Tämä tänään Kimmo Hovi -topikissa. Yritän selittää.
Tätä Berliinin 3-7.-seurojen olematonta kannatuspohjaa tuli ihmeteltyä jo matkailutopikissa, mutta 3 miljoonan asukkaan kaupungissa on kai vaan niin paljon siirtolaisia ja muita muualta muuttaneita hipstereitä, ettei Herthan ja Unionin taakse ole vain jäänyt elintilaa.
Berliinissä on perinneseuroja vaikka kuinka. Yleisöä ne eivät oikeasti vetää.
BFC Germania 1888 on Saksan vanhin vielä olemassa oleva seura. Se pelaa Kreisliga B:ssä (X-taso) ja oli välissä vielä porrasta alemmin.
Tässä ollaan myös asian jäljellä, miksei Herthan ja Unionin lisäksi seurat pysty vetämään yleisöä.
Muut olivat liian kauan liian alhaalla. Harvoin edes tiedetään, että Viktoria 89 on kaksikertainen Saksan mestari.
Blau-Weiß 90 (Bundesliga 1986/87, jolloin yleisökeskiarvo 21.284, konkurssi 1992) ja
Tasmania 1900 (Bundesliga 1965/66, jolloin yleisökeskiarvo 19.400, konkurssi 1973) olivat liian kaootisia, että kannatuspohja olisi säilynyt. Molempien tavallaan-seuraajat tosin taas Oberligassa (V), mutta sitäkin aika tuoresti.
Herthallekin (joka on myös ollut pitkään aika kaootinen) suuri yleisö palasi vasta 1990-luvun puolivälissä varsinkin 2. Bundesligan nousukaudella 1996/97. Minun ensimmäinen jalkapallopeli stadionilla oli Hertha BSC - 1.FC Kaiserslautern (76 000 katsojaa) alkuvuonna 1997. Kaikki mun kaverit päiväkodissa ja koulussa ovat olleet Bayern- tai Dortmund-faneja, joku tykkäsi Schalkesta, joku 1860 Münchenistä, minä Mönchengladbachista ja Kaiserslauternista. Vasta Bundesliga-nousun jälkeen ensimmäiset kaverit alkoivat kiinnostumaan Herthasta.
Unionin kenttä oli vain viiden kilometrin päästä, mutta se oli silloin ns. urheilullisesti merkitsemätön. Tosin jotkut kannattajat olivat mukana myös nälkävuosina (jolloin seura pelasi kuitenkin vielä alueellisesti). 1.FC Union oli idässä aina yleisöseura, mutta nykykulttuuri pohjautuu kuitenkin aika paljon imagosta, jonka pystytiin nostamaan stadionrakennuksen myötä. Silloin nuoret alkoivat lähtemään enemmän siihen.
Sen lisäksi
BFC Dynamolla (Regionalliga eli IV-taso; 1990-luvussa FC Berlin) on aina pysynyt kannatuskulttuuria. BFC:llä on tietysti ollut yhteys Stasiin ja hooliganit ovat Saksan yhdistymisen jälkeen tehneet vaikutuksen. Nykyisin asiat ovat taas vähän paremmin, mutta BFC Dynamon kannustaminen tarkoittaa periaatteessa protestia. Vaikka viimeinen nousuvalmentaja on ollut turkkilainen ja välissä afrikkalainen maalitykki niin silti kannattajien enemmistö taittaa edelleen olla poliittisesti oikeilla. Ennen Dynamo on kaatunut usein isoihin tavoitteisiin, mutta nyt on ollut 2-3 vuotta hiljaisempi. Eli taloudellisesti ollaan ilmeisesti realistisempia.
Poliittinen vastakohta siihen on
Tennis Borussia Berlin (Oberliga eli V-taso). Kannatuspohjaa löytyy, heillä on sateenkaarrelippuja (josta taisteltiin joskus sponsorin kanssa). TeBe:llä on ongelma, että seura on rauhaton. Seura pelasi kaksi vuotta Bundesliigaa (1974/75, yleisöka. 10.469 ja 76/77, 17.346). Sen jälkeen välissä III-taso. Vuosituhanteenvaihteessa isot suunnitelmat Bundesligasta ja Eurocupista, kun 1998-2000 pelattiin 2. Bundesliga, sitten sponsorin ympäri paljastui rikoksia ja korttitalo romahti. TeBe ei saanut enää lisenssiä ja tippui vuoden sisällä IV-tasolle. Muutamaa vuotta sitten se pelasi konkurssin jälkeen enää vain Berlin-Ligassa (VI-taso), mutta kannattajakulttuuri on silti jatkunut ja kehittynyt. Juuri Berlin-Liga-aikana keksittiin järjestettyjä polkupyörävierasmatkoja.
Aina kun tuntuu, että seura rauhoittuisi ja menestys palaa, on seuraava juttu, mikä haastaa koko seuran. Viime keväänä aktiiviset kannattajat, jäivät koko kevätsarjan pois katsomosta ja kannustivat sen sijaan muita alasarjaseuroja, kun investori (joku kuntosaliketju-omistaja) oli ottanut seurahallinan haltuun (se oli maksanut joillekin mm. bulgarialaisille työmiehille, jotka eivät koskaan nähneet koko stadion sisältäpäin, äänestämään häntä jäsenkokouksessa). Draama huipentui sitten kesällä, jolloin kannattajat ja heistä tuetut seuralaiset pääsivät poliisin avulla takaisin valtaan.
Korkeampi kuin TeBe pelaavat kuitenkin vielä:
VSG Altglienicke kaupunkiosaseura, jonka joku pikkusen isomman kukkaron kanssa on nostanut alasarjoista ylös. On nyt jopa sarjajohtaja Regionalligassa. Olosuhteet eivät periaatteessa riitä ylempään, mutta näköjään jossakin raha löytyy ja taustoilla ilmeisesti know-how
Berliner AK turkkilainen rakennusfirmamies taustana, seura perustettu 1907. Puhui pitkään 3. Ligasta, mutta jotenkin rahkeet eivät riitä. Pelaajat tulee ja menee. Niin kuin myös ideat. Reilu kymmenen vuotta sitten yhteistyöllä turkkilaisseuran kanssa pelannut nimellä Berlin Ankaraspor Kulübü. Talvella oli vissin neuvottelut muiden turkkilaisseurojen kanssa fusiosta, joka ei kuitenkaan toteutuu.
FC Viktoria 1889 Kaksikertainen mestari, mutta vuosikymmeniä vain kaupunkitasolla. Fusion myötä iso junioripohja ja oma stadion, jolla kuitenkin jatkuvasti ongelmia. Kaksi vuotta sitten puheetta isosta kiinalaisesta (?) sponsorista. Se ei sittenkään maksanut. Konkurssi. Pistemenetykset. Tänään otsikkona taas joku iso suunnitelma (en jaksanut lukea).
Lichtenberg 47 Yksi harvinaisista seuroista, jotka DDR:n aikana pysyneet itsennäisiä eli ilman firmataustaa. Hengessä ollut silloin ehkä pikku-Union. Kaupunginosaseura.
Tässä vaiheessa Berlin Ligassa on modernin businessmiehen projekti
Berlin United. Haaveet ovat tässäkin suuri (logossa löytyy jopa Berliinin sekä Brandenburgerin osavaltion logoa), mutta Berliinissä tämmöstä storyä on jo satoja kertoja nähty.
