FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
12.08.2020 klo 06:31:27 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Kuusi ottelua Brasiliassa  (Luettu 4814 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Mäntän Valo


: 07.04.2020 klo 23:54:53

Kuusi ottelua Brasiliassa

 Tätä juttua kirjoittaessani olen ollut jo reilut kolmisen viikkoa kotimaassa ja karanteeni on hoidettu kunnialla. Paluuni jälkeen olen seurannut tapahtumia Brasiliassa eikä hyvältä näytä. Lähdin maasta pois 12.3. ja silloin Suomi oli vielä edellä koronatartuntojen määrässä. Tartunnat alkoivat kuitenkin lisääntymään siellä nopeaan tahtiin.
 Rion mestaruussarjassa viimeinen ottelu ennen keskeytystä pelattiin vain neljä päivää lähtöni jälkeen. Nyt Maracana ja Pacaembu stadion Sao Paulossa on otettu kenttäsairaala käyttöön.
 Ensi talvea ja mahdollista matkustelua en ole nyt suuremmin ajatellut. Olen kuitenkin jo hieman asennoitunut siihen, että vielä vuoden päästä Brasilian ja muiden saman maanosan maiden kohdalla ulkoministeriön matkustustiedotteissa lukee edelleen: ”vältä matkustamista”.
 Koronan suhteen Suomessa on todella hyvät mahdollisuudet suojautua siltä verrattuna moniin alueisiin esim. Brasiliassa. Ihmisiä asuu paljon faveloissa, joissa ei ole kertakaikkiaan mahdollisuutta olla karanteenissa tai eristyksissä. Kun viirus leviää näille alueille, niin jälki tulee olemaan rumaa. Valitettavasti minulla on sellainen tunne, että Brasilia ei pääse kovin äkkiää eroon koronasta.

Amazon-joki reissun kohokohta

 Olen nähnyt Etelä-Amerikassa paljon hienoja ja kiehtovia paikkoja, mutta ennen tätä reissua yksi mielenkiintoinen kohde oli kokematta. Mahtavaan Amazon jokeen olin tutustunut latvavesillä Equadorissa sekä Brasilian Belemissä, missä se laskee Atlantiin. Nämä retket olivat kuitenkin sellaisia hyvin pinnallisia ja nopeita tapahtumia. Nyt halusin tutustua Amazoniin enemmän ja niimpä aloitin retkeni Amazonasin osavaltion pääkapungista Manaukselta.
 Torstaista lauantaihin vietin viidakossa jonkun Amazonin sivuhaaran varrella. Yö riippumatossa ja aamusta viidakon ääniä kuunnellen oli hieno kokemus. Lauantai-ilta meni baarissa paikallista menoa katsellen ja sambaa kuunnellen. Sunnuntaina oli sitten vuorossa reissun ensimmäinen matsi.
 Amazonense-sarjassa pelaa kahdeksan joukkuetta, joista peräti viiden kotipaikka on Manaus. Ensimmäisessä osassa nämä joukkueet valloittivat viisi ensimmäistä sijaa. Illan kotijoukkue Sao Raimundo oli viides ja ”vierailija” Amazonas voitti runkosarjan.
 Muistan, kun Brasilian MM-kisojen aikaan kritisoitin sitä, että Manaukselle rakennettiin iso stadion, mutta siellä ei ole yhtään huippujoukkuetta. Kaupungin ykkösjoukkue Manaus FC pelaa valtakunnan tasolla vasta C-sarjassa ja se pelaa pelejään liki 45.000 katsojaa vetävällä Arena da Amazonialla.
 Minun näkemäni kamppailu pelattiin vuonna 1961 rakennetulla Estadio Benignolla, minkä kapasitetti on 16.000 katsojaa. Olisihan se ollut ihan kiva päästä tälle uudelle ja hienolle stadionille, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miksi kotijoukkue pelasi matsin omalla kotistadionillaan. Ottelua oli vaivautunut seuraamaan ehkä tuhat henkeä.
 Ensin suunnittelin käveleväni stadionille, koska se ei ole kuin kahden ja puolen kilometrin päässä ydinkeskustasta. Eräs pariskunta Sao Paulosta lähti samaan suuntaan rannalle katsomaan auringon laskua ja otimme sitten yhteisen taksin. Hieman yllätyin, kuinka nopeasti  kaupungin ”parempi” osa loppui ja alue huononi selvästi. Aivan stadionin vieressä oli favela-alue ja siellä tuntui olevan bileet käynnissä. Järjestäjien ei tarvinnut vaivautua soittamaan mitään musiikkia, sillä favelan asukkaat huolehtivat tästä. Musiikki soi melkoisen kovalla läpi ottelun. Sieltä kuului jopa minulle ihan tuttuja biisejä, kuten Gloria Gaynorin ”I will survive”.
 Nämä Sao Raimundon ottelut eivät ole  varmaan yleensäkään mitään suuria tapahtumia. Pääsylippua ei tarvinnut juurikaan jonottaa ja hinta oli ruhtinaaliset 15 realia, eli jotain 3,40 meidän valuutassa. Se oli todella harvinaista, että portilla ei ollut minkäänlaista turvatarkastusta.
 Ottelun tunnelma oli melko vaisu, samaa tasoa pelin kanssa. Kotijoukkueella ei ollut mitään faniryhmää. Vastakkaisella puolella oli muutama kymmenen keltapaitaista Amazonin kannattajaa, jotka saivat nähdä oman joukkueensa 0-2 voiton. Ottelu päättyi siihen, kun joku vetäisi pallon ulos stadionilta favelan puolelle. Sinne se luultavasti myös jäi.



Vaikka kyseessä oli paikallisottelu, niin keltapaitaisia Amazonin kannattajia oli todella vähän



Erotuomareiden turvallisuus oli hyvin hoidettu vaikka katsojia oli vähän ja tunnelma rauhallinen.


Supercup pääkaupunki Brasiliassa

 Manaukselta jatkoin matkaani alajuoksulle päin Alter do Chaon kylään ja Santaremin kaupunkiin. Näiden paikkojen jälkeen lensin maan pääkaupunkiin Brasiliaan. Se on todella erilainen verrattuna maan muihin kaupunkeihin. Brasilia rakennettiin vuosien 1956-60 välillä nimenomaan pääkaupungiksi. Sillä ei todellakaan ole pääkaupungeille tyypillistä pitkää historiaa. Siellä halusin nähdä kuuluisan arkkitehdin Oscar Niemeyerin suunnittelemat rakennukset sekä tietysti yhden reissuni huippuotteluista.
 Maan Supercupin kamppailussa kohtasivat Serie A:n mestari Flamengo ja cupin voittaja Atletico Paranaense. Jos ensimmäinen matsi oli pienehkö tapahtuma, niin nyt kaikki oli suurta. Ottelu pelattiin kovin ihmeelliseen aikaan, aamupäivällä klo 11. Olisikohan tähän ollut syynä turvallisuus. Järjestäjät varmaan ajattelivat, että Flamengon janoiset fanit eivät ehdi juopua niin paljoa. Hostellini oli hieman sivussa keskustasta ja menin otteluun taksilla. Taksikuski selitti, että siellä on rosvoja, ole varovainen rahojesi kanssa. Myöntelin vain enkä jaksanut alkaa selvittämään hänelle, että ei tässä nyt olla ensimmäistä kertaa liikkeellä.
 Pääkaupungissa on sama tilanne kuin Manauksella. Siellä on hieno uusittu stadion, mutta ei yhtään huippujoukkuetta. Estadio Mane Garrincha avattiin 1974, mutta remontoitiin täydellisesti MM-kisoja varten. Remontti maksoi 900 miljoonaa dollaria ja teki siitä maailman kolmanneksi kalleimman peliareenan. Porukkaa mahtuu 72.889 henkeä ja se on maan toiseksi suurin stadion heti Maracanan jälkeen. Vaikka kuinka olen jalkapallomies, niin kyllä minä olisin nähnyt tärkeämmäksi sijoittaa tämä raha johonkin muuhun maata kehittävään asiaan. Koulutus, terveydenhuolto, vanhustenhoito ja monet muut asiat kaipaisivat parannusta.
 Saavuin stadionin nurkille pari tuntia ennen matsin alkua. Porukkaa oli paikalla valtaisat määrät. Muutaman kerran kyselemällä löysin lipunmyyntipisteen. Se oli kadun toisella puolella erillisessä rakennuksessa. Lipunmyynti oli hyvin organisoitu ja sain peräti 150 realia maksaneen tikettini melko nopeasti.
 Vaikka ottelu pelattiin puolueettomalla kentällä, oli se käytännössä Flamengon kotiottelu. Kaverini Fabio viestitteli aiemmin, että ei sinne tule paljoa porukkaa Curitibasta. Hän oli aivan oikeassa. Paikalla oli 48.009 katsojaa ja missään en huomannut erillistä Atletico Paranaensen kannattajaryhmää. Samassa hostellissa oli yksinäinen fani Curitibasta.



Estadio Mane Garrincha

Flamengo on kasannut kovan ryhmän

 Flamengo on saanut kasattua todella kovan nipun ja se vei maan mestaruuden peräti 16 pisteen erolla. Copa American voitto tuli, kun River Plate kaatui finaalissa. Joukkueessa on monia Euroopan kentiltä tuttuja ja kokeneita pelaajia, kuten maalivahti Diego Alves (Valencia), Rafinha (Bayern Munchen), Filipe Luis (Atl. Madrid) ja Gerson (Roma). Heidän ohellaan porukasta löytyy olympiavoittaja Rodrigo Caio, taitavat keskikenttäpelaajat Everton Ribeiro ja uruguaylainen de Arrascaeta sekä kova kärkikaksikko Bruno Henrique-Gabriel Barbosa, mikä iski Serie A:ssa yhteensä  huimat 46 maalia. Ex-maajoukkuepelaaja Diego on vielä vaihtopenkillä.
 Fanien suuri suosikki Gabriel Barbosa lempinimeltään ”Gabigol” on mielenkiintoinen tapaus. Hän on myös olympiavoittaja ja sen jälkeen kutsui Eurooppa. Vuodet 2016-18 tuottivat Interissä sekä Benficassa vaivaiset 124 peliminuuttia ja yhden maalin. Heti Santosiin paluun jälkeen hän tehtaili 18 maalia.
 Nyt hän tuntuu olevan hirmuisessa iskussa ja maaleja syntyy tasaiseen tahtiin. Kysyin hänestä Fabiolta, joka seuraa tarkasti lajia toimittajana. Arvostus oli hieman erilainen kuin Flamengon faneilla:”hän on hyvä täällä, koska taso on huonompi kuin Euroopassa. Maajoukkueessa hän voi tehdä pari maalia Venezuelaa vastaan, mutta ei kovemmissa peleissä.”
 Jos Flamengo oli katsomon puolella täysin ylivoimainen, niin sitä se oli myös viheriöllä. Peli oli lähes täysin heidän hallussaan. Kovasti haettu avausmaali syntyi 15. minuutilla kärjen tehokaksikon toimesta. ”Gabigol” lähetti hyvän syötön vitosen viivan paikkeille ja Bruno Henrique pääsi aivan vapaasti puskemaan pallon sisään. 2-0 maalissa Atletico Paranaensen puolustaja yritti rinnallaan kääntää pallon maalivahdille, mutta Gabriel Barbosa rynnisti väliin ja teki ratkaisevalta tuntuneen täysosuman 29. minuutilla.



Supercup oli Flamengon ylivoimaa kentällä ja varsinkin katsomossa

 Toisella puoliajalla seisoskelin tasanteella Atletico Paranaensen maalin takana. Siihen päätyyn uskoin maalien syntyvän. Siinä sitten jonkun verran olutta juonut Flamengon fani tuli juttusille. Kaveri kertoi asuvansa pääkaupungissa, mutta kannattavansa Flamengoa. Se ei nyt ollut mikään yllätys, sillä ”Mengao” on maan selvästi suosituin seura. Esimerkiksi Manauksen kaupungissa näkyi vain Flamengon paitoja, vaikka maassa on monia muitakin tunnettuja ja hyviä jengejä.
 Kaveri kyseli, että olenko yksin täällä. Vastauksen kuultuaan hän ihmetteli sitä kovasti ja kertoi gringojen aina matkustavan joko kahdestaan tai isommalla porukalla. Siinä hän oli kyllä pahasti väärässä. Sillä mantereella matkustelee monia eurooppalaisia yksistään. Meidän juttelun aikana de Arrascaeta pisti kolmannen kerran pallon cupvoittajien maaliin. Kun tämä päihtynyt Flamengon kannattaja jo kolmatta kertaa ihmetteli, kuinka voin olla yksin siellä gringona, niin aloin vähitellen kyllästymään häneen. Onneksi hän sen jälkeen häipyi siitä.
 Heti loppuvihellyksen jälkeen alkoi kiireinen rakennustarvikkeiden kantaminen viheriölle. Flamengon pelaajien juhliessa yhtä uutta saavutusta, iso joukko äijiä rakensi kentälle lavan palkintojenjakoa varten. Palkintojenjaon aikana puna-mustien fanit päästivät savut valloilleen. Koko ottelun ajan he olivat hyvin kiltisti, yhtään savua ei näkynyt.



Ottelun jälkeen lava nousi hyvin nopeasti viheriölle



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa


 Brasiliassa on turistin helppo kulkea. Kun stadionilta lähtee, niin nämä kaikki kuuluisat rakennukset ovat liki samassa linjassa. Niitä ennen menin kuitenkin syömään ostoskeskukseen. Jo minua ennen ravintoloiden keskellä olevan alueen olivat ottaneet haltuun voitonjuhlijat. Siellä oli hyvä meno päällä, kun Fla:n fanit juhlivat Supercupin voittoa.



Ostoskeskuksen ravintoloille tuli hyvä myynti Flamengon fanien rynnättyä sinne


Myöhästyin päivällä Atletico Mineiron ottelusta

 Pääkaupungissa vietin vain pari päivää ja sen jälkeen lähdin tutustumaan aivan erilaisiin ympyröihin. Varsinainen määränpää minulla oli Diamantinan historiallinen kaupunki. Sinne oli matkaa 750 km ja siihen sisältyi vähintäin kaksi bussin vaihtoa, niin päätin tehdä matkan kolmessa pätkässä. Näin matkustaminen ei käynyt liian pitkäveteiseksi.
 Oli siinä toinenkin takaa-ajatus. Sellaisiin kyliin ja kaupunkeihin, mitkä eivät ole mitään turistien paikkoja, on aina välillä mukava poiketa. Näissä ei ole mitään hostelleja, mutta pienemmistä hotelleista löytyy tosi halpoja kahden hengen huoneita. Ensin vietin yön Paracatussa, missä asukkaita on 84.000. Se oli hieman pettymys. Halusin mennä johonkin pienen baarin terassille istuskelemaan ja aistimaan tunnelmaa. Sellaista oli vain vaikea löytää. Yhdeltä pääkadun poikkikadulta löysin viimein sellaisen. Asiakkaana oli yksi mies ja baari meni kiinni puolilta öin.
 Seuraava stoppi oli lähes kotikaupunkini kokoisessa Felixlandiassa, minkä asukasmäärä on vähän päälle 14.000 henkeä. Olen täysin varma, että tässä kylässä ei ole montaa suomalaista iltaansa viettänyt. Se oli jo paljon kotoisamman oloinen paikka. Pääkadun varrelta löysin pienen perhehotellin ja halvalla, kuten tapanani on. Kadun varressa oli pari baaria, joissa oli jo vähän elämää. Vaikka olin hieman ”outo lintu” siihen ympäristöön, niin tapasin vain ystävällisiä ihmisiä.
 Siitä jatkoin matkaani aamulla Curveloon ja pienen odottelun jälkeen Diamantinaan. Tämä 1700-luvulla perustettu pieni kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja hyvin suosittu reppumatkaajien keskuudessa. Se oli jo karnevaalien aikaa ja molempina iltoina oli vanhan kaupungin keskustassa runsaasti juhlijoita.
 Diamantinasta suuntasin Minas Geraisin osavaltion pääkaupunkiin Belo Horizonteen. Tarkoituksena oli mennä perjantai-iltana katsomaan Copa Sudamericanan matsi Atletico Mineiro vastaan Union Argentiinasta. Tämä cup vastaa lähinnä meidän Eurooppa-liigaa. Torstai-iltana huomasin Diamantinassa, että se ottelu oli juuri päättynyt kotivoittoon 2-0. Ne olivat siirtäneet ottelun päivää aikaisemmaksi, ilmeisesti karnevaalien takia. Itseäni saan syyttää, ei pitäisi ikinä luottaa Soccerway-sivustoon pelipäivien ja kellonaikojen suhteen. Ei se nyt niin iso vahinko ollut, otteluita tulee ja menee.
 Belo Horizontessa majoituin Pampulhan alueelle. Siinä hyvin lähellä on kaksi kuuluisaa urheiluareena. Atletico Mineiron kotiareena Mineirao, mikä on myös yksi näitä MM-kisastadioneita sekä sen vieressä Mineirinho. Se on maan suurin sisäurheilupaikka. Tarkoitus oli vierailla Mineiraon uumenissa olevassa jalkapallomuseossa, mutta karnevaaliviikonloppuna se oli suljettu.
 Sunnuntai-iltana aloitin hieman pidemmän taivalluksen. Ostin lipun hyvätasoiseen yöbussiin ja matkasin sillä yön aikana rannikolle Vitoriaan. Matka meni mukavasti, kun lähes koko ajan nukuin. Pienen odottelun jälkeen suuntana oli Campos dos Goytacazes. Siellä hyppäsin paikallisbussiin ja köröttelin sillä Fabion nykyisen kotikaupunkiin Sao Joao da Barran. Se on muuten siitä erikoinen kaupunki, että siellä ei ole toimivaa jalkapalloseuraa. Muutama vuosi sitten vielä oli porukka Carioca B:ssä, mutta politiikka tuhosi sen.



Sao Joao da Barrassa vierailin kaverini kanssa erään Flamengo-fanin kotona

 Vaikka se on hyvin pieni paikka, niin karnevaaleja oli juhlimassa pääkadulla erään paikallisen arvion mukaan noin 10.000 henkeä. Lukema tuntui kyllä uskottavalta. Tunnetuimmat karnevaalipaikat ovat Rio, Salvador ja Olinda. Niiden ohella niitä juhlitaan jokaisessa kyläpahasessa, kuten esim. Felixlandiassa.

Ex-pelaaja, jonka tavoitteena on päästä Guinnnesin ennätystenkirjaan

 Yhtenä iltana tutustuin Fabion kaveriin nimeltä Jose Luiz da Silva Berto. Hän on 43 vuotias ex-pelaaja, joka pelasi Rion osavaltion mestaruussarjaa Goytacazesissa ja Mesquitassa. Nyt hän on asettanut itselleen uuden tavoitteen, mikä liittyy osittain jalkapalloon. Hän treenaa pallon pompottelua ja samalla riisuu harjoitusliivejä pois päältään. Tavoitteena on päästä mukaan Guinnesin ennätystenkirjaan. Tässä lajissa siellä ei ole aiempaa ennätystä.
 Josella on neljä virallista Brasilian ennätystä tässä lajissa. Uusimman hän teki viime vuoden joulukuussa ja se on 60 riisuttua liiviä ajassa 7,57. Hänen isosta kassistaan löytyy 70 numeroitua liiviä, joten vielä on varaa parantaa tulosta, ennen kuin pitää hankkia lisää liivejä.



Ennätyskoe menossa Maracanalla



Jose on neljä kertaa parantanut Brasilian ennätystä



Muisto hänen kolmannesta ennätyksestään



Kun Jose oli erotuomarina footvolley turnauksessa, niin Ronaldinho osallistui myös turnaukseen.


Riossa hyvin tarjontaa peleistä

 Saavuin minulle hyvin tuttuun kaupunkiin, Rio de Janeiroon torstaina ja heti perjantaina oli matsi tarjolla. AC Bangu kohtasi kotistadionillaan Moca Bonitalla Portuguesan. Fabio on työskennellyt Bangun organisaatiossa ja tuntee alueen hyvin. Eikä se minullekaan ollut mikään uusi tuttavuus, sillä aiemmin olin käynyt kolme kertaa Bangussa. Kaverini oli sitä mieltä ehdottomasti, että mikäli ottelu pelataan illalla, ei ole turvallista mennä sinne. Ottelu pelattiin jo klo 16 ja nyt hän ”hyväksyi” sinne menemiseni.
 Bangu sijaitsee Rion laitakaupungilla ja helpointa sinne on mennä junalla. Junalla matkustaa ainoastaan paikallisia ihmisiä näille huonoimmille alueille. Toiseen turistiin ei kyllä junassa törmää. Ainoastaan pelipäivinä saattaisi futisfaneja mennä Maracanalle tai Engenhaolle, joiden ohitse kiskot menevät.
 Bangu on perinteikäs seura, perustettu jo 1904. Nyt joukkue pelaa osavaltiosarjan ohella valtakunnan tasolla D-sarjassa, minne se pääsi karsinnan kautta. Seuralla on kuitenkin hienoja saavutuksia takavuosilta. Se on voittanut osavaltion mestaruuden kahdesti ja vuonna 1985 se pelasi peräti Serie A:n loppuottelussa Brasilian mestaruudesta. Noin 95.000 katsojan edessä se hävisi Coritiballe rp-kilpailun jälkeen. Seuraavana vuonna se pääsi mukaan Copa Libertadoresiin. Maracanalla ottelussa equadorilaista Deportivo Quitoa vastaan paikalle oli saapunut vain 146 uskollista fania. Tämä on Maracanan kaikkien aikojen pienin yleisömäärä.
 Aikaisempien matsien perusteella en odottanut mitään suurta ryntäystä tähänkään otteluun ja sama linja jatkui:472 katsojaa kunnioitti ottelua läsnäolollaan. Seurasin ottelua pääkatsomon vastakkaisella puolella muutaman kymmenen Bangu-fanin kanssa. Itse pääkatsomo on todella pieni. Bangun kannattajissa on paljon vanhempia ihmisiä ja he olivat valloittaneet pääkatsomon.Pieni ydinryhmä yritti saada jonkinlaista elämää meidän katsomossa, mutta kyllähän se jäi hyvin vaisuksi.  Yhdessä kulmauksessa oli hyvin pieni Portuguesan kannattajaryhmä. Yhtään poliisia en nähnyt koko stadionilla, enkä sen ympärillä. Ottelu päättyi isäntien 1-0 voittoon.



Täältä kävin ostamassa 20 realin lippuni



Stadionin seinään on maalattu takavuosien joukkueita ja pelaajia



Kaukana ovat ne ajat, kun Bangun pelissä oli 95.000 katsojaa



Pääkatsomo ei ole koolla pilattu


Bangun paidalla saa sympatiaa

 Itselläni on Bangun hihaton t-paita ja se kyllä kiinnittää joidenkin ihmisten huomion. Tälläkin reissulla muutaman kerran vastaantulijat huudahtivat ”Bangu” ja näyttivät peukkua. Heidän on asuttava tai oltava lähtöisin siltä alueelta, sillä ei seuraa nykypäivänä muut kannata.  Voi olla, että he ihmettelivät, miksi gringolla on oman seuran paita eikä jonkun suurseuran fanipaitaa.
 Seuraavana päivänä olisi ollut Maracanalla Cabofriense-Flamengo, mutta siitä en tiennyt mitään. Kotijoukkueen kotipaikka on Cabo Frio, noin 150 kilometriä Riosta. Oletin tietysti, että he pelaavat kotipelinsä siellä, enkä tarkistanut sen paremmin pelipaikkaa otteluohjelmasta. Ehkä tässä siirrossa ajateltiin taloudellista puolta. Kun oma kotistadion vetää vain 8000 henkeä ja nyt yli 28.000 fanaattista Flamengon kannattajaa näki omiensa voittavan 1-4. Myöhemmin katselin  televisiosta, kun ”Gabigol” ratkaisi  matsin iskemällä 22 minuutin aikana hattutempun.
 Eräs Vasco da Gaman kannattaja kertoi minulle jutun, mitä ilkeämieliset seuran kannattajat puhuvat: ”Flamengon pelatessa Riossa rikokset vähenee, kun rosvot ovat peliä katsomassa.” Kyllä ”Mengaon” kannattajia löytyy varmasti joka lähtöön, mutta eivät ne Vasconkaan kaikki kannattajat ihan puhtailla papereilla ole liikkeellä. Näiden seurojen fanit eivät ole mitään ”sydänystäviä”.
 Hieman sateisena sunnuntaina menin katsomaan sitten ”korvauksena” Fluminense-Madureira. Olin kyllä kahden vaiheilla, lähteäkö vai ei. Ei ollut mikään huippuottelu ja katsojiakin oli paikalla vain  reilut 7000. Jo 8. minuutilla Madureira meni 0-1 johtoon, kun vapaapotkun jälkeen pallo ajautui maaliin lopulta oman puolustajan jalasta.
 Sen jälkeen ottelun juoni oli se, että Fluminense painoi päälle ja vierailijat yrittivät vain puolustaa. Välillä he joutuivat turvautumaan Suomen alasarjoista tuttuun kolme k:oon  taktiikkaan eli kovaa, korkealle ja kauas. Fluminensen yritys tuotti rankkarin 42. minuutilla. Siitä syntyi tasoitus ja vielä ennen taukoa tuli kaksi maalia lisää. Se peli oli siinä, vierasjoukkueen eväät oli syöty.  Lopulta ottelu päättyi 5-1.
 Tämän matsin jälkeen olisi voinut kävellä metroaseman vieressä sijaitsevalle rautatieasemalle ja siirtyä junalla olympiastadionille eli Engenhaolle. Tunnin päästä alkoi Botafogo-Boavista. Minä valitsin toisen suunnan. Menin Copacabanalle kantabaariini oluelle ja siinä sivussa seurailin sitä peliä.



Madureiran vierailu ei saanut Fluminensen faneja ryntäämään Maracanalle

Brasilian cup on arvossaan

 Jos reissulleni osui pieniä ja tunnelmaltaan vaisuja matseja, niin pari viimeistä ottelua paikkasivat niitä. Ennakkoon cupin toisen kierroksen ottelu Vasco da Gama vastaan D-sarjan porukka ABC Natalista ei suuria tuntoja herättänyt. Kun pääsin metroasemalta ulos, huomasin heti, että nyt on aivan erilainen meno päällä kuin Fluminensen matsissa. Jos kolme sarjaporrasta alempana pelaava porukka houkuttelee paikalle liki 32.000 katsojaa, niin kyllä cupin pelejä näköjään arvostetaan.



Yllätyin siitä, kuinka paljon D-sarjan porukan kohtaaminen veti Vascon faneja paikalle

 Vaikka joukkueet olivat ennakkoon aivan eritasoisia, niin ero viheriöllä ei ollut niin suuri. ABC pysyi hyvin kyydissä mukana. Vierailijalla oli toisen puoliajan alussa loistava tilaisuus mennä johtoon. Paulo Sergio sai syötön päädystä vitosen viivalle ja tyhjä maali oli edessä, mutta hän onnistui nostamaan pallon maalin yläputkeen.  Se oli sellainen ”miljoonan realin paikka”. Siitä tilanteesta jäi hyvin pienilukuiselle vieraskannattajien porukalle jossiteltavaa. 61.minuutilla Vascon argentiinalainen kärkimies Cano onnistui laukomaan pallon maaliin ja se jäi sitten pelin ainoaksi täysosumaksi.
 Viimeisenä viikonloppuna oli sitten vielä edessä kahden Rion suurseuran, Flamengon ja Botafogon välinen kamppailu. Minulle siitä tuli 73. jalkapallo-ottelu, minkä olen nähnyt paikan päällä Latinalaisessa Amerikassa. Jos jotain kiinnostaa, niin kaikki kamppailut ovat listattuna täällä. http://futisforum2.org/index.php?topic=1212.750  Jos otteluita olisi tällä reissulla kerännyt tosissaan, niin viisi ottelua olisi tullut helposti lisää. Tarjolla oli niin paljon eri sarjojen ja cuppien matseja Se ei olisi enää ollut mielekästä, koska se olisi liikaa sitonut ja muita hienoja juttuja olisi joutunut unohtamaan.
 Jos näistä Rion suurseurojen välisistä otteluista saisi valita, niin Flamengon ja Vascon kohtaaminen välierässä tai finaalissa olisi minulle kovin juttu. Tosin se olisi vaarallisinkin näistä vaihtoehdoista, mutta siinä olisi varmasti tunnetta mukana ja Maracana täynnä. Minun yleisöennätys on juuri näiden joukkueiden välinen kamppailu maaliskuussa 2009, kun paikalla oli liki 70.000 henkeä ja se ei ollut edes mikään välierä- tai loppuottelu.

Tunteet kuumenivat katsomossa

 Kova Flamengo-fani pisti jo aamupäivällä viestiä Facebookissa, että otteluun oli myyty 40.000 lippua. Samasta hostellista lähti eräs brasilialainen nainen mukaan katsomaan ottelua. Samalla se oli minulle helpotus, kun oli tulkki mukana. Tässä hostellissa oli muuten töissä Vidagalin favelassa asuva tyttö, joka kertoi asuneensa myös Etelä-Haagassa suomalaisen poikaystävän luona. Minäkin majailin samassa favelassa pari päivää, ihan mielenkiintoinen paikka. No niinhän siinä kävi, että ”takkia oli käännettävä”. Kaksi tuntia ennen ottelun alkua järjestysmies kertoi meille, että Flamengon liput ovat loppuun myyty, mutta Botafogon puolella on lippuja. Näin minusta tuli ”Botafogon kannattaja”.  Itse asiassa en ole minkään ulkomaalaisen seurajoukkueen fani. Ainoat seurat, joiden voitot ja tappiot aiheuttavat jonkinlaisia tunne-elämyksiä ovat Mäntän Valo ja Tampereen Ilves.
 Jatkoimme kävelyä Maracanan ympäri, kunnes löysimme lipunmyyntiluukut, joiden edessä parveili musta-valkoisiin paitoihin pukeutuneita kannattajia. Saimme liput käteen melko nopeasti ja se oli helpotus. Lippuja myytiin kaikkiaan kunnioitettava määrä: 52.544.



Ei ole Maracanankaan lippuluukut järin isoja



Ottelupäivinä tämä baari tekee aina hyvän myynnin

 Siinä lähellä on pieni baari, missä join oluen ennen Fluminensen matsia. Nyt se näytti olevan niin täynnä porukkaa, että ostimme siitä kadulta tölkit ja menimme istuskelemaan seinän viereen. Maracanan ympärillä on varsinkin isoissa otteluissa paljon näitä yhden hengen myyntipisteitä, joissa myydään olutta, guaranaa ja vettä sekä monet myyvät myös espetinhoja eli vartaita.
 Flamengon faneja oli paikalla ihan kiitettävästi, mutta päädyssä vierasjoukkue Botafogon puolella oli runsaasti tyhjiä paikkoja. Ehkä ”Mengaon” hurja vire oli vienyt monelta uskon voitonmahdollisuuksiin.
 Tunnin ajan Botafogo pystyi pistämään kampoihin, mutta sitten portugalilaisen Jorge Jesuksen luotsaama jengi näytti kaapin paikan. Kun Everton Ribeiro iski maalin edestä avausmaalin, niin se aiheutti tunteiden kuumenemisen aivan meidän vieressä. Kaksi Botafogon fania seisoi naamat vastakkain ja huusi toisilleen. Muutakin porukka oli liittymässä siihen kahakkaan mukaan ja tilanne näytti hieman uhkaavalta. Riidan aihe ei meille selvinnyt ja vähitellen tilanne rauhoittui.
 Meidän edessä istui joku vanhempi herrasmies, ilmeisesti oli  matkailija myös. Hän ei ollut ainakaan mikään Botafogon fani. Kun Gabriel Barbosa vei Fla:n 2-0 johtoon ja tuli siihen meidän eteen juhlimaan maalia, niin tämä herrasmies otti hänestä kuvia. Jo siinä vaiheessa huomasin jonkun naisen katsovan häntä murhaavasti. Se ei vaan ollut soveliasta siinä katsomonosassa.
 Vähän myöhemmin Botafogon veskari hölmöili oikein kunnolla ja sen seurauksena pallo vietiin pilkulle. Kun ”Gabigol” valmistautui ampumaan sitä, tämä samainen mies oli kohdistanut kännykkänsä tähän tapahtumaan. Se oli jo liikaa. Yksi Botafogon kannattaja huusi hänelle todella vihaisena tästä etikettivirheestä. Mies pisti kännykkänsä taskuun ja hän poistui sitten paikalta vähän ennen loppuvihellystä. Tämän rankkarin Gabrien Barbosa pamautti yläputkeen, mutta Michael osui vielä kertaalleen ottelun lopussa ja näin loppunumerot olivat aika odotetut 3-0.



Flamengon hurja vire näkyy myös seuran katsojaluvuissa

 Viimeisen viikon maanantaina lähdin kuuluisaan rantapaikkaan Buziokseen ja tulin takaisin sieltä torstaina päivällä ja illalla lähdin sitten jo kohti Eurooppaa. Siellä katselin telkkarista, kun Flamengon hurja meno jatkui. Libertadores cupin matsissa Barcelona Equadorista jäi jalkoihin Maracanalla 3-0 lukemilla. Se oli sellainen reissu ja joskus tulen vielä palaamaan sille mantereelle.
« Viimeksi muokattu: 08.04.2020 klo 13:37:02 kirjoittanut roberto carlos »
Perusveijo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #1 : 13.04.2020 klo 07:52:01

Mielenkiintoista rapoa, kiitos Ylos
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 13.04.2020 klo 10:27:42

Hienoa! Ylos
CaptainFantastic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Satamakaupunkien jengit, Feijenoord, Liverpool


Vastaus #3 : 13.04.2020 klo 14:39:04

Oli mielenkiintoinen Ylos

E. Kysytään vielä sen verran, puhutko portugalia? Oletin, että näin olisi, mutta kiinnitin huomiota hostellilta mukaan lähteneeseen tulkkiin.
« Viimeksi muokattu: 13.04.2020 klo 15:56:23 kirjoittanut CaptainFantastic »
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Mäntän Valo


Vastaus #4 : 13.04.2020 klo 18:01:00

Oli mielenkiintoinen Ylos

E. Kysytään vielä sen verran, puhutko portugalia? Oletin, että näin olisi, mutta kiinnitin huomiota hostellilta mukaan lähteneeseen tulkkiin.

Kymmenen vuotta sitten opettelin tärkeimmät perussanat ja vuosien aikana sanavarasto on laajentunut jonkun verran. Ei meikäläisen taidoilla kyllä keskustelemaan pysty. Jotain lauseita ymmärrän, mutta hyvin olen aina selvinnyt tavalla tai toisella. Numeroiden ymmärtäminen on tosi tärkeätä ja onhan se ihan mukava tietää, mitä tilaa ravintolassa.
« Viimeksi muokattu: 13.04.2020 klo 18:03:58 kirjoittanut roberto carlos »
CaptainFantastic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Satamakaupunkien jengit, Feijenoord, Liverpool


Vastaus #5 : 13.04.2020 klo 19:15:41

Kymmenen vuotta sitten opettelin tärkeimmät perussanat ja vuosien aikana sanavarasto on laajentunut jonkun verran. Ei meikäläisen taidoilla kyllä keskustelemaan pysty. Jotain lauseita ymmärrän, mutta hyvin olen aina selvinnyt tavalla tai toisella. Numeroiden ymmärtäminen on tosi tärkeätä ja onhan se ihan mukava tietää, mitä tilaa ravintolassa.

Ok Ylos mukava kuulla että tuolla on pärjännyt ilman natiivia portugalia Ylos
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Mäntän Valo


Vastaus #6 : 13.04.2020 klo 22:51:56

Ok Ylos mukava kuulla että tuolla on pärjännyt ilman natiivia portugalia Ylos

Reissuista saisi paljon enemmän irti, jos pystyisi keskustelemaan portugaliksi. Kyllä juttukavereita aina löytyisi. Heille Suomi on kiinnostava maa erilaisuutensa vuoksi. Tälläkin reissulla törmäsin muutamaan paikalliseen, jotka osasivat puhua englantia. Monet reissut olen tehnyt aikoinaan ilman google-kääntäjän apua ja aika vähän sitä tulee nykyäänkin käytettyä.
 Kolme tärkeintä asiaa ovat saada majapaikka, ruokaa ja bussiliput. Kyllähän paikalliset rahan päälle ymmärtää, vielä koskaan ei ole kukaan sanonut, että "mene pois kun et osaa portugalia". Aina on pystytty asiat selvittämään vaikka sitten kynän ja paperin avulla. Hostelleissa osataan lähes kaikissa englantia. Nyt oli pari majapaikkaa, että piti portugalilla pärjätä. Kun ilmoittaa vaan esim.  "yksi yö" niin siitä homma lähtee rullaamaan ja ei siinä tarvitse hirveästi kommunikoida. Sen verran olen siellä kierrellyt. että ruokasanasto on riittävän hyvin hallussa. Jos joku epäröi mennä ravintolaan, niin silloin kannattaa mennä kiloravintolaan. Se on kuin meidän seisova pöytä, mutta hinta tulee painon mukaan. Osaa tervehtiä, kiittää  ja jos ottaa vesipullon, niin osaa sanoa "kaasulla tai ilman kaasua", eikä sekään ole välttämätöntä. Nykypäivänä kaikki bussilinjat löytyy netistä. Sieltä katson aina minulle sopivan ennen linikselle menoa. Usein se on "seuraava paikkaan x". Erittäin helppo operaatio.
 
Padre

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 16.04.2020 klo 19:17:09

Hyvä rapo taas! Ylos Mikä vetää aina uudestaan ja uudestaan Etelä-Amerikkaan ja erityisesti Brasiliaan? Ystävät siellä vai jokin muu? Tietysti ajan saatossa monien reissujen myötä erityinen side kyseiseen maailmankolkkaan on syntynyt.
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Mäntän Valo


Vastaus #8 : 17.04.2020 klo 21:34:17

Hyvä rapo taas! Ylos Mikä vetää aina uudestaan ja uudestaan Etelä-Amerikkaan ja erityisesti Brasiliaan? Ystävät siellä vai jokin muu? Tietysti ajan saatossa monien reissujen myötä erityinen side kyseiseen maailmankolkkaan on syntynyt.

 Se oli mielenkiintoinen kysymys ja piti oikein paneutua asiaan, Edellisen kerran tein pelkästään Brasiliaan suuntautuneen turneen vuonna 2011. Sen jälkeen on ollut Väli-Amerikan läpi seikkailu, kierros Australiassa ja Uudessa Seelannissa ja sitten monta sellaista matkaa, että Brasilia on aina sisältynyt siihen yhtenä osana.
 Yhdestäkään Etelä-Amerikan maasta tai niiden ihmisistä, ei voi sanoa pahaa sanaa mutta kyllä brasilialaiset ihmisinä ovat ykkösiä. Yksin matkaavana sitä haluaa jonkinlaista sosiaalistakin elämää välillä. Suurin mahdollisuus saada joku paikallinen juttukaveriksi on ilman muuta Brasiliassa. He ovat selvästi avoimimpia ihmisiä sillä manterella ja usein myös hyvin ystävällisiä. Löytyy muistakin maista avoimia ihmisiä, usein olen ystävystynyt hostellien omistajien/työntekijöiden kanssa.
 Tietysti tutut siellä on ollut yksi syy. Aiemmin kaksi kaveriani asui Koillis-Brasiliassa pienessä Ingan kylässä ja siellä oli aina mukava poiketa. Se oli paikkana niin erilainen verrattuna kaikkiin turistikohteisiin, todella aitoa Brasiliaa. Silloin kun Fabio asui Riossa, hänen mukanaan pääsin sellaisiin futikseen liittyviin paikkoihin, mihin muuten ei olisi ollut mitään asiaa. Ei meikäläisen meriiteillä todellakaan kävellä sisälle Maracanan lehdistökatsomoon seuraamaan Copa Libertadoresin matsia. Ja on siinä eräs nainenkin ollut mukana kuvioissa viimeiset kymmenen vuotta  enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan liian vakavasti.
 Etelä-Amerikkahan on alueena niin valtaisa, että sieltä aina löytyy uusia hienoja juttuja. Esim. Amazon oli todella kokemisen arvoinen ja siellä olisi pystynyt kuluttamaan aikaa enemmänkin. Vaikka viihdyn esim. suurkaupunki Riossa, niin luontokohteet ovat minulle tärkeitä ja niitä löytyy ympäri mannerta. Jos Etelä-Amerikkaa vertaa esim. Oseaniaan niin sen erilaisuus ja eksotiikka kiehtoo minua.
 Kai se niinkin on, että olen huono poistumaan mukavuusalueeltani. Olipas hieno sana. Etelä-Amerikassa matkustaminen on niin "tuttua ja turvallista", että itseluottamus on korkealla. Se on ollut kyllä pidempään mielessä, että joku Aasian kierros olisi mielenkiintoinen heittää. Sitähän pidetään yleisesti ottaen helpompana ja turvallisempana matkustaa kuin Etelä-Amerikkaa. Monet nuorethan tekee juuri sinne ekan reppureissunsa. Se olisi kuitenkin minulle aivan uusi maailma, joten ensimmäisellä kerralla olisi mukavampi lähteä toisen kanssa. Vieläpä sellaisen kaverin, joka on ainakin kerran käynyt siellä ja tietää vähän paikallisia systemejä. Se on vaan tällä ikää vaikea löytää reissukaveria. Omat kaverit elävät hieman erilaista elämää ja matkustavat eri tavalla.
 
B Watson

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Crystal Palace, KuPS, Flamengo


Vastaus #9 : 18.04.2020 klo 00:23:31

Aika tasan voin komppailla roberto carlosin ajatuksia Brasilian ja brasilialaisten suhteen. Noista rapoista sain aikanaan huomattavaa inspiraatiota omin nokkineni Brasseihin palata ja sittemmin onkin tuolla miltei yksistään tullut reissattua. Kaikkien kannattaa kaivaa ne vanhemmat rapot forkalta ja lukea läpi, jos tuo maailmankolkka kiinostaa.

Vaikka omat retket ovatkin pitkälti vain Rion kaupunkiin jääneet, niin nostaisin lisäksi esille sen miten valtavan vaihteleva paikka tuo on kaikkinensa, ihmisistä, kulttuuriin ja maisemiin kaikesta tekemisestä puhumattakaan. Brasilia on kuitenkin Euroopan kokoinen alue jonne on vuosisatojen aikana asettunut ihmisiä miltei maailman kaikilta nurkilta. Ei sieltä nähtävä ja koettava yhden eliniän aikana kesken lopu.

Tuo värikkyys ja tarjonta sitten vain tiivistyy jossain Rion kaltaisessa metropolissa. Sieltä löytyy kaikkien muitten suurkaupunkien normaalin tarjonnan lisäksi merta, rantaa, vuoria, sademetsää ja tosiaan maailman leppoisimpia ja avoimimpia ihmisiä. Paikalliseen menoon kuuluu lunki epämuodollisuus oleellisena osana, joten siellä on helppo ottaa rennosti. Säätkin ovat yleensä aika mahtavat ympäri vuoden.

Forkalla kun ollaan on pakko sitten muistuttaa tuolla olevan todella vilkasta jalkapallotarjontaa laidasta laitaan ja itselleni nuo tapaavat olla miellyttävimpiä ottelukokemuksia kokonaisuudessaan.

Itselläkin on alkanut Amazonin reissu mieltä pakottamaan. Olen miettinyt mahdollisuutta seilata Belemistä Manaukseen päin. Tuohon täytyy palata sitten joskus Koronan salliessa ja jalkapallon palatessa ohjelmaan.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 18.04.2020 klo 01:00:35

Se oli mielenkiintoinen kysymys ja piti oikein paneutua asiaan, Edellisen kerran tein pelkästään Brasiliaan suuntautuneen turneen vuonna 2011. Sen jälkeen on ollut Väli-Amerikan läpi seikkailu, kierros Australiassa ja Uudessa Seelannissa ja sitten monta sellaista matkaa, että Brasilia on aina sisältynyt siihen yhtenä osana.
 Yhdestäkään Etelä-Amerikan maasta tai niiden ihmisistä, ei voi sanoa pahaa sanaa mutta kyllä brasilialaiset ihmisinä ovat ykkösiä. Yksin matkaavana sitä haluaa jonkinlaista sosiaalistakin elämää välillä. Suurin mahdollisuus saada joku paikallinen juttukaveriksi on ilman muuta Brasiliassa. He ovat selvästi avoimimpia ihmisiä sillä manterella ja usein myös hyvin ystävällisiä. Löytyy muistakin maista avoimia ihmisiä, usein olen ystävystynyt hostellien omistajien/työntekijöiden kanssa.
 Tietysti tutut siellä on ollut yksi syy. Aiemmin kaksi kaveriani asui Koillis-Brasiliassa pienessä Ingan kylässä ja siellä oli aina mukava poiketa. Se oli paikkana niin erilainen verrattuna kaikkiin turistikohteisiin, todella aitoa Brasiliaa. Silloin kun Fabio asui Riossa, hänen mukanaan pääsin sellaisiin futikseen liittyviin paikkoihin, mihin muuten ei olisi ollut mitään asiaa. Ei meikäläisen meriiteillä todellakaan kävellä sisälle Maracanan lehdistökatsomoon seuraamaan Copa Libertadoresin matsia. Ja on siinä eräs nainenkin ollut mukana kuvioissa viimeiset kymmenen vuotta  enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan liian vakavasti.
 Etelä-Amerikkahan on alueena niin valtaisa, että sieltä aina löytyy uusia hienoja juttuja. Esim. Amazon oli todella kokemisen arvoinen ja siellä olisi pystynyt kuluttamaan aikaa enemmänkin. Vaikka viihdyn esim. suurkaupunki Riossa, niin luontokohteet ovat minulle tärkeitä ja niitä löytyy ympäri mannerta. Jos Etelä-Amerikkaa vertaa esim. Oseaniaan niin sen erilaisuus ja eksotiikka kiehtoo minua.
 Kai se niinkin on, että olen huono poistumaan mukavuusalueeltani. Olipas hieno sana. Etelä-Amerikassa matkustaminen on niin "tuttua ja turvallista", että itseluottamus on korkealla. Se on ollut kyllä pidempään mielessä, että joku Aasian kierros olisi mielenkiintoinen heittää. Sitähän pidetään yleisesti ottaen helpompana ja turvallisempana matkustaa kuin Etelä-Amerikkaa. Monet nuorethan tekee juuri sinne ekan reppureissunsa. Se olisi kuitenkin minulle aivan uusi maailma, joten ensimmäisellä kerralla olisi mukavampi lähteä toisen kanssa. Vieläpä sellaisen kaverin, joka on ainakin kerran käynyt siellä ja tietää vähän paikallisia systemejä. Se on vaan tällä ikää vaikea löytää reissukaveria. Omat kaverit elävät hieman erilaista elämää ja matkustavat eri tavalla.
 

Itsellä kokemusta E-Amerikasta on lähinnä Brasiliasta ja Argentiinasta ja ainakin argentiinalaisiin verrattuna brasseihin on selvästi helpompi tutustua. Argentiina on varsinkin Buenos Airesin osalta paljon eurooppalaisempi kulttuuriltaan ja sen myötä myös ihmiset vähän jäyhempiä.

Itsellä futis on ollut se selvästi suurin syy miksi E-Amerikassa on tullut aika monta kertaa käytyä. Myös itsellä iso osa hienoimmista futiskokemuksista on E-Amerikasta, vaikka pallon perässä on Euroopassakin tullut aika paljon kierrettyä.
« Viimeksi muokattu: 18.04.2020 klo 01:04:19 kirjoittanut Alty »
B Watson

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Crystal Palace, KuPS, Flamengo


Vastaus #11 : 18.04.2020 klo 08:38:34

Kielillä pärjäämisestä vielä sen verran, että Brasiliassa suurkaupungeissakin ihmiset puhuu hyvin harvoin englantia. Tässäkin asiassa brasilialaisten luonne tulee esiin niin, että asia ei ole juuri koskaan mikään ongelma, vaan asiat selvitellään tavalla tai toisella. Kunhan itse muistaa ottaa asiat rennosti on brassia melkein mahdoton saada hermostumaan.

Mitä paremmin portugalia osaa, sen enemmän aina reissuista saa toki irti. Itse olen kielen alkeet opiskellut ja tuolla vieraillessa aina homma alkaa tarttua, mutta vain unohtuakseen reissujen välillä. Suurin ongelma itselle on kuullun ymmärtäminen. Tuolla, etenkin Riosssa, se aksentti on jotain niin vierasta, että vaikka portugalia kohtuullisen sujuvasti luenkin, usein on ongelmia ymmärtää saatika paikallisten keskustelua seurata.

Muutamat perusfraasit kun opettelee pääsee jo pitkälle. Portugalissa ja englannissa on yllättävän paljon yhteistä sanastoa, jota voi aina koittaa avuksi.
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Mäntän Valo


Vastaus #12 : 19.04.2020 klo 01:22:36

Luin herrojen Alty ja B Watson mietteet ja allekirjoitan ne täysin. Itsekin huomannut, että Buenos Aires on kyllä lähempänä eurooppalaisia kaupunkeja kuin Brasilian kaupungit. Nämä molemmat maat ovat niin valtavia pinta-alaltaan, että sitä on vaikea tajuta. Katsoin Google Mapsista välimatkat ääripisteiden välillä niiden paikkojen osalta missä olen vieraillut. Brasiliassa Belem-Chui väli näytti olevan 4464 km ja Argentiinassa Buenos Aires-Ushuaia 3085. Näiden kilometrien väliin mahtuu todella paljon ja siinä ilmasto sekä luonto muuttuvat jonkun verran.
Zazar

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pepe Jürgens


Vastaus #13 : 19.04.2020 klo 01:52:49

En ole tainnut aiemmin tulla kommentoineeksi näihin, joten sanotaan vaikka nyt yhdellä kertaa kiitoksia roberto carlokselle ihan kaikista reissurapoista mitä olet forumille kirjoitellut. Hienoa että jaksat edelleen nämä päiväkirjat näpytellä matkojesi jälkeen, sillä jokaisen olen kyllä lukenut tarkasti - tosiaan nämä pistävät aina syyhyttämään omaakin eteläamerikkalaisen reissukärpäsen puremaa. Toivottavasti tuota vaivaa pääsee joskus koronan jälkeisessä maailmassa vielä hoidattamaan. Ylos
B Watson

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Crystal Palace, KuPS, Flamengo


Vastaus #14 : 19.04.2020 klo 07:15:47

Näiden kilometrien väliin mahtuu todella paljon ja siinä ilmasto sekä luonto muuttuvat jonkun verran.

Ihmisistä puhumattakaan. Etelässä, niin Brasiliassa kuin Argentiinassakin on huomattavan eurooppalaistaustaista kansaa ja pohjoisessa Brasiliassa sitten afrikkalaista.

Siinä välilä sitten kaikenlaisista taustoista ponnistaneita paikkakuntia. Ensimmäisellä Rion reisullani pääsin Fla-Flu derbyyn vanhalle Maracanalle ja matsin puoliajalla, hulinan hieman laannuttua bongasin etualalta aivan helvetin kauniin naisen, josta en meinannut saada silmiäni irti. Valitettavasti tuo oli paikalla aivan julmetun kokoisen korston kanssa, joten en kehdannut mennä koittamaan onneani. Ottelun päätyttyä huomasin tämän jätkän kiipeilevän penkkien yli suoraan kohti ja ajattelin, että mitähän tästä nyt seuraa, mutten käytävien ryysiksen takia asialle voinut mitään tehdä. Lopulta jannu tulee kohdalle ja ojentaa kouransa ja lausuu jotain, joka sai portugalilaisen kaverini hysteeriseen nauruun. Kaveri lopulta tulkkasi, että tuo oli kertonut nähneensä porukkamme saapumisen ja todennut heti minusta naiselleen, että tuo mies on Suomesta. Pariskunta oli Penedosta, jonne suomalaiset siirtolaiset joskus sata vuotta sitten perustivat kylän. Kuulemma edelleen noitten jälkeläiset ovat niin selkeästi omikseen erottuvia, että tunnisti minut suomalaiseksi kertaheitolla.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 19.04.2020 klo 11:32:09

Ihmisistä puhumattakaan. Etelässä, niin Brasiliassa kuin Argentiinassakin on huomattavan eurooppalaistaustaista kansaa ja pohjoisessa Brasiliassa sitten afrikkalaista.

Siinä välilä sitten kaikenlaisista taustoista ponnistaneita paikkakuntia. Ensimmäisellä Rion reisullani pääsin Fla-Flu derbyyn vanhalle Maracanalle ja matsin puoliajalla, hulinan hieman laannuttua bongasin etualalta aivan helvetin kauniin naisen, josta en meinannut saada silmiäni irti. Valitettavasti tuo oli paikalla aivan julmetun kokoisen korston kanssa, joten en kehdannut mennä koittamaan onneani. Ottelun päätyttyä huomasin tämän jätkän kiipeilevän penkkien yli suoraan kohti ja ajattelin, että mitähän tästä nyt seuraa, mutten käytävien ryysiksen takia asialle voinut mitään tehdä. Lopulta jannu tulee kohdalle ja ojentaa kouransa ja lausuu jotain, joka sai portugalilaisen kaverini hysteeriseen nauruun. Kaveri lopulta tulkkasi, että tuo oli kertonut nähneensä porukkamme saapumisen ja todennut heti minusta naiselleen, että tuo mies on Suomesta. Pariskunta oli Penedosta, jonne suomalaiset siirtolaiset joskus sata vuotta sitten perustivat kylän. Kuulemma edelleen noitten jälkeläiset ovat niin selkeästi omikseen erottuvia, että tunnisti minut suomalaiseksi kertaheitolla.

Olisi varmaan aika hämmentävää käydä tuolla Pendeossa. :) Kielessä on myös paljon enemmän vaikutteita Euroopasta mitä etelämmäksi mennään. Jos osaa portugalia vain auttavasti kuten minä, niin pohjoisen murteita on kyllä todella vaikeaa ymmärtää.

Fla-Fllu pitäisi kyllä joskus nähdä. Kuten myös Gremio-Internacional tai joku Sao Paulon paikallisista.

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines