Peliajan jakautumisen oikeudenmukaisuus

[sivustakatsoja2]

Seuran ikäluokan ykkösjoukkue, 10-vuotiaita. Valmentaja(t) koonnut joukkueen, vanhemmilta tai pelaajilta ei ole kyselty. Pelaajien välillä on eroja taidoissa.

11 pelaajalla turnauksessa kovimmalla tasolla. 8v8 ja 30 min peliaika.
Parin pelaajan peliaika jäi noin tuntiin, ehkä hieman yli, seitsemässä pelissä. Kentällä 0 - 15 min peliä kohti.

Toki parempi taitotaso tarkoittaa enemmän peliaikaa, mutta kuinka paljon? Miten muissa joukkueissa 10-vuotiailla, jos turnaus tai tärkeä peli ja pelaajien välillä eroja taidoissa?

[Jortsukka]

Ensimmäinen tavoite on tietenkin tasoryhmillä saada mahdollisimman tasaiset ryhmät. Yksittäisessä pelissä mielestäni luonnollista että peliaika voi jakautua epätasaisestikkin, esim. lyhyissä peleissä miksei voisi vaikka jotkut huilata koko pelin ja taas seuraassa sitten pelata koko pelin. Tätä kautta pelaajat voi saada myös täysiä jaksoja/otteluita. Sen sijaan se että pitkällä tarkastelulla jotkut pelaa noin vähän eli 1/3,5h niin eihän tuossa ole mitään järkeä. Omasta mielestäni pelaajien tasoa merkittävämpi syy pelata enemmän on se kuinka pelaaja yrittää ja kuinka harjoittelee. Eli jos joku vetää täysillä, on kaikki harjoitukset paikalla, jne. miksi ei silloin tuo voisi pelata säännöllisesti enemmän kuin se pelaaja joka vain kävelee kentällä ja ei yritä koskaan täysiä.

Yleensä juurikin tuo on ongelma kun valmentaja haluaa sitä menestystä, niin sitten vain se sen hetken taso merkitsee, ei esim. pelaajan into lajia kohtaan.

[Potkumaali]

10 Vuotiailla peliaika pitää olla vielä suht tasan.  Tietenkin jotain eroja voi olla mutta ei mitään järkeä noin nuorissa pitää penkillä.  Vanhemmissa luokissa sitten asia erikseen kun kilpailu kovenee. Minusta isommalla vaihtomäärällä voisi mennä aina aikuisiin asti. Näin pysyisi suurempi massa pidempään mukana.

[sivustakatsoja2]

Entä muissa 10-vuotiaiden joukkueissa, joissa pelataan tavoitteellisesti ja osallistutaan turnausten ylimmälle tasolle? Pelataanko vain voitosta vai myös kaikkien pelaajien kehittyminen ja itsetunto huomioiden?

Tätä taustaa vasten olen alkanut ymmärtää miksi mm. piirisarjan sarjatilanteita ei näytetä liiton sivuilla. Kilpailullisuutta en karsasta, kunhan se ei tapahdu yksittäisten pelaajien kustannuksella.

[karvinen30]

Kuulostaa valitettavan tutulta. Taitavimmat pelaajat pelaavat käytännössä kaikki pelit alusta loppuun, muutamilla samaan peliryhmään kuuluvista peliaika jää todella vähäiseksi. Ns. ”tärkeissä” peleissä tämä korostuu entisestään, ja juurikin 10 vuotiaat kyseessä. Tuntuu pahalta näiden vaihtopenkkiä kuluttavien puolesta, koska tekevät kuitenkin kentällä parhaansa ja käyvät treeneissä ahkerasti, vaikka taidoissa eivät paremmille pärjääkään.

[tumma jutila]

Kuulostaa valitettavan tutulta. Taitavimmat pelaajat pelaavat käytännössä kaikki pelit alusta loppuun, muutamilla samaan peliryhmään kuuluvista peliaika jää todella vähäiseksi. Ns. ”tärkeissä” peleissä tämä korostuu entisestään, ja juurikin 10 vuotiaat kyseessä. Tuntuu pahalta näiden vaihtopenkkiä kuluttavien puolesta, koska tekevät kuitenkin kentällä parhaansa ja käyvät treeneissä ahkerasti, vaikka taidoissa eivät paremmille pärjääkään.

Tähän vielä se, että tällaisista ei niin lahjakkaista, mutta ahkerista harjoittelijoista voi ihan hyvin tulla tulevaisuudesa huippupelaajia.

Jos ei ole vielä ennen murrosikää mikään maailman lahjakkain, ei se tarkoita etteikö kehitystä voisi tulla myöhemmin paljonkin.

Tyhmää tappaa motivaatiota antamalla lapselle pelkkiä jämäminuutteja.

[Virtane]

Entä muissa 10-vuotiaiden joukkueissa, joissa pelataan tavoitteellisesti ja osallistutaan turnausten ylimmälle tasolle? Pelataanko vain voitosta vai myös kaikkien pelaajien kehittyminen ja itsetunto huomioiden?

Jos on viestitty vanhemmille ja pelaajille selvästi, että joukkueen tavoite on voittaa 10-vuotiaiden turnauksia ja että se tarkoittaa että osa joukkueesta on pääasiassa maksamassa parempien pelaamisen, niin mikäs siinä.
Yleensähän tämä selviää pelaajille ja vanhemmille jotenkin muuten kuin seuran ja valmennuksen avoimesti kertomalla. Toki kertominen saattaisi aiheuttaa, että maksajat lopettaisivat maksamisen ja siksi kannattaa homma hoitaa niin, että maksaja on kauden loppuun asti sidottu maksamaan.

[Jortsukka]

Entä muissa 10-vuotiaiden joukkueissa, joissa pelataan tavoitteellisesti ja osallistutaan turnausten ylimmälle tasolle? Pelataanko vain voitosta vai myös kaikkien pelaajien kehittyminen ja itsetunto huomioiden?

Tätä taustaa vasten olen alkanut ymmärtää miksi mm. piirisarjan sarjatilanteita ei näytetä liiton sivuilla. Kilpailullisuutta en karsasta, kunhan se ei tapahdu yksittäisten pelaajien kustannuksella.

Tämähän aikalailla aina personoituu valmentajaan/valmentajiin. Ei niinkään seuraan. Seuroilla voi olla hienot linjat, jne. mutta jos valmentaja pelaa vain voitosta niin ei sillä linjalla ole väliä. Itse olen aika monta vuotta sivusta seurannut monen tavoitteellisen ja ei niin tavoitteellisen seuran toimintaa, niin kaikissa tuo personoituu aikalailla tuohon asiaan. Toki seuralla on vastuunsa, mutta vaikea asiaa on valvoa.

[Potkumaali]

Tähän vielä se, että tällaisista ei niin lahjakkaista, mutta ahkerista harjoittelijoista voi ihan hyvin tulla tulevaisuudesa huippupelaajia.

Jos ei ole vielä ennen murrosikää mikään maailman lahjakkain, ei se tarkoita etteikö kehitystä voisi tulla myöhemmin paljonkin.

Tyhmää tappaa motivaatiota antamalla lapselle pelkkiä jämäminuutteja.

Hyvä huomio. Meillä poika ei vielä 10-11v mahtunut ykkösnippuun. Mutta nyt mahtuu ja pelaa avauksessa. Nykyinen seura on vielä parempi mitä aikaisemmin. Sitten kun nyt katsoo niitä jotka pelasi 10-11v ykkösnipussa niin suurin osa pelaa alemmalla sarjatasolla tai on lopettanut.
Eli kannattaa vaan jatkaa kovaa harjoittelua oli sitten penkillä 10v tai ei. Ehkä kannattaa harkita jopa siirtymistä alemmalle sarjatasolle pelaamaan jos ei peliaikaa tule. Myöhemmin sitten palaa ykkösporukkaan.

[Jape77]

Entä muissa 10-vuotiaiden joukkueissa, joissa pelataan tavoitteellisesti ja osallistutaan turnausten ylimmälle tasolle? Pelataanko vain voitosta vai myös kaikkien pelaajien kehittyminen ja itsetunto huomioiden?

Tätä taustaa vasten olen alkanut ymmärtää miksi mm. piirisarjan sarjatilanteita ei näytetä liiton sivuilla. Kilpailullisuutta en karsasta, kunhan se ei tapahdu yksittäisten pelaajien kustannuksella.

Meidän seurassa on pelejä, joissa pelataan oikeasti voitosta ja parhaat pelaa parhailla paikoillaan ja sitten on pelejä, joissa peluutetaan porukkaa vieraammilla pelipaikoilla. Näissä on tietysti tavoite voittaa kuten aina, mutta kun pojat pelaa vähän eripaikoilla mistä tykkäävät, niin tulos ei aina ole yhtähyvä. Tätä tehdään ihan puhtaasti pelaajan kehittänisen takia.

[Mainettaan parempi]

Seuran ikäluokan ykkösjoukkue, 10-vuotiaita. Valmentaja(t) koonnut joukkueen, vanhemmilta tai pelaajilta ei ole kyselty. Pelaajien välillä on eroja taidoissa.

11 pelaajalla turnauksessa kovimmalla tasolla. 8v8 ja 30 min peliaika.
Parin pelaajan peliaika jäi noin tuntiin, ehkä hieman yli, seitsemässä pelissä. Kentällä 0 - 15 min peliä kohti.

Toki parempi taitotaso tarkoittaa enemmän peliaikaa, mutta kuinka paljon? Miten muissa joukkueissa 10-vuotiailla, jos turnaus tai tärkeä peli ja pelaajien välillä eroja taidoissa?

Jos kyseessä on eliittitaso, valmentajan motivaationa voi myös olla pelaajakehitys. Menestys isoissa turnauksissa tuo paikkoja kutsuturnauksiin ja kutsuja koviin harjoitusotteluihin. Niissä taas saa kehittäviä pelejä kovalla temmolla, joita ei muualta saa. Joka kehittää kaikkia pelaajia. Kovemmat joukkueet hyödyntävät jo tämän ikäisissä vastustajan heikkouksia, ja minimoivat omat heikkoutensa. Hidasta pelaajaa vastaan laitetaan nopea, nopeaa vartioimaan toinen nopea, pienelle maalivahdille ohjeistetaan laukomaan ylös, jne.

[Julss]

Meidän seurassa on pelejä, joissa pelataan oikeasti voitosta ja parhaat pelaa parhailla paikoillaan ja sitten on pelejä, joissa peluutetaan porukkaa vieraammilla pelipaikoilla. Näissä on tietysti tavoite voittaa kuten aina, mutta kun pojat pelaa vähän eripaikoilla mistä tykkäävät, niin tulos ei aina ole yhtähyvä. Tätä tehdään ihan puhtaasti pelaajan kehittänisen takia.

Heräsi kysymys viimeiseen lauseeseen: mitä tällä vaihtelulla pyritään kehittämään?

[sivustakatsoja2]

Kiitos kommenteista kaikille.

Valmentajan kanssa keskusteltu luullakseni ihan hyvässä hengessä. Selvisi, että puhtaasti voitoista pelaavat ja sitä kautta jakautuu peliaika rankastikin etenkin tärkeissä peleissä ja turnauksissa. Hyvä toki valtaosalle joukkueessa (11-12 pelaajaa pelistä ja turnauksesta riippuen) pelaavista, mutta todella huono (kehittyminen, itsetunto) niille vähemmän hyville 10-vuotiaille, jotka sillä kertaa ovat kokoonpanossa ja tasoerot vain kasvavat.

Seuraa vaihdettiin hieman yli puoli vuotta sitten. Mielestäni valmentaja hyvä, mutta tämä puoli tuli nyt yllätyksenä, vaikka ehkä siitä  pieniä merkkejä on ollut nähtävissä.

Katsotaan mitä jatkossa seuraa. Sinänsä kannatan kilpailullisuutta enkä aio asettua poikkiteloin, mutta omaa lastani en ole valmis joukkueen edun vuoksi uhraamaan eikä sitä mielestäni kukaan voi odottaakaan. Syksyksi luvassa uudistus, joka vaikutti oikein hyvältä ja ainakin osaksi ratkaisisi näitä ongelmia.

[sivustakatsoja2]

Jos kyseessä on eliittitaso, valmentajan motivaationa voi myös olla pelaajakehitys. Menestys isoissa turnauksissa tuo paikkoja kutsuturnauksiin ja kutsuja koviin harjoitusotteluihin. Niissä taas saa kehittäviä pelejä kovalla temmolla, joita ei muualta saa. Joka kehittää kaikkia pelaajia.

Eliittitasosta kyse. Sitä en tiedä kauanko joukkue on eliitissä pelannut.

Ja kehittää vain niitä pelaajia, jotka saavat riittävästi peliaikaa. Peliaika ei harjoituspeleissäkään ole ollut tasainen, ehkä taitotason mukainen kuitenkin.

[svedu]

Entä muissa 10-vuotiaiden joukkueissa, joissa pelataan tavoitteellisesti ja osallistutaan turnausten ylimmälle tasolle? Pelataanko vain voitosta vai myös kaikkien pelaajien kehittyminen ja itsetunto huomioiden?

Täällä Ruotsissa ei ainakaan Västerbottenin ”sarjoissa” lasketa sarjapisteitä. Oman lapsen (2010 syntynyt) joukkueessa on kaikilla sama peliaika. Seuran ykkösjoukkue pelaa ykkösdivisioonassa ja tavoitteena nousu, eli ihan kilpailullista toimintaa löytyy aikuisten puolelta.

[Jortsukka]

Eliittitasosta kyse. Sitä en tiedä kauanko joukkue on eliitissä pelannut.

Ja kehittää vain niitä pelaajia, jotka saavat riittävästi peliaikaa. Peliaika ei harjoituspeleissäkään ole ollut tasainen, ehkä taitotason mukainen kuitenkin.

Oletan että teillä on muitakin joukkueita/ryhmiä seuran/joukkueen sisällä? Eikö siis niiden pelaajien jotka ovat pienellä peliajalla niissä kovimmissa peleissä kannattaisi pelata sitten pääosin niissä muissa peleissä isommalla peliajalla? En oikein koskaan ole ymmärtänyt ajatusta että jotain peluutetaan jatkuvasti vain pienellä peliajalla vaihtomiehenä. Ei ketään kehitetä sillä tavalla.

Ja nuo aiemmat puheet jostain että "pitää pärjätä että saa kovia pelejä". Eikö pidä pelata pelejä jotka kehittää pelaajia, jos saat vain sillä kovempia pelejä että kentällä pelaa kokoajan vain samat pelaajat, niin pelaatko sitten oikealla tasolla joukkueen kannalta?

Kuten todettua, niin valmentajalla kyllä on keskiössä tällöin ihan joku muu kuin pelaajien kehitys. Valitettavan monella valmentajallahan tuo oman egon pönkittäminen voitoilla on se isoin motiivi.

[Jape77]

Heräsi kysymys viimeiseen lauseeseen: mitä tällä vaihtelulla pyritään kehittämään?

Tällä pyritään tekemään pelaajista monipuolisia eikä erikoistuta johinkion paikkaan jo hyvin nuorena. Jokaisella pelipaikalla on omat asiat mitä pitää tehdä ja havainnoida.

[Julss]

Tällä pyritään tekemään pelaajista monipuolisia eikä erikoistuta johinkion paikkaan jo hyvin nuorena. Jokaisella pelipaikalla on omat asiat mitä pitää tehdä ja havainnoida.

Tästä on käyty melko mielenkiintoista keskustelua (johon en ota seuraavissa lauseissa suoraan kantaa). Kentällä pelaaja kykenee pelaamaan yhtä pelipaikkaa kerrallaan ja on toki hyvä saada monipuolisuutta, mutta miksi erikoistuminen on huono asia? Esimerkiksi keskustassa pelaaminen vaatii peliasennolta ja päätöksenteolta perustavanlaatuisesti eri asioita laitapelaamisen kanssa. Milloin erikoistuminen siis pitäisi aloittaa?

[Jape77]

Tästä on käyty melko mielenkiintoista keskustelua (johon en ota seuraavissa lauseissa suoraan kantaa). Kentällä pelaaja kykenee pelaamaan yhtä pelipaikkaa kerrallaan ja on toki hyvä saada monipuolisuutta, mutta miksi erikoistuminen on huono asia? Esimerkiksi keskustassa pelaaminen vaatii peliasennolta ja päätöksenteolta perustavanlaatuisesti eri asioita laitapelaamisen kanssa. Milloin erikoistuminen siis pitäisi aloittaa?

Niin minkä ikäisenä osaamma sanoa mitä pelipaikkaa pelaaja tulee vanhempana pelaamaan?
Olen ymmärtänyt, että esim. Ajax, Barcelona niin siellä pelipaikka semetoidaan jo 8v ikäisenä. Johtuuko siitä että sieltä tulee parempia pelipaikkakohtaisa pelaajia vai suuresta massasta jossa huteja voideaan tehdä huolella?

[Julss]

Niin minkä ikäisenä osaamma sanoa mitä pelipaikkaa pelaaja tulee vanhempana pelaamaan?
Olen ymmärtänyt, että esim. Ajax, Barcelona niin siellä pelipaikka semetoidaan jo 8v ikäisenä. Johtuuko siitä että sieltä tulee parempia pelipaikkakohtaisa pelaajia vai suuresta massasta jossa huteja voideaan tehdä huolella?

Hyvä kysymys.

Järki sanoo, että mitä enemmän spesifejä suorituksia pelaaja tekee, sitä paremmaksi siinä tulee. Toisekseen virheitä on helpompi kitkeä pelipaikkakohtaisesti.

Jalkapallo tapahtuu paljolti pään sisällä: itseluottamus tulee uskosta omaan kykyyn suoritua ja pelipaikkaruletti syö usein tämän takia itseluottamusta.

Luulen ettei syy ole pelaajamassan määrässä, mutta se helpottaa seuratason prosessissa.

Pahoittelut ot:sta.

[Mainettaan parempi]

Oletan että teillä on muitakin joukkueita/ryhmiä seuran/joukkueen sisällä? Eikö siis niiden pelaajien jotka ovat pienellä peliajalla niissä kovimmissa peleissä kannattaisi pelata sitten pääosin niissä muissa peleissä isommalla peliajalla? En oikein koskaan ole ymmärtänyt ajatusta että jotain peluutetaan jatkuvasti vain pienellä peliajalla vaihtomiehenä. Ei ketään kehitetä sillä tavalla.

Ja nuo aiemmat puheet jostain että "pitää pärjätä että saa kovia pelejä". Eikö pidä pelata pelejä jotka kehittää pelaajia, jos saat vain sillä kovempia pelejä että kentällä pelaa kokoajan vain samat pelaajat, niin pelaatko sitten oikealla tasolla joukkueen kannalta?

Kuten todettua, niin valmentajalla kyllä on keskiössä tällöin ihan joku muu kuin pelaajien kehitys. Valitettavan monella valmentajallahan tuo oman egon pönkittäminen voitoilla on se isoin motiivi.

Kuten ketjun aloittaja totesi, joukkueessa on tasoeroja. Normaali tilanne muutaman kärkiseuran jälkeen. Joukkueen ja pelaajien valtaosan kannalta on varmasti kehittävämpää pelata mahdollisimman korkealla tasolla mahdollisimman paljon haastavia, tasaisia pelejä, kuin ottaa kävellen voittoja alemmalla tasolla. Jos ei onnistu jakamalla peliaika täysin tasan, valmentajan on tasapainoiltava tuloksen ja peliajan välillä. "Yli tunti 7:ssä ottelussa" tarkoittaa noin 30 % peliaikaa turnauksessa heikoimmillekin pelaajille. En ymmärrä, miksi tuo ei kehittäisi jos tuon ajan pelaa täydellä temmolla omien kykyjensä äärirajoilla.
Miksi seuran parhaimpaan ryhmään pääseminen, ja peleissä 30 % peliaika olisi tuhoisaa lapsen itsetunnolle? Tämänhän voi viestiä lapselle monella tapaa, kehua sitä että hän on jo tässä parhaassa ryhmässä uutena pelaajana, saa jo peliaikaa, ja jatkossa vielä enemmän, kun harjoittelee ahkerammin kuin muut ja sisäistää täysin joukkueen pelitavan.

[Vikkelä vaihtomies]

Niin minkä ikäisenä osaamma sanoa mitä pelipaikkaa pelaaja tulee vanhempana pelaamaan?
Olen ymmärtänyt, että esim. Ajax, Barcelona niin siellä pelipaikka semetoidaan jo 8v ikäisenä. Johtuuko siitä että sieltä tulee parempia pelipaikkakohtaisa pelaajia vai suuresta massasta jossa huteja voideaan tehdä huolella?

Sergi Roberto nousu Barcelonan edustuksen rinkiin keskikenttäpelaajana, mutta on nykyään tunnettu ensisijaisesti laitapakkina. Ei pitäisi olla mahdollista, jos paikka on sementoitu jo kahdeksanvuotiaana, tai sitten on tullut valuvirhe. Pelaajan fyysiset ja henkiset ominaisuudet muuttuvat iän myötä suhteessa muihin pelaajiin. Tällöin on ihan normaalia että se "oma pelipaikka" muuttuu myös iän myötä.

Yleensä tällä pelipaikkojen kierrätyksellä ei tarkoiteta sitä, että pelaajat pelaavat missä sattuu, vaan että kaikilla pelaajilla on sen oman pelipaikan lisäksi joku toinen paikka, jossa opetellaan asioita jotka eivät tule sille omalle paikalle niin luonnostaan. Esimerkiksi 433 systeemin puolustuspäähän laiskan laitahyökkääjän peluuttaminen laitapakkina voi olla tämmöinen, siellä ei ole varaa jättää kaksinkamppailuita kesken tai jäädä roikkumaan puoleen kenttään vastustan hyökätessä. Tai topparin nosto keskikentälle, jos tämä tarvitsee enemmän pallovarmuutta jne.

[sivustakatsoja2]

"Yli tunti 7:ssä ottelussa" tarkoittaa noin 30 % peliaikaa turnauksessa heikoimmillekin pelaajille. En ymmärrä, miksi tuo ei kehittäisi jos tuon ajan pelaa täydellä temmolla omien kykyjensä äärirajoilla.

Jäi alussa mainitsematta, että tunti tai vähän yli tuli parin pelaajan loukkaantumisen kautta. Toki spekulointia, mutta ilman loukkaantumisia peliaika olisi todennäköisesti ollut selvästi vähäisempi. Vaparit, rankut, kulmat ja heitot menevät myös lähes kaikki taitavimmille pelaajille.

Miksi seuran parhaimpaan ryhmään pääseminen, ja peleissä 30 % peliaika olisi tuhoisaa lapsen itsetunnolle?

Itsetunnolle tekee huonoa nähdä muiden pelaavan täysiä pelejä, kun itse pääsee kentälle minuutiksi tai muutamaksi pelin jo ratkettua. Tai kun pääsee reilussa voittopelissäkin pelaamaan selvästi alle puolet. Ja nuo erikoistilanteet. Tuli myös lapsen reaktioista selväksi pelien jälkeen. Totta on, että ykkösessä mukana oleminen ja sitä kautta parempi valmennus positiivista ja vahvistavaa. 10-vuotias ei kuitenkaan osaa järkeillä asioita samalla tavalla kuin aikuinen.

Painotan vielä, että aloitus koski nimenomaan yhtä turnausta, muulloin ollut jonkin verran tasapuolisempaa.

Kuten aiemmin totesin, niin valkku tekee miten parhaaksi näkee eikä tässä ole syytä alkaa hankalaksi. Nyt seurataan tarkemmin, ja mietitään mitä jatkossa.

[huckerby]

Sergi Roberto nousu Barcelonan edustuksen rinkiin keskikenttäpelaajana, mutta on nykyään tunnettu ensisijaisesti laitapakkina. Ei pitäisi olla mahdollista, jos paikka on sementoitu jo kahdeksanvuotiaana, tai sitten on tullut valuvirhe.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa aikuisiän huippupelaajista on junnuna profiloitunut keskipelaajiksi. Veikkaan että myös niistä vasemmista pakeista suurempi osa on pelannut junnuna keskikentällä kuin vasempina pakkeina.

[Nigel Kugelschfeir]

Ikuisuuskysymyksiä nämä on. Itse pelasin 90-luvulla tuon ikäisenä ja väännettiin ihan tosissaan ja osan rooli oli tehdä hiekkakakkuja penkin päässä. Voitettiin kyllä noita piirisarjoja ja niissä lopputurnaukssissa tuli mitaleja mutta kun se penkillä istuminen oli vähän tylsä harrastus niin se jäi sitten. Kävin kyllä tapahtumissa aina kun mahdollista ja niissä turnauksissa joissa sai pelata niin kyllä niissäkin pystyin roolit hoitamaan. Yhtään ammattipelaajaa ei tuosta porukasta tullut vaikka miten tosissaan pelattiin, suurin osa lopetti viimeistään teininä.

Omat lapset menee kyllä seuraan jossa saa ensisijaisesti pelata, hampaat irvessä ehtivät vääntää kyllä myöhemmin jos sinne asti taidot riittää.