Vs: Kansainvälinen jalkapallo & talous ympäri maailmaa

[Piippu-Virtanen]

Argentiinan Nacional Primera B on ollut ainakin aiemmin ja noin 10 vuoden ajan ellei tietenkin jalkapallon suurmaana ymmärrettävästi toiselta sarjatasoltaan palkallinen paljon pidempäänkin.

Aivan niin selvää ei ole ollut nk. Pyhän Maan eli Israelin jalkapallon vastaava palkallisuus.

Etenkään 10 vuotta sitten ja ei etenkään alemmilla sarjatasoilla.

Palkallisuus on ollut Israelissa vaihtelevan vireää sen ja palkattomuuden välillä joskin yleisimmin on kautta historian tyydytty ainakin puolipalkalliseen jalkapalloon.

Kilpailuasenne palkallisesti on koskenut juurikin toiseksi tai kolmanneksi korkeimpia sarjatasoja.

Israelissa tapahtui vuoden 2009 lopussa silloinen sarjauudistus ja se pudotti muun muassa Liga Artzitin ammattimaisten ja palkallisten jalkapallosarjojen osalta pois kokonaan ainakin alustavasti.

Israelissa ei ole aina ollut sen omaa nykyistä korkeinta sarjaa eli Israelin Valioliigaa tai Israelin Liigaa vaan aikaisemmin ainakin historiallisesti korkein sarjataso oli Liga Leumit joka sittemmin on ollut useimmiten toiseksi tai kolmanneksi korkein sarjataso.

Periaatteessa Israelissa on vaikeinakin talousvuosina kyetty takaamaan varmasti ainakin kahden korkeimman sarjatason palkallisuus.

[Piippu-Virtanen]

Toisinaan jalkapalloilun täysammattimaisen tason palkallisuus on vaikeaa määritellä.

Varsinkin mikäli sarjassa kuitenkin silti aina pelaa yllättävänkin monta palkatonta pelaajaa tai joiden palkallisuus on johonkin tiettyyn asiaan kovinkin sidottu tai jos pelaajabudjetti kaikkiaan on erittäin pientä luokkaa.

Osa taas periaatteessa on ollut sinänsä kunnollista elintasoa nauttivaa porukkaa, mutta silloin palkallisuus on tullut osana muuta kautta tai sitten on esimerkiksi saatu nauttia vaikka siirtokorvauksen ylimääräisiä osuuksia vastineeksi sitten muusta palkattomuudesta.

Sitten on vain sarjoja joiden palkallisuus tietyn asteisesta olemisestaan ei enää niinkään korkeina sarjatasoina on aina aiheuttanut kaihoisia katseita varsinkin kilpailevissa jalkapallon pienmaissa.

Skotlannin Ensimmäinen Divisioona esimerkiksi oli tällainen vuonna 2009 vaikka silläkin olivat omat ongelmansa silloisten yllättävänkin yleisten nk. Puoliammattilaisten kanssa.

Myös Englannin Jalkapalloliiga, Mestaruussarja tai Mestaruusliiga eli Valioliigan jälkeen korkein sarjataso ja historiallisesti tietenkin hieman vaihtelevasti aina se korkein tai toiseksi korkein sarjataso on ollut yleensä rahakkaampi kuin moni Euroopan pääsarjataso jalkapallossa edes onkaan ja vielä Englannin Jalkapallon Kakkosliiga (Eli entinen Jalkapallon 4. Divisioona/4-divisioona tai entinen Jalkapallon 3. Divisioona/3-divisioona kun Englannin Jalkapallon Ykkösliiga eli entinen Jalkapallon 3. Divisioona/3-divisioona tai entinen Jalkapallon 2. Divisioona/2-divisioona on tietysti vielä astetta korkeampi, mutta alempi kuin Englannin Jalkapalloliiga, Mestaruussarja tai Mestaruusliiga ja tietenkin alempi kuin Englannin Valioliiga.) oli esimerkiksi enemmän maksavampi sarja 10 vuotta sitten kuin Latvian ja Islannin pääsarjatasot tiettävästi edes yhteensäkään.

Tänä vuonna Englannin Konferenssisarja tai Kansallissarja (Joka tunnetaan myös nimellä Jalkapallon Englannin Konferenssiliiga tai Jalkapallon Englannin Kansallisliiga. On tunnettu joskus myös nimellä Englannin Jalkapallon 5. Divisioona/5-divisioona, mutta tiettävästi tai ainakin mitä nykypäivempään on tultu niin se on erittäin harhaanjohtava nimi kun oikea tuollainen sarja on jo Englannissakin hyvin alhainen sarjataso.) on täyttänyt 40 vuotta ja sitä on pidetty myös yleisesti ottaen historiansa läpi melko maksavana sarjana.

Siltikin 10 vuotta sitten vuonna 2009 tämän sarjan viettäessä 30-vuotisjuhliaan sillä oli tilapäinen laskukausi menossa kun kuusi joukkuetta sarjan 24:stä ei kyennyt mitenkään ylläpitämään täysammattimaista eikä käytännössä puoliammattimaisiakaan pelaajia joukkueissaan. Suurin osa 'palkallisistakin' joukkueista olivat suurilta osin kolmen neljänneksen kaudesta palkkaa saavia pelaajia tai puolipalkallisuuden ja pisterahan yhdistelmällä pelanneita joukkueita mikä nähtiin tuolloin melkoisena kriisinä.

[Piippu-Virtanen]

Irlannissa ainakin 10 vuotta sitten vuonna 2009 oli melko vaikeaa jalkapallossa ylläpitää palkallisia pelaajia.

Tai ainakin mikäli vielä Irlannin Liigan palkallisuus kyettiin takaamaan niin aivan samaa ei voinut sanoa Jalkapallon Irlannin Pääsarjasta eli toiseksi korkeimmasta sarjatasosta tai Jalkapallon Irlannin 1. Divisioonasta/1-divisioonasta eli kolmanneksi korkeimmasta sarjatasosta.

Irlannin Pääsarjassa ainakin ammattimaisuusaste on ollut 80-100 % hieman vuodesta riippuen, mutta nousevat joukkueet ovat olleet yleensä niitä joilla on ollut mukana sekaisin niin amatöörejä, puoliammattilaisia ja ammattilaisia.

Irlannin Pääsarja ei silti ollut mikään erityisen rikas sarja ennen vuotta 2009 vaan sitä olivat edeltäneet monien vuosien kasvukivut kun osa hyvinkin lahjakkaista ja mahdollisesti ihan hyvääkin palkkaa saavista pelaajista lähti mieluummin Pohjois-Irlantiin, Englantiin tai muihin Euroopan maihin pelaamaan.

Aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä Irlannin Pääsarja oli enemmänkin vahvan puoliammattimainen kuin ammattimainen sarjataso ja palkallisuus yleensä oli sen mukaista.

Vuonna 2009 usea Irlannin Pääsarjan seura joutui ongelmiin ja tilanne oli silloin tämä niissä lähtökohtaisesti:

Bohemians: Pystyi takaamaan palkallisuuden ammattimaisesti

Bray Wanderers: Pystyi enintään takaamaan puoliammattimaisuuden palkanmaksun jos sitäkään kun tilanne oli vaikea

Cork City: Vakavia talousvaikeuksia ja pystyi takaamaan palkallisuuden tuolloin, mutta tiedä sitten miten tilanne jatkui tuosta eteenpäin 2010-luvun aikana

Derry City: Pystyi takaamaan palkallisuuden ammattimaisesti

Drogheda United: Joutui pudottautumaan puoliammatimaisuuteen siinä mitä palkallisuuteen tuli, mutta muutosten luvattiin tuolloin olleen tilapäisiä

Dundalk: Pystyi takaamaan puolipalkallisuuden nousijajoukkueena, mutta käytännössä asema kieli silti korkean luokan amatööritason palkallisuudesta monen pienen rahapuron kautta ja mukana oli myös sellaisiakin pelaajia jotka tekivät pelaamisen ohella jopa kahtakin siviilitason työtä pysyäkseen palkoissa

Galway United: Pystyi takaamaan puolipalkallisuuden kun aiemmin seura oli ollut ammattipalkallinen joukkue

Shamrock Rovers: Drogheda Unitedin kanssa tämä joutui puoliammattimaisuuteen palkallisuudessakin tilapäisesti

Sligo Rovers: Pystyi takaamaan puolipalkallisuuden ja oli ollut pidemmän linjan ammattipalkallinen joukkue ja saattoi pidemmän päälle jatkaa palkallisuutta tuolloinkin

St. Patrick Athletics: Pystyi takaamaan puolipalkallisuuden kun aiemmin seura oli ollut ammattipalkallinen joukkue

Shamrock Roversillakin oli erääseen aikaan vanhempina aikoina palkallisuuttakin ja yllättävän pitkää ennen kuin seura ajautui sitten talousvaikeuksiin ja myös pitopaikkakunnallisiin ongelmiin eräässä vaiheessa historiaa. Muista seuroista puhuttaessa joko Irlannin Pääsarjan tai Irlannin Liigan osalta taloudellinen kysymysmerkki oli yleisestä puolipalkallisuudestaan tunnettu Shelbourne jolla oli kasvukipuja kohti ammattimaisuutta ja nousukelvottomiksi noin korkeille sarjatasoille joukkueiksi sanottiin Cobh Ramblereita ja UCD Belfieldiä.

Noissa kahdessa seurassa ongelmana ei aina välttämättä ollut itse palkanmaksukyky vaan pikemminkin yleinen muu kustannustaso ja lisäksi koko noiden sarjojen yleensä vaatima muu harjoittelun ammattimaisuuden tason nostaminen huomattavasti parempaankin kuin vain kerran, kahteen tai kolmeen viikossa enintään tai pelaajien työaikojen ulkopuolella.

[Piippu-Virtanen]

Kanadassa ei juuri jalkapallon taloudellisissa kantimissa ollut kehumista 10 vuotta sitten kuten ei nykyäänkään tavallaan vaikka pienessä nousussa se on ollutkin.

Etenkin kun Kanadassa on tulossa yhteisesti pidettävä Jalkapallon MM yhdessä Yhdysvaltojen ja Meksikon kanssa.

Yleisesti ottaen pelaajat siellä päin ainakin tuolloin 2009 kävivät sarjan mahdollisesta 'ammattimaisuudesta' huolimatta käytännössä muissa töissä.

Toki poikkeuksiakin oli kuten Toronto FC ja muutamat Ontarion alueen seurat joiden reservijoukkueessakin oli mukavasti palkallisia pelaajia, mutta siihenpä ilonaiheet tuntuivat silloin jäävän.

Historiallisesti puhuttaessa jalkapallon osalta ammattimaisuudessa ja palkallisuudessakin piti olla rajansa siihen nähden, että miten sai ansaita ja miten ei.

Kun eihän sitä vaan voinut olla muurari, kynttilänvalaja tai teurastajakaan ja samalla liiankin paljon pelata jalkapalloa.

Etenkin kun siitä ei vain riittävän vanhana aikana vain voinut tienata.

Lisäksi joillakin pelaajilla uran palkallisuus alkaa tietyin ehdoin tai paljon myöhemmin todellisesti toisin kuin mitä virallisessa paperissa mahdollisesti lukisi.

Antti Pohja esimerkiksi kotimaisista pelaajista oli tunnettu nk. Budjetoimaton Pelaaja FC Kuusysissä 1994 ja ulkomaisista pelaajista Billy McNeil oli Celticissä nk. Opiskeleva Pelaaja.

Tuolloin McNeilin palkka oli sidottu opiskeluun niiltä osin kuin Celtic hyväksi katsoi ja kaikkiaankin McNeil pääsi palkalliseksi pelaajaksi vasta 21-vuotispäivästään lähtien tiettävästi ja jos ei vielä silloinkaan niin hän olisi ensin ollut vielä vähän aikaa nk. Puolipalkallinen Pelaaja ja sitten täyspalkallinen.

Tosin nk. Opiskelevan Pelaajan aikaansa nähden ei McNeil todellakaan kovin pitkään ollut nk. Puolipalkallinen Pelaaja.

[Piippu-Virtanen]

Toisinaan palkallisuus tuntuu olevan jalkapallossa nivottu erilaisten sarjajärjestelmien rakenteisiin ainakin maailmalla.

Skotlannin Ensimmäinen Divisioona näin esimerkiksi oli ennen vuotta 2009 jonkun aikaa jossain määrin jo ollut palkallinen, mutta yleisesti ottaen Skotlannin oma toinen sarjataso ja puhumattakaan yhtään alemmista sarjatasoista eivät välttämättä olleet palkallisia samalla tapaa.

Toisaalta historiallisesti erääseen aikaan esimerkiksi Skotlannin Liigassakin oli vain järkevän korkeatasoisen jalkapallon osalta vähän sitä alempana sarjatasona tasan kaksi eri sarjatasoa ja kaikki palkalliset joukkueet olivat saman tien sitten heti siinä Skotlannin Liigaa alemmalla sarjatasolla.

Skotlannin Ensimmäisen Divisioonan pelättiin 2009 joutuvan talousvaikeuksiin sarjana myös sen takia, että yleisöä ei käynyt riittävästi peleissä ja osa-aikaisuuden ajateltiin nopeasti nousevan sellaisessa tilanteessa.

Siltikin Skotlannin Ensimmäisessä Divisioonassa ei ikinä nähty vuoden 2009 pahimmillakaan hetkillä sellaista tilannetta kuin mitä Skotlannin silloisessa (Ja kenties vielä nykyäänkin.) Jalkapallon Alamaan Liigassa juuri sinä vuonna tai vähän tätä aiemmin silloin siellä pelanneen FC East Stirlingshiressä missä huonoimmillaan ei kyetty maksamaan enimmäisviikkopalkkana kuin 10 puntaa viikossa.

Toki tuo erittäin alhainen palkka koski jälleen enimmäkseen vain nk. Budjetoimattomia Pelaajia tai osa-aikaisia pelaajia, mutta viikkopalkkakin oli täytenäkin erittäin alhaista luokkaa.

Jalkapallon Alamaan Liiga Skotlannissa oli tuolloin historiallisesti ottaenkin enintään viidenneksi korkeinta jalkapalloa juurikin Skotlannissa.

Koko Yhdistyneiden Kuningaskuntien osalta homma olisi sitten ollutkin jo toinen juttu.

Jalkapallon Irlannin Liiga ja puhumattakaan Jalkapallon Irlannin Pääsarjasta olivat vuoden 2009 aikaan ja tätä ennenkin yllättävänkin epätavallisessa tilanteessa.

Rahaa oli paljonkin, mutta maassa oli muutenkin talousvaikeuksia jotka sitten heijastuivat pienenä maana sinänsä siihenkin.

Historiallisesti puhuttuna esimerkiksi aiemmin esitelty Bohemians oli palkaton amatööriseura oikeastaan 1960-luvulle asti, mutta tämän jälkeenkin puolipalkallisena seuranakin pysyessään pitkän aikaa amatöörihenki oli vahvan läsnä.

Muun muassa 15 pelaajaa kohti ei saanut olla kuin 5-6 puolipalkallista pelaajaa ja koko joukkuetta kohti harkinnan mukaan 1-3 pelaajaa täyspalkallisina tai vähän useampi kuin 5-6 puolipalkallista pelaajaa sarjatasosta riippuen.

[Piippu-Virtanen]

Italialaisessa jalkapallossa historiallisella tasolla palkallisuutta on lajin suurmaana parhaimmillaan jaettu oikeastaan kaikkialle sen eri sarjatasoille.

Huonoimillaan ja osin hyvimmilläänkin ihan näin hienosti asiat eivät ole olleet.

Sarjajärjestelmän alapää etenkin on muuttunut erittäin vahvasti amatöörisuuntaan mitä nykypäivempään on tultu.

Alin sarjatasokin eli Categoria Lega Terza tai Categoria Lega Serie C (Tämä on tosiaan aivan todella eri sarjataso kuin se varsinainen oikea Serie C tai Interregionale mikä on kolmanneksi korkein, palkallinen ja ajoittain erittäinkin kovatasoinen jalkapallosarja.) on parhaimmillaan historiansa aikana ollut palkallinen.

Tosin erittäin matala tietenkin sellaisenaan.

Catergoria Lega Terzan tai Categoria Lega Serie C:n osalta palkallisuus oli tosin vuoteen 2009 mennessä laskenut tasolle "rimborso spese" ja tilanteen tietenkin ymmärtäen monet muut paremminkin maksavat jalkapallon sarjatasot ovat olleet vajoamassa vain tuohon tilaan tai täyspalkattomuuteen mitä paremmin nykyhetkeen ollaan tultu.

Vertailun vuoksi vuonna 2009 Jalkapallon Serie D:n eli neljänneksi korkeimman sarjatason köyhimpienkin pelaajien ansiotulot olivat moninkymmenkertaiset ellei paljon isommatkin verrattuna muun muassa jo heti Lega Pro Seconda Divisionen (Sittemmin lakkautettu sarjataso mitä korkeampia olivat tietenkin Lega Pro Prima Divisione, itse Serie D, Serie C, Serie B ja Serie A joskin yhdessä ajoittain Lega Pro Seconda ja Lega Pro Prima olivat jonkinlainen yhdistelmäsarja, välimuotosarja itse Serie D:n ja Serie C:n välillä ja jopa tilapäisesti itse kolmanneksi korkein Italian sarjataso jaettuna kahteen sarjalohkoon nousujen ja laskujen suhteen josta toisinaan oli mahdollista nousta ihan suoraankin.) parhaiten ansaitseviin pelaajiinkin koko sarjassa.

Toisaalta noissa Lega Pro Primassa ja Secondassakin kun mentiin alemmalle tasolle seuroittain niin tulotaso alkoi tosiaan tippua melko nopeasti.

Joskin ei ihan tasolle 'rimborso spese', mutta ei tietenkään enää hirvittävän paljon sitä parempaa tilanne ollut myöskään.

[Piippu-Virtanen]

Ajoittain ja ainakin historiallisesti silloin kun Englannin jalkapalloilussa oli kaikki suurta ja erittäin laajaa taloudellisesti arvioiden ihan pienintäkin sarjaa myöten vanhempina aikoina niin yllättävänkin monessa Euroopan maassa näin ei ollut tai ainakin vaikutelma tuntui sellaiselta.

Toisin sanoen lähtökohta oli yhdessä tai enintään parissa-kolmessa ammattimaisessa ja palkallisessa sarjatasossa jos niissäkään maasta riippuen ja loput sarjatasot olisivat olleet täysin enintään puoliammattimaisia ja palkallisia tai puolipalkallisia sarjoja korkeimmillaan ja muutoin yhä enevissä määrin palkattomia amatööritasoja.

Historiallisesti Espanjassa vain La Liga ja sitä edeltänyt Primera Division (Joka on toisinaan ihan yksi ja sama sarja joskin La Liga on tietysti rahakkuuden myötä ollut se sama sarja uudelleen nimettynä ja joskus tämä on juurikin La Ligaa alempi sarja.) ja Segunda Division (Mikä sitten vuorostaan on toisinaan Primera Division silloin kun La Liga ei sitä ole. Tätä sarjaa kutsutaan toisinaan ja on ehdotettu lopullisesti nimettävän uudeksi La Liga Dosiksi tai La Liga 2:ksi, mutta pois luettuna kaupallista nimeä sitä ei usein ymmärretä sellaisenaan.) ovat aina olleet ammattimaisia ja täysin palkallisia sarjoja.

Segunda Division B tai alkuperäinen Segunda Division silloin kun sitä järjestetään tai järjestettiin ja Tercera Division olivat aina puoliammattimaisia sarjoja ja enintään puolen tai kolmen neljänneksen kausipalkallisia sarjoja pois lukien tietenkin joitakin putoavia seuroja Segunda Divisionista tai satunnaisesti Primera Divisionista kun ei ollut La Ligaa nimityksenä ja loput sarjat heti yhtään Tercera Divisionasta alaspäin alkaen alkuperäisestä Cuarta Divisionasta jokainen sarjataso Espanjassa oli puhdas amatöörisarja.

Sittemmin Cuarta Division tai muun muassa Quinto Division heti sitä alempana ovat olleet nimeltään Divisione Interregionale ja Divisione Regionale ja niihin on toisinaan liitetty etuliite Primera.

Sen jälkeen ihan viimeistään espanjalainen jalkapallo alkaakin haaroittumaan lukemattomiin ja ajoittain italialaistakin jalkapalloa hyvin monimutkaisiin alempiin sarjoihin ja Espanjan jalkapallon uudistusten jälkeen esimerkiksi Cuarta Division ja Quinto Division nykyisin ovat alle esimerkiksi Divisione Preferenten, Divisione Autonomican, Divisione Provincialin, Divisione Territorialin, Divisione Interinsularin ja Divisione Aficionadosin sarjatason.

Cuarta Division ja Quinto Division ovat nykyisin juurikin portteina ihan kaikkein alimpiin mahdollisiin sarjoihin eli Liga Primeiraan, Liga Segundaan, Liga Segonaan, Liga Terceraan ja Liga Quartaan jotka ovat ihan alimmat mahdolliset sarjatasot Espanjassa.

[RicoSuave]

...okei....

Täytyy pitää vapaapäivä ja keskittyä.

[Piippu-Virtanen]

Italiassa taas myös ihan vanhempien aikojen palkallisuusaste ennen juurikin vähän mainittua Italian suurempaa jalkapallorahakkuutta oli lähtökohtaisesti seuraava:

Serie A ja Serie B: Palkallisia ammattilaistason sarjoja

Serie C eli Serie Interregionale: Oli historiallisesti palkallisuudesta puhuttaeessa enemmän puolipalkallinen ja jopa palkatonkin sarja huolimatta sen erittäinkin kovasta ammattilaisuuspohjasta, mutta puhun tietystä päivämäärästä minkä jälkeen tämäkin sarjataso on ollut täysin palkallinen

Serie C1 ja C2 kun niitä järjestettiin: Vaihtelevan puoliammattimainen sarja yleensä puolipalkallisuudella, mutta myös sitä ilman

Serie D: Alin mahdollinen palkallinen sarja, mutta lähtökohtaisesti aina puoliammattillinen tai puolipalkallinen sarjataso mistä lähtien kaikki alemmat sarjatasot olivat aina palkattomia sarjoja

Vanhempaan aikaan ihan parhaimpien sarjojen ulkopuolilla Euroopassa ei aina ollut erityisen kovapalkkaisia ulkomaalaispelaajia.

Tai niiden määrää oli muilla toimin rajoitettu.

Espanjan ja Italian toiseksi korkeimman sarjatason osalta ainakin erääseen aikaan oli rajoitettu koskemaan pelaajien siirtomarkkinoita vain yhteen kovempipalkkaiseen ulkomaalaispelaajaan per kausi.

Saksassa ja Hollannissa tilanne oli myös yllättävänkin samanlainen.

Saksassa vanhempaan aikaan tietenkin jalkapalloa kuten muutakin urheilua tietyllä tapaa rasitti kahden eri Saksan olemassa oleminen.

Pääosin Länsi-Saksassa ainakin ennen rahakkuuden alkamista sielläkin vain Bundesliigan kaksi korkeinta sellaista tunnuttiin pystyvän takaamaan palkallisina ja muut olivat koko ajan laskevassa järjestyksessä palkattomuutta kohti luisuvia sarjoja ajoittain kovastikin.

Länsi-Saksan Regionalligassa aikanaan oli puoliammattilaisuuden suunta hyvin selkeä kun palkkatason pelaajat olivat korkeapalkkaisia amatöörejä tai erittäin alipalkattuja puoliammattilaisia tai ammattilaistason lupaavia silloisia huippujunioreita tai eläkeläispelaajia.

Regionalligassa aikanaan oli mahdollista pitää yllä vain kolmea korkean palkkaluokan pelaajaa silloin kun he eivät olleet suoran ammattilaisjoukkueen reservijoukkueita. Tuolloin sai sääntöä kiertää useammalla korkean palkkaluokan pelaajalla.

Dritten Ligassa Länsi-Saksassa aikanaan jo ammattilaisiakin pelaajia reservijoukkueissaan ylläpitävät seurat olivat käytännössä palkallisuudeltaan amatööritason luokassa.

Toisaalta joitakin vuosia ennen vuotta 2009 Lega Pro eli Lega Italiana Calcio Professionistico oli palkallinen sarja kuten myös Lega Professionisti Serie C oli palkallinen.

Toisaalta taas niissäkin oli ollut omat ongelmansa.

Saksan jalkapalloilussakin välillä palkallisuus on vaihdellut siten, että vaikka molemmat eli Regionalliga ja Dritten Liga ovat historiallisempiin aikoihin nähden palkallisia niin Regionalligassa pelaa jonkin verran enemmän puolipalkallisia pelaajia tai amatööreiksi vähintään itsensä katsovia pelaajia kuin Dritten Ligassa.

Toisinaan nuokin sarjat ovat myös vaihtaneet sarja-arvonsa paikkoja keskenään jolloin vertailu on hieman hankalampaa.

Italian jalkapalloilussa tosiaan sen ammattimaistuessa ja palkallistuessa oli monia yhteenottoja ja lopulta Italian Palloliittokin joutui puuttumaan asioihin aika kovallakin kädellä, mutta julisti myös 14.10.1980 pitämässään suuressa lausunnossan Serie C:n tai Interregionalen tosiaan palkalliseksi sarjaksi mitä se on ollutkin viimeiset melkein 40 vuotta siitä päivästä lähtien.

Tuota päivää pidetään myös Italiassa eräänlaisen suuren rahan jalkapalloilun lopullisena päivämäärän alkuna.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin kerrotussa Kanadassakin CSL:n eli Canadian Soccer Leaguen taso ei pelillisesti palkallisesti ole juuri kovin hääviä.

Esimerkiksi CSL:n sarjataso on vaihdellut historiallisesti toisesta viidenteen tasoluokitukseltaan.

Pelaajien taso on vaihdellut mistä tahansa periaatteessa ammattimaisesta hädin tuskin osa-aikaisesti harjoittelevaankaan jalkapalloilijaan jolla on ihan muut työnsä pääsääntöisesti.

Välillä on ollut ihme, että tuon sarjatason otteluissa ainakin vanhempina aikoina oli edes 200 katsojaakaan.

Lisäksi kanadalaisen jalkapallon hajaannus on ajoittain jopa välillä paljon parjattua historiallista yhdysvaltalaista jalkapalloa suurempaa.

Ainakin ammattitasonsa osalta.

Vuonna 2009 arvioitiin, että viimeksi todellista täysammattimaista kanadalaista jalkapalloa oli harjoitettu vuonna 1992 ja sen jälkeen vuoteen 2009 mennessä arvioitiin vain kolmen kanadalaisen seuran olevan sellaisia ison tason rahaseuroja sen sellaisessa merkityksessään.

Parhaimpinakin vuosina Kanadassa oli se erikoinen tilanne, että osa sen paremman tason seuroista pelasi tai valmistautui kausittain pelaamaan Yhdysvaltojen eri paikallisissa jalkapallosarjoissa silloin kun heillä ei ollut asiaa MLS:n edeltäjäsarjoihin.

Pelillinen taso ei häikäissyt seurajoukkueiden tasolla Yhdysvaltain alasarjoissakaan ajoittain.

Tällaisia sarjatasoja olivat Jalkapallon Amerikka-Liiga Yhdysvaltain ja Kanadan rajasarjana, USL-1, USL-2, Jalkapallon Yhdysvaltain Ykkösdivisioona ja Jalkapallon Yhdysvaltain Kakkosdivisioona.

Tilanne Kanadassa oli ajoittain samanlainen kuin Walesissa siinä, että esimerkiksikin Walesin omista huippuseuroista osa tietenkin pelasi Walesin Pääsarjan tai sitä korkeamman Walesin Valioliigan sijaan Englannin muita sarjatasoja.

Esimerkiksi Cardiff, Swansea, Newport ja Merthyr ovat olleet tällaisia seuroja.

[Piippu-Virtanen]

Kyproksella Jalkapallon Pääsarja ja sitä alemmat Kyproksen Jalkapallon 1. Divisioona/1-divisioona ja Kyproksen Jalkapallon 2. Divisioona/2-divisioona ovat olleet palkallisia sarjoja, mutta toisinaan niiden seuroilla on ollut aikoja jolloin ne eivät erityisen palkallisia ole olleet.

Muun muassa vuonna 2009 Anorthosis Famagusta FC oli palannut parin osa-aikaisen palkallisen vuoden jälkeen takaisin palkallisuuteen täytenä sellaisenaan.

Vertailtava seura mitä kaikkialla Kyproksella tietenkin seurattiin silmä kovana oli tietenkin FC APOEL.

[Piippu-Virtanen]

Hong Kongissa Ensimmäinen Divisioona tai Hong Kongin Pääsarja jalkapallossa oli tosiaan myös yleisesti ottaen yllättävänkin palkallinen sarja jalkapallossa menneinäkin aikoina.

Tosin silläkin on ollut ehtonsa.

Erääseen aikaan esimerkiksi palkallisuus ei ollut mahdollista ennen kuin oli vähintään joukkuetta kohti ainakin 16 sellaista pelaajaa joiden tulotason täytyi olla nk. Hyväksyttävän Ammatillinen suhteessa jalkapalloon ja sen harjoittamiseen.

Siitäkin eteenpäin ongelmia riitti toisinaan.

Sittemmin Hong Kongiin on tietenkin esimerkiksi vuoden 2009 jälkeen luotu esimerkiksi vuonna 2014 Hong Kongin Valioliiga jolloin tämä sarja tunnetaan nykyisin Hong Kongin Divisioonaliigana.

[Piippu-Virtanen]

Itävallassa historiallisesti sen on ollut ainakin sinänsä tyytyminen Saksaan nähden hieman pienempään palkkatasoon ainakin yhtään Zweite Ligaa alempana.

Itävallassa kun on tietysti Österreicher Bundesliga tai Ö-Bundesliga ja Erste Liga joka tosin tietääkseni on uusi erillinen toinen sarjataso kun nykyinen Zweite Liga on alkuperäinen Erste Liga.

Zweite Ligaa on toisinaan syytetty myös lähinnä reservijoukkueiden rahamiesten piirisarjaksi kun siellä on tosiaan aina välillä ollut FC Red Bull Salzburgin Reserviä isoine rahoineen ja sitten on ollut erittäin pieniä seuroja kuten FC Wieniä yrittämässä pyristellä sarjan kustannusten perässä.

Tosin ei Zweite Liga mikään liian köyhä sarja silti ole.

Ei ainakaan Österreicher Landesligaan nähden jota on toisinaan verrattu Itävallan omaksi Kentin Liigaksi.

Kentin Liiga on tietysti Englannissa sijaitseva amatööritason liiga missä on maksettu esimerkiksi lähinnä pientä ottelurahaa, että enintään osa-aikaisesti harjoittelevat sarjatason pelaajat tosiaan menisivät pelaamaan otteluja sen 25-30 hengen yleisölle tai parhaimmillaan sen 55 henkeä käsittäville yleisöille.

Kentin Liiga on hyvin alhainen sarjamääritelmältään, mutta on parhaimmillaan kuulunut yhdeksännen tai kymmenennen sarjatason piireihin Englannisa.

Paljoa tuota parempia yleisömäärät tai palkkataso ei ole Itävallan Landesligassakaan.

[Piippu-Virtanen]

Gruusian jalkapalloilussa palkallisuus on ollut tunnettua tietenkin neuvostoaikojenkin tilanteet huomioiden.

Toisaalta kun maa uudelleen itsenäistyi vuonna 1991 niin silloin tilanne oli tietenkin toinen ja silloin lähinnä Tbilisin Dynamo ja FC Gagra Tbilisistä kuuluivat palkallisiin seuroihin ja muutoin tilanne oli erittäinkin huonoa.

Verrattuna kuitenkin muutamaan kilpailevan maan pääsarjatason tilanteeseen nähden Kaukasuksella Gruusian Liiga eli Umaglesi tai nykyisin tietenkin Erovnuli nousi talouden syövereistään melko nopeasti.

[Piippu-Virtanen]

Toisinaan monet sellaiset historian erittäinkin menestyneet seurat joita voisi pitää ja joita pidettiin palkallisina seuroina aikansa mittapuulla saattavat nykyisin tai ovat ainakin lähivuosina olleet lähinnä amatööritason seuroja niin palkassa kuin pelillisestikin.

Esimerkiksi Jalkapallon Coppa Italian ensimmäinen voittaja Vado ja yllättävänkin moni riittävän vanhan ajan Serie A:nkin voittaja on sittemmin tunnettu amatööritason seuroina.

[Piippu-Virtanen]

Algerian Liiga jalkapallossa on toden totta tullut tunnetuksi varsin helpostikin palkallisena seurana ja naapureihinsa liigoihin kuten Marokon GNF 1:een/Botola Liigaan nähden nyt ainakin erittäin ammattitasoisena.

Yleisesti ottaen ja ainakin historiallisesti Algerian nk. Berberileijonat saattoivat hyvinkin olla kansansa varakkaimpia asukkaita niin nurmikentillä kuin sen ulkopuolellakin.

Helposti enemmänkin kuin 10 000 euroa kuukaudessa pystyi olemaan kuukausipalkka.

Lisäksi ulkomaalaispelaajiakin riitti ja Algerian Liigaan päässeet pelaajat saivat tietenkin siirtokorvauksiakin.

Myös aloittelevienkin pelaajien kuukausipalkka yleisesti ottaen oli melko korkea.

Esimerkiksi Khaled Lemmouchia sai nk. Aloittelevana Ammattilaispelaajana ES Setifissä pelkkänä alkupalkkana 5000 euroa kuukaudessa.

[Piippu-Virtanen]

Vanhempaan aikaan palkoistaan huolimatta yllättävänkin moni kuuluisa brittipelaaja oli silti taustaltaan toistakin työtä tekevä henkilö.

Gil Merrick esimerkiksi oli sellainen pelaaja joka parhaimpina uransakin päivinä ei paljoa yli kerta viikkoon-harjoitustahtia enempää pitänyt yllä, Ken Green vuorostaan lopetti uransa kun jalkapallo ja uutistyö yhdessä lehtitoimittamisen kanssa olleet yhteen sovitettavia ja Eddy Brown joutui lopettamaan uransa ranskan kielen opettajan virkansa takia.

Nämäkin kaikki kolme pelaajaa pelasivat muun muassa FA Cupin Loppuottelussa 1956.

[Piippu-Virtanen]

Joissakin maissa ainakin välillä jalkapalloa mietittäessä ammattimaisuus jos ei itse rahakkuus on tunnuttu luodun melko tyhjästä.

Näin on ainakin ollut Etelä-Koreassa ja Japanissa.

Japanissa tietenkin on Jalkapallon J-Liiga joka sekin jakaantuu alemmille tasoille mentäessä Japanin Ykkösliigaan, Japanin Kakkosliigaan ja Japanin Kolmosliigaan.

Joista nimenomaan J-Liigan voimakkaamman ammattilaistumisen myötä on käytetty nimityksiä J1, J2 ja J3.

Japanissa on jopa noiden eri alempien sarjojen mukaan erilaiset palkkaluokatkin nimetty usein juurikin noilla J-kirjainta seuraavilla numeroilla.

Ammattimaisesti Japanissa jalkapallon ja jääkiekon omat ammattimaiset askeleet on otettu yllättävänkin voimakkaasti keskittäen ne historiallisesti yhteen sarjatasoon.

Sen sijaan jossain määrin ainakin jalkapallossa yhteen nivottuja sarjoja ovat olleet Japanin Ykkösliigan edeltäjät eli Japanin Jalkapallon Pääsarja ja Japanin Jalkapallon Mestaruussarja siinä missä Japanin jääkiekon puolella nämä olivat erillisiä sarjatasoja.

Vastaavasti jääkiekon puolella Japanissa yhteen nivottuja sarjoja olivat Japanin Jääkiekon Perussarja tai Japanin Jääkiekon Aluesarja Japanin jääkiekon neljänneksi korkeimpana sarjatasona mitkä jalkapallon puolella olivat Japanissa omat erilliset sarjatasonsa.

[Piippu-Virtanen]

Ukrainassa Jalkapallon Vyshcha, Perscha ja Druha ovat keskimäärin pois luettuna silloin tällöin toistuneita talousvaikeuksien vuosia itsenäistymisen jälkeen ja tietenkin valitettavan Itä-Ukrainan tilanteen mieltäen muutoin yleisesti ottaen aina ammattimaisia jalkapallon sarjoja.

Tai ainakin harjoitettu pelillisyys on vahvasti ammattimaista jos ei palkanmaksupuoli olisikaan ihan niin hyvällä tasolla seurasta riippuen.

Nuo sarjanimet ovat tietenkin paikallista korkeinta sarjatasoa, ykköstasoa ja kakkostasoa kuvaavat sarjatasot joilla on ollut historiansa saatossa myös divisioonanimet kuten myös ihan korkeimman sarjan osalta nimitys Ukrainan Valioliiga käytössä.

Sarjoista puhuttaessa ainoa jossa joskus on ollut neuvostoaikojenkin jälkeen ainakin toisinaan puoliammattimaisuus tai ammatillistettu amatöörimäisyys selvästi vähentyneenä palkanmaksuna yleistä on ollut Ukrainasta puhuttaessa lähinnä Druha, mutta ei aina sekään.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2010 Skotlannin Ensimmäisessä Divisioonassa oli jälleen joitakin joukkueita jotka painottivat vahvaa osakausiluonteista palkallisuutta mitä pidettiin ongelmana tietyllä tapaa kun sarjassa oli muutoin myös ammattimaista pelaamista.

Raith ja Ayr olivat seuroista suurilla osilla puolipalkallisia seuroja kun taas Cowdenbeath ja Stirling eivät kyenneet mitenkään maksamaan pelaajilleen kuin enintään puolen kauden palkkoja.

Queen of South tai QOS samassa sarjassa oli siitä mielenkiintoinen, että puolipalkallisesta asemastaan vuosista 2007 ja 2008 lähtien se pystyi kannustamaan pelaajiaan palkallisuuteen sitä mukaa mitä korkeammalle joukkue sijoittui sarjassa ja tietenkin parempi palkallisuus oli sidottu myös sarjatason yleisömääriin.

QOS:n otteluja kävikin usein tuolla tasolla katsomassa erittäinkin paljon väkeä kun monet muut seurat eivät onnistuneet samoissa määrissä niitä houkuttelemaan paikalle.

[Piippu-Virtanen]

Armenian osalta jalkapallo oli ainakin vielä vuosina 2009 ja 2010 melko pienipalkallista urheilua ainakin sinänsä.

Toki ajoittain valtavaa sielläkin palkallisuus oli monen muun urheilulajin rinnalla tai kilpailevien maiden rinnalla.

Vuonna 2009 Armenian Palloliiton mukaan maalla oli tuolloin 454 kappaletta kansainvälisiäkin mittapuita täyttäviä palkallisia ammattipelaajia.

Sikäli kun ei ollut ajoittain kieltämättä senkin maan osalta tuttuja korusanoja lausuttu julkisuuteen niin ne olisivat kyllä periaatteessa riittäneet maan silloiselle 8:n joukkueen korkeimmalle sarjatasolle ja lisäksi jonkin verran olisi riittänyt maan toiseksi korkeimmallekin sarjatasolle pelaajia palkallisesti.

Tosin Armenian toiseksi korkein sarjataso oli tuolloin täynnä lähinnä nuorisojoukkueita tai reservijoukkueita jo valmiiksi rikkaiden seurojen osalta.

[Piippu-Virtanen]

Azerbaidzhanissa on ollut tuttua ja ajoittain hyvinkin katkeraa paikallistason kilpailua Armenian kanssa.

Seurajoukkuetason rinnalla azerit ovat tunnetusti armeenien rinnalla niitä erittäinkin rikkaita pohattoja varsinkin kun öljyrahat ovat vain saaneet vapaasti virrata kauden peleissä.

Azerbaidzhanin Jalkapallon Pääsarja tai Azerbaidzhanin Jalkapallon Valioliiga ja Azerbaidzhanin Jalkapallon Ykkösdivisioona tai nykyinen Uusi Azerbaidzhanin Jalkapallon Pääsarja ovat olleet ainakin vuodesta 2010 lähtien ja todennäköisesti paljon tätäkin aiemmin täysammattilaisia ja palkallisia sarjoja.

Lisäksi on olemassa Azerbaidzhanin Jalkapallon AFFA-Liiga mikä käytännössä oli ennen maan kolmanneksi korkeimpana sarjatasona kahdesta ensimmäisestä poiketen selvästi enemmän amatööriluontoisempi jo tuolloin ja lähivuosina tapahtuneiden sarjauudistusten jälkeen se nykyisin on selvästi maan alin sarjataso käytännössä tietenkin myös täysin palkattomana sarjana.

Esimerkiksi nykyään on olemassa jo Azerbaidzhanin Jalkapallon Kakkosdivisioona eli Liqasi, Azerbaidzhanin Jalkapallon Kolmosdivisioona eli Region Liqasi ja sitten tulee vasta AFFA-Liiga jonka entiset rahaseurat käytännössä menivät Liqasiin ja Region Liqasiin niiden osalta jotka eivät nousseet vähintään azerien omaan Jalkapallon Uuteen Pääsarjaan.

Ajoittain Liqasi ja Region Liqasi ovat yksi ja samakin sarjataso välillä jolloin nimitys voisi olla myös Azerbaidzhanin Divisioonaliiga.

Azerien osalta seuraavat joukkueet ovat ainakin palkallisia maan korkeimmassa liigassa jota kutsutaan paikalliskielellä myös sanalla Peşəkar joka merkitsee ammattimaisuutta tai palkallisuutta hieman kielimurteesta ja asiayhteydestä riippuen:

AZAL Baku

FK Baki

Gäncä

Khazar Lankaran

MOIK Baku

Mughan Salyan

Neftchi Baku (Taitaa olla nykypäivän Bakun Dynamo, mutta mene ja tiedä sitten nimen olemisesta ihan oikein.)

Gabala

Simurq Zaqatala

Turan Tovuz

Nämä seurat ovat ilmoittaneet jatkavansa palkallisuutta myös aina mahdollisesti pudotessaan oman maansa Pääsarjaan.

[Piippu-Virtanen]

Chilen Primera A on tietenkin aina tunnettu jalkapallossa ammattimaisuudesta ja palkallisuudestaan kuten myös Primera B.

Chilen Primera B:ssä tosin on hieman vaihtelevasti rajoja sille, että milloin voidaan puhua ammattijoukkueesta ja milloin ei palkallisesti.

Primera B:ssä suoran kenttäpelaajiston voidakseen tulla palkallisella tavalla kohdelluksi ammattijoukkueena täytyi ainakin vielä vuonna 2010 pitää 11:sta pelaajistaan 7 pelaajaa palkallisena koska muussa tapauksessa seuraa kohdeltiin vain puolipalkallisin termein kun palkanmaksun aika tuli eteen.

Lievennyksiä tai lisäyksiä oli mahdollista saada kolmelle neljännekselle kautta, mutta tuolloin täytyi joukkueellista eli ainakin 23 pelaajaa kohti olla vähintään 12 palkallista pelaajaa jotta sitä olisi kyetty kohtelemaan ammattijoukkueena.

Chilen Primera B:n menettelytapaa pidettiin samanlaisena tai suurin piirtein samana kuin miten meneteltiin Bolivian Liigassa jalkapallossa.

[Piippu-Virtanen]

Yhdysvaltain jalkapallon alasarjoista verraten kehutuissa sarjoissa USL-1 ja USL-2 ei aikanaan tai ainakaan vielä vuonna 2010 ollut paljoakaan eroja niiden palkallisuuksissa tai käytännössä tietenkin palkattomuuksissa.

Ainoa verraten iso ero oli kuitenkin jo sillä, että USL-1:n pelaavilla joukkueilla oli kuitenkin selvästi jo vähemmän kokopäivätöitä ja enemmän osa-aikatöitä jalkapallon ohessa siinä missä taas USL-2:ssa pelaavilla joukkueilla pelaajineen tilanne oli tietenkin toisin päin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2010 Bosnian ja Hertsegovinan ja Montenegron Liigoilla jalkapallossa oli omalla tavallaan mielenkiintoisia taloudellisia tilanteita.

Bosniakkien Liigassa yritettiin tähdentää sitä, että osa-aikaisiakin pelaajia saavat taloudellisesti vaikeuksia kärsineet seurat käyttää muita enemmän kuin niitä tulisi.

Montenegron Liigassa taas vuorostaan kummallista oli se, että vaikka palkallisuus oli yleistä niin ammattilaiseksi muuntumista haluttiin pelaajien tai seurojen itsensä tasolla välttää yllättävänkin viimeiseen hetkeen asti.

Syy oli erittäin korkeissa siirtomaksuissa mitä seurat olisivat joutuneet pulittamaan ulkomaille siirtyvistä hyvistä pelaajistaan tai oletettavan hyvistä pelaajistaan.

Lisäksi Montenegrossa oli vuosina 2006-2010 melko alhainen ammatillinen järjestäytymisaste jalkapallossa eli vain 40 %.

Ammatillinen järjestäytymisaste tarkoitti tietenkin monta mahdollisuutta erinäisiin etuihin paikallisessa jalkapallossa joita tietenkin on ajoittain moitittu varsin heikoiksi ja kestämättömiksi vastaamaan palkallista kehitystä.