ACF Fiorentina 1926

[RubuS]

Sillä välin Firenzessä.

Kaikessa hiljaisuudessa, ilman suurempia kohahduksia, on Prade kumppaneineen tehnyt ajoissa(!) järkeviä hankintoja ongelmakohtiin. Joukkoon on lainattu (500k) osto-optiolla (7,5M) hyvä jalalla pelaava maalivahti Atalantasta Pierluigi Gollinin muodossa. Kärkeen saatiin Cabralia haastamaan Luca Jovic, jonka potentiaali ja taidot varsinkin Saksan maalla tiedetään. Realissa ei oikein lähtenyt, mutta josko säännöllinen peliaika tekisi ihmeitä. Eriskummallisella ilmaissiirrolla tämä diili, jossa eteenpäin myytäessä puolet rahoista kilahtaa Realin kirstuun. Ikuinen murheenkryyni pelipaikka, eli oikean puolustajan tontti, löysi uuden johtohahmon. Brasilialainen Dodo hankittiin Donetskista "halvalla", kiitos Putinin. Vielä tammikuussa pelaajasta olisi saanut pulittaa vähintään 30M euroa, nyt saapui siis Violaan 14,5M:lla + n. 3M bonareita. Tämä on mielestäni se tärkein hankinta. Jos johonkin pelaajaan pitäisi verrata, niin vahvat Dani Alves fibat syntyy hänestä. Lisäksi keskikentälle leveyttä tuomaan ostettiin Juvesta Rolando Mandragora hintaan 8,2M euroa, joka taistelee enimmäkseen Amrabatin kanssa keskikentän pohjapaikasta. Rosteriin etsitään vielä yhtä hyökkäävää keskikenttäpelaajaa, koska Castrovillin kuntoutuminen pelikelpoiseksi kestää vielä muutaman kuukauden. Bonaventurakaan tuskin kauaa enään on ykkösvaihtoehto avaukseen, joten tulevaisuudessa sille tontille on myös tarvetta. Huhuissa on pyörinyt Lo Celsoa ja Luis Albertoa, mutta eiköhän sieltä joku Praden erikoinen tule mainittujen ollessa ilmeisesti liian hintavia. Kouame pelasi hyvän lainakauden Anderlechtissä ja Italiano katsookin nyt suurennuslasin kanssa Moenan harjoitusleirillä, josko häntä voisi käyttää viidentenä laitahyökkääjänä.

Joukkueesta pois ovat lähteneet Piatek (laina päättyi), Odriozola (laina päättyi), Callehon (sopimus päättyi), Torreira (laina päättyi). Liipasimella ainakin ovat Kokorin, Nastasic, Benassi, Pulgar ja Dragowski. Milenkovicin tilanne on vielä epäselvä. Jos Inter tekee sopivan tarjouksen, siirto sinne on aika lähellä. Toiveissa kuitenkin olisi uusi sopimus ja kapteenin nauha. Seurataan tilannetta.

Palaan vielä hieman tuohon tapaukseen Torreira. Loppukeväästä Amrabat pelasi todella hyvin registan paikalla ja syrjäyttikin Torreiran. Hänen otteensa jopa hieman yllätti Italianon. Käsittääkseni valmentaja ja johtoryhmä päättivät sitten, että Amrabat on se keneen luotetaan ykkösvaihtoehtona ja Torreirasta jäävät rahat voidaan sijoittaa muualle. Jos siitä oli kiiinni esim se, että Dodo saapui Violaan, niin parempi sitten näin.

Tämän hetkinen jengi näyttää oikein kilpailukykyiseltä ja kaiken onnistuessa chämppäriliigapaikka ei olisi mahdottomuus. Viime kauteen ja moneen muuhunkin edelliseen kauteen verrattuna pitkästä aikaa on se etu, että pelillinen jatkumo on saanut mennä eteenpäin saman valmentajan alaisuudessa. Italianoon on täysi luotto ja hänen kanssaan tehtiinkin uusi sopimus kuukausi takaperin. Pelaajahankinnoissa on kuunneltu uncle Vinnien toiveita joka näkyy erityisesti Gollinin tulossa. Vähintäänkin yhtä isolla mielenkiinnolla odotan tulevaa kautta kuin edellistä. Forza Viola!

[RubuS]

Kaksi niin erilaista serbiä. Toinen mulk** valehtelija ja toinen hienoakin hienompi mies. Tämä jälkimmäinen on aina hoitanut ammattimaisesti erilaiset tilanteet, oli kyse sitten haastatteluista tai peliotteista. Aina johtaja kentällä, kovaäänisesti ohjaamassa ja kannustamassa joukkuetovereita. Kunnioittaa omaa seuraansa suuresti, jolla virtaa Violan dna veressä. Viime kesänä teki jatkosopimuksen, vaikka vain kahden vuoden mittaisen, että Fiorentina saa kunnon korvauksen jos siirtyy tänä kesänä muualle. Hän halusi katsoa mihin suuntaan projekti lähtee etenemään Italianon johdolla, onko seuralla tarpeeksi kunnianhimoa. Nyt vuotta myöhemmin juuri äsken allekirjoitti 5:n !!! vuoden jatkosopimuksen vaikka ottajia olisi ollut CL-joukkueista. Varakapteeni kenestä todennäköisesti tulee vielä kapteeni. Kenestäkö puhun? Jättiläisestä nimeltä Milenkovic. Entä kukako se toinen on? Sen te kyllä tiedätte. Asiat voi hoitaa kahdella tapaa, joko kunniattomasti tai kunniakkaasti.

Grande Nicola Milenkovic.

[RubuS]

Milenkovic:

"Rakastan tätä seuraa ja kaupunkia. Olen innoissani ja onnellinen pysyessäni Fiorentinassa. Seura on näyttänyt, että sillä on isot päämäärät.

Tavoitteena on parantaa sitä mitä teimme viime vuonna Serie A:ssa ja voittaa Konferenssiliiga. Se olisi hienoa.

Kiitän faneja, he työntävät meitä suuresti eteenpäin. Franchilla pelaaminen tulee olemaan hankalaa kaikille vastustajille."

[Nome Cognome]

Iso mies, hieno mies, ja aivan fantastinen uutinen!

Milenkovicin jääminen seuraan viiden vuoden jatkosopimuksella ilman minkäänlaisia kytkimennostopykäliä kertoo ehkä ennen kaikkea siitä, että pelaajistossa on kova usko omaan ja seuran tekemiseen. Kaikki muistamme millainen joukkopako pukuhuoneesta kävi Della Vallejen viimeisinä vuosina, kun veljeksillä ei enää ollut mitään mielenkiintoa tavoitella menestystä. Nyt on toinen ääni kellossa. Useampi pelaaja on mikrofonien edessä lausunut ääni värähtelemättä sanat "Champions League" ja "Conference Leaguen voitto". Ei nyt mennä siihen, kuinka realistisia nämä tavoitteet alkavalla kaudella ovat, vaan nautitaan tästä päävalmentaja Italianon mukanaan tuomasta kunnianhimoisesta ja pelottomasta asenteesta. Aikanaan peli kertoo kaiken lopun.

Toistaiseksi sisään tulleet vahvistukset Gollini, Dodô, Mandragora ja Jovic sopivat kyllä omaan makuuni. Ainoa isompi varaus liittyy Mandragoraan, jota olen pitänyt vähän sellaisena menetettynä tai jopa alun perinkin ylihypetettynä lupauksena. Mutta tässäkin tapauksessa nielen omat kaakatukseni tykkänään ja luotan vakaasti kulttijohtaja Vincenzon intuitioon. Jos koutsi halusi Mandragoran eikä Torreiraa, niin silloin se on oikein just niin. Dodôlta ja Jovicilta odotan kauden edetessä paljon, ja Gollinikin on mielestäni Dragowskia parempi maalivahti - varsinkin korkean puolustuslinjan kanssa pelaamiseen.

Isoimmat kysymysmerkit liittyvät edelleen maalintekoon. Jovicilla ja Cabralilla on paljon potentiaalia, mutta molempiin liittyy myös epävarmuustekijöitä. Laitahyökkääjäosasto on sama kuin viime kaudella, ja nähtäväksi jää kuinka paljon sieltä on nyhdettävissä lisää maaleja. Keskikentällä Castrovilli palaa polvivammansa jäljiltä kentille vasta MM-kisojen jälkeen. Nyt kun kekelle odotetaan vielä yhtä vahvistusta, hartaasti toivoisin että jostakin naarataan maalintekoon kykenevä pelimies. Huhuissa pitkään pyörinyt iso nimi Lo Celso toisi kyllä kaivattua kansainvälistä kokemusta, mutta tilastojen mukaan hänellä on urallaan vain yksi suonenvetokausi Betisistä 2018-2019, jolloin maaleja syntyi mukavasti 16 kappaletta 46 ottelussa. Näkisin mieluummin viimeisenä hankintana joko Medim Bajramin tai varsinkin Antonin Barakin.

...mutta nyt kun tuli tuo kansainvälinen kokemus mainittua, niin arvaatteko, kenellä Fiorentinan pelaajista tällä hetkellä on eniten euro-otteluita tilillään?

[RubuS]

...mikäs siinä kauniita neitoja on kyydittäessä, rahaa kolahtaa pankkitilille joka kuukausi enemmän kuin laki sallii ja riittää kun ilmestyy harjoituskentälle tötteröitä välillä hieman siirtelemään. Kumpi on kaikkien aikojen naaraus Violaan, Cyril Thereau vai herra Kokorin?

[RubuS]

Eilen pelattiin ägäliigan karsintapeli kotona Twenteä vastaan. Voittohan sieltä tuli, mutta vain yhden maalierolla 2-1. Ensimmäinen jakso oli melkoista myllytystä, hollantilaiset olivat täysin vastaantulijoita. En muista yhtään tuollaista jaksoa Fiorentinan osalta Serie A:ssa lähimenneisyydessä. Harmillisesti vain kaksi maalia saatiin aikaan siinä. Toinen jakso oli vähän niin kuin Cremonese pelissä, jalka otettiin kaasulta (väsymys??) ja Twente päästettiin peliin mukaan. Tieytysti ainoasta paikastaan tekivät kavennusmaalin. Voitto hyvä, mutta tulos huono. Pelaajista otan esiin Sottilin. Cremonesea vastaan oli jo erinomainen, mutta eilen oli täysin pitelemätön. Luojan kiitos, että Prade teki jo sen jatkosopimuksen viime vuonna. Nyt se näyttäisi tosiaan lähtevän.

[Nome Cognome]

Arpa heitti pahan, melkeinpä pahimman mahdollisen vastustajan Conference Leaguen karsintakierrokselle, mutta Hollannin liigan viime kauden nelonen Twente kuitenkin kaatui yhteismaalein 2-1 (2-1, 0-0) ja Fiorentina jatkaa ägäcupin lohkovaiheeseen.

Ja mikä matsi tuo eilinen oli! Twente oli kyllä kotonaan odotetun kova, liikkui ja liikutti palloa joukkueena mallikkaasti. Materiaaliylivoima oli kuitenkin selkeästi Fiorentinan puolella, mikä näkyi etenkin 1 vastaan 1 -tilanteissa. Ja pallollisena varsinkin Igor ja Amrabat esiintyivät niin kiireettömän ja rauhaisan oloisesti, että näyttivät kovastikin Twente-pelaajien prässääminä siltä kuin olisivat olleet pelaamassa pihapelejä. Maalipaikkoja oli molemmissa päissä, Mandragoran saksari tolppaan ja lopussa saatiin vielä huikeaa draamaa Igorin ulosajon (toinen varoitus ajanpeluusta) sekä Terraccianon yliajan viimeisen minuutin huippupelastuksen myötä. Olisi nämä molemmat mielellään lohkovaiheessa nähnyt.

Eniten tästä otteluparista on herättänyt jälkipyykkiä valitettavasti kannattajien käytös. Jo avausosan yhteydessä nähtiin väkivaltaisuuksia kannattajien välillä, eikä toisen osaottelun tunnelatausta ainakaan lieventänyt se, kun Twenten päävalmentaja Ron Jans lupasi Enschedeen "Danten helvettiä". Kaupungilla tapeltiin jo keskiviikkoiltana (netissä kiertää usean minuutin pituinen video), Fiorentinan hotellin edustalla räjäyteltiin, stadionilla heiteltiin muovituoppeja (Twente-fanit) ja ilotulitteita (molemmat) kentälle, ja yhteensä (kait) 28 Fiorentinan kannattajaa pidätettiin.

ACF Fiorentina
@acffiorentina

"E quindi uscimmo a riveder le stelle" (Inferno XXXIV, 139) ✨💜⚜️



#forzaviola #fiorentina

Tänään Barak ollut lääkärintarkastuksessa, kohta lohkoarvonta. Sunnuntaina Napoli. Ja siirtomarkkinoilta voinee vielä odottaa lisääkin iloisia uutisia, positiivisia uutisia. Ja näin.

"...tulimme tuosta, jälleen näimme tähdet." (- Eino Leino)

[RubuS]

Aika mukava lohko arvottiin, ennakkoon ajatellen yksikään ei ole niin kova vastus kuin Twente oli.

Group A:
İstanbul Başakşehir
Fiorentina
Hearts
RFS

[RubuS]

Nyt se on virallista. Antonin Barak, 190 senttinen, parhaassa iässä oleva 27-vuotias Tsekki keskikenttäpelaaja (30 maaottelua, 7 maalia) saapui lainasopimuksella Fiorentinaan osto-optiolla höystettynä. Tiettyjen ehtojen täyttyessä ensi keväänä, lunastus tulee pakolliseksi. Euromääristä ja ehdoista ei ole vielä tietoa. Barak pelaa mezzalan roolissa ja hän tuo kaivattua hyökkäysvoimaa, mitä on puuttunut varsinkin Castrovillin loukkaannuttua. Viime kaudella hän teki Veronassa komeat 11 maalia, mikä on paljon tuon roolin pelaajalle. Olisi ollut heittämällä Fiorentinan toiseksi paras maalintekijä tietyn hyökkääjän jälkeen. Ja mikä parasta, tulee toisesta Serie A joukkueesta, eli sarjaan totutteluun ei kulu aikaa, toisin kuin niin monella muulla edellisellä hankinnalla.

Tällä hetkellä joukkue todellakin näyttää paperilla paremmalta kuin moneen, moneen vuoteen. Kun kuoleman pelit Twenteä vastaan saatiin hoidettua kunnialla läpi, uskoisin rentouden palaavan jo sunnuntain Napoli-otteluun. Eilen huomasi, kuinka jännitys vei tarvittavan kliinisyyden joidenkin pelaajien otteista. Mutta Igor oli suorastaan loistava. Dominoi täysin vastapuolen hyökkääjiä taidolla ja Hulkimaisella preesenssillään. Tuomari tosin yritti pilata kaiken antamalla idiootimaisen toisen keltaisen kortin ajanpeluusta ja siten punaisen. Mandragorakin oli hyvällä pelipäällä vaihdosta tultuaan, melkein teki vau-maalin saksipotkulla, mutta tolppa pelasti hollantilaiset. Cabral oli myös erinomainen, vaikka maali jäikin uupumaan. Suojasi, piti palloa väkevästi hallussaan, kerran laittoi niin ovelan kantapääsyötön, että jäin ihmettelemään miten hän sen oikein teki. Kaverilla on kyllä sitä flairia, hyvää vauhtia kehkeytymässä suosikkipelaajakseni.

Katsotaanpa tosiaan tuleeko vielä joku ukko sisään. Tällä kertaa on se olo kerrankin, että vaikka ei tulisi, niin hyvillä mielin voisi mennä näillä ainakin talvitauolle asti. Toppari voisi olla paikallaan jos Nastasicin saisi myytyä muualle, mutta muuten en edes tiedä mille paikalle seuraava hankinta kannattaisi tehdä. Parin kuukauden päästä sitten viisaampana voi huudella näitä heikkoja lenkkejä. Siihen asti, nauttikaamme purppuran värisestä calciosta täällä kylmässä pohjolassa.

[Nome Cognome]

Aika mukava lohko arvottiin, ennakkoon ajatellen yksikään ei ole niin kova vastus kuin Twente oli.

Group A:
İstanbul Başakşehir
Fiorentina
Hearts
RFS

Sama. Fiilis on, että vähän sellaiset keskikovat jengit tuli joka korista. Ykkösessä oli mm. Villarreal, West Ham, Slavia, Basel, AZ... Turkin liigan tasoa en oikein osaa arvioida, mutta ainakaan fanipuolella Basaksehir ei ole Istanbulin suurseurojen tasolla, joten siinä suhteessa ei tunnu ennakkoon miltään huippuvaikealta vastukselta. Kolmoskorista vältettiin Nissa ja Anderlecht ja Heartshan on kaikille Irvine Welshin romaaneista tuttu lutuuriseura. Neloskorin joukkueista olettaisin poznanilaiset kovimmaksi ja Ballkanin heikoimmaksi, joten jostain siltä väliltä varmaankin tämä Riian RFS. Heittämällä jatkoon ja lohkovoitto ratkeaa keskinäisissä Basan kanssa.

...

Barakia TAI Bajramia toivoin keskikentälle jokin aika sitten, ja eilen illalla sekä Sky että TMW skuuppasivat, että jälkimmäinenkin on "askeleen päässä" Fiorentinasta. Zurkowski ilmeisesti ainakin menossa toiseen suuntaan, mahdollisesti myös Kouame. Samojen lähteiden mukaan puolustukseen olisi tulossa 24-vuotias Dimitrios Nikolau Speziasta. Kaupan kylkiäisenä jopa nelostopparin roolissa hyödyttömäksi kostautunut kehäraakki Nastasic matkaisi Liguriaan. Yleensä en näihin vaihtokauppahuhuihin usko, mutta nyt kun siirtoikkuna on umpeutumassa luulen Pradén ja Baronen pyrkivän lyömään kerralla useampia kärpäsiä juuri tällaisilla iskuilla.

Kyllähän tämä tosiaan hyvältä näyttää tämä joukkueen rakentuminen. Vielä kun pelituntuma löytyy ja Dodo ja Jovic saadaan täyteen iskuun...

[RubuS]

Zurkowski voisi toimia tarvittavana uhrilampaana jos Bajrami siten saataisiin naarattua. Kouamen toivoisin jäävän, pystyy pelaamaan sekä kärkenä, että laiturina. Jos kaksikosta Cabral Jovic jompi kumpi on kylmänä, niin jäljelle jää penkille... ta da daa... Kokorin!  Kouame näytti hyvinkin eloisalta ensimmäisessä sarjapelissä ja oli alustamassa kumpaakin maalia.

[RubuS]

Joskus puhelin, että Amrabat ei sovellu keskikentän pohjapelaajaksi. Vedän silloiset sanani takaisin. Eilen Napolia vastaan oli heittämällä Violan paras pelaaja. Keväällä oli jo merkkejä tuosta. Jos näin jatkaa, ei tule Torreiraa ikävä (vaikka olisi ollutkin mukava pitää hänet rosterissa). Oli mukava nähdä myös Dodon petraavan peliänsä, varsinkin toinen jakso oli häneltä erinomainen, jopa puolustus suuntaan. Tai siis, onhan se hyvä että laitapuolustaja osaa myös sen homman.

[Nome Cognome]

Sunnuntain iltapelissä intensiivinen ja kovatempoinen, mutta yllättäen maaliton kotitasuri Napolin kanssa. Ehkä tärkeintä oli huomata, ettei Twente-vieraspeli painanut pohkeissa eikä pääkopissa. Kuten Italiano pelin alla sanoi, tähän pitää nyt vain tottua että torstai-iltana pelataan ja perjantaina "tullaan aamuneljältä kotiin", jotta voidaan taas pelata sunnuntaina. Luvassa onkin 6 matsia seuraavan 20 päivän aikana.

Viime kaudella ei tullut yhtään 0-0-tulosta, nyt niitä on tullut jo kolme peräkkäin (Twente, Empoli, Napoli). Jos peilataan tämän kauden aloitusta vuoden takaiseen, niin puolustus on huomattavasti jämäköitynyt niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Igorin poissaolo ei aiheuttanut minkäänlaisia haparointeja, vaikka vastassa oli Osimhenia, Zielinskiä ja Kvaradonaa. Milenkovic vaikuttaa jotenkin kasvaneen henkisesti ja uusi kaveri Dodô vakuutti kyllä nimenomaan puolustussuuntaan pimentäen Georgian komeetan lähes täysin. Sottil ei enää unohdu kuljettelujensa jälkeen hölkkäämään, vaan tekee duuninsa myös alaspäin. Amrabat on aloittanut kauden suorastaan ilmiömäisesti. Siitä jälleen uusi sulka ihmemies Italianon hattuun.

Maalinteko sitten taas tökkii, kuten vähän ehkä pelättiinkin. Mutta en vielä painaisi paniikkinappulaa - laadukkaalla puolustuksella ne kärkijoukkueet aina menestyvät, ja maalipaikkoja on kuitenkin syntynyt silmämääräisesti ihan kivasti joka pelissä. Lisäksi näkisin että ongelmaan on jo reagoitu hankkimalla joukkueeseen Dodôn, Barakin ja Jovicin kaltaisia pelaajia, jotka tuovat lisää monipuolisuutta hyökkäyspeliin ja myös ihan konkreettista maaliuhkaa viime kauteen verrattuna. Pelejä ja treenejä vaan alle, niin pojat saavat juonesta kiinni. Ja jos Kouamé nyt jääkin, niin siinä on myös yksi uudenlainen vaihtoehto hyökkäykseen. Jovicilla, Cabralilla ja Gonzalezilla on jo kuparinen rikki. Katsotaan ja odotellaan ketsuppipullon aukeamista oikein toden teolla.

Keskiviikkona aina vaikea Udinese vieraissa ja lauantaina aina vaikea Juventus kotona. Toivotaan ainakin nollapeliputkelle jatkoa!

[RubuS]

Keskiviikkona aina vaikea Udinese vieraissa

Uusi kolmospeliasu saanee kasteensa tuossa ottelussa, niillä ei voi tulla muuta kuin voitto, eihän?

Jovic saisi alkaa tekemään duunia enemmän, hieman laiskan näköistä hänen pelaamisensa. Tällä hetkellä Cabral on selkeästi parempi, paljon enemmän pelissä mukana. Hänen on pakko olla avuksessa huomenna. Toivottavasti myös Gonzalez olisi taas pelikunnossa, pieni kolhu piti poissa Napolimatsista.

[Nome Cognome]

Jalkapallossa on pelejä, ja sitten taas pelejä. Harjoituspelejä. Sarjapelejä. Selviä pelejä. Tärkeitä pelejä. Arkipelejä. Lauantaipelejä. Ohipelejä. Napoli kotona on yhdenlainen peli ja Udinese vieraissa on toisenlainen peli. Edellinen on sitä kuuluisaa vihreän veran shakkia ja/tai balettia, jälkimmäinen pystypainia ja taskuvarastelua kuuman kesän kuivattamalla lehmälaitumella. Suhtautumalla molempiin peleihin kuin ne olisivat samanlaisia ei välttämättä sorru vastustajan aliarvioimiseen. Mutta virhearvioon kylläkin. Ja virhearvioilla on seurauksensa. Virhearviot aiheuttavat siltojen sortumisia, kuurakettien räjähtämisiä ja hukkumiskuolemia juhannusöinä. Puhumattakaan jalkapallojoukkuetta etäkannattavan asiantuntijatyöläisen lohduttomasta kaksituntisesta VITUTUKSESTA keskiviikkoiltana murheellisen pienen työsuhdeläppärinsä äärellä. Sellaista täytyy saada käsitellä jotenkin. Purkaa jotenkin. Johonkin.

Sellaisesta saattaa jopa syntyä kirjoitus…

- UDINESE IN TRASFERTA -

…eli mitä realistinen koulukunta voi opettaa meille jalkapallosta.

Jalkapallo on syvällinen, monimuotoinen, kokonaisvaltainen peli. Maailman vaikein. Jos itse Pelé oli sitä mieltä, ettei palloa voi kesyttää, niin mitä voimmekaan siihen sanoa me koukkupolviset, kampurajalkaiset louhikkokoskettajat, me samoja kiskoja juoksemaan oppineet laiturit ja kumisaapasta tylsämielisemmät vaspat, me tyhmää väliin työntävät topparit, me älyttömiä koiranjuoksuja läähättäen toteuttavat tsemppihyökkääjät, me hiekkakenttien mediano di rotturat. Ja entäpä me nojatuolivalmentajat, me manageripelien puhkikuluttajat, me taktiikkablogien väsymättömät kyseenalaistajanimimerkit ja jonathanwilsoneita pänttäävät hikipingot? Voimmeko käsittää hiekanjyvänkään vertaa Guardiolan tai Kloppin, Wengerin tai Fergusonin, Sacchin tai Ancelottin, Menottin tai Bilardon säkenöiväin aatosten kudelmista? Me luulemme, että voimme. Mutta jalkapallon äärellä nöyryys on viisautta ja viisaus, jos sitä ylipäätään tässä kontekstissa on, on ymmärtää ja tiedostaa oma erehtymättömyytensä. Niin meidän kuin heidänkin.

Olipa kyse jalkapallosta tai hiekkakakkujen tekemisestä, näkökulmanottokyky on kaiken viisauden alku ja juuri. Viereisen pihan hiekkalaatikolla kun voi olla juuri sellainen muotti, jota juuri sinä tarvitset – pikku räkänokka vain ei voi sitä tietää, ellei ensin käy vilkaisemassa. Meidän aikamme jalkapallossa kaikista suurinta tyhmyyttä edustavat kansainväliset lajijärjestöt, ja koska ne sanovat ettei jalkapalloa ja politiikkaa pidä sekoittaa toisiinsa, aion tehdä juuri päinvastoin. Aion vilkaista diplomatian hiekkalaatikolle.

Kansainvälisen politiikan tutkimuksen realistisen koulukunnan tai tulkinnan mukaan keskeisiä toimijoita ovat yksittäiset valtiot, ja sille vastakkaisen idealistisen (tai liberaalin) siiven mukaan taas erilaiset järjestelmät, kuten valtioiden liitot ja kansainväliset sopimukset. Olen vääristellyt soveltanut näitä klassisten suuntausten määritelmiä tämän kirjoituksen tarkoitusperiä varten, kuten kohta saatte huomata.

Jalkapallon realistisen tulkinnan mukaan joukkueiden tärkein tehtävä on turvata oman pistetilinsä karttuminen jokaista vastustajaa vastaan. Jokaista vastustajaa vastaan lähdetään juuri kyseisen vastustajan edellyttämällä tavalla, ja jokaisella yksittäisellä pelaajalla oma spesifi tehtävänsä, mahdollisesti räätälöitynä jotakuta tiettyä vastustajan pelaajaa tai yksittäisen pelin kaaressa koittavaa hetkeä tai lyhyttä jaksoa silmällä pitäen. Huomioon otetaan lukuisia pelin ulkopuolisia tekijöitä, kuten loukkaantumiset, otteluruuhkat, sää- ja kenttäolosuhteet sekä koti- tai vierasstadionin psykologinen vaikutus pelaajiin. Idealistisessa tulkinnassa sitä vastoin ratkaisevaa on joukkueen pelillinen ideologia, pelitapa, joka tuottaa pitkällä aikavälillä parhaan mahdollisen tuloksen. Chämppärissä tai alasarjoissa, satoi tai paistoi, kotona tai vieraissa, loukkaantumisia tai ei – idealistisen joukkueen pelitapa on aina sama. Jalkapallon idealistisessa tulkinnassa yksittäisessä jalkapallopelissä ovatkin vastakkain pelitapa ja pelitapa. Pelaajien tehtävänä on pelata systeemin mukaan ja se joukkue voittaa, jonka pelaajat onnistuvat systeemiä paremmin kentällä toteuttamaan.

Fiorentinan päävalmentaja Vincenzo Italiano voidaan helposti ja ehdottomalla varmuudella luokitella idealistisen koulukunnan valmentajaksi, ja idealismissaan suorastaan ehdottomaksi. Hän usein haastatteluissa korostaa, että Fiorentinassa ei ole titolareja, että hän ei edes osaisi nimetä ”parasta” aloituskokoonpanoaan. Hän uskoo siihen, että kauden 2022/2023 Fiorentinassa kuka tahansa pelaaja voidaan korvata kenellä tahansa pelaajalla ketä tahansa vastustajaa vastaan. Vaikka pelattaisiin otteluruuhkan keskellä arki-iltana Udinesea vastaan vieraskentällä.

Realistinen koulukunta opettaa niin Italianolle kuin meille muillekin, että jalkapallo on kuin onkin pelaajien peli, viimeistään siinä vaiheessa kun se huippuunsa hiottu pelitapa lentää roskikseen ensimmäisen vartin aikana – joko vastustajan tehdessä sen tehottomaksi tai omien pelaajien osoittautuessa kyvyttömiksi toteuttaa sitä. Pahimmassa tapauksessa tapahtuu molemmat. Italianolle rautalangasta, rakkaudella ja kunnioituksella, sillä hetkellä kun huomataan etteivät kokoonpanoon nimetyt pelaajat pystykään pelaamaan sitä harjoitellun pelitavan mukaista ”omaa peliä”, olisi toivottavaa, että kentällä on sellaiset pelaajat, jotka pystyvät sitten pelaamaan edes sitä vastustajan peliä.

Tästä pienestä heikkoudestaan huolimatta pidän Italianosta valmentajana, ja pidän häntä juuri oikeana valmentajana Fiorentinalle juuri tässä ja nyt. Tällaiselle suurelle keskisuurelle seuralle on hyvä, että valmentaja pyrkii ja pystyy kehittämään kaikkia joukkueen pelaajia ja antamaan näille peliaikaa. Rotaatiota myös tarvitaan, sillä tällä kaudella otteluohjelma on tiivis. Kun kaikkien pelaajien motivaatio, itseluottamus ja pelituntuma pysyy korkealla tasolla, vältetään todennäköisesti ”Roma Pohjois-Norjassa” -mittaluokan historialliset katastrofit. Ja mikä tärkeintä, kyllähän Fiorentina on nimenomaan idealistisen koulukunnan seura.

Italiano valmentaa vasta kolmatta kauttaan Serie A:ssa, ja hänellä on vielä runsaasti kasvun varaa. Hahmotellessani hänen potentiaaliaan valmentajana ajattelen realismia ja idealismia kahden ääripään välisenä liukumana, jonka puolivälissä säteilee pragmaattisuuden kirkas aurinko. Italianon pelitapa on moderni ja oikea ja hyvä, mutta sen täytyy myös olla joustava. Sillä pitkän kauden aikana tulee hetkiä, kun täytyy olla valmis heittämään sudit nurkkaan, teipata ranteet ja rystyset ja ottaa taistelemalla se, mitä ei taiteillen saa. Ja vanhan viisauden mukaan vitsa, joka ei jousta, katkeaa.

Tämä on Italianon henkilökohtainen haaste valmentajana. Se lopulta määrittää, miten korkealle hänen on mahdollista urallaan päästä. Ja siinä onnistuminen ratkaisee myös sen, nouseeko Fiorentina hänen johdollaan todelliseksi suurseurojen haastajaksi.

"The task of the leader is to get his people from where they are to where they have not been." - Henry Kissinger, pieni mies ja suuri realisti.

[RubuS]

Pian alkaa Commisson aikakauden ensimmäinen eurotaival konferenssiliigassa Riikan poppoota vastaan. Yllättävän pienellä rotaatiolla tällä kertaa lähdetään. Sen verran sai Italiano kuraa Udinesepelistä, että nyt ei oteta ilmeisesti mitään riskejä. Hyvä näin. Itseasiassa kokoonpano näyttää aika optimaaliselta, ainoastaan toisella topparin paikalla pelaa Ranieri (Milenkovic loukki, Igor pelikielto). Gonzalez on edelleen puolikuntoinen, niin laidoilla viilettävät tällä kertaa Ikone ja Kouame. Ja king Arthur piikissä!

On tämä mukavaa taas alkaa näitä otteluja seuraamaan. Forza Viola!

[c0pa]

Italiano valmentaa vasta kolmatta kauttaan Serie A:ssa, ja hänellä on vielä runsaasti kasvun varaa. Hahmotellessani hänen potentiaaliaan valmentajana ajattelen realismia ja idealismia kahden ääripään välisenä liukumana, jonka puolivälissä säteilee pragmaattisuuden kirkas aurinko. Italianon pelitapa on moderni ja oikea ja hyvä, mutta sen täytyy myös olla joustava. Sillä pitkän kauden aikana tulee hetkiä, kun täytyy olla valmis heittämään sudit nurkkaan, teipata ranteet ja rystyset ja ottaa taistelemalla se, mitä ei taiteillen saa. Ja vanhan viisauden mukaan vitsa, joka ei jousta, katkeaa.

Tämä on Italianon henkilökohtainen haaste valmentajana. Se lopulta määrittää, miten korkealle hänen on mahdollista urallaan päästä. Ja siinä onnistuminen ratkaisee myös sen, nouseeko Fiorentina hänen johdollaan todelliseksi suurseurojen haastajaksi.

Hyvä kirjoitus, kokonaisuudessaan
Italianon taivalta on kyllä mielenkiintoista seurata. Miehen futikseen kuuluu paljon viihdearvoa hyökkäysorientoituneen pelitavan ja maitsemasi ehdottoman idealismin myötä.

Viola vaikuttaa kyllä oikealta ympäristöltä miehelle toteuttaa visiotaan. Takaiskuja on luvassa, se on todellisuus. Mutta jos Italiano niiden myötä oppii joustamaan ja mukautumaan, niin oppii hän varmasti siinä sivussa paljon muutakin.

...Ja pakko onkin, jos meinaa ottaa sen seuraavan askeleen urallaan.

[RubuS]

...

Loistava kirjoitus suorastaan.

Eilen sitten tunattiin 1-1 tasapeli pubijengiläisiä vastaan. En tiedä pitäisikö syyttävän sormen osoittaa pelaajia vai valmennusosastoa. Heristelen siis kummankin suuntaan. 34 laukausta, huipputontteja kymmenkunta, 1 maali. Jovic ja Ikone pahimpina missailijoina, toki kaikki laukoivat taivaan tuuliin paitsi Barak ja Cabral, joiden yritysten tielle asettui Riikan maalivahti loisto torjunnoilla. Viimeisen parinkympin aikana, kun piti hakea voittomaalia, niin Italiano ei tehnyt mitään taktisia muutoksia. Toisaalta huippupaikkoja tuli lopussa nelisen kappaletta, ettei loppurynnistys ihan huono ollut. Mutta väkisin se maali olisi pitänyt tehdä joten ei voi antaa synninpäästöä Vinnielle.
Riikalaiset taasen tekivät maalinsa katastrofaalisen merkkausvirheen vuoksi, jonka suorittajana toimi kauden avauksensa tehnyt Ranieri. Onnistui hän myös laukomaan kulman jälkitilanteesta kahdesta metristä yli maalin, eli ihan putkeen ei mennyt debyytti. Ehkä sen voi laittaa vielä kokemattomuuden piikkiin.

Mutta komean vihellyskonsertin säestämänä joukkue marssi pelin päätyttyä pukukoppiin, ehkäpä siitä päättäväisyyttä ja tappaja-asennetta seuraavaan koitokseen.

[RubuS]

Kertoisiko joku, miksi löntystelijä Jovic se vaan saa pelata kaikki sarjapelit (440 min) ja Cabral joutuu tyytymään jämiin (105 min)? Joo joo, kuningas Arthur on pelannut konferenssiliigaa (196 min), mutta Jovicilla on silti enemmän minuutteja kun lasketaan yhteen molemmat (74 min konferenssia). Melkein tuplasti enemmän. Cabral osallistuu pelin tekemiseen ja prässäämiseen huomattavasti paremmin kuin serbikaverinsa ja muutenkin silmätesti kertoo hänen olevan vaarallisempi boksissa.
Italiano, nyt herätys!!

Vai saneleeko johto, että ex-Realin miestä ON peluutettava, että arvo saadaan nousemaan? Itsellä alkaa mennä jo maku Commissoon, kenen ainoa prioriteetti näyttää olevan kääriä voittoa. Viikko taaksepäin muuten juuri hehkutti Vlahovic myyntiä, kuinka loistaavaa bisnestä se oli. Vaikka vihaan dusbagiä, niin ei siitä pääse mihinkään, että huippu hyökkääjä hän on. Perkele.

[Nome Cognome]

Ei voi mitään, tässä on joukkueen tämän hetken taso. Mikä tahansa vähänkään puolustaa osaava joukkue nollaa Fiorentinan melko vaivatta, niin hidasta ja ennalta arvattavaa tuo niinsanottu hyökkääminen on. Latvialaiset pystyvät siihen, turkkilaiset pystyvät siihen, ja vähintään 15 Serie A -vastustajaa pystyy siihen. Ja kun hyökkääminen on ollut viikkotolkulla näin surkeaa, on puolustukseenkin alkanut hiipiä hermostuneisuutta. Eihän tuonne tarvitse vastustajan kuin vähän roiskaista palloa niin puolustuksen suosiollisen pomputtelun avustamana verkko heiluu. Eikä vastustajan johtomaalin  jälkeen enää saada kolmea syöttöä peräkkäin omille. Tähän vielä päälle se, että joka matsissa joku loukkaantuu tai hölmöilee itsensä suihkuun.

Miten voi olla hyökkäyspeli noin pahasti umpisolmussa? Miten voi olla henkisesti noin riekaleina koko joukkue? Onko fysiikkavalmennus vedetty kesällä täysin vihkoon?

Oisko saunaillan paikka, vai millä tästä kuopasta noustaan?

[RubuS]

Oisko saunaillan paikka, vai millä tästä kuopasta noustaan?

#CommissoBaronePradeOut

Leveys on kehno. Kun puuttuu joukkueen johtavat pelaajat Milenkovic ja Gonzalez, viime kauden ehkä tärkein pelaaja Torreira joka korvattiin keskinkertaisella Mandragoralla (piti säästää muutama miljoona ja agentithan ei meitä pompottele saatana) ja samalla löntystelijä Jovic saa kaikki minuutit kärjestä, niin tulos ei voi olla kaksista. Sitten kun lisäksi kummallakin laidalla parivaljakot Terzic + Saponara sekä Venuti + Ikone ovat kummatkin ne huonoimmat vaihtoehdot sinne, niin katastrofihan se sieltä tulee tuolla kokoonpanolla. Nuo neljä ei saa olla enään yhtä aikaa ikinä kentällä, saatika avauksessa. Ja Gollini maalissa, voi voi... hankittiin koska pitäisi olla hyvä pelaan jalalla, kaivakaapa jostain esiin miten syntyi toinen maali. Ja eikös maalivahdin tärkein ominaisuus ole kuitenkin pallojen torjuminen? Niinku käsillä? Dragovski olisi torjunut vuoren varmasti nuo kaksi muuta maalia.

Sitten joskus kun tärkeimmät pelaajat ovat terveinä ja Italiano lopettaa tuon junnumaisen "kaikki pelaa" kierrätyksen, niin tulosta taas kyllä syntyy. Tapahtuuko se koskaan onkin toinen kysymys.

[RubuS]

Italiano lopettaa tuon junnumaisen "kaikki pelaa" kierrätyksen, niin tulosta taas kyllä syntyy.

Vai onko tämä Misterin nerokas tapa näyttää johtoportaalle, että katsokaa nyt mitä skeidaa joukkue on puolillaan täynnä?

[Nome Cognome]

#CommissoBaronePradeOut

Leveys on kehno.

Sama ja eri, eri ja sama.

Tällä possella - pelaajat, valmennus, dirikat - saavutettiin viime kaudella odotuksiin nähden loistavia tuloksia. Alkukausi on ollut pettymys, mutta tässä on pelattu vasta kuukauden päivät. Syksystä näyttää kyllä tulevan vaikea, paljon vaikeampi kuin osasin odottaa. Tuskin tällä pelitahdilla voi toivoa vaikkapa tuon hyökkäyspelin rakenteellisten umpisolmujen aukeamista, mutta sitten taas vaikkapa Gonzalezin kuntoutumisella ja Jovicin pelituntuman/itseluottamuksen löytymisellä voi tapahtua nopeitakin asioita. Ja korvien välissä ne isoimmat ongelmat ovat koko joukkueen tasolla.

En siis työntäisi vielä ketään lopullisesti bussin alle, mutta kyllähän tuossa joukkueen rakentamisessa näyttää nyt tietyt riskit lauenneen. Materiaali ei riitä kilpailemaan kahdella (tai kolmella) rintamalla ilman, että laatu kärsii. Loukkaantumiset ja pelikiellot ovat osaltaan vielä pahentaneet tilannetta. Etenkin hyökkääjistön osalta todistetaan pahinta mahdollista skenaariota. Jo ennakkoon tiedettiin, ettei kukaan laitahyökkääjistä ole luontainen maalintekijä. Heiltä odotettiin tasonnostoa, jota ei tosiaankaan ole vielä nähty. Villinä korttina mukaan jäänyt Kouamé on ollut koko hyökkäyksen suurin onnistuja. Sottilin esitykset ovat myös plussan puolella, vaikka tehottomuus edelleen onkin hänellä viimeisenä kantona kaskessa. Cabralin aisapariksi olisin ottanut jonkun takuuvarman, Italiassa tasonsa osoittaneen maalintekijän, kuten Belottin tai edes hitto vie Joao Pedron. Nyt odotellaan että Cabral sopeutuu italialaiseen pelityyliin jos sopeutuu, ja että Jovic ylipäätään löytää itsensä. Molemmissa on kuitenkin potentiaalia paljon, paljon nähtyä parempaan. Näillä mennään ja toivotaan toivotaan.

Italianosta jo aiemmin vähän kirjoitinkin. Pradén ja Baronen onnistuminen tai epäonnistuminen voidaan mitata vasta kauden lopussa - tai ei ainakaan vielä näin aikaisessa vaiheessa. Commissolle lähettäisin sellaiset terveiset, että ei se Atalantakaan millään älyttömällä liikevaihdolla porskuta.

MM-taukoon on ymmärtääkseni kaksi kuukautta aikaa. Sarjassa pitää olla tauon alkaessa puolenvälin yläpuolella ja hyvissä kyttäysasemissa eurosijoille. Ägäcupissa lohkovoitto meni jo, mutta kyllähän nyt Hearts ja RFS täytyy jättää jalkoihin pelkällä ammattiylpeydellä. Qatarin pelleilyjen jälkeen sitten aukeaakin taas siirtoikkuna, jonka aikana voi ainakin yrittää tehdä korjausliikkeitä.

[RubuS]

Tässä kun junalla matkalla, niin hyvää aikaa avata omia besserwisser ajatuksia pelipaikkakohtaisesti joukkueen pelaajistosta verrattuna viime vuotiseen, näin pienen kymmenen ottelun otannan perusteella. Lukekaa jos jaksatte, omalla vastuulla.

Alotetaan maalivahdeista.
Viime kaudella Dragowskin piti olla se ykkös maalivahti. Loistava lähi- ja kaukolaukauksien torjuja, keskityspalloissa kohtalainen, jalalla ei niin kovin vakuuttava. Italianon päähänpinttymä, että hänen systeemissään jalalla pitää osata pelata hyvin johti siihen, että muutaman virheen jälkeen hänen peliaikansa väheni huomattavastl ja Terracciano nousi vakaana kaiken hyvin osaavana mutta ei missään asiassa loisteliaana ykkösvaihtoehdoksi varsinkin kevätkaudella. Tälle kaudelle hankittiin Gollini ykköseksi. Sen mitä nähnyt otteista, niin torjujana ei ole lähimainkaan niin hyvä kuin Dragon ja eipä näköjään jalallakaan ole vakuuttanut. Terracciano siis ottanee taas sen ykkösveskan paikan. Eli maalivahtien osalta näyttäisi siltä, että huonompaan suuntaan on menty. Puolalainen olisi sentään ollut oiva vaihtoehto maalille silloin kun parempi vastustaja myllyttäisi sarjatulella.
Arvosana -1

Vasen puolustaja.
Biraghi jatkaa selkeänä hyvänä ykkösenä ja Terzic ei niin hyvänä kakkosena. Ei muutosta viime kauteen.
Arvosana 0

Oikea puolustuja.
Odriozola oli Realista lainalla ja taitavana, hyökkäävänä ja järkyttävän juoksukunnon omaavana spanskina oli selkeästi Venutia parempi. Tälle kaudelle hankittiin Dodo Odrin tilalle ja alkukangertelun jälkeen hän onkin päässyt oivasti peliin mukaan. Hyvin samantyyppinen pelaaja kuin Odriozola. Tilanne verrattavissa vasemman puoleiseen, yksi hyvä ja yksi huono vaihtoehto. Tai no siis, Benassia on hieman peluutettu myös oikeana pakkina, mutta lähinnä huumoriosastolle menee tämä.
Arvosana 0

Topparit.
Milenkovic teki uuden pitkän sopparin ja jatkaa tärkeimpänä puolustajana seurassa. Igor ja Quarta taistelevat toisesta avauspaikasta. Ainoa muutos viime kauteen on se, että nelos vaihtoehto Nastasic kipattiin muualle, mutta ketään ei ostettu tilalle. Omalle lainakiertopalkinnolle Ranierille (23v) annettiin mahdollisuus osoittaa kykynsä rosterissa. Ensimmäinen peli hänellä meni penkin alle, mikä johtikin siihen, että eilisessä ottelussa kun Milenkovic ja Quarta puuttuivat loukkaantumisen johdosta, Italiano laittoi Amrabatin toppariksi. Eli sen ainoan hyvän keskikentän pohjapelaajan... Nastasicia olisi kaivattu. Sanoinko tosiaan tämän??
Arvosana -1

Keskikentän pohja.
Tästä olenkin jo kirjoitellut enemmän pitkin tätä ja viime vuotta. Torreira oli kingi, Amrabat kasvoi hyvin haastajaksi kevät kauden loppumetreillä. Näillä kahdella kun olisi lähdetty tälle kaudelle olisin ollut enemmän kuin luottavainen sille paikalle. Mandragora vaikuttaa hyvin hajuttomalta ja mauttomalta verrattuna Torreiraan. Selkeästi siis taso laskenut tuolla pelipaikalla.
Arvosana -2

Korkeampi keskikentän kaksikko.
Castrovillin loukkaantuminen keväällä johti hyökkäysvoiman heikkenemiseen keskikentän suunnalta. Hänen dynaamiset kuljetukset olivat monien luotujen tilanteiden pohjana. Tuo elementti puuttuu nyt täysin, kun edelleen on loukkaantunena, ja kukaan muu ei pysty vastaavanlaisiin suorituksiin. Barakin hankinta parantaa keskikenttää, mutta hän on täysin toisentyyppinen pelaaja. Rauhallinen, hyvin sijoittuva syöttelijä, sellainen dieselmäinen. Näkisin hänet ennemmin taistelevan Bonaventuran kanssa samasta paikasta. Kun vaikka vertaa eilistä keskikenttää Mandragora-Barak-Bonaventura viime vuotiseen Torreira-Castrovilli-Bonaventuraan on sähäkkyys huomattavasti heikompi tuolla eilen nähdyllä. Ei sillä ainakaan prässätä. Maleh ja Duncan löytyvät vielä rosterista, jotka ovat molemmat sellaisia työjuhtapelaajia. Kun Castrovilli palaa takaisin ja toivottavasti löytää oman hyvän forminsa, keskikenttä paranee huomattavastl tästä. Ja ketäänhän ei siis myyty kesällä pois, ainoastaan hankkittiin Barak.
Arvosana +2, sillä varauksella, että Castro tosiaan palaa samana hyvänä pelaajana takaisin. (Aika antelias olen nyt näissä pisteissä.)

Laitahyökkääjät.
Callehon lähti pois ja tillalle tuli Kouame (oli lainalla viime kauden). Alkukausi on näyttänyt, että Kouame on yllättäen ollut parhaimpia tuolla tontilla. Sottil on myös parantanut otteitaan. Ikone näyttää huonommalta kuin keväällä, pallot karkailevat, syötöt menee minne sattuu ja tyhjästä maalista onnistuu potkaisemaan ohitse. Saponaran liike ei riitä Italianon pelityyliin millään. Gonzalez ollut alkukauden loukkaantuneena melkein kokanaan, mikä on ollut  valtava menetys Violalle, onneksi pian pitäisi olla pelikunnossa, ehkä jo viikonlopun pelissä. Kun kaikki ovat käytettävissä, niin laituri tilanne on hieman parempi kuin viime kaudella.
Arvosana +1

Sentteri
Duh
-3

Kun lasketaan plussat ja miinukset yhteen, niin saadaan täydellisen valehtelemattoman totuuden kertovan tuloksen summaksi -4. Enpä olisi uskonut. Toivottavasti uudet hankkinat parantavat otteitaan huomattavasti, muutoin tulee pitkä kausi. Ja tammikuussa on pakko hankkia vähintään toppari. Herra Commisso, näytähän nyt sitten, että money is not a problem. Tai painu hiiteen.

[RubuS]

Tulihan se voitto sieltä. Kehnohkoa Veronaa vastaan nimittäin. Ketäköhän pelaajaa seuraavaksi pitäisi arvostella, näytti toimivan Ikonen kohdalla. Saponara, sä et osaa enään laukoakaan, mitä hyötyä tollasesta pelaajasta?!!

Eilisen päivän paras juttu (voiton lisäksi) oli se, että Gonzalez palasi tositoimiin ja sai pelata lopussa n 25 minuuttia. Ja heti teki maalin. Nyt alkava maajoukkue tauko ei olisi voinut tulla yhtään myöhemmin, niin paljon loukkaantumisia ollut. Ja moraalin kannalta tärkeää mennä voitolla tauolle.