FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
13.04.2021 klo 19:13:39 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Kirjoittaja Aihe: Lasten kilpailu ikuinen tabu  (Luettu 24100 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #75 : 30.01.2020 klo 00:51:05

Siinä vaiheessa kun linkataan biotieteellisiä tutkimuksia joiden merkitystä ei ymmärretä, perusteluksi iloisesti sekaisin meneville psykologisille käsitteille, joilla yrittää perustella omia mielipiteitä kasvatustieteistä, joita ei ymmärrä, niin ollaan jo melko syvällä pseudotieteellisessä hutussa.

Kenties. Yritän parhaani ymmärtää asioita ja lausua niistä mielipiteitäni. Saa toki korjata tai esitellä ne virheet, jotta voin oppia ymmärtämään asioita paremmin.

Lainaus
Ensinnäkin jos otetaan nyt tarkasteluun "kilpailu". Sitä tapahtuu joka helvetin treeneissä ja pihapeleissä. Kun kaksi poikaa lähtee juoksemaan tötsältä toiselle, ohjeena juosta täysiä, niin suurin osa yrittää voittaa sen toisen. Kilpailu on olennainen osa urheilua. Kuten tuokin tutkimus viittaa, se nostaa tiettyjä (stressi)hormonitasoja.

Toiset kilpailevat mielestäni kovempaa ja yrittävät enemmän kuin toiset. Toisilla kilpailuvietti on vahvempi kuin toisilla. Se ei ole mielestäni puhtaan dikotominen.

En kuitenkaan pysty täysin ymmärtämään, että miten saat tutkimuksesta tulkittua stressihormonitasojen nousua, kun tutkimus nimenomaan kertoo, että kortisolitasot lähinnä laskivat harjoituksissa. Vaikka DHEA saattaa liittyä myös kehon reaktioon stressitilanteissa, niin eikö se kuitenkin luokitella vähän toisin? Varmaan ymmärrät tätä asiaa paremmin kuin minä, niin olisin iloinen, jos kertoisit minulle, että miten olen ymmärtänyt sen väärin.

Lainaus
Stressihormonit taas ovat hyviä, kun niitä erittyy sopivassa suhteessa. Silloin niiden toipumismekanismitkin kehossa parantuvat ja lapset oppivat pikkuhiljaa toipumaan yhä korkeammista stressitasoista ja kehittyvät.
 On taas täysin eri asia puhua "kilpailusta" sarjataulukkovertailuna tai kilpailuna pelipaikasta paremmassa joukkueessa. Nuo akuutin stressin hyvät ominaisuudet eivät silloin ole relevantteja. Itseasiassa tuolloin puhutaan pitkäkestoisesta kroonisesta stressistä, jonka tiedetään olevan aikuisellekin pahasta.

En ole samaa mieltä. Jos sellainen kilpailu kehittää sellaisia kroonisia stressivasteita, niin silloin se yksilö ei kestä sitä ja ei ole mielekästä oikein edes jatkaa kilpailua sillä tasolla. Silloin sitä taakkaa pitäisi varmaan ainakin alkuun keventää ja vasta myöhemmin vahvistaa?

Lainaus
Valmentajan tehtävä olisi löytää se oikea stressitaso kilpailuihin (vaikka sitten sopivalla tasoryhmällä), jotta kehitystä tapahtuisi. Jos vain laitetaan "kilpailemaan pelipaikoista", niin saadaan tehokkaasti tiputettua ne, jotka eivät tuota stressiä siedä. Ja sitä onko jäljelle jääneet niitä, joista voi kehittyä edes huippuja, ei voi tietää.

En tiedä, minusta vaikuttaa siltä, että ne jotka eivät sitä kestä eivät tule kestämään touhua huipulla mitenkään. Miksi edes kasvattaa hyviksi pelaajiksi sellaisia, jotka eivät sitä kestä? Eihän voi olla huippu, jos ei siedä sitä kilpailua? Eikö juuri tärkein seula ole juuri tuo kilpailun seula?

Toisekseen, olen pitkälti sitä mieltä, että nuorisourheilun tärkein tehtävä on opettaa lapsillemme pettymyksen sietokykyä, kasvattaa ja vahvistaa sitä mielen resilienssiä, jota totisesti nykyaikana tarvitsisimme enemmän. Uskon, että kilpailun lisääminen sopivalla tavalla sitä henkistä kanttia kasvattaen, olisi lopputulos yhteiskunnan terveyden kannalta parempi kuin kansanliikunta ilman kilpailua.

Lainaus
Toisaalta palataan siihen kysymykseen, mikä on junioriurheilun tehtävä. Tuottaa mahdollisimman terävä kärki uhrattavaksihuippu-urheilun alttarille? Vai tuottaa mahdollisimman laaja jalkapalloa pelaavien ihmisten joukko?

Eikö voi valita molempia? Kasvattaa samalla sitä stressinsietokykyä mahdollisimman monelta? Minusta näistä vain toisen valitseminen on oikeastaan mahdotonta. Ei voi saada toista ilman toista.
Jape77

Poissa Poissa


Vastaus #76 : 30.01.2020 klo 14:13:02

Mitä kilpailullisempi luone pelaajalla on sen parempi. Kun suunnittelee harjoituksia ja tekee niihin kilpailuja niin kilpailulliset lapset vetää automaattiseti täysillä. Heillä joilla kilpaulu viettiä ei ole niin huomaa muutaman kierron jälkeen kun heillä intesiteetti tippuu.

Olen myös sitä mieltä, että voittamista pitää harjoitella. Se ei tule luonnostaan.
Isojen turnauksien loppuottelussa jännittäminen yms. voi vaikuttaa suoritukseen. Kokemus auttaa myös näissä tilanteissa.
Canneloni

Poissa Poissa


Vastaus #77 : 25.09.2020 klo 21:14:24

Liekö oikea topikki, en löytänyt parempaakaan.

Kummipoikani 8v pelaa kaupunginosajoukkueessa. Seura on pieni mutta sivusta katsoen joukkueessa hyvä meininki, valmentajansa on entinen pelaaja ja siviiliammatiltaan opettaja.
Olen poikaa vienyt peleihin ja usein voittavat omansa (pelaavat piirinsarjaa.)
Poika on taitava ja nyt kuulin isältään että aikovat mennä olosuhteiden perässä syksyllä perustettavaan united porukan try-outeihin.
Juttelin isälle, että jos poika viihtyy ja jengi on hyvä, niin mikä kiire sieltä pois on?
Kiinnostaa kuulemma päästä treenaamaan useammin ja hallissa. Tietääkseni pojan osallistumisprosentti ei ihan 100% ole tälläkään hetkellä ja hieman pelkään että liian kilpailullinen ympäristö voi olla huonokin homma. Voin toki olla väärässä.

Löytyykö tähän näkemyksiä? Onko 8v. Kannattavaa lähteä hyvästä ympäristöstä vai ehtisikö sinne myöhemminkin? Vaikka vasta kymmenvuotiaana :)

Mendes

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rakastan kaikkia.


Vastaus #78 : 26.09.2020 klo 08:09:12

Liekö oikea topikki, en löytänyt parempaakaan.

Kummipoikani 8v pelaa kaupunginosajoukkueessa. Seura on pieni mutta sivusta katsoen joukkueessa hyvä meininki, valmentajansa on entinen pelaaja ja siviiliammatiltaan opettaja.
Olen poikaa vienyt peleihin ja usein voittavat omansa (pelaavat piirinsarjaa.)
Poika on taitava ja nyt kuulin isältään että aikovat mennä olosuhteiden perässä syksyllä perustettavaan united porukan try-outeihin.
Juttelin isälle, että jos poika viihtyy ja jengi on hyvä, niin mikä kiire sieltä pois on?
Kiinnostaa kuulemma päästä treenaamaan useammin ja hallissa. Tietääkseni pojan osallistumisprosentti ei ihan 100% ole tälläkään hetkellä ja hieman pelkään että liian kilpailullinen ympäristö voi olla huonokin homma. Voin toki olla väärässä.

Löytyykö tähän näkemyksiä? Onko 8v. Kannattavaa lähteä hyvästä ympäristöstä vai ehtisikö sinne myöhemminkin? Vaikka vasta kymmenvuotiaana :)



Ehtii. Vaikka vasta 13-14 -vuotiaana, mikäli saa riittävästi ärsykkeitä nykyisessä seurassa. Toisaalta mikään ei estä siirtymistä nytkään.

Joskus näissä on takana isän, eikä pojan tahto. Sitten ihmetellään kun poika lopettaa 10-vuotiaana.
Ben

Poissa Poissa


Vastaus #79 : 26.09.2020 klo 09:04:06

Niin, usein nämä kaupunginosajoukkueet harjoittelevat ja pelaavat huomattavasti huonommissa olosuhteissa.

Oma poikani esimerkiksi harjoitteli ekan kauden jossain leikkipuiston hiekalla (peli-illat sentään tekonurmella) ja kauden jälkeen valmistauduttiin 7 kuukauden taukoon ennen seuraavaa kaupunginosakautta. Puolet kaudesta valmensi isävalmentaja, jonka poika lopetti puolivälissä ja loppukauden sitten vedettiin me muut isät aina sen mukaan kuka kerkesi. Vaihtoehtona oli siirtyä viereisen kaupungin vuoden alussa ikäluokkaan perustettavan joukkueen ympärivuotiseen harjoitukseen hallissa, liikuntasaleissa ja kesällä aina nurmella tai tekonurmella. Niinpä seurasiirto tuli ajankohtaiseksi 5-vuotiaana.


Oli joo isän tahto, ei varmistettu 5-vuotiaalta erikseen mitään, vaikka kai se on olevinaan nykyvanhemmuutta, että kakarat tekevät tällaiset päätökset.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2020 klo 09:08:46 kirjoittanut Ben »
Mendes

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rakastan kaikkia.


Vastaus #80 : 26.09.2020 klo 15:08:46

Niin, usein nämä kaupunginosajoukkueet harjoittelevat ja pelaavat huomattavasti huonommissa olosuhteissa.

Oma poikani esimerkiksi harjoitteli ekan kauden jossain leikkipuiston hiekalla (peli-illat sentään tekonurmella) ja kauden jälkeen valmistauduttiin 7 kuukauden taukoon ennen seuraavaa kaupunginosakautta. Puolet kaudesta valmensi isävalmentaja, jonka poika lopetti puolivälissä ja loppukauden sitten vedettiin me muut isät aina sen mukaan kuka kerkesi. Vaihtoehtona oli siirtyä viereisen kaupungin vuoden alussa ikäluokkaan perustettavan joukkueen ympärivuotiseen harjoitukseen hallissa, liikuntasaleissa ja kesällä aina nurmella tai tekonurmella. Niinpä seurasiirto tuli ajankohtaiseksi 5-vuotiaana.


Oli joo isän tahto, ei varmistettu 5-vuotiaalta erikseen mitään, vaikka kai se on olevinaan nykyvanhemmuutta, että kakarat tekevät tällaiset päätökset.

Kuten kirjoitin, mikään ei estä vaihtamista nytkään. Jokainen tapaus on yksilökohtainen. Mikäli uudessa perustettavassa jengissä homma vaikuttaa tervepäiseltä ja sopivasti kehitykseen satsaavalta, niin sinne vain jos haluaa lisää treenejä.

5-vuotias ei tietenkään osaa itse aivan liikaa miettiä siirtymisen kaikkia puolia. Lähinnä puhuin näistä gloryhunter-vanhemmista, jotka eläävät omaa menneisyyttään pojan tai tytön kautta. Joskus vaihto pienemmästä seurasta isompaan voi olla hyvä juttu, joskus ei. Mikäli pelaaja saa isoa vastuuta nykyisessä seurassaan ja on kärkipään pelaajia, niin se on aivan hyvä lähtökohta. Mikäli uusi seura on selkeästi kovatasoisempi ja rooli muuttuu pienempään, voi kehityksessä tulla taantumista. Toki kun puhutaan 5-10 -vuotiaista, niin eiköhän lähes kaikissa seuroissa peliminuutit ole tasapuoliset, jolloin tätä ongelmaa tuskin on.
fingerström

Poissa Poissa


Vastaus #81 : 26.09.2020 klo 15:25:40

Niin, usein nämä kaupunginosajoukkueet harjoittelevat ja pelaavat huomattavasti huonommissa olosuhteissa.

Oma poikani esimerkiksi harjoitteli ekan kauden jossain leikkipuiston hiekalla (peli-illat sentään tekonurmella) ja kauden jälkeen valmistauduttiin 7 kuukauden taukoon ennen seuraavaa kaupunginosakautta. Puolet kaudesta valmensi isävalmentaja, jonka poika lopetti puolivälissä ja loppukauden sitten vedettiin me muut isät aina sen mukaan kuka kerkesi. Vaihtoehtona oli siirtyä viereisen kaupungin vuoden alussa ikäluokkaan perustettavan joukkueen ympärivuotiseen harjoitukseen hallissa, liikuntasaleissa ja kesällä aina nurmella tai tekonurmella. Niinpä seurasiirto tuli ajankohtaiseksi 5-vuotiaana.


Oli joo isän tahto, ei varmistettu 5-vuotiaalta erikseen mitään, vaikka kai se on olevinaan nykyvanhemmuutta, että kakarat tekevät tällaiset päätökset.

Olet siis vienyt poikasi 4-vuotiaana tavoitteelliseen joukkuetoimintaan. Ensimmäinen seurasiirto 5-vuotiaana. Ennuste ei ole hyvä jatkoa ajatellen, sillä eihän ton ikäisillä ole edellytyksiä toimia sosiaalisesti vaativassa ympäristössä. Oikeastaan ainoa, mitä poika oppii, on totteleminen ja kuuliaisia käskytettäviä on maailmassa ja suomifutiksessa liikaa jo nyt. Korostan, että tämä on minun näkemykseni.
Ben

Poissa Poissa


Vastaus #82 : 26.09.2020 klo 15:59:11

Oli siellä muitakin koko joukkueellinen ja vielä pelasivat välillä muiden kaupunginosien vastaavia vastaan

En nyt lähtisi glorifioimaan kuitenkaan U5-sarjan kaupunginosajoukkueita "tavoitteelliseksi joukkuetoiminnaksi"


Tarkkaan ottaen eka seurasiirto tuli jo 4-vuotiaana, jos 3-vuotiaana höntsätty kesäfutis toisessa seurassa lasketaan :o (ainakin pelipassihistoriassa eka seura oli se kesäfutisseura)


Nyt on menossa laskutavasta riippuen 5-8.seura (viidessä pelejä, kahdessa kesäfutista ilman pelejä + isoveljen eri seuran joukkueessa harjoituksia), kun ikää on 8 vuotta :o Vuoden päästä voisi harkita isompaa seuraa, jos tämä kausi menee tarpeeksi hyvin.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2020 klo 16:11:33 kirjoittanut Ben »
petteri72

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Liverpool


Vastaus #83 : 26.09.2020 klo 19:03:17

Löytyykö tähän näkemyksiä? Onko 8v. Kannattavaa lähteä hyvästä ympäristöstä vai ehtisikö sinne myöhemminkin? Vaikka vasta kymmenvuotiaana :)

Jos ollaan Helsingin seudun heikomman pään junnujoukkueessa ja poika on joukkueen parhaita ei ole mitään syytä olla vaihtamatta seuraa.

Vaikka esimerkiksi VJS, KäPa, FC Espoo, GrIFK, PKKU ja JäPS tarjoavat lapsille laadukasta valmennusta ja hyviä oloja tavoitteellisessa seurassa ja eikä ole syytä tyytyä vaatimattomampaan tasoon pidemmän aikaa, jos taso riittää.

Laadukas junnuorganisaatio tekee kaltaisekseen.

Toisaalta kaikkien ei pidä HJK:hon tai Honkaan lähteä hyvin nuoressa iässä jos ollaan jo ihan hyvässä organisaatiossa.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2020 klo 19:11:54 kirjoittanut petteri72 »
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #84 : 27.09.2020 klo 22:27:31

Jos ollaan Helsingin seudun heikomman pään junnujoukkueessa ja poika on joukkueen parhaita ei ole mitään syytä olla vaihtamatta seuraa.

Vaikka esimerkiksi VJS, KäPa, FC Espoo, GrIFK, PKKU ja JäPS tarjoavat lapsille laadukasta valmennusta ja hyviä oloja tavoitteellisessa seurassa ja eikä ole syytä tyytyä vaatimattomampaan tasoon pidemmän aikaa, jos taso riittää.

Alun osalta sama, mutta lopun osalta en näkisi maailmaa ihan noin mustavalkoisena.

PKKUn olosuhteita tuskin voi hirmuisen hyväksi väittää ja KäPankin osalta olosuhdesuhteet paranevat ensimmäistä kertaa vuosiin keväällä valmistuneen kenttäremontin ja tulevana talvena ensimmäistä kertaa pystytettävän kuplan myötä. Ikäluokkien välillä on yllättävää laadullista eroa ja trendi on ehkä viime vuosina ollut alamäkeen. Grania en itse miellä mitenkään erityisen mainitsemisenarvoisena esimerkkinä laadukkaasta junioriorganisaatiosta. Silloin tällöin hyvä ikäluokka, mutta vaihtelu on suurta. JäPS:llä sama. Olosuhteet kummallakin taitavat nykyisin olla ihan hyvät. Joidenkin kohdalla (esim FC Espoo) kannattaa miettiä onko seuran edustama pelitapa senkaltainen että se tukee oman juniorin pelaajatyyppiä ja sen kehittymistä.  

Itse sanoisin, että kannattaa ennakkoluulottomasti ottaa selvää missä oman juniorin ikäluokan joukkueessa tunnutaan tekevän hyvää työtä nimenomaan pelaajakehityksen kannalta. Välttelisin seuroja joiden kulttuuriin kuuluu tulokset edellä pelaaminen, joukkueen uusiminen kausittain ja pelitapa on senkaltainen ettei se tue oman juniorin kehittymistä lajin parissa. Jos ympäristö on perustaltaan ok ja juniorilla on hauskaa, en ehkä noin nuorena lähtisi poikaa siirtämään toiseen seuraan. Tuossa iässä mennään vielä pitkälti leikki edellä.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #85 : 28.09.2020 klo 08:29:59

Oma poika on myös 8. Hän ei ole kilpatasoa, joten ei sillä lailla ole tästä omakohtaista kokemusta.

Lähtisin itse miettimään siirtymistä tuommoiseen tavoitteellisempaan toimintaan jos oma poika olisi selkeästi nykyisen joukkueen paras. Ja vielä jos olisi paras tekemättä kauheasti duunia. Ja etenkin jos asenne olisi jo vähän ylimielinen, että tuumisi skillaavansa muut vaikka silmät kiinni ja takaperin.

Tai jos katsoisin treenejä ja näkisin että muut ei oikein ota tosissaan mutta oma lapsi ottaisi. Eli muut tekisi vähän sinne päin ja oma lapsi haluaisi selkeästi treenata enemmän.

Ja myös jos nykyisen joukkueen olosuhteet tai valmennus olisi huonoa. Tai olisi huonoa henkeä ja kiusaamista.

Mutta jos nykyisessä joukkueessa on muitakin tosissaan pelaavia ja treenaavia ja taidoiltaan yhtä hyviä tai parempia, niin en lähtisi vaihtamaan. Pienessä joukkueessa hyvät pelaajat saa paljon vastuuta ja peliaikaa. Luulisin että voivat siksi kehittyä paremminkin siellä.

Olen seurannut vähän isompia lapsia jotka on jo yläasteella. Heillä joskus laskee motivaatio, eikä kiinnosta treenata. Joskus vanhemmat hakee siihen ratkaisua sillä että mennään toiseen seuraan. Uskotaan että vika on valmennuksessa tai seurassa ja uusi seura ja uudet kaverit tuo sen lapsen motivaation takaisin. Mitä olen nähnyt, niin ei siitä ole oikein ollut apua. Usein voi olla pitempi matka kulkea treeneihin ja treenikavereita ei näe muuten kuin siellä treeneissä.

Noin pieneltä lapselta voisi kysyä että mikä jalkapallossa on parasta. Jos vastaa että kaverit on kivoja ja valmentaja on kiva, niin ei mun mielestä kannata vaihtaa seuraa. Tossa iässä on tärkeä että tykkää pelata.

Nigel Kugelschfeir

Poissa Poissa


Vastaus #86 : 28.09.2020 klo 11:51:07

Missä on edes joukkuetoimintaa tuon ikäisille? Meillä lapsi täyttää 5 tammikuussa ja sille on tarjolla vasta naperofutista eikä tuo missään joukkueessa vielä osaisi mennä. Noiden peli on vielä sitä että yksi kuljettaa palloa ja loput juoksee perässä.
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #87 : 28.09.2020 klo 12:45:12

Missä on edes joukkuetoimintaa tuon ikäisille? Meillä lapsi täyttää 5 tammikuussa ja sille on tarjolla vasta naperofutista eikä tuo missään joukkueessa vielä osaisi mennä. Noiden peli on vielä sitä että yksi kuljettaa palloa ja loput juoksee perässä.

Joukkuetoiminnan alku on aikaistunut vuosi vuodelta ja tänä syksynä on näkynyt ilmoituksia, joissa seurat ovat ilmoitelleet 2015-syntyneiden joukkueiden perustamisesta. Veikkaisin kyllä että sisällöltään toiminta on vielä ihan naperofutista/futisleikkistä ja pyrkimyksenä on vain saada toiminta vahvemmin seuran ja seuraidentiteetin piiriin. Itä-Helsinkiläinen uusioseura/egotrippi jopa mainostaa aktiivisesti 5-8 vuotiaille suunnattua jalkapallon (esi)akatemia -toimintaa. Itse ehkä ajattelin tuon kertovan kaiken tarpeellisen seurasta ja paljon vanhemmista, jotka moiseen jälkikasvunsa laittaisivat.
Ben

Poissa Poissa


Vastaus #88 : 28.09.2020 klo 15:09:28

Missä on edes joukkuetoimintaa tuon ikäisille? Meillä lapsi täyttää 5 tammikuussa ja sille on tarjolla vasta naperofutista eikä tuo missään joukkueessa vielä osaisi mennä. Noiden peli on vielä sitä että yksi kuljettaa palloa ja loput juoksee perässä.

Ilveksen kaupunginosatoiminta alkaa viisi vuotta täyttävillä, eli tänä vuonna 2015 syntyneillä. Oma poikani on loppuvuodesta syntynyt, joten hän oli koko ekan kautensa siis 4-vuotias.

Eiköhän se ole yksilökohtaista, että kuka lapsi kannattaa laittaa joukkuetoimintaan tuon ikäisenä ja kuka vasta tuonnempana. Voihan käydä myös kokeilemassa parit harjoitukset ja sitten päättää, että palataanko asiaan ensi viikolla vai ensi vuonna.

Meidän perheen osalta vanhempi poika laitettiin tarkoituksella vasta kaupunginosatoiminnan toisella kaudella mukaan, koska ei uskottu, että se pystyy mitään joukkuetoimintaa harjoittamaan silloin viisivuotisvuonnaan, eikä kotonakaan palloon varmaan koskaan ollut edes koskenut. Sillä ekallakin kaudella ensimmäiset puoli kautta seisoi lähinnä muiden jaloissa, mutta sitten alkoi tulla onnistumisia ja innostus lähti, välillä lopetti vuodeksi ja lihoi isällään asuessaan, mutta kun muutti takaisin meidän luokse niin pistin pojan taas pelaamaan ja nyt 13-vuotiaana pelaa edelleen ja nyt aikuisten kentällä, juuri itse asiassa toissa päivänä puolusti täydet minuutit 3-1-voitossa selvästi paperilla kovempaa porukkaa joukkuetta vastaan.

Tämä pienempi taas on suunnilleen syntynyt pallo jalassa ja oli täysin selvää, että heti laitetaan joukkuetoimintaankin kun iän puolesta mahdollista. (eli 3-vuotiaana Tampereella prinssifutikseen ja 4-vuotiaana kaupunginosatoimintaan)

 
Sivuja: 1 ... 3 [4]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa