FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.03.2024 klo 14:45:23 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2 ... 12
 
Kirjoittaja Aihe: ACF Fiorentina 1926  (Luettu 65483 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


: 07.08.2020 klo 10:15:49

Violetti. Yhdistelmä sinistä ja punaista, viisauden ja rakkauden värejä, ylhäisön statussymboli antiikin ajoista lähtien. Sateenkaaren sisimmäinen kehä, josta tavallisesti paljaalla silmällä havaitsee vain pienen häivähdyksen ja jonka erottaminen kysyy katsojalta herkkyyttä, intuitiota, mielikuvitusta. Keväiset kukat Fiesolen rinteillä, mykistävä auringonlasku Firenzen taivaalla. Väri, jonka jalkapalloileva maailma automaattisesti assosioi yhteen seuraan. Fiorentina ja violetti – violetti ja Fiorentina. Niin kuuluu olla.



Tämä on tarina siitä, kuinka Fiorentinasta tuli violetti. Tarina, joka alkaa lähes vuosituhannen takaa keskiajalta, maailmasta jossa ihmisyyden hienostuneimmat ilmentymät ja niiden äärimmäiset vastakohdat elivät rinta rinnan ihmisten jokapäiväisessä arjessa. Virtsan- ja verenhajuiset värjärien ja nahkurien ja teurastajien korttelit ja hienoimpien palatsien koristeellisimmat salit, ryönäiset päällystämättömät kadut ja patsain reunustetut piazzat ja loggiat, kaunein taide ja korkein tiede ja raakalaismainen, äkillinen ja arvaamaton tai joskus spektaakkelin vuoksi pitkitetty väkivalta. Oikukkaan sattuman ja puhtaan, laskelmoidun tarkoituksen äärimmäisiä vastakohtia on myös kertomus Fiorentinan violetista väristä.



Firenze, 1300-l.

Sattuipa kauan kauan sitten, kenties jo 1100-luvun loppupuolella, kaukana kaukana Toscanan lyyrisesti polveilevilta kukkuloilta ja Arno-joen hedelmällisestä laaksosta, että muuan matkamies pysäytti härkävankkurinsa, kapusi alas kuskinpukilta ja asteli tienvarteen helpottaakseen luonnollisia tarpeitaan. Emme varmuudella tiedä tapahtuman tarkkaa ajankohtaa tai paikkaa tai edes päähenkilöä, mutta sen verran tiedetään ja yleisesti tosiasiana tunnustetaan, että tuolla nimenomaisella keskiaikaisella kusitauolla oli historiallisen kauaskantoiset seuraukset. Nimittäin vetensä laskettuaan mies huomasi, että jäkäläisen ojan pohjalla hänen virtsansa oli muuttunut violetiksi.

Kyseessä oleva matkalainen oli firenzeläinen kauppias, joka hyvän kauppamiehen alati valppailla hoksottimilla välittömästi vainusi sattumassa piilleen kaupallisen potentiaalin. Värjättyjen kankaiden kauppa oli ollut firenzeläisten leipälaji jo pitkään ja muotitietoinen kaupunkilaiseliitti oli aina asutuskeskusten historian alkuhämäristä halunnut pukeutua hienoihin tekstiileihin sekä eksoottisiin väreihin, mutta juuri sydänkeskiajalla Italian kaupunkivaltioiden vaurastuva ylimystö keksi alkaa myös sisustaa kolkkojen ja kylmien kivilinnojensa saleja ja kammareita koreilla seinäkankailla. Laadukkaille tuotteille oli siis kasvava kysyntä ympäri niemimaan – hinnasta viis, kunhan on hienompi kuin kilpailevilla suvuilla. Ja mitä italialaiset edellä, sitä muu Eurooppa perässä...

Toki jo muinaiset roomalaiset olivat tunteneet violetin väriaineen salat. Sitä saatiin tiettyjen meressä elävien nilviäislajien rauhasnesteestä, joistakin kukista, jopa mustikasta, ja sen hankkiminen oli päätähuimaavan työlästä ja kallista ellei teollisen mittakaavan tarpeisiin suorastaan mahdotonta. Samat tuottamattomat menetelmät olivat silti edelleen käytössä keskiajalla. Niinpä kauppias pakkasi kuormansa sekaan muutaman ruukullisen jäkälää ja suuntasi kotiinsa Firenzeen toiveikkaana siitä, että oli tehnyt tekstiiliteollisuuden suurimman innovaation yli tuhanteen vuoteen.

Kauppiaan suku alkoi viljellä oricello-nimistä jäkäläkasvia (myöh. Rocella tinctoria) Firenzessä ja rikastui kauniiden, säväyttävien violettien kankaiden myynnillä. Suku otti nimekseen Oricellari. Monia suvun jäseniä palveli Firenzen tasavallan aikana tärkeissä viroissa, ja Medicien vaikutusvallan ollessa kaupungissa korkeimmillaan he liittoutuivat Mediceistä suurimman, Lorenzo il Magnificon kanssa. Aidon renessanssidynastian hengessä he rahoittivat suurten taiteilijoiden ja arkkitehtien töitä sekä isännöivät yksityisessä puutarhassaan filosofisia keskusteluiltoja, joissa mm. samaisen Lorenzon uusplatoninen akatemia sai alkunsa ja myöhemmin Machiavelli esitteli valtiollisia mietelmiään. Sukupolvien saatossa, suvun rikkauksien, arvovallan ja maineen kasvaessa ja levitessä suvun nimi hiljalleen taipui elegantimpaan muotoon: Oricellari, Ruccellai, Rucellai.


* * *



Punavalkoinen Fiorentina vuodelta 1926.

On historiallinen paradoksi ettemme tarkalleen tiedä syytä siihen, miksi AC Fiorentinan perustaja ja puheenjohtaja markiisi Luigi Ridolfi, suuri Firenzen historian harrastaja ja jalkapallon ystävä, vuonna 1929 päätti muuttaa seuran pelipaidan värin juuri violetiksi. Voimme päätellä, ettei Ridolfi osannut aavistaa kuinka tärkeä osa koko kaupungin identiteettiä vastaperustetusta jalkapalloseurasta vielä tulisi tai kuinka ikonisen aseman Fiorentinan viola maailman jalkapalloseurojen peliasujen kaanonissa saavuttaisi, eikä siksi kirjannut ajatuksenjuoksuaan mihinkään muistiin. Tiedetään kuitenkin, että päätös oli yksin hänen. Mutta miksi juuri violetti?



Violetit paidat Stadio Giovanni Bertan (nyk. Stadio Artemio Franchi) avausottelussa 13.9.1931.

Alun perin Fiorentina pelasi enimmäkseen punavalkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa. Värit viittasivat paitsi kaupungin oman vaakunan ja kaupungin ensimmäisen jalkapalloseuran Florence Football Clubin punaiseen ja valkoiseen myös fuusio-Fiorentinan muodostaneiden Palestra Ginnastica Fiorentina Libertasin punamustiin ja Club Sportivo Firenzen valkomustiin asuihin. Punavalkomustat peliasut eivät kuitenkaan tuoneet seuralle onnea. Menestys ensimmäisinä vuosina oli surkeaa ja tuoreen fuusioseuran johtoportaassa juopa entisten kilpakumppanien välillä edelleen syvä, joten Ridolfi halusi Fiorentinalle uuden alun. Vanhan johtokunnan jäsenet, ja mikä tärkeintä, seuran värit piti ilman muuta vaihtaa.

Erään suositun aikalaisanekdootin mukaan joukkueen huoltaja olisi punavalkoisia pelipaitoja - hurjimmissa versioissa pesussa olisi ollut mukana myös sinisiä treeniverkkareita! - Arno-joessa pestessään vahingossa saanut värit sekoittumaan keskenään siten, että tuloksena olisi ollut jotakin hieman violettiin vivahtavaa roosaa. Tämä vahinkovioletti olisi sitten miellyttänyt kannattajien silmää siinä määrin, että siitä päätettiin tehdä seuran virallinen väri. Romantikot ovat myös hakeneet selitystä niin ylempänä mainituista liljoista, joita kasvaa kaupunkia ympäröivässä maastossa kuin auringonlaskun väreistä Toscanan taivaalla.

Monien muiden tavoin en usko alkuunkaan näihin satumaisiin teorioihin, vaan pidän uskottavampana että Ridolfin päätös oli laskelmoitu ja harkittu, joskin muutaman yksittäisen satunnaistekijän ryydittämä. Ajoituksellisesti tärkeä sattuma on Fiorentinan v. 1928 pelaama ystävyysottelu unkarilaista Újpest FC:tä vastaan. Unkarilaisten violetti-valkoiset raitapaidat ovat todennäköisesti toimineet yhtenä Ridolfin innoittajana. Lisäksi violetti oli väri, jota ei millään italialaisseuralla ollut vielä käytössä. Mutta nämä ovat vasta toisistaan irrallisia aihetodisteita, joilta puuttuu yhdistävä tekijä, Daavid-veistoksen marmorinen selkäranka, tarkkaan punnittu motiivi. Tietävästi vihreääkin harkittiin, mutta lopulta violetti vei voiton.

Markiisi Ridolfi itsekin kauas Firenzen tasavallan alkuaikoihin ulottuvan, merkittävän firenzeläissuvun vesana on hyvin tuntenut Rucellain suvun tarinan ja violettien kankaiden osuuden kaupungin vaurastumisessa, kaunistumisessa ja tunnetuksi tulemisessa, kasvussa siksi renessanssiajan maailmankuuluksi, matkituksi ja kadehdituksi helmeksi, johon miljoonat turistit kautta maailman edelleen suorittavat goetheläisiä pyhiinvaelluksiaan. Lisäksi firenzeläiseen mentaliteettiin ei varsinaisesti kuulu oman kotikaupungin historiallisen merkityksen vähättely. Päinvastoin, kaikessa kuuluu aina korostaa Firenzen paremmuutta, erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta suhteessa kaikkeen muuhun ja kaikkiin muihin, joskus ikävä kyllä terveen järjen tai jopa totuuden kustannuksella. Onpa niitäkin, joiden mielestä violetti, siinä missä silmälasit ja kapitalismi, on peräti firenzeläinen keksintö. Ja eikö markiisi olisi tuntenut luontaisesti vetoa juuri violettiin, tuohon aristokratian ikiaikaiseen tunnusväriin?



Fiorentina vm. 1968-1969, tuleva scudetto-voittaja.

Näin sattumasta syntyi inspiraatio, josta kaupungin historia teki oman, ja lopulta muiden seurojen värien konteksti tarjosi mahdollisuuden erottautua, nousta kaikkien yläpuolelle. Tässä on se orastavan seuraidentiteetin historiallinen ja kulttuurinen viitekehys, jossa Ridolfi Fiorentinan pelipaidan värin valitsi. Ylemmyys, perinne, distinktio. Firenze ja Fiorentina. Violetin värin tarina, kusiojan pohjalta ruhtinaiden ja kuninkaiden palatseihin ja lopulta vihreän veran ballerinojen ylle suurimpien areenoiden kirkkaimpiin parrasvaloihin. Ma quanto sei bella.

Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #1 : 07.08.2020 klo 10:16:56

Kausi 2019-2020

Vuosi sitten Fiorentinan lähtökohdat äskettäin päättyneeseen, koronaviruksen runtelemaan kauteen 2019-2020 olivat kaksijakoiset. Paikka Serie A:ssa oli varmistunut vasta viimeisen kierroksen kammottavalla 0-0-kotinyhjäyksellä Genoaa vastaan, mutta toisaalta seuran uusi omistaja, helposti lähestyttävällä ja sympaattisella kadunmiehen karismalla varustettu amerikanitalialainen miljardööri Rocco Commisso (synt. 1949) oli tuonut Fiorentinaan rautaisannoksen kauan kateissa ollutta kunnianhimoa. Toimet uuden harjoituskeskuksen ja stadionin rakentamiseksi käynnistettiin saman tien, vaikka sittemmin molemmat hankkeet ovat joutuneet enemmän tai vähemmän vastatuuleen. Mutta palataan näihin projekteihin myöhemmin ja pysytellään tässä viestissä enimmäkseen kentän rajojen sisäpuolella.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että Rocco teki heti ensi viikkoinaan kaksi virhettä, jotka leimasivat koko ylipitkää kautta. Virheistä ensimmäinen ja vakavampi oli päätös antaa edeltävän seurajohdon loppukaudesta 2019 palkkaaman Vincenzo Montellan jatkaa joukkueen eutanasialääkärinä päävalmentajana huolimatta siitä, että hänen 0-2-6-saldonsa takia Fiorentinan sarjapaikka oli ylipäätään vaarantunut. Toinen virhe oli Federico Chiesan lähtöaikeiden torppaaminen rautanyrkillä, kun samaan lopputulokseen olisi varmasti päässyt diplomaattisemminkin keinoin. Itse asiassa oikea ratkaisu olisi ollut myydä, myydä, myydä, mutta tämä on nyt sitä jälkiviisautta.

Virheisiin sortui myös urheilutoimenjohtaja Daniele Pradé, jonka kesällä 2019 suorittamista pelaajahankinnoista vain Franck Ribéryä ja tietyin varauksin myös Martín Cáceresia voidaan pitää onnistuneina. Pradén syntien taakkaa lieventää se seikka, että hän aloitti tehtävässään vasta heinäkuun 1. päivänä. Ennen kaikkea maalintekijä jäi siirtomarkkinoilta naaraamatta. Sekä Kevin-Prince Boateng että Pedro laitettiin kiertoon tammikuun ikkunassa, edellinen Besiktasiin ja jälkimmäinen Flamengoon.

Joulutauolla alkoivat korjausliikkeet, kun Montella lopulta sai potkut 20.12. Romalle kärsityn 1-4-kotitappion ja 9. perättäisen voitottoman sarjaottelun jälkeen. Uusi päävalmentaja, entinen Viola-kippari ja Curva Fiesolen kulttipelaaja Giuseppe Iachini pisti joukkueen ensi töikseen kuntokuurille. Kahdet treenit päivässä kahden viikon ajan – tempoa, tempoa, tempoa. Tammikuussa Pradé poltti 70 miljoonaa euroa Roccon rahoja ja toi joukkueeseen ihan ok pelimiehiä, kuten Duncanin (Sassuolo), Patrick Cutronen (Wolves), Igorin (SPAL) sekä Christian Kouamén joka tosin vasta kesällä palasi kentille vakavan polvivamman jäljiltä. Lippispäisen Iachinin peluuttama jalkapallo oli taktisesti köyhää, mutta hän sai joukkueeseen puhallettua täydellisesti kateissa ollutta yhteishenkeä ja taistelutahtoa. Ennen kaikkea puolustuspeli sujui mallikkaasti: koronatauon jälkeen Fiorentina päästi vähiten maaleja koko Serie A:ssa, 12 takaiskuosumaa yhtä monessa ottelussa. Lopulta joukkueen saavuttamaa 10. sijaa voidaan pitää edelliskauden sijoitukseen (16.), kesän 2019 mercaton virheisiin ja Montellan haaskaamaan alkukauteen suhteutettuna kelvollisena suorituksena. Kauden vähäisiä valopilkkuja tarjosivat Ribéry ja Gaetano Castrovilli näyttävillä yksilösuorituksillaan.



Kauden 2019-2020 topit ja floppi samassa kuvassa.

Näkymät kauteen 2020-2021

Tammikuun mälläyksen jälkeen Fiorentinalla tuskin on suuria varoja tai edes hirveän akuuttia tarvetta suuriin operaatioihin tämän kesän siirtoikkunassa. Edellä mainittujen ok-tason ringinleventäjien lisäksi joukkueen vahvuuteen liittyy yksi päättyneen kauden komeetoista, Hellas Veronan keskikentällä fyysisyydellään, tekniikallaan ja pelikäsityksellään ylistyksiä kerännyt hollantilais-marokkolainen Sofyan Amrabat. Fiorentinaan keskittyvät uutissivustot tietävät kertoa, että kaavailuissa olisi vielä yksi avauskokoonpanon tasoinen vahvistus niin puolustukseen, keskikentälle kuin hyökkäykseen. Huhujen mukaan Iachini on pyytänyt Pradélta vain kahta asiaa: maalintekijän hankintaa, ja ettei puolustuksen luottotriosta Caceres-Pezzella-Milenkovic myytäisi ketään. Lähtöpuolella Chiesan kohtalo on jälleen iso kysymysmerkki. Rocco ilmoitti viime viikolla julkisesti että Fedellä on halutessaan lupa lähteä, jos joku tekee tarpeeksi suuren tarjouksen.

Päävalmentajana jatkaa siis vaikeasta tilanteesta kunnialla suoriutunut Beppe Iachini. Kuten valmentajaketjuun jo aiemmin kirjoittelin, ilmeisesti Fiorentinan urheilujohdossa oli halua korvata tiiviiseen puolustamiseen ja nopeisiin vastaiskuihin luottava Iachini modernimmalla ja proaktiivisemman pelitavan valmentajalla, mutta lopulta Rocco katsoi Iachinin ansainneen jatkaa tehtävässään. Ehkä valmentajan vaihtamisessa olisi ollut isommat riskit, kun ottaa huomioon tavallista lyhyemmän pre-seasonin. Jos Iachini saa nykypelaajistoon muutaman selkeän vahvistuksen ja ennen kaikkea kunnon maalintekijän, hänellä on kaikki mahdollisuudet parantaa viime kaudesta. Eurokentille en kuitenkaan usko Fiorentinan vielä ensi kaudella yltävän.



Giuseppe Iachini.

Urheilullisesti Fiorentinan kaudesta 2020-2021 siis tuskin tulee mitään kovin järisyttävää. Panokset ovatkin paljon isommat kentän ulkopuolella, kun seuran kasvustrategian kannalta keskeiset rakennusprojektit, harjoituskeskus ja stadion täytyy saada edistymään. Etenkin stadionin osalta koko kulunut vuosi hukkui byrokratian juoksuhiekkaan ja nyt ollaan tilanteessa, jossa temperamenttinen ja nopealiikkeinen Rocco uhkasi jo julkisesti jättävänsä lopullisesti leikin sikseen, jos viranomaiset jatkavat kapuloiden rattaisiin työntämistä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
« Viimeksi muokattu: 10.08.2020 klo 10:54:30 kirjoittanut Nome Cognome »
Ticorexx

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Moraalinen mestari


Vastaus #2 : 07.08.2020 klo 10:33:16

No nyt! Mahatava avaus ja nyt janoan jatkoa kuin vesikielellä kuun kelmeässä valossa kyyhöttävä rakkikoira.
Musta-valkoautisti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Juve


Vastaus #3 : 07.08.2020 klo 10:52:35

Kusisesta jäkälästä perheväkivallan väriset jalkapallonutut? Ei vaan, hyvä kirjoitus ja topi seurantaan Tuoppi
Stark

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jos luet tätä, on liian myöhäistä.


Vastaus #4 : 07.08.2020 klo 12:49:08

Fiorentina on allekirjoittaneelle eräs tärkemmistä seuroista ja yksi suuri syy miksi jalkapallosta tuli itselle niin tärkeää.

Suoranaiseksi kannattamiseksi ei se koskaan kypsynyt, mutta aina paikkapaikoin vanha suola laittaa janottamaan.

Hienolle seuralle arvoisensa avaus. Ylos
iivu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ♥


Vastaus #5 : 07.08.2020 klo 12:58:01

.. fiorentinaa on aikojen alusta lähtien edustettu foorumilla tyylillä & arvokkuudella, joten avasin otsikon empimättä – enkä joutunut pettymään.

« Viimeksi muokattu: 07.08.2020 klo 13:33:33 kirjoittanut iivu »
kulokoski

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Lathi


Vastaus #6 : 07.08.2020 klo 13:12:21

Bellissimo Tuoppi
divin codino

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: The Artist Formerly Known as #33


Vastaus #7 : 07.08.2020 klo 19:39:16

Hyyvä!
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #8 : 10.08.2020 klo 10:59:52

Fiorentina on allekirjoittaneelle eräs tärkemmistä seuroista ja yksi suuri syy miksi jalkapallosta tuli itselle niin tärkeää.

Suoranaiseksi kannattamiseksi ei se koskaan kypsynyt, mutta aina paikkapaikoin vanha suola laittaa janottamaan.


Ajatuksena vähän olikin, että oma ketju houkuttelee esiin forkalla lymyilevät lukemattomat liljattujen symppaajat.

Kakkosviestiin nakuteltu perinteisemmät välikauden lätinät. Laatukeskustelu alkakoon!
Signori

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: S.S Lazio


Vastaus #9 : 10.08.2020 klo 17:38:03

Chapeau, Nome Cognome!
linea gialla

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AS Roma


Vastaus #10 : 10.08.2020 klo 20:14:36

Mykistävä avaus. Kiitos ja topikki seurantaan.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #11 : 15.08.2020 klo 11:41:30

Lainaan punamustien ketjusta nimim. iivun löytämää tilastoa:

Lainaus
CENTROCAMPISTI SERIE A: PALLONI RECUPERATI

460 Bennacer (Milan)
457 De Roon (Atalanta)
441 Veloso (Verona)
413 Pulgar (Fiorentina)
405 Missiroli (Spal)
403 Amrabat (Verona)
397 Ekdal (Sampdoria)
395 Brozovic (Inter)
373 Milinkovic-Savic (Lazio)
372 Rincon (Torino)
355 Kessie (Milan)
354 Freuler (Atalanta)
349 Tonali (Brescia)
335 Leiva (Lazio)
332 Locatelli (Sassuolo)
326 Pessina (Verona)
316 Hernani (Parma)
307 Rog (Cagliari)
302 Medel (Bologna)
299 Schone (Genoa)
296 Kurtic (Parma)
294 Pjanic (Juventus)
292 Tachtsidis (Lecce)
287 Parolo (Lazio)
283 Ruiz (Napoli)
283 Lazovic (Verona)
282 Nandez (Cagliari)
280 Bentancur (Juventus)
277 Castrovilli (Fiorentina)
277 De Paul (Udinese)
277 Zielinski (Napoli)
269 Meite (Torino)
267 Bisoli (Brescia)
266 Jajalo (Udinese)
266 Veretout (Roma)
262 Mandragora (Udinese)
259 Ronaldo Vieira (Sampdoria)
256 Luis Alberto (Lazio)
254 Thorsby (Sampdoria)
252 Kulusevski (Parma)
250 Cigarini (Cagliari)
249 Badelj (Fiorentina)
247 Poli (Bologna)

...mistä saankin toimivan aasinsillan Fiorentinan ensi kauden joukkuetta koskeviin pohdintoihin. Juuri nyt avauskokoonpano voisi näyttää tältä:

------Ribéry--Kouamé--Chiesa---

Dalbert-Castrovilli-Amrabat-Lirola

----Cáceres-Pezzella-Milenkovic--

-------------Dragowski------------


Maalissa nokkimisjärjestys taitaa edelleen olla Bartlomiej Dragowskin eduksi, vaikka kakkosvahti Pietro Terracciano esiintyikin kauden mittaan edukseen, kun puolalaisella oli satunnaisia pikkuvaivoja. Dragon ehdin jo tässä joku vuosi sitten tuomita liian huonoksi Serie A:han, mutta ilolla tunnustan erehtyneeni. Kohta 23-vuotiaalla nuorukaisella on vielä varaa kehittyä maalivahtina vaikka kuinka paljon, ja olettehan jo nähneet millaisen näyttävän viikinkiparran hän on tänä vuonna kasvattanut! Ai että. Veskareihin Fiorentina ei ensi kaudellakaan kaadu.

Puolustus nojaa ennen kaikkea kapteeni German Pezzellaan, Nikola Milenkoviciin ja Martín Cáceresiin, jotka toivottavasti kaikki jatkavat myös ensi kaudella. Topparikolmikosta varsinkin Cáceres on usein pikkuvamman tai pelikiellon takia sivussa, jolloin hänen paikkansa ottaa enimmäkseen lupaavia otteita esittänyt 22-vuotias Igor. Vasemmalla laidalla jatkanee Inter-laina Dalbert, joka tosin pelasi melko ailahtelevan kauden. Kehitysaskeleet edellyttäisivät brassilta tasaisempaa suorittamista, varmempaa puolustamista ja lisää laatua hyökkäyspään haastoihin ja keskityksiin. Vasemmalle laidalle onkin vielä haussa joku tasonsa osoittanut kirittäjä, kuten Genoan Domenico Criscito tai Udinesen Ken Sema. Oikealla laidalla aloittaa Pol Lirola, jota stunttaa seuran oma kasvatti Lorenzo Venuti. Siirtohuhuissa Alessandro Florenzin nimi liitettiin pitkään Fiorentinaan, mutta nuo rummut ovat sittemmin syystä tai toisesta vaienneet.

Keskikentällä ison roolin ottavat takuuvarmasti väkivahva ja dynaaminen Sofyan Amrabat sekä taitava mutta tuhlaavainen Gaetano Castrovilli. Nähtäväksi jää, mikä on oleva aliarvostetun Erick Pulgarin osa. Siirtohuhuissa chileläistä on viety Espanjaan, mutta uskon että hän on juuri pallonriistotaitojensa ansiosta katkova pohjapelaaja Iachinin mieleen ja saa minuutteja varsinkin silloin, kun muotona on 3-5-2. Pulgar tuo joukkueeseen myös huippuluokan erikoistilanneosaamista: viime kaudella 7 rankkarimaalia ja 6 maaliin johtanutta syöttöä, joista varmaan kaikki kulma- ja vapaapotkuista. Amrabatia tarvittaessa korvaa Duncan ja Castrovilliä loppukaudesta käyttökelpoisia näyttöjä nimenomaan mezz'alana antanut Rachid Ghezzal, jos Leicesterin kanssa pääsevät ehdoista sopuun. Amrabat pystyy hoitamaan myös pohjapelaajan tonttia, mutta tiettävästi Iachini on toivonut siirtomarkkinoilta tuolle paikalle teknisesti taitavaa pelintekijää. Ounastelen Marco Benassin löytävän itsensä siirtolistalta, Milan Badeljin lainan osto-optiota ei lunasteta.

Hyökkäys tuottaa tällä hetkellä isointa päänvaivaa. Kunnollinen maalintekijä puuttuu, minkä lisäksi Federico Chiesan jatko Fiorentinassa on epävarmaa. Franck Ribéry itseoikeutetusti pelaa niin paljon kuin suinkin pystyy ja myös monikäyttöinen Christian Kouamé kerää isoja minuutteja. Yli kymmentä liigamaalia ei kummaltakaan tosin kannata odottaa. Siihen tuskin pystyvät myöskään Patrick Cutrone tai Dusan Vlahovic, joista jälkimmäinen todennäköisesti lainataankin ensi kaudeksi pienempään seuraan isompaa vastuuta kantamaan. Joten mistä liljattuihin siunattu maalitykki? Belotti, Milik, Dzeko ja Piatek ovat median asettamat ehdokkaat. Näistä kolme ensimmäistä on täysin epärealistisia hakuja, eikä se ainoa realistinenkaan vaihtoehto viime aikojen maalivireellään suuria hurraahuutoja nostata. Jospa se Kouamén kanssa taas lähtisi, niin kuin Genoassa pari vuotta sitten? Vaikealta kyllä näyttää.

Piirsin joukkueen muotoon 3-4-3, vaikka 3-5-2:ta nähtäneen myös usein. Keskikentällä toimivin roolitus löytyisikin mielestäni juuri kolmen pelaajan keskustalla. Pulgar katkoo, Amrabat toimittaa pallon ylös, Castrovilli ja Ribéry puikkelehtivat vastustajan muodon läpi. Tällöin tosin Chiesan täytyisi pelata alempana laidalla Lirolan paikalla ja isommin puolustusvelvoittein.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #12 : 16.08.2020 klo 15:37:48

Milenkovic, tämä Serbian jättiläinen, on tulevaisuuden tähtipelaaja. Ellei jo nyt tuota statusta hänelle suo. Ketterä kokoisekseen, pääpelissä täyttä dominanssia. Odotettavissa, että tekee monta maalia kulmapotkutilanteista. Puheet 40 miljoonan euron myyntihinnasta kuulostavat varmaankin monelle isolta. Itse en myisi ja jos siirtyy pois tuolla summalla, olen pettynyt. Tilannetta tietysti hankaloittaa se, että sopimus päättyy kahden vuoden päästä. Uusi sopimus edes yhden vuoden pidennyksellä olisi toiveissa ja se rauhottaisi topparikolmikon yhtenäiseksi yksiköksi tulevaksi kaudeksi, pois vellovista siirtospekulaatioista.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #13 : 20.08.2020 klo 19:50:18

Milenkovicista helppo olla samaa mieltä yllekirjoittaneen kanssa. Vähän ihmettelen näitä Thiago Silva -huhuja myös, olisiko 36-vuotiasta brassia järkevää tuoda 4 miljoonan nettoliksalla vain kilpailemaan peliajasta tässä ketjussa jo moneen kertaan mainitun teräksisen trion kanssa? Onko Pezzella tai Milenkovic sittenkin kaupan? Serbistä saisi ainakin nyhdettyä huomattavasti isomman siirtosumman. Heinäkuun alussahan paljastui vielä tällainen kupru, jossa vain vähän ennen kuin Della Vallet myivät Fiorentinan Rocco Commissolle, seura teki superagentti/hämärämies Fali Ramadanin kanssa hyvin erikoisen sopimuksen neljän edustusjoukkueen pelaajan kauppaamisesta muualle. Milenkovic kuuluu Ramadanin talliin, mutta toisaalta, eihän viime kesänäkään lopulta mitään tapahtunut...

Jotenkin näkisin jalkapalloilullisesti ja pitkällä aikavälillä järkevämpänä, että Pezzella uhrataan ja sillä n. 20 miljoonalla hankitaan esim. Bresciasta maajoukkueen rinkiin ponnistanut 23-vuotias Andrea Cistana n. 5-7 miljoonalla eurolla. Loput kyhnyt palavatkin Thiago Silvan liksoihin, allekirjoitus- ja välityspalkkioihin ynnä muihin modernin jalkapallon välttämättömiin pahoihin. Siinä olisi sitten kaiken nähneellä ja kokeneella ikämiesbrassilla kolme nuorehkoa topparia (Igor, Milenkovic, Cistana) oppipoikina. Mutta ylipäätään en usko Thiago Silvan tuloon ennen kuin näen miehen Fiorentinan kaulahuivissa Peretolan lentokentällä.

Ihan oikeitakin uutisia on:

Uutinen
CONVOCAZIONI INIZIO STAGIONE SPORTIVA 2020/21 PRIMA SQUADRA ACF FIORENTINA

20/08/2020 16:20

CALCIATORI

AGUDELO ARDILA Kevin Andres
AMRABAT Sofyan
BENASSI Marco
BOATENG Kevin Prince
CACERES SILVA Josè Martin
CASTROVILLI Gaetano
CECCHERINI Federico
CHIESA Federico
CRISTOFORO PEPE Sebastian Carlos
CUTRONE Patrick
DABO Bryan Boulaye Kevin
DOS SANTOS DE PAULO Igor Julio
DRAGOWSKI Bartlomiej (P)
DUNCAN Joseph Alfred
GHIDOTTI Simone (P)
GORI Gabriele
ILLANES MINUCCI Julian
KOUAME Kouakou Christian Michael
LIROLA KOSOK Pol Mikel
MILENKOVIC Nikola
PEZZELLA German Alejo
PULGAR FARFAN Erick Antonio
RANIERI Luca
RIBERY Franck Francois Pierre
SAPONARA Riccardo
SOTTIL Riccardo
TERRACCIANO Pietro (P)
TERZIC Aleksa
VENUTI Lorenzo
VLAHOVIC Dusan
ZURKOWSKI Szymon Piotr


Yliviivasin tuolta 31 pelaajan listalta ne, jotka satavarmasti eivät ensi kaudella Fiorentinaa edusta. Boatengiä, Cristoforoa, Daboa ja Saponaraa yritetään myydä jos vain suinkin jostakin ostaja löytyy. Todennäköisemmin tarjoukset ovat muotoa laina osto-optiolla. Zurkowski jatkanee Empolissa, joko lainalla tai jonkinlaisen pelaajavaihdon osapuolena. Nuoremmista kavereista seuralla saattaa vielä olla tulevaisuudensuunnitelmia viime syksynä Serie A:ssakin esiintyneelle Luca Ranierille (-99) sekä liljattujen junnuputkessa ikäluokkien maaliennätyksiä mättäneelle Sesto Fiorentinon omalle pojalle, Gabriele Gorille, jonka urakehitykselle pidän erityisesti peukkuja. Molemmille haetaan lainaseuraa B:stä, mahdollisesti juuri Empolista, jonka kanssa Fiorentinalla on kuluvan vuoden mittaan ollut jonkinlaisia yhteistyövirityksiä - sinipaitojen fanien suureksi harmitukseksi.

Listalta puuttuvat kokonaan mm. Eysseric ja Biraghi, mikä kertoo heidän tilanteestaan kaiken olennaisen, sekä Dalbert ja Ghezzal, jotka toki eivät ole Fiorentinan sopimuspelaajia tällä hetkellä. Dalbert kuitenkin liittynee joukkoon violettiin pian Interin eurokiireiden päätyttyä, Ghezzalin tilanteesta ei ole tietoja herunut. Monen nimen perään voisi lisätä kysymysmerkin: Benassi, Ceccherini, Chiesa, Sottil, Vlahovic... Mercato on valmiina alkamaan - Centro Sportivo Davide Astorin pyöröovet on rasvattu.

Ja vielä.

Lainaus
| STAY TUNED
 
Le maglie della Fiorentina 2020-21 ... stanno arrivando!
Domani tutti i dettagli.

#ForzaViola #Fiorentina

https://twitter.com/i/status/1296477091123396609
« Viimeksi muokattu: 20.08.2020 klo 19:52:41 kirjoittanut Nome Cognome »
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #14 : 29.08.2020 klo 19:23:32

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista – näin on lukemattomille suomalaisille ikäluokille opetettu peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Jokainen kansalainen viimeistään neljännelle kymmenennelle ehdittyään on kuitenkin (toivottavasti!) jo huomannut, ettei määritelmä ole täysin tyhjentävä. Siksi ehdotankin määritelmän täsmentämistä: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, paitsi Italiassa, missä se on jotain ihan muuta.

Kuvittelen mielessäni neliosaisen näytelmän, jonka kulissit pysyvät koko ajan samoina, mutta roolihahmot ja näyttelijät vaihtuvat. Ensimmäisessä näytöksessä lavalla seisoo pormestari Renzi, seurapomot Diego ja Andrea Della Valle sekä huippumodernin futisstadionin pienoismalli. Toisen näytöksen lopussa pormestarista on tullut ex-pääministeri ja veljekset ovat paenneet maalaishuvilaansa. Matkapuhelimet visusti suljettuina Della Vallet suostuvat kommunikoimaan ulkomaailman kanssa ainoastaan uskollisen sihteerin laatimin lehdistötiedottein. Kolmannen näytöksen alussa lavalla on pormestari Nardella ja seurapomo Commisso, pienoismalli on uusi (vanha pilkottaa jostakin verhon takaa). Viimeisen näytöksen viimeisessä kohtauksessa seurapomo nousee revityissä pelihousuissa New Yorkiin suuntaavaan yksityiskoneeseen, pormestari jää yksin lavalle. Puoliääneen hän unelmoi, josko hänestäkin tulisi vielä jonakin päivänä entinen pääministeri...

* * *

Elokuu 2020. On kulunut noin 15 kuukautta siitä, kun amerikanitalialainen miljardööri Rocco Commisso osti ACF Fiorentinan marchelaisilta Della Vallen veljeksiltä aikeenaan nostaa liljatut ”takaisin” Serie A:n huipulle ja Euroopan kentille. Suuriin suunnitelmiin kuului niin uuden stadionin kuin harjoituskeskuksen rakentaminen sekä tietysti kilpailukykyisen joukkueen kasaaminen. ”Fast, fast, fast”, kuten Rocco itse aikeensa ilmaisi. Ollaan FutisForumilla, joten kaikki ymmärtävät, miksi infrahankkeet ja joukkueen kehittäminen kulkevat käsi kädessä. Ilman uutta stadionia ei tule kasvavia tulovirtoja, ilman tulojen kasvua ei voi ostaa kalliimpia ja parempia pelaajia. Kesä 2019 sujui karismaattiselta ja helposti lähestyttävältä Roccolta kuherruskuukauden hengessä, mutta syksyn saadessa saapuivat ensimmäiset vaikeudetkin, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Stadionhankkeesta minulla on ollut monia hyviä aikeita kirjoittaa analyysia jo viime syksystä asti, mutta aina on ollut jotain muuta tekeillään, enkä ole ehtinyt asiaan kunnolla paneutua. Jospa nyt sitten:



Stadio Comunale Artemio Franchi, 1960-luku.

Stadionin suhteen esillä on pidetty kolmea vaihtoehtoa: 1) nykyisen Stadio Franchin kunnostaminen, 2) uuden stadionin rakentaminen kaupungin kaavoittamalle tontille (ns. Mercafir-projekti) tai 3) uuden stadionin rakentaminen jonnekin muualle. Kaikki kolme vaihtoehtoa ovat valitettavasti pysähtyneet tai jumiutuneet byrokratian jurnuttaviin hammasrattaisiin. Aloitetaan siitä vaihtoehdosta joka on jo kuollut ja kuopattu, eli Mercafir-projektista. Tähän hankkeeseen haaskattiin yhteensä kahdeksan vuotta kahden eri pormestarin ja kahden eri seurajohdon aikana, ja tämä oli nyt se projekti, josta viime syksynä eräässä Velja Engströminkin Ruutu-selostuksessa mainittiin, että ensimmäinen ottelu uudella areenalla pelataan syksyllä 2023.



Nimittäin lokakuussa 2019 Rocco ja Firenzen pormestari Dario Nardella järjestivät yhteisen lehdistötilaisuuden, jossa ilmoittivat tavoitteekseen saada stadion valmiiksi 48 kuukaudessa. Kuitenkin käytännössä kaikille aihetta pidempään seuranneille oli jo hyvin tiedossa, että Mercafir-projektiin liittyi edelleen suuria ja ratkaisemattomia epävarmuustekijöitä, joten hieman myös ihmetystä herätti noin suureellisen mediatapahtuman järjestäminen. Tiivistettynä hankkeessa oli kyse siitä, että Fiorentina ostaa kaupungilta tontin, jolla sijaitsee Mercafir-niminen tuore-elintarviketori. Tori oli tarkoitus purkaa ja rakentaa jonnekin muualle, jolloin Fiorentinalle olisi jäänyt mukavankokoinen tontti modernille stadionille parkkipaikkoineen ja kaikkine modernin stadionin kylkiäisineen aina konferenssitiloista vuoristoratoihin (no, ei nyt oikeasti ihan vuoristoratoihin). Torikauppiaiden kohtalo aiheutti pitkään päänvaivaa: mistä uudet tilat kauppiaille, ja kuka maksaa? Suostuvatko kauppiaat edes lähtemään?

Kaikkia 8 vuoden vaiheita en pystyisi tässä perkaamaan vaikka haluaisin, joten pikakelataan suoraan katkeraan loppuratkaisuun. Mercafir-projekti kaatui kohtuuttomiin alkukustannuksiin ja ratkaisemattomiin epävarmuustekijöihin aikataulujen suhteen sekä lopullisten kustannusten jakamisessa Fiorentinan ja Firenzen kaupungin välillä. Tontin kauppahinnan määritti lakisääteisesti riippumaton arvioija, joka asetti julkisen kilpailutuksen lähtöhinnaksi 22 miljoonaa euroa. Se oli Roccon sanojen mukaan yli kolminkertaisesti verrattuna siihen, mitä hän maksoi harjoituskeskuksen tontista naapurikunta Bagno a Ripolissa, ja Rocco toivoi saavansa stadionin tontin suunnilleen samaan hintaan. Kokonaiskustannuksiin olisi vielä pitänyt lisätä erinäisiä alueen liikenneinfran parantamishankkeita liikenneympyröistä ylikulkusiltoihin, ja näistä hankkeista olisi mahdollisesti seurannut vielä uusia, erillisiä julkisia kilpailutuksia valitusaikoineen kaikkineen. Näitä kustannuksia Rocco olisi mieluusti jättänyt Firenzen kaupungin kontolle, mutta mitään sitovia sopimuksia ei tehty. Kukaan ei myöskään tiedä, mitä itse tonttimaa allensa kätkee. Jos muutaman kaivurin ruopaisun jälkeen kauhasta olisi pilkottanut etruskiruukun sirpale, P. Zenobiuksen synnyttäneen äidin lonkkaluu varhaiskristilliseltä hautausmaalta tai itsensä Michelangelo Buonarrotin taltan terä, olisiko koko työmaa pitänyt seisauttaa arkeologisten tutkimusten ajaksi? Ja kuinka pitkäksi aikaa? Kauniista puheista, pienoismalleista, havainnekuvista ja lehdistötilaisuuksista huolimatta kaikki keskeiset aikataulu- ja kustannuskysymykset jäivät vaille vastauksia, eikä Roccon toivomia muitakaan ”luovia helpotuksia” kaupungin taholta koskaan esitetty. Julkinen kilpailu Mercafir-tontista päättyi korona-jatkoajan jälkeen kesäkuun lopussa ilman ainoatakaan ostotarjousta. Grazie progetto Mercafir 2012-2020.

Vaihtoehto nro 2, Stadio Franchin modernisointi, on tilanteessa joka muistuttaa monin tavoin keskustelua ikioman Olympiastadionimme remontin ympärillä. On perinteikäs, kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtuurisesti merkittävä mutta auttamatta vanhentunut ja rapistuva stadion, jonka modernisoinnille on olemassa tarve ja rahoitus, mutta paikallinen museoviranomainen asettaa suunnitelmille tiukkoja rajoituksia. Rocco on kansantajuisesti ilmaissut haluavansa purkaa noin 90 % nykyisestä stadionista uuden tieltä. Jäljelle jäisi vain maratontorni ja joitakin osia pääkatsomon julkisivusta. Firenzen kulttuuriperintöä valvova viranomainen sekä merkittävä osuus poliittisista puolueista ovat taasen sillä kannalla, että Stadio Artemio Franchi on italialaisen rationalistisen arkkitehtuurin (Suomessa vastaavasta suuntauksesta käytetään nimitystä funktionalismi) merkkiteoksia, jonka säilyminen jälkipolville olennaisilta osiltaan koskemattomana on ehdottomasti turvattava. Naapurikylä Praton pormestari tuntui asettaneen kysymyksen oikeaan perspektiiviin pohdiskellessaan, että kuinkahan moni turisti vuosittain saapuu Firenzeen nähdäkseen Stadio Franchin kierreportaat, mutta ymmärrän toisaalta hyvin sitäkin näkökulmaa, että kulttuuriperinnön kanssa ei ole leikkimistä. Valitettavasti näyttää siltä, että näitä eriäviä näkemyksiä ei pystytä yhteen sovittamaan, vaan kiista päättyy jommankumman osapuolen selkävoittoon. Kamppailun viimeistä erää käydään parhaillaan Roomassa, parlamenttitalon hämyisillä käytävillä.



Pääkatsomon julkisivua.



Kuuluisat kierreportaat ennen...



...ja nyt.

Vaihtoehdossa numero 3 Fiorentina rakentaa uuden stadionin Firenzen kaupunginrajojen ulkopuolelle. Seura on jo sopinut alustavasti tonttikaupasta yksityisen maanomistajan kanssa keskustasta länteen sijaitsevan, suur-Firenzen metropolialueeseen kuuluvan Campi Bisenzion kunnan alueella. Hanke kulkeekin kannattajien suussa leikkisällä nimellä Campi Nou, ja sillä on Campin pormestarin tuki takanaan. Mutta. 40000-paikkaisen stadionin rakentaminen Firenzen periferiaan tarvitsisi tuekseen isoja metropolialueen infrastruktuuriparannuksia moottoritieliittymistä raideyhteyksiin, eikä kuntapoliittinen ilmanpuntari tällä haavaa lupaile näille edes vienointakaan myötätuulta. Nimittäin metropolialueen pormestarina istuu edellä mainittu Firenzen pormestari Dario Nardella, joka on investoinut valtavasti poliittista arvovaltaa ja pääomaa saadakseen uuden stadionin nimenomaan Firenzeen. Lisäksi lähellä sijaitsevan Peretolan lentokentän laajennusprojekti saattaa estää koko Campi Nou -hankkeen ylipäätään, joten isoja ratkaisemattomia kysymyksiä riittää tässäkin vaihtoehdossa.

Kuten ylempänä jo vihjasin, Italian parlamentin käsittelyyn on tulossa näinä viikkoina hallituspuolueiden lakiesityksiä, jotka hyväksytyksi tullessaan helpottaisivat isoja stadionhankkeita keventämällä kaavoitusbyrokratiaa ja siirtämällä päätäntävaltaa paikallisilta kulttuuriperintöä suojelevilta viranomaisilta pormestareille, mutta esitysten vastustuskin on suurta. Kulttuuriperinnön säilymistä tai tuhoutumista ei haluta jättää tuulella (ja pahimmassa tapauksessa ruskeilla kirjekuorilla) käyvän paikallispolitiikan oikkujen varaan, vaan monet haluavat turvata sen jatkossakin vahvalla lainsäädännöllä. Pelkona on, että stadionien jälkeen vuorossa olisivat julkiset rakennukset, ehkä sillat, lopulta kokonaiset historialliset kaupunkikeskustat. Samaan aikaan on kylmä fakta, että ensi kaudella vain neljä Serie A -seuraa omistaa oman kotistadioninsa: Juventus, Atalanta, Sassuolo ja Udinese. Parlamentin päätöksiä odotetaan suurella mielenkiinnolla ympäri Italian.

Entä mitä mieltä ovat Fiorentinan kannattajat? Saako Franchiin kajota? Voisiko Fiorentina muuttaa pois Firenzestä? Järjestäytyneet kannattajat, niin ultras-ryhmät kuin viralliset yhdistykset, vastaavat kerrankin kuin yhdestä suusta: kyllä ja kyllä, jos ei muu auta:




Näin se käy - Fiorentinan kannattajat toivat kaivinkoneet "purkamaan" Stadio Franchia mielenosoituksessa 19.6.2020.
iivu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ♥


Vastaus #15 : 30.08.2020 klo 05:32:57

.. erinomainen yhteenveto, ihan kaikkia käänteitä en ole ehtinyt seuraamaan mutta vertaus Töölön olympiastadioniin toimii monessakin mielessä. Myös Commisson ensimmäinen toivehan ymmärtääkseni oli restauroida arkkitehtuurisesti arvokas Franchi, mutta tilanne oli tosiaankin hyvin vastaavanlainen kuin Suomessa eli ainoastaan katto olisi ollut mahdollista rakentaa; sen sijaan kaarteisiin ja jalkapallokokemuksen sekä -bisneksen kannalta tärkeitä muutoksia ei kuitenkaan sallittaisi. Uusi stadion oli parjattujen Della Vallen veljesten suuri tavoite, sitä rummutettiin voimistuen jo silloin, kun itse asuin kaupungissa ja olenkin sillä kannalla, että veljesten taru seurassa nivoutui lopulta juuri stadionprojektin epäonnistumiseen samalla tavoin kuin kävi Pallottalle Roomassa.

Commisso on käärinyt hihat ja saanut siinä suhteessa jo paljon aikaan, sillä Bagno di Ripolin parinkymmenen hehtaarin harjoituskeskuksen rakennustöiden olisi määrä alkaa kuukauden sisällä. Loogistahan stadionin rakentaminen tuohon viereen olisi, Italiassa kulttuuritoiminta- ja kulttuuriperintöministeriön alaisen valvovan elimen eli nk. Soprintendenzan kanssa on tullut itsekin taideasioissa joskus asioitua, ja niin tavattoman tärkeää työtä kuin he tekevätkin, erityisesti Rooman tai Firenzen kaltaiset kaupungit elävät pitkälti juuri heidän takiaan nykyään eräänlaisessa hengityskoneessa. Toisaalta esimerkiksi näiden kaupunkien (ja lukemattomien muiden) historialliset keskustat ovat säilyneet sellaisina kuin ovat nimenomaan järkähtämättömien suojelutoimien johdosta. Ymmärrän siis oikein hyvin Franchin tilanteen, mutta Bagno di Ripolin luulisi kelpaavan uudisrakennuskohteeksi. Itse asiassa kyseessä olisi lottovoitto pienelle turistivirroista sivuun jäävälle kunnalle. Uskonkin, että hidasteet – jotka eivät ainakaan vielä näytä tässä tapauksessa mahdottoman korkeilta – tämän stadionprojektin tieltä lopulta kaatuvat, sillä läpi puskettu harjoituskeskus on kuitenkin jo eräänlainen Troijan hevonen.





Hieman tosin yllättää tuo jääräpäisen ylpeinä traditionalisteina tunnettujen fiorentinojen muutosinto aina järjestäytyneitä kannattajia myöten, mutta toisaalta violeteissa "Nato perfetto" -paidoissa violeteilla vespoillaan huristelevan tifoserian identiteetti on kuitenkin sen verran vahva, että stadionin siirtyminen Firenzen metropolialueella kymmenisen kilometriä kaakkoon tuskin on mikään ongelma, jos sen myötä kaupungin symboli nähdään korkeammalla kuin se tänään liehuu. Toki tulisin itse moista pyhäinhäväistystä ja juurien hylkäämistä aktiivisesti sfottò-mielessä systemaattisesti hyödyntämään. Eli täältä vihreää valoa!

« Viimeksi muokattu: 30.08.2020 klo 07:21:36 kirjoittanut iivu »
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #16 : 30.08.2020 klo 12:25:39


Näen myös Della Vallejen ja stadionhankkeen kohtaloiden kietoutuneen toisiinsa. Mielenkiintoista entisten ja nykyisten omistajien kannattajissa herättämissä tunteissa on, että perusperiaatehan on Commissolla sama kuin Della Valleilla: ensin tulot kasvuun, sitten vasta isot investoinnit joukkueeseen. Stadionprojektin osalta Renzi ja Nardella vetivät julkisuuskuvassa vähäpuheisia ja etäisiä Della Valleja ihan sata-nolla - kannattajathan syyttivät suunnitelmien laahaamisesta sitä, etteivät Della Vallet todellisuudessa vain viitsineet kaivaa kuvettaan stadionin rakentamiseksi -, kun taas Rocco on amerikkalaistyylisellä avoimuudella ja suorapuheisuudella paljastanut kaupunginisien bluffin ja byrokratian asettamat kahleet. Ja olet oikeassa siinä, että Franchin restaurointi oli ja on niin Roccon kuin Nardellankin ykköstoive. Sen toteutuminen vain vaatii Soprintendenzan valtaa merkittävästi vähentävää lakimuutosta.

Sen sijaan en suhtaudu ihan yhtä optimistisesti stadionprojektin onnistumiseen Bagno a Ripolissa, Campissa tai jossain muualla suur-Firenzen alueella. Ainakaan siinä aikataulussa, missä Rocco haluaa tuloksia. Nardella ei halua jäädä historiaan pormestarina, jonka aikana Fiorentina muutti pois Firenzestä, kuten hänen poliittiset vastustajansa varmasti asian esittäisivät, ja onhan tässä skenaariossa sekin realistinen uhkakuva, että tyhjilleen jäänyt Franchi alkaa tosissaan rapistua ja sen myötä koko Campo di Marten kaupunginosa ränsistyä. Fiorentina maksaa parisen miljoonaa euroa vuodessa stadionin ylläpitokuluja, eikä rugbyseuroista ja yleisurheilusta liene samanlaiseen panostukseen. Varoittavina esimerkkeinä toimivat Flaminion ja Filadelfian stadionit kaupunginosineen Roomassa ja Torinossa. Siksi Nardella jarruttaa viimeiseen asti kuntarajat ylittäviä ratkaisuja, vaikka omasta mielestäni tuollaisen proggiksen onnistunut läpivienti olisi oikein mainio käyntikortti valtakunnanpolitiikkaan mahdollisesti siirtyvälle urapoliitikolle.

Ja mitä tulee italialaiseen politiikkaan, niin juuri tämän aamun lehtitiedot kertovat, että hallituksen keskustavasemmistolaiset puolueet PD (Nardella) ja Italia Viva (Renzi) olisivat keskenään erimielisiä siitä, minkä esityksen/esitysten puolesta äänestää. Molemmat haluavat yllättäen tukea omaa esitystään, muttei kaverin. Tulipa puskista!

.. violeteissa "Nato perfetto" -paidoissa violeteilla vespoillaan huristelevan tifoserian identiteetti

...tästä vielä erikseen kiitokset, lukuhetki ryyditti aamukahvia mukavasti. Ylos
IlDiavolo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kulik Kulik hyvä kun tulit


Vastaus #17 : 10.09.2020 klo 23:49:18



Kaunis avaus Ylos
CadornaFC

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Calcio,Fußball,Huuhkajat,Kaakon Kolmonen


Vastaus #18 : 11.09.2020 klo 09:14:03

Hieno avaus,hieno kaupunki,hieno seura Ylos Ylos
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #19 : 12.09.2020 klo 12:38:36



Tosiaan, viikolla Giacomo Bonaventura allekirjoitti sopimuksen Fiorentinan kanssa heti maajoukkueen Covercianon-leiriltä vapauduttuaan ja pelasi jo eilen harjoitusottelussa Grossetoa vastaan. Viime kuussa 31 vuotta täyttänyt Bonaventura tuo joukkueeseen sopivasti kokemusta, mutta nälkää ja näyttöhalua varmasti riittää Milan-uran päätyttyä pettymykseen. Benvenuto, Jack!

Joukkueen rakennus etenee hiljalleen, vaikka isoja hankintoja ei vielä näy eikä kuulu. Dalbert-Biraghi-vaihto yllättäen jäikin toteutumatta ja molemmat pelaajat palasivat takaisin omiin seuroihinsa. Katson Fiorentinan tässä lievästi vahvistuvan, kun ailahteleva tusinabrassi vaihtuu perusvarmaan Italian maajoukkuepelaajaan. Ainoa kysymysmerkki on Biraghin motivaatio palata Fiorentinaan ja unohtaa tsämppäripelit ja scudettojahdit. Keskikentällä kolmen tähden huhu kertoo Marco Benassin siirtyvän Veronaan. Korvaajaksi saapuu Borja Valero, rakastettu paluumuuttaja Interistä. Näiden siirtojen myötä liljattujen keskikenttä näyttää viime kauden alkuun verrattuna ihan toiselta: Amrabat, Castrovilli, Bonaventura, Pulgar, Duncan, Borja.

Myyntipuolella nimettömien ylijäämäpelaajien poistuminen jatkuu hitaasti mutta varmasti. Vähän nimekkäämmistä kavereista Saponaraa viedään Speziaan ja Boatengia mahdollisesti Las Palmasiin, mutta nämä ovat vasta huhuja. Chiesasta ja Milenkovicista ei tiettävästi ole tullut tarjouksia. Epävarmassa taloustilanteessa isot siirrot tapahtunevat vasta aivan mercaton lopussa, kun tuntuu että suurseuratkin yrittävät ensin saada pelaajiaan myytyä. Vaikeaa tuntuu olevan vähän kaikilla, ja siitä näkökulmasta Bonaventuran hankinta oli mainio liike.

Viikolla saatiin myös stadionhankkeen osalta uutisia, kun aiemmissa viesteissä mainittu "sbloccastadi"-lakialoite hyväksyttiin Italian parlamentissa. Sovrintendenzan vaikutusvalta stadionien modernisoinnissa pienenee huomattavasti, ja ylipäätään ammattiurheilun suorituspaikkojen, kuten stadioneiden kunnostamisessa painottuvat jatkossa sellaiset seikat kuin taloudellinen kannattavuus, kansainväliset standardit sekä yleisön viihtyvyys ja turvallisuus. Historialliset, arkkitehtuuriset ja maisemalliset painotukset jäävät taka-alalle. Pallo on nyt Fiorentinalla, ja lisää uutisia on luvassa varmasti jo syyskuun aikana.
Musta-valkoautisti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Juve


Vastaus #20 : 12.09.2020 klo 13:28:00

[Keskikentällä kolmen tähden huhu kertoo Marco Benassin siirtyvän Veronaan. Korvaajaksi saapuu Borja Valero, rakastettu paluumuuttaja Interistä. Näiden siirtojen myötä liljattujen keskikenttä näyttää viime kauden alkuun verrattuna ihan toiselta: Amrabat, Castrovilli, Bonaventura, Pulgar, Duncan, Borja.
Mahtuuko 58-vuotias Borja vielä Violan avaukseen, vai alkavatko hänen pelinsä ideaalitilanteessa vaihtopenkiltä?
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #21 : 12.09.2020 klo 13:54:12

Mahtuuko 58-vuotias Borja vielä Violan avaukseen, vai alkavatko hänen pelinsä ideaalitilanteessa vaihtopenkiltä?

Toivon ja uskon 74-vuotiaan toisen kauden Sindacon olevan jo toinen jalka uraputkessa Fiorentinan johtoportaaseen, tai vaikka pikkujunnujen valmennukseen. Vaimo ja lapset ovat tunnetusti erittäin hyvin kotoutuneita Firenzeen. Ennen Interiin lähtöään tuntui haluavan jäädä seuraan peliuran jälkeen, joten olisikohan tässä siirrossa tosiaan siitäkin kyse.

Lähtökohtaisesti Borja on siis tuossa kk-pelaajien listauksessa se kuudes. Tosin Amrabat on avauskierroksen pelikiellossa ja Pulgar palasi koronatartunnan jälkeen vasta nyt viikonloppuna harjoitusvahvuuteen, joten tiedä vaikka ensi lauantaina nähtäisiin Torinoa vastaan tositoimissa...
Musta-valkoautisti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Juve


Vastaus #22 : 13.09.2020 klo 10:20:40

Toivon ja uskon 74-vuotiaan toisen kauden Sindacon olevan jo toinen jalka uraputkessa Fiorentinan johtoportaaseen, tai vaikka pikkujunnujen valmennukseen. Vaimo ja lapset ovat tunnetusti erittäin hyvin kotoutuneita Firenzeen. Ennen Interiin lähtöään tuntui haluavan jäädä seuraan peliuran jälkeen, joten olisikohan tässä siirrossa tosiaan siitäkin kyse.

Lähtökohtaisesti Borja on siis tuossa kk-pelaajien listauksessa se kuudes. Tosin Amrabat on avauskierroksen pelikiellossa ja Pulgar palasi koronatartunnan jälkeen vasta nyt viikonloppuna harjoitusvahvuuteen, joten tiedä vaikka ensi lauantaina nähtäisiin Torinoa vastaan tositoimissa...
Jes, kiitos tiedoista Ylos
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #23 : 13.09.2020 klo 23:24:14



Tervetuloa kotiin
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again (ja Hifki!)


Vastaus #24 : 19.09.2020 klo 07:57:32

Kausi alkaa tänään, ja tunnelmat Fiorentinan kannattajien keskuudessa ovat tavanomaisen ristiriitaiset. Jotkut ovat pettyneitä toistaiseksi melko hiljaiseen siirtoikkunaan ja etenkin 20 maalin hyökkääjän puuttumiseen, mutta toisilla on hiljaista luottoa siihen, että joukkue jatkaa tämän vuoden puolella esittämiään hyviä otteita ja pystyy haastamaan viime kauden kärkiseitsikosta niitä, joilla askel lipsuu. Päävalmentaja Giuseppe Iachini kantaa harteillaan suuria paineita, ja jossakin pään yläpuolella roikkuvat Damokleen miekkoina maineikkaat (ja työttömät) toscanalaisvalmentajat, tunnetut Viola-fanit, Sarri ja Spalletti. Mutta mikä oikein onkaan miehiään tämä räiskyväluonteinen lippispää? Tekaisin pienen henkilökuvan. Prego!

”Minulla on pigmentin puutteesta johtuva vika silmissä. Lippalakin ansiosta pystyn pitämään silmäni kunnolla auki koko ajan.” (20.4.2014)



Giuseppe Iachinin ammattilaisura jalkapalloilijana alkoi hänen syntymäkaupunkinsa ja kasvattajaseuransa Ascolin riveissä, kun italofutiksen ystävien hyvin tuntema valmentajalegenda Carlo Mazzone lähetti vasta 17-vuotiaan nuorukaisen Serie A -debyyttiinsä kaudella 1981-82. Parikymppisenä Beppe edusti Italiaa U21-ikäluokan EM-kisoissa vuonna -86 sekä Soulin olympialaisissa -88. EM-hopealle yltäneessä joukkueessa pelasivat mm. Walter Zenga, Roberto Donadoni, Roberto Mancini ja Gianluca Vialli. Neljännelle sijalle jäänyt olympiajoukkue oli huomattavasti nimettömämpi ja hävisi matkan varrella jopa Sambialle.

Iachini tunnettiin kovaotteisena rikkovana keskikenttäpelaajana, taistelun ruumiillistumana, ja hänen peliuransa antoi jo osviittaa siitä, mitä valmentajaurakin myöhemmin olisi: pelaajana Iachini koki putoamisen A:sta B:hen ja nousun B:stä A:han peräti kolmen eri seuran väreissä: Ascolin, Fiorentinan ja Venezian. Hissipelaaja Iachini pelasi kaiken kaikkiaan 221 ottelua A:ssa ja 195 peliä B:ssä (jälkimmäisistä tosin leijonanosan vasta uransa loppuvuosina). Parhaiten hänet muistetaan juuri Ascolista ja Fiorentinasta, jossa hän ansaitsi jonkinlaisen kulttipelaajan statuksen. Curva Fiesolen Iachinille osoittamassa corossa ei suinkaan aneltu tältä keskikentän raivokkaalta rakkikoiralta maaliverkkojen iloista heiluttelua, vaan ihan toisenlaista vastustajan kurittamista: ”Picchia per noi, Beppe Iachini!” (picchiare = lyödä, hakata)



”Lempijulkkikseni? Paavi Wojtyla. Lempiruokani? Ascolilaiset oliivit ja suklaakakku. Juon kokista ja teetä ja lempivärini on sininen. Lempielokuvani? Tunnen pelaajavideot paremmin. Mutta sanotaan nyt Russell Crowen Gladiaattori.” (5.2.2015)

Iachinin ura päävalmentajana alkoi lokakuussa 2001 Veneziassa hieman erikoisella, skandaalinkäryisellä tavalla. Beppellä ei vielä ollut vaadittavaa valmentajatutkintoa, joten hänet pestattiin laguunikaupunkiin virallisesti joukkueenjohtajan nimikkeellä. Kaiken lisäksi Iachinin sopimus edellisen työnantajan Piacenzan kanssa oli edelleen voimassa, joten sääntöjä rikottiin peräti kahdella tavalla. Valmentajayhdistys teki asiasta kantelun, ja Iachinia rangaistiin 6 kuukauden toimitsijakiellolla. Arvaatteko (tai muistatteko), kuka oli tuolloin Venezian omistajana ja presidenttinä? Aivan oikein, muuan Maurizio Zamparinihan se siellä. Miesten polut risteäisivät vielä myöhemmin uudemman ja vielä uudemman kerran…

”Haluan, että joukkueeni pelaa aggressiivisesti, osaa rakentaa peliä ja on aina tasapainossa.”
(3.6.2005)

Läpilyönti valmentajana tapahtui ”kaikkien aikojen Serie B -kaudella” 2006-07, kun Iachini piiskasi piskuisen Piacenzan peräti neljänneksi Juventuksen, Napolin ja Genoan vanavedessä. Seuraavalla kaudella Iachini nosti Chievon Serie A:han, mutta sai potkut jo marraskuussa 2008. Tätä seurasi nousu A:han Brescian kanssa keväällä 2010 ja potkut saman vuoden joulukuussa. Sitten vuorossa oli Serie B:ssä tuolloin pelannut Sampdoria, jonka tahmeasti alkanutta takaisinnousuprojektia Iachini palkattiin vetämään kesken kauden marraskuussa 2011. Tammikuussa 2012 Iachini aiheutti pientä polemiikkia mediassa tölväistyään pyöräilypaitojen paikallisvastustaja Genoaa. Harjoituskentän laidalle oli kokoontunut treenien päätteeksi kiihkeitä Doria-faneja, joista yksi vetosi tuoreeseen päävalmentajaan: ”Mister, haluamme derbyt takaisin”, johon Iachini vastasi: ”Älä muuta sano! Ne paskiaiset…” Sampdoria (!) tuomittiin tästä 10 000 euron sakkoihin, ja seuran noustua A:han kauden päätteeksi Iachini korvattiin Ciro Ferraralla.

Kaudella 2013-14 Iachini palkattiin Zamparinin Palermoon ja rosaneri voitti Serie B:n sarjan kaikkien aikojen piste-ennätyksellä (86 p). Myös tätä seurannut Serie A -kausi 14-15 on omalla tavallaan historiallinen: ensimmäistä kertaa valmentajaurallaan Iachini selvisi ilman potkuja kokonaisesta kaudesta ylimmällä sarjatasolla. Voinemme myös turvallisin mielin jättää muutoin niin rutiininomaisen ja alati tärkeän faktantarkistuksen tekemättä ja todeta melko suurella varmuudella tämän olleen ainoa kerta, kun Zamparinin seura on pelannut kokonaisen kauden yhden ja saman päävalmentajan alaisuudessa. Kaudella 2015-16 olikin sitten taas aivan toinen ääni kellossa, kun Zamparini moukaroi kyseenalaisten ennätysten kirjoja suorittamalla surullisenkuuluisat ja tragikoomiset kahdeksan valmentajanvaihtoa saman pelikauden aikana. Ensin Iachini sai potkut marraskuussa 2015. Sitten Zamparini kutsui hänet takaisin puikkoihin vain kolme kuukautta myöhemmin, helmikuun 15. päivänä. Kolmisen viikkoa tästä, ja Iachini jätti Zamparinille eroilmoituksensa 8.3. Oikukas presidentti ei kuitenkaan aluksi hyväksynyt päävalmentajan lähtöpasseja ja purkautui samana päivänä radiohaastattelussa:

”Hän ei halua keskustella seuran kanssa, hän on tullut hulluksi, hän ei ole enää Iachini. Eikö omistaja saa muka puhua julkisesti seuransa asioista? Olemmeko hulluja? Miksi puolustatte aina valmentajia? Miksi vitussa pitäisin seuran omistajana pääni kiinni? Iachini on tolvana joka saa joukkueen pelaamaan huonosti, hän häviää otteluita, on kerännyt viimeisestä 13 matsista keskimäärin vain 0,7 pistettä per peli eikä kestä, jos sanomme hänelle ’vittu yritä saada joukkue pelaamaan hyvin’. Iachini pistää joukkueen pelaamaan huonosti. Hänellä on häviäjän mentaliteetti eikä häntä kiinnosta vittuakaan. Hänen sopimuksensa on päättymässä ja hänellä varmaan on jo sopimus jonkun toisen seuran kanssa…” (Maurizio Zamparini 8.3.2016)

Palermoa seurasivat lyhyet pestit Udinesessa, Sassuolossa ja Empolissa. Entinen hissivalmentaja Iachini alkoi profiloitua Serie A:n säilymistaistelujen erikoismiehenä, joka ei pystynyt pitämään työpaikkaansa edes kokonaista kalenterivuotta. Tämän maineen saattelemana hän tuli Fiorentinaan Vincenzo Montellan tilalle viime vuoden joulukuussa. Iachinin onnistui muuttaa joukkueen peli-ilme ja kääntää kurssi sarjataulukossa, mutta ihan kaikkia kannattajia ja huhujen mukaan osaa seurajohdostakaan hän ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan. Kesällä riitti huhuja valmentajanvaihdosta, mutta lopulta Iachini sai jatkaa tehtävässään ennen kaikkea seuran omistaja Rocco Commisson luottamuksen ansainneena.

”Tahdon lähettää kentälle organisoidun joukkueen, joka pelaa myös laadukasta jalkapalloa. Olemme hieman vahvistaneet keskikenttää: tarvitsemme tuoreita jalkoja ja korkealaatuista pallonhallintaa. Meillä oli sarjan paras puolustus, ja pystymme löytämään laatua vastustajan kenttäpuoliskolla pelaamiseen. […] Pelimuodostelmista ja moduuleista puhutaan paljon, mutta oikeastaan haluan joukkueeni olevan ottelun aikana mahdollisimman vähän ennalta-arvattava.” (Iachini eilen lehdistötilaisuudessa kauden avausottelun alla)

Onko Iachinin jatko nyt sitten uhka vai mahdollisuus? Jatkuvuus tuo näissä poikkeusoloissa turvallisuuden tunnetta, mutta mielessä kytee silti epäilys, onko Iachini sittenkään riittävän kyvykäs valmentaja peluuttamaan joukkueen tasaisessa 55-60 pisteen tahdissa kokonaisen kauden ajan – eurosijoille viemisestä puhumattakaan. Varmaa on, että alkava kausi on Iachinille elämänsä tilaisuus: koskaan ennen hän ei ole valmentanut näin suurta seuraa eikä näin nimekästä ja laadukasta joukkuetta. Tämän tietää myös Iachini itse, joka ei pitänyt varsinaista kesälomaa lainkaan, vaan työskenteli harjoituskeskuksen videohuoneessa pelaajien kirmatessa Ibizan hiekkarannoilla. Hihojen käärimisestä tulos ei ainakaan jää kiinni.



Firenze arvostaa niitä, jotka laittavat sydämensä peliin... Forza Beppe! - Ultras 1973

 
Sivuja: [1] 2 ... 12
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa