Seuraavaksi voisi käydä läpi muutamia tilanteita, jotka Realin hyökkäämisestä kiinnittivät huomioni. Heti avausminuutilla Alaba hyödynsi sen, että häneen ei kohdistettu prässiä, joten hän kuljetti avoimella jalalla puoleen kenttään ja sitten Frankfurtin kk-linjan edestä lähetti ensimmäisen ristipallon yli ylimpien prässilinjojen kohti Valverdea, mutta Lenz hoiti 1v1-tilanteen sivurajalla miehekkäästi. Kauaa ei siis kestänyt, kun valkopaidoilta nähtiin ensimmäinen UCL-finaalin kaltainen pidempi syöttö, jolla pyrittiin luomaan laiturille eristetty 1v1-tilanne ja tässä tapauksessa jopa laadullinen ylivoimatilanne, kun Valverdella oli vastassa Lenz eikä muualle Juventukseen kaupattu Kostic. Yhtä lailla yhdeksännellä minuutilla Kroos sai jalkaa sen verran auki Lindströmiä vastaan, että hän haki ristipallolla Carvajalia, mutta sekin yritys oli tulokseton, kun Lenz voitti ilmassa ykköspallon. 13. minuutilla Alaba lähetti puolestaan seuraavan pystysyöttönsä ja kohteena oli Benzema, mutta Tuta seurasi häntä tiiviisti iholla eikä Karim päässyt kääntymään boksissa haltuunottonsa jälkeen, joten hyökkäys kuihtui syöttöön alaspäin. Aloite oli kuitenkin hyvä ja muistan vielä pari päivää myöhemminkin tuon hetken, kun Benzema näki, että Alaballa on jalka auki puolessa kentässä ja niinpä Benzema puolustuslinjassa roikkuessaan päätti tehdä aloitteen, jonka itävaltalaispuolustaja oikeaoppisesti poimikin.
22. minuutilla puolestaan Vinicius oli kaventanut välikaistalle ja Alaba lähetti hänelle pystysyötön, mutta Toure kontrolloi miehensä vuorostaan taitavasti ja pallo karkasi aina Trappille saakka. Idea oli kuitenkin hyvä, kun Bayernkin vastaavilla chipeillä kykeni haavoittamaan frankfurtilaisia. Pari minuuttia myöhemmin Viniciukselle puolestaan pelattiin ristipallo laitakaistalle, mutta Knauff selvitti 1v1-tilanteen jo ilmassa yhtä varmasti kuin Lenz toisella laidalla. Syöttäjänä oli toppareista vuorostaan Militao, joten sinällään annan krediitit valkopaitojen toppareille siitä, että he uskalsivat kuljettaa lähelle prässiä, mutta kyky löytää aukko murtavalla syötöllä muodon sisään on vajavaista ja siksi noita pidempiä syöttöjä oli viljeltävä. Toisella jaksolla Militao tosin epäonnistui aika karusti yhdessä ristipallossa hieman ennen kuin tunti tuli kellossa täyteen, koska syöttö karkasi reilusti yli sivurajan, vaikka mitään painetta häneen ei kohdistunut.
Avausjaksolta jäi muistisopukoihin neljä tilannetta laitapuolustajien peliä edistävistä teoista alataskusta. Ensin seitsemännellä minuutilla Carvajal vieritti pallon sivurajaa pitkin ohi Lenzin ja Valverde hyökkäsi välikaistalta tyhjään tilaan, mutta hänet jopa triplattiin saman tien, kun Ndicka ja Kamada sekä vielä yläpuolelta Lenz sulkivat hänet sivurajalle. Jotenkin toki Valverde sai taiteiltua tilanteesta vielä kulmapotkun keskittämällä päin Ndickaa. Pari minuuttia myöhemmin puolestaan Mendy sai kierrätyksen sivurajalle ja houkutteli Knauffin itseensä, kun Lindström oli jo pelattu ylempänä pihalle. Ja kun Knauff pumppasi eteenpäin, Vinicius hyökkäsi tämän jättämään tilaan. Mendy syötti sivurajaa pitkin eteenpäin, mutta Toure sai pidettyä Viniciuksen aisoissa saatuaan vielä tukea toiselta mustapaidalta keskemmältä. 19. minuutilla puolestaan annoin itsekseni katsomossa tyytyväisen nyökkäyksen, kun Carvajal tavoitteli alataskusta syötöllään Modricia oikeasta ylätaskusta, mutta syöttö meni vain vähän vinoon päätyen Ndickalle. 35. minuutilla puolestaan Carvajalille kierrätettiin uudelleen pallo, kun Real hyökkäsi 3-3-4:llä. Lindström oli tällöin vasempana laiturina ja kohdisti prässin Carvajaliin, mutta tämä ehti syöttää eteenpäin. Syöttö selustaan Valverdelle katkesi kuitenkin uudelleen Ndickaan.
Pidin kuitenkin ideasta ja tosiaan olisin halunnut nähdä vähän enemmän vastaavia kokeiluja, vaikka niistä jokunen pallonmenetys lisää olisi voinutkin tulla, mutta esimerkiksi toisella puoliajalla Real Madridin 2-0 maali oli juuri alataskusta pelinavaamisen tulos. Real rakensi alhaalta 65. minuutilla juurikin tavanomaisella 2-4-4/3-3-4 muodollaan. Kroos ei ollut ihan topparien tasolla tuolloin, mutta Frankfurtin yläviisikon ulkopuolella kuitenkin. Alaba kuitenkin kierrätti hänen ohitseen suoraan Mendylle. Lindströmin korvannut Kolo Muani oli kiinni Kroosissa eikä hän ehtinyt kipittää ajoissa sivurajalle sulkemaan Mendya. Knauff puolestaan jäi arpomaan puoliväliin, että puolustaako eteenpäin vai ei. Niinpä Mendylla oli helppo työ pelata sivurajaa pitkin eteenpäin Knauffin selustaan, jonne kirmasi taas Vinicius. Toure jäi laadulliseen alivoimatilanteeseen eikä sillä kertaa saanut brasilialaista vain pysäytetyksi, kun tämä leikkasi täydessä vauhdissa keskustaan. Samalla Benzema irtaantui toppareista ja kuten todettua, nämä eivät Benzeman pallottomia liikkeitä poispäin heistä juuri seuranneet ja sama ilmiö päti myös noin lähellä omaa boksia, joten Benzema jäi auki takaviistoon kahden alimman linjan väliin ja tinttasi taitavasti yhdellä kosketuksella hankalasta asennosta pallon maaliin Viniciuksen syötöstä.
Upea maali ja kenties toinenkin vastaava olisi illan aikana syntynyt, jos Realin laitapuolustajat olisivat tosiaan vielä rohkeammin vain syöttäneet eteenpäin palloa sivurajoilta eivätkä tyytyneet palautussyöttöihin alaspäin kuten avausjaksolla kävi varsinkin turhan monesti. Kymmenisen minuuttia ennen 2-0 maalia Realilla oli nimittäin vielä yksi hyvä maalipaikka, joka käynnistyi siitä, kun Carvajal puolestaan uskalsi pelata Kroosin puolenvaihdon jälkeen sivurajalta muodon sisään välikaistalle Modricille. Modric otti pallon ylätaskussa haltuun Ndickan edessä, kiihdytti sivuttain, pelasi nopean seinän Benzeman kanssa 10-alueella, levitti sitten painottomalle puolelle Mendylle, joka keskitti ohi Knauffin 1v1-tilanteesta ja palloon pääsi boksissa käsiksi sinne kaventanut Vinicius Junior, mutta heikomman jalan laukaus pilkun tuntumasta päätyi Trappin käsiin. Real myös hyödynsi hyvin Frankfurtin vuotokohtaa Bayern-pelistä tuossa kyseisessä tilanteessa eli kahden alimman linjan välistä tilaa, jota Ndicka ei jaksanut sulkea sillä kertaa eteenpäin pumppaamalla.
Frankfurt puolusti tosiaan ennemmin 5-4-1:ssä kuin 5-2-3:lla varsinkin avauspuoliajalla ja siten kollektiivi pysyi tiiviimpänä ja 10-alueen puolustaminen oli parempaa kuin Bayernia vastaan, mutta siltikin joitakin kertoja Real löysi vapaan pelaajan kahden alimman linjan välistä muodon sisästä tai oli ainakin lähellä löytää kuten ylläolevakin näyte kertoi. Kolmannella minuutilla oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun Real pyrki pelaamaan Frankfurtin kahden alimman linjan väliin. Alaba ei avoimella jalallaan sillä kertaa antanut pitkää syöttöä, vaan yritti poimia juuri Modricin oikeasta ylätaskusta, mutta Sow oli lonkeroineen välissä. Viisi minuuttia myöhemmin puolestaan Militao onnistui keskiviivalta syöttämään ohi Kamadan syöttövarjosta poistuneelle Modricille, mutta tämän harvinainen louhikkokosketus pilasi jatkosyötön. 11. minuutilta jäi puolestaan mieleen se, kun Real selvitti Frankfurtin korkeamman prässin kulmalipulla taitavasti. Tilanne oli toisessa päässä kuin missä istuin, mutta lopputulemana oli se, että Modric löytyi toppareiden edestä vapaana ja hän haki toisen kosketuksen jatkoa ulkosyrjällä selustaan kiihdyttäneelle Viniciukselle, mutta Toure oli syötön välissä. Nauhalta katsottuna tilanne rakentui syvemmällä siten, että Mendy vain selvitti Lindströmin ja vielä sivusta apuun tulleen Borren tuplaprässin henkilökohtaisella taidolla ja löysi vierestä Borren vapaaksi jättämän Alaban, joka avoimella jalalla sitten poimi Modricin tutulta paikalta Benzeman alapuolelta.
26. minuutilla tosiaan sitten kiinnitin huomiota siihen, kuinka Valverde yhtäkkiä ensimmäisen kerran vasta liikkui Benzeman alapuolelle linjojen väliin, mutta kuten todettua, kun Modric nousi jatkuvasti kahden alimman linjan väliin, Valverden ei tarvinnut kuin pysyä leveydessä täyttämässä kenttää tasaisemmin. Reilun puolen tunnin pelin jälkeen puolestaan Benzema löytyi ensimmäisiä kertoja vapaana toppareiden edestä selkä kohti maalia. Casemiron ja Kroosin nopea seinäpeli Frankfurtin kahden ylimmän prässilinjan välissä mahdollisti Benzeman poimimisen. Tämä ei lähtenyt edes kääntymään, vaan levitti suosiolla laitakaistalle Carvajalille pallon 1v1-tilanteeseen. Valverde oli välikaistalla Ndickan näpeissä, joten Lenz pomppasi eteenpäin puolustuslinjasta, mutta tuli myöhässä jaloille ja Real sai vapaapotkun.
Kolme minuuttia myöhemmin puolestaan Real rakensi alhaalta voittomaalin kannalta tärkeää hyökkäystä. Courtois syötti Kroosille, joka oli pudonnut taas Alaban vierelle. Frankfurt hieman nukkui eikä oikeana laiturina ollut Kamada ajoissa prässännyt eteenpäin sulkemaan tassua, joten Kroos sai syötettyä ohi kahden ylimmän prässilinjan suoraan Viniciukselle 1v1-tilanteeseen. Maalipotkutilanteessahan Knauff oli painollisena wingbackina pumpannut kiinni Mendyyn, joten Toure pelasi Viniciusta vastaan. Tämä jatkoi ykkösellä vain Touren edestä pallon viereen Benzemalle, jota Tuta ei ollut lähtenyt taaskaan seuraamaan, vaan tämä jäi makaamaan puolustuslinjaan, joten tuokin oli kyllä erona Bayern-peliin, jossa Frankfurtin topparit mielellään puolustivat aggressiivisestikin eteenpäin tukkiakseen tilan kk-linjan takana, mutta nyt niin ei tapahtunut, kun Benzema hakeutui vapaaksi samaan tilaan, jossa Musialakin loisti Bundesliiga-avauksessa. Benzema päätti tuolla kertaa kääntyä itse kasvot kohti maalia. Hän lainasi sitten pallon takaisin Viniciukselle laitakaistalle. Tämä pääsi täydessä vauhdissa haastamaan Touren ja aivan kuten myöhemmin 2-0 maalissa, Vinicius leikkasi keskustaan heittämällä ohi Touren. Vinicius Junior ei kuitenkaan nyt syöttänyt Benzemalle kuten myöhemmin, vaan ampui itse kohti takakulmaa ja Trapp torjui sormenpäillään pallon ohi maalin. Seuranneesta kulmapotkusta Real Madrid teki kuitenkin 1-0 voittomaalin!
Toisen jakson avausvartilla Real loisti pari kertaa korkean prässin purkamisessa ja yleisö palkitsi heidät aplodeilla. Ensimmäinen kohahdus oli jossain 50. minuutin hujakoilla, kun Casemiro sai syötön surman suuhun, mutta hän onnistui ottamaan kosketuksen oikeaan suuntaan ja pyörähti alapuolelta prässänneen Roden ohi näyttävästi keskiympyrässä. Jatkosyötöstä eteenpäin ei kuitenkaan sen kummempaa hyökkäystä syntynyt, mutta tuo oli hieno osoitus Casemiron prässinsietokyvystä ankkurina. 56. minuutilla Courtois puolestaan vieritti syötön Militaolle. Kamada juoksi lujaa kohti, mutta Militao ehti siirtää pallon Carvajalille, johon pomppasi kiinni tietysti Lenz. Hän oli kuitenkin myös vähän myöhässä ja Carvajal ehti syöttää viereen Modricille, joka oli taas kerran tunnistanut hetken, kun piti pudota Benzeman lähettyviltä "omalle paikalle" välikaistalle alemmas auttamaan pelinavaamisessa. Sow nukkui, joten Borre joutui Courtoisin luota ravaamaan vielä kohti Modriciakin, muttei ehtinyt ajoissa paikalle. Modric nöyryytti kolumbialaiskärkeä kantapääjätöllä takaisin Carvajalille, joka sitten selvitti prässin lopullisesti puolenvaihdollaan Alaballe, jonka jälkeen Frankfurt vetäytyi taas kuoreensa.
Tunnin kohdalla oli vielä pari huippuhetkeä. Courtois ensin jälleen todella rauhallisesti vieritti pallon leveälle Militaolle. Frankfurt oli jo tehnyt pari vaihtoa tällöin ja Borren roolitukseksi vaihtui ennemmin prässätä Militaota kuin Alabaa. Militao ehti kuitenkin chipata pallon eteenpäin. Lenz oli taas kiinni Carvajalissa, joten Militao chippasi pallon tämän taakse Valverdelle. Ndicka nukkui ja jätti liikaa etäisyyttä, joten prässi vuoti ja Valverde sai jatkettua pallon keskelle Benzemalle. Knauff painottomalta puolella puolestaan ei ajoissa kipittänyt Mendyn luota luomaan ylivoimaa toppareiden kanssa Benzemaa ja Viniciusta vastaan kuten tarkoitus olisi ollut, joten Benzema harhautettuaan ensi kertaa suurin piirtein pelin aikana pakotettuna eteenpäin puolustaneen Tutan keskiviivalla, jatkoi pallon tämän jättämään tilaan, jonne juoksivat yhtä aikaa sekä Vinicius että Valverde. Realille otollinen 2v2-juoksukisa kuitenkin päättyi siihen, että Ndicka ja Toure vaivoin selvittivät tilanteen oman boksin reunalla, kun Ndicka blokkasi Valverden laukauksen. Hetkeä myöhemmin puolestaan Kroos poimi avoimella jalalla puolesta kentästä Modricin ylätaskusta ja tämä jatkoi pallon viereen Casemirolle, joka oli tehnyt merkkaamattoman juoksun kahden ylimmän prässilinjan välistä kahden alimman linjan väliseen tilaan ja tälläsi sitten ylärimaan 10-alueelta kaukolaukauksen. Sow-Kamada kaksikko uinui tuossa tilanteessa keskikentän pohjalla. Sow kyllä kontrolloi alkuun alapuolelta Casemiroa, mutta lähti sitten sulkemaan Modricin jalkaa ja samalla Casemiro jäi auki seinäsyötölle eikä Kamada ymmärtänyt vieraammalla pelipaikalla pudota ajoissa seuraamaan Casemiroa.
Lopuksi muutama sananen Frankfurtin positiivista tilanteenvaihdoista ja Real Madridin negatiivisista sellaisista. Ennen ottelua mietin, että kuinkahan huolellinen Real on pallollisessa vaiheessa, koska UCL-finaalissa Liverpool hyökkäsi nopeasti riistojen jälkeen Realin toppareiden selustaan ja myös Frankfrut vastaavasti Bayernia vastaan yritti suoraviivaisesti muutamalla syötöllä eteenpäin vapauttaa esimerkiksi Lindströmin läpiajoon. Sanoisin, että Real oli minusta aika pallovarma ja vastaprässi toimi kohtalaisesti. Casemiro ankkurina sijoittui hyvin ja katkaisi rintakehällään useamman pystysyötön jo avausjaksolla toppareiden edessä ennen kuin Borre tai Kamada pääsi pelivälineeseen käsiksi kenties vapauttamaan taas Lindströmiä linjan taakse. Keskikentällä myös Kroos loisti negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja hänen tilannekovuutensa maakaksinkamppailuissa vakuutti livenä, joten monesti Real sai napattua pallon takaisin jo ennen puolta kenttää.
Yksi nukahdus avausjaksolla kuitenkin sattui, mutta silloinkin menetys tapahtui puolessa kentässä eikä syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla, jolloin luonnollisesti vastaprässiä ei oikein Real ehtinyt edes käynnistää. Kirjoitan tietysti siitä tilanteesta, jossa Real yritti edetä vaihteeksi alataskujen kautta, mutta Mendy aikaili pallollisena ja Knauff taklasi häneltä pelivälineen irti sivurajalla. Seurauksena Borre nappasi irtopallon ja vapautti Kamadan puolittaiseen läpiajoon ylhäällä olleen Carvajalin jättämään tilaan, kun Casemiron vastaprässiliuku ei tehonnut ja Alaba puolestaan kontrolloi Knauffia. Militaokaan ei ehtinyt sulkea tilaa ajoissa, mutta valkopaitojen onneksi Courtois esitti maailmanluokan jalkatorjunnan. UCL-finaalissa vastaavat selustasyötöt Real kontrolloi paremmin eikä tässäkään pelissä tietysti enempää ongelmia vastahyökkäysten pysäyttämisessä ollut. Toiselta jaksolta jäi mieleen yksi tilanne alkupuolelta, kun Lindström eteni boksin reunalle asti, mutta sitten Casemiro nappasi tältä tylysti karkin pois jalasta. Samoin Casemiro esitti yhden komean liukutaklauksen vaihtopenkkien tuntumassa pysäyttäen Frankfurtin vastaiskun. Oli upeaa nähdä täten yksi maailman parhaista negatiivisten tilanteenvaihtojen spesialisteista tositoimissa. Casemiron tilannekovuus oli vielä Kroosiinkin verrattuna potenssiin kaksi.
Frankfurt pallollisena vs. Real Madrid pallottomanaMestareiden liigan finaalissa Real Madrid puolusti omalla puoliskollaan tietysti 4-1-4-1 muodossa, kun Casemiro tukki tiloja kahden alemman linjan välissä. Vain Benzema jäi pallon yläpuolelle ja yhdeksän miehen kollektiivi oli erittäin tiivis tukkien keskustan ja pakottaen Liverpoolin murtautumaan enimmäkseen leveydessä olleesta tilasta keskityksillä. Myös selustassa oli hieman tilaa, mutta sinne Liverpool yritti pelata kauempaa jopa omalta puoliskoltaan, kun tilaa oli vähän enemmän eli Realin puolustuslinja korkeammalla, mutta Alaba ja Militao toppareina hoitivat juoksukilvat kotiin. Muutamaan otteeseen Pool onnistui löytämään välikaistalta Manen Militaon ja Modricin välisestä tilasta, mutta paria boksin reunalta lähtenyttä laukausta kummempaa noista murtautumisista ei syntynyt, vaan enimmäkseen Liverpool loi uhkaa leveydestä, jonne Real jätti isoimmat tilat.
Ylempää Real puolestaan prässäsi jopa 4-2-3-1/4-4-2 muodossa, kun Modric oli selkeästi ylimpänä keskikenttäkolmikosta ja auttoi Benzemaa prässäämään Poolin toppareita ja ankkuria luoden täten 2v3-alivoimatilanteen 1v3-alivoiman sijasta. Kroos jäi ikään kuin toiseksi pohjapelaajaksi Casemiron vierelle peilaamaan Poolin ylemmät keskikenttäpelaajat, kun laiturit Vinicius ja Valverde hoitivat vastustajan laitapuolustajat ja puolustuslinjaan jäi 4v3-ylivoima teoriassa vastustajan yläkolmikkoa vastaan.
Frankfurtin tapa avata alhaalta oli kolmesta topparista johtuen kuitenkin erilainen kuin Liverpoolilla, joten en odottanut näkeväni samanlaista lähestymistapaa tällä kertaa kotijoukkueelta. Ennen peliä mietin, että Frankfurtin Bundesliiga-avauksen 3-4-2-1 avausmuoto on kyllä aika hankala vastine Realin 4-3-3:lle. Pohdin muutamia tapoja prässätä sitä. Ensimmäinen oli se, että Real jättäisi auki suosiolla keskitopparin ja Benzema laskeutuisi merkkaamaan toista pohjapelaajaa yhdessä Modricin kanssa, jolloin Kroos jäisi UCL-finaalin tapaan toiseksi pohjapelaajaksi Casemiron vierelle ja he merkkaisivat Frankfurtin taskukympit. Tällöin Realin toppareille jäisi 2v1-ylivoima kärkeä vastaan ja laitapakit pelaisivat 1v1 Frankfurtin wingbackeja vastaan. Realin laiturit luonnollisesti olisivat prässänneet Frankfurtin sivutoppareita. Toisena vaihtoehtona tuumasin, että ehkä Real puolustaa siten, että yläkolmikko peilaa Frankfurtin topparit ja pelin puolen wingback pumppaa vuorollaan ylöspäin ja painoton wingback jää alemmas. Tuolloin siis esimerkiksi pallon ollessa vasemmalla topparilla Ndickalla, Valverde iskisi tähän kiinni ja Carvajal pumppaisi wingback Lenziin. Modric merkkaisi puolestaan toisen pohjapelaajan ja Kroos nostaisi kiinni viereiseen pohjapelaajaan, jolloin Casemiron vastuulle jäisi Frankfurtin vasen sisäänkaventanut laituri Kamada ja Mendy puolestaan painottomana laitapakkina kaventaisi merkkaamaan Lindströmin, jolloin toppareille jäisi yhä 2v1-ylivoima, mutta Real jättäisi vapaaksi pelaajaksi painottoman puolen wingbackin Knauffin. Vastaavasti jos Frankfurt hyökkäsi oikealta, Mendy irtoaisi kiinni Knauffiin sivurajalla, Casemiro siirtyisi Kamadan luota sivuttain kiinni Lindströmiin ja Carvajal pudottaisi Lenzin luota merkkaamaan Kamadan välikaistalla.
Totuus oli lopulta se, että Frankfurt ei aina suinkaan rakentanutkaan alhaalta viime perjantain tapaan 3-4-2-1 muodossa, vaan kun Kamada putosi välikaistaa pitkin alemmas, muoto muistutti ennemmin 3-5-2:ta, jossa Borre ja Lindström ikään kuin olivat kärkiparina aina ajoittain roikkumassa Real Madridin puolustuslinjassa pystysyöttöjä kytäten. Ehkä Frankfurtin valmentaja herra Glasner halusi täten tuoda yhden pelaajan lisää keskikentälle, koska Bayernia vastaan Frankfurtin pelinrakentelu oli kovin vaikeaa ja sillä oli vaikeuksia päästä kontrolloidusti yli puolen kentän. Monesti se pyrki etenemään sivurajoja pitkin riskittömästi kuten Romanian maajoukkue, mutta törmäsi umpikujaan, joten pudottamalla Kamadan alemmas kenties keskustan kautta pelaaminen onnistuisi paremmin ja toisaalta menetyksen sattuessa keskikentällä olisi yksi pelaaja enemmän lähempänä osallistumaan vastaprässiin tarvittaessa.
Real Madrid vastasi Frankfurtin pelinrakenteluun prässäämällä siten, että mitään tiettyä numeroyhdistelmää siitä oli ainakin paikan päällä vaikea hahmottaa ja ylipäätään livenä kesti aika kauankin keksiä, että mitkä Realin roolitukset olivat, mutta prässimuoto muistutti ehkä eniten 5-2-3:a. UCL-finaalin tapaan Modric kuitenkin nousi jälleen ylimpään prässilinjaan kevytjalkaisena pelaajana ja hänen vastuullaan oli enimmäkseen sivutoppari Ndicka. Benzema hoiti Tutan ja Vinicius Junior puolestaan Touren. Heidän takanaan Kroos ja Casemiro pumppasivat eteenpäin kiinni alkuperäiseen pohjakaksikkoon Rodeen ja Sowiin eli hekin tavallaan toimivat pohjaparina ylempää prässätessä kuten Mestareiden liigan loppuottelussa. Valverde sen sijaan valui oikealla laidalla alemmas. Niinä hetkinä, kun Kamada putosi hakemaan palloa syvältä, Valverde usein otti vastuulleen japanilaisen. Jos Kamada jäi lähemmäs Realin puolustuslinjaa, Valverde kontrolloi tällöin ennemmin wingbackeista Lenzia. Toisella laidalla Knauff oli Mendyn vastuulla, mutta välillä Mendy jätti tämän auki tietoisesti painottomalle puolelle.
Yhtä kaikki, Real halusi aina säilyttää puolustuslinjassaan yhden miehen ylivoiman (3v2) ja jätti Frankfurtille vapaaksi pelaajaksi kerrallaan toisen wingbackin. Jatkuvasti siis joko Carvajal tai Mendy oli toppareiden kanssa luomassa ylivoiman Frankfurtin yläkolmikkoa/"kärkiparia" vastaan. Jos pallo oli esimerkiksi Ndickalla syvällä omalla alueella ja Modric juoksi tätä kohden, Mendy jätti rauhassa Knauffin auki toiselle sivurajalle ja kavensi merkkaamaan sen sijaan Lindströmin, jotta Alaba pystyi luomaan Militaon kanssa ylivoiman Borrea vastaan, kun Carvajal kontrolloi Kamadaa ja Valverde ylempänä Lenzia. Toki jos Kamada olisi tuossa tilanteessa pudonnut palloa vastaan, Valverde olisi tällöin vaihtanut Lenzista Kamadaan ja jättänyt vain Lenzin auki sivurajalle, koska Carvajal ei ihan mielellään pumpannut muun kollektiivin mukana eteenpäin, vaan hänen kattonsa tuntui olevan keskiviivan tuntumassa 40 metriä vastustajan maalista ja sen edemmäksi hän lähtenyt puolustamaan eteenpäin ja niinä hetkinä, kun hän jäi toppareiden lähelle, Mendy pystyi nousemaan kiinni Knauffiin, vaikka pallo olisikin ollut toisella laidalla, koska Carvajalin myötä Realilla oli kuitenkin 3v2 ylivoima Borrea ja Lindströmiä vastaan.
Poikkeuksena korkealta prässäämisen roolituksiin olivat rajaheitot, sillä niissä kyllä selvästi Valverden vastuulla oli lähes aina Ndicka ja Modric sitten jäi alemmas kontrolloimaan esimerkiksi Sowia, jolloin Casemiro pystyi jäämään vain suojaamaan toppareiden etupuolelta ja katkomaan massiivisella rintakehällään taas muutaman syötön lisää ilmasta. Carvajal puolestaan noina hetkinä nosti kyllä kiinni Lenziin sentään. Satunnaisesti myös olin havaitsevinani ainakin avausjakson loppupuolella, että pari kertaa Valverde reiluna joukkuekaverina antoi happea Modricille ja tämän asemesta spurttasi Ndickaan kiinni ja Modric pystyi täten jäämään vähän alemmas kontrolloimaan Kamadaa välikaistalla, mutta pääosin se oli kuitenkin Valverde, joka oli kahden tulen välissä Kamadan ja Lenzin pätsissä Carvajalilta tukea saaden.
Omalla kenttäpuoliskollaan Real puolusti pääosin tutulla 4-1-4-1:lla, mutta Valverde putosi myös viidenneksi pelaajaksi viimeiseen linjaan silloin, kun Lenz nousi laidallaan hyökkäyskolmannekselle saakka ja Frankfurt hyökkäsi tutusti 3-2-5:llä vastustajan kenttäpuoliskolla viisi kaistaa tasaisesti täyttäen. Carvajal pystyi täten keskittymään välikaistalla Kamadaan/myöhemmin avausjaksolla Lindströmiin, topparit+Casemiro Borreen ja Lindströmiin/Kamadaan sekä Mendy Knauffiin. Perusperiaatteena kuitenkin Real Madrid UCL-finaalin tapaan tukki keskustan tiiviisti yhdeksällä miehellä ja jätti Benzeman pallon yläpuolelle eikä tietysti Viniciuksenkaan puolustusmoraali ollut aina tapissa, kun esimerkiksi kuudennnella minuutilla hän jäi menetyksen jälkeen aika pitkäksi aikaa lönkyttelemään Benzeman tasolle ja valui hitaasti omalle paikalleen puolustusblokkiin, joten Kroos joutui hetkellisesti liikkumaan leveämmälle ja muoto oli 4-4-2.
Ei tuo toki sillä tavalla eronnut esimerkiksi UCL-finaalista, että siinäkin Realin puolustaessa laitakaistoja Kroosin vastuulla oli pitkälti tukea Mendya esimerkiksi Salahia vastaan ja toisella laidalla laitureista Valverde oli alaspäin kurinalaisempi valuen jo silloin Carvajalin avuksi tuplaamaan vastustajia. Oletus laitapuolustamisen roolituksista täten piti aika hyvin kutinsa, koska vaikka Vinicius olikin 4-1-4-1 blokissa paikallaan, ei hän sentään juuri ikinä laskeutunut oman kuudentoista lähettyville toisin kuin Valverde, vaan jäi lepäämään vähän ylemmäs vastaiskuja kytäten ja antoi Kroosin tai Casemiron auttaa Mendya oman boksin kulmalla tarvittaessa.
Frankfurtin hyökkäämisestä Bayernia vastaan jäi päällimmäiseksi mieleen se, että se kyllä pyrki etenemään alhaalta linja kerrallaan, mutta kuten jo totesin herkästi sivurajoja pitkin kuten Romanian maajoukkue, jolloin menetyksen sattuessa vastaisku ei olisi välttämättä niin vaarallinen. Kontrolloidut etenemiset yli puolen kentän olivat vähissä. Vastustajan kenttäpuoliskolle päästyään hyökkäysmuoto oli 3-2-5 kaistat tasaisesti täyttäen ja pyrkimyksenä oli luoda wingbackeille Kosticille ja Knauffille 1v1-tilanteita (ei voine puhua laadullisista ylivoimista Bayernia vastaan) sekä keskittää sitten laidoilta boksiin kohti yläkolmikkoa. Satunnaisesti yrityksenä oli löytää muodon sisästä erityisesti oikealta välikaistalta näppärä kääntyjä Lindström, joka kertaalleen pujottelikin avopaikkaan, mutta ampui vasemmalta hieman ohi Neuerin vartioiman maalin. Summa summarum, murtautumismallit olivat siis pitkälti samanlaisia kuin Poolilla Realia vastaan tsämppärissä, joten sikäli odotin, että Frankfurt enimmäkseen yhä loisi keskityspaikkoja wingbackeilleen ja toissijaisesti yrittäisi sitten löytää välikaistoilta sisäänkaventaneen laiturin.
Totuushan oli sitten se, että aika pitkälti Frankfurt loi parhaat maalipaikkansa laitojen kautta, mutta yllättävän paljon se myös yritti puskea päätä seinään keskustassa Realin kenttäpuoliskolla. Toisaalta alhaalta rakennettaessa se eteni rohkeammin keskustan kautta, kun Real siihen myös tilaisuuden antoi hieman löperöllä korkealla prässillään. Aluksi voisi kerrata joitakin hetkiä, kun Frankfurt avasi peliä alhaalta. Heti kahden minuutin kohdalla Frankfurtin ensimmäinen pallonhallinta päättyi menetykseen jo ennen puolta kenttää ja Bayernin tapaan Real sai ohjattua Frankfurtin pelinavaamisen sivurajalle, josta lähti jopa epätoivoinen nosto Ndickalta kohti Borrea, mutta Casemiron rintakehä oli välissä.
Muutamia kertoja kuitenkin avausjaksolla eritoten Rode löytyi monesti tyhjästä tilasta Realin ylimmän prässilinjan takaa. Se johtui siitä, että maanmies Kroos ei joka kerta jaksanut pumpata eteenpäin ja täten Ndicka tai Tuta kykeni syöttämään ohi Modricin ja Benzeman keskustaan. Noihin hetkiin viittasin, kun kirjoitin Realin hieman löperöstä korkeasta prässistä. Tietysti Kroos ei ole kaikkein kevytjalkaisin pelaaja ja täten valitsi välillä jäädä vain suojaamaan puolustuslinjan edustaa Roden seuraamisen asemesta. Niinpä Rode pääsi 3-4 kertaa ainakin avausjaksolla kääntymään kasvot kohti maalia ja jatkamaan pallon kohti Borrea tai Lindströmiä, jotka toki sitten olivat hyvin puolustuslinjan pihdeissä jo edellä mainitusti alivoimaisina. Mutta joo, jonkinlainen valonpilkahdus Bayern-pelin nuhaiseen pelinrakenteluun nuo hetket Frankfurtille olivat ja toivat uskoa tulevaisuuteen. Rohkeus ja itseluottamus pelata keskustan kautta myös lisääntyi ottelun edetessä, kun Real ja Kroos sitä omilla toimillaan ruokkivat. Tietysti Casemirokaan ei ihan joka kerta esimerkiksi Sowia sulkenut, vaan vastaavasti jäi makaamaan alemmas, mutta oli hän silti Kroosia aktiivisempi puolustamaan eteenpäin pallottomana Frankfurtin kenttäuoliskolla.
Kuudennelta minuutilta jäi mieleen hetki, kun Realin 3v2-ylivoima puolustuslinjassa johti katkoon jälleen kerran ennen puolta kenttää. Joku Frankfurtin toppareista ei keksinyt muuta syöttösuuntaa kuin lähettää pitkä pallo puoleen kenttään, jossa Alaba voitti pääpallon Lindströmiltä. Vieressä Militao ja Carvajal kontrolloivat Borrea. Yhdeksännellä minuutilla sen sijaan Frankfurt purki nätisti korkean prässin, kun juuri Kroos jäi liian kauaksi Rodesta ja tämä sai tuikattua topparin syötön eteenpäin ohi Kroosin Lindströmille, joka oli irronnut Alabasta ja pudonnut vastaan tyhjään tilaan Kroosin taakse. Lindström pelasi seinän kolmannelle, joka taisi olla vuorostaan Casermirosta irronnut Sow ja tämä vapautti Borren kilpajuoksuun linjan taakse Militaoa vastaan, mutta syöttö karkasi aina "Kurtulle" saakka. Mainio hyökkäys silti mustapaidoilta. Tuo muistutti hieman Liverpoolin tapaa hakea kauempaa omalta kenttäpuoliskolta pystysyöttöjä Realin toppareiden selustaan, kun linja oli korkeammalla ja tilaa täten enemmän haavoitettavaksi.
10. minuutilla oli samanlainen hetki kuin neljä minuuttia aiemmin eli Ndickan nosto syvältä omalta alueelta katkesi Militaon päähän puolessa kentässä, kun tämä voitti pääpallossa Borren. Carvajal arpoi samalla keskiviivalla, että auttaako Valverdea vai jättääkö tämän kahden tulen väliin Kamadan ja Lenzin pätsiin, mutta valkopaitojen onneksi Ndicka ei huomannut tai uskaltanut pelata ohi Modricin lukumääräiseen ylivoimatilanteeseen, vaan chippasi kohti Borrea. Reilun minuutin päästä Frankfurt puhkoi toistamiseen Realin prässin. Se rakensi alhaalta vaihteeksi 3-5-2:lla. Pallo kierrätettiin Lenzille, joka oli vapaana sivurajalla, kun Valverde kontrolloi välikaistalla Kamadaa. Carvajalin prässi oli auttamatta myöhässä ja Lenz ehti vaihtaa puolta takaisin oikealle. Kroosia ei taaskaan kiinnostanut sulkea Roden avointa jalkaa ja tämä lähetti pystysyötön keskiympyrästä eteenpäin. Rode ei syöttänyt suoraan selustaan, vaan Borre jatkoi sinne pallon ykkösellä 10-alueelta. Lindström kuitenkin vastaliikkeen tehtyään ehti livahtaa paitsioon Alaban taakse, mutta ideana oli hyvä, kun puolustuslinjan takana oli tilaa tuossa vaiheessa. Ajoitus ei vain ihan pelannut ja toki Courtois torjui myös Lindströmin laukauksen.
29. minuutilla Frankfurt sai maalipotkun. Se jäi verkkokalvoilleni siksi, että prässinpurkuyritys päättyi vaihteeksi menetykseen ennen puolta kenttää, kun Valverde sulki Kamadan ja Modric ohjasi Ndickan kohti sivurajaa umpikujaan. Tämän nosto kohti Borrea katkesi Carvajaliin, joka irtosi oikea-aikaisesti Lenzista sivurajalla ja peruutti pari askelta Borren etupuolelle, jottei Militaon tarvinnut rehkiä. Sanotaanko näin, että silloin kun Real halusi riiston ylhäällä, se usein myös sellaisen sai. Jos Kroosin tilalla olisi ollut jokin jalkavampi peluri, Frankfurtin iltapuhde olisi voinut pallollisena olla paljon hankalampi. Toisen jakson alussa puolestaan Vinicius kohdisti yhden todella tiukan prässin Knauffiin, joka sai puolenvaihdon haltuunsa syvällä omalla alueella olleen Frankfurtin rajaheiton jälkeen, mutta tämä hätäili pallollisena niin, että syöttö kohti Lindströmiä katkesi Mendyyn, joka tuki hyvin korkeaa rajaheittoprässiä, kun kerran Vinicius hoiti hetkellisesti Knauffin, niin Mendy valitsi Lindströmin miehekseen lennosta ja ehti syöttöön tämän etupuolelle.
Vaikka Kroosin prässivalintoja olen ehkä hieman parjannut, sain kuitenkin
nauhalle yhden hänen katkon, kun Frankfurt yritti edetä alhaalta rohkeasti keskustan kautta sivurajojen asemesta. Tuta syötti ohi Benzeman löytäen Roden jälleen ylimmän prässilinjan takaa, mutta sillä kertaa Kroos oli tarpeeksi lähellä ja onnistui häiritsemään niin, että Rode sortui louhikkokosketukseen ja pallonmenetykseen. Tilanteenvaihdossa Kroos pelasi pallon Vinicius Juniorille, joka hankki vapaapotkun, kun Frankfurtin vastaprässääjät kamppasivat hänet.
Sitten käsittelyyn muutama Frankfurtin leveyden kautta luotu maalipaikka hyökkäyskolmanneksella. Kuten todettua, Real Madridin 4-1-4-1 muoto/5-1-3-1 muoto omalla kenttäpuoliskolla tukki keskustan ja pakotti Frankfurtin etenemään laitojen kautta. Viime kauden nuoreksi pelaajaksi Eurooppa-liigassa valittu Knauff osoitti taitojaan kahdesti avausjakson puolivälissä. Ensin 21. minuutilla Frankfurt kierrätti hänelle Realin muodon ulkopuolella pallon oikealle laitakaistalle, mutta Knauff ei jostain syystä halunnut hyödyntää eristettyä 1v1-tilannetta Mendya vastaan, vaikka juuri tuollaisia tilanteita Frankfurt hyökätessään haluaa wingbackeilleen luoda. Boksissakin olisi ollut minusta mukavasti väkeä, mutta Knauff päätti palauttaa alas Tourelle. Saman pallonhallinnan aikana Ndicka puolestaan lähetti ristipallon kohti Knauffia, mutta Mendy luki sen ja puski pallon yli sivurajan.
Pari minuuttia myöhemmin Frankfurt loi toiseksi parhaan maalipaikkansa Kamadan puolittaisen läpiajon jälkeen. Kaikki alkoi oman alueen riistosta. Casemiron vastaprässi Rodeen myöhästyi ja samalla Modric hukkasi välikaistalla Lenzin, jonka jälkeen Frankfurt pääsi etenemään hyökkäyskolmannekselle. Real sai nopean vastahyökkäyksen kuihtumaan oman boksinsa reunalle, mutta seuranneesta hitaasta hyökkäyksestä Sow kierrätti pallon Knauffille, joka sai oikean jalan auki Mendya vastaan, mutta laukaus pienestä kulmasta oli pala kakkua Courtoisille. 38. minuutilla puolestaan Frankfurt kierrätti pallon Lenzille laitakaistalle. Tämä sai vasurinsa auki Carvajalia vastaan ja keskitti maalille toppareiden väliin, mutta näiden pihdeistä Borre ei kunnolla päässyt puskemaan kohti etukulmaa.
Toisella puoliajalla Knauff väläytteli kahdesti puolestaan haastokykyjään. Jo Bayernia vastaan hän leikkasi välillä keskustaankin vastustajan muodon sisään eikä aina haastanut laidan puolelta. Samoin tässä pelissä tunnin pelin jälkeen kun Kamada pohjapelaajaksi siirryttyään syötti keskeltä laitakaistalle, Knauff lähti haastamaan Mendya ja ohittikin tämän heittämällä, mutta laukaus boksin reunalta kärkkärillä päätyi Courtoisin haltuun. Varsinaisen peliajan lopussa Viniciuksen laiturina korvannut Ceballos vastaavasti jäi telineisiin, kun Knauff lähti harhauttamaan häntä keskustan puolelta. Sitten Knauff pelasi nopean seinän vastustajan muodon sisässä kuudentoista reunalla Alarion kanssa, mutta laukaus pudotuksesta kilpistyi Casemiron blokkiin. Viniciuksesta poiketen Ceballos laskeutui oman boksin reunalle tuplaamaan Knauffia, mutta silti tämä selvitti pulman taitavasti. Vaihtomiehistä on todettava se, että Kolo Muanikin ihan näppärästi haastoi pari kertaa välikaistalla Mendya ja onnistui mm. yhden sivuvapaapotkunkin hankkimaan.
Mitä tulee Real Madridin muodon sisään pelaamiseen, sitä Frankfurt harrasti yllättävän paljon hyökkäyskolmanneksella eli puski päätä seinään sen sijaan, että olisi entistä useammin viljellyt vain keskityksiä wingbackeilta. Noista epäonnistuneista murtautumisista seurasi joitakin vaarallisia vastahyökkäyksiä Real Madridille, mutta niistä lisää tämän osion lopuksi. Yhtään kunnollista maalipaikkaa Frankfurt ei minusta luonut keskeltä murtautumalla, vaan lopputulemana oli lähes aina se, että hyökkäys tyssäsi viimeistään puolustuslinjaan Real Madridin kuudentoista rajalla. Tiiliseinän ohi ei menty. Avausjaksolta en rekisteröinyt mitään mielenkiintoisia murtautumiskokeiluja, mutta toisen jakson avauskympillä Rode yritti ennen vaihtokomennustaan pari kertaa poimia Lindströmin oikealta välikaistalta kuten Bundesliiga-avauksessa. Ensimmäisellä kerralla 51. minuutilla Roden syöttö karkasi vähän pitkäksi ja Lindström sai vain puolittain koskettua palloon ilmassa. Syöttö oli ilmassa vain liian vaikea haltuunotettavaksi. Toinen yritys oli parempi viitisen minuuttia myöhemmin, kun Rode ja Lindström pelasivat seinän, mutta murtautuminen tyssäsi Alaba-Militao kaksikkoon boksin reunalla eikä Rode päässyt ampumaan tai vapauttamaan Lindströmiä selustaan, kun Militao taklasi pallon pois jaloista. 77. minuutilla puolestaan maailmantähti Götze löytyi vasemmasta ylätaskusta, mutta hänen yhden kosketuksen jatkonsa viereen pysähtyi niin ikään boksin reunalle Realin alakertaan, joka oli rautaa kuten UCL-finaalissa. Pari minuuttia myöhemmin puolestaan Casemiro tuli lujaa Knauffin kylkeen toisessa ylätaskussa ja riisti pallon.
Kuten todettua, Real sai muutamia potentiaalisia vastaiskutilaisuuksia riistoistaan omalla kenttäpuoliskolla. Jo kuudennella minuutilla tiivis 4-1-4-1 tuotti riiston, kun Kroos sijoittui hyvin ja esti syötön Lindströmille välikaistalle. Vastaiskusta Valverde lähti välittömästi pystyyn ja sai pallon laitakaistalle juoksulinjalleen, mutta Ndicka kavensi Lenzin takana olleeseen tilaan ja onnistui hyvin hidastamaan uruguaylaisen etenemisen. 16. minuutilla puolestaan oli vähän sama juttu, että Frankfurt törmäsi tiukkaan puolustusblokkiin. Rode löytyi kyllä vapaana vaihteeksi ylimmän prässilinjan takaa ja jatkosyöttö Borrellekin onnistui toppareiden eteen, mutta tämän passi viereen Lindströmille oli vaisu ja Alaba aavisti sen. Sen jälkeen yksilötaidolla Kroos-Modric-Casemiro kolmikko purki yksillä kosketuksilla välittömän vastaprässin ja Casemiro vapautti uudelleen Valverden juoksuun Lenzin jättämään tilaan. Tuo oli ensimmäinen kerta pelissä, kun Valverde sai vähän enemmän tilaa itselleen ja se johtikin heti hyvään murtautumiseen, kun Ndicka ei ehtinyt tukkimaan tilaa ajoissa. Täydestä juoksusta Valverde käänsi syötön boksiin kuudentoista reunalta Ndickan nenän edestä. Modernin sisäkaistajuoksun tehnyt Carvajal päästi pallon lävitseen Benzemalle, joka vielä tarjoili viereen painottomalta puolelta mukaan tulleelle Vinicius Juniorille. Knauff oli pari askelta perässä, joten Vinicius pääsi sijoittamaan avopaikasta kohti taka-alakulmaa. Trappin ohi laukaus menikin, mutta maaliviivalla oli torjumassa Tuta. Olin aivan varma, että Vinicius painaa pallon pussiin, mutta jouduin kohahtamaan muun päädyn tavoin pettymyksestä, kun maalintekijävetoni illan peliin kertoimella 2.40 ei osunut.
Avausjakson lopussa puolestaan rajaheitosta Real loi vastaavan maalipaikan. Borre menetti pallon puolessa kentässä Casemiron ja Kroosin tuplaprässin myötä. Sitten Valverde tökkäsi pallon ohi Ndickan ja Kroos juoksi tämän jättämään tilaan. Takaviistokeskitys löysi boksista Benzeman, joka karisti juoksukilvassa ensin Tutan ja sitten toisella kosketuksella tykitti viidestätoista metristä pallon ulkosyrjällä niukasti ohi vasemman alakulman. Tuo oli avausjakson toinen kohahdushetki varsinkin eteläpäädyssä.
Toiselta jaksoltakin jäi kolme eri tilannetta mieleen. Alkupuolella Militao katkaisi keskiviivalla vierasjoukkueen hyökkäyksen, mutta vastaisku tyrehtyi siihen, kun Rode upeasti takaprässäsi Vinicius Juniorilta tilan pois ja topparitkin puolustivat eteenpäin sulkien tilan toisesta suunnasta. 70. minuutilla puolestaan Alariolle pelattiin omalta puoliskolta pystysyöttö jälleen hieman korkeammalla olleen Realin puolustuslinjan taakse (nauhalta katsottuna syötön tarjoili syvältä omalta alueelta Tuta ja Frankfurt vaihdettuaan systeemin 4-2-2-2:een tietysti rakensi alhaalta 2-4-4:lla eikä enää 3-4-2-1/3-5-2:lla), mutta Alaba katkaisi upeasti syötön liukuen siihen ilmasta. Casemiro käynnisti vastahyökkäyksen sivurajalta löytämällä keskeltä Kroosin ja tämä jatkoi eteenpäin Viniciukselle. Benzema putosi välikaistalle pelaamaan seinän ja samalla Vinicius kiihdytti Knauffin selustaan. Tuta ei kunnolla hidastanut menoa, vaan tyytyi vain ohjaamaan parin metrin päästä brassia kohti laitaa, mutta tämä päätti toisin ja syötti poikittain Valverdelle, joka oli kaventanut Benzeman jättämään tilaan oltuaan jo tässä vaiheessa peliä siis Modric-roolissa, kun Rodrygo oli tullut kehiin laituriksi. Valverde tökkäsi boksin reunalta pallon viereen Rodrygolle, mutta juuri kun tämä oli ampumassa oikealta puolelta, Götze liukui väliin mahtavasti takaa päin.
Kymmenen minuuttia myöhemmin puolestaan Casemiro taklasi lujaa Knauffia välikaistalla kuten jo vähän ylempänä lukikin. Siitä seurasi jopa hetkellinen 3v2-vastahyökkäys, kun Realin yläkolmikko oli puolessa kentässä valmiina haavoittamaan Frankfurtin toppariparia. Casemiro löysi keskeltä Viniciuksen, joka käänsi pallon tyhjään tilaan Rodrygolle oikealle. Kamada ehti kuitenkin topparien avuksi hidastamaan Rodrygoa ja tämä joutui levittämään toiseen laitaan Benzemalle, joka otti toisesta aallosta mukaan vielä Kroosin ja tämä tykitti 20 metristä melko reippaasti vasemmalta ohi maalin. Jälkikäteen todettuna ennemmin Frankfurtin kuin Realin pallovarmuudesta olisi pitänyt olla huolissaan ennen ottelua, koska yhtä nukahdusta lukuun ottamatta Frankfurtin transitiot olivat kesyjä ja Real Madrid sen sijaan loi pari hyvää ja pari puolittaista maalipaikkaa omista pallonriistoistaan.