Vs: Kansainvälinen jalkapallo & talous ympäri maailmaa

[Piippu-Virtanen]

Slovenia herätti suhteellisen paljon ihmetystä 2000-luvun alussa kun maa nousi niin Jalkapallon EM:n ja MM:n puolelle.

Sloveniassa oli tuolloin pari miljoonaa asukasta ja se oli pienin MM:ssä pelannut joukkue väkiluvultaan sitten Pohjois-Irlannin ja vuoden 1986.

Sloveniassa tuohon aikaan se tuntui saavutukselta kun sellaista todella mahtavan oloista jalkapallokulttuuria ei ollut.

Sloveniassa oli Jugoslavian aikana monta muuta urheilulajikulttuuria:

Hiihtoa, laskettelua, mäkihyppyä ja jääkiekkoa toisin kun usein virheellisesti luullaan esimerkiksi näin suomalaisittain.

Niin ainakin ajoittain oli erittäinkin suosittuna lajina etenkin jo osin siksi kun Jugoslavian vastaavassa sellaisessa pelaajaenemmistö A-maajoukkueen osalta oli nimenomaan sloveeneja täynnä vaihdellen siitä tietenkin myös silloin tällöin serbeihin ja kroaatteihin maan B-maajoukkueen ollessa jääkiekossa enimmäkseen mustasukkaisesti serbien miehittämä.

C-maajoukkueen käytännössä tietenkin kootessa muut kuten bosniakit, makedoonit ja muut pienemmät Jugoslavian kansalaiset sinne pelaamaan ja tietenkin satunnaiset sloveenit, serbit ja kroaatit niiltä osin kun eivät mahtuneet A tai B-maajoukkueeseen ja lisäksi satunnaisesti koripallokin oli arvostettua maassa.

Kuitenkin jalkapallo ei ollut juuri milloinkaan noussut Jugoslavian aikana sloveenien parissa erityisen suosituksi.

Esimerkiksi kroaattien usein kehuma paras sloveenitaustainen pelaaja maassa eli Bojan Krizaj harjoitti myös päälajinaan uransa aikana talvilajeja.

Jugoslaviassa jääkiekon ollessa sloveenien miehittämä maan A-maajoukkueen osalta sama oli jalkapallon puolella niin, että serbit ja kroaatit ajoittain vaihtelevasti ja myöhemmin serbien mustasukkaisuuden yltäessä tähänkin olivat sitten heidän keskenään miehittämät sloveenien jäädessä lähinnä jalkapallon B-maajoukkueen tai C-maajoukkueen puolelle.

Jugoslavian jalkapallossa parhaat sloveeniseurat kuten NK Maribor ja Olimpija Ljubljana olivat lähinnä alempien divisioonien joukkueita ja joskus sitten aiemmin esitellysti silloin tällöin maan parhaimpien sarjojen porukoissa mukana.

Se oli melkoisen huomattavankin heikkotasoista tavallaan ajateltuna kun jalkapalloa hallitsivat silloin Belgradin Zrvena Cvezda ja Partizan ja Hajduk Split ja Zagrebin Dynamo.

Huonommatkin jalkapallon serbien tai kroaattien seurat yleensä olivat parempia kuin sloveeniseurat.

2000-luvun alkuun mennessä tietenkin itsenäisenä maana pysyessään Slovenia pystyi ylläpitämään hyvänä niin perinteisen jääkiekkonsa myös jalkapallonsakin.

Siinä missä Kroatiassa taannuttiin etenkin jääkiekossa erittäin syvälle kuten Serbiassakin joskin myöhemmin vaihtelevin aaltoliikkein Kroatia on rajoitetusti ollut hyvä jääkiekossa kuten Serbiakin, mutta edelleen jalkapallossakin Kroatia jäi osin taantumasuuntaan.

Tai tuntui ainakin jäävän ennen nk. Tapaus Davor Sukeria ja vuotta 1998 mikä nuoremmille katsojille tänä päivänä on tuntunut olevan se aikansa tapahtuma joka on ollut tietenkin hyvä, mutta joskus myös liioiteltukin juttu.

Kroatian sanomalehdissä sanottiin tuolloin huolimatta MM 1998:n menestyksestään, että maailmankirjat ovat sekaisin sinä päivänä kun Slovenia voitti sen useammassa harjoitusottelussa 2000-luvun alkupuolella.

Tuohon aikaan siis Slovenia tosiaan nosti päätään jalkapallossa siinä missä Kroatia tuntui keräävään kansainvälistä urheiluhuomiotaan nk. Tapaus Davor Sukerin jälkeen lähinnä nk. Tapaus Janica Kostelicilla laskettelun puolella etenkin Salt Lake Cityn Talviolympialaisten menestyksen johdosta.

Slovenian Prva Liigassa eli maan pääsarjassa tuntui olevan todella kovaa nostetta silloin.

Ongelma tosin tuolloin oli 12:sta yllättävänkin kovan ja nosteen myötä palkallisen ammattitason joukkueen myötä se, että niillä ei vain ollut kovasti yleisöä.

Tietenkin pieni kansakunta pienine väestöineen väistämättä aiheutti huolta ja voivottelua suurmaihin verrattuna niin jalkapallon kuin vaikkapa jääkiekon puolellakin maassa, mutta siltikin näissä molemmissa lajeissa pienet katsojamäärät lajin osalta olivat huolestuttavia tuolloin.

Jääkiekonkin puolella vaikka Slovenia on jo enemmän varmasti tunnettavuutta siinäkin lajissa tavallaan kerännyt enemmän kuin mitä Jugoslavian aikaan keräsikään sinällään.

Jalkapallon osalta puhuttaessa silloin NK Olimpija Ljubljana ja NK Maribor keräsivätkin peleihinsä sen 2500 katsojaa keskimäärin, mutta moni pienempi joukkue ei yleensä 500 katsojaakaan.

Slovenian Palloliittokin oli ajoittain yllättävänkin penseä tukisummissaan.

Prva Ligan joukkueista puhuttaessa alkuperäinen sarjan tukisumma vuonna 2002 piti olla joukkuetta kohti vain enintään 460 000 Euroa kauteen keskimäärin, mutta kun noustiin MM:n pariin niin sitten tuki kasvoi aina 750 000 Euroon asti keskimäärin.

Tosin niissäkin eroja tuntui olevan sillä Slovenian Palloliittoa syytettiin välillä suurseurojen kuten Mariborin liiankin ruhtinaallisesta tukemisesta kun sillä esimerkiksi sarjatuki Prva Ligassa oli 2,5 miljoonaa Euroa sinä vuonna.

Vuoteen 2014 mennessä Slovenian jalkapallo tuntui taantuneelta ja syöksykierteessä olevalta sarjalta jatkuvia epäonnistumisia hallinnollisesti tai pelillisesti kilpailijamaiden noustessa tai kun ei vain pysytty tavoitteissa ennen pelikausia, hallinnon korruptiosyytösten ja monien muidenkin eri asioiden pohjalta.

Prva Ligaa tunnuttiin pidettävän yllättävänkin alisuorittavana sarjatasona ja vaikka yleiset Slovenian maajoukkueen pelit yleisöä keräsivätkin niin paikalliset ottelut eivät tuntuneet kiinnostavan ei sitten yhtään.

Käytännössä myös ainoa todella ison rahan joukkue tuntui olevan sarjassa enää siihen mennessä monen tasavahvan joukkueen sijaan vain NK Maribor.

Edes Slovenian pääseminen uudelleen MM:n puolelle 2010 Etelä-Afrikassa ei tuntunut innostavan samalla tapaa katsojia kuin mitä vielä ihan 2000-luvun alussa oli innostanut tuolloin sloveeneja.

Viime vuoteen mennessä taantumasuunta oli jatkunut samalla tapaa eikä tilanne ole tuntunut paranevan juurikaan nykypäivään tullessa.

2020-luvun alkaessa tilanne ei hirvittävän paljoa valoisammalta näytä, mutta niin toisaalta ihan viime vuosina ei ole näyttänyt maan jääkiekonkaan kannalta toisin kuin mitä vielä nyt ihan viime vuosina useamman Talviolympialaistenkin esiintymisen myötä elleivät sitten tietenkin nyt pääse vielä uusimpiin vuoden 2022 Talviolympialaisiin mukaan.

Toivoa jalkapallon osalta tietenkin maassa on myös silloin kun vain päästäisiin EM:n tai MM:n puolelle taas.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina yhtä samaan tapaan viime vuosina uudelleen nimetyssä Norjan Jalkapallon Eliteserienissä on seikkaillut pienen tason puoliammattimainen palkkaseura nimeltään RIL Ranheim, Ranheim Fotball, Ranheim IL tai vain Ranheim.

Milloin se on äärettömän rajallisesti siinä mielessä esimerkiksi ollutkin viime vuosina palkallinen seura niin seura on vahvasti kautta paremmin tunnetun historiansa ollut yllättävänkin osa-aikainen seura jalkapallon harjoittamiseltaan.

Pelaajat varsinkin alemmilla tasoilla pelatessaan tuntuivat käyvän töissä tai opiskelevan paljonkin pelaamisen ohella.

Se asia tuntui muuttuvan yllättävänkin vähän kun noustiin ja jopa peräti pysyttiin Eliteserienissä viime vuoden päätteeksi ennen tämän vuoden putoamista nk. Uuteen Tippeligaeniin tai OBOS-Ligaeniin ensi vuodeksi eli sarjatasoa alemmaksi.

Välillä tuntui siltä, että seuralla ei oikein olisi ollut varaa muuttaa seuratalouttaan vaarantamatta seuraa täysiaikaisemmaksi tai sitten se ei sitäkin yksinkertaisemmin erilaisten sarjatason tukien tai monien muidenkaan asiantilojen parantuessa siltikään halunnut muuttaa vakiintuneita taloudenpitonsa menettelytapojaan.

Ne tietenkin olivat aina korostaneet työnteon tai opiskelun tärkeyttä pelaamisen ohella mitä pidettiin ainakin ajoittain ohjenuorina lähinnä ennen öljyaikakauden alkamista Norjassa jalkapalloilun osalta ymmärrettävinä ohjenuorina.

Tuollaisin menettelytavoin sillä ei sanottu koskaan olevan mahdollista olla mitään muuta kuin puoliammattiseura ja sekin tuntui utopistiselta ajatukselta ainakin norjalaisten urheilukriitikoiden keskuudessa.

Joukkueen ei sanottu kykenevän päästämään irti nk. Uuden Tippeligaenin aikakauden tai alempien sarjojensa aikakauden menettelytavoistaan ja sen sanottiin tekevän ainakin huonoimmillaan sanottuna palveluksen jos se vain sulautuisi jonkun varakkaamman seuran reserviseuraksi tai suosiolla luovuttaisi paikkansa jollekin muulle seuralle.

Toki välillä sanottiin sen tärkeämmän syyn olevan kriittispohjaisen tai kritiikittömän urheilusemantiikan sijaan ihan vain reaalisessakin talouspohjassa, alueessa, historiallispoliittisissa syissä nimenomaan aikansa norjalaisissa poliittisissa rettelöinneissä mitkä säikyttivät sponsoreita luoden turhia ennakkoluuloja niiden keskuuteen jopa vuosikymmenten jälkeen kun uusilla päättäjäpolvilla ei ollut halua oppia historiasta mitään tai vaihtoehtoisesti ne säikkyivät liikaa uusia rettelöitä peläten muista tahdoista johtuen ja yleisön mahdollisessa kilpailun vähäisyydessä ja syyt voivat toki jossain määrin olla oikeitakin.

Viime vuonna näin esimerkiksi sillä oli vain 13 miljoonaa Norjan Kruunua tai 1,4 miljoonaa Euroa yleisbudjetti.

Luonnollisesti pelaajabudjetti ei ollut korkea ja joissakin paikallislehdissä kerrotusti parhaiten palkatuin pelaaja sai vain 180 000 Norjan Kruunua eli 19 200 Euroa kauteen ja loput huomattavasti vähemmän kun taas valmentajapalkan tai seuran valmentajan omien pomojen palkat olivat lähempänä normaalimpaa luokkaa.

Kuukausipalkatkin olivat pelaajatasolla lievästi sanoen onnettomia.

Jopa niin onnettomia ajoittain, että edes esimerkiksi paikallista yksiötäkään ei olisi saanut vuokrattua sellaisenaan.

Ranheim oli tietysti yllättävänkin työläiskeskustalainen seura poliittisesti ajateltuna norjalaisittain joka sitten on suomalaisittain joko liian oikeistolainen tai vasemmistolainen seura hieman historiallisesta yhteydestä riippuen.

Se on ollut itäisimpiä kaupunginosia Trondheimissa ja tietenkin se on ollut Tröndelagin pääkaupunki tai siksi miellettävä alueen asutuskeskus osana tietenkin Trondheimia.

Ranheimilla on ollut tietenkin ennen nykypäivää norjalaisen pääsarjatason jalkapalloilua myös 1950-luvulla ja tuolloin peräti neljäkin kautta putkeen.

Tosin sen jälkeen ei Ranheimissa käytännössä ennen 2000-luvun alkua voitu edes puhua järkevästä todellisesta ammattitason tai edes kohti pääsarjaa pyrkimisestä norjalaisessa jalkapallossa.

Uuden alun ja Milleniumin myötä nousuun kestikin maan pääsarjatasolle 18 vuotta.

Erityisen katkeraa seurassa nimenomaan oli aina hallita tiettyjä osia kaudesta kuin mikäkin suurseura vain sitten hävitäkseen aina ratkaisun hetkellä vuodesta toiseen tai siltä ainakin toisinaan tuntui kun paikallista keskustelua seurasi.

2000-luvun aikana tietenkin kauan uinaillut paikalliskilpailu Rosenborgin kanssa leimahti tietysti myös uuteen liekkiin tavallaan.

Varsinkin kun Rosenborgilla on useimmiten aina ollut niin muka kovasti rahaa, aina mestaruuksia tai mestaruustaistelun osaanottoja ja eniten katsojia.

Välillä se on ollut onneksi jostain ihan vanhemmista ajoista poiketen nykyään enemmän vain kovemman luokan ystävällistä paikalliskilpailua enemmän kuin äärettömän kovapäistä ja väkivaltaista tappelua nk. Trönderistien kesken vähän väliä lajissa kuin lajissa.

Ranheimia sanottiin myös Norjan Athletico Bilbaoksi kun se yritti kovasti nousua tai yleensäkin pelata jalkapalloa vahvasti paikallisin voimin ja sen sopimuskäytännötkin yritettiin pistää samanlaisiksi kuin Bilbaossa tietenkin paikallisin mittapuin järkeväksi sovitettuna.

Ranheim tosiaan oli myös pienen luokan taloudellinen seura kun nk. Uudessa Tippeligaenissa ennen nousuakin oli seuroja jotka olivat 2-3 kertaa elleivät  5 kertaa sitä suurempia yleisbudjetiltaan kauteen ja tämä siis tietenkin toisella sarjatasolla Norjassa.

Ranheimin yleisbudjetti tosiaan oli viime vuonna Norjan Eliteserienin tai pääsarjamittapuun pienin sitten vuoden 2015 ja Mjöndalenin jolla oli 25 miljoonaa Norjan Kruunua silloinen yleisbudjetti ja se oli tietenkin sinä vuonna 2,8 miljoonaa Euroa.

Vertailun vuoksi myös nk. Norjan Jalkapallon Posti-Liigaan näin lempinimeltään eli PostNord-Ligaeniin eli yhtä nykyisen kolmannen sarjatason jalkapallon pariin pudonneella Fredrikstadilla oli 30 miljoonaa Norjan Kruunua yleisbudjetti.

Yleisbudjetti pari vuotta sitten Norjassa pääsarjatasolla oli 71 miljoonaa Norjan Kruunua keskimäärin joista isoin oli Rosenborgilla 156 miljoonan Norjan Kruunun voimin ja pienin oli Kristiansandilla 36 miljoonan Norjan Kruunun voimin.

Ranheim oli myös tippua Eliteserienistä pois viime vuonna koska se vihoitti Norjan Palloliiton ja Eliteserienin päättäjät siitä hyvästä, että se ei yksinkertaisesti kyennyt kustantamaan uusia niiden vaatimia pinnoitteita ja mikäli vielä pinnoitteesta kotikentällä sopuun päästiinkin niin muun muassa pelkästään 100 000 Euroa maksanut valaistuksen uusiminen oli ylitsepääsemätön ongelma.

Mitä ilmeisemmin sitten tuo valaistusongelma 'hoidettiin' Palloliiton tai Eliteserienin päättäjien toimesta itse tai erittäin pitkään aikaan yksinkertaisesti painettiin poikkeustapauksen ollessa kyseessä villaisella.

Se olisikin ollut pieni sensaatio kun Norjassa tosiaan Palloliitto tai pääsarjatason päättäjät eivät ole pieneen ikuisuuteen katsoneet erityisen hyvällä joidenkin pienempien seurojen isottelua niille.

[Piippu-Virtanen]

Irlannissa viime vuoteen mennessä Irlannin Liigan ja Irlannin Pääsarjan osalta tilanne oli keskimäärin parantunut varsinkin Irlannin Liigasta puhuttaessa.

Enimmäkseen parantuneen taloustilanteen valossa nykyisin tai viime vuoden loppuun mennessä ainakin Irlannin Liigaan tuntuivat taloudelliset voimavarat keskittyneen kun Irlannin Pääsarjassa palkallisuus tai ammattimaisuusastekin tuntuivat olevan maan aiemmin kerrottua taustaa vasten sarjassa harvojen herkkua tai jopa melkein sanottuna melkein hävinnyt koko sarjasta kun rahatilanne oli mikä oli.

Eikä maan taloustilanne aina yleisestikään ole hyvä ja kun on niin sen voisi sanoa olleen melkoisella vaaravyöhykkeellä vaikka Irlannissa eläminen ei niin hirveän kallista olekaan ja kalleimmillaan on suhteellisestikin Suomeen nähden vain vähän kalliimpaa tai keskimäärin samaa luokkaa ja jopa tietyin ehdoin ihan vähän halvempaa pois luettuna juurikin järkyttävää maan eri vuokratasoja vaihteluineen mitä voisi tai on ainakin voinut nimittää pahimmillaan aika kiskurihintatasoiseksi.

Tai vaihtoehtoisesti mikäli itse hintaluokka ei nyt niin kiskurihintaa ole niin vuokratakuut ovat yleensä suurempia isompine rajoineen ennen kuin ne toisinaan ilman ongelmia kelpaavat itse vuokraajille ja mahdolliset vuokramaksun ongelmien aikaiset nk. Suojaosuusrajat aikoineen ovat reilusti Suomea yleensä lyhyempiä.

Joskin ei toisaalta Suomessakaan välillä ole nykyäänkään paljon kehumista ainakaan kuulemani mukaan kun rajat tuntuvat vaihtelevan kuin päähänpistona kahdesta kolmeen kuukauteen ikävissä tapauksissa yrityksestä toiseen ja joskus on tunnuttu haluavan palata jonnekin kuukauden rajoihin tai allekin olleisiin historiallisiin rajoihin jossa saikin heittää ongelmavuokralaiset pellolle häädön muodossa yllättävän helposti.

Jopa silloinkin kun vuokraisännät tai emännät olisivat itse rikkoneet jo omia silloisiakin vuokrien nk. Suojaosuusrajojen aikarajoja lakeineen joita tosiaan on ollut Suomessa yllättävänkin kauan olemassa historiallisissa yhteydessä, mutta joita tuolloisen aikakautensa nöyristelypolitiikan seurauksena kyettiin rikkomaan surutta paljon helpommin ja vuokranantajia tai vuokranantajien omia pomoja tyydyttävästi kuin mitä sittemmin on kyetty tekemään.

Murheellisimpia tapauksia ovat olleet niin Suomessa kuin Irlannissa joissakin tapauksissa sellaiset tapaukset missä esimerkiksi ei ole kunnolla vaikkapa vuokranantajan vaihdon yhteydessä tiedotettu vaikkapa nk. Suojaosuusrajan tai häätörajan tippumisesta tai nousemisesta esimerkiksi kolmesta enää vain kahteen kuukauteen tai toisin päin ja asukkaat joille mahdollinen häätö tapahtuisi olisivat olleet vaikkapa pitkään lomalla kaukomailla, muissa pääsemättömissä tai tavoittamattomissa paikoissa tai sairaalahoidossa ilman mahdollisuutta vaikuttaa asioihin paremmin.

[Piippu-Virtanen]

Australian Länsi-Liiga aiemmin esiteltynä on jatkanut nousuaan erittäinkin korkeasti palkattuna Alueellisena Liigana maassa.

Aiemmin esiteltyihin asioihin nähden on tietenkin tullut myös lisäystä muun muassa CBA:n perustason lisäksi myös korotusosin joissa on tietenkin perustasoon nähden korotusta jopa 10 000-12 200 Euroa.

Siten jo pelkkä minimipalkkataso on korkea sarjatasolleen ainakin korotusosin 22 200 Eurolla edellyttäen, että olisi vain esimerkiksi 10 000 Euroa se kausipalkka.

Tietenkin ne ovat korottuneet merkittävästi koska tuo laskelma perustuisi vieläkin parin vuoden takaiseen tilanteeseen ja nykyisin nuo korotusosat tulisivat aiemmin esiteltyjen summien päälle.

Ajoittain kuitenkin vähän perustasoa normaalimpi palkkataso parempana suuntana alkaa mennä hieman vaikeammaksi ylittää ja eräänlainen yläraja korotusosin joistakin etuisuuksista luopumalla ei olisi kuin vain 22 409 Euroa.

Palkkamenot ovat nykyisin sarjassa myöskin melko korkeita kun ne ovat tasolleen 5,9-7,9 miljoonaa Euroa ja suurimmillaan jo ainakin 13,8 miljoonaa Euroa kun ennen näitä uudistuksia viime vuosina tosiaan palkkamenot olisivat pysyneet sarjassa sinänsä selvästi vaatimattomammalla tasolla.

Aiemmin 2010-luvun alkupuolellakin vielä sarjan palkkamenot olivat olleet vain 450 000 Euroa eikä ne siitä tosiaan nousseet hirveästi korkeammalle kun ne olivat ennen vuoden 2017 uudistusta jämähtäneet melko paikoilleen tai aiemmin esiteltyihin arvioihin 500 000-1,99 miljoonasta Eurosta silloisin ajatuksin ja arvioin mikäli uudistuksia ei olisi tehty.

Ja joskus historiallisesti ennen käytännössä minkään tyypin maksamisen tasoa sarjassa tuttuja olivat lähinnä kulukorvaukset ja esimerkiksi matkakorvaukset lentomatkoista niin sellaisinaan kuin Australian Lentävien Lääkäreidenkin osalta mikäli oli todella vakavista tapauksista kyse.

Tietenkin myös joidenkin muiden aiemmin mainittujen asioiden kuten pelaajien isyyslomarahojen ja työttömyysasioiden hoitokulujen mietinnän lisäksi.

Viime vuonna ja tänä vuonna esimerkiksi joitakin pelaajia on houkutellut tietenkin 130 000 Euron bonus mikäli Australian maajoukkueeseen pääsee Australian Länsi-Liigasta tosiaan pelaaja pelaamaan siihen.

Ei ole vielä päässyt näin nykypäivän osalta historialliset yhteydet unohtaen, mutta mene ja tiedä josko vaikka pidemmän päälle pääsisi.

Australian Länsi-Liiga on kyllä taloudellisesti tietenkin noussut viime vuosina nyt kun tietenkin on minimipalkat, mutta silti pienimmillään esimerkiksi vaikkapa tuo 12 000 Euron korotusosakin itsessään rahana olisi vain noin kolmannes Australian minimipalkkatyöpaikan keskimääräisestä ansiotasosta vuoteen tai ainakin näin tilanne oli viime vuonna.

Ja normaalimmat vuositason palkat ovat tietenkin Australiassa olleet paremmin palkattuja puhumattakaan sitten ihan todella parhaiten palkatuista vuositason töistä tai näin ainakin tilanne oli viime vuonna.

Tosin tilanne nykyisin korotusosineen on jo vähän toinen kun tilanne osin tuollakin laskukaavalla perustuisi vain aikaan ennen minimipalkkojen tuloa tuollekin sarjatasolle Australiassa.

Tosin vaikka minimitason palkkatyöt voitetaankin nykyään tai on voitettu tuoreessakin lähitulevaisuudessa niin tavalliset palkkatyöt puhumattakaan sitten korkeapalkkaisista töistä ovat olleet vaikeammin voitettavaa luokkaa.

Australian Länsi-Liiga on kärsinyt myös äärimmäisen epätasaisista katsojamääristäkin tavallaan kun yhdellä paikkakunnalla tai areenalla voi olla helpostikin 5000 katsojaa ottelussa tai enemmän niinkin alhaiselle sarjatasolle niiden ollessa parhaimmillaan jo vaikka kuinka paljon kun taas sitten huonoimmillaan ollaan sitten toisella puolella maata ihan toisella paikkakunnalla tai areenalle minne ei välttämättä areenan ihan komeastakaan koosta huolimatta mahdollisesti tule ottelua katsomaan kuin sen 600 katsojaa.

Myös sarjan ratkaisukierroksetkin ovat erittäin vaihtelevia ja joukkueista kiinni ainakin ajoittain.

Australian Länsi-Liigan Loppuottelu oli omilta areenoiltaan puhuttaessa näin esimerkiksi loppuunmyyty siihen nähden mitä katsojiin tuli joitakin vuosia sitten, mutta esimerkiksi sarjan kolmanneksi viimeisen kierroksen ottelut samaan aikaan eivät keränneet paikalle kuin vaivaiset 500 katsojaa.

[Piippu-Virtanen]

Australian Naisten Liigakin on ollut jalkapallossa viime vuosina myös kovassakin nousussa ja palkallisesti se on myös erittäin kovaa luokkaa naisten sarjoissa mietittynä ympäri maailmaakin.

Tosin palkkatasoltaan sen asema on ollut ennen lähivuosien palkallista suurnousua jonkin verran aikaisemmin kuin maan miesten Länsi-Liigassa silti erittäin heikko.

Ihan lähivuosina on ollut kuitenkin verratenkin hyvä.

Parhaimmillaan on puhuttu sen noususta uhkaamaan tulevina vuosina ja etenkin ensi vuosikymmenellä jo selvästikin Ranskan D1F:ää tai edes nyt sentään Frauen-Bundesliigaa Saksan osalta puhuttaessa, mutta jonkin verran niitä matalampi se on ollut palkkanousustaan huolimatta.

Australian Naisten Liigan yksi ongelma on kuitenkin yllättävänkin vaikea näkyvyysongelma kun se joutuu niin paljon kilpailemaan miesten toisen, kolmannen tai neljännen sarjatason seurojen kanssa katsojista kuin yleisestä tunnettavuudestakin tavallaan.

[Piippu-Virtanen]

Costa Rican aiemmin esitellyt Primera Division ja Segunda Division olivat viime vuonna jälleen hieman muuttuneet palkkatasoltaan, mutta keskimäärin asiat olivat paremmin kuin ainakaan nyt vuonna 2010 olivat ja osin myös vuonna 2014 kun siitä vuodesta poiketen nyt myös Segunda Divisionilla oli maassa oma minimipalkka.

Keskipalkkaisesti puhuttuna Costa Rican toiseksi korkeimmalla sarjatasolla palkka vuoteen oli 13,141390 miljoonaa Costa Rican Colonia eli 23 000 Euroa viime vuonna Primera Divisionissa ja Costa Rican kolmanneksi korkeimalla sarjatasolla palkka vuoteen oli 11,141730 miljoonaa Costa Rican Colonia eli 19 500 Euroa viime vuonna Segunda Divisionissa.

Kuukautta kohti keskipalkka oli Primera Divisionissa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 1,09511583 miljoonaa Costa Rican Colonia eli 1916,66667 Euroa ja Segunda Divisionasa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 928 477,5 Costa Rican Colonia eli 1625 Euroa.

Primera Divisionin minimipalkka oli jäänyt polkemaan aiempiin uomiinsa eli vuoden 2014 tapaan 590 Euroon kuukaudessa tai vuositasolla 7080 Euroon ja Segunda Divisionin minimipalkka vuorostaan oli uutena asiana vuosiin 2010 tai 2014 verrattuna näillä näkymin viime vuonna 480 kuukaudessa tai vuositasolla 5760 Euroa.

Edelleenkään ei olla tai oltu vielä ainakaan viime vuonna päästy vuoden 2010 aikana Costa Rican sarjojen pelaajien osoittamiin ja haluamiin minimipalkkoihin kiinni sinänsä oikein edes lähimainkaan ja vuorostaan tuon vuoden sarjan päättäjien tai Costa Rican Palloliitonkin ajan haluamista summista ollaan päästy hyvin vähän eteenpäin minimipalkkatasolla.

Costa Rican elintaso ympäri maata muutoin on melko vaihteleva ja yksineläjällä tai pariskunnalla itsessään kannattaa olla tarkat tiedot siitä, että mille seudulle asettuu elämään.

Perhekunnallakin voi olla alueesta riippuen erittäinkin kallista tai halpaa eläminen suhteessa alueesta riippuen.

Silti edullisin hintatasoltaan maa tuntuu olevan lähinnä työuriensa loppupäässä oleville länsimaisille työläisille tai eläkelläisille.

Maa ei missään nimessä ole halvin tai halvimpia maita, mutta ei ole lähimainkaan kallis tai mikäli on kallis niin ei ole liian kalliskaan maa elää.

Ja tosiaan työuran loppupään viettäjillä tai eläkelläisillä on tosiaan maassa hieman helpompaa tai seudusta riippuen paljonkin helpompaa varsinkin jos puhutaan enemmän kuin 65 vuotta täyttäneistä ulkomaan kansalaisista kun erilaiset terveysmaksut tai terveysvakuutukset ovat paljon halvempia kalleimmillaankin hankkia kuin monissa verrokkimaissa ja useimmiten täysin ilmaisia monien muidenkin asioiden ohella kunhan ikää on tarpeeksi.

Euroissa mitaten kuukausipalkan on tietenkin parempi olla mitä tahansa 1250-2500 Euron luokkaa eli vuositasolla 15 000-30 000 Euron väliltä.

Perhekunnilla homma on hieman haastavampi ja pariskunnillakaan tilanne ei ole myöskään ihan niin helppo kuin yksineläjillä, mutta 1300-1600 Euroa kuukaudessa tai vuositasolla 15 600-19 200 alkuun ja yhteensä mikä tahansa 2900 Euron kuukaudessa tai vuositasolla 34 800 Euron ylittävä summa on jo hyvä tulotaso kun riittävän pienellä perheellä ainakaan kustannukset eivät liian korkeiksi nouse.

Suurperheillä tai vastaavasti luksusalueilla eläessä siinä maassa periaatteessa perhetilanteesta tai perheettömyydestä riippumatta tilanne on tietenkin toinen ja silloin tarvitaankin kerralla jo useamman tuhatta Euroa kuukaudessa tai monia kymmeniä tuhansia ellei lähempänä jo 100 000 Euroa vastaava tulotaso vuoteen jotta voi pärjätä.

Puhumattakaan siitä, että joillakin alueilla Costa Ricassa paikallisilla on tiettyjä alueita kohtaan oma nk. Luksusverotus käytössä niin se voi tulla yllätyksenä varsinkin ellei ole sitten kyse ihan jostakin vaatimattomamman luokan kerrostaloalueesta tai enintään pienen neliöluokan omakotitaloalueesta eli eräänlaisesta veranda-luokan tai hacienda-luokan asuinalueesta kyse.

Siten periaatteessa vitsi onkin siinä, että siinä missä muualla Keski-Amerikassa tai vaikka Etelä-Amerikassa se miljoonaluokan omaisuus riittää pitkälle niin Costa Ricassa tarvitaan juuri paikallisen nk. Luksusverotuksen takia aina se tietty lisämiljoona elämiseen varsinkin mitä hienommasta asuinalueesta on kyse.

Itse jalkapalloon palatakseni viime vuoden nuo sarjakohtaiset minimipalkat tai keskipalkat olivat vuoden 2014 tai 2010 tilanteesta poiketen viime vuonna enää melko vähän jäljessä elinkustannuksia jossain määrin tai eri ammatteja juurikin maan toiseksi korkeimmalla tai kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla huomioimatta tietenkin nyt joitakin seutuja tai varakkaampia alueita.

Ja melkein selvää oli tietenkin aina se kuten ennenkin, että ilman muuta melkein kaikki pelaajat ihan yksittäisiä poikkeuksia huolimatta tulivat kuitenkin Costa Rican Liigan tulotasoilla vuoteen tai kuukaudessakin toimeen tai olivat selvästi siinä pelaten varakkaampia kuin kansalaiset keskimäärin maassa.

[Piippu-Virtanen]

Kiinassa on aiemmin esitelty Jia eli maan toiseksi korkein sarjataso tosiaan noussut myös melkoiseen palkkavyöryyn aiempaan nähden.

Samoin tietenkin myös maan pääsarjatasokin.

Ajoittain sarjan erittäinkin huomiota herättävät pelaajapalkat molemmistakin sarjoista puhuttaessa ovat aivan viime vuosina olleet asioita joihin on pelätty viime kädessä ihan poliittisen johdonkin puuttuvan maan urheiluelämään.

Etenkin kun itse Xi Jinping maan ykkösmiehenä on tunnettu jalkapallon ystävänä ja jossain määrin maan jalkapalloon puuttuminen hallituksen osalta piiloavuin tai näkyvin painostuksin on kieltämättä ollut merkittävintä varmasti sitten nk. Veripresidentti Yang Shangkunin vastaavan messuamisen kulisseissa.

Joskin Shangkun poikkeuksena kenties tai ainakin näkyvämmin Jinpingiin verrattuna oli myös jääkiekon ystäväkin.

Nimityksen Veripresidentti Shangkun tosiaan sai kiitos Tiananmenin aikana pidettyjen televisiomessuamistensa ja ennen kaikkea ihan viime kädessä hänen antamansa kansalaisten tankkien jyräyskäskyn myötä.

Ihan Veripresidentin tasoon herra Xi ei ole päässyt, mutta ainakin pahimmillaan hänen on poliittisesti arveltu olleen tai tulevan olemaan suurin piirtein ihan yhtä pelottava tekijä kuin mitä Shangkun oli.

[Piippu-Virtanen]

Turkin eri sarjatasot ovat nykyään osin oikeastaan myös maan kautta aikain isoimman jalkapallon TV-sopimuksenkin myötä käytännössä niin varakkaita, että periaatteessa sen eri TV-rahojen jakelupolitiikan mukaan muun muassa aiemmin mainittu paikallinen ja puolipalkallinen sarjataso nimeltä Bölgesel on muuttumassa vahvan ammattimaiseksi sarjatasoksi ainakin tilapäisesti ellei jopa kokonaankin kun aiemmin kolme muuta mainittua korkeinta sarjatasoa ovat tietenkin olleet tutun ammattimaisia ja palkallisia sarjoja maassa yhdessä maan Süper Ligin eli Superliigan kanssa.

Osa näistä sarjatasoista ovat nyt näillä näkymin olleet Euroopan neljänneksi eniten maksavimpia sarjatasoja suhteellisiin kilpaileviin sarjatason vastaaviinsa nähden.

[Ben]

Ihmettelinkin, että mitä Piippu-Virtanen keksii sen jälkeen, kun Suomen televisiohistoriat eri kilpailujen osalta alkaa olla läpikoluttu.

Ei sillä, hyvää ja asiaan paneutunutta työtä tai voisiko jopa sanoa, että perusteellista duunia tai perinpohjaista aherrusta.

[logladyboy]

Ihmettelinkin, että mitä Piippu-Virtanen keksii sen jälkeen, kun Suomen televisiohistoriat eri kilpailujen osalta alkaa olla läpikoluttu.

Ei sillä, hyvää ja asiaan paneutunutta työtä tai voisiko jopa sanoa, että perusteellista duunia tai perinpohjaista aherrusta.

Futisforumin tinkimättömin mies. Hattua päästä.

[Piippu-Virtanen]

Ihmettelinkin, että mitä Piippu-Virtanen keksii sen jälkeen, kun Suomen televisiohistoriat eri kilpailujen osalta alkaa olla läpikoluttu.

Ei sillä, hyvää ja asiaan paneutunutta työtä tai voisiko jopa sanoa, että perusteellista duunia tai perinpohjaista aherrusta.

Kiitos paljon!

Tosin on niitä televisiopuolenkin otteluja ihan yksittäisistä tapahtumista vielä laittamatta tai päivittämättä varsinkin nuorten tai Olympialaisten puolelta ja mistä tahansa vuosien 1967-1970 kotimaisesta jalkapallolähetyksestä varsinkin kotimaisen jalkapallon lähetysten nk. Mustilta Vuosilta tai vähän niiltäkin ennen vuosilta 1965-1966 oleva lisätieto on aina tervetullutta.

Kuten vähän sen jälkeenkin vuosilta 1971-1975 kun esimerkiksi jo vuonna 1976 tulikin otteluja melko paljon ja joita en ole ehtinyt laittaa.

Sitten on vähän niillä rajoilla olevia TV-lähetyksiä silloisesta Jalkapallon Pääsarjasta joiden on muka väitetty näkyneen kuvaruudussa esimerkiksi vuonna 1972 vähän samaan tapaan kun vuonna 1980 ainakin yksi jääkiekon SM-Liigankin ottelu olisi näkynyt eräällä sarjakaudella kuvaruudussa.

Siinä ei muuten olisi ongelmaa, mutta noina vuosina ja ajankohtina Suomessa oli noina nyt mahdollisesti näkyneiden vuoden 1972
jalkapallon lisälähetysten aikaan lehtilakko kuten myös tuon vuoden 1980 loppuvuoden SM-Liigan lähetyksen osalta jolloin tiedä sitten niiden näkymisestä vai ei!

Ensi vuoden puolella ja aikana pitäisi yrittää myös julkaista vihdoin ja viimein pitkin kulunutta vuotta noita tutkimiani Kakkosen ja Kolmosen seurojen budjetillisia tilanteita kun ne alkavat seurojensa talouspuolen osalta olla nyt melkein täysin selvillä loppupuoleltaan puhuttuna.

Ei tosin ole ollut kyllä helppoa kun niin hirveän paljon liikkuu tietoa eri tasoilla jolloin niiden budjettitasot ovat milloin yläkanttiin tai alakanttiinkin.

Puhumattakaan sitten tietenkin tunnetuista palkattomuuden tai palkallisuuden väitteistä noissa sarjoissa.

Alustavasti tosin niiden osalta puhuttaessa selvää kyllä on, että synkimpiä aikojaan huomioimatta Kakkosessakin kyllä vielä rahaa jossain määrin liikkuu ja ajoittain paljonkin.

Tilanne Kakkosessa nyt tutkimusteni ollessa käytännössä melkein ohi tosin rahan suhteen tuntuu olevan aika tarkkaan kiinni vuodesta ja lohkosta.

Sen sijaan Kolmosessa tai yhtään Kolmosta alempana tilanne on jo viimeistään lopullisen viimeistään toinen kun mukaan on tulossa Nelosenkin seuroja ja alemmiltakin tasoilta, mutta niistä puhuttaessa vain ihan tuoreimmilta vuosilta.

[Piippu-Virtanen]

Futisforumin tinkimättömin mies. Hattua päästä.

Kiitos!

[Piippu-Virtanen]

Turkissa tosiaan on rakennettu tai remontoitu viime vuosina Puolan jälkeen varmaankin suhteessa eniten eräänlaisia jalkapallostadioneja sillä ajoittain ainakin niiden perusteella voi joitakin todella heikkoja katsojalukuja varsinkin Turkin alemmissa sarjoissa perustella.

Turkin osalta tosiaan maalla oli ennen ennätysmäisen suurta TV-sopimustaankin seitsemänneksi eniten maksaneimpia sarjatasoja suhteellisiin kilpaileviin sarjatason vastaaviinsa nähden.

[Piippu-Virtanen]

Turkin osalta tosiaan muutamat viime vuodet ovat maan valtavien jalkapalloinvestointien kuten myös tietenkin ennätysmäisten TV-sopimusten tai sponsoreiden onnistuneiden tukemispäätösten myötä olleet erittäin rahakkaita ja välillä tuntuu, että ainoa todellinen jalkapallon uhkaaja maassa voisi olla vain sen räjähdysherkkä politiikka ja siitä seuraavat yhteiskunnalliset mullistukset.

Viisi vuotta sitten Turkin Ykkösliigassa maksettiin melko normaalisti 550 000-600 000 Turkin Liiraa olevia summia vuoteen jotka olivat 94 490-103 080 Euroa ja vähän tuota korkeampikin summa eli 1,150 miljoonaa Turkin Liiraa tai 197 570 Euroa ei ollut tavaton summa tienata kauteen.

Vielä vähän ennen Turkin aiemmin mainittua TV-rahan valtavaa sopimusta Turkin Ykkösliigassa vaikutti hieman nuo palkkasummat jäävän polkemaan paikalleen.

Tuolloin esimerkiksi sarjassa alempia pelaajapalkkoja maksaneessa Altinordu FK:ssa arveltiin, että pelaajapalkat tulisivat pyörimään samalla tasolla kuin aiemminkin eli 450 000-500 000 Turkin Liiraa vuodessa tai 77 310-85 900 Euroa vuodessa pelaajaa kohti keskimäärin.

Satunnaisesti korkeampipalkkainen pelaaja Altinordu FK:n kaltaisessa seurassa eli vaikkapa sen 950 000 Turkin Liiran pelaaja eli 163 210 Euron pelaaja kauteen olisi saattanut olla ongelma varsinkin ajalta ennen TV-sopimusta.

Tilanne ennen viimeistä isompaa TV-sopimuksen vuotta Turkissa Ykkösliigan tasolta oli se, että keskimäärin sarjan pelaajatulot olivat vuotta kohti vuotta ennen tuon alkua 382 500 Turkin Liiraa eli 65 713,5 Euroa vuoteen kun ne olivat jääneet polkemaan paikalleen ja olivat tätä ennen olleet sen 450 000 Turkin Liiraa tai 77 310 Euroa ennen pientä laskukautta minkä jälkeen ne olivat jääneet polkemaan paikalleen ja ovat kiitos TV-sopimuksen valtavuuden tietenkin kohottuneet lievästi sanottuna taivaisiin tai siltä ainakin on tuntunut.

Pienimmilläänkin vaikka niistä olisi kuinka tehty monenlaisia Turkissakin olevia kulujen tasauksia veroineen päivineen niin kiitos uuden TV-sopimuksen keskitulo vuotta kohti olisi ollut esimerkiksi 91 000 Euroa jo viime vuonna, mutta käytännössä ne olivat suurempia.

Tästä vuodesta sitten puhumattakaan.

Ajalta ennen TV-sopimuksen suurta alkua tuo 450 000 Turkin Liiran tai 77 310 Euron arvoinen summa olisi tämän vuoden rahassa silti vähintäänkin 600 000 Turkin Liiraa tai 103 080 Euroa.

Välillä Turkin Ykkösliigaan on haluttu myös palkkakattoa varsinkin nuorille tai osa-aikaisille pelaajille joille myös maksetaan ajoittain aika korkeitakin palkkoja.

Esimerkiksi Balikesirsporin ehdottamaan 180 000 Turkin Liiran eli 30 924 Euron nuorten tai osa-aikaisten pelaajien palkkakattoon vuotta kohti eivät kyseisen sarjan rahaseurat halunneet suostua.

Rahaseurat kyseisessä sarjassa olisivat halunneet enemmänkin palkkakatoksi vähintään mikäli sellaista edes yleensäkään olisi ollut tarpeen laittaa niin 400 000 Turkin Liiraa eli 68 720 Euroa vuotta kohti ja mieluiten aina tietenkin enemmän summa sai olla.

Joitakin kovimpia palkkatasoja vuodessa oli esimerkiksi ennen TV-sopimustakin kaikessa valtavuudessaan sarjassa seuraavat eri pelaajatasoilla sarjassa:

Eskisehirspor: Erkan Zengin 1,7 miljoonaa Euroa eli 9,89522698 miljoonaa Turkin Liiraa

Yeni Malatyaspor: Muhammet Reis 750 000 Euroa eli 4,36554131 miljoonaa Turkin Liiraa (Reisillä sanottiin olevan pienin mahdollisinkin palkka kauteen 750 000 Turkin Liiraa eli 128 850 Euroa koska tuota pienemmällä summalla hän ei olisi turkkilaislehtien mukaan vilkaissutkaan kyseiseen seuraan päin kun oikeasti mies halusi mennä muihinkin seuroihin ennen sopimukseen pääsyä eikä hän ihan aina vaikuttanut tyytyväiseltä edes tuohon lopulliseenkaan palkkasummaansa vuoden lopussa.)

Adana Demirspor: Mickael Pote ja Anderson do Brasil 600 000 Euroa eli 3,49243305 miljoonaa Turkin Liiraa

Jopa jo jossain määrin ennen valtavan TV-rahan tuomaa sopimusta, mutta varsinkin sen jälkeen Turkin alemmissakin sarjoissa käytännössä ovat paljon varakkaampia kuin virkaveljensä suuremmassa osassa Eurooppaa kaiken jälkeen mietittynä.

Ja paikallisella mittapuulla tosiaan tuloerot ovat vain entisestään järkyttävän suuria vaikka Turkki ei tosiaan ihan suurin tuloerotasoiltaan sarjan tai sarjojen tasoon nähden ole, mutta yksi kovimpia maailmassa kylläkin.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin kerrotun mukaisesti Liettuan A-Lygalla tai Lyga-A:lla ei erityisen hyvin mene vielä nykyäänkään.

Välillä tuntuu, että palkallisuuden katoamisen myötä olisi kadonnut tai katoamassa jopa itse ammattimaisuuskin.

Mikäli vielä kuitenkin jotain rahakkuutta sarjassa onkin tai sen rippeitä niin ei ainakaan FK Panevezysillä eli Pirma Liigan nousijalla sitä ainakaan löydy.

Ja tietenkään ei Liettuan tilanne sentään niin huono ole kuin Latviassa, mutta käytännössä ilman tietenkin vielä tuleville vuosille laskusuunnassa ja nyt vielä toistaiseksi tavallaan parempaa kuukausipalkkaisten pelaajien osuutta huomioimatta ollaan jääty tai jäämässä Eestin Meistriliigan/Premiumliigan jalkoihin.

[Piippu-Virtanen]

Sierra Leonella tuntui olevan 2000-luvun aikana hyvin vaikeaa aikaa perinteisen metsämaan tai öljymaan osalta.

Heti sinä päivänä kun maasta löytyi aikaisemmin riittävän paljon timantteja luotiin murheellisesti myös maan verinen sisällissotakin ihan lopullisesti vaikka sen juurisyyt olivat tietenkin muussakin kuin vain timanteissa.

Sierra Leone on ollut niistä päivistä lähtien sodasta toipuva maa jossa edelleen on omanlaisensa ongelmat juurisyineen ja uusiakin on mukana.

Sinänsä maassa aina välillä tuntui olevan jossain määrin paljon vakaammat uskonnollisemmat ja demokraattisemmat olot kuin monessa muussa Afrikan maassa olikaan silloin kun sillä vain meni hyvin.

Aina tietenkin ennen kuuluisimpien hyvien aikojen johtajiensa ja varsinkin johtajien seuraajien aikanaan ollutta korruptiota mikä hyvin murheellisesti osui yksiin ja pahentui tietenkin lievän yleisesti ottaen kaikkia helpottaneen nousukauden jälkeen aiheuttaen tietysti ongelmia jo ennen sisällissotaakin.

Sierra Leonen jalkapalloonkin tilanne on siten heijastunut sen olemisesta 2000-luvulla yksiä heikoimpia Afrikassa jos ei pelillisesti niin ainakin palkallisesti se oli yksi heikoimpia tasoltaan.

Vuonna 2011 ennen erittäin merkittäviä Sierra Leonen Palloliiton tekemiä uudistuksia maan palkallisuuteen sen eli Sierra Leonen Valioliigassa pelaavista pelaajista jopa 60 % ei katsonut itseään jalkapalloammattilaiseksi tulotasoltaan tai ei vastaavasti kokenut itsensä olevan sidoksissa mahdollisesti ammattimaiseen seuraansakin.

Toisin sanoen harjoitteluasenne tuntui olevan välillä aika leväperäistä ja hintakisat erittäinkin tavallisia silloinkin kun harjoiteltiinkin ammattimaisesti.

Lisäksi pelaajien joukkopako naapurimaitten pääsarjoihin tai alempiinkin sarjoihin Afrikasssa ulkomaista sitten puhumattakaan olivat isoja ongelmia ratkaistavaksi.

Ensimmäinen merkittävä askel oli tietenkin 120 000 Sierra Leonen rahayksikön eli kirjaimellisesti Leonen arvoinen kuukausipalkka aikaisempiin paljon pienempiin kuukausipalkkoihin nähden. Vuodessa se olisi ollut tietenkin 1,440 miljoonaa Sierra Leonen Leonea.

Euroiksi muunnettuna melkein se oli melkein täysin olematon ja Afrikan mittapuullakin todella huono tuolloinkin ellei nyt sitten ihan kaikkein köyhimpiin mahdollisiin maihin sitten sitä alettu vertailemaan.

Vaivainen 36 Euroa kuukaudessa ja 432 Euroa vuodessa.

Vähän tämän jälkeen ja estääkseen osin pelaajakatoakin ulkomaille Sierra Leonen Palloliitto alkoi maksaa paremmin pelaajilleen, mutta hirveän suureksi kuukausitulot tai vuositulot eivät nousseet esimerkiksi Jalkapallon MM:n vuonna 2014 oletusarvoisesti toisin kuin yleensä muissa Afrikan maissa oli noussut siihen mennessä.

Jonkin verran kuitenkin kun tuolloin tulot olivat jo Sierra Leonen Valioliigassa keskimäärin 1,73587432 miljoonaa-2,1698429 miljoonaa Sierra Leonen Leonea eli 400-500 Euroa kuukaudessa ja vuotta kohti 20,8304918 miljoonaa-26,0381148 miljoonaa Sierra Leonen Leonea eli 4800-6000 Euroa.

Usein jäätiin tietenkin paljon tuon alle kuukaudessa tai vuodessa varsinkin mikäli oli kovinkin köyhä seura ennestään tai esimerkiksi sarjanousija jolloin ei niin hirvittävästi ainakaa oltu edistytty vuoden 2011 jälkeen vaikka keskitaso nyt olikin parempi.

Sarjan parhaiten palkatuimmankin pelaajan sanottiin tienanneen vain 3,90571722 miljoonaa Sierra Leonen Leonea eli 900 Euroa kuukaudessa ja vuotta kohti 46,8686066 miljoonaa Sierra Leonen Leonea eli 10 800 Euroa vuodessa.

Tämän jälkeenkin nykypäivään tultaessa Sierra Leonen Valioliigassa vaikeuksia on riittänyt vaikka maassa tiettävästi on tietenkin jo jalkapalloilijoillakin oma minimipalkka ja muutenkin asioissa on jälleen taas omalla hitaalla tahdillaan edistytty.

Rohkaisevasti muutamaan muuhun Afrikan maahan nähden nyt ainakin.

[Piippu-Virtanen]

Kanadassakin maan periaatteessa vakavinta uutta tulemista jalkapallossa on edustanut toistaiseksi vaatimaton, mutta kenties uuden avautuvan vuosikymmenen myötä parempaan suuntaan muuttuva Kanadan Valioliiga.

Monessa suhteessa sen tilanne on tuntunut muistuttaneen Yhdysvaltain MLS:n avausvuosia, mutta paljon on tietenkin erojakin kun sarja ei tunnu olevan niin järjestöyrittäjyyskeskeinen tai ison rahan sarjamaksujen ympärille luotu sarja toisin kuin MLS tai jopa Kanadassakin olevat alemmat maan jalkapallosarjat vaan enemmän on otettu mallia Ranskasta ja Englannista Ligue 1:n ja Valioliigan pohjalta.

Kuitenkin sarja on ollut hyvin tuore sillä vasta parisen vuotta on pelattu ja sen kehittymisestä ihan todella menestyvään suuntaan on paha sanoa mitään todella varmaa.

Tosin liian hyviä esimerkiksi sarjan katsojaluvut eivät ole, mutta ainakin pahimmalta eli tyypilliseltä tukemattomuuden aiheuttamalta romahdukselta on vältytty.

Tietenkin tulevina vuosina sarjan oletetaan kasvavan Kanadassa tunnettavuudeltaan myös tulevien jaettujen MM:n vuoksi kun Kanadassa niitä järjestetään yhdessä Yhdysvaltain ja Meksikon kanssa.

Ja ainakin yritys on rohkea koska alkuperäisen Kanadan Liigan romahtamisen eli CSL:n ja vuoden 1992 jälkeen maassa ei ole ollut sellaista vahvan todellista pääsarjatasoakaan siinä suhteessa toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa on ollut tai kyennyt olemaan myös voimakkaan rinnakkaisia tukisarjoja esimerkiksi niilläkin vuosilla kun vielä MLS:ää jouduttiin 1990-luvun aikana aloittamisensa osalta lykkäämään.

Tietysti olihan CSL:llä todella huono ja korruption täytteinen paluu 2000-luvun ja 2010-luvun aikana johtaen sarjan nopeaan romahdukseen ja samalla tietysti perinteinen Jalkapallon Kanadan Mestaruussarja eli nimeltään Canadian Championship joka tunnetaan myös koko Kanadan Mestaruuskilpailuina Jalkapallossa tai All-Canadian Championshipinä.

Ja jolla tietenkin on myös jääkiekon kuuluisasta vastaavasta poiketen nimitys Jalkapallon Kanada Cup ollut käytössään historiansa varrella.

Niistä ei vain kuitenkaan ollut samalla tapaa luomaan järkevää tunnelmaa tai tunnettavuutta lajiin kuin mitä joskus ihan parhaimmillaan alkuperäinen CSL oli kyennyt Kanadassa luomaan.

Tosin nykyinen Kanadan Valioliigakin oli lähellä jäädä syntymättä koska sitä oli alkamiseltaan lykätty niin kovin monta vuotta ja kertaa joista pisimmillään jopa yli 4 vuotta aivan alkuperäiseltä aloitushetkeltään kun ei vain löytynyt sopivia tukijoita sarjaan ja kun osa seuroista sarjaan ei halunnut sitoutua uuteen sarjaan kun Yhdysvaltain alemmissakin sarjoissa pelaamisessa olivat omat kulunsa kaudessa.

Osalla myös Kanadan merkittäväksi katsotuista jalkapallopomoista oli erittäin kovat näkemyserotkin sarjan luonteesta kun osan mielestä sen olisi pitänyt olla vain jonkinlainen täydentävä supersarja nimenomaan muutoin kanadalaisille seuroille tai jonkinlainen yhteistyöelin hallinnollisesti ilman todella sellaista pelattavaa sarjaa ja joidenkin mielestä sen olisi pitänyt olla enemmän nuorten jalkapalloilijoiden kehittämiseen varattu sarja.

Nykyhetkeen tultaessa tietenkin tulevaa vuosikymmentä silmällä pitäen Kanadan Valioliiga on myös merkittävästi laajentumassa.

Kanadan Valioliigalla välillä vaikuttaisi olevan tilanne se, että nyt kun alkaa yleisesti ottaen rahaa tulla sinällään sarjaan sisään (Enemmänkin hallinnollisesti ja ehdollisesti hieman Kanadan Valioliigan paikkakuntien sponsoritilanteista riippuen ja ei välttämättä vieläkään erityisen paljon sarjan joukkueisiin puhumattakaan sitten vielä mistään pelaajapalkoistakaan ja niiden nousuista.) niin ongelmaksi on muodostumassa myös sellaisten todella sopivien jalkapallostadionien löytyminen ja ennen kaikkea niihin tehtävien ajoittain rajujenkin muutostöiden aiheuttamat viivästymät sarjan kehitykseen.

[Piippu-Virtanen]

Yhdysvalloissa ollaan viime vuosina mietitty luoda tavallaan eräänlaista kokonaan uutta kolmostasoa sarjaan selvästi vahvempana sellaisena monen kilpailevan vastaavan tason sijaan.

Uutta sellaista sarjaa on tuntunut edustavan Yhdysvaltain Uusi Ykkösliiga joka siis tietenkin on eräänlainen yhdistelmä entisiä USL-1:n ja USL-2:n nousukyvyttömiä seuroja tietenkin lisättynä monen muun alhaisemman sarjatason joukkueella ja siihen sitten on myös tullut sellaisia joukkueita mukaan joista ei ollut nousijoiksi tai haluajiksi Yhdysvaltain Mestaruusliigaan eli maan toiselle sarjatasolle sen kattojärjestötason sarjaan.

Hirveän paljon paremmin maksavampi sarja Uusi Yhdysvaltain Ykkösliiga erotuksena vanhasta vastaavastaan tai aiemmista kilpailevista maan kolmostason sarjoista ei ollut ja osin se on tuntunut lähinnä NASL:n kaltaisen sarjan rinnalla ajoittain hieman turhalta sarjalta joskin antaa ainakin joillekin vähän heikomman tason jalkapallokulttuurin alueille Yhdysvalloissa silti oman mahdollisuutensa kun sieltä pääsee paljon helpommin tähän sarjaan joukkueita.

Lisäksi ainakin erilaiset muut sarjaan liittyvät maksut ovat paljon huokeampia kun yhtään luokkaa korkeammalla tasolla.

Ainoa ongelma siten on tunnettavuuden luomisen lisäksi lähivuosina vain nimenomaan ammattilaistason vaatimukset mitä ei oikein ole kyetty pelaajatasolla takaamaan tai sitten jopa valmentajatasolla siinä missä yleisesti ottaen Yhdysvalloissa kyllä valmennustaso on ollut nimenomaan palkallisesti turvatumpaa luokkaa suhteessa pelaajatasoon.

[Piippu-Virtanen]

Thaimaassa maan viime vuosien valtavien sarjauudistusten johdosta voidaan nykyisin sanoa, että maan Jalkapallon Toyota-Liigalla tai perinteisesti ilman sponsorinimeään Thaimaan Liigalla tai Thai-Liiga 1:llä ja maan toisella sarjatasolla Thai-Liiga 2:lla on ammattitasoksi katsottavat sarjatasot.

Kauan maassa kyettiin todella palkallinen taso turvaamaan lähinnä Thaimaan Liigan puolella ja siinäkin olivat omat vaikeutensa kauan eikä Thai-Liiga 2:ssakaan puoliammattimaisuus ollut taattua.

Osin aiemmin puhtaat amatööritason tai puoliammattitason sarjat eli Thai-Liiga 3 ja Thai-Liiga 4 ovat nykyisin molemmat puoliammattimaisia sarjoja mistä tosin maan taloustilanteen ajoittain vakavistakin heilahteluista johtuen etenkin Thai-Liiga 4:n puoliammattimaisuus on tuntunut olevan erittäin nimellistä luokkaa ehkä kenties Thonburi FC:n tilannetta huomioimatta sarjan joukkueista puhuttaessa kun siinä joukkueessa pelaa ajoittain melko varakkaitakin opiskelijatason pelaajia ja Thai-Liiga 3:n pyrkimykset kohti ammattimaisuutta eivät toteutuneet ainakaan tällä vuosikymmenellä ja ensi vuosikymmenkin näyttää olevan epätodennäköistä sen suhteen.

Enemminkin vasta 2030-luvulla Thai-Liiga 3 saattaisi onnistua pyrkimyksissään muuttuakin ammattimaiseksi sarjaksi.

Paljon tosin pitää tapahtua ennen sitä.

Etenkin kun Thai-Liiga 3:ssa on tänä vuonna sattunut pelillisesti kesken kauden paikallisia lahjontaskandaaleja tai sen yrityksiä muun muassa Phuket City FC:n tai oikeammin Banbueng FC:n taholta kun tuonkin joukkueen omistajuuskuvioissa on ollut ajoittain erittäin hämäräperäisiä sponsoreita ollut taustatekijöinä, siitä ei olla juuri ilahduttu ja sarjasta sulkemistakin on mietitty sarjan maineen vahingoittamisen takia tai vaihtoehtoisesti valtavaa oheissakkoa paikallisesti mikä voisi nousta aina 85 miljoonaan Thaimaan Bahtiinkin asti.

Muutoin sitten onkin enää vain maan laaja Amatööriliiga jota voisi kutsua myös Thai-Liiga 5:ksi ainakin lainausmerkeissä.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina Sloveniassa on tietenkin tuntunut hieman Kroatian tapaan huonontuneen jalkapallon taloudellinen tilanne.

Mikäli ei itsessään ihan maan pääsarjoissa niin niiden toisissa tai kolmansissa sarjatasoissa tilanne on tuntunut huonontuneen.

Varsinkin kun niissä on paljon muita ammatillisuuden vaatimuksia mitkä ovat lisänneet kuluja ja leikanneet sitä myötä sitten pelaajapalkkoja tai ihan valmentajien ja myös jopa heidän lähtökohtaisten pomojensa palkkoja.

Kroatiassa ennen paikallisia liigalisenssejä täytyy kuulua yleiseen urheilun ammattirekisterikomiteaan mikä myös on herättänyt viime vuosina keskustelua etenkin kun ne vaatimukset ovat ulotettu koskemaan myös yllättävänkin alemman tason jalkapallotoimintaa siinä missä ennen sellainen vaatimus eikä aina edes sellaisenaan vaatimus oli lähinnä maan ihan korkeinta jalkapalloa koskeva sellainen.

Kovin pakollinen se ei ollut ainakaan ennen vuotta 2007.

Sen jälkeen tilanne on ilman muuta ollut Kroatiassa ihan ammattimaisen jalkapallon harjoittamisen osalta hieman toinen juttu.

Kroatiassa on paikallista Palloliittoa närästänyt ajoittain myös alempien sarjojen palkallisten pelaajien vaatimukset niin paljon, että kulujen kasvua hillitäkseen esimerkiksi ihan täyden palkan ammattilaispelaajien määrää on yritetty rajoittaa 15-18 pelaajaan esimerkiksi 23 pelaajan joukkuetta kohti pelaajistoltaan.

Tätäkin vähemmän on ehdotettu muun muassa sarjanousijoiden kuluja hillitsemään kun osalla niistä on ollut vaikeuksia taata pelaajilleen palkkoja samalla tapaa kuin mitä aiemmin.

Myös ikäperusteisia palkkarajoituksia on yritetty tehdä varsinkin nuoremmille ikäpolville kuten 18-19 vuotta täyttäneille pelaajille Kroatiassa mitkä eivät tietenkään ole miellyttäneet pelaajia tai sitten ainakaan osin myös seurojakaan siinä mielessä, että niiden pitää sitten tietenkin taata enemmän muuta elantoa pelaajilleen esimerkiksi opiskelua tai muuta koulunkäyntiä varten vähän tätä nuoremmillekin varsinkin mikäli nuoret pelaajanalut ovat paikallisten urheilukoulujen kirjoilla.

Slovenian osalta vuorostaan maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla täytyi olla joitakin vuosia sitten lähtötasoltaan 800 Euron kuukausiarvoinen minimipalkka pelkkänä lähtöpalkkana ja alin mahdollinen pelaajatason palkka ilman erittäin tarkoin neuvotelluin ja poikkeuksellisin erityisehdoin ei tietenkään koskaan saanut olla alempi kuin maan minimipalkka yleensäkään kenellekään pelaajalle mitä pidettiin kestämättömänä 1. SNL:ssä tai SNL 1:ssä kun Prva Ligassakin oli omat ongelmansa palkkojen kanssa.

Slovenian kolmanneksi korkeimman sarjatason eli 2. SNL:ssä tai SNL 2:ssa riitti tosin palkaksi tuolloin vain maan kulloinenkin minimipalkka mikä lähenteli juurikin tuota noin 800 Euroa kuukaudessa, mutta saattoi olla myös paljon vähemmänkin ja sitäkin pidettiin sillä sarjatasolla aivan liian suurena summana kun ylemmilläkin sarjatasoilla olivat omat taloudelliset ongelmansa.

Kuluneena vuotena palkkatasot tuntuivat maassa jämähtäneen paikoilleen, mutta hieman enemmän tietenkin esimerkiksi 2. SNL:n tai SNL 2:n palkat ovat nousseet kun Slovenian tämän hetken minimipalkka on ollut tänä vuonna 886 Euroa kuukaudessa.

Slovenian Palloliitossa on siinä suhteessa kuohunut myös taloustilanteenkin takia niin, että maan toinen sarjataso voidaan turvata ammattitasona ja sen vastineeksi kolmas sarjataso ollaan pudottamassa puoliammattimaiseksi sarjaksi ja jopa amatöörisarjaksi mikäli yleisiä sarjan palkkatasoja ei saada kuriin.

Prva Liga oli myös melko vähän palkkoja sinänsä maksanein sarjataso ihan korkeimpana Euroopassa, mutta se ei ole siltikään ihan pahimpien aikojen syöksykierteensä vältettyään nyt kuitenkaan mikään ihan köyhin sarja.

Keskimäärin palkkataso seuraa kohti oli pelaajabudjeteissa suhteutettuna parempi kuin Valko-Venäjällä, Slovakiassa ja tietenkin joskin ei enää paljoakaan enää Suomen Veikkausliigaa tai Eestin Meistriliigaa/Premiumliigaa parempi.

Itse asiassa ilman NK Mariborin kaltaista todella ison rahan seuraa Veikkausliiga ja Eestin Meistriliiga/Premiumliiga olisivat olleet viimeisen 5 vuoden ajan jo paremmin maksavampia sarjoja pelaajilleen kuin Prva Liga Sloveniassa.

Prva Ligassa pelaajien ammattimaisuusastekin on pahimman kuoppansa jälkeen noussut joskin on silti lähtökohtaisesti ajateltuna 85 % mikä on heikoin aikoihin Sloveniassa.

Prva Ligassa on myös kiristetty alle 19 vuotta täyttäneiden nuorten pelaajien ehtoja palkallisuudessa ja pelaajapalkat ovat edelleen matalia verrattuna joihinkin ihan parhaimpiin vuosiin nähden.

Tosin Kroatiaan nähden yleinen joukkueiden palkallisuus pääsarjassa ei ole kokenut pelaajakohtaisia yleisiä rajoituksia samalla tapaa.

Ainoa varsinaisesti nk. Köyhä joukkuekin tänä vuonna on vain sarjanousija NK Tabor Sezana ja silläkin kuitenkin on keskimäärin ammatillisesti palkalliseksi katsottuja pelaajia ainakin 17 kappaletta, melko paljon puolipalkallisia ja ainoat nk. Palkattomat tai amatööripalkkatason pelaajat ovat vain vuoden 2000 tai sen jälkeen syntyneet joukkueessa pelaavat pelaajat jotka hekin ovat kuitenkin seurassa todennäköisesti oikeutettuja edes kulukorvauksiin.

[Piippu-Virtanen]

Trinidadilla ja Tobagolla ei tosiaan sen Pro Liigan tai TT Pro Liigan osalta hirveän suuria palkkoja ole ollut summat kautta kohtikaan.

Vuonna 2008 esimerkiksi joukkueella nimeltä Joe Public oli vain yhteinen pelaajabudjetti kaudelle 200 000 Euroa.

Kuluneena vuonna tai käytännössä viime vuonnakaan TT Pro Liigassa yleisempi vuosipalkka pelaajille oli vain sen 10 000 Euroa vuoteen.

Mikäli tuota parempia palkkoja maksettiinkin niin silloin yleensä korkeampaa palkkaa vasten pelaajalle maksettiin kuukausipalkkana käteen erittäin vaihtelevasti kuukauden-neljän kuukauden mittaisella sopimusajalla ajoittain erittäinkin korkeita palkkoja käteen juurikin lyhytaikaisena isona summana joskin sillä sitten pitikin pärjätä kerralla pidempiä aikoja.

Se tuntuukin edelleen ajoittain korkeapalkkaiselta amatöörisarjalta kuten aiemmin mainitsin.

Se oli huomattavasti vähemmän kuin mitä yleisesti ottaen maassa maksetaan monille eri tavallisten ammattien edustajille vuodessa palkkaa.

Esimerkiksi maan pääkaupungin Port of Spainin koulujen opettajillekin maksetaan monin verroin parempaa vuosipalkkaa ja itse asiassa alimman palkkaluokan koulunkäyntiavustajatkin esimerkiksi tienaavat enemmän vuoteen kuin TT Pro Liigan yleisemmän vuosipalkan edustaja.

Mahdollisien palkkakorotustenkin osalta vastineeksi lyhyemmästä seura-ajasta tai peliajastakin huolimatta TT Pro Liigan pelaajat olivat laskettu olevan enintään samalla vuosipalkalla liikenteessä kuin mitä normaali keskiverto kansalainen olisi maassa vuoteen ansainnut.

Se olisi tarkoittanut viime vuonna näin esimerkiksi ja mitä ilmeisimmin tänä vuonnakin mitä tahansa 32 000-32 060 Euron arvoista summaa vuoteen keskimäärin.

[Piippu-Virtanen]

Yhdysvalloissa maan nk. Uuden Ykkösliigan lisäksi NASL:n lakkauduttua kovaa vauhtia eräänlaiseksi uudeksi sarjatasoksi joko sellaisenaan kolmannelle tasolle haastamaan maan nk. Uutta Ykkösliigaa tai jonkinlaisen toisen ja kolmannen sarjatason välimuotosarjaksi itseään havitteleva uusi kattojärjestösarja tuntuu olevan uusi NISA-Liiga.

Siinä sarjassa on ollut levotonta menoa sen haurailla alkuhetkillään suuresta mahtipontisuudesta huolimatta etenkin kun sen alun perin piti olla NASL:n oma kasvattisarja eli NASL 2 tai NASL Junior League kunnes koko NASL päätettiin lopettaa toki ensin vain lähtökohtaisen välivuoden jälkeen tälle vuodelle.

Siten tuossa yllättävässä tilanteessa NISA joutui tosiaan ottamaan tilan haltuun yllättävänkin lyhyellä varoitusajalla, osa halukkaista seuroista ei päässyt pelaamaan uutta sarjaa tai sitten vaihtoivat sarjaa kustannustason mahdollisesta suurestakin noususta huolimatta kuten esimerkiksi Miami FC teki loikkaamalla Yhdysvaltain Mestaruusliigaan.

Palkkatasokaan uudessa sarjassa ei ole ollut kovin kehuttava eikä tietenkään lähivuosillekaan se ole nousemassa mitä nyt uusi vuosikymmen tietenkin on mahdollisuuksia täynnä.

[Piippu-Virtanen]

Belgiassa heti Kuninkaallisen Liigan ulkopuolella historiallinen ammatillisuus ja palkallisuus on aina ollut hieman ristiriitaista tai jonkin verran pidempään maassa on ainakin saanut taistella sen kehittymisestä sellaiseksi.

Alkuperäisessä Belgian Kuninkaallisessa Divisioonassa tai myös nimeltään Belgian Jalkapallon 1. Divisioonassa/1-divisioonassa ja myöhemmässä Divisioonassa A ennen koko sarjan häviämistä kartalta Belgian viime vuosien suuren jalkapallouudistuksen myötä sellaisenaan ammatillisuus ja sitä myöten tuleva palkallisuus eivät käytännössä alkaneet ennen vuotta 1960 siinä sarjassa.

Tuohon aikaan vaikka olisi ollut ihan sarjan tähtipelaajiakin niin yleisesti ottaen joutui käymään päivisin töissä ja iltaisin harjoittelemaan tai Kuninkaallisen Divisioonan ollessa kyseessä erotuksena Kuninkaallisesta Liigasta jopa kuutamoharjoittelu keskellä yötä ei ollut aivan täysin poissa kuvioissa ennen kuin amatöörimäisyyden nähtiin olevan kerta kaikkiaan kestämättömällä pohjalla siihen aikaan maassa.

Belgiassakin oli paljon eri divisioonia ainakin yhdeksänteenkin asti historiallisesti kunnes ne vähenivät kuuteen divisioonaan asti ja lopulta enintään neljään lähtökohtaisesti ennen pitkää ihan ammattimaiseen ja jopa palkalliseen divisioonaan asti ennen kuin ne lakkautettiin tai muunnettiin olemaan amatööridivisioonia väliportaina Belgian Provinssien Pääliigalle josta sitten ovatkin muodostuneet maan kaikki jatkuvasti hajautuvat ja vaihtelevat sarjatasot muiden Provinssiliigojen osalta keskenään samantasoisina.

Siten varallisuus nykyään on keskittynyt Kuninkaalliselle Liigalle ja muutoin Kuninkaallisille Divisioonille A ja B josta tosiaan B:stä puhuttaessa käytettiin tietenkin myös nimitystä Jalkapallon Belgian 2. Divisioona/2-divisioona ja välillä Proximus Liiga silloin kun kolmas sarjataso oli tavallaan maan uusi 2. Divisioona/2-divisioona ja kun tosiaan Kuninkaallisesta Divisioonasta B alaspäin jokainen joukkue on amatööritaustainen Belgiassa uudistusten myötä.

[Piippu-Virtanen]

Kreikan jalkapallotilanne on tosiaan muuttunut nyt melkoisesti kun toistaiseksi ainakin vain taloustilanteen johdosta vain molemmat Superliigat maassa ovat taloudellisesti turvattuja kun osinhan se on aivan kokonaan uusi sarjataso.

Paljon on tietenkin keskusteltu myös Kreikan Palloliigan taloudellisesta tilanteesta ja siinä tilanne ei ole niin selvä kun se on joissakin yhteyksissä ollut yhtä taloudellisen turvattu kuin muut kaksi sarjatasoa ja joissakin yhteyksissä taas ei ole ollut turvattu muuta kuin korkeintaan enemmän ammatillisen puolensa osalta.

Kreikan Palloliigan tulevaisuuden osaltakin on käyty keskusteluja jopa sen lakkauttamisesta tai muuttamisesta jälleen kokonaan uudeksi sarjatasoksi jonka työnimi on ollut kreikkalaisessa lehdistössä tai naapurimaiden lehdistössä nimeltään Beta Ethniki.

Mahdollisen uuden sarjan eli Beta Ethnikin yksi elintärkeä tavoite olisi toteutuessaan tukea kreikkalaista jalkapalloa säilyttämään edes puoliammattimainen taso joka on ollut vahvassa katosuunnassa alemmalla seuratasolla ja valitettavasti jossain määrin myös korkeammallakin.

Gamma Ethniki ja vielä sen alapuolella oleva Jalkapallon Kreikan Sarja/Kreikansarja ovat nykyään alimmat sarjatasot mitä Kreikasta sinänsä löytyy tietenkin nyt olleen jalkapallouudistuksen jälkeen Kreikassa.

Jalkapallon Kreikan Sarja/Kreikansarja tosin on oikeammin eräänlainen valtava paikallisten sarjojen eräänlainen kattosarja mikä tavallaan hajaantuu moniin tai useampiin pienempiin sarjoihin jota silti periaatteessa järjestetään tavallaan kuin yhteisen sarjan alla.

Tätä kaikkea ennen varsinkin vanhempana aikana oli monta erilaista amatööritason divisioonaa tai sarjatasoa Kreikassa jotka nyt ovat osin taloudellisten vaikeuksien ja osin ihan vain muutenkin nyt lakanneet olemasta uudistusten jälkeen.

Välillä Jalkapallon Kreikan Sarja/Kreikansarja tunnetaan myös Jalkapallon Hellas-Liigana erotuksen Kreikan Jääkiekon Hellas-Liigasta mitä tosiaan maassa myöskin kaikessa melkein täydellisessä olemattomuudessaan on jälleen alettu järjestää.

Gamma Ethniki ja Jalkapallon Kreikan Sarja/Kreikansarja ovat tosiaan nykyisten linjausten mukaisesti täydellisiä amatöörisarjoja vaikka historiallisesti vielä Gamma Ethnikikin on ollut palkallinen sarja ja myös ammattimainenkin sarjataso.

[Piippu-Virtanen]

Ranskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli Ligue 2:ssa ja historiallisesti tietenkin Championnat de France Interregionalessa, Championnat de Interregionalessa, Division Interregionalessa, Championnat Nationalissa ja Division 2:ssa ja myöhemmin osittain ammattimaistuessaan ja ennen pitkää kokonaan ammattimaistuessaan siitä alettiin käyttämään nimitystä Ligue Division tai Ligue Division 2 tai Ranskan D2-Liigaa.

Ranskan toiseksi korkein sarjataso oli ja on tietenkin ollut suurimman osansa historiaa tietenkin ammatillispalkallinen sarja, mutta poikkeuksiakin tunnettiin ja yllättävänkin myöhään Ranskan toiseksi korkeimmasta sarjatasosta tuli todella ammattipalkallisesti suojattu sarjataso Ranskassa.

Tietenkin eräänlaisena lähtökohtana voisi pitää ammattisuojatun sarjan alun tavoittelussa vuotta 1970 eli tasan 50 vuotta sitten tapahtunutta muutosta joka salli laajamittaisemmat ulkomaiset pelaajahankinnat tällekin sarjatasolle Ranskaan ja osin salli käyttää muidenkin maiden amatööritason tai puoliammattilaistason pelaajia laajemmin kuin aiemmin.

Siihen asti Ranskan Palloliiton ammattimaisuutta koskevat sarjarajoitukset muuta kuin ihan päätasoa huomioimatta olivat olleet hyvin vaikeita sellaisinaan toteuttaa alemmilla tasoilla kun ammattimaisuuteen tähtäävät rajoitukset olivat usein olleet liian kovia suhteessa hintaan nähden.

Ranskan Palloliitto uudisti laajamittaisemmin toisen sarjatason ammattipalkallisesti suojattua osuutta vuoden 1977 ja 1984 suuruudistuksissa.

Nekin olivat laajoja ja käytännössä sinettiä vaille sarjasta täydellisen ammattipalkallisesti suojatun tekeviä päätöksiä, mutta silti virallinen ja lopullinen sana ammattipalkallisesti suojatusta sarjasta tuntui puuttuvan ja painavan mieltä.

Ranskan Palloliiton jahkailevuuden takia muun muassa toisella sarjatasolla pelasi sellaisiakin seuroja kuten Guingamp jotka sitten joutuivat välillä hankaluuksiin esimerkiksi vuosien 1977-1983 välisenä aikana ammattillisuuskysymyksissä.

Guingamp tietenkin ratkaisi ongelmansa muuttumalla vuoden 1984 alusta eteenpäin täysammattimaiseksi seuraksi ja ennen kaikkea luomalla sitä varten talouskeskitetyn puolen jolloin seura on siitä lähtien ollut eräänlainen osakeyhtiövalmiuksellinen seura.

Aivan lopullisen lopullisesti Ranskan toiseksi korkeimmasta sarjatasosta tuli Ranskassa äärimmäisen ammattipalkallisesti suojattu sarja jopa moniin jalkapallon muihin suurmaihin nähden yllättävänkin myöhään.

Vuonna 1993 kun samana vuonna luotiin porttisarjaksi tietenkin aiemmin esitelty Championnat kokonaan uutena sarjatasona Ranskan Palloliiton toimesta.

Toinen sarjataso on Ranskassa tosiaan myös kautta historiansa ollut varsin arvostettu, mutta ajoittaiset korruptiot ja sopupelit ovat olleet taakkoja.

Ja tietenkin silloin kun Ranskassa on poliittisesti tai taloudellisesti vaikeaa niin tuolloin ne ovat heijastuneet myös Ranskankin jalkapalloon.

Ehkä eräänlainen lopullisen lopullinen päätös mahdolliseen kysymykseen palkallisuudesta tai ammattimaisuuden takaamisesta tuli kun vuodesta 2003 lähtien tämä toinen sarjataso on päätöksenteoltaan kytketty ihan Ranskan korkeimpaan sarjatasoon periaatteessa kiinni ja tuolloin sen nimeksi tuli tietenkin nykyinen Ligue 2.