FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
09.12.2022 klo 14:29:29 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2:n Joulupata!, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 11 [12]
 
Kirjoittaja Aihe: ACF Fiorentina 1926  (Luettu 59648 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #275 : 26.09.2022 klo 11:52:50

Tulihan se voitto sieltä. Kehnohkoa Veronaa vastaan nimittäin.

...

Eilisen päivän paras juttu (voiton lisäksi) oli se, että Gonzalez palasi tositoimiin ja sai pelata lopussa n 25 minuuttia.

Speedyn paluu kentille ja maalitilastoon oli tosiaan hyvä ja tärkeä uutinen. Toivottavasti pysyy kunnossa Argentiinan maajoukkueenkin mukana. Ainakaan Hondurasia vastaan ei ollut edes penkillä. Gonzalezin tuskin tarvitsee enää lisänäyttöjä kisajoukkueeseen päästäkseen antaa, eiköhän ole mukana puolikuntoisenakin vain joukkuehenkeä rakentamassa.

Tuosta Verona-pelistä pitää nostaa ylös vielä yksi pieni huomio varovaisine johtopäätöksineen: nimittäin pallonhallintaprosentit kallistuivat hyvin epäitalianomaisesti vieraiden vaakakuppiin luvuin 44-56. Toisella puoliajalla lukemat olivat jopa hämmästyttävät 38-62 Veronalle. Otetaan tuohon lisäksi vielä keskikentän Amrabat-Mandragora-Barak roolittaminen ylöspäin osoittavan kolmion muotoon ja Kouamén valinta kärkeen. Pelin jälkeen valmennusjohto kertoikin, että ajatuksena oli hyödyntää Barakin henkilökohtaisia ominaisuuksia hyökkäysten tukemisessa ja sekoittaa Kouamén intensiivisen mutta - kröhöm - hieman omintakeisen liikkumisen avulla Veronan miesvartiointiin perustuvan alakerran pelaamista. Ja hyvinhän se toimi.

Eli Veronaa vastaan nähtiin Italianolta juuri sellaista reagointia mitä olen kaivannut. Ottelukohtaista pragmatismia. Omien avainpelaajien erityisominaisuuksien tuloksekasta huomioimista ja vastustajan heikkouksien armotonta hyödyntämistä. Mitä johtopäätöksiä tästä uskaltaa vetää - heitetäänkö 4-3-3 pysyvästi romukoppaan? Kouamélle ysipaita harteille ja kausari avaukseen? No ei ehkä kuitenkaan. Vastassa oli tosiaankin vain hailakka ja haparoiva Hellas V. Ensi viikonloppuna on taas vähän erilainen vastustaja ja mittari sarjakärki Atalantan lihallisessa muodossa. Mutta jos nyt jotain yritetään nyhtää.

Ensinnäkin, ehkä tuota 4-2-3-1-muotoa nähdään jatkossa vähän useammin. Amrabat ja Mandragora ovat pelanneet ehkä parhaat kautensa kahden pelaajan keskikentällä (molemmat toki Juricin 3-4-2-1:ssä), ja tuo parivaljakko onnistui Veronaa vastaan molempiin suuntiin hyvin. Myös Duncan on jo Sassuolon aikoinaan pelannut vastaavassa roolissa. Kymppipaikalle on tyrkyllä Barakin lisäksi Bonaventura ja Castrovilli, villeinä kortteina Ikoné tai miksei vaikka Jovic?

Toisekseen, pallonhallinta. Mitä jos joskus antaisikin pelivälineen suosiolla vastustajalle, ja yrittäisi vaihteeksi itse iskeä nopeilla hyökkäyksillä organisoitumatonta puolustusta vastaan? Tämä olisi jo vähän isompi muutos Italianon pelikirjassa joten nähtäväksi jää, oliko tämä vain yksittäinen, epätoivon ja pakon sanelema kokeilu. Vastaiskuihin soveltuvia pelaajatyyppejähän Fiorentinan keskikentällä ja hyökkäyksessä olisi pilvin pimein, ehkä jopa enemmän kuin niitä tikitaka-neppailijoita. Lisäksi kyky säädellä pelitempoa ja sen myötä omia voimavaroja pelien sisällä ja välillä olisi tällaisessa otteluruuhkassa elintärkeää.

Otteluruuhkasta puheen ollen, ohjelma MM-taukoon asti näyttää tältä:

2.10. Atalanta (v)
6.10. Hearts (v)
10.10. Lazio (k)
13.10. Hearts (k)
17.10. Lecce (v)
22.10. Inter (k)
27.10. Basaksehir (k)
30.10. Spezia (v)

3.11. RFS Riga (v)
6.11. Sampdoria (v)
9.11. Salernitana (k)
13.11. Milan (v)

Kevyet 12 matsia 43 päivään. Eurotaipaleen jatko katkolla, sarjassa Atalanta, Lazio, Inter ja Milan. Nyt soisi sairastuvan tyhjenevän ja turhien suihkukomennusten loppuvan.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #276 : 14.10.2022 klo 19:27:40

Onkos jotain potkupallopelejä pelattu tässä viime aikoina? Vai ihka oikeita kilpailullisia otteluita? Tulokset on sitä luokkaa, että luulisin niiden olleen harjoitusmatseja. 5-1 voitto, 0-4 tappio, 3-0 voitto. Kalenterin mukaan kysessä tosipelit, uskotaan sitten. Onhan näitä toisaalta hauskempi katsoa, kuin alkukauden nollanollia.

Tietääkö Nome Cognome, mitä Cabral on tehnyt? Käynyt perinteisesti kuksauttamassa valmentajan vaimoa? Puhunut hävyttömyyksiä Amerikan patruunasta? Vai vaihtoehtoisesti pitääkö Italiano Jovicia universumin miellyttävimpänä saunatoverina?
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #277 : 16.10.2022 klo 13:05:30


Tietääkö Nome Cognome, mitä Cabral on tehnyt?

No enpä totisesti tiedä. Muistelen esittäneeni maaottelutauon alla näkemyksen, jonka mukaan Cabral on "valovuosia" Jovicia edellä. Kuinka väärässä sitä voikaan olla! Mutta nythän Italianolta tätä kysyttiin torstaisen Hearts-ottelun jälkeen:

Che succede a Cabral?
"Siamo in tanti e dobbiamo trovare soluzioni in quella zona di campo: si premia chi possa dare qualcosa in termini di efficacia e di gol in questo momento. Non è mai stato abbandonato nessuno e oggi è entrato, sono solo momenti in cui si fanno alcune scelte. Nulla è precluso per nessuno, si va avanti nel percorso cercando di non lasciare indietro nessuno".


...eli tuon vastauksen perusteella kuulostaa siltä, että Italiano yrittää tehdä Jovicin kanssa saman minkä Prandelli teki Vhalo.. Lavh... Calo.... äh, nimen olen jo unohtanut, mutta tiedätte kyllä kenestä on kyse.

Toisaalta kun tuota torstain matsia katselin, niin ihmettelin kyllä Cabralin saamaa kohtelua. Peli on puoliajalla 4-0, Jovic on jo tehnyt hyvän maalin ja Italiano päättää lepuuttaa serbiä Lecceä varten. Cabral sisään kunnon minuuteille? Ei, vaan Saponara vaihdosta laidalle ja Kouamé keskelle. Itsellänihän on vyöllä satoja miesten pelejä, mutta minun täytyy matkustaa ajassa kauas jonnekin junnuvuosille saakka löytääkseni henkilökohtaista samastuspintaa tuohon tilanteeseen. Tiedättehän, johdatte peliä kymmenen-nolla, valkku pyörittää vaihtorulettia ja odotat hetkeä kun pääset itsekin kentälle vetelemään ylänurkkia jo luovuttanutta vastustajaa vastaan. Se kakkosvalmentajan poikakin, jonka vasen jalka on oikeaa viisi senttiä lyhyempi, pääsi jo kentälle, pelkästä armosta. Mutta sinä joudut odottamaan vuoroasi lähes loppuvihellykseen saakka ja kun vihdoin pääset kentälle, et ehdi siinä ajassa saada edes palloa jalkaan. Olisi oikeastaan ollut parempi sitten istua koko matsi penkillä. Minä otin tuollaisen kohtelun henkilökohtaisena vittuiluna, ja joskus teini-iässä esitinkin nasevan mielipiteeni jollekulle valmentajan irvikuvalle tuoreeltaan pelin jälkeen.

Mutta mitä tämä torstainen tapaus kertoo Cabralin tasosta tai Italianon luottamuksesta brassia kohtaan? Uskommeko päävalmentajan lausuntoa ja odotamme että Cabralinkin aika vielä koittaa, vai vedämmekö johtopäätöksiä esimerkiksi tammikuun siirtoikkunaa silmällä pitäen? En tiedä, mutta mitä ikinä nyt onkaan tekeillä, toivon taivaan tähden että se toimii.

Jos Lecceltäkin tulee tukkaan, alkaa Fiorentinan tilanne sarjataulukossa muistuttaa juoksuhiekkaan jumittunutta virtahepoa. Taas kerran. Onneksi europelit jatkuvat vielä vuodenvaihteen jälkeenkin, se on jo käytännössä varmaa.
RubuS

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Forza Viola! ⚜️


Vastaus #278 : 18.10.2022 klo 22:44:24

Eilisen matsin paras anti:



Kauden komein peliasu Italiassa Euroopassa Telluksella sai tulikasteensa.
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #279 : 18.11.2022 klo 11:08:53

Jahas jahas, mitäs mitäs.

Vähän tyhjä ja sekava olo on näin marraskuun keskivälin lopun alun lopussa niin kuin olisi äkkiarvaamatta matto vedetty jalkojen alta, napsaistu valot sammuksiin, vedetty pusero pään yli ja tyhjätty taskut ja jätetty siihen rähmälleen sätkimään. Mitä tapahtui? Mikä nyt eteen? Miten tästä eteenpäin? Näkikö kukaan?

No aloitetaan tästä: Fiorentinan "syyskauden" arvosana GdS-skaalalla on minun papereissani 5+. Liian vähän voittoja, liian vähän tehtyjä maaleja, liikaa tappioita, liikaa loukkaantumisia, muutama todella paha pohjanoteeraus (Lazio, Riga, Basaksehir) eikä yhtään kovaa päänahkaa. Sarjataulukossa kymmenes (10.) sija saldolla 5-4-6 ja eroa kauden tavoitteeseen (6. sija) peräti kahdeksan pistettä. Luuseriliigassa lohkovaiheen kakkossija ja ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan koko etapin kenties vaarallisin vastustaja Braga. Serie A:ssa ei siis olla kyttäysasemissa eikä ole ollenkaan mahdoton ajatus, että eurotaivalkin katkeaa heti alkuunsa. Tuo plus-merkki vitosen perässä on seurausta päävalmentaja Italianon onnistuneesta reagoinnista joukkueen pelitavalliseen ja henkiseen kriisiin sekä viimeisten viikkojen voittoputkesta, joka harmillisesti - epäonnekkaasti - päättyi kirvelevään viime hetkien tappioon San Sirolla. Jos se Ikosen Jontun sisäsyrjäsijoitus olisi ohittanut Milanin maaliviivalla päivystäneen Tomorin, olisin nostanut arvosanaa viispuolikkaaseen.

Ja kun arviointivihko nyt sattui käteen, niin pisteytetään myös kesän hankinnat:

Barak: 6-. Tsekkihujopin asenne on kunnossa, vahvistaa joukkuetta, mutta viime kausien näyttöjen perusteella häneltä odotetaan enemmän tehoja. Kärsi alkuun koko joukkueen steriiliydestä ja pelitavan ennalta-arvattavuudesta. Luotan, että Barak parantaa kauden edetessä päästessään pelaamaan ainakin ajoittain kymppipaikalla uudessa 4-2-3-1-muodossa.

Dodô: 5,5. Brassihan oli pitkän pelitauon jäljiltä ja uuteen liigaan totuttelevana ulkkarina ihan hyvässä vauhdissa aina Bologna-otteluun saakka, jossa kärsi pohjevamman. Loukkaantumisen jälkeen esitykset ovat olleet puolustussuuntaan enimmäkseen epävarmoja ja hyökkäyssuuntaan mitäänsanomattomia, vaikka juuri hyökkäysvoimaa Dodôn piti laidalle tuoda. Viime viikkoina kuntokäyrä osoitti taas ylöspäin, onneksi. Muistetaan nyt, että Fiorentinan historiassa ei ikinä ole maksettu näin paljon laitapuolustajasta.

Mandragora: 6-. Tähän on sanottava, että pessimisti ei pety. Keskikentän pohjapelaajana 4-3-3:ssa ei mitään käyttöä, mutta mezz'alana heikompia joukkueita vastaan ihan hyviä esityksiä. 4-2-3-1:ssä tuntuu olevan omimmillaan Amrabatin vedenkantajana. Oikea-aikaisia nousuja, laadukkaita pitkiä syöttöjä ja kaukolaukauspelotetta, näkymätöntä likaista työtä joukkueen eteen. Eli kärsi kaikkien muidenkin keskikenttäpelaajien tavoin alkukauden joukkuetaktillisesta haparoinnista, parantanut viime aikoina huomattavasti.

Jovic: 5,5. Yhteensä seitsemän maalia 22 ottelussa, kolme Serie A:ssa ja neljä eurokentillä. Sellaisessa 15 maalin tahdissa siis jos sama tahti jatkuu. Ei ihan huonosti, mutta kärkikahinoihin tähtäävän joukkueen ykköspyssyn pitää pystyä parempaan. Eniten Jovicissa rassaa kuitenkin usein flegmaattinen ja haluttoman oloinen kehonkieli. Ja kun tähän yhdistetään parit harkitsemattomat maalituuletukset ja huonosti ajoitetut kommentit kotimaan medialle, ei kokonaispanokseen voi olla mitenkään tyytyväinen. Loka-marraskuussa sentään 6 maalia 549 peliminuuttiin, joten ehkäpä se siitä vielä tällä Balkanin Cassanolla lähtee.

Gollini: 4. "Ghost" Gollini - lempinimi oma keksimä - saapui Firenzeen ykkösveskarin paikan ottaakseen, mutta se vähä mitä kentällä on nähty, on ollut vain kalpea haamu siitä joskus kovin lupaavasta junnusta ja ihan hyvästä Serie A -kassarista, jollaisena olen Gollinia tottunut pitämään. Haparoivaa peruspelaamista muutamalla kalliiksi käyneellä kardinaalimunauksella höystettynä. 8,5 miljoonan osto-optio? Ei jatkoon, mieluummin omalle kasvatille Cerofolinille vastuuta.

Enempiä arvosanoja en jaa, mutta Italianosta täytyy pari sanaa vielä kirjoittaa. Häneltä peräänkuulutin pari kuukautta sitten pragmatismia ja joustavuutta, ja siihen huutoon mies kyllä vastasi. Muotoon on haettu variaatioita ja löydettykin ihan toimivaa vaihtoehtoa. Yli 60 prosentin pallonhallinnasta on luovuttu, on hyökätty nopeammin ja suoraviivaisemmin, ja kas kummaa: hyökkääjät, laiturit ja kymppipaikan taitajat ovat alkaneet tehdä maaleja. Tämä on ehdottomasti positiivisin anti koko alkukaudelta ja valaa edes jonkinlaista uskoa loppukautta ajatellen. Sarjataulukossa takamatka tuntuu toivottoman pitkältä, mutta cupeissahan voi aina tapahtua mitä vain.

Tammikuun siirtoikkunasta en osaa odottaa yhtään mitään, vaikka varsinkin puolustus huutaa vahvistuksia joka paikalle. Varmaan joku pitäisi myydä ennen kuin ketään ostetaan? Toivotaan, että Castrovilli, Sottil ja Gonzalez toipuvat pelikuntoisiksi - siinä olisi jo sitä vahvistusta kerrakseen.

 
Sivuja: 1 ... 11 [12]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa