FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.11.2020 klo 06:25:44 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Joulupata 2020, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Kisapaikan tuoma tyhjyys  (Luettu 10149 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
kuppi-istuin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Timo Jutila


: 10.03.2020 klo 07:58:55

Euroopan persereikiä kiertäessä ja kaatosateessa kaarteessa palellessa en olisi ikinä uskonut, että kisapaikan saavuttaminen voisi joskus tuoda mukanaan tällaisia tunteita. Bosnia -matsin euforinen kaatosade ja maali, Liechtenstein -matsin loppuvihellyksen jälkeinen kokovartalo-orgasmi, kisapaikka taskussa, oli vihdoinkin meidän vuoro voittaa.

Edessä oli lohkoarvonta, arvonnat ovat toisinaan jopa itse matseja kiimaisempia tapahtumia. Saa jännittää onnistutaanko välttämään Sveitsin ja Norjan kaltaiset karsintareissubudjetintappajat ja tuleeko joku uusi eksoottinen maapiste. Anyway Köpis/Pietari tuntui tähän hetkeen oikein sopivalta, helpot reissut, kiimainen kisajuna, eikä matkabudjetin keräämiseen tarvita sponsorointia pikavippifirmoilta.

Arvonnan jälkeen on kuitenkin iskenyt jonkinlainen tyhjyyden tunne, kisapaikan jahtaaminen on aina ollut se juttu. Varmasti kiima nousee kesäkuuhun mennessä, mutta juuri nyt kisat ei herätä mitään valtavia tunteita. Vielä suurempana pelkona onkin, että löytyykö motivaatiota karsintojen kiertämiseen vielä kisojen jälkeen, kun koko juttu on aina ollut jahdata sitä mahdotonta tavoitetta, kisapaikkaa.

Jollain perverssillä tavalla siis koronaepidemia ja koko EM-kisojen peruminen olisi jopa liian täydellinen käsikirjoitus tähän ikuiseen korpivaellukseen. Motivaatiota tuleviin karsintoihin ei tarvisi jatkossakaan hakea yliampuvan suurista vetoslipeistä tai eksoottisista kirgistanioiden tai lesboksen kansantasavaltojen kohtaamisista. Voisi taas tavoitella sitä ikuisesti saavuttamattomissa olevaa, joka kuitenkin valuu käsistä lisäajan lisäajalla.

Pahoittelut avautumisesta, etenkin kaikennähneelle veteraaniosastolle. Lukkoon ja bänniä.
« Viimeksi muokattu: 10.03.2020 klo 09:48:59 kirjoittanut kuppi-istuin »
hamitu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat


Vastaus #1 : 10.03.2020 klo 09:35:08

Et ole yksin tunteidesi kanssa. Viisas ystäväni kysyikin eräässä kirjoituksessaan kisapaikan varmistuttua että oliko matka sittenkin tärkeämpi kuin päämäärä? En osaa vastata vieläkään. Ehkä se kisakiima sieltä vielä löytyy.
Jusma Kontula

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Jokerit


Vastaus #2 : 10.03.2020 klo 11:24:10

Amen.

Journey is the Destination.
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Omonian Veteraanit


Vastaus #3 : 10.03.2020 klo 11:56:51

Hyvä avautuminen kuppi-istuimelta. Et suinkaan ole yksin tunteidesi kanssa. Liechtenstein -ottelun jälkeen useat sellaisetkin ihmiset, joiden en missään nimessä olisi uskonut seuraavan jalkapalloa, tulivat taputtelemaan selkään ja kyselemään, että mahtoi tuntua hienolta? Vastasin, että kyllähän se tuntui, mutta kaikkein parhaalta tuntui silti voitto Bosniasta Ratinan kaatosateessa tai Pukin lisäajan maali Virossa. Näin minä sen koen, joten kyllä, matka oli tärkeämpi kuin itse määränpää.

Kisapaikan ratkeamisen jälkeen iski tietynlainen tyhjyys. Huuhkajia hehkutettiin ihan joka suunnasta ja mahdollisia lohkoja spekuloitiin, mutta ei kiinnostanut yhtään. Alkoi tuntua siltä, että muiden hypetys imi omaa innostustani. Maajoukkue, jonka kannattaminen oli ollut iso osa identiteettiäni vuosikaudet, oli hetkessä muuttunut koko kansan yhteiseksi asiaksi, ja se tuntui vieraalta. Nousu synkästä ja pitkästä tunnelista valoon oli jotain, mitä ei ollut ennen koettu, enkä tiennyt, onko maajoukkueen seuraamisessa enää mitään järkeä, koska maha oli niin sanotusti täynnä. Kisapaikka oli aina ollut se haaveista se kunnianhimoisin, suurin ja halutuin, mutta samalla kaikkein kaukaisin, jonka saavuttamista pidettiin jossain määrin jopa mahdottomana. Tämä mahdottomuus ja mahdottoman tavoittelu oli noussut jopa itse peliä suuremmaksi arvoksi, johon liittyi tietynlaista mystiikkaa ja jopa masokistisia piirteitä. Palloliiton sanoin kisapaikka oli sukupolvet toisiinsa liittävä unelma, joka yhdisti koko Suomen jalkapallokansan iästä, sukupuolesta, maantieteellisestä ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Vuosien varrella koetut ilon, surun, pettymyksen ja ennen kaikkea kärsimyksen tunteet olivat niin sanottuja sukupolvikokemuksia, joihin kaikilla maajoukkueen takana seisovilla oli omat siteensä.

Nyt Unkari -97 ja Islanti -16 otteluiden tunteet ovat vaihtuneet yhteisesti saavutetuksi kisapaikaksi, joka kuuluu kaikille suomalaisille. Jalkapalloyhteisön ja maajoukkueen kannattajakunnan merkittävä kasvu on  asia, johon ei ole vielä täysin tottunut, mutta pidemmälle ajateltuna tämä on kuitenkin juuri sitä, mistä jalkapalloihmiset ovat haaveilleet vuosikausia. Täytyy vaan nauttia tästä ensimmäisestä kerrasta, joka on täysin poikkeuksellinen muihin maihin ja maajoukkueisiin verraten. En tiedä onko missään maassa vastaavaa tilannetta, että koko kansa seisoo yhden joukkueen takana unohtaen maantieteelliset taustat, seurajoukkueidentiteetit ja muut vastaavat tekijät.
Sheriffi8

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: \o/ _o_ HUUUUUU HUUUUUU _o_ \o/


Vastaus #4 : 10.03.2020 klo 12:07:24

Jos ei ota kisapaikkaa pelkkänä kokemuksena, niin nyt on aika siirtyä siihen aikaan, jossa jahdataan voittoa, pudotuspelipaikkaa, menestystä...
uh

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 10.03.2020 klo 15:48:21

Ai täällä on muitakin samalla fiiliksellä. 15.11. Takki tyhjeni, tässäkö tämä oli, kaikki on saavutettu, suomi on oikea futismaa.
Joka tuutista tulee koko suomen huuhkajista, eikö se olekaan enää pienen piirin masokistinen harrastus.

Toista se oli suomi-azerit jäisellä stadikalla kun shefki runnoo voittomaalin ja toive elää...
Zazar

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pepe Jürgens


Vastaus #6 : 10.03.2020 klo 16:09:24

Vielä on näkemättä, kun Markku Kanerva ja Tim Sparv johtavat kisoihin viemänsä maajoukkueen tunnelista arvokisanurmelle ääriään myötä täyden suomalaiskatsomon eteen. Oma takkini ei tyhjenny ennen sitä ja katkeroidun loppuiäkseni, jos se hetki minulta viedään.
Lounasseuralainen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Je suis Argentina


Vastaus #7 : 10.03.2020 klo 17:20:08

Itsellä on kyllä käynyt mielessä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen voisi antaa vastuuta seuraaville sukupolville. Tämä kirkastui Sarajevon Tito-baarissa, joka oli matsipäivänä täynnä ihan tuntemattomia parikymppisiä ja terassin kaiuttimista soitettiin vitun Kauriinmetsästäjiä.
keke vlk

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Haka


Vastaus #8 : 10.03.2020 klo 21:56:07

Vielä on näkemättä, kun Markku Kanerva ja Tim Sparv johtavat kisoihin viemänsä maajoukkueen tunnelista arvokisanurmelle ääriään myötä täyden suomalaiskatsomon eteen. Oma takkini ei tyhjenny ennen sitä ja katkeroidun loppuiäkseni, jos se hetki minulta viedään.
Tämä.
Rehellinen mustalainen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: M.O.P.E.


Vastaus #9 : 10.03.2020 klo 22:08:23

Et ole yksin tunteidesi kanssa. Viisas ystäväni kysyikin eräässä kirjoituksessaan kisapaikan varmistuttua että oliko matka sittenkin tärkeämpi kuin päämäärä? En osaa vastata vieläkään. Ehkä se kisakiima sieltä vielä löytyy.

Kisojen pääsyn jälkeen olen tehnyt vain sen pakollisen eli puolta tuntia ennen deadlineä alkanut googlettaa mafian lipunmyyntisivustoa (siinä samalla tutustunut johonki mobiilivarmenteeseen tms), ostanut alkusarjoihin 1612-liput ja....


Niin siinäpä se. Mikään joukkohysteria matkoista, majotuksista ynnä muusta kisoihin liittyvästä (pl. Pohjoiskaarre-olut) ei ole kiinnostanut vähää alusta. Pomot ja muut kyllä tietävät, koska pidän lomani. Vai niin.

Itse asiassa kun kansojen liigan lohkot tuli selville, alkoi huomattavasti paljon enemmän kutkuttamaan hankkia matkat niihin peleihin. Ja nimenomaan matkat. Edes syntymäpäivänäni pelattava Pohjoiskaarteen paluu Stadikalle ei kiinnosta hevonvittuja.

Kyllä matka on aina tärkeämpi kuin määränpää. Johan sen voi ihmisen elosta päätellä.
kokistuoppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ponikerho


Vastaus #10 : 11.03.2020 klo 14:41:52

Tunnistan huolen osittain. Olen miettinyt onko tulevissa karsinnoissa ja kansojenliigoissa enää samaa kiimaa. Jos niitä voi katsoa huolettoman rennosti, katoaako lopulta jotakin myös kiintymyssuhteesta? Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on kuitenkin minulle kaikista urheilujoukkueista se rakkain.

Mutta totta helvetissä se vaivalla ansaittu EM-lopputurnaus ja siellä pärjääminen kiinnostaa. Vaikka kisoihin pääsy olikin Sukupolvien unelma, ei se ole korkein mahdollinen saavutus, mihin tämä joukkue voi kyetä. Jalkapalloa ei ole vielä pelattu läpi. Ehkä joku puolivälieräpaikka voisi jo tuoda vähän sellaisen tunteen, mutta ei vielä pelkkä kisapaikka.

Tavallaan säälin vaikkapa Tapparan tai Leicesterin kannattajia. He ovat pelanneet pelinsä läpi, sillä mitään enempää ei voi enää saavuttaa.
Jalitsumies

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Nigel Winterburnin munat ja pekoni


Vastaus #11 : 11.03.2020 klo 15:17:08

Tällaista tämä nykynuoriso on. Aina vingutaan kaikkea ja pakko päästä kisoihin ja muuta, mutta sitten kun kisapaikat ja -liput hankitaan niin kiinnostus lopahtaa ja mikään ei ikinä kelpaa.

1970-luvulla kaikki oli paremmin.
hamitu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat


Vastaus #12 : 11.03.2020 klo 17:46:20

Tällaista tämä nykynuoriso on.

Kiitos!
kokistuoppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ponikerho


Vastaus #13 : 12.03.2020 klo 03:55:13

Paitsi että nykynuoriso sen kisapaikankin hankki.
RicoSuave

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 12.03.2020 klo 08:05:16

Paitsi että nykynuoriso sen kisapaikankin hankki.

Nyt ei auennut.

Okei, Kamara on 24v, Tuominen 24v, jotka ovat juuri ja juuri "nykynuorisoa", muuten on kyllä kaikkea muuta.
Osmonkääliö

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 12.03.2020 klo 11:08:16

Nyt ei auennut.

Okei, Kamara on 24v, Tuominen 24v, jotka ovat juuri ja juuri "nykynuorisoa", muuten on kyllä kaikkea muuta.

Astun ehkä miinaan, mutta olihan tuolla myös Jensen (2 voittomaalia), Lappalainen, Källman. Eikä nuo Väisäset, Soiri, Uronen jne nyt mitään ikäloppuja ole.
KeyserSöze

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: 1612 Elite


Vastaus #16 : 12.03.2020 klo 12:26:23

Hetken ollut samanlaiset mietteet. En oo näköjään ainoo.

Mitä nyt sitten, kun se mahdoton on saavutettu?
pallonhallinta 74%

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Fc Barcelona


Vastaus #17 : 12.03.2020 klo 17:42:52

Siirretään tai perutaan kisat niin loppuu se valitus.
Ensimmäinen kosketus

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Sympaattiset divariseurat


Vastaus #18 : 19.03.2020 klo 14:49:00

Siirretään tai perutaan kisat niin loppuu se valitus.
Niinhän tässä nyt kävi, kiitos vaan nyt teille !
Raaka-Juhani

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK ja Huuhkajat


Vastaus #19 : 19.03.2020 klo 19:08:43

Suurin kiima on tulevassa Kansojen Liigassa. Pelataan ne kisat vain 2021. Kai sen vuoden nyt kaikki jaksaa odottaa.. Tyhjyys iski minullakin, kun Suomi kisoihin pääsi. Nyt alkanut tulla taas intoa.
« Viimeksi muokattu: 19.03.2020 klo 19:12:54 kirjoittanut Raaka-Juhani »
kokistuoppi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ponikerho


Vastaus #20 : 22.03.2020 klo 20:38:52

Tyhjyyttä, pöh. Ei kai nyt halut siihen lopu, kun neitsyydestä pääsee.

Teiltä vain puuttuu mielikuvitusta ja unelmointikykyä. Joku Espanjan kaataminen neljännesvälierässä toisi bileet kesäöihin kautta maan.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines