Paljon puhuttiin "karahvista", mutta ei siitä mistä se useimmin johtuu eli rahasta. Jalkapalloharrastuksen hinta kasvaa jatkuvasti. Puhuttiin perheiden vastuusta liikuttajina, mutta liian suuret maksut poistavat harrastajia muihin harrastuksiin kuten e-urheiluun, pesäpalloon, salibandyyn, koripalloon... Nähty on! Jääkiekko on saman rahaongelman edessä, vaikka viekin toisesta syystä jalkapallolahjakkuuksia joka vuosi.
Seurojen muuttuminen yritysten kaltaisiksi nostaa omalta osaltaan hintoja, mutta suurin syy on yhteiskunnan kykenemättömyys tarjota kilpailukykyisiä olosuhteita edes kasvukeskuksiin. Niinpä asiaa hoitavat seurat itse tai vielä valitettavammin kaupalliset voittoa tekevät toimijat. Laskun maksavat lasten 2 huoltajaa. Jos on vain 1 huoltaja, niin vaikeaksi menee. Välineurheilulajeissa testataan kuka rikkaiden lapsista on paras, mutta jalkapallossa Suomella ei ole varaa menettää lahjakkuuksia ja niitä löytyy myös köyhemmista perheistä. Sen ovat muut maat todistaneet.
Sen lisäksi koko ajan pitenevät pelimatkat luovat kestämättömiä kulurakenteita kehäkolmosen ulkopuolella. Peruskouluikäisille riittäisi lyhyemmät. Piirien lopettaminen ennakoi, että tämä tilanne tulee jatkossa huononemaan entisestään.
Pelaajayhdistyksen Pekka Sihvola oli "perheiden vastuusta samaa mieltä", mutta toi sentään sivulauseessa esille pointin "kynnysten poistamisesta". Kukaan näistä kulta- tai hopealusikoista ei tuonut esille yhteiskunnan ongelmia, koska...
ei ole kokemusta köyhistä oloista
ja/tai
vihervassari-YLE ei hyväksy kritiikkiä tämän hallituksen aikaan, vaikka se ei olisikaan syypää
Se on valitettavasti tällä hetkellä ihan sama kuka maata johtaa, koska jalkapallolle ei mikään puolue ole kanavoimassa lisää rahaa. Tärkeämpää on miten tämän hetken rahoja jaetaan ja kun katsoo Palloliiton johtohenkilöiden ajatusmaailmaa, niin ei sieltä paljon ole köyhempien perheiden tukemista luvassa.
Eerikkilän Kyösti Lampinen oli mahtava:
"seuroissa tasoa pitäisi pystyä nostamaan, että paraskin voi olla parempi"... "meidän pitää huolehtia koko joukkueen jäsenistä"
"liikunnan ja urheilun käsitteet on menneet sekaisin"... "urheilun käsite on kokenut inflaation"... "miten toimintaympäristö tukee kilpailullisuutta"
"meidän pitää saada enemmän liikkuvia lapsia, jotka on yleistaitavampia"
"nuorten pitää ansaita se pelipaikka sinne liigan avauskokoonpanoon"... "isoin haaste on, että fyysisyys ei riitä"
"ootteko nähny sellasta henkisesti vahvaa urheilijaa, joka ei ehdi, ei jaksa, eikä oo kamppailuvoimaa"
"valmennuspäälliköiden tehtävänkuvat on liian epämääräisiä"
Riihilahti on tosi hyvin perillä kansainvälisestä suuresta kuvasta, mutta HJK on suuri yksinäinen suomifutiksessa. Kaikki seurat eivät voi olla noin suuria Suomessa, joten siitä ei voi ottaa kovinkaan moni täysin mallia.
Tihinen muistaa hyvin ulkoaluettuja faktoja tai ainakin esittää ne vakuuttavasti. Vaikea arvioida onko hän vain poliittisesti korrekti Liiton mies vai oikeasti hieman hitaasti käyvä. Ihmiset voivat olla kameran edessä erilaisia kuin normaalissa kanssakäynnissä. Kilpailuetu ja kilpailukyky termit pitäisi joka tapauksessa pystyä ymmärtämään tuossa asemassa olevan. "Yhteiskunnallista voimaa ja arvostusta jalkapalloon" osasi sentään peräänkuuluttaa ja se on parempi kuin sysätä vastuuta perheiden harteille.
Agentti Teemu Turuselta kyllä hyviä nostoja. Paras: "ylivalmennetaan 9-vuotiaita". Saksan b-junnusarjan ja HJK:n edustusjoukkueen vertaaminen oli tosin outoa, kun vasta ennen sitä oltiin tuotu esille, ettei HJK:n edustuksessa pelaa alle 20-vuotiaita säännöllisesti. HJK:n edustus ei saakaan olla alle 20-vuotiaiden kehittäjä vaan tavoite pitää olla päästä jatkossa vähintään joka toinen vuosi vähintään uuden kolmostason eurosarjan lohkovaiheeseen.
Juniorivalmentajat ry:n Erkko Meri oli pääasiassa mainostamassa itseään ja Käpylän Palloa. Pari hyvää pointtia häneltä muistuu: "helppo heittää, että perheet mukaan, mutta pitää olla jotain malleja" ja "rehellisyys ei ole Suomen kilpailuetu jalkapallossa"
Ilta-Sanomien Saku-Pekka Sundelin oli yllättävän hyvä. Varsinkin kun painotti arjen merkitystä tässä juhlahumussa. Kisapaikka ei tule tuomaan seuroihin apua ulkopuolelta. Seurat voivat yrittää itse hyödyntää tätä pientä buumia ja pitäisikin, mutta pitkässä juoksussa itse seuratoiminnan laatu on tärkeämpää.
Seurojen Palloliiton Veli-Matti Rinnetmäki oli innokkaasti mukana keskustelussa, mutta ei kyllä tuonut kovin paljon sisältöä.
Pekka Luhtanen lienee parhaimmillaan tutkijana, joka ei itse päätä asioista, mutta tukee työllään päättäjiä.
Illan maskotti Fredrik Lassas on hyvä lisäesimerkki kultalusikasta. Tämä on lisäpointti miksi köyhempien perheiden tukemiseen kannattaisi panostaa nykyistä enemmän. Rikkaiden lapset tulevat joka tapauksessa tienaamaan huippupalkkaa jalkapallon ulkopuolella. Lopettamiskynnys on matala, vaikka olisi miten lahjakas. Lassakselle ei aiheuttanut 5000:n kuukausipalkka mitään väristyksiä. Päinvastoin vasta sitten "olisi ollut mahdollista" jatkaa peliuraa eli kertoo paljon siitä miten hän yksilönä arvottaa ja arvostaa jalkapalloa. Niinpä hänen tapauksensa ei ole tärkeä suuressa mittakaavassa.
Liiton kehityspäällikkö Heidi Pihlaja ei antanut mitään konkreettista sisältöä keskusteluun: "Tuo oli hyvä pointti ja tuosta olen samaa mieltä." Jotain lukuja muisti ulkoa. Naisjalkapalloa ja sosiaalisuutta promosi luonnollisesti.
Lyhyesti sanottuna
jos jalkapalloharrastuksen hinta/laatu-suhde on tarpeeksi hyvä, niin jokaisen perheen on helpompi olla mukana. Toivottavasti köyhemmätkin hyväksytään mukaan.