FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
24.02.2020 klo 10:32:32 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Kirjoittaja Aihe: Lasten kilpailu ikuinen tabu  (Luettu 8171 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #75 : 29.01.2020 klo 18:38:06

Palataan mihin kysymykseen? Ei ole olemassa mitään yhtä kollektiivista junioriurheilua tai juniorijalkapalloa vaan kai se nyt riippuu ihan tasan siitä millaisessa toiminnassa on mukana. Meillä ainakin on huippujalkapalloon tähtäävää toimintaa jolloin joku "mahdollisimman laajan jalkapalloa pelaavan joukon tuottaminen" on täysin yhdentekevä motiivi toimia itselle jos se tarkoittaa huippujalkapallonäkökulmasta kompromissien tekemistä. Jossain muualla tilanne on ihan päinvastainen...
Täällä puhuttaneen juniorijalkapallosta yleisellä tasolla. Sitä voi varmaan miettiä onko se kenen vastuulla tai kuka homman maksaa.
 Kenties jossain seurassa löytyy paljon rikkaita vanhempia, jotka haluavat maksaa oman junnunsa huipulle ja uusia on jonossa, kun vanhat eivät kilpailussa pärjää. Tai joku namusetä? Yhteiskunta ainakin painottaa kansanterveydellistä näkökulmaa (ja käsittääkseni siihen täällä olevalla valituksella yritetään vaikuttaa).
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #76 : 29.01.2020 klo 23:51:05

Siinä vaiheessa kun linkataan biotieteellisiä tutkimuksia joiden merkitystä ei ymmärretä, perusteluksi iloisesti sekaisin meneville psykologisille käsitteille, joilla yrittää perustella omia mielipiteitä kasvatustieteistä, joita ei ymmärrä, niin ollaan jo melko syvällä pseudotieteellisessä hutussa.

Kenties. Yritän parhaani ymmärtää asioita ja lausua niistä mielipiteitäni. Saa toki korjata tai esitellä ne virheet, jotta voin oppia ymmärtämään asioita paremmin.

Lainaus
Ensinnäkin jos otetaan nyt tarkasteluun "kilpailu". Sitä tapahtuu joka helvetin treeneissä ja pihapeleissä. Kun kaksi poikaa lähtee juoksemaan tötsältä toiselle, ohjeena juosta täysiä, niin suurin osa yrittää voittaa sen toisen. Kilpailu on olennainen osa urheilua. Kuten tuokin tutkimus viittaa, se nostaa tiettyjä (stressi)hormonitasoja.

Toiset kilpailevat mielestäni kovempaa ja yrittävät enemmän kuin toiset. Toisilla kilpailuvietti on vahvempi kuin toisilla. Se ei ole mielestäni puhtaan dikotominen.

En kuitenkaan pysty täysin ymmärtämään, että miten saat tutkimuksesta tulkittua stressihormonitasojen nousua, kun tutkimus nimenomaan kertoo, että kortisolitasot lähinnä laskivat harjoituksissa. Vaikka DHEA saattaa liittyä myös kehon reaktioon stressitilanteissa, niin eikö se kuitenkin luokitella vähän toisin? Varmaan ymmärrät tätä asiaa paremmin kuin minä, niin olisin iloinen, jos kertoisit minulle, että miten olen ymmärtänyt sen väärin.

Lainaus
Stressihormonit taas ovat hyviä, kun niitä erittyy sopivassa suhteessa. Silloin niiden toipumismekanismitkin kehossa parantuvat ja lapset oppivat pikkuhiljaa toipumaan yhä korkeammista stressitasoista ja kehittyvät.
 On taas täysin eri asia puhua "kilpailusta" sarjataulukkovertailuna tai kilpailuna pelipaikasta paremmassa joukkueessa. Nuo akuutin stressin hyvät ominaisuudet eivät silloin ole relevantteja. Itseasiassa tuolloin puhutaan pitkäkestoisesta kroonisesta stressistä, jonka tiedetään olevan aikuisellekin pahasta.

En ole samaa mieltä. Jos sellainen kilpailu kehittää sellaisia kroonisia stressivasteita, niin silloin se yksilö ei kestä sitä ja ei ole mielekästä oikein edes jatkaa kilpailua sillä tasolla. Silloin sitä taakkaa pitäisi varmaan ainakin alkuun keventää ja vasta myöhemmin vahvistaa?

Lainaus
Valmentajan tehtävä olisi löytää se oikea stressitaso kilpailuihin (vaikka sitten sopivalla tasoryhmällä), jotta kehitystä tapahtuisi. Jos vain laitetaan "kilpailemaan pelipaikoista", niin saadaan tehokkaasti tiputettua ne, jotka eivät tuota stressiä siedä. Ja sitä onko jäljelle jääneet niitä, joista voi kehittyä edes huippuja, ei voi tietää.

En tiedä, minusta vaikuttaa siltä, että ne jotka eivät sitä kestä eivät tule kestämään touhua huipulla mitenkään. Miksi edes kasvattaa hyviksi pelaajiksi sellaisia, jotka eivät sitä kestä? Eihän voi olla huippu, jos ei siedä sitä kilpailua? Eikö juuri tärkein seula ole juuri tuo kilpailun seula?

Toisekseen, olen pitkälti sitä mieltä, että nuorisourheilun tärkein tehtävä on opettaa lapsillemme pettymyksen sietokykyä, kasvattaa ja vahvistaa sitä mielen resilienssiä, jota totisesti nykyaikana tarvitsisimme enemmän. Uskon, että kilpailun lisääminen sopivalla tavalla sitä henkistä kanttia kasvattaen, olisi lopputulos yhteiskunnan terveyden kannalta parempi kuin kansanliikunta ilman kilpailua.

Lainaus
Toisaalta palataan siihen kysymykseen, mikä on junioriurheilun tehtävä. Tuottaa mahdollisimman terävä kärki uhrattavaksihuippu-urheilun alttarille? Vai tuottaa mahdollisimman laaja jalkapalloa pelaavien ihmisten joukko?

Eikö voi valita molempia? Kasvattaa samalla sitä stressinsietokykyä mahdollisimman monelta? Minusta näistä vain toisen valitseminen on oikeastaan mahdotonta. Ei voi saada toista ilman toista.
Jape77

Poissa Poissa


Vastaus #77 : 30.01.2020 klo 13:13:02

Mitä kilpailullisempi luone pelaajalla on sen parempi. Kun suunnittelee harjoituksia ja tekee niihin kilpailuja niin kilpailulliset lapset vetää automaattiseti täysillä. Heillä joilla kilpaulu viettiä ei ole niin huomaa muutaman kierron jälkeen kun heillä intesiteetti tippuu.

Olen myös sitä mieltä, että voittamista pitää harjoitella. Se ei tule luonnostaan.
Isojen turnauksien loppuottelussa jännittäminen yms. voi vaikuttaa suoritukseen. Kokemus auttaa myös näissä tilanteissa.

 
Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines