FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
14.08.2020 klo 17:24:17 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Teini-ikäisen (huippu)valmennus Suomessa  (Luettu 2811 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ylikunto

Poissa Poissa


: 31.07.2020 klo 14:59:35

Koko lapsuus hujahti treenatessa. Kymmenen vuotta kaasu pohjassa suoraa ja leveää juniorikilpajalkapalloilun moottoritietä. Näin jälkikäteen katsottuna pelaajapolku on ollut ikäkausien parhaimmilla leveä ja suora, huima määrä pelejä. Kilpajoukkueen heikoimmilla kauniisti sanottuna todella stressaava, penkillä katsellen. Moni peluri on tippunut matkalla kyydistä, eikä uusia ole junaan ehtinyt.

Aika kova suoritus teineiltä jotka ovat sen kuuluisan junioriputken lähes läpäisseet? Ehkä sitäkin, mutta tästähän kaiken pitäisi vasta alkaa kohti omaa huippuaan. Sen kovan, aamuisin ja iltaisin lähes ammattimaisen harjoittelun, jos aikoo sinnitellä ison maailman kyydissä. B-ikäisillä on junnufutiksen viimeinen ponnistus, joka on ehkä isompi tai ainakin tärkeämpi kuin mikään tähän astinen ikäkausi.

Kun Suomen mittakaavassa laadukkaita tai ainakin kilpatoimintaan profiloituneita seuroja tarkastelee, niin on herännyt mielestäni aiheellinen kysymys. Saavatko teini-ikäiset pelurit ansaitsemaansa valmennusta, saavatko pelurit mahdollisuuden yrittää päästä omalle huipputasolleen? Tuhotaanko 10 vuoden kovaa leikkiä/työtä aivan viimeisillä askelmilla? Eikö suomalainen futisseuratoiminta ole vieläkään oppinut vaadittavaa tasoa?

Pelkäänpä, että junnun vanhemmat vaikuttavat olevan enemmän sisällä vaatimustasosta kuin seurojen päättäjät. Enkä ihmettele. Kilpajoukkueen lasten vanhemmissa on aina useita vanhempia, joilla on oma (huippu-)urheilu taustansa, ovat olleet lastensa mukana yli 10-20 vuotta aivan lasten "huippu-urheilun" ytimessä, kuka minkäkin "himonsa riivaamana" motivoivana.

Millaista valmennusta teini-ikäiselle koko elämänsä jalkapallolle antaneen nuoren olisi hyvä saada? Tähän on helppo vastata, mutta mitkä ovat vaatimukset valmennukselle?
Vaaditaanko teini-ikäisten (huippu)valmentajilta jopa liikaa? Saako edes vaatia vai pitääkö jopa vaatia?

Pitääkö menestymään tottuneen kilpajoukkueen valmentajan olla diktaattori vai toimiiko pehmeämmät, keskustelevammat arvot?
Syödäänkö valmentaja elävältä ellei hän onnistu heti tullessaan ottamaan auktoriteettiasemaansa, myymään omia jalkapalloajatuksiaan teineille, saada hyvä pöhinä joukkueeseen, saada peliä eteenpäin, kehitettyä yksittäisiä pelaajia ja saada tulosta aikaan. Pelaajat ovat niin sisällä futiksessa, eläneet sitä koko ikänsä, niin kartalla vaaditusta tasosta, kokeneita sekä kansallisista että ulkomaisista peleistä ja kokeneet useita hyviä, loistavia, sekä myös huonoja valmentajia, ettei teini-ikäisten valmentajan tehtävä ole todellakaan helppo. 
 
Millainen olisi ihannevalmentaja viemään teini aikuisuuteen?
Pitääkö valmentajalla olla omia lapsia tai ainakin kokemuksia teineistä?
Pitääkö valmentajalla olla korkean tason valmentajatutkinto vai pärjääkö pohjattomalla innolla?
Pitääkö valmentajalla olla kokemusta teinifutiksesta, vaativista ja tietävistä vanhemmista vai riittäkö ideologia, teoria ja vahva halu oppia uutta?
Millä valmentaja luo auktoriteetin teineihin? Kilpapelaajat ovat usein luonteeltaan aika...hmm...haastavia.
Useat todella hyvätkin kilpapelaajat kamppailevat motivaatio-ongelmien kanssa harjoituksissa (eivät toki kilpailuissa)
Alkulämmittelyihin kyllästyneet teinit? Miten keksitään uusia virikkeellisiä alkulämpöjä, millaisia ne voisivat olla?
Miten kehitetään teini-iässä parhaimmalla tavalla pelaajia: Joukkuepelaamista / yksilöä? Lasten harjoitteet on nähty ja aikuisten harjoittelu ei ole optimaallista.
Miten harjoittelu jaksotetaan? Seurojen sisälläkin on valmentajakohtaisia eroja: Suositellaan voimaharjoittelua / ei sallita voimaharjoittelua. Suositellaan omaa fysiikkaharjoittelua / kielletään oma fysiikkaharjoittelu ettei kausisuunnitelman idea mene piloille tai tule rasitusvammoja.   

On herännyt vahva epäilys, onko Suomessa ylipäänsä teini-ikäisille jalkapalloilijoille riittävää valmennusta? Tai edes halua siihen?
Nurmishakki

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 31.07.2020 klo 16:31:51

Eihän tuollaiseen listaan pysty oikeasta vastausta antamaan!?

Lyhyesti:
Kyllä valkulla pitää peruskoulutus hommaan olla.
Pöllöliiton mukaan näin: "UEFA A -valmentajakoulutus antaa valmiudet edustustason joukkueiden valmentamiseen ja johtamiseen sekä nuoren huippupelaajan kehittämiseen. Koulutuksessa suunnitellaan, johdetaan ja arvioidaan nuorten joukkueen harjoituksia ja otteluja sekä paneudutaan erityisesti joukkueen pelaamiseen ja harjoittelun kehittämiseen."

Vähintään sama työkokemus valmennuksesta kuin pelaajilla harjoittelukokemusta. Yhtään potentiaalista kilpapelaajaa ei saa käyttää harjoittelukappaleena. Piste. 

Psykologin silmää omaava diktaattori olisi ihan jees.
Vanhemmilla ei enää mitään sanansijaa tuossa vaiheessa.
Valmentaja voisi olla sellainen 50+ eli herkkyyttä kovassa paketissa. Mielellään kasvattanut omat teininsä jo maailmalle. Elämän kovat reaaliteetit kiteytyneet kuin virtsakivet.
Pudottelee pelaajille napakoita ja timanttisia elämän- ja pelillisiä totuuksia kuin virtsakiviä kaakelille ottaen samalla pelaajat hyppysiinsä. Vaatii paljon ja palkitsee oikeudenmukaisesti. Pelaajista ainakin se motivoitunein joukko tulee syömään hänen kädestään.
Apinakin osaa treenauttaa kovaa, mutta tehdään niitä toisaalta matalatempoisia treenejä kasvattaen peliälyä, pelitaitoa, tekniikka, joukkuepelaamista ja kuntoa sekä toisaalta pari kertaa viikossa mennään todella kovaa. Tempo, tempo, tempo. Nopeustreenit.
Jätetään se futarin keskipaksuksi massaksi tuhoava 70-90 % tehoinen treeni pois ja mennään joko matalilla sykkeillä tai sitten ihan satalasissa. Tehdään oikeita urheilijoita.
Käydään salaa seuralta treenaamassa itselle se fysiikka.
Seura ei pysty antamaan kaikkea, vain mahdollisimman hyvät joukkuetreenit.
Mawa

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 03.08.2020 klo 19:06:10

Kun on päässyt jo tohon vaiheeseen niin asenne ratkaisee lopun, jos sulla on muuten riittävä tekniikka, riittävät nopeusominaisuudet, voimaa on vielä muutama vuosi aikaa kehittää, ja riittävä pelitaito, pallosilmä, uskallus rohkeaan pelaamiseen. Tietysti sä tarttet hyvän ja kokeneen valmentajan sekä motivoituneet pelaajat ympärillesi. Jos valmentaja on aloittelija huipputeinijengissä ja pelaajat sun ympärillä ei ole motivoituneita, niin lähde ja vähän nopeasti etsimään ympäristö joka ei pistä hanttiin sun kehitykselle!   
Ylikunto

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 04.08.2020 klo 21:48:01

No eipä tässä mitään uutta tullut tai keskustelua syntynyt. Joko aihe ei kiinnosta tai on liian vaikea. Todennäköisesti osaamista eikä kiinnostusta yksinkertaisesti ole teini-ikäisen jalkapallopallovalmennukseen. Näkeehän sen tuloksistakin. Tässä vaiheessa tiputaan maailman kärjen vauhdista.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 04.08.2020 klo 22:11:19

No eipä tässä mitään uutta tullut tai keskustelua syntynyt. Joko aihe ei kiinnosta tai on liian vaikea. Todennäköisesti osaamista eikä kiinnostusta yksinkertaisesti ole teini-ikäisen jalkapallopallovalmennukseen. Näkeehän sen tuloksistakin. Tässä vaiheessa tiputaan maailman kärjen vauhdista.

Todellisuudessa kokoajan ollaan jääty jälkeen, mutta vasta teini-iässä se huomataan. Miksi? Nuorempana ei juurikaan mennä ulkomaille tai jos mennään niin ei pelata sellaisissa tapahtumissa missä ero näkyisi. Ja sen lisäksi sitten

Jos esittää myös tälläisiä väittämiä: "Pelkäänpä, että junnun vanhemmat vaikuttavat olevan enemmän sisällä vaatimustasosta kuin seurojen päättäjät. " ja siis kategorisesti kaikki junnujen vanhemmat tietää paremmin kuin minkään seurojen päättäjät, niin ei kai tuossa enää kauheasti ole sijaa keskustelulle. Itse taas näen että siinä missä seuroissa on puutteita, niin yhteiskunta ja perheet vielä vähemmän osaavat tukea pelaajia oikealla tavalla kohti menestystä. Siinä missä maailmalla ymmärretään sen työn määrä mikä huipulle vaaditaan, niin Suomessa ei kauheasti ymmärretä. Samoin Suomessa ennemmin perhe tai ainakin ympäristö kehottaa pelaajaa panostamaan vain opiskeluun ja pitämään fudiksen harrastuksena, jne.

Suomessa on noita mainittuja "kilpaseurojakin" varmaan 50-100(vaikea määritellä) ja jos ne kaikki pitäisi niputtaa ja kerralla arvioida täällä foorumilla, niin kohtuu vaikea tehtävä. Mahdoton tehtävä oikeastaan.

Tämä yksi oikeastaan kuvaa aika hyvin sitä "Suomen kuvaa"-> "Alkulämmittelyihin kyllästyneet teinit? Miten keksitään uusia virikkeellisiä alkulämpöjä, millaisia ne voisivat olla?" jos pelaajat eivät ymmärrä itse alkulämmittelyn merkitystä ja sitä että keho aktivoidaan, niin silloin ollaan jo niin syvällä metsässä että puulta ei varmaan muuta nähdä. Tuo nyt vain esimerkkinä siitä että jos huipulle haluat niin aika helvetisti pitää tehdä niitä "tylsiä asioita". Siitä asiasta kysymään vaikka Tim Sparvilta...
« Viimeksi muokattu: 04.08.2020 klo 22:15:19 kirjoittanut Jortsukka »
Kiharatukka

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 05.08.2020 klo 20:05:07

Hieman OT.
Syitä on helvetisti miksi ollaan jäljessä. Mutta mielestäni yksi suuri syy on epätasainen joukkue.
Varmasti jokainen junnuna futannut muistaa jostakin (hieman heikommasta) joukkueesta sen yhden, täysin ylivoimaisen pelaajan, joka voisi pelata vaikka missä.
Mielestäni valmentajan pitäisi ohjata tätä oikeasti lupaavaa ja lahjakasta junnua tasokkaampaan joukkueeseen, mikäli omalla seuralla tällaista ei ole tarjota. Aivan liikaa on hukattu näitä superjunnuja.
Pelailet, koska se on kivaa ja olet jengin "kingi". Sitten 16vuotiaana siirryt johonkin kovempaan joukkueeseen, ja huomaat ettet olekaan kaikista paras, ja motivaatio tässä usein lopahtaa.

Summa summarum; pelaajat omantasoistensa joukkoon, mahdollisimman nuorina. Muutoin kehitys laahaa, varsinkin näillä oikeasti lahjakkailla junnuilla.

Pahoittelut sekavahkosta tekstistä.
Jalalla

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 05.08.2020 klo 22:58:10

Todella laaja aihepiiri,joten nappaampa siitä palasen.Peluri nyt preteinivaiheessa ja joukkueessa painotusratkaisuna tehty taidollisten  ominaisuuksien kehittäminen omatoimiharjoitteluna.Resursit huomioon ottaen ratkaisu kokonaisharjoittelua silmällä pitäen oikea.Kuitenkin joukkueen pelaajien määrä jolla ens.kosketus,pääylh pelaaminen,syöttäminen etc edustaa ehkä ~15%,joukkueen kokonaismäärästä.Vauhdin nyt lisääntyessä virheet nousevat potensiin.Joukkueharj taas alettua,rasitusvammoja rupeaa kuoriutumaan.Joukkueen taholta kuitenkin erinomainen omatoimiharj ohjelma.Veikkaampa että pitkässä juoksussa omatoimiharj/koronan tuoman harjottelutauon osalta joidenkin pelureiden osalta kodin,vanhempien tuki puuttuu täysin.omalta osaltamme sanoisin että omatoimiharjoittelua on 1-2 krt/vkossa(ohjatusti),ei jää puuttumaan n 3krt/vkossa jonkinlaisen säädyllisen tason saavuttamiseen myöh,joten leijumisen vaaraa tuskin on.
kovis11

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 07.08.2020 klo 21:25:53

Hieman OT.
Syitä on helvetisti miksi ollaan jäljessä. Mutta mielestäni yksi suuri syy on epätasainen joukkue.
Varmasti jokainen junnuna futannut muistaa jostakin (hieman heikommasta) joukkueesta sen yhden, täysin ylivoimaisen pelaajan, joka voisi pelata vaikka missä.
Mielestäni valmentajan pitäisi ohjata tätä oikeasti lupaavaa ja lahjakasta junnua tasokkaampaan joukkueeseen, mikäli omalla seuralla tällaista ei ole tarjota. Aivan liikaa on hukattu näitä superjunnuja.
Pelailet, koska se on kivaa ja olet jengin "kingi". Sitten 16vuotiaana siirryt johonkin kovempaan joukkueeseen, ja huomaat ettet olekaan kaikista paras, ja motivaatio tässä usein lopahtaa.

Summa summarum; pelaajat omantasoistensa joukkoon, mahdollisimman nuorina. Muutoin kehitys laahaa, varsinkin näillä oikeasti lahjakkailla junnuilla.

Pahoittelut sekavahkosta tekstistä.

Itsehän kuulun kultaiseen Kaikki pelaa -sukupolveen ja silloin ainakin koutsit piti kynsin hampain näistä kingeistä kiinni, että voittavat otteluita. Täähän ei tietenkään palvele ketään, eikai tämä kulttuuri ole vielä voimissaan?

Ainakin omalla kohdalla teini-iässä homma lässähti kun alettiin treenaamaan tosissaan, mutta ei sitten ollut mitään tavoitetta tai syytä, kun seuralla ei ollut edes A-jengiä saati mitään miesten jengiä. Pääsin kerran johonkin ikisten peliin maaliin 'palkinnoksi' :D

En tiedä futiksen pääsarjan junnujengeistä ja edustusjoukkueen yhteistyöstä mitään, mutta jos vertaa jääkiekkoon ja omiin kokemuksiin niin siellä ollaan kuitenkin miesten jengin kanssa samalla hallilla jo ihan pikkupojista, joten se polku edes sinne A-junnuihin ja edarin oville on vähän enemmän kokoajan esillä.


 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines