinen syy tähän on maalien vähyys. Mielestäni se ei kuitenkaan johtunut pelitavasta, vaan lähinnä pelaajamateriaalin rajallisuudesta hyökkäyspään osalta yhdistettynä loukkaantumisiin.
Lähes kaikissa otteluissa oikean laitahyökkääjän paikalla pelannut Jipon oma kasvatti, 19-vuotias Aleksi Nissinen nousi nousukarsintasarjan maaliensa myötä kauden tehokkaimmaksi pelaajaksi. Silti voidaan sanoa, että "Allulla" olisi paukkuja parempaankin, kun vain hieman saisi parannettua viimeistelyään. Edelliskaudella avauskokoonpanoon murtautunut ja heti joukkueen sisäisen syöttöpörssin voittanut Nissinen teki neljä kauden yhdeksästä maalistaan nousuhaaveiden jo kariuduttua.
Kauden tehokkain pelaaja Aleksi Nissinen tuulettamassa maaliaan Karjalan derbyssäKeskikentältä käsin runkosarjassa seitsemän maalia iskenyt ja kokonaisuudessaan joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja Santeri Saarenkunnas oli kauden suurin yllättäjä. Saarenkunnaksen tapaan tammikuussa sopimuksen sorvannut Risto Kahelin saapui Jippoon aivan eri pelaajana kuin millaisena hän kauden 2015 jälkeen joukkueesta lähti. Tuolloin parikymppinen Kahelin iski Jipolle kuusi maalia pelaten koko kauden piikissä. Nyt pelipaikka oli vasemmassa laidassa, josta käsin "Rise" jakeli keskityksiä toisensa perään ottelusta toiseen, voittaen joukkueen sisäisen syöttöpörssin ylivoimaisesti kahdeksalla maalisyötöllään.
Edellisestä kaudesta selvästi tasoaan nostanut rotaatiomies
Miika Vainikainen sai minuutteja kauden jokaisessa ottelussa. Susien verkkoon hattutempun iskenyt Vainikainen oli tehotilastossa Miko Mäkirinteen edellä. Monena kautena Jipon tehokkaimpana pelaajana operoineen Mäkirinteen kausi oli pettymys. Lehtimäen Jipossa "Mäksä" dominoi, kun koko joukkueen peli tuntui pyörivän kymppipaikalla pelanneen Mäkirinteen kautta. Leppälahden kuvioissa varsinaista kymppipaikkaa ei kuitenkaan ollut, ja Mäkirinne oli lopulta vähän eksyksissä niin hyökkääjänä kuin keskikentälläkin.
Mäkirinteen lisäksi pettymyksenä voidaan pitää syksyn otteidensa johdosta Toni Tahvanaista, muuten joukkueessa oli lähinnä onnistujia. Tosin uusista kavereista odotin vähän enemmän Henrik Hellsténiltä, joka jäi oikeana laitapakkina niin Aapi Helvelahden kuin Tuomo Tolosenkin varjoon. Tolonen olikin Saarenkunnaksen jälkeen kauden suurin yllättäjä. Monen kauden ajan pienellä vastuulla edustusjoukkueen ringissä pyörinyt "Tume T" nousi heinäkuussa yllättäen avauskokoonpanoon, kun laitapakkina kauden aloittanut Helvelahti siirrettiin loukkaantuneen Tuomas Kettusen tilalle toppariksi. "Tume K:n" loukkaantuminen sattui äärimmäisen harmilliseen rakoon. Nuorukainen osoitti jo kevättalvella olevansa kirkkaasti avauskokoonpanon pelaaja, ja pelasikin kaikissa otteluissa täydet minuutit aina kauden katkaisseeseen vammaansa saakka.
Vähemmän yllättäen Jipon tärkeimpiin pelaajiin kuuluivat jälleen erinomaisen kauden pelannut maalivahti Jirko Sorsa, puolustuslinjassa jöötä pitänyt kapteeni
Antti Åke ja Timo Tahvanainen sekä keskikentän duo Tommi Tainio sekä
Sauli Kettunen. Juuri ja juuri korttitilin täyttymiseltä välttynyt "Sale" oli ainoana kenttäpelaajana avauskokoonpanossa kauden jokaisessa ottelussa, tullen ainoastaan kerran vaihtoon ennen täyttä aikaa.
Epäviralliset pelaajatilastotSopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahti Nuutti Kaikkonen (12 ottelua penkillä), puolustaja Arttu Hyttinen sekä keskikenttäpelaaja Daniel Harakka. Käyttämättöminä vaihtopelaajina pöytäkirjaan nimensä saivat lisäksi maalivahtivalmentaja Jussi Nevalainen (8 ottelua) sekä farmijoukkue LehPan maalivahti Mikko Sokkanen (5 ottelua).Ihanneavaus To. Tahvanainen
Kahelin Nissinen
Tainio Saarenkunnas
S.Kettunen
Ti. Tahvanainen T. Kettunen Åke (c) Helvelahti
SorsaKAUSI 2020ValmennusJippo jatkaa tulevallakin kaudella Jussi Leppälahden komennossa. Syyskuussa julkaistu uutinen Leppälahden kanssa sorvatusta 1+1-vuotisesta jatkosopimuksesta ei kirvoittanut montaa kommenttia foorumilla tai muuallakaan, mikä kertoo osaltaan yleisestä tyytyväisyydestä "Leppiksen" ensimmäiseen kauteen. Kausi sujui maalinteko-ongelmista huolimatta positiivisissa merkeissä, mutta
prosessin kehittyessä edellytyksiä olisi parempaankin.
Leppälahden taustatiimi on kokenut muutoksia. Sasha Anttilainen jäi pois, ja uudeksi apuvalmentajaksi värvättiin 28-vuotias helsinkiläislähtöinen
Mikko Bergström. Maalivahtitaustainen Bergström on itselleni aivan uusi nimi, joka on viime vuosina kerryttänyt valmennuskokemusta eri rooleissa STPS:n sekä viimeksi LehPan organisaatiossa. Päättyneellä kaudella videoanalyytikkona toiminut Ville Naumanen siirtyi HJK ry:n leipiin, hänet korvaa Jippo-junioreissa valmentanut
Jalmari Sivonen. Data-analyytikkokin vaihtui, Antti Sinkkosen korvaa
Aapo Mutanen, jolla on pitkä kokemus futisanalysoinnista vedonlyöntipuolella. Pysyvyyttä taustoissa edustaa maalivahtivalmentajan nimikkeellä Leppälahden apuna jatkava Jussi Nevalainen.
PelaajistoKauden 2019 joukkueesta Antti Åken, Tuomas Kettusen, Aleksi Nissisen, Henrik Hellsténin ja
Juska Päivänurmen sopimukset kattoivat jo valmiiksi ensi kaudenkin. Kauden 2020 joukkuetta alettiin tosissaan pohtimaan syyskuussa lohkovoiton kariuduttua lopullisesti:
– Teimme laajemman kausianalyysin valmennustiimin kanssa. Katsoimme läpi ne pelipaikat, jotka vaativat vahvistusta. Lisäksi meillä oli eräitä rajaehtoja. Yksi niistä oli, että kaikki pelaajat asuvat Joensuussa marraskuusta seuraavaan marraskuuhun, Jipon päävalmentaja Jussi Leppälahti taustoitti.
Leppälahden mainitseman rajaehdon myötä kaksi ensimmäistä varmaa lähtijää eivät yllättäneet: Helsinkiin muuttanut Aapi Helvelahti sekä siellä jo reilun vuoden opiskellut Miko Mäkirinne. Helvelahti luuti vakioavaajana Jipon puolustuslinjassa viiden kauden ajan, mutta uskon, että hänen lähtönsä saadaan kyllä paikattua. Mäkirinne taas on loistava pelaaja, mutta jäi Leppälahden kuvioissa pahasti paitsioon, eikä hänenkään lähtönsä lopulta tunnu niin isolta menetykseltä.
Ensimmäiset kauden jälkeiset sopimusuutiset olivat todellista herkkua. Keskikentän maestro Tommi Tainio, ankkurina virheetöntä peliä ottelusta ja kaudesta toiseen pelaava Sauli Kettunen sekä kahdeksan maalia syöttänyt laituri Risto Kahelin solmivat ensi kauden kattavat jatkosopimukset. Jatkopahvit rustattiin myös alakerran veljeskaksikon, Tuomo ja
Jussi Tolosen kanssa.
Uutena pelaajana Jipossa nähdään jyväskyläläinen ex-superjunnu
Aleksis Lehtonen. JJK-aikoinaan alaikäisenä Ykkösessä seitsemän maalin kauden pelannut hyökkääjä ehti kokeilla siipiään Veikkausliigassa SJK:n ja Ilveksenkin paidassa, mutta on joutunut sittemmin hakemaan vauhtia alemmista sarjoista. Pelannut urallaan niin piikissä kuin kymppipaikallakin, mutta viime kausina viihtynyt enimmäkseen laiturina. Kaudella 2019 pelasi Kakkosta MiPK:ssä ja iski vasemmalta laidalta käsin komeat yhdeksän maalia.
Aleksis Lehtonen painimassa Mika Väyrysen kanssa, Jipon kannattajien ikuisesti rakastaman Tucon seuratessa taustalla katseellaanLeppälahden mukaan joukkueeseen otetaan noin 26 pelaajaa, joista osa toki on junioreita. Runko tulee jo tiedotettujen sopimusten myötä pysymään vähintäänkin kohtuullisesti kasassa, ja uusia vahvistuksia ei välttämättä tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa, sillä seuran vetovoima on mm. parin viime kauden menestyksen, valmennuksen ja parantuneiden harjoitteluolosuhteiden myötä vahvassa nousussa. Vahvistusten haalinnassa on kuitenkin se ongelma, ettei kaikkia halukkaita ole vara hankkia, pelaajabudjetin ollessa 30 000 euroa.
Jipon joukkueharjoitukset pyörähtivät käyntiin 18. marraskuuta. Harjoitusten pyörittyä nyt viikon verran, ei joukkueeseen ole vielä kiinnitetty ainuttakaan maalivahtia. Kaikki viime kauden ottelut pelanneen Jirko Sorsan nimi on ilmestynyt JPY:n pelaajapörssiin, mikä kertoo "Jiken" pyrkimyksestä tavoitella paikkaa Kakkosta ylempää. Mikäli Sorsa lähtee, ollaan melko vakavan paikan edessä, kun jostain pitäisi repäistä uusi ykkösmaalivahti. Kakkosveskarille olisi joka tapauksessa tarvetta. Viime kausi vedettiin vähän turhan suurella riskillä, sillä jos Sorsa olisi loukkaantunut tai ottanut punaisen kortin, olisi ratkaisuotteluissa maaliin jouduttu laittamaan valmentaja Jussi Nevalainen.
Nuutti Kaikkosella on potentiaalia, mutta hän tarvitsisi kipeästi peliaikaa, jota lienee kuitenkin saatavilla lähinnä junioreista tai farmijoukkue LehPasta.
Puolustus on varsin hyvällä mallilla jo tässä vaiheessa syksyä, sillä toppariosasto on nähdäkseni yhtä nimeä vaille valmis. Antti Åken ja Tuomas Kettusen kaveriksi kaivattaisiin kolmatta laatutopparia, Jussi Tolosen toimiessa hätävarana. Toivotaan, että Joensuussa vaikuttava ex-KTP-kippari
Topi Pasi saataisiin kiinnitettyä. Pasiahan huudeltiin Jippoon jo vuosi sitten, mutta hän piti lopulta välivuoden kilpailullisesta jalkapallosta, vaikka Jipon kanssa pitkin kautta treenasikin.
Oikean pakin paikalla viime kaudella pelanneista sopimuksenalaisia ovat kesken kauden avaukseen noussut Tuomo Tolonen sekä odotettua pienempään rooliin jäänyt Henrik Hellstén. Nähtäväksi jää, uskalletaanko tuolla kaksikolla lähteä kauteen, vai haetaanko paikalle kuitenkin uutta pelaajaa. Vasemman pakin suhteen tilanne on vielä levällään. Olennaisin kysymys on se, jatkaako Timo Tahvanainen vielä pelaamista, johon taas vaikuttanee se, mikä on "Tinken" elokuussa rikki menneen polven tilanne. Tahvanaisen tilalle tulleen Nuutti Tykkyläisen sopimus KuPS:n kanssa on katkolla, ja kuulopuheiden mukaan Nuutin jatkaminen Jipossa on täysin mahdollista. Kesken viime kauden VPS Akatemiasta Jippoon siirtynyt Juska Päivänurmi jatkanee kehitystään varamiehenä/LehPassa.
Keskikentän rakentaminen aloitettiin tärkeimmistä pelaajista. Sauli Kettunen ja Tommi Tainio ovat varmoja nimiä avauskokoonpanoon, johon ehkä kaivattaisiin rinnalle uutta kovaa nimeä, joka soveltuisi ryhmitykseen Miko Mäkirinnettä paremmin. Santeri Saarenkunnaksen kiinnittäisin taistelemaan avauskokoonpanon paikasta ja Miika Vainikaisen leventämään rinkiä.
Niputtaisin laiturit/laitahyökkääjät ja keskushyökkääjät joukkueen rakentamisen suhteen yhdeksi osakokonaisuudeksi, sillä tähän mennessä sopimuksen tehneistä ko. paikkojen pelaajista jokaisella on kokemusta molemmilta tonteilta. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuka lopulta pelaa missäkin. Risto Kahelin pelasi mainion kauden vasemmalla laidalla, kuten myös uusi hankinta Aleksis Lehtonen MiPK:n paidassa. Aleksi Nissinen taas esiintyi edukseen oikealla laidalla. Nissinen kertoi jossain haastattelussa kesken viime kauden aloittavansa intin tammikuussa 2020, joten voi olla, ettei "Allun" varaan voi alkukaudesta laskea hirveän paljoa. Tämänkin vuoksi olisi tärkeää, että hyökkäykseen saataisiin hankittua vielä yksi kova vahvistus. Tätä nelikkoa haastaisi sitten ainakin Jere Kähkönen, Miro Turunen ja
Niko Niemeläinen, sikäli mikäli heidän kanssaan päästään sopimukseen.
Aapi Helvelahti ja Miko Mäkirinne ovat toistaiseksi ainoat varmat lähtijät. Leppälahden vaatiessa tiukkaa sitoutumista pidän melko varmana myös Jyväskylässä opiskelevan Toni Tahvanaisen lähtöä, ja
Markus Swahnelle tuskin enää on käyttöä nuorempien junnujen painellessa jo ohi. Teemu Hallikaisen uumoilin lopettavan jo vuosi sitten, ja vakavan loukkaantumisen takia täysin pilalle menneen kauden jälkeen se näyttää nyt vielä todennäköisemmältä.
TavoitteetKolmosesta noustuaan kaudella 2018 Jippo oli lohkonsa kolmas, kaudella 2019 toinen. Kolmas kausi toden sanoo? On sanomattakin selvää, että Jippo tavoittelee nousua Ykköseen. Matkassa on kuitenkin monta mutkaa, joista yksi on uusi lohko. Kahden "itälohkossa" eli A:ssa pelatun kauden jälkeen Jippo on viimein joutumassa pitkien välimatkojen C:hen. Edessä on useita reissuja esimerkiksi Pohjanmaalle ja Lappiin, minkä myötä Jippo taitaa nousta Kakkosessa ns. kilometrien kuninkaaksi. Forumilla on tapana harrastaa Kakkosen lohkojen välisiä tasovertailuja, mutta niille mutuiluille ei hirveästi voine antaa painoarvoa. Oli uusien vastustajien taso sitten mitä tahansa, nousukarsintasarjan ulkopuolelle jäämistä voitaisiin pitää isona epäonnistumisena.
Olosuhteet ja ottelutapahtumatPitkään Joensuun keskuskenttää ensisijaisena kotinaan pitänyt seura teki vuosi sitten rohkean päätöksen, ja kotikenttä vaihtui Mehtimäen "stadioniin". Keskuskentän lämmityksetön luonnonnurmi on joka tapauksessa pakottanut Jipon pelaamaan aina kauden ensimmäiset ja usein viimeisetkin kierrokset Mehtimäellä, mikä lieneekin päällimmäinen syy kotikentän vaihtumiseen. Keskuskentälle ei olla palaamassa tulevallakaan kaudella, vaikka Mehtimäki onkin nykyisellään melko karu paikka. Mehtimäen kesällä 2013 valmistunut tekonurmialusta alkaa olla käyttöikänsä lopussa. Kuluneen muovin epätasaisuus ei sovi lainkaan lyhytsyöttöpelille, mikä edesauttoi maalittomien tasapelien suurta määrää menneellä kaudella, mikä taas useammin rokotti nimenomaan kotijoukkuetta. Huonon alustan lisäksi katsomo- ja muut fasiliteetit Mehtimäellä ovat harmillisen askeettiset.
Mehtimäen paras puoli: peliä pääsee seuraamaan aivan kentän laidaltaMarraskuun alussa Karjalainen haastatteli Leppälahtea ja johtokunnan puheenjohtaja
Juha Purmosta, joka paljasti Jipolla olevan suunnitteilla stadionhanke yhdessä FC Hertan ja Jippo-junioreiden kanssa. Mehtimäen tekonurmea "pyritään viemään jalkapallostadionin suuntaan", ja sen viereen metsän puolelle on kaavoitettu harjoituskenttä. Stadionhankkeet ovat usein melkoisia ikuisuusprojekteja, ja vaikkei tässä tapauksessa kyse olekaan mistään megaluokan hankkeesta, ei varmaan kannata pidätellä hengitystä asian edistymisen suhteen. On joka tapauksessa hieno merkki, että asiasta on ensi kertaa uskallettu jopa puhua ääneen.
Uskoisin, että Mehtimäen olosuhteet pysyvät kauteen 2020 lähtiessä jotakuinkin ennallaan viime kaudesta. Väliaikaiskatsomoiden yms. lisäksi haikailen monen muun tapaan kauan kaivatun anniskelun perään; olisiko tämä viimein SE kausi? Kepukatsomolla (tai edes teltalla) olisi taatusti positiivinen vaikutus yleisömääriin, jotka menneelläkin kaudella pysyivät harmillisen alhaisina. Ensimmäisenä katsomoidentäyttämisyrityksenä Jippo aloitti vuoden loppuun kestävän
kausikorttikampanjan, jonka onnistuessa kausarin saa naurettavan halpaan 40 euron hintaan.
Vaikka pelikauden aikaisissa olosuhteissa on parantamisen varaa, talviharjoitteluolosuhteissa ei juuri enää ole valittamista. Viime talvena valmistuneen Rantakylän Liikuntahallin myötä Jippo pääsee treenaamaan koko talven ja kevään hyväkuntoisella, täysimittaisella tekonurmella. Harjoitusotteluitakin Rantakylässä pelattaneen jälleen reippaanlaisesti.
MuutaYksi iso muutos ottelutapahtumiin on tulossa. Iät ajat Jipon kotiotteluita kuuluttanut (joskin viimeisinä kausina hieman pienemmällä vastuulla) ja joukkueenjohtajanakin toiminut
Tapani "Natu"
Kärkkäinen menehtyi yllättäen marraskuun puolivälissä 69 vuoden iässä. Erilaisia tunteita erilaisissa katsojissa herättäneen leppoisan hassuttelijan värikäs sanailu ja puujalkavitsit kuuluivat erottamattomana osana Jipon ottelutapahtumiin vuosien ajan. Jäämme kaipaamaan, lepää rauhassa Natu!
SOPIMUSPELAAJAT (5.9.)1 Erkka Oikarinen
22 Jirko Sorsa (
2020)
27 Nuutti Kaikkonen (
2020)
2 Tuomas Kettunen (
2020)
4 Topi Pasi (
2020)
5 Joel Puolakanaho (
2020)
7 Timo Tahvanainen (
2020)
11 Matias Kellokumpu (
2020)
16 Tuomo Tolonen (
2020)
20 Antti Åke (
2020)
24 Jussi Tolonen (
2020)
27 Nuutti Tykkyläinen (
2020)
33 Juska Päivänurmi (
2020)
6 Niko Niemeläinen (
2020)
8 Jere Hiltunen (
2020)
13 Tommi Tainio (
2020)
14 Joona Hiltunen (
2020)
17 Miika Vainikainen (
2020)
21 Sauli Kettunen (
2020)
26 Santeri Saarenkunnas (
2020)
29 Jere Juurinen (
2020)
31 Jordi Lahnalakso (
2020)
8 Miro Turunen (
2020)
9 Aleksis Lehtonen (
2020)
10 Jere Kähkönen (
2020)
15 Aleksi Nissinen (
2020)
18 Pavel Nazimov (
2020)
25 Risto Kahelin (
2020)
28 Aake Yletyinen (
2020)
39 Terrence Smith (
2020)
TAUSTATPäävalmentaja: Jussi Leppälahti (
2020+1)
Apuvalmentaja: Mikko Bergström (
2020+1)
Maalivahtivalmentaja: Jussi Nevalainen
Videoanalyytikko: Jalmari Sivonen
Data-analyytikko: Aapo Mutanen
Joukkueenjohtaja: Antti Tolonen
Huoltaja: Mikko Makkonen
Lääkäri: Jorma Karttunen
Kuvaaja: Matti Ikonen
PELAAJASIIRROT<- SisäänAleksis Lehtonen (
MiPK)
Pavel Nazimov (
Dinamo Stavropol, RUS II-div.)
Topi Pasi (
ei seuraa)
Nuutti Tykkyläinen (
KuPS, VL)
Jere Juurinen (
FC Kuusysi, III-div.)
Jere Hiltunen (
KuPS, VL)
Joona Hiltunen (
KuPS, VL)
----------------------------
Jordi Lahnalakso (
AC Kajaani, I-div.)
Ulos ->Aapi Helvelahti (
PK-35)
Miko Mäkirinne (
PK-35)
Väinö Häkki (
LehPa, III-div.)
Toni Tahvanainen (
FC Blackbird III-div.)
Teemu Hallikainen
Arttu Hyttinen
Oskari Koskinen
Markus Swahne
----------------------------
Daniel Harakka
Henrik Hellstén