Kesän kuluessa on pyyhitty pitkin esi-isien maita provinssista toiseen jo hyvän matkaa kolmatta tuhatta kilometriä kenttien ja areenoiden perässä. Nyt eka kertaa osuin paikalle niin, että kentällä myös pelattiin. Aiemmin ollut lähinnä jotain yleisturhailijoita reenailemassa, jos jotain elonmerkkejä on ollut havaittavissa. Pistetään muutama ruutu tarkasteltavaksi, ettei ihan hukkaan heitettyä harrastamista olisi.
Ekan jakson kuluessa yhytin käytännössä ainoan tuntemani pieksämäkeläisen herrasmiehen katsomosta. Tai oikeasti tässä tapahtui just toisin päin, arvatenkin. Yksittäinen hiippari on helpompi bongata kuin monisatapäisestä katsomosta viiden vuoden välein näkemänsä hahmo. Sai samalla pikkuisen tentattua, että onko joukkueissa ketään mahdollisesti nousevia kykyjä, tai sitten vittuillessaan vielä nuorempiaan kiusaavia jäähdyttelijöitä. Yleisöä nelosdivarimatsissa muuten virallisesti 287 sierainparia. En ole varma oliko lukemaan laskettu ns. aurinkokatsomolaiset, eli vastapäisten kerrostalojen parvekkeella tapahtumia seuranneet.
Tunnelma odotetun mainio, mitä nyt yleisturhailustadionin juoksuradat tekevät oman tehtävänsä. Vaikka vähäsavon puolella oltiinkin, niin katsomohuutelu oli asiaankuuluvan nokkelaa. Itse en osannut valita näistä suosikkiani, vaikka teoriassa valinnan pitäisikin olla ilmiselvä. Pohjoinen vei etelää, mutta kun Toivala on oman kotikylän pahin vihullinen pentuvuosilta, niin miten niille mitään hyvääkään voi toivoa.
Dumareilla hämmentävän hyvä varustus nelosen matsiin
Nassikoiden rillaama vieraiden veskari päästi calamity-James aliaksensa saranasormineen valloilleen ja kotijoukkue tasoitti ottelun melko pian toisen jakson aluksi.
Miehen hymy kuitenkin levisi aika pian, kun vieraat menivät melkeinpä seuraavasta hyökkäyksestään takaisin kuskin paikalle.
Tässä ei harmita oikeastaan kuin se, että paidan logo ei mahtunut mukaan. Muuten jotain neuvostopropagandahenkisyyttä tuossa ns. poseerauksessa.
Näitä enää harvemmin näkee. Siis sellaisena versiona, että perässä ei nousekaan ryöppy mustaa kumirouhetta.
Tässä oli muuten sekuntia myöhemmin hyvin liki, että olisi ollut portilla maksettu vitosen kannatusmaksu prosentuaalisesti murto-osa matsin hintalapusta. Purkupallo pamahti suoraan kohti ja oikeastaan jollain ihmeellisellä varjeluksella kimpoli niin, ettei pallo käynyt viittä senttiä lähempänä maassa olleita muita kamerakamoja tulleesaan, eikä mennessään. Sen verran kovaa se tuli, että helposti olis voinut rikkoa vähintään jonkun vastavalosuojan. Tosi paskalla säkällä sitten vääntänyt objektiivia runkoon nähden niin, että sieltä olis mennyt jotain paskaksi. Vuosia tässä on seilattu oudolla varjeluksella näiden osalta ja tuuri sen kun jatkuu. *Kopkop*
Pieksämäen ilmeisen legendaarinen sihauttelukatsomo. Tärkeissä peleissä parvekkeet huomattavasti täydempiä.
Jos ei aiemmin sivutussa katsomokuulustelussa löytynyt ketään tuttuja hahmoja kentältä, niin penkkien päässä oli sitten senkin edestä. Kotijoukkuetta käskyttää Tibor Gruborovics. Kuvassa valaistus näemmä oli sellainen, että syväys oli kahen sekunnin homma käsittelyvaiheessa.
Kotijoukkueen Carlos Mucke näyttää just sellaiselta, miltä itse toivoisin oman joukkueeni pelaajan näyttävän vaihtoon tullessaan. Hyvin pitkälti kaikkensa antaneelta.
Vierasjoukkueen kyljyksissä alkaa myös mailit näkyä loppuvaiheessa. Tämä kuva saattaisi kuulua teoriassa myös Fasen näetkö tuhmia -ryhmään.
Jos on SaPalla penkin päässä legendaarinen ukko, niin kyllähän ToU laittaa kaikin tavoin paremmaksi. Harri Ylönen lienee tuttu nimi ja naama jokaiselle joskus jalkapalloa seuranneelle. Harmi vaan, että Tiborin kuva onnistui aika paljonkin paremmin.
Välillä kolisi oikeasti aika kovaa, mutta tämä on kuitenkin se perusasetus.
Ja etten saisi näitä aladivarihöntsääjiä näyttämään liikaa tasoaan paremmilta, niin tätähän se oikeasti on suurelta osin.
Loput pari lisäkuvaa sitten
linkin takaa.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _Enemmän savolaisista futiskentistä ja erityisesti niiden tarinoista kiinnostuneille on helppo suosistella Kunnian kentät -nimistä kirjaprojektia. Suurimman osan tekstiosioista lukeneena sisältö on käsittämättömän kovaa tavaraa. Huimaa tarinankerrontaa juuri sopivalla lukijan vastuulle jättämisellä suurelta osin, sekä sivutolkulla vielä ns. vieraskynä-osuuksia täysin vapailla käsillä. Kuvapuoli syystä tai toisesta uskottu toistaitoisen tapahtumakuvaajan olemattomille maisemakuvaushartioille, mutta kuulemma ihan hyviä nekin on. Ilmakuvat tietty pro-ukon duunia. Käypä mesenaatissa tutustumassa tuotteeseen ja varmista oman kirjasi saaminen hyvissä ajoin, ettei tarvitse ihmetellä painosta tulleen teoksen kovempaa hintaa syssymmällä.
https://mesenaatti.me/1621/kunnian-kentat-kirja-savolaisista-jalkapallopyhatoista/https://www.facebook.com/kunniankentat/
