TPS - Honka 0-2 6.8.2020, Veritas StadionTPS 5-2-1-218 Tehe - 16 Muzaci
34 Pyyhtiä
6 Peräaho - 2 Moundi
19 Alhassan - 14 Pikkarainen - 25 Hernandez - 4 Holma - 33 Varmanen
1 Koponen
Honka 3-4-380 Savage - 9 Dongou - 10 Kaufmann
7 Levänen - 8 Hervas - 33 Tammilehto - 24 Banahene
16 Rasimus - 4 Ivanov - 26 Hatakka
13 Murray
Paikan päältä lyhyttä raporttia seuraavaksi luvassa. Olihan se näin puolueettomanakin mentävä katsomaan J. Johanssonin kotidebyyttiä, joka päättyi 0-2 tappioon. Samalla toki näin ensi kerran ikinä Hongan edustusjoukkueen livenä. Sen lisäksi, että olin katsonut Tepsin viimeisimmän pelin RoPSia vastaan, katsoin maanantaina myös hieman Lahden ja Hongan välistä peliä, jotta minulla oli jo valmiiks hieman osviittaa siitä, miten Honka saattaisi pelata. Ikävä kyllä olympiakatsomo ja sen piippuhylly ei ikinä auennut, joten pääkatsomon E-lohko sai toimia tukikohtanani.
Honka pallollisena vs. TPS pallottomanaHonka avasi alhaalta 3-1-3-3 muodolla, jota se käytti viime pelissäkin Lahtea vastaan. Topparit levittivät alhaalla ja vuorollaan joko Hervas tai Tammilehto putosi hakemaan palloa toppareiden yläpuolelta. Se kumpi ei pudonnut alas, sijoittui seuraavaan tasoon, mutta ei keskelle, vaan oikealle välikaistalle. Banahene oikeana wingbackina oli oikealla laitakaistalla leveydessä koko ajan ja Levänen vasempana wingbackina vasemmalla, mutta mielenkiintoista oli juuri tuo, että selkeästi toinen keskustan pelaajista sijoittui lähelle Banahenea. Yläkolmikko roikkui Tepsin puolustuslinjassa tehden sieltä juoksuja vastaan.
TPS puolusti RoPS-pelin tavoin 5-2-1-2 ryhmityksellä. Se yritti puolustaa ylhäältä asti nyt vähän rohkeammin kuin Rovaniemellä. Pyyhtiä merkkasi kärkiparin Tehe-Muzaci takana aina joko Hervaksen tai Tammilehdon, kumpi nyt ikinä palloa tulikaan vastaan. Siitä huolimatta Hongalla oli aina alakerrassa avausvaiheessa maalivahti Murray mukaan luettuna 5v3 ylivoima, jonka ansiosta se pystyi tulemaan melko vaivatta Tepsin prässin ohi, kun keskikentältä Moundi ja Peräaho jäivät lähemmäs puolustuslinjaa ja Hongan topparit pystyivät palloa kierrättämällä juoksuttamaan Teheä ja Muzacia, joten se, että Pyyhtiä merkkasi yhden pelaajan, ei paljoa vaikuttanut. Kun Honka tuli kerta toisensa jälkeen Tepsin alivoimaisen prässin ohi, noin muutoin kotijoukkueen puolustusmuoto asettui taas keskiympyrän yläkaarelle RoPS-pelin tapaan, mutta viime pelistä poiketen kahdeksan pelaajaa oli usein pallon alla eikä vain seitsemän. Pyyhtiä joutui nimittäin auttamaan puolustusta kahdeksantena pelaajana, koska Honka hyökkäsi usein kuudella pelaajalla ja joskus jopa seitsemällä. Mitä tulee vielä alhaalta avaamiseen, yksi helpottava tekijä Tepsin yläkolmikon prässin purkamisessa oli myös se, että varsinkin Ivanov ja Hatakka pystyivät ohittamaan jalallakin vastustajansa vartaloharhautuksen jälkeen. TPS onnistui oikeastaan vain kerran avausjaksolla sotkemaan Hongan pelinrakentelua, kun Muzaci prässäsi Ivanovia keskellä eikä tämä löytänyt Tammilehtoa syöttövarjosta, vaan aikaili hieman liikaa ja Muzaci sai jalan väliin syöttöön, mutta pallo kimposi heti päädystä yli ja Honka sai uuden maalipotkun.
Vieraiden muoto puolessa kentässä oli usein 3-1-6 kuten Lahtea vastaan eli topparit ja Hervas/Tammilehto pyörittivät peliä puolessa kentässä Tepsin kolmea ylintä pelaajaa vastaan 4v3 ylivoimalla. Wingbackit pitivät leveyden sivurajoilla ja venyttivät isäntien muotoa sivuttaissuunnassa. Heidän välissään pörräsivät Dongou, Savage, Kaufmann ja Tammilehto/Hervas välikaistoilla ja keskellä. Lahtea vastaan Hervasin vierellä pelannut Voutilainen hakeutui jatkuvasti vastustajan kahden alimman linjan väliin luomaan ylivoimia välikaistoille ja tekemään pystyjuoksuja. Tammilehto teki samoin, mutta häneltä ei nähty pystyjuoksuja, vaan niistä vastasivat enimmäkseen Savage, Dongou ja wingbackit. Hervas oli vähän konservatiivisempi eli silloin kun Tammilehto haki palloa alhaalta, Hervas ei ihan niin helpolla noussut kuitenkaan linjojen väliin, vaan pysytteli oikealla välikaistalla vähän varmistavammassa roolissa antaen Banahenelle vapauksia nousta enemmän, jolloin muoto oli enemmän 3-1-1-5. Kaufmannilla oli puolestaan hyvin vapaa rooli hyökkäyskolmanneksella. Hän seilasi jatkuvasti välikaistalta toiselle ja oli keskelläkin joskus. Pari kertaa avausjaksolla hän oli myös vasemmalla laitakaistalla, kun Levänen teki juoksun sisempää laitakaistaa pitkin, mutta nuo tilanteet olivat kuitenkin harvassa ja pääosin Levänen pysytteli leveydessä. Nimellinen vasen laituri Savage puolestaan kavensi myös voimakkaasti keskelle ja nimenomaan keskelle asti Dongoun vierellä eli hän pelasi jopa toisena kärkenä, jos niin voisi sanoa roikkuen Tepsin puolustuslinjassa Dongoun vierellä ja Kaufmann liikkui täyttämään usein noissa hetkissä vasenta välikaistaa, jolloin puolestaan Hervas/Tammilehto pystyi täyttämään tuon oikean välikaistan. Jatkuvasti kaikki viisi hyökkäyskaistaa olivat kuitenkin täytettynä ja kruunuksi keskellä oli usein kaksi pelaajaa Savage ja Dongou. Periaatteessa tavoitteena oli siis luoda 6v5 ylivoima Tepsin puolustuslinjaa vastaan, mutta toki turkulaiset saivat apuja Moundilta ja Peräaholta sekä myös Pyyhtiältä alaspäin.
Se pitää vielä todeta, että välillä Honka siis hyökkäsi jopa seitsemällä pelaajalla, kun sivutopparit nousivat välikaistoja pitkin keskitysasemiin (Hatakka muutaman kerran avausjaksolla) tai tekivät juoksun boksiin (Rasimus). Noissa hetkissä tasapainosta huolehtivat vain kaksi alas jäänyttä topparia ja Hervas/Tammilehto. Lahti-pelissä Hongan oikea toppari Aalto teki rohkeita kuljetuksia reilusti vastustajan kenttäpuoliskolle ja laitapuolustajan koulutuksen omaavalle Hatakalle vastaava rooli sopi täydellisesti eli hänkin siis välillä nousi jopa parinkymmenen metrin päähän maalista oikealle välikaistalle keskittämään. Kun tuohon vielä lisää sen tosiasian, että toinen keskikenttäpelaajista oli siis aina oikealla välikaistalla avausvaiheessa, se johti Lahti-pelin tapaan siihen, että Honka hyökkäsi paljon oikean laidan kautta. Mukavan rohkeaa hyökkäyspeliä kaikkinensa, jossa yhtenä olennaisena osana olivat myös paikkojen vaihdot. Kuten todettua, Kaufmannilla oli täysin vapaa rooli eikä Savageakaan oltu kahlittu. Yläkolmikosta kuitenkin Kaufmann tuli eniten palloa vastaan ja hänelle luonnollisesti pelattiin maitse pituudesta johtuen. Lahti-peliä katsoneena oletin, että Dongouta olisi käytetty enemmän kohdepelaajana myös, mutta kun tosiaan Tepsin prässi oli melko helppo ohittaa, hän pystyi roikkumaan useammin Savagen kanssa Tepsin toppareiden edessä.
Mitä tulee isäntien toppareihin, he selvisivät vielä avausjaksolla erinomaisesti vieraiden paineesta. Erityisesti vakuutuin kovuudesta maakaksinkamppailuissa eteenpäin puolustettaessa. Seurauksena oli toki muutamia rikkeitä ja Hongalle jopa seitsemän vapaapotkuja (ihan kaikki eivät toki hyökkäyskolmannekselta), mutta ainakaan ohi heistä ei menty eivätkä Savage, Dongou ja kumppanit päässeet kääntymään linjan edessä. Lisäksi rikkeitä oli varaa tehdä, kun erikoistilannepuolustus toimi, josta myöhemmin lisää. Selustaan suuntautuneetkin syötöt Tepsin puolustuslinja selvitti vaivatta. Ainoa vaaran paikka oli 17. minuutilla, kun tilanteenvaihdossa suojaamatonta linjaa vastaan Hervas chippasi pallon Varmasen pimeältä puolelta pystyyn kirmanneelle Leväselle, mutta tämän haltuunotto karkasi Koposelle. Lahti-pelissä ihan vastaavasti Honka käytti paljon ristipalloja keskustan kaksikon kautta wingbackeille, mutta hitaissa hyökkäyksissä nuo eivät vaaraa tai sekasortoa isäntien muodossa aiheuttaneet. Puolustuslinjan lisäksi Moundi-Peräaho kaksikko uurasti hyvin alaspäin. Tuosta parista pidin erityisesti Moundin katkoista ja Varmasen auttamisesta laidassa. Kolmas keskikenttäpelaaja eli Pyyhtiä teki myös nöyrästi töitä alaspäin, jotta Hongalla ei olisi ollut niin helppoa kierrättää palloa Tepsin seitsemän alimman pelaajan etupuolella Hervaksen ja Tammilehdon kautta.
Sen sijaan Tehe ja Muzaci jäivät lähes aina ylös kaksistaan odottamaan vastaiskuja. Avausjaksolla he putosivat alemmas lähinnä silloin, jos pallo kierrätettiin Leväselle (jolloin Muzaci spurttasi ainakin pari kertaa avausjaksolla takaprässäämään) tai Hatakka nousi Tepsin puoliskolle selvästi (Tehe teki tällöin töitä alas, jos Pyyhtiä oli keskemmällä). Muutoin he päivystivät puolessa kentässä, mutta olivat lähes aina 3v2 tai 4v2 alivoimatilanteessa Tepsin riistäessä pallon, jonka jälkeen kun TPS pelasi palloa pystyyn, ei Tehellä ja Muzacilla ollut realistista mahdollisuutta luoda mitään vaaraa ilman Hongan alakerran apuja. Lisäksi Pyyhtiä oli hyvin heikko pallollisena ja antoi lukuisia harhasyöttöjä avausjaksolla riistojen jälkeen, jonka takia Honka sai ilmaiseksi palloja takaisin päästen jatkamaan vyöryttämistään. Ihan ansaitusti Latonen korvasikin Pyyhtiän tauolla. Paras positiivinen tilanteenvaihto Tepsiltä nähtiin avausjaksolla 15. minuutilla, kun Ivanovin voittaman ykköspallon Hervas hukkasi Varmaselle louhikkokosketuksella. Sen jälkeen Muzaci pääsi palloon käsiksi, leikkasi laidasta keskelle ja laukoi hieman ohi oikealta 18 metristä. Muzaci oli ylipäätään yläkolmikosta mielestäni pallovarmin kyeten ahdistettunakin löytämään oman pelaajan vierestä ja kaksinkamppailuissa vahvin eli selkeästi Pyyhtiää ja Teheä parempi tässä pelissä. Toisella jaksolla puolestaan Alhassan luki hyvin syötön keskustasta kohti Kaufmannia, mutta sitten jatko eteenpäin boksiin Latoselle karkasi pitkäksi. Tuo oli ehkä se toisen jakson potentiaalisin tilanteenvaihto isänniltä.
Honka sai lopulta aikaan vain yhden laukauksen kohti maalia avausjaksolla ja sekin lähti Hervasin jalasta 22. minuutilla sen jälkeen, kun Tehe menetti pallon Tammilehdolle Pikkaraisen avattua pallon hänelle alhaalla tapahtuneen katkon jälkeen, mutta Tehe ei pystynyt pitämään palloa ja Tammilehto löysi vierestä Hervasin, joka tykitti kohti alakulmaa ennen kuin Peräaho ehti blokkaamaan. Koponen torjui pallon alakulmasta heittäytyen kulmapotkuksi. Muut kaukolaukaukset avausjaksolla paukkuivat reilusti yli maalin yhtenä murtautumismallina Tepsin viiden linjaa vastaan. Toisella jaksolla Kaufmann oli lähellä maalia 72. minuutilla upealla kaukolaukauksella, mutta senkin Koponen torjui puolestaan yläkulmasta.
Mitä tulee muutoin toiseen jaksoon, Honka iski kaksi maalia hieman ennen tunnin täyttymisen molemmin puolin. Mikään ei ollut siihen asti muuttunut avausjaksosta. Ensimmäisessä maalissa sekä Kaufmann että Dongou olivat periaatteessa yhtä aikaa palloa vastassa. Hatakka syötti läheltä oikeaa sivurajaa keskiviivalta välikaistalle Dongoulle. Savage jäi roikkumaan topparien viereen. Dongou sai pallon ja jatkoi sen yhdellä kosketuksella viereen linjojen väliin Kaufmannille, joka pääsi tempokuljettamaan kohti suojaamatonta linjaa, kun Moundi myöhästyi Dongoun taklaamisesta ja Peräaho oli ollut prässäämässä Hatakkaa. Latonenkaan ei ennättänyt takaprässäämään enää Kaufmannia, joka kuljetti boksin reunalle asti, harhautti linjasta irronneen Holman ja syötti sitten Savagelle, joka oli taitavasti sijoittunut Hernandezin ja Pikkaraisen väliin. Kumpikaan toppareista ei saanut katkottua Kaufmannia pientä siirtoa eteenpäin, Savage otti pallon näyttävästi haltuun pyörähtämällä ja sijoitti alakulmaan ohi Koposen. Hienosti rakennettu osuma.
Toisessa maalissa näkyi hieman Johanssonin perisyntiä Mornockissa eli Honka hyödynsi wingbackin ja sivutopparin väliin jääneen tilan. Ensinnäkin se tuli Tepsin silloisen yläkolmikon Tehe-Ääritalo-Latonen ohitse vain sillä, että Murray heitti pallon Hatakalle, jonka juoksuvoima riitti kuskaamaan pallon lähes keskiviivalle asti Tehen takaprässistä huolimatta. Kuten todettua, Hatakan ja Ivanovin kyky ohittaa prässi jalallakin oli hyödyksi vieraille. Hatakka vaihtoi puolen kentän tuntumassa painopisteen vasemmalle Leväselle, joka puolestaan lähti kuljettamaan vasenta välikaistaa pitkin ja Hervas liikkui harvinaisesti leveyteen sivurajalle. Pian kuitenkin Savage tuli auttamaan, jolloin Hervas putosi varmistamaan välikaistalle, kun Savage ja Levänen alkoivat ratkomaan tilannetta laidassa Varmasta ja Moundin korvannutta Lähdettä vastaan. Latonen puolestaan liikkui keskeltä laitaan estämään syötöt Hervasille, mutta samalla se avasi tilan keskelle Tepsin puolustusmuodon etupuolelle. Tammilehto näki tuon tilan ja nousi täyttämään sitä oltuaan auttamassa pelin avaamisessa ensin alempana. Savage syötti sivurajalta keskelle ja lähti heti perään juoksemaan Varmasen ohi pystyyn. Levänen oli tuossa vaiheessa välikaistalla Lähde lähellään. Lähde seurasi Levästä eritoten siksi, että hän halusi tukkia aukon, joka syntyi Varmasen ja Holman välille, kun Savage imi Varmasen sivurajalle. Savegen syötettyä Tammilehdolle keskelle Levänen tyhjensi kuitenkin kaistansa ja teki kierron takaisin sivurajalle samalla, kun Savage spurttasi kohti maalia sivurajalta. Lähde ei lähtenyt seuraamaan Levästä, vaan ihan oikein pysytteli tuossa välikaistalla tukkimassa yhä aukkoa Varmasen ja Holman välissä. Hän kuitenkin lähti hieman antamaan painetta Tammilehdolle, mutta tämä jatkoi yhdellä kosketuksella seinän takaisin Savagella eikä Lähde sinänsä lähes oikeasta sijoittumisesta huolimatta saanut katkoa aikaan. Tammilehdon pystysyöttö tavoitti Savagen Varmasen ja Holman välistä, kun Lähde ei siis syöttöä saanut katki. Demba otti pallon hyvin haltuun ja laukoi etutolppaan. Kakkospalloon ehtivät kuitenkin ensin painottomalta puolelta boksiin leikannut Banahene ja keskellä väijynyt Dongou. He törmäsivät, mutta saivat pallon samalla maaliin. Osuma merkittiin Dongoulle ja Banahene loukkaantui samassa sen verran pahoin, että joutui jättämään pelin kesken. Mutta joo, tämäkin maali oli hyvin rakennettu. Ihan liikaa en halua moittia Johanssonia siitä, että vastustaja vihdoin hyödynsi wingbackin ja sivutopparin väliin jäänyttä tilaa venytettyään ensin muotoa sivuttaissuunnassa jo koko avausjakson, koska yhtä lailla maailman paras maajoukkue Belgiakin vuotaa samasta paikasta puolustussuuntaan, jos se jostain on vuotaakseen.
TPS pallollisena vs. Honka pallottomanaSiirrytään sitten Tepsin pallolliseen vaiheeseen. Se avasi alhaalta edellisen pelin tapaan 3-4-3:lla tai 2-1-4-3:lla. Toppareista Hernandez nimittäin taas nousi avausvaiheessa selvästi Pikkaraista ja Holmaa ylemmäs käytännössä keskikentälle vieden mukanaan samalla Dongoun, joka merkkasi Hernandezia samalla, kun Kaufmann ja Savage painostivat kahta muuta topparia. Honka prässäsi Lahtea vastaan ylhäältä kallellaan olevalle 4-3-3:lla. Niin se teki tässäkin pelissä. Yläkolmikon takana Hervas merkkasi Moundin ja Tammilehto Peräahon. Banahene puolestaan oli samassa keskikentän linjassa ja irtosi prässäämään Alhassania, jos TPS yritti edetä tämän kautta. Sen sijaan Levänen putosi aina topparien kanssa samaan tasoon neljänneksi pelaajaksi puolustuslinjaan. Lahtea vastaan Banahene pelasi vasemmalla ja putosi puolestaan silloin puolustuslinjaan asti, kun Savage oikeana wingbackina jäi keskikentän linjaan, joten systeemi oli sama, vaikka miehet hieman eri paikoilla. Erona Lahti-peliin oli tosin se, että siinä pelissä Hervas ja Voutilainen eivät miesvartioineet Lahden kahta muuta keskikenttäpelaajaa Dongoun pihdeissä olleen Eninfulin yläpuolella. Tässä pelissä siis Dongou merkkasi Hernandezin, joka oli eninfulmaisesti kahden topparin yläpuolella ja Hervas-Tammilehto kaksikko lisäksi huolehti Moundista ja Peräahosta.
Tepsin yläkolmikko sitten luonnollisesti roikkui Hongan puolustuslinjassa, mutta oli Leväsen laskeutumisen myötä 4v3-alivoimatilanteessa. Alhaalla Tepsillä oli sen sijaan 7v6-ylivoima, kun Varmanen jätettiin vapaaksi sivurajalle. Jos pallo kierrätettiin hänelle, yleensä kyllä sitten Hervas ja yläpuolelta Savage/Kaufmann antoi painetta, jottei Leväsen välttämättä tarvinnut jättää paikkaansa. Syvällä Honka puolusti 5-3-2:lla eli Kaufmann putosi selkeästi keskikentän linjaan oikealle jättäen Savegen ja Dongoun ylimpään prässilinjaan, mutta eipä tuota muotoa nähty kuin aniharvoin, koska Tepsin pallollinen tekeminen oli niin heikkoa. Silloin kun se avausjaksolla pari kertaa sai pelin rauhoitettua puolessa kentässä, se käytti 3-2-5 muotoa eli Moundi-Peräaho kaksikko liikkui Savagen ja Dongoun takana etsimässä tiloja, kun topparit kierrättivät palloa keskiviivalle. Wingbackit nousivat huolehtimaan leveydestä ja venyttämään Hongan muotoa tuloksetta samalla, kun Pyyhtiä ja kärkipari olivat keskellä tai välikaistoilla. Pyyhtiän tehtävä oli aktiivisemmin liikkua linjojen välissä poikittaissuunnassa, kun Tehe ja Muzaci vaikuttivat enemmän odottavan palloja jalkaan keskellä. Muutaman kerran TPS yritti murtautua siten, että Pyyhtiä liikkui tosiaan kahden alimman linjan välissä poikittain lähelle wingbackia, joka yritti jatkaa laidasta keskelle ja Pyyhtiä sitten välikaistalta yhdellä kosketuksella eteenpäin keskiakselille Tehelle ja Muzacille, mutta tuloksetta. Avausjaksolla TPS ei kirjannutkaan yhtään laukausta maalia kohden. Toki Rasimus blokkasi boksissa Muzacin yhden kudin takaviistosta Tehen ja Alhassanin esityöstä laidalta, mutta tuokin oli seurausta riistosta hyökkäyskolmanneksella ja sitä seuranneesta puolinopeasta käännöstä, jossa Honka ei ollut ihan kunnolla organisoitunut vielä.
Tepsin topparit ansaitsivat kehut avausjakson osalta, mutta Hongan toppareita haluan kehua koko pelistä. He voittivat pääpalloja hyvällä prosentilla, kun TPS yritti ohittaa Hongan kallellaan olevan 4-3-3 miesvartiointiprässin vähemmän yllättäen pidemmillä syötöillä kohti usein alivoimaista yläkolmikkoa. Varsinkin Ivanov oli uskomaton härkä Teheä vastaan läpi illan eivätkä Hatakka ja Rasimus jääneet pöllömmiksi. Ivanov jäi kuitenkin erityisesti mieleen. Näin hänet muistaakseni ensi kerran livenä niin ikään ja hän oli jopa parempi kuin TV-ruudun välityksellä pystyi aistimaan. Fyysinen preesens oli priimaa tähän sarjaan ja pääpallojen voittamisen lisäksi rohkeus ja kyvyt riittivät prässin allakin. Toisen jakson lopussa hän itse pujotteli muun muassa kolmen tepsiläisen ohi puolustuskolmanneksella ennen kuin hankki vapaapotkun oikea-aikaisella suojaamisella. Myös jalkanopeus riitti niissä hetkissä, kun TPS yritti riistojen jälkeen pelata nopeasti korkealla olleen linjan selustaan. Hatakka ja Rasimus pärjäsivät niin ikään hyvin juoksukilvoissa pystyen pitämään Tehen ja Muzacin sekä myöhemmin Diopin ja Ääritalon vaivatta selkiensä takana.
Toisen puoliajan vaihtojen myötä Honka pitäytyi kuitenkin ryhmityksessään. Banahenen vaihduttua Martiniin, Kaufmann putosi wingbackiksi hetkellisesti ja Martin otti hänen vapaan roolin yläkolmikossa. Tuo johti juuri siihen 72. minuutin kaukolaukaukseen eli Martin linjojen välistä petasi paikan painottomalta puolelta kaventaneelle Kaufmannille. Heti sen jälkeen Kaufmannkin kuitenkin otettiin lepäämään, jolloin Savagesta tuli wingback Sejdiun tullessa yläkolmikkoon. Voutilainen korvasi samalla Tammilehdon yksi-yhteen, vaikka Hervasinkin vaihtamista olisi voinut harkita hänen otettuaan rutkasti iskuja vastaan jaloille pienien tilojen taitavien kääntymisten ansiosta. Sejdiu tuli kentälle nimelliseksi oikeaksi laidaksi ja Martin meni operoimaan enemmän vasemmalle, mutta yhä paikat vaihtuivat kaiken aikaa hyökkäyskolmanneksella. Kymmenen minuuttia ennen loppua Heinonen korvasi Dongoun piikissä Arko-Mensah Leväsen vasemmalla.
TPS muutti sen sijaan muotoaan tappioasemassa. Diopin tultua sisään 79. minuutilla, Ääritalo meni vasemmalle ja Tehe oikealle. Latonen oli kymppinä Diopin alla. Strasser ja Lähde olivat pohjalla eli muoto muuntui 4-2-3-1:een Pikkaraisen mentyä vaihtoon. TPS muutti avaamistaan myös alhaalta 2-3-5:een. Varmanen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös vastustajan puolustuslinjaan Alhassanin jäätyä Strasserin ja Lähteen kanssa enemmänkin samaan tasoon alhaalta rakennettaessa. Eipä tuo muutos isäntien hyökkäämistä sen koommin piristänyt, joten ei siitä sen enempää.
ErikoistilanteetTPS nosti kulmissa rangaistusalueelle kuusi pelaajaa, mutta Tehe ei ollut RoPS-pelin tapaan pilkun tuntumassa, vaan ensimmäisessä kulmassa hän oli topparien, Muzacin ja Peräahon kanssa sulloutuneena myös vitosen alueelle. Pyyhtiä oli erikoistilannevastuussa yhä ja Moundi oli boksin reunalla, joten wingbackit Varmanen ja Alhassan varmistivat alhaalla.
Hongan kulmien puolustaminen tapahtui siten, että Kaufmann oli yksin boksin reunalla ja loput honkalaiset rangaistusalueella vitosen alueella tuossa ensimmäisessä variaatiossa, jossa Hongalla oli siis 9v6 ylivoima maalin edessä eikä vaaraa syntynytkään. Toisessa avausjakson variaatiossa vain Muzaci ja jokin toinen isäntien pelaajista, jota en kaukaa erottanut, olivat vitosen alueella ja neljä muuta kohdetta pilkun korkeudella. Tuossa variaatiossa Lahti-pelin tapaan Banahene puolusti etutolpan aluetta tolppamiehenä yhdessä Rasimuksen ja Ivanovin kanssa. Lisäksi Savage taisi olla puolustamassa taka-aluetta ja joku toinen pelaaja keskellä vitosen viivaa, joten maalin edessä Hongalla oli 5v2 ylivoima, jonka lisäksi loput neljä vapaata honkalaista ottivat vartiointiin neljä tepsiläistä pilkun korkeudella. Kaufmann ja Moundi olivat yhä boksin reunalla. Toisella jaksolla Hernandez voitti yhden Pyyhtiän lähettämistä palloista pilkun ja vitosen viivan välissä, mutta nikkasi yli. Tappioasemassa puolestaan TPS jätti boksin ulkopuolelle vain wingbackit ja käytti seitsemää kohdetta boksissa. Tehe oli takatolpalla ja Muzacin korvannut Ääritalo myös vitosen alueella, mutta lähempänä etutolppaa. Loput viisi juoksivat kauempaa kohti maalia Pyyhtiän korvanneen Latosen keskittäessä.
Tepsin sivuvapaapotkuissa Dongou oli yksin muurissa ja Kaufmann boksin reunalla. Muut kahdeksan pelaajaa olivat kohdealueella luomassa 8v6-ylivoiman. Ylhäällä olivat isänniltä topparit, Tehe, Muzaci ja Peräaho eli samat kohteet kuin kulmissa. Moundi varmisti wingbackien kanssa. Pyyhtiä keskitti viime pelin tapaan etualueelle, mutta ne blokattiin tehokkaasti.
Hongan vapaapotkuissa Varmanen oli aina muurissa saaden välillä seurakseen Peräahon. TPS puolusti seitsemän tai kahdeksan linjalla riippuen siitä, kärkkyikö Tehe puolittain boksin ulkopuolella. Honka nosti boksiin aina kuusi kohdetta. He olivat topparit, Banahene, Savage ja Dongou. Hervas ja Kaufmann olivat pallon takana, Tammilehto aina boksin ulkopuolella ja Levänen jäi ainoana vapareissa alas varmistamaan. TPS selvitti hyvin ykköspallot sivuvapaapotkuista. Hervas sen sijaan sijoitti vasurillaan pelivälineen maalin katolle suorasta vapaapotkusta avausjakson lopussa.
Hongan kulmapotkuja antoi viime pelissä Hervas vasurillaan, mutta tässä pelissä Kaufmann oli pallon takana. Boksissa oli viisi kohdepelaajaa, jotka olivat topparit, Djongou ja Savage. Heistä Dongou meni aina vitosen alueelle hämmentämään ja neljä muuta jäivät pilkun ympärille. Levänen jäi vaparien tapaan alas, joten Hervas ja Banahene olivat boksin reunalla ja Tammilehto liittyi heidän lähelle, jos Kaufmann ei antanut lyhyttä kulmaa. Viime pelissä Ivanov teki paljon juoksuja etualueelle ja Savage peruutti kohti takatolppaa. Savagelta olin näkevinäni samanlaisia liikkeitä tänäänkään, mutta Ivanov taisi pysytellä nyt enemmän keskellä.
TPS puolusti kulmia puolestaan hieman eri tavalla kuin viime pelissä. Kaikki topparit nimittäin olivat puolustamassa viiden metrin aluetta. Holma oli taaimmaisena, joten RoPS-pelin jälkeinen arvoitus hänen roolistaan erikoistilanteissa taisi ratketa siinä ja tosiaan hänellä ei ollut ainakaan tänään vartiointivastuuta. Alhassan seurasi Dongouta vitosen alueella eli hänellä oli sama tehtävä kuin RoPS-pelissä. Muzaci vartioi puolestaan Ivanovia, Pyyhtiä Rasimusta ja Moundi Savagea/Hatakkaa, joten jälleen TPS jätti yhden vastustajan merkkaamatta rangaistusalueella, koska Tehe ja Varmanen puolustivat lyhyitä variaatioita tehden kulmalipulle 2v2-asetelman Kaufmannia ja Tammilehtoa vastaan. Peräaho puolestaan oli boksin reunalla kakkospalloja varten lähellä Hervasta ja Banahenea. Honka voitti kulmat 6-4, mutta senkin paras paikka taisi olla toisen jakson sisäkierteinen pallo takatolpalle Savagelle, joka oli kuitenkin niin pienessä kulmassa, että pusku meni sivuverkkoon. TPS voi siis ottaa pienen sulan hattuun erikoistilanteiden puolustamisesta positiivisena seikkana tästä pelistä.
YksilötRaportin loppuun tutusti lyhyet pelaaja-arvostelut. Aloitan Hongasta. Maalissa Murrayta ei juuri testattu. Jalalla hän oli varma prässin alla ja käynnisti heitollaan toiseen maaliin johtaneen hyökkäyksen. Yleinen olemus oli terävä ja raamikas kuten maalivahdilla pitää ollakin. Toppareista Ivanovia kehuin jo ylempänä uskomattomaksi häräksi pääpalloissa. Lisäksi päätä ei huimannut ohittaa prässi tarvittaessa itse kuljettamalla. Ainoa kauneusvirhe oli avausjakson aikailu Muzacin prässiä vastaan. Hatakka teki aaltomaisia nousuja oikeana topparina Tepsin puoliskolle ja keskitti välillä oikealta välikaistalta läheltä boksin reunaa, joten niin syvälle hän nousi. Pallollisena hän oli hyvä ja Ivanovin tavoin pystyi kuskaamaan sitä tarvittaessa itse alustaen siten toisen maalinkin. Varma suoritus kaikkinensa ja pidin hänenkin puolustussuunnan tekemisestään Tepsin yläkolmikkoa vastaan. Rasimus oli puolestaan eleetön vasemmalla erottuvassa parrassaan. Syöttö varmasti omille eikä hölmöillyt. Hän voitti myös tarvittavat juoksukisat alaspäin.
Wingbackeista Levänen säväytti jo lämmittelyssä ampumalla kanuunamaisia maanuoliaisia boksin reunalta tiputuksista. Pelissäkin varsinkin toisella jaksolla hän pääsi pari kertaa vastaaviin asemiin, muttei saanut tulosta aikaan. Avausjaksolla hän teki myös sen yhden hyvän juoksun selustaan, mutta kosketus oli liian kova. Erikoistilanteissa hän jäi aina alimmaiseksi varmistamaan, joten niissä hän ei päässyt edes yrittämään loistamista, mutta mieleen jäi tosiaan tuo hyvä vasuri, jonka luulisi vielä loppukaudella tuovan pari maalia. Fysiikka näytti myös hyvältä kamppailuissa. Oikealla puolella Banahene oli hyvin elastinen tuttavuus. Jalat olivat sähäkät ja se auttoi usein seinäpeleissä sivurajan lähellä. Syötöt eteenpäin olisivat silti voineet olla tarkempia. Nopeuden ja ketteryyden ansiosta hänellä ei ollut ongelmia puolustussuuntaan. Harmillinen loukkaantuminen päätti illan tunnin pelin jälkeen.
Hervasista jäivät mieleen maukkaat kääntymiset matalan painopisteen kera ja niistä hankitut vapaapotkut vastustajan potkittua jaloille. Yksi vapaapotkuista oli myös lähellä painua yläkulmaan. Näin hänet ensi kerran vihdoin ja kyllähän hänestä tuli pitkälti mieleen Interin Muniz keskikentän maestrona, mutta Hervas vaikutti vielä sähäkämmältä ja voimakkaammalta maakaksinkamppailuissa. Vierellä Tammilehto alusti hyvin toista osumaa ja haki vuorollaan palloja toppareiden yläpuolelta Hervasin kanssa. Eipä hänestä jäänyt hirveästi sanottavaa. Joitakin hyviä katkoja hän teki Tepsin yrittäessä iskeä vastaan nopeasti, mutta vastapainona oli pari hassia paineen alla pallollisena. Erikoistilanteissa hän oli usein boksin reunalla odottamassa kakkospalloja, muttei niitä saanut.
Yläkolmikosta Kaufmannilla oli vapaa rooli. Pallollisena hän oli tietysti näkyvä alustaen voittomaalin ja kohauttaen yhdellä kaukolaukauksellaan, mutta minulle jäi eniten mieleen monipuolisuus pallottomana. Hän oli siis syvällä puolustettaessa 5-3-2 muodossa oikeana keskikenttänä, mutta Banahenen loukkaannuttua pystyi hoitamaan wingbackin tonttiakin moitteetta kymmenisen minuuttia. Hän oli todella hyvä hankkimaan rikkeitä ja taklaamaan, joten en keksinyt mitään negatiivista pallottomasta tekemisestä, vaan olin positiivisesti yllättänyt hänen kyvyistään kamppailla. Kerrassaan arvokas pelaaja monipuolisuutensa ansiosta. Savage teki yhden maalin ja siinä jatkuva keskelle ajautuminen lopulta palkittiin. Erikoistilanteissa hän oli lähes aina takatolpalla molemmissa päissä. Pallokosketus oli tutun kevyt kuten askelkin. Hyvä iltapuhde. Dongou jäi ehkä vähän pimentoon mielestäni, jos sitä avausmaalin alustusta ei lasketa. Pallottomana hän otti kyllä hyvin Hernandezin aina pois pelistä ylhäältä prässätessä, mutta hyökkäyskolmanneksella jotenkin pallot hänelle jäivät vähiin, kun hän oli topparien puristuksessa. Fysiikka näytti kyllä hyvältä ja erityisesti ensimmäiset askeleet olivat lennokkaat.
Vaihtopelaajista Heinosesta ja Arko-Mensahista ei jäänyt mielikuvia kymmenen minuutin aikana. Heinonen teki jokusen spurtin usein Alhassanin selustaa kohden, mutta ei saanut palloja. Arko-Mensah ehti toki hankkia heti varoituksen Ääritalolle kentälle tultuaan sähäkällä kuljetuksella, mutta siinäpä se sitten olikin. Martin sai peliaikaa puolisen tuntia. Hänetkin oli mukava nähdä paikan päällä. Dongoun tavoin pidin ensimmäisistä askelista, mutta tekniikka vaikutti vähän kankealta. Liekö vain toistaiseksi yhdellä liigamaalilla olleen jotain vaikutusta itseluottamukseen, mene ja tiedä. Ammattilaiselta hän kuitenkin muutoin näytti, mutta odotin jotenkin vielä parempaa pallokontrollia, vaikka hän ihan hyvin pari tempokuljetusta tekikin ja alusti Kaufmannin kaukolaukauksen. Ei mikään huono esitys siis vaihdosta. Voutilaisesta ei jäänyt havaintoja perussyöttöjen lisäksi, mutta Sejdiu ei ihan hirveästi vakuuttanut yrityksestään huolimatta. Hän vaikutti melko heiveröiseltä kamppailuissa, vaikka sinällään ihan hyvin hän otti oman paikkansa systeemissä ja pääsi paljon koskemaan palloonkin viimeisellä vartilla.
Kuten Johanssonkin totesi pelin jälkeen, joukkueiden kokoonpanoissakin oli eroja ja vieraiden fyysinen näkyi kyllä ylivoima juoksuissa ja kamppailuissa viheriöllä. Hongan yksilöt olivat huippuunsa trimmattuja mustavalkoisiin verrattuna. Pelaaja-aineksen laatu oli vieraiden eduksi, josta on luonteva siirtyä kotijoukkueen pelaajistoon.
Koponen oli maalissa mies paikallaan. Hän torjui pari kaukolaukausta näyttävästi eikä vuotanut keskityksissä, vaan teki hyviä vastaantuloja. Jalallakaan ei tullut virheitä. Toppareista Holma vakuutti avausjaksolla maakaksinkamppailuissa eteenpäin pumppaamisellaan köyhän miehen arajuurena. Hernandez teki RoPS-pelin tapaan puolestaan ainakin yhden hyvän katkon Hongan nopeassa vastaiskussa estämällä läpisyötön selustaan ja pumppasi myös varsinkin avausjaksolla virheittä eteenpäin estämään kääntymisiä. Toisella jaksolla sitten hänen ja Pikkaraisen välistä tehtiin voittomaali sen jälkeen, kun Holmakin oli ohitettu, joten tuosta maalista topparikolmikko voi ottaa pienet miinukset myös. Noin muutoin Hernandezin fysiikka ja olemus tekivät ohuen vaikutuksen. Aihioita on olemassa ja olihan hän lähellä maalintekoa kulmapotkusta vain hetki ennen vieraiden avausosumaa nousten korkeimmalla Pyyhtiän keskitykseen. Mitä tulee Pikkaraiseen, hän löysi joitakin kertoja avauksillaan esimerkiksi Muzacin sivurajan läheltä, mutta vastapainona oli myös osoitteettomia syöttöjä. Jalalla hän oli riittävän nopea juoksukilvoissa ja pystyi samalla pallolle päästyään siirtämään sen sivuun itselleen niin, että tilanne rauhoittui. Esimerkiksi toisella jaksolla Dongou taisi juosta hänen selässään, mutta Pikkarainen ehti palloon ensin ja siirsi sen itselleen viereen niin, että Dongou ryntäsi ohi.
Wingbackeista Alhassanilta odotin enemmän. Banahene pimensi hänet kyllä aika hyvin. Nyt lähinnä Alhassanista jäivät mieleen turhat käsien levittelyt tuomarille hävittyjen kamppailujen jäljiltä sivurajalla. Yhden hyvän nousun hän teki avausjaksolla pedaten sen Muzacin blokatun vetopaikan, mutta siinäpä ne väläytykset olivat. Toisella puolella Varmanen oli osasyyllinen toiseen maaliin. Kulmissa hän ei ollut enää tolppamiehenä, vaan puolusti lyhyitä variaatioita. Puolustussuuntaan hän sai paljon apuja Moundilta ja pärjäsi ihan OK muutoin. Ylöspäin anti oli hyvin ohutta.
Moundi oli mielestäni harvoja valopilkkuja. Hän teki erinomaisesti töitä alaspäin auttaen Varmasta ja katkoi paljon jopa liukumalla. Vasen jalka oli livenä nähtynä pehmeä, mutta joskus niin löysä, että sivuttaissyötöt jäivät liian hitaiksi ja ne katkottiin. Aihioita hänessä on kuitenkin olemassa ja näin väläyksiä potentiaalista ylöspäin kuten RoPS-pelin voittomaalissa nähtiin. Askel oli kevyt ja kun päätöksenteko kehittyy, hänestä voi olla vielä iloa. Vierellä Peräaho oli pallollisena melko turhake, mutta Moundin tavoin ainakin teki töitä alaspäin kuten Pyyhtiäkin edellistä peliä enemmän laskeutuessaan kahdeksanneksi mieheksi pallon alle usein. Hänen pallolliset ratkaisunsa positiivisissa tilanteenvaihdoissa olivat kuitenkin poikkeuksellisen huonoja, joten ansaittu penkkikomennus koitti tauolla. Pallokosketukset ja haltuunotot olivat sinänsä kohtuullisia, mutta syötöt eteenpäin heikkoja.
Kärkiparista Muzaci oli parempi kuten jo aiemmin totesin ja paras koko yläkolmikosta. Hän oli pallovarmin ja pärjäsi kamppailuissa parhaiten sekä prässäsi myös tilanteet loppuun asti ylhäällä. Teheltä odotin enemmän, koska hän on Ruudun välityksellä vaikuttanut potentiaaliselta tapaukselta, jolla fysiikka ja tekniikka saattaisivat riittää, mutta tänään hän jäi pahoin jalkoihin keskikentän kamppailuissa varsinkin Ivanovia vastaan. Juoksupalloissakaan hänellä ei ollut mahdollisuuksia haavoittaa vieraiden alakertaa, mutta eivät pallotkaan olleet mitään laadukkaita alhaalta. Klassinen ohipeli, jos näin voi todeta, mutta se jäi tosiaan mieleen, että oletin hänen olevan vähän vikkelämpi ja ketterämpi livenä, mutta päinvastoin hän oli yllättävän rymistelijämäinen olemukseltaan.
Vaihtopelaajista Latonen kokeili pari kertaa laukoa 20 metristä, mutta vedot paukkuivat tulostauluun. Kulmapotkujen laatu ei juuri eronnut Pyyhtiästä. Alaspäin Latonen teki pyyhtiämäisesti töitä, mutta anti pallollisena oli aika vaisua. Lähde ja Strasser korvasivat tunnin jälkeen keskustan kaksikon. Lähde oli osasyyllinen toiseen maaliin. Muutoin hän kyllä raastoi, mutta ei jättänyt itsestään sen kummempaa kuvaa. Strasser oli mukava nähdä livenä, mutta ei hänkään päässyt kunnolla esille. Pari kertaa hän rytmitti kohtalaisesti peliä vaihtaen painopistettä Tepsin rakentaessa lopussa alhaalta tappioasemassa, mutta juuri muuta en enää tähän aikaan yöstä muista. Ääritalo puolestaan ei tällä kertaa tullut sisään kymppipaikalle, vaan toiseksi kärjeksi Muzacin tilalle. Aika vähille palloille hänkin jäi eikä kamppailujen voittoprosentti ollut varmastikaan järin korkea. Prässätessä hän yritti ohjata muita käsillä, mutta eipä se auttanut, vaan Honka tuli yhtä helposti kuin siihenkin asti pois omalta puoliskoltaan. Diop puolestaan pelasi viimeisen kympin. Hänestä jäi mieleen yksi pystyjuoksu, jossa hänen ominaisuutensa eivät kyllä riittäneet alkuunkaan muistaakseni Rasimusta vastaan.
