FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
06.06.2020 klo 22:18:16 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: The Joku ja suomifutis  (Luettu 1018 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Maakuntasatraappi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Raita Vappulan ennustukset


: 30.12.2019 klo 13:41:35

- Tähän kannustaisin. Bassettin ja Wimbledonin yhteydet Suomeen laajemminkin noihin aikoihin olisivat hyvä aihe jonkinmuotoiselle kirjalliselle tuotannolle. Ylos

Kun forum-veli Suden taholta tällainen toive osoitettiin, niin turinoidaan viimein tästä itselleeni rakkaasta aiheesta ja perustetaan samalla uusi otsikko.

Nimittäin Dave Bassett ei tietenkään ole ainoa legendaarinen ei-suomalainen jalkapallovaikuttaja, joka on elämässään tullut jotenkin vaikuttaneeksi myös suomifutikseen. Tässä topicissa etsitään siis tuollaisia tarinoita. Mihinkään lähteytettävyyten tai linkkiviidakkoon en ainakaan itse voi enkä yritä pyrkiä kun aikaa on kulunut vuosikymmeniä, iso osa asianomaisista jo kuollut ja ainoat mahdolliset aikalaislähteet löytyvät paikallis- ja maakuntalehtien arkistohyllyistä.

Eli avaukseksi Dave Bassett ja suomifutis:

Kontakti syntyi tietääkseni (huom, kuten alempana käy ilmi on kontakteja Suomeen voinut olla jo aiemmin) joskus tammi-helmikuussa vuonna 1982 (tai tuona talvena joka tapauksessa) kun eräs pietarsaarelainen ulkomaankaupan myyntimies jutteli erään englantilaisen asiakkaan kanssa futiksesta ja Jaron projektista löytää englantilaisia vahvistuksia.

Kyseinen asiakas kertoi tuntevansa erään hyvin nuoren (alle nelikymppisen), suurelle yleisölle jokseenkin tuntemattoman mutta äärimmäisen lupaavan ja innokkaan managerin, joka oli juuri nostanut Wimbledonin nelosesta kolmoseen. Managerilla voisi hyvinkin olla aikaa ja kiinnostusta jossain vaiheessa tavata eksoottisen Suomen kakkostason seuran edustaja, why not?



Näin tapahtui ja Bassett (kuvassa yllä jo hieman kokeneempana) sekä Jaron edustaja (joka sattui samalla samassa persoonassa olemaan se myyntimies sekä meikäläisen faija) tapasivat Lontoossa. Olen myöhemmin kuvitellut/muistellut kuulleni tämän monenlaisia seurauksia saaneen rendez-vous'n toteutuneen jonkin ikivanhan pubin paksujen kiviseinien suojissa, mutta tämä saattaa olla romantisointia. Faktana kuitenkin tiedän että moinen tapaaminen oli ja siitä seurasi jokseenkin välittömiä liikahduksia.

Bassett nimittäin suositteli Jarolle 17-vuotiasta skottia nimeltä Craig Ramsay, joka oli jo debytoinut miesten peleissä Lincoln Cityssa. Bassett oli itse kiinnostunut Ramsaysta ja oli ottanut tämän tavallaan suojiinsa (?), voisiko tämä nuori lahjakkuus lähteä kesäksi Suomeen hankkimaan ottelukokemusta?

Näin sovittiin ja loppu on historiaa sikäli, että Craig voitti vuoden 1982 1. divisioonan maalipörssin 18 osumallaan (muistaakseni jakoi maalikuninkuuden jonkun kanssa, mutta en nyt kuollaksenikaan muista kenen eikä ole kasarin Pallokirjoja käden ulottuvilla). Hän oli sensaatio heti alusta asti, käytännössä suoraan lentokentältä  - yhdet reenit alla - elämänsä ensimmäiseen hiekkakenttäotteluun (Jaro - FinnPa 1-2, Craig teki Jaron maalin ja vielä yhden, joka hylätiin arveluttavasti) ja heti dominanssia.

Uutinen
-Tullessani ensimmäisiin harjoituksiin, näin hiekkakentän ensimmäistä kertaa, enkä voinut ymmärtää että pelaisimme jalkapalloa sillä alustalla. Muistan myös että tulin puku päällä ensimmäiseen otteluun, ja tunsin oloni täysin ulkopuoliseksi, kun uudet joukkuetoverini tulivat verytteluasussa. http://www2.ffjaro.fi/suo/uutiset/4.4.4utlanningar.htm (ao. kuvassa Craig 17 vuotta myöhemmin Jaron toiminnanjohtajana) .




Jarossa siis tiedettiin nyt, että siihen Bassettiin voi luottaa. Vastaavasti Bassett vissiinkin kuuli Craigilta, että Jaro oli majoittanut pelaajan aivan ylellisiin olosuhteisiin (keskuslämmitys, ikkunoissa tuplalasit, lämmintä vettä hanasta kuinka paljon vain haluaa suihkutella jne), tämän onnelan tarjosi yksiö Pietarsaaren Itälän kaupunginosassa. Tie pidempiaikaiselle hedelmälliselle yhteistyölle oli katettu!

Koska Dave Bassett samaan aikaan The Donseineen teki rakettimaista nousuaan englantilaisen jalkapalloilun huippua kohden saattoi hänellä off sesaonienkin osalta olla mielessä ja aikatauluissa isompiakin asioita kuin Suomen kakkostason käyttäminen pelaajakehitykseen. Lisäksi se ensimmäinen kaveri eli Craig Ramsay kotiutui Pietarsaareen nopeasti niin kiinni, ettei ylipäätään halunnut palata saarille, eikä olekaan nyttemmin kuluneen 37,5 vuoden aikana sinne asumaan palannut (hän työskentelee Palloliiton Keski-Pohjanmaan piirissä).

Bassett-kontaktin kautta Jaroon kuitenkin tuli 1980-luvun alkupuolelle useita pelaajia (ulkomaalaiskiintiöhän oli tuolloin kaksi, joten massoittain heitä ei ollut järkeä tuodakaan). Kevin Gage - josta tämä koko muistelu sai toisessa topicissa alkunsa - aiheutti ensimmäisen ja ehkä lopulta kohtalokkaankin särön yhteistyölle.

Sittemmin näyttävän uran Englannin pääsarjassakin tehnyt Gage (kuvassa alla) ei oikein sopinut Jaron päävalmentajan Kalle Jaskarin suunnitelmiin ja päätyi penkkiveikoksi. Tämä ei kuulunut kirjoittamattomiin sopimuksiin, koska käytännössä ruoka-, asunto + pienellä päivärahakorvauksella pelanneet nuoret britit olivat nimenomaan hankkimassa kokemusta miesten peleistä.

Kotikaupungissaan Seinäjoella aikanaan (ja ehkä vieläkin?) kovastikin arvostettu Jaskari jäi sittemmin Jaron seurahistoriaan miehenä jonka johdolla Jaro tippui täysin yllättäen kakkoseen eikä Gagen (kuvassa alla) nousu englantilaisen huipputason pelaajaksi mitenkään kirkastanut Jaskarin sädekehää Pietarsaaressa.



Muita alkuperäisen Bassett-konnektion seurauksena Jaroon 1980-luvun alkupuoliskolla tulleita brittejä olivat Stephen Ward ja Gerard (Gerald?) Greene (Creane / Creene?). Pian Craigin vanavedessä saapunut Gerard ei oikein sopeutunut, vaan hänellä taisi olla pahemmanpuoleinen koti-ikävä alusta saakka. Stephen sen sijaan pärjäsi hyvinkin ja jäi Craigin tapaan seudulle pysyvästi asumaan. Craig ja Stephen (kuvassa alla) ovat aikojen saatossa tehneet valtavasti  työtä suomifutiksen eteen.


Mutta takaisin Bassettiin ja hänen Suomi-yhteyksiinsä. Tässä nimittäin tulee hieman hämärämpi ulottuvuus; liikumme alueelle, josta en tiedä paljoakaan.

Muistelen nimittäin, että ainakin yksi kilpaileva seura vuonna 1982 haistoi tämän kontaktin ja oli itse yhteydessä Bassettiin (jolla ei kai ollut mitään erityistä syytä pitää Jaroa yksinoikeusasemassa). Muistikuvieni mukaan tämä seura oli JYP-77 Jyväskylästä eli yksi Jaron kiivaista kilpakumppaneista tuon ajan ykkösessä. Isäukko tästäkin tietäisi kertoa, mutta siihen kontaktiin tarvittaisiin meediota.  

Kaiken lisäksi löytyy tällainenkin jyvänen, joka ko. pelaajien lähtöseuran osalta tuli minulle aivan uutena tietona:

Uutinen
Itäsuomalaisen   jalkapalloilun   kansainvälistyminen   on   ollut   hidas   prosessi.   Jonkinlainen   murros  tässä  kehityksessä  tapahtui  1970-  ja  1980-lukujen  taitteessa.  Tuolloin  joukkueet  alkoivat  solmia  tiiviimpiä  suhteita  ulkomaille  ja  ulkomaalaispelaajien  määrä  lähti  nousuun.  Erityisesti  vuotta  1981  voidaan  pitää  merkittävänä,  sillä  tuolloin  kuopiolainen  Kuopion  Pallotoverit,      teki      yhteistyösopimuksen      englantilaisen      Wimbledonin      kanssa      ja      ulkomaalaispelaajien määrä moninkertaistui. -- Kaudelle   1981   KPT   hankki   hyökkääjät   Michael   Belfieldin   ja   Glynn   Hodgesin   Englannin  IV-divisioonassa  pelanneesta  Wimbledonista.  Molemmat  olivat  lupaavia  nuoria,  Belfield  20  ja  Hodges  19,  ja  odotukset  pelaajien  suhteen  olivat  korkealla.  http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090003/URN_NBN_fi_joy-20090003.pdf


Tuo saattaa asettaa aiemmin kirjoittamani aika lailla uuteen valoon Jaron erityisaseman näkökulmasta, mutta kirjoitin kuitenkin asiat siten kuin ne on minulle aikojen saatossa kerottu ja miten itse lapsuudestani muistan. Toisaalta Bassett aloitti Wimbledonissa tammikuussa 1981 ja voi olla, että noita lainoja/siirtoja ko. vuoden keväällä vielä hoidettiin nuoren debyyttimanagerin ohikin?

No juu, oma kulmani Dave Bassettin ja Suomen suhteisiin on siis pietarsaarelainen ja jarolainen ja muitakin voi aivan hyvin löytyä ja toivottavasti löytyy.

Vielä yksi outo juttu. Eräs hänkin jo nyttemmin edesmennyt vanha Jaro-äijä väitti kerran, että Bassett olisi kesällä -82 tai -83 jopa käynyt Pietarsaaressa. Tätä en ihan helposti usko, koska meillä elettiin ja hengitettiin seuratoimintaa tuohon aikaan niin kiivaasti, kontakti oli isäukon luoma ja hän toimi seuran hallituksessa sekä edustusjoukkueen joukkueenjohtajanakin. Vai oliko kyseessä niin salainen tapaaminen, että meikäläisen kaltaiselle pikkupojalle ei kerrottu? :)
« Viimeksi muokattu: 30.12.2019 klo 14:27:01 kirjoittanut Maakuntasatraappi »
Jalitsumies

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Nigel Winterburnin munat ja pekoni


Vastaus #1 : 30.12.2019 klo 15:07:37

Mielenkiintoinen avaus Ylos Kiitos tästä!

Itselläni ei ole mitään annettavaa tähän topiciin, mutta olen mielelläni ottavana osapuolena.
shots

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 30.12.2019 klo 15:55:18

Näitä brittipelaajia on muuten kasattu tänne (ei ole valmis topikki).

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines