FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
06.12.2019 klo 13:01:49 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Joulupata 2019, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Inter-KuPS 191019 ja reteimmät mestaruusjuhlat 43 vuoteen  (Luettu 836 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
krevis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1923


: 02.12.2019 klo 12:58:42



Kaljaterassi ennen peliä. Kuvassa keltaisen määrä tuo mukavaa lämpöä sävyihin.



Piti ottaa joukkuekuva ennen matsia ja saada se samantien jatkokäsittelyyn. Olin ainoa neljästä(!) meiän cameracrew'sta, jolla oli ns. ylimääräisiä kortteja ja kyttäsin sitten tätä niin, että jäi katsomon savustukset kokonaan huomaamatta. Hirveä säätäminen ja koordinointi, mutta kukaan ei tietenkään ollut kertonut kipparille, että tämmönen muodollisuus pitäs saada hoidettua ennen matsia. Ehkä tämä ei kuitenkaan näyttänyt niin hölmöltä kuin se yksi kerta, kun toisaalla eräs joukkue tuli ennen matsia poseeraamaan kentän reunalle, eikä kukaan ollut ottamassa sitä joukkuekuvaa!



Megafonimies teki avausjaksolla voitavansa. Ei ihan yksi mies riittänyt pitämään tuollaista kuoroa yhtenäisenä.



Matsin alussa ensin Furuholm oli melko lähellä avausmaalia.



Heti perään toisessa päässä Tommi Jyry taisi ehtiä jo miettiä nimeään Mullikkabladetin otsikossa sunnuntain lehen keskiaukeamalla.



Katsomossa tämä avopaikan hukkaaminen sai ilmeet kohdalleen.



Varsinkin kun tilanteen pystyi vielä katsomaan taululta heti putkeen uudestaan.



Pitkästä kepistä ja metrin korkuisesta muurista on hyötyä, jos haluaa päästä ns. oikealle tasolle yleiskuvaa varten. Metri lisää olis tehnyt vielä hyvää.



Kovan luokan manaus, Ayarna näyttää minne pistää tuntia myöhemmin uransa komeimman laukauksen.



Valencic päässyt hetkeksi Murillon taskusta pois.



Törppö, jonka olin nähnyt näin läheltä vain kerran. Ilja Venäläisen uran viimeisessä ottelussa Töölössä.





Veto lähti niin kovaa, ettei pallo mahtunut enää tähän kuvaan.



Toistaiseksi hankalimmalta näyttänyt keltainen kortti tuulettamisesta.



Alle sekuntia myöhemmin tuntui todella tyhmältä idealta lähteä laajistsuumin kanssa pystyyn ja lähemmäs kuvaamaan. Nyttemmin ihan hyväkin asia, ettei taustalla ole pelkkää betoniseinää ja mainoksia.



Kapteeninnauhan rasitustesti läpäisty.



Heti perään oli aika liki napsahtaa toinen, Moisander kuitenkin istahti oikeaan kohtaan.



Tästä hetkestä alkaen unohtui kuvaaminen pariksi sekunniksi. Pitkät sekunnit. Ehdin miettiä monta asiaa kun suunnilleen saman tien näki, että tuo käytännössä täysin eloton pallo tulee menemään vastustamattomasti ylälompakkoon. Häikäisevät osumat muutaman minuutin välein äärimmäisen pienellä todennäköisyydellä onnistuvilla ratkaisuilla. Montako kertaa pitäisi yrittää, että onnistuisi uudestaan? Viisi, kymmenen - kymmeniä?



Eka ajatus tässä kohtaa? No luonnollisesti "mihin hittoon se on menossa!?"



Eli kuvataanpa selän takana olevia tapahtumia...





...entäpä toisaalla katsomossa?



...useammalle alkaa tässä kohtaa viimeistään avautua se, että tässä taitaa käydä todella hyvin...



Vuosikymmenten haaveen toteutumisen konkretisoituminen aiheuttaa käytännössä kaikenlaisia tunteita, itse kussakin. Tästä eteenpäin alkoi itselläkin sumentua silmissä tovin verran ja kelloa tuli vilkuiltua selän takaa pikkuisen liiankin usein.



Niskanen veteli loppumatsin beastmodessa, ihan sama miten monta ja miten päin vastustajia oli, niistä mentiin yli, ali, läpi tai ohitse pallon kanssa.



Uskoisin, että metelistä huolimatta kapteenin pään sisällä on tässä kohtaa kovin tyyntä. Tämän turvallisempaa paikkaa tulla juonimaan kiireetöntä kulmapotkua tuskin enää kovin monesti uralla vastaan tulee.



Hitto kun nuoriso ei osaa tehdä mitään muuta kuin näpytellä puhelintaan.



Tuco lietsoo vielä hieman lisämölyä vieraskatsomosta, onnistuen siinä erinomaisesti!


Sitten tulee tavallaan bucketlist-kamaa. Kohta varmaan kymmenen vuotta haaveillut tilanteesta, jossa pääsisin tällaisen ringin keskelle perseelleni tallentamaan tunnelmat sen sijaan, että kuvissa näkyisi pelkkiä selkiä. Muutama vuosi sitten arvokisoja katellessa joku (pohjois-?)irlannin taustoista  teki tämän ja nyt pääsin ite kokeilemaan samaa. Fisu oli repussa, eli sellaista täysin haaveiltua kokonaiskuvaa ei irronnut, mutta 10-18 ja 17-40 tsuumeilla sarjatulella irtosi mm. tällaisia. :)









Ei taidettu onneksi olla ihan hirveän pahasti toistemme tiellä tässä touhussa...





Aina ahistaa nuo Pirttijoen dragomaiset i-must-break-you -tuijotukset. :(



Kiitos Konsta kun hommasit Soldon meille. Tuota kundia saadaan vielä vuosien päästä ihmetellen katsella, että miten helvetissä on voinut pelata Suomen liigassa!



Ei me mitään lippiksiä teetetä, jinxjinxjinx.



Honsu oli urheilullisempana ja ketterämpänä sällinä täysin mahdoton seurattava tässä sniikkaamisessa, mutta sainpas muutaman ruudun kuitenkin.





Tässä ymmärtääkseni Ayarna kertoo aiemmin mainitsemastani tilanteesta, jossa hän näytti kulman, mihin vetää toisella jaksolla. Nyt se tosin näyttää siltä, että osoittaisi tulostaululla olevaa kakkosta, eli juuri sitä omaa osumaansa, joka lopputuloksen tuohon muotoon muokkasi.



Tässä KuPSin toimitusjohtaja Jarmo Heiskanen ja Ruben Ayarna esittävät pyynnöstäni yllättyneitä, vaikka luonnollisesti jokainen terveellä järjellä varustettu yksilö tiesi jo ennen ensimmäistäkään pillinvihellystä, että minkä ne meille mahtaa.



Veritas stadion oli kuin Suomi pienoiskoossa. Savolaiset olivat levittäytyneet kaikkialle, eivätkä luonnollisestikaan osanneet hävetä olemassaoloaan edes vähää alusta.



Ats Purje juhlii toista kertaa Suomen mestaruutta samalla areenalla.



tässä kuvassa febi kertoo petelle jotain, oletettavasti jotain hyvin oleellista protokollaan liittyvää seuraavan parin minuutin osalta. Ens kerralla sitten meneekin vanhasta muistista.



Näky, jota ei vielä jokunen vuosi takaperin olisi osannut kuvitellakaan näkevänsä. Oma jätkä nauha hihassa mestaruuspokaalin kanssa kuvaajien piirittämänä.



Heitä Tuco voltti! Taustalta voinee päätellä aika helposti miten kova tuki vierailla tässä ottelussa oikeasti oli.



Taustoilla oli suht helpon näköistä hymynkaretta havaittavissa useammallakin taholla.



Kekkulillehan tämä ei varsinaisesti ollut ensimmäinen kerta, mutta hyvin innostuu kokeneempikin kaveri kun sopiva paikka sattuu.



Hämmästellen kuuntelin Ayarnan analyyttista pohdintaa asioista jo tässä vaiheessa tilaisuutta.



Oliko niin, että jumala oikeasti tappaa kissanpennun aina, kun joku käyttää valokuvassa selective colouria? Jotainhan tämän mokatun kuvan pelastamiseksi piti yrittää.



Tuotekuvausta lennosta, mikä ettei.



Tässä kohtaa KuPSin TJ ihmettelee vieressä ääneen Rangelin paidan vihreitä kirjaimia ja numeroa.



Saatana kun ei meinaa kaikki mahtua kuvaan. Puoli metriä taaksepäin ja kuvassa näkyisi vain turkooseja liivejä. Missä nää kaikki kuvaajat on muissa matseissa?



Ei tarvinnut sanoa mitään!



Vielä ennen kentältä poistumista toisenkin puolet huudattamiset.

- - - - - - - -



Pikakelauksella reilut seittemän tuntia etiäpäin ja sijainti on vaihtunut ratkaisevasti lähemmäs universumin tunnettua keskipistettä.



Torilla saattoi olla ehkä hieman vähemmän väkeä kuin Turussa, mutta mökä oli vähintään samaa tasoa.



Sopivan leppoisa meininki, yhteiskuvia ja hieman lähes hallittua pyrotekniikkaa.

- - - - - - - -



Sitten liikutaan elämän aikajanalla hieman edemmäs kuin mitä fyysinen etäisyys edellisistä ruuduista on. Seuraavan viikon perjantaina torilla on jo ihan eri tavalla porukkaa uhmaamassa melko kurjaa syyssäätä. Sakari Kuosmanen avasi ehtoon Savolaisen laululla.



Seuraavaksi mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä Kuju Hyttisen laulamana Banzai livebändin kera.



Sitten pari sanaa rahoittavalta taholta.



Seuraavaksi lauteille Mestareita aiemmilta vuosikymmeniltä. Tässä Maestro Rissasen mietteitä.



Edelleen ainoa kupsilainen pääsarjan maalikuningas, Markku Hyvärinen. Jalat eivät mestarilla enää ole juoksemista varten, mutta pää on terävä kuin partaveitsi.



Kuuden rallin verran menoa aloitteli lahtelainen pomppupallojanari, joka rallatteli Kuopion torilla KuPSin mestaruusjuhlissa mm. radiomastoista, pelsusta, kuhnureista, hyppyrimäistä, Nupe Nurmisesta ja Litmasen Jarista. Näin voi näemmä käydä, jos vajaan viikon varoajalla joutuu ilman varsinaista valinnanvaraa buukkaamaan artistia, jolla on vapaata kalenterissa. Pinnat ammattimiehelle duuninsa hoitamisesta kunnialla, erityisesti siitä ettei edes yrittänyt sen kummemmin mitään läpinäkyvää perseennuolemista, johon epäilemättä moni muu olisi saattanut sortua.



Tämä savolaisempi höpöttäjä oli yllättäen paljon kotoisampi tapaus.



Menokin alkoi olla jo kuultavalla tasolla.



Sitten pienen piirin sisäpiirivitsistä lähtenyt huipennus. Perinteisestihän suomalaisesta futiskatsomosta 95% on kadonnut loppuvihellyksen jälkeen kuin keskisuomalaisten mökkiläisten kusi Päijänteen kautta hesalaisten juomaveteen. Aika monta vuotta Einin Kesä ja yö on soinut voittopelien jälkeen ämyreistä ja nyt tästä saatiin suunnilleen pakollinen ohjelmanumero.

Rouva Pajumäki näytti Lapin kasvattina muille mallia ja veti futistyyliin ns. lyhyissä, kelistä huolimatta.



Perhekuva ilmeisen ainutlaatuisissa olosuhteissa, isällä yllään tyylikkäästi Playboy-paita.



SJK:n koutsi KPO Crew'n huivi kaulassa.



Olin menossa ns. töihin tähän tapahtumaan. Ei paljoa passi kaulassa auttanut, kun järjestäjä kielsi turvallisuussyistä sen enempää selittelemättä lavan edestä kuvaamisen. Meikäläisen tonteiltahan maisema oli suurimman osan ajasta tällainen. Jos en olisi jo kohtuullista tovia harrastepuuhastellut, niin olisin varmaan aika helposti heittäytynyt vain nauttimaan tunnelmasta ja nämäkin muutamat napsut olis jääneet tallentamatta.



En kerennyt Einiä jututtaa, mutta olispa ollut kiva kuulla milloin viimeksi on noin paljon porukkaa ollut lauteilla samaan aikaan. Tuollahan oli melkein yhtä paljon ihmisiä kuin E-street Bandissä on jäseniä. Erona tässä tapauksessa tietty se, ettei ihan kaikilla ole jonkunlaista instrumenttia käsien ulottuvilla. Ainakaan sellaista, joka olisi tavalla tai toisella kytketty kaappeihin.



Kamerunin miehet ihmettelee, että taas tuo yks saatanan sekopää on sohimassa. Pahoittelut, sattui vapaapäivä töistä ja en keksinyt muutakaan.



Asteikolla 1-2, miten paljon nää jätkät näyttää veljeksiltä?

- - - - - - - - - - - - -

Lisää kuvasaastetta ottelutapahtumasta ja kotiinpaluusta tästä napauttamalla ja torijatsit kuvakoosteena tästä.

Jos näistä haluaa konkreettisempaa riemua ensi vuodeksi, niin teetin muutaman kymmenen kipaleen satsin seinäkalentereita, joiden kuva-aiheet liikkuvat osin tämän ottelutapahtuman tunnelmissa. http://mideas.fi/ollapa/ vie tuohon verkkokauppaviritelmään, josta voit varailla kyseistä tuotetta itsellesi. Maksuohjeita saat sitten viimeistään tilausvahvistuksen perään sähköpostitse. Hintaa 20€ per laaki ja muutama euro posteihin, jos et halua käydä koukkaamassa Lahesta omaasi.

Isompia kuvaprinttejäkin on kyselty, jos esim. a4, 30x40cm tai 50x70 -kokoiset kiinnostaa, niin pistä kyselyä kuvat ät mideas piste fi ja keksitään joku ratkaisu. Hintaluokka näissäkin korkeintaan jossain vajaan kolmenkympin tienoilla pienemmissä erissä. Isommat satsit sitten huomattavastikin edukkaammin ja aanelkut valokuvat liikahtaa jollain kympillä per lappu.

Näillä kohti ens kautta. Pitää vielä ennen vuodenvaihdetta täräyttää joku kauden parhaat -satsi kommenttiraidan kera ja sitten ootellaan uusia kujeita talven hallihöntsäämisten kautta kohti valoisampia tantereita.
Sudeetti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS, Banzai, kukkahattu


Vastaus #1 : 02.12.2019 klo 23:33:58

Eipä oikein mitään järkevää lisättävää, joten lörpötellään vähän ettei lennä spämminä roskakoriin.

Kiitos taasen vaivannäöstä. Yritän vastedeskin olla pitämättä itsestäänselvyytenä tämän kaltaista yleisön palvelemista. :)

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines