FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
22.05.2022 klo 20:54:06 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 8 [9] 10
 
Kirjoittaja Aihe: ACF Fiorentina 1926  (Luettu 53610 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #200 : 11.11.2021 klo 12:27:46

Mayoralin lainan siirtymistä kevätkaudeksi Violaan pidetään lähes varmana Vlahovicin myynnin näyttäessä päivä päivältä todennäköisemmältä.
Suunta on vähemmän yllättäen Valioliiga. Olisipa hienoa kun yksi A:n kauneimmista pystyisi pitämään supertähtensä.

Miltäs Mayoralin meno näytti viime kaudella? Tällä kaudella ei ole tainnut saada mahdollisuuksia pahemmin? Joka tapauksessa olisi massiivinen parannus Kokoriniin verrattuna.
Ticorexx

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Moraalinen mestari


Vastaus #201 : 11.11.2021 klo 14:14:30

Miltäs Mayoralin meno näytti viime kaudella? Tällä kaudella ei ole tainnut saada mahdollisuuksia pahemmin? Joka tapauksessa olisi massiivinen parannus Kokoriniin verrattuna.

Viime kaudella Mayoral teki kaikissa kilpailuissa 47 matsissa 17 maalia ja 7 syöttöä.
'Mun mielestä statsit näyttää paremmalta, miltä mies kentällä. Kentällä tulee hieman staattinen ja hukassa oleva fiilis, mutta niin tuli Dzekostakin ja jotkut vielä kai tykkäsi. Ehkä Dzeko oli fyysisyyden puolesta kuitenkin huono vertaus, koska Mayoral vaikuttaa fyysisesti edelleen jotenkin raakileelta, vaikka ikää 24 ja pituuttakin 182cm.
Minulle olisi viimekeväänä Mayoral kelvannut säännöllisesti pelaavaksi kakkoskärjeksi Romaan. Mourinho näki toisin ja spanski ei ole käytännössä pelannut tällä kaudella. Ainoat isommat minuutit Mayoral kellotti Norjassa Roman kärsimässä persraiskauksessa. Sen 45minuutin perusteella Mourinho oli oikeassa hyökkääjien nokkimisjärjestyksessä. Eiköhän tuo vastuun kautta kuitenkin löydä paikkansa jostakin, mutta ura Romassa on ohi. Oli Mourinhoa tai ei. Vahva 2/5.
MamboBob

Poissa Poissa


Vastaus #202 : 11.11.2021 klo 20:50:01

Mayoral on puutteistaan huolimatta ihan hyvälaatuinen pelimies, joskaan ei kovinkaan monipuolinen. Liikkuu tosiaan vähän hassusti pallollisena ja pelinrakenteluvaiheessa miehellä ei hirveästi ole annettavaa, mutta boksissa on kyllä vaarallinen.

Jos katsot Mayoralin maalit viime kaudella Romasta, niin aika läheltä maalia nuo kaikki tulee ja varsin "tarjottimella". Silti ihan espanjalaisen omaa hyvyyttä,  että pääsee noille paikoille ja esimerkiksi tuo liike topparin selustaan 29 sekunnin kohdalla on mielestäni "Börjeä" parhaimmillaan: https://youtu.be/sP7BlOPDU-Y

Vlahovicista toki reilu tasonpudotus, mutta aivan taatusti Kokorinia kovempi pelimies.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #203 : 11.11.2021 klo 23:48:39

Olisi kyllä hyvä toinen hyökkääjä kirittämään, luomaan kilpailua treeneihin ja pelaamaan tietysti. Sehän on ollut selvää, että Kokorinin tilalle pitää saada joku. Ja mikä parasta, etunimestä tulee mitä mainioimmat vibat!

Jonkun aikaa on ollut mielenkiintoinen Argentiinalainen nimi puheissa: Julian Alvarez, 21 v River Platen hyökkääjä, joka on noussut maajoukkuerinkiin mukaan. Kovassa iskussa ainakin ollut, tehnyt jo 15 maalia 16 ottelussa sekä 5 syöttöä. Moni muukin seura on tietysti kiinnostunut, mutta josko Burdisso saisi tehtyä taikojansa. Saihan hän Nicolas Gonzalezinkin hankittua (olen vakuuttunut, että se oli Burdisso eikä Prade, joka sai hänet puhuttua Violaan). Siitä puheen ollen, Gonzalezia haastateltiin ja häneltä kysyttiin mitä mieltä maajoukkue kaveristaan Alvarezista. Näin hän vastasi:
"Alvarez pelaa todella hyvin, kukapa ei häntä haluaisi. Me puhumme Martinez Quartan kanssa Burdissolle paljon hänestä, eiköhän yritetä saada hänet tänne (naurua). Juveen liittyminen? Se riippuu henkilökohtaisesta päätöksestä. Se on monimutkaista ja hänen täytyy tehdä hänelle itselleen paras ratkaisu"

Tässä koko haastattelu.
https://www.fiorentina.it/gonzalez-sempre-positivo-al-covid-incredibile-alvarez-speriamo-venga/
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #204 : 18.11.2021 klo 19:58:05

Nyt on sitten jotain huhuja, että sama Saudi-Arabien sijoitusryhmittymä PIF joka osti Newcastlen, haluaisi ostaa Fiorentinan. Ei! EI ei ja ei!! Commisso ehkä ei ole täydellinen, mutta hän on sydämmellään mukana Violaprojektissa (ainakin sen kuvan on antanut) ja muutenkin n. tuhat kertaa sympaattisempi kuin nuo Lähi-idän kasvottomat... no tiedätte kyllä mitkä.

https://www.fiorentina.it/gli-occhi-del-public-investment-fund-sulla-fiorentina-alla-scoperta-del-fondo-da-430-miliardi/

https://www.alfredopedulla.com/il-retroscena-pif-dai-contatti-svaniti-con-inter-e-milan-allapprezzamento-per-la-fiorentina/
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #205 : 19.11.2021 klo 22:03:56

Joe Barone onneksi lyttää tuon PIF huhun: "Aina kun meillä on tärkeä peli tulossa, tälläinen huhu nousee esiin. Sanon, nyt saa riittää tälläiset asiat."

Mutta laitetaanpas toinen huhu. Berardin kanssa on näemmä käyty neuvotteluja ja pelaajan hyväksyntä sopimuksesta olisi saatu. Kesällä käytiin samat keskustelut, mutta Sassuolon hintapyyntö oli silloin liikaa. Mitenkähän nyt tammikuussa? Jos tuo siirto toteutuisi, yhtäkkiä olisikin oikein hyvä tilanne laitahyökkääjien suhteen.

RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #206 : 22.11.2021 klo 12:02:33

Fiorentina valmis tekemään 30M euron tarjouksen Berardista? Näin puhutaan. Barone ollut visiitillä Sassuolon toimistolla. Vlahovic osoittaa Milan pelissä maalin jälkeen sydäntä ja nurmikkoa, yleisö huutaa nimeä. Saisiko Berardin tulo vakuuttamaan Dusanin, että kannattaisi sittenkin uusia sopimus, haaveillaan? Kunnes tammikuussa vedetään matto jalkojen alta, Vlahovic vaihtaa maisemaa ja sisään tulee joku Orsolini tai vastaava.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #207 : 03.12.2021 klo 20:58:29


Alkusanat: Sain haltuuni kauniin ja mystisen neiti Violan jouluhoroskoopin. Yksinoikeudella julkaisen sen forumille. Ottakaa sanoista vaarin, sillä merkit ovat vakavia ja yksiselitteisiä.



Oroscopo di natale della signorina Viola


Taurus (Härkä 20.4. – 20.5.)   -  Saat lyöntejä vastaasi, mutta osaat antaa myös niitä takaisin. Nyt on quartan asteroidivyöhyke saapunut tähdistösi eteen. Asteroidit aiheuttavat lukuisia iskuja planeettoihin, luoden energiaa ja pientä holtittomuutta sinulle. Et voi välttää kahakoita, mutta pidät niistä.

Gemini (Kaksonen 21.5. – 20.6.)  -  Olet ahaa-elämyksen syntyhetkillä. Merkkisi viereen on saapunut sottilin tähtisumua, joka antaa vauhtia ja oveluutta tekemisiisi. Kunhan vain saat ajatuksesi samalle tasolle tekosi kanssa, sinusta tulee mestari toimessasi. Rakkauselämäsi on myös rikasta ja ihailijoita riittää ympärilläsi loputtomasti.

Cancer (Rapu 21.6. – 22.7.)  -  Voit ottaa lunkisti, heittää kaikki huolesi syrjään, sillä tällä hetkellä rosatin kuu loistaa kirkkaimmillaan tähdistössäsi luoden seesteistä tunnelmaa ympärillesi. Odotat vuoroasi päästä tekemään lyhyen työrupeaman jossain kohtaa, mutta se hetki ei ole nyt. Voit rauhassa siirtyä lomamoodiin ja nauttia joulusta täysin rinnoin.

Leo (Leijona 23.7. – 22.8.)  -  Kaksi tähteä on yhdistynyt kiertämään samaa pistettä ympäri merkissäsi, synnyttäen jackin ja malehin kaksoistähden. Saat siitä juonikuutta ja näkemystä tekoihisi, mutta myös nuorta intoa ja kestävyyttä. Laitat ihmiset ympärilläsi liikkeelle kohti yhteistä päämääräänne. Tuloksia alkaa syntymään vihdoin.

Virgo (Neitsyt 23.8. – 22.9.)  -  Biraghin meteoroidi lentää avaruuteesi. Sinun tulee nyt keskittyä vain ja ainoastaan yhteen yksinkertaiseen tehtävään ja yrittää tehdä se mahdollisimman hyvin. Voit vaikka alkaa pyörälähetiksi ja toimittaa paketteja nopeasti asiakkaille. Joskus toimitus saattaa mennä väärään osoitteeseen, mutta älä huoli. Perille päässeet paketit tuovat sinulle suurta tyydytystä!

Libra (Vaaka 23.9. – 22.10)  -  Kaikki on tyyntä, kukaan ei uskalla tulla ryppyilemään sinulle, sillä milenkovicin punainen jättiläinen hallitsee tähdistöäsi. Olet kaiken solvauksen yläpuolella, siirrät ongelmat helposti ja rauhallisesti syrjään.

Scorpio (Skorpioni 23.10. – 21.11.)  -  Prototähti corradini on juuri syttymyssä tähdistössäsi, mutta se ei ole vielä kerännyt tarvittavaa massaa leimahtaakseen loistoon. Olet vasta polkusi alussa, mikä ikinä se onkaan. Sinulla on suuri mahdollisuus menestyä sillä tiellä, kunhan vain jaksat tehdä töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Sagittarius (Jousimies 22.11. – 21.12.)  -  Sinun ei pidä osallistua isoihin kokouksiin tahi julkiseen puhumiseen. Sanasi otetaan helposti väärin, luot eripuraa vaikka et sitä tarkoittanutkaan, sillä roccon supernova on juuri räjähtänyt merkkisi läheisyydessä aiheuttaen vakavaa häiriötä kuulijoiden ajatuksissa. Mutta onneakin sinulla on. Räjähdyksestä syntyvät alkuaineet ovat merkki siitä, että pystyt nyt moninkertaistamaan omaisuutesi, kunhan vain alat sanojen sijasta tekoihin.

Capricorn (Kauris 22.12. – 19.1.)  -  Varoituksen sananen. Rinon säteilyä havaittu avaruudessa tähdistösi seassa ja sen keston on arvioitu olevan 23 päivää. Älä tee isoja siirtoja sen aikana, sillä sinua yritetään huijata tuolloin. Katalat mielet aktivoituvat tuosta säteilystä. Jouluaattona kaikki on taas kutakuinkin hyvin.

Aquarius (Vesimies 20.1. – 18.2.)  -  Nyt ovat ilon päivät käsillä! Tee mitä ikinä haluat, se tulee onnistumaan, sillä onnea tuova dusanin komeetta kiitää merkkisi läheisyydessä. Mielesi tekisi tehdä se kaikkein isoin siirto, mutta jos maltat odottaa vielä puoli vuotta ja olet lojaali ystävillesi, sinut tullaan sen jälkeen palkitsemaan vielä ruhtinaallisemmin kuin olisit ikinä osannut kuvitellakaan.

Pisces (Kalat 19.2. – 20.3.)  -  Huonoja uutisia. Linnoitaudu neljän seinän sisälle, hae vain tarvittavat muonavarat kotiisi. Jos omistat bunkkerin, mene sinne. Älä ryhdy mihinkään, sillä kaikki mitä teet ovat tuhoon tuomittuja yrityksiä. Musta-aukko kokorin on tähdistösi takana, imien kaiken toivon sinusta.

Aries (Oinas 21.3. – 19.4.)  -  Planeetta venuti on muodostunut kiertämään yhtä tähteä merkissäsi. Se luo vakautta toimiisi. Nautit elämän pienistä asioista, sinun ei tarvitse tavoitella kuuta taivaalta. Kaikki hymyilevät ja ovat kohteliata sinulle. Elämä on mukavaa!



Loppusanat: Seuraava tekoni on, että lukittaudun asuntooni, sammutan internetin ja jään eristyksiin omiin oloihini, sillä merkkini on Kalat. Siispä hyvää joulun odotusta Calcion ystäville. Ehkäpä ensi vuonna pääsen vielä jakamaan erinnäisiä näkemyksiäni.
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #208 : 05.12.2021 klo 13:11:39

Grande RubuS !!

Lämpimät kiitokset tästä avartavasta katsauksesta lähestyvän juhlakauden vakaviin merkkeihin. Jos pelaisin fantacalcioa, suorittaisin ilman muuta lähiviikkojen pelaajavaihdot antamiesi yksiselitteisten ohjeiden mukaisesti. Ja sitä paitsi erittäinkin otsikkoon sopiva aihe, lisäisin. Nykypäivänähän Raymond Domenechin kaltaiset ajattelevat astraalivieterit saavat osakseen lähinnä tietämättömien tavan tallaajien epäuskoista räkänaurua, mutta oman aikansa sivistynyt renessanssi-ihminen ei noussut edes sängystä kysymättä ensin luottoastrologiltaan, suosittelivatko tähdet sittenkin peiton vetämistä korville. Suoritatko muuten myös Tarot-luentaa? Kaverin puolesta kyselen...

Oma merkkini - kuin myös Fiorentinan - on neitsyt, joten keskityn lähiaikoina merkilleni tyypillisenä perfektionistina yhteen haastavaan tehtävään: otsikon perustamisesta alkaen mielessäni on kytenyt eräs tietty aihe, joka aivan viime aikoina on mieleni pimeistä sopukoista siirtynyt vellomaan talvisen avomeren lailla läppärini näppäimistölle. Pidemmittä puheitta tekeillään on rönsyilevä essee aiheesta Fiorentina-Juventus. Olen tietoinen aiheen epäajankohtaisuudesta, mutta jospa vaikka joulunpyhillä ihmisiä kiinnostaisi lueskella.

Fiorentinan haastava tehtävä puolestaan on selvitä kunnialla loppuvuoden koitoksista. Bologna (v), Salernitana (k), Benevento (CI, k), Sassuolo (k) ja Verona (v). Pisteitä on tarjolla, mutta kuten olemme jo karvaastikin saaneet todeta, niiden eteen vaaditaan koko joukkueen täydellistä keskittymistä 95 minuutin ajan. Ja aina joskus vähän tuuriakin.

Forza Viola e forza tarocchi!

RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #209 : 17.12.2021 klo 17:11:17

Tarot-kortit jätän suosiolla osaavimmille.

Kokorin muuten sai ensimmäisen avauskokoonpano-nimityksen voitokkaassa coppa-pelissä Beneventoa vastaan. Suoritus oli taattua laatua.

RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #210 : 24.12.2021 klo 00:41:16

Jonathan Ikone oli tänään Firenzessä tekemässä medicaalit. Virallinen julkistus vielä antaa odottaa, mutta eiköhän pidetä varmana, että hän on uusi Viola-pelaaja. Viiden vuoden sopimuksella hintaan 14+1 miljoonaa euroa ja tulevasta myynnistä lähtee 15%:n siivu Lillelle. Millainen pelaaja onkaan siis kyseessä? Mittaa miehellä on 175cm, erittäin ketterä kaveri. Hyvin nopea, vahva 1 vs 1 tilanteissa vikkelillä harhautuksillaan, hyvä syötteleen. Löytyy sitä kaivattua flairia, mitä oikeastaan vain Saponaralla on nyky-joukkueessa. Pystyy pelaamaan kumpaakin laitaa tai kärjen takana, mutta oikea laita lienee se paras paikka. Pelannut neljä ottelua Ranskan maajoukkueessa, syntyjään Pariisilainen, mutta omaa myös Kongon passin. Erittäin mielenkiintoinen ja hyvä täsmä-hankinta. Kaiken lisäksi kohtalaisen edullisesti sai nyt, koska sopimus olisi loppunut puolentoista vuoden päästä. Vuosi sitten Ikonesta olisi saanut maksaa sen 30M euroa. Nyt sitten jännätään pysyykö Vlahovic vielä ainakin kesään asti. Olisi eittämättä mahtavaa nähdä kolmikko Gonzalez - Vlahovic - Ikone viilettämässä yhdessä kentällä.






Ps. Täällä odotellaan jo vesikielellä Nome Cognomen lupaamaa esseetä aiheesta Viola vs Juve!


Lisätään vielä kun jäi mainitsematta. Ikää Ikonella on 23 vuotta, eli parhaat vuodet vasta edessä. Sopii oikein hyvin tähän uuteen Viola-projektiin.
« Viimeksi muokattu: 24.12.2021 klo 00:55:59 kirjoittanut RubuS »
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #211 : 26.12.2021 klo 13:19:29

Vähän tämä taas viipyi aiottua kauemmin, kuten tällaisilla hankkeilla on tapana. Nomadiseen tutkimukseen perehtyneet forumistit toki jo tietävät, että pohdiskeleva kirjoitus on hajanaisten ajatusten vaelteleva lauma, joka etsii epävarmaa, tunnustelevaa suhdetta erilaisten asioiden välillä sekä kokeilee ja koettelee näkyvän, itsestään selvänä pidetyn takana olevaa, kompastelee omiin oivalluksiinsa, päätyy sivupoluille, eksyy vain löytääkseen tarkoituksensa, eikä koskaan valmistu, jossakin pisteessä matkan aikana se vain annetaan toisten luettavaksi.

Jos ”sehän on vain peliä” on mantrasi, suosittelen että lopetat lukemisen näihin sanoihin, sillä luvassa ei ole ottelutuloksia, tilastoja, maaliodottamia eikä lämpökarttoja. Jos taas koet enemmän omaksesi sen näkemyksen, jonka mukaan elämä, historia, kulttuuri ja yhteiskunta ovat vain osa jalkapalloa, saatat hyvinkin viihtyä tämän tuotoksen äärellä. Saat olla sen kanssa samaa mieltä, eri mieltä, näkemättä siinä lainkaan mitään mieltä, vain sitä toivon, että suhtaudut tekstiin sen kirjoittajan tavoin: tosissasi, muttet vakavasti. Joka tapauksessa uskon sen sisältävän uutta tietoa kokeneillekin italialaisen jalkapallon ystäville. Asiaan.

Olen parin viimeisen kauden aikana ilokseni huomannut, kuinka Velja Engströmin ja Tuomas Virkkusen kaltaiset selostajat ovat tuoneet Fiorentina-Juventus-ottelupariin liittyvää erityistä latausta suomenkielistenkin jalkapallon ystävien tietoisuuteen. Kun puhutaan Fiorentinan ja Juventuksen välisistä suhteista, painotetaan usein, ettei kyse ole maantieteestä. Todetaan Firenzen ja Torinon välinen etäisyys kilometreinä, listataan kiistanalaisia erotuomariratkaisuja isojen panosten otteluista, luetellaan kirpaisevia pelaajasiirtoja, vihjaillaan hähmäisistä kabinettipäätöksistä. Ymmärtääkseen tämän ottelun merkitystä nimenomaan firenzeläisestä näkökulmasta, on kuitenkin astuttava tyystin jalkapallo-nimisen teatterin ulkopuolelle ja matkattava molempien kannattajakuntien mielenmaisemiin ja nimeltä mainittujen seurojen eetoksiin. Ja on tässä loppujen lopuksi vähän maantieteestäkin kyse. Itse Vergilius ei näin saturnalian aikaan ollut valitettavasti käytettävissä oppaaksemme, joten saatte luvan tyytyä sivullekirjoittaneeseen. Mutta mistä oikein aloittaisimme?

PROLOGI

Kukkuloiden takaa tarpeeksi korkealle noustuaan myöhäistalven aurinko jo jaksoi päihittää alhaalla laaksossa sijainneeseen kaupunkiin painuneen yön ja aamupäivän luita hyytävän, kostean kylmyyden. Oli karnevaaliaika, ja vaikka paavi Klemens VII:n tukemien keisari Kaarle V:n joukkojen piiritystä oli jatkunut edellisestä kesästä saakka, nälän ja puutteen runtelemat kaupunkilaiset olivat päättäneet osoittaa keisarin sekasikiöisen monikansalliselle palkka-armeijalle yhtenäisyyttään ja taipumattomuuttaan viettämällä juhlakautta perinteisin menoin.

Kenties osa piirittäjistä oli ollut mukana Rooman-ryöstöretkellä muutamaa vuotta aiemmin, mutta mitään tämän kaltaista eivät hekään olleet koskaan ennen saaneet todistaa: torvisoittokunnan, rumpalien ja lipunkantajien johtamana saapui Piazza Santa Crocelle värikäs ja riehakas kulkue, josta aukiolla erkani kaksi erillistä ryhmää nuoria, juhla-asuisia miehiä jonkinlaiseen pallottelu-otteluun ryhtyäkseen. Mittelö alkoi, kansa pelikentän reunoilla hurrasi, ja piazzan laidalla sijainneen kirkon katolle asettunut torvisoittokunta pisti parastaan.

Kesken näytöksen jostakin kukkuloilta kajahti tykinlaukaus. Ottelu keskeytyi. Kuula ujelsi ilman halki korkealla Santa Crocen kirkon ja soittoniekkojen päiden yllä mätkähtääkseen lopulta vahinkoa aiheuttamatta jonnekin naurispelloille kaukana kaupungin ulkopuolella. Aukiolla riemu repesi. Töräyteltiin torvia, huudeltiin solvauksia, näyteltiin mitä rivoimpia eleitä ja käsimerkkejä. Rietas viininhuuruinen juhlinta kestäisi aamunkoittoon asti – viis nälästä, janosta, puutteesta ja vilusta. Firenzen urhea tasavalta oli näyttänyt Medici-paaville, näyttänyt vierasmaalaiselle keisarille, näyttänyt miesluvultaan ylivoimaiselle piirittäjäarmeijalle, näyttänyt koko maailmalle. Gridate con noi: Viva Fiorenza!



*   *   *

Divide et impera – Italia bianconera

Matkasinpa kerran junalla Firenzestä Genovaan, kun jossakin Pontederan ja Pisan välisellä osuudella peltilehmä yllättäen seisahtui keskelle aaltopeltikattoisten varastohallien ”kaunistamaa” toscanalaismaisemaa. Kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta siististi pukeutunutta miesoletettua pendelöijää, fingerporilaisittain reilu kolmekymppinen ja vajaa viisikymppinen, alkoivat keskenään aprikoida pysähdyksen syytä. Miten nyt taas? Aina tätä samaa! Ja eipä aikaakaan, kun päästiin asiaan: kaikkihan tietävät, että Agnellit pitävät Italian junat ja rautatiet surkeassa kunnossa, jotta ihmiset kulkisivat mieluummin autoilla…

Saapasmaassa kuulee usein mukailtavan kuuluisaa Enzo Ferrarin lausahdusta, jonka mukaan italialaiset antavat toisilleen anteeksi kaiken muun paitsi menestyksen. Miksi voittajia näin inhotaan? Koska korruption, nepotismin, lehmänkauppojen, hyvävelikerhojen ja mafian paaduttamat tavikset ovat oppineet ajattelemaan, että menestystä voi saavuttaa ja ylläpitää ainoastaan vilunkipelillä. Ja mikä kiehtovinta, tämähän on samalla tietysti tapa selittää itselleen parhain päin omaa menestymättömyyttään ja oman elämän pieniä tai suuria vastoinkäymisiä. Miksi junani on aina myöhässä? Koska Agnellit haluavat minun ostavan FIATin. Miksi Roberto/Roberta sai ylennyksen, enkä minä? Koska R:n naapuri on osastopäällikön lankomies (ja puutarhuri, ja R. vain sattumoisin juuri tilasi ylennyksen tuomalla palkankorotuksella naapuriltaan takapihalleen uuden maisemoinnin). Miksei jalkapallojoukkueeni koskaan voita scudettoa? Koska MEIDÄN EI ANNETA VOITTAA. Ja niin edelleen. Kansakuntana Italia on jakautunut ikuisiin häviäjiin ja parantumattomiin vilpintekijöihin.

Mitä kaikkea merkitseekään jalkapalloseura Juventus F.C.! Tuon kysymyksen käsittelemiseen on tällä foorumilla minua etevämpiä kirjoittajia ja tätä sopivampia otsikoita, joten tyydyn poimimaan valtavalta vadilta muutaman tämän vaatimattoman hermeneuttisen kyhäelmäni tarpeisiin sopivan murusen. Kas niin, tämähän on vähän liiankin itsestään selvää, Juventus on tietysti Italian kaikkien aikojen menestynein, rikkain, kannatetuin ja vihatuin jalkapalloseura. Sen nimi toimii synonyyminä voittamiselle, jopa siinä määrin, että Giampiero Bonipertin lanseeraama iskulause Vincere non è importante, è l’unica cosa che conta lienee jo kanonisoitu seuran viralliseksi motoksi. Juventuksen palkintokaappia koristaa 35 Italian mestaruutta, 13 Italian cupia, 2 Euroopan cupia, 3 UEFA cupia ja yksi Cup-voittajien cup.

Voittamisen lisäksi sana Juventus merkitsee myös valtaa. Seuraa on kohta sadan vuoden ajan lähes katkeamatta johtanut FIATin perustajasuku Agnellit (agnello = karitsa), yksi Italian 1900- ja 2000-lukujen vaikutusvaltaisimmista suvuista. Autoteollisuuden lisäksi Agnellit ovat vaikuttaneet omistustensa kautta monilla muillakin yhteiskunnallisesti merkittävillä aloilla, kuten rahoituksessa, mediassa ja politiikassa. Suorastaan satumaisen kuuluisia ovat Gianni ”l’Avvocato” Agnellin suhteet mm. JFK:hon tai Rockefellereihin, ja suvulla on lukuisia avioliittositeitä muihin rikkaisiin ja vaikutusvaltaisiin eurooppalaisiin aatelissukuihin. FIATin perustamisesta lähtien Agnellien sukuhistoria on monesti kulkenut käsikkäin Italian valtion historian kanssa, ja suvun laajoista suhdeverkostoista ja omistuksista johtuen italialaiset yleisesti olettavatkin, että kun jossakin kulisseissa tehdään isoja ja tärkeitä päätöksiä, Agnelleilla on tavalla tai toisella näppinsä pelissä.

Juventuksella on kannattajia Italian (lähes) jokaisessa kolkassa, mistä syystä seuran yksi lukuisista lempinimistä onkin la Fidanzata d’Italia, Italian kihlattu. Jatkuvan menestyksensä ja valta-asemansa lisäksi Juvea vihataan ympäri saapasmaata juuri tästä samasta syystä: kaikki oman kylän pojat ja tytöt kun eivät ryhdykään kannattamaan sitä oman kylän pikkuseuraa, vaan valitsevat mielitietykseen jonkun sellaisen seuran, joka joskus voittaakin jotain. Ja kun vihasta puhutaan, mainittakoon myös skandaalit ja salaliittoteoriat. Järjestelmällinen dopingin käyttö, ne kuuluisat ruskeat kirjekuoret, calciopoli, superliiga ja tuoreimpana syytöksenä talouslukujen keinotekoinen paisuttaminen. Kysypä keneltä tahansa ei-juventinolta ja tuomio on selvä, oli näyttöä tai ei.

Yllä mainituista lukuisista historiallisista, demografisista ja urheilullisistakin syistä sekä joidenkin tärkeimpien ultras-ryhmien poliittisesta suuntautumisesta johtuen Juventuksen kannattajien katsomonosat vilisevät Italian valtiolippuja ja siihen viittaavaa vihreä-valko-punaista rekvisiittaa niin koti- kuin vierasotteluissakin. Samanaikaisesti ei torinolaisuudella ole merkittävää painoarvoa Juve-kannattajien mentaliteetissa eikä paikallisuus ole kannattajakunnan keskuudessa teema, jonka varaan yhteenkuuluvuutta rakennetaan. Jos juventinismossa jotakin leimallisesti torinolaista on, on se nähdäkseni teollisuuskaupungin eteenpäin katsovaa ja ulospäin suuntautuvaa dynaamisuutta.

Kautta maan rakastettu siniverinen elämäntapavoittaja ja yhtä aikaa valtakunnan joka kolkassa vihattu vallanpitäjä ja salakavala viides kolonna. Yhtä paljon kuin Italiassa on Juventuksen kannattajia, on myös sitä vastaan kannattavia. Tällaisesta anti-kannattamisesta käytetään italian kielessä käsitettä tifare contro, tai puhekielisemmin gufare, joka tarkoittaa käytännössä tappion ja vastoinkäymisten toivomista. Ja tuskin missään kaupungissa gufataan Juventusta yhtä suurella omistautumisella ja intohimolla kuin Firenzessä.

juventini tutti oriundi – Florentia semper caput mundi



”Ylivertainen, ainutkertainen, unen ja toden välissä: Koko maailma polvistuu kauneutemme edessä […]” Kaikki tekstin tifokuvat tämä mukaan lukien ovat Juventus-otteluista vuosien varrelta.

Elleivät Firenzen tai calcion historian käänteet ole kaikille entuudestaan tuttuja, ainakin Astérixinsa lukeneet foorumistit tunnistanevat asetelman vaivatta: piskuinen gallialaistoscanalaiskylä pistämässä itsepintaisesti kampoihin oman aikansa ylivoimaiselle valtakeskukselle, varjelemassa muuriensa sisällä kukoistavaa omaleimaista kulttuuriaan ja paikallista nurkkapatrioottista identiteettiään heinäsirkkaparven tavoin etenevältä, kaiken homogeenisen hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi tekevältä kulttuuri-imperialismilta. ”Zona degobbizzata, area degobbizzata, trattoria deggobbizata” saatetaan julistaa graffitissa firenzeläisellä sivukujalla tai ravintolan seinälle ripustetussa kyltissä. Yksi Fiorentinan kannattajien suurimmista ylpeydenaiheista onkin se, että heidän kotikaupungissaan ei muusta Italiasta poiketen gobboja ( = kyttyräselkä, yksi monista Juventuksen ja sen kannattajien lempinimistä), kasva. Olkoon lähtöruutumme fiorentinitàn tarkasteluun tässä.

Joka toinen viikonloppu täyttyy Curva Fiesole Firenzen rikkaasta historiasta ammentavasta symboliikasta, mutta Italian trikolorin värejä saat sieltä hakea suurennuslasilla vuosikymmentenkin takaa. Fiorentinan kannattajien perusmentaliteetti on aina kummunnut ehdottomasti ja yksinomaan oman kotikaupungin edustamisesta sekä sen historiaan liittyvästä ylpeyden- ja ylemmyydentunteesta. Vanhan rouvan vieraillessa Artemio Franchilla asetelma onkin korostetusti Firenze vastaan muu Italia (ellei peräti muu maailma!), ja stadionin pystyyn rapistuvien betonirakenteiden sekä nurmikentän ulkorajojen välisellä sotatantereella kamppailevat täten paikallisuus ja juurettomuus, renessanssin pääkaupungin lipunkantajat kodittomia kulkurigobboja vastaan. Fiorentinan organisoituneet kannattajat toitottavat tätä viestiä niin omissa koreografioissaan kuin vieraskannattajiin kohdistamissaan piikittelyissä.



Kenties kuuluisin Curva Fiesolen koreografioista: mosaiikki Firenzen tunnetuimmista nähtävyyksistä "Baggion paluuottelusta” keväältä 1991.



”Tarvitaan vain värimme saamaan teidät tuntemaan alemmuutta” - valkoisella, punaisella, vihreällä ja sinisellä värillä viitataan Firenzen historiallisen keskustan kaupunginosiin, punavalkoisella liljakuviolla Firenzen tasavaltaan.

Maantieteellisten seikkojen lisäksi on tärkeää ymmärtää firenzeläisten historiallista suhdetta vallanpitäjiin ja Fiorentinan kannattajien suhdetta voittamiseen, kahteen Juve-eetoksen keskeisimmistä piirteistä. Yhtenäisen Italian kuningaskunnan ensimmäiset pääkaupungit olivat juuri Torino (1861-1864) ja Firenze (1864-1871), mutta kaupunkien välillä ei ole vuosisatojen pituista kilvoittelua tai vihanpitoa. Teollisen vallankumouksen vuosisadat – joita edelleen elämme eikä loppua näy – ja niiden mukanaan tuoma kehitys eivät ole kohdelleet Firenzeä yhtä hyvin kuin Torinoa, eivätkä firenzeläissuvut enää vuosisatoihin ole vaikuttaneet maailmankaupan ja suurvaltapolitiikan käänteisiin. Niinpä firenzeläisyyttä huonoimmillaan leimaakin nostalginen sisäänpäinlämpiävyys, menneisyyteen ja omaan napaan tuijottaminen. Millään muulla elämänalalla kontrasti näiden kaupunkien välillä ei ole yhtä silmiinpistävä kuin jalkapallossa, jossa kestomenestyjä Juventus on yhtä kuin Agnellit on yhtä kuin raha ja valta (ja firenzeläisten mielestä valta-aseman väärinkäyttö) ja Fiorentina yksi lukemattomista provincialeista, taantuvan pikkukaupungin taantuva seura josta joskus kauan sitten myös melkein tuli jotakin suurta.

Tämä traumaattinen ja kognitiivista dissonanssia lietsova konflikti menneen gloorian ja nykyisen keskinkertaisuuden välillä ajaa firenzeläiset huikeaan psykologiseen silmänkääntötemppuun: jos arkkivihollisemme on tärkeä, mekin olemme tärkeitä. Juventuksen kaltainen ylivertaista suuruutta ja perimmäistä pahuutta huokuva nemesis tarjoaa Fiorentinan kannattajille vedenpitävän vastauksen ikuisuuskysymykseen siitä, miksei jalkapallojoukkueemme koskaan voita. Ellei Juventusta olisi olemassa, sellainen pitäisikin firenzeläisten oman mielenrauhan tähden heti paikalla keksiä. Samaan aikaan on totta, että omien luonnollisten rajojensa tuolle puolen kurkottavien vallanpitäjien vastustaminen on myös aidosti osa Firenzen historiaa. Vallasta ja asemasta käytiin sotia niin läheisten kuin kaukaisten kaupunkivaltioiden kanssa. Missään muussa Italian kaupungissa ei protestanttista reformaatiota edeltävinä vuosisatoina luotu mitään lähimainkaan niin rikasta kirkkoinstituutiota haastavaa kirjallista perintöä kuin Danten ja Boccaccion, Lorenzo il Magnificon ja Savonarolan, Machiavellin ja Guicciardinin Firenzessä. Firenzeläisten itsetunto on aina vaatinut ja vaatii edelleen isoimman mahdollisen perivihollisen. Se on olennainen osa Fiorentinan kannattajien identiteettiä, ja sitä vaalitaan menneiden vuosisatojen tapaan huumorin, sanaleikkien, salaliittoteorioiden, uskonnollisen hurmahenkisyyden ja pienen valkoisen valheen kaltaisen itsepetoksen keinoin.

Ymmärrettävistä syistä voittamisesta tuli ajan myötä olennainen osa Juventuksen eetosta, ja tämän kehityksen vastapainona on hätkähdyttävää havaita, kuinka muuttumattomana Fiorentinan oma suhde voittamiseen on säilynyt jo 90 vuoden ajan. Fiorentinan seurahymni Canzone viola on italialaisen jalkapallon seurahymneistä vanhin. Sen sanoitus on Fiorentinan tiettävästi vanhimman kannattajayhdistyksen, Ordine del marzoccon (marzocco = Firenzen leijona, kaupungin suojeluseläin) jäsenten kynästä ja ajoittuu aivan 1920- ja -30-lukujen taitteeseen, jolloin seura alkoi käyttää violettia peliasua. Laulu levytettiin ensimmäisen kerran 1930-luvun alussa, ja myöhemmin uudelleen vinyylille vuosina 1959 ja 1965. Sen viimeisintä versiota vuodelta 1974 soitetaan edelleen Fiorentinan kotiotteluissa joukkueiden astellessa kentälle.

Lainaus
La Canzone viola

Garrisca al vento il labaro viola – Liehukoon tuulessa violetti viiri
sui campi della sfida e del valore; – Kentillä kilvan ja urheuden
una speranza viva ci consola: – Meille kipinöivä toivo lohdun suo
abbiamo undici atleti e un solo cuore! – On meillä yksitoista urhoa ja yksi ainoa sydän!

O Fiorentina, di ogni squadra ti vogliam regina! – Oi Fiorentina, susta tahdomme kaikkien joukkueiden kuningattaren!
O Fiorentina, combatti ovunque ardita e con valor! – Oi Fiorentina, taistele kaikkialla kiihkeästi ja urheasti!
Nell’ora di sconforto e di vittoria, – Hetkellä tuskan ja voiton
ricorda che del calcio è tua la storia! – Muista että jalkapallon historia on sinun!

Maglia viola lotta con vigore, – Violetti paita taistele vimmaisesti
per esser di Firenze vanto e gloria – Olla Firenzestä on etuoikeus ja kunnia
Sul tuo vessillo scrivi: forza e cuore, – Kilpeesi kirjoita voima ja sydän
e nostra sarà sempre la vittoria! – Ja voitto on aina oleva meidän!

O Fiorentina, di ogni squadra ti vogliam regina!
O Fiorentina, combatti ovunque ardita e con valor!
Nell’ora di sconforto e di vittoria,
ricorda che del calcio è tua la storia!

Niin kiinnostavaa kuin olisikin tarttua sanavalintaan regina, kuningatar (ei aktiivisen toimijan etevyydellä ja ahkeruudella ansaitsema meriitti, vaan passiiviselle subjektille syntymäoikeutena tai onnekkaan avioliiton kylkiäisenä langennut status), taitaa tuossa sittenkin olla kyse vain siitä että sana sattuu rimmaamaan kivasti Fiorentinan kanssa. Silti tuokin detalji sopii sanoituksen kokonaiskuvaan, jossa ”voittaminen” on jotakin, joka saavutetaan pikemminkin olemalla kuin tekemällä. Urheilullista menestystä tärkeämpää on edustaa ylpeänä Firenzeä, ja sen merkitys tulee muistaa niin voiton kuin tappionkin hetkellä. Per esser di Firenze vanto e gloria […] Ricorda che del calcio è tua la storia – näissä säkeissä on Canzone violan ja koko Fiorentinan identiteetin ydin.





”Vuonna 1529 [sic!] täällä syntyi jalkapallo”. Opitun kertausta: koreografiassa näytillä historiallisen keskustan neljän kaupunginosan tunnusvärit ja symbolit. Vasemmalta lukien Santo Spirito, Santa Maria Novella, Santa Croce ja San Giovanni.

Seura on 1970-luvulta lähtien muutamaan kertaan yrittänyt markkinointitempauksena vaihtaa hymnin uuteen, mutta tuloksetta. Kannattajat rakastavat Canzone violaa ja tarrautuvat hyväntuuliseen, traditioita edustavaan ja paikallisylpeyttä huokuvaan veisuun kiinni kynsin hampain. Mielenkiintoinen kuriositeetti on Canzonen vuoden 1959 vinyylipainoksen B-puoli Alé alé Fiorentina, jossa lauletaan liigamestaruuden, scudetton, kiihkeästä odotuksesta: ”Tutta Firenze, lo scudetto attende ancora con ardor, lo scudetto attende ancora con ardor!” Tätäkin rallia soitettiin stadionilla toisen puoliajan sisääntulomusiikkina 1960- ja -70-luvuilla, mutta jostakin kumman syystä sen sittemmin on armeliaasti sallittu painua historian hämärään…

Fiorentinan ja Juventuksen välisen vastakkainasettelun voisi tiivistää sanoihin ääripäiden kohtaaminen. Juventus on ominut itselleen sen, mistä kilpaurheilussa on pohjimmiltaan kyse, joten Fiorentinan pyrkimykseksi ja tarkoitukseksi jää olla jotain muuta. Toinen haluaa aina enemmän, niin urheilullisesti kuin poliittisesti, toinen vetäytyy norsunluutorniinsa oman kyläpahasensa kuningattareksi traditiota ja paikallisuutta vaalimaan huomattuaan, ettei enää pysty pysymään kehityksen vauhdissa mukana. Siksi Juventuksen kannattajat näkevät, että menestys on seurausta kovasta työstä ja hyvästä seurajohtamisesta, kun taas firenzeläiset odottavat menestyksen putoavan heidän syliinsä suorastaan syntymäoikeutena, kuin maat ja tittelit kruununperijälle. Vaikka rahkeita mestaruustaistoon ei enää ole, Fiorentinan pitäisi kannattajiensa mielestä kuitenkin edes ”palata sinne minne se kuuluu”, mitä ikinä se itse kullekin lausujalle tarkoittaa. Jatkuvaa voittamista ja tauotonta pokaalisadetta ei voi vaatia, mutta jonkinlaista kunnian palautusta kyllä. Firenzen historia vaatii sitä.

Jokavuotiset kohtaamiset Juventuksen kanssa tarjoavat firenzeläisille mahdollisuuden näpäyttää Agnelleja, näpäyttää kaiken moneen kertaan mennen tullen voittaneita ylimielisiä gobboja, näpäyttää kaikkia niitä jotka kannattavat jotakuta muuta kuin omaa paikallista seuraansa. Mahdollisuuden lyhyeen, ohikiitävään kunnian hetkeen. Mahdollisuuden tuntea gufaamisen hekumallinen kliimaksi. Fiorentinan suomalaisena etäkannattajanakin sanon, että ellei Juventusta olisi olemassa, se pitäisi ehdottomasti keksiä. Dynastisten seurapomojensa Silvio Berlusconin ja Morattien suvun vetäydyttyä parrasvaloista ne kaksi muuta rakastettua vihattua pohjoisen raitapaitaa, Milan ja Inter, ovat menettäneet tonnikaupalla vanhaa karismaansa, ja peruuttamattomasti. Mutta Agnellit vain ovat ja pysyvät. Ja sen ansiosta, kun Fiorentina Juventuksen joskus harvoin päihittää, tuntuu siltä kuin olisi saavuttanut jotakin merkittävää.



”Rakastaisin sinua vaikka voittaisit....”

Mutta nyt, puhutaanko nyt siitä pahuksen scudettosta -82? Tai vuoden 1990 UEFA Cupin loppuottelusta?


*   *   *

EPILOGI

Kesäkuukausina tulivat tukahduttavat, viikkokausia seisovat helteet ja helteiden mukana kulkutaudit. Köyhimpiä ja aliravituimpia lojui kuolleina siellä täällä Firenzen kaduilla, kärpäsparvet surrasivat, kauppaa käyvän luokan tappiot kasvoivat päivä päivältä sietämättömämmiksi. Kaupunkilaiset jakautuivat kahteen vastakkaiseen leiriin. Periksi ei anneta! Tasavalta tai kuolema! Toisaalta taas: oliko yksi hallintomuoto lopulta toista tai kolmatta kummoisempi, jotkut aina voittavat ja toiset häviävät. Sitä paitsi eikö Medicien kanssa ollut ennenkin eletty, ja vieläpä leveästi? Kaupungin muurien sisällä porvarillinen pragmatismi ahersi myyräntyötään piirittäjien eduksi. Heidän tarvitsi vain odottaa.

Torvisoittokuntaa ei nähty mailla eikä halmeilla, kun aselepo solmittiin elokuun 12. päivänä vuonna 1530 kaupungin eteläpuolella sijainneessa P. Margareetan kirkossa. Firenzen tasavalta antautui, ja muutama vuosi aiemmin kaupungista häädettyjen Medicien hallitsema klientelistinen tyrannia palautettiin valtaan. Paavi Klemensin tiukassa ohjauksessa säädettiin uusi perustuslaki, joka teki Firenzestä keisarin alaisen herttuakunnan ja perinnöllisen monarkian. Vaikkeivät aikalaiset sitä tienneetkään, Euroopan historian renessanssina tunnettu ajanjakso oli päättynyt.

Voittivatko paavi ja Medicit? Kyllä. Voittiko keisari? Kyllä. Voittivatko firenzeläiset? No, tavallaan, täytyy vain osata ottaa sopiva näkökulma. Herttuakunnan aikana Medicit – lunastamaansa eurooppalaisen ruhtinassuvun statusta pönkittääkseen – rakennuttivat vielä lukuisia klassisia firenzeläisiä monumentteja Uffizin galleriasta Bobolin puutarhoihin ja hemmottelivat kaupunkilaisia suureellisilla julkisilla spektaakkeleilla, mukaan lukien calcio-näytöksillä. Puoli vuosituhatta myöhemmin Firenzen renessanssista on tullut käsite ja myytti ja Medicien suvusta omansa, ja noiden myyttien iloisella kaupallistamisella kaupunki takaa ihmettelevien turistien vuolaiden virtojen jatkumisen ja bottegojen, matkamuistomyymälöiden ja jäätelökioskien pitäjien tyytyväisyyden, eikä sen niin väliä, olivatko Medicit oman aikansa Firenzessä hyväntekijöitä vai eivät.

Joten loppujen lopuksi… mitä väliä on sillä niin kutsutulla isolla kuvalla, mitä hohtoa niin kutsuttujen pääkaupunkien herrojen titteleillä ja kruunuilla, jos yhden pienen erävoiton saavuttaminen tuntuu niin hyvältä, että sitä muistellaan vielä 500 vuoden kuluttuakin.

« Viimeksi muokattu: 26.12.2021 klo 13:24:58 kirjoittanut Nome Cognome »
Ticorexx

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Moraalinen mestari


Vastaus #212 : 26.12.2021 klo 14:24:31

Grazie!
Vuoden kirjoitus ff2:lle.

Ja tämän ehdottomasta ansaitsee Italian... ei vaan Euroopan aliarvostetuin seura. Tai ainakin liian huonosti tunnettu seura.

MamboBob

Poissa Poissa


Vastaus #213 : 26.12.2021 klo 20:23:46

Kiitos! Tuoppi

Tällaista materiaalia ei kyllä missään muualla suomeksi saa. Hattu päästä!
Stark

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Barcelona, Nets Basketball


Vastaus #214 : 26.12.2021 klo 21:16:27

Grazie Nome!

Upea viesti.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #215 : 26.12.2021 klo 21:31:29

Historian kaikuja mitä hienoimmassa kontekstissa, grazie molte signor Cognome!


Ja sitten pieni päivitys Ikonesta. Joulun vietosta pelaaja suuntaa kohti Firenzeä 29 päivä, hänet rekisteröidään 3 tammikuuta. Saattaa siis päästä jo minuuteille 6.1. kun Franchilla vastaan asettuu Udinese. Mukavaa, kun Prade on toistamiseen (Gonzalez viime kesänä) ajoissa liikkeellä siirtoikkunassa, eikä ole jättänyt viimetinkaan tärkeää hankintaa. Ja ennen kaikkea tolkku ja selkeä strateginen suunnittelu on vihdoin ollut mukana. Yksi pelaaja mielestäni pitäisi myydä nyt tammikuussa, eli Amrabat. Hän ei oikein Italianon systeemeihin sovi. Takkiin varmaan joutuu ottamaan jonkun verran, hänestä maksettiin aikanaan peräti 19,5 M euroa. Tuotaa summaa ei taatusti saa näillä näytöillä mitä on antanut.
Kokorinin voisi sitten lahjoittaa jonnekin siperian tuntumassa olevaan kyläseuraan.

Mutta keitä pelaajia vielä tuleekaan sisään, ainakin varahyökkääjä?
« Viimeksi muokattu: 26.12.2021 klo 21:36:35 kirjoittanut RubuS »
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #216 : 11.01.2022 klo 16:17:50

Sellaisella pohjanoteerauksella käynnistyi violetti kalenterivuosi 2022. Ottelun jälkeen päävalmentaja Italiano sanoi suoraan, ettei osaa selittää mistä nähdyn kaltainen keskittymisen ja asenteen täydellinen romahdus johtui. Samoihin asioihin, tai oikeammin niiden puutteeseen, kiinnitti huomiota myös media tämänpäiväisissä tuomioissaan. "Liian pahaa ollakseen totta", voivotteli paikallisaviisi La Nazione. Omasta puolestani keskityin puoliaikavihellyksen jälkeen huushollaamiseen, sillä kylläpäs olikin taas tiskiä ja pyykkiä ja pikku siivoiltavaa kertynyt.

Yksittäisenä tapauksena tuollainen floppi mahtuu kauteen, kunhan jääkin yksittäistapaukseksi. Olivatko kaikki syyskauden ylistykset ja puheet euro-Violasta nousseet pelaajien hattuun? Nyt on aika palauttaa jalat maahan. Onneksi pelit jatkuvat Coppa Italiassa Napolin vieraana heti torstaina, jolloin pitää taas näkyä sitä Fiorentinaa, jota olemme saaneet ihastella elokuusta joulukuulle. Maanantaina täytyy ottaa täysi pistepotti kotikentällä Genoaa vastaan. Oma luottoni ei ihan heti horju. Kyllä Italiano on selvästi tehnyt hienoa työtä joukkueen kanssa, eikä tuollainen edistys voi parin viikon tauon aikana täysin hiekkaan valua.

Mutta jos nyt unohdetaan tämä eilinen notkahdus hetkeksi, ja tunnustellaan fiiliksiä Serie A -kauden kevätkierroksen alussa. Ensinnäkin siirtoikkunassa toiminta oli nopeaa, tarkkaa ja suunnitelmallista. Niin Jonathan "meilki oli intis yks" Ikoné kuin Krysztof Piatek ovat pelaajia, joita Fiorentina on tavoitellut jo pitkään ja molemmat pelaajat saapuvat täyttämään elokuussa miehittämättä jääneitä rooleja, eli viidettä laitahyökkääjää ja Vlahovicin varamiestä. Kummaltakaan en suuria ihmeitä lyhyellä aikavälillä odota, mutta joukkueen pelillisen kehityksen jatkaessa nousuaan molemmilla on edellytykset onnistua. Piatekin saapuminen tarkoittaa myös kaiken järjen mukaan Sasha Kokorinin poistumista harjoituskeskuksen kanttiinin ruokavahvuudesta. Kokorinin ajan Fiorentinassa voi kiteyttää vanhaan vitsiin neuvostovalmisteisesta perseentäristimestä - ei tärissyt eikä mahtunut perseeseen. Sopimus purettaneen yhteisymmärryksessä ja pelit jatkuvat jossakin äiti-Venäjällä tai Lähi-idän öljykentillä. Myös Amrabat ja Benassi luultavasti vaihtavat maisemaa ja jos näin käy, saa nähdä olisiko siirtoikkunan lopussa vielä joku yllätysvahvistus tulossa keskikentälle. Joukkue on joka tapauksessa jo nykyisellään vahvistunut kauden alkuun verrattuna.

Kaikkein positiivisinta Ikosen ja Piatekin hankinnoissa on kuitenkin se, että ne kertovat seurajohdon kunnianhimosta: eurosijoja jahdataan nyt tosissaan. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin monilta avainpelaajilta tasonnostoa, enkä nyt viittaa pelkästään eilisiltaan. Erityisesti Gonzalezilta, Sottililta ja Castrovillilta vaaditaan lisää tehoja ja tasaisuutta. 16 maalia iskeneen Vlahovicin takana joukkueen sisäisen maalipörssin kakkossija irtoaa vaivaisella kahdella (2) täysosumalla. Valmennustiimillä puolestaan riittää miettimistä siinä, miten prässitaso ja pelitempo saadaan pysymään riittävällä tasolla koko ottelun ajan, viikosta toiseen, ilman uusia pannukakkuja.

Helmikuun loppuun mennessä pitäisi myös kuulua uutisia stadionrintamalta. Stadio Franchi kunnostetaan tai rakennetaan uudelleen Euroopan unionin kulttuurikohteisiin tarkoitetulla elvytysrahalla, ja suunnittelukilpailussa on jäljellä enää kahdeksan ehdokasta. Voittaja valitaan ensi kuussa. On myös mahdollista, että Commisso ja kumppanit ovat kaikessa hiljaisuudessa edistäneet omia suunnitelmiaan kokonaan uuden stadionin rakentamiseksi jonnekin Firenzen naapurikunnista. Jännitys tiivistyy, tässä ovat nyt eurooppalaisten veronmaksajien rahat kyseessä!
« Viimeksi muokattu: 11.01.2022 klo 16:19:52 kirjoittanut Nome Cognome »
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #217 : 19.01.2022 klo 14:21:34

Ajatuksia keskikentästä.

Puoli kautta on nyt päästy seuraamaan Italianon pelitapaa Violassa ja kellekään ei ole tullut yllätyksenä millä systeemillä pelaajat asettuvat kentälle. Helppo lähteä siitä oletuksesta, että loppukausi mennään samoilla linjoilla. Mikä kolmikko siis toimii parhaiten ja ketkä eivät saa keskikenttää haltuun?

Aloitetaan helpoimmasta, eli pohjapelaajasta tai registasta, miten nyt haluaa sitä kutsua. Kolmea vaihtoehtoa on kokeiltu sillä paikalla. Kauden alussa pelasi Pulgar, Torreira haalinut sen jälkeen isoimmat minuutit ja Amrabat sieltä täältä oman pienen osansa. Pulgarille tuli pitkä loukki, minkä takia syyskauden peliaika jäi vähäiseksi. Alkukauden hän pelasi kuitenkin yllätävänkin positiivisesti sillä paikalla, joten on oikein hyvä vaihtopelaaja Torreiralle. Torreira on ottanut tuon tontin haltuunsa juuri niin hyvin, kuin uskalsi toivoa, ja on noussut yhdeksi tärkeimmäksi Viola-pelaajaksi. Amrabat taas ei ole niillä vähäisillä näyttöpaikoillaan tuossa roolissa kovin hyvin onnistunut. Hänen pelaamisensa aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, koska välillä palloliset ratkaisut ovat olleet huonoja. Eli hän on pelannut itsensä pussiin tai syöttänyt suoraan vastustajalle niin, että ovat päässeet kääntämään pelin vaaralliseen vastahyökkäykseen. Tuossa roolissa ei vaan saa tehdä niin. Muille keskikenttäpaikoille on myös niin paljon tunkua, että myynti olisi järkevin ratkaisu. Joskus vaan homma ei toimi. Jos Amrabat myytäisiin Juricin Torinoon, todennäköisesti hän näyttäisi eri pelaajalta..

Ylemmillä keskikentän paikoilla oikean balanssin löytäminen on avain asemassa. Kun toinen niistä on se box to box pelaaja ja työmyyrä, ja toinen hyökkäävämpi ja luovempi, on keskikenttä näyttänyt toimivalta yksiköltä. Siispä Castrovilli ja Bonaventura ei ole se toimiva pari. Eikä Duncan ja Maleh. Bonaventura on ollut loistava, lukuunottamatta muutamaa joulun aluspeliä, joissa näytti väsyneeltä. Castrovilli on hakenut omaa peliänsä, mutta on siellä joitain onnistumisia ollut. Jack olkoon siis se ykkösvaihtoehto ainakin toistaiseksi tuohon hyökkäävän keskikentän paikalle ja Castrovilli hänen haastajansa. Box to box keskikentän paikasta Maleh ja Duncan saavat kisailla keskenään ja päivän kunto päättäköön kumpi aloittaa. Duncan fyysisempänä pelaajana soveltuu koviin vääntöpeleihin ehkä parhaiten. Torinomurskajaisissa olisin kaivannut häntä avaukseen, mutta silloin pelasivat Castro ja Jack yhtäaikaa keskikentällä ja siinä tuntui, että kamppailuvoima oli aivan liian heiveröistä. Maleh on ollut erittäin positiivinen yllättäjä ja hänestä on enemmänkin iloa tulevaisuudessa. Hän osaa tehdä kaikkea ja paranee vain, kun saa lisää kokemusta sarjasta. Sanoisin jopa, että on Praden paras hankinta, kun miettii hinta-laatusuhdetta.

Eli, lähtisin useimpiin peleihin näin:

                                      Bonaventura (Castrovilli)
Maleh / Duncan

                
                       Torreira (Pulgar)


Sen verran vielä lisään Amrabatista, että hieman erikoista, että hän ei ole päässyt kertaakaan kokeilemaan tuossa Maleh/Duncan paikalla. Koska hänen ominaisuudet ovat mielestäni parhaimmillaan siinä. Onko Italianon kanssa jotain eripuraa vai mistä johtuu?
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #218 : 25.01.2022 klo 19:48:11

Siirtoketjun kautta tulin lukemaan tuon esseen. Hieno oli! Tuoppi
V.Jano

Paikalla Paikalla


Vastaus #219 : 25.01.2022 klo 21:21:17

Siirtoketjun kautta tulin lukemaan tuon esseen. Hieno oli! Tuoppi

Sama.

Loistavaa jälkeä Ylos
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #220 : 25.01.2022 klo 22:21:54

ANTONIO ROSATI
'Lo stemma che portiamo sul petto è più importante del cognome che portiamo sulle spalle'.
A.C.F. Fiorentina

Rosati vaihtoi Instaan bionsa: "Logo jota kannamme rinnassamme on tärkeämpi kuin sukunimi jota kannamme hartioilla."

Mistäköhän mahtoi johtua tuo päivitys.. Rosati ♡
Goikoetxea

Poissa Poissa


Vastaus #221 : 26.01.2022 klo 10:15:48

Kiitos nomadisesta esseestä, kyllä vaeltelu on parasta hommaa, mitä aivoilla voi tehdä!
Toivon lisää vastaavaa, vaikka sitten kerran vuodessa.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #222 : 27.01.2022 klo 23:35:37

Vaikea oikein miettiä, mitä mieltä Vlahovicin myynnistä. Jos nyt hetkeksi laittaa syrjään sen ärsytyksen ja pettymyksen, että pitikö taas myydä joukkueen paras pelaaja seuraan jonka nimeä en tässä topicissa enään mainitse, niin pidemmän päälle rahat jotka kaupasta saadaan, voivat auttaa ottamaan sen tarvittavan askeleen kohti chämppäripaikkoja. Kaikki on tietysti kiinni miten ne rahat sijoitetaan, jos sijoitetaan. Dusanin korvaajaksi hankittu Cabral kieltämättä nostattaa fiiliksiä. Videoiden perusteella hän on juuri sen tyyppinen sentteri, joka sopii Italianon pelisysteemeihin. Vieläkin vahvempi kuin serbi, tekninen, älytön kanuuna, hyvä pääpelaaja. Maaleja mättänyt jo usemman kauden roppakaupalla. Mutta sitten päästänkin siihen kysymysmerkkiin. Sveitsin sarjan taso on ihan ok, mutta kaukana Serie A:sta. Puolustajia ei niin vaan heitellä syrjään ja tilaa on vähemmän jne. Mutta edelleen, kuvamateriaalin perusteella hän näyttää todella hyvältä, ja kuten tuolla siirtoketjussa mainittiin, tulevaksi kulttipelaajaksi kaikki ainekset. Ja saapahan Igor itsellensä vertaisensa painikaverin. Mitä ne muuten oikein syövät siellä Brasiliassa? Toinen kysymys on sitten se, kuinka nopeasti Cabral sopeutuu Italian pelikentille? Entä Miten Piatek pystyy auttamaan joukkuetta? Ainkaan nyt ei tarvitse peluuttaa joka pelissä 90 minuuttia aina samaa kärkeä. Vlahovic teki 21:ssä pelissä 17 maalia. Jos Piatek pyssytäisi kevät kaudella 5 maalia ja Cabral 10, oltaisiin about samoissa lukemissa. Yhdessähän he eivät tule kentällä olemaan. Ja täytyy lisäksi muistaa, että Ikone tekee myös joukkueen paremmaksi. Ehkä kautta ei sittenkään ole vielä roskakoriin heitetty, kun eurokenttäsijoituksista puhutaan. Voisiko käydä niin, että muut pelaajat haluavat nyt entistä enemmän näyttää, että Fiorentina ei ollut yhden miehen seura?

Ideaalitilanteessa Vlahovic olisi pidetty kesään asti, myyty saarille ja hankittu sitten Cabral. Nyt autettiin vihollista, jotka varmasti Dusanin maaleilla nostavat itsensä chämppäriin, ellei jotain omituista tapahdu. Vuosi sitten kun Vlahovic pelasi, hänen tekemisensä turhautti, näytti että pää ei kestänyt. Sitten hän sai fokuksen kohdalleen Prandellin avittamana ja jälki oli odottamatonta. Mutta miten hän kestää tulevat paineet, sillä ne nousevat nyt todella koviksi? Toivottavasti ei kestä ja floppaa. Mutta pahoin pelkään, että hän on hitti. Ehkä ei vielä kevätkaudella, mutta tulevina vuosina. Nyt olisi ollut sauma tehdä jotain suurta, mennä kerrankin ison pahan suden ohitse, mutta Commisson bisnesmiesvaisto syötti katkeraa kalkkia fanien sisuskaluihin. Sillä mehän olemme lyhytnäköisiä.

Yksi asia on kuitenkin varma. Keväällä kauden viimeinen peli Franchilla. En haluaisi silloin olla Vlahovicin saappaissa.
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #223 : 29.01.2022 klo 15:33:53

Uutinen
VLAHOVIC CEDUTO ALLA JUVENTUS

28 gennaio 2022

ACF Fiorentina comunica di aver ceduto, a titolo definitivo, il diritto alle prestazioni sportive del calciatore Dusan Vlahovic alla Juventus F.C.

https://www.acffiorentina.com/it/news/tutte/prima-squadra-maschile/2022-01-28/vlahovic-ceduto-alla-juventus


Sinne lähti, yksirivisen tiedotteen saattelemana, suoraan Luciferin kitaan Juudas Vlahovic, hyväntekijänsä pettäjä. Jos ne on ruusuja ne tuoksuu, ja jos ne on pökäleitä... Tervemenoa Dusan ja samaan hengenvetoon tervetuloa, kuningas Arthur!



On kyllä innostava kaveri tämä Cabral. Tilastojen ja videokoosteiden perusteella voi hyvin sanoa, että ihan liian hyvä pelaaja Sveitsin liigaan. Kuinka tiuhaan verkko heiluu Italiassa, jää nähtäväksi. Mutta lupaava hankinta ilman muuta. Maajoukkueen mukanakin jo piipahti viime syksynä, debyytti vain jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa. Optimitilanteessa brasilialainen olisi hankittu Piatekin sijaan Vlahovicin varamieheksi opettelemaan talon tavoille ja ajettu pikkuhiljaa sisään ilman ylimääräisiä paineita. Mutta näin tässä nyt kävi.

En vielä rasita aivojani pohtimalla, miten ja miksi Vlahovicin myynti tapahtui juuri nyt. Ensi viikolla varmaan kuullaan ainakin Baronen ja Pradén versiot tavanomaisessa siirtoikkunan jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Enemmän mietityttää, että miten nämä asiat nyt koetaan. Mitä sanoo Italiano? Miten joukkue reagoi? Entä organisoitunut kannattajakunta? Jossain jo todettiin, että kyseessä on ainutlaatuinen tapaus ei pelkästään Fiorentinan historiassa, vaan koko italialaisen jalkapallon historiassa: seura myy kesken kauden koko sarjan parhaan maalintekijän periviholliselleen, jonka kanssa vielä taistelee (ainakin näennäisesti) samoista sijoituksista sarjataulukossa. On tietysti aina mahdollista että Cabral tekee mohamedsalahit ja siivittää maaleillaan Fiorentinan ensi kaudeksi eurokentille, mutta todennäköisesti joukkue kuitenkin lyhyellä aikavälillä on nyt heikentynyt ratkaisevasti. Romahtaako tähän Rocco "Money Is Not a Problem" Commisson uskottavuus seuran omistajana? Sarja jatkuu viikon päästä kuuden pisteen kotiottelulla Laziota vastaan ja heti sen jälkeen pelataan Coppa Italiaa Atalantan vieraana. Kaksi tappiota näistä, ja Rocco saa niskaansa koko kaupungin vihat.



ANTONIO ROSATI
'Lo stemma che portiamo sul petto è più importante del cognome che portiamo sulle spalle'.
A.C.F. Fiorentina

"Urani viimeinen ottelu, viimeiset viisi minuuttia, kahden päivän sopimuksella, tahdon sen tapahtuvan Fiorentinassa. Ja sitten lopettaa."

Näin lausahti viikko sitten FC Kööpenhaminaan siirtynyt Fiorentina-kasvatti ja koko Firenzen epävirallinen ottopoika, senegalilaissyntyinen Khouma el Babacar. Avaudun sen verran, että satuin olemaan paikan päällä, kun Baba teki 16-vuotiaana debyyttinsä (ja avausmaalinsa, mutta myönnän että tuon jouduin tarkistamaan wikistä) liljatussa paidassa. Coppa Italian matsi vittuchievoa vastaan tammikuun viimassa keskellä arki-iltapäivää, paikalla parituhatta katsojaa ja curvassa pelkkä protestilakana: "Oliko tänään joku matsi vai? Anteeksi, olemme vielä töissä...", tai jotain sinne päin. Niin vain lähtemättömän vaikutuksen teki tuo lapsenkasvoinen teinipoika, että aina aivan erityisesti toivoin juuri hänelle onnistumisia ja pitkää uraa Fiorentinan ysinä. Silkinpehmeä tatsi ja telinevoimistelijan kropanhallinta, mutta ilmeisesti henkiseltä puolelta puuttui se jokin. Saattoi laukoa pallon 30 metristä ylänurkkaan tai stadionin parkkipaikan yli. Naamasta näki, milloin satoi ja milloin paistoi, milloin kulki ja milloin ei. Ja usein ei kulkenut. Ilme kertoi kaiken. Luonnonlapsi.

Babacar • Fiorentina • Magic Skills, Passes & Goals

"There he goes. One of God's own prototypes. A high-powered mutant of some kind never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die."

Tuli vain mieleen.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #224 : 03.02.2022 klo 00:04:09

Viola-shopin taakse on kertynyt viime päivinä pitkät jonot kadulle asti: kaikki halukkaat ovat saaneet painattaa edellisen ysipaidan haltijan nimen tilalle Cabralin nimen pientä korvausta vastaan. Dusbag pyyhitään kirjaimellisesti pois Firenzestä. Saavutus tuokin.

 
Sivuja: 1 ... 8 [9] 10
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa