FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
13.04.2021 klo 19:25:30 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 3 [4] 5
 
Kirjoittaja Aihe: ACF Fiorentina 1926  (Luettu 21469 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #75 : 03.01.2021 klo 12:55:58

Olipa kerran Apenniinien derby

”Kuten tiedämme, palaa kaupunkilaisiamme Bolognasta, mikä tuomarina, mikä lääkärinä, mikä notaarina, pitkät, punaiset, turkispäärmeiset viitat yllään ja mahdollisimman komeilevina, mutta mitä tämän koreuden sisään kätkeytyy, sen me tiedämme hyvin.”Lauretta, Decameronen kahdeksannen päivän 9. kertomus


Firenzen ja Bolognan välinen etäisyys linnuntietä on rapiat sata kilometriä. Kaupunkien välissä kohoavat Apenniinit taittaa nykypäivänä yhdessä hujauksessa junalla tai kallioon louhittua autostradaa pitkin, hitaammasta elämäntyylistä nauttiville on vaihtoehtona mutkikkaat ja metsäiset vuoristotiet. Joka tapauksessa matka on vaivan väärti ja molemmat kaupungit näkemisen ja kokemisen arvoisia.




Apenniinien derby Fiorentina-Bologna on siis perinteinen naapurikylien välinen mittelö, vaikka kaupungit eri maakunnissa sijaitsevatkin. Firenzen meriittejä olen tässä ketjussa jo luetellut, Bologna taas tunnetaan lyhyesti sanottuna ruokakulttuuristaan ja yliopistostaan. Molempia kaupunkeja voi hyvällä syyllä tituleerata ”kokoaan suuremmaksi” ja yhteistä historiaa sovussa ja riidassa riittää yli 2000 vuoden päähän aina etruskien päiviin saakka. Mitään muinaisia sotakirveitä en ryhdy esiin kaivelemaan, toimikoon tuo Decameronen Laurettan pieni sivallus tahdikkaana osoituksena vuosisatoja kestäneestä kissanhännän vedosta. Tarinassa firenzeläisveijarit Bruno ja Buffalmacco ukottavat mestari Simonea, ”muuan lääkäriä, joka palasi Bolognasta Firenzeen tyhmänä kuin lammas, mutta tohtorinhattu päässä...”

Ensimmäinen jalkapallo-ottelu Fiorentinan ja Bolognan välillä pelattiin jo 1920-luvun lopulla, mutta derbyn ”kulta-ajat” sijoittuvat 1950-1970-luvuille. Tuolloin pienet provinssiseurat vielä kykenivät ajoittain paitsi viemään pokaaleja Juven, Interin ja Milanin nenän alta myös esittämään italialaiselle jalkapallokansalle saapasmaan parasta peliä. Näinä vuosikymmeninä Apenniinien derby nautti suorastaan klassikko-ottelun statusta. Eräänlainen ”klassikko” pelattiin Bolognassa lumihankien keskellä marraskuun lopussa vuonna 1977. Fiorentinan voitettua ottelun loppuhetkien maalilla 0-1 kotijoukkue löysi itsensä sarjataulukon viimeiseltä sijalta, ja pelin jälkeen fanit heittivät pelaajia lumipalloilla.



Viola-kannattajia lumisella Dall'Aralla vuonna -77. Kaiteella roikkuvista lipuista voit bongata Vieusseux'n ja 7Bellon, jotka ovat edelleen olemassa ja aktiivisia.

1980-lukua kohti tultaessa huomio alkoi kääntyä enemmän kentän ulkopuolisiin, kannattajien välisiin väkivaltaisuuksiin. Synkin luku derbyn historiassa kirjoitettiin kesäkuussa 1989 Fiorentinan ultrien toimesta. Kauden 1988/89 syyskierroksella firenzeläiskannattajia kuljettanutta junaa oli jo molemminpuoliseksi perinteeksi muodostuneeseen tapaan kivitetty Bolognassa, ja seuraavassa kohtaamisessa muutama Viola-ultra oli päättänyt kohottaa panoksia. Rifredin asemalla Firenzessä Bologna-fanien junavaunuun heitettiin Molotovin cocktail. Raukkamaisesta teosta otettiin kiinni neljä henkilöä: heittäjä oli alaikäinen, muut kolme parikymppistä siloposkea tuomittiin kuuden ja seitsemän vuoden vankilatuomioihin.

Kahdeksan Bolognan kannattajaa sai palovammoja, ja lukuisia muita loukkaantui paniikissa ja kaduilla tapahtuneissa kivityksissä. Pahiten kärsi vasta 14-vuotias Ivan Dall’Olio, jonka iho paloi 75-prosenttisesti. Ottelun jälkeen mm. Roberto Baggio – jo tuolloin ihailtu tähtipelaaja ja attentaatista tuomittujen terroristien ikätoveri – kävi ensimmäisten joukossa viemässä pojalle sairaalaan pelipaitansa ja terveisensä. Poistuessaan genovalaiselta palovammaklinikalta toimittajat piirittivät Baggion, joka lausui mikrofoneihin hieman erikoisesti: ”Mi auguro che sia felice, perché ha vinto la sua squadra – Toivon hänen olevan iloinen, sillä hänen joukkueensa voitti.” Oliko kommentti mauttomuuden ja idiotismin huippu, vai voiko sanoista löytää jonkinlaista aseista riisuvaa ja kaikki rajat ylittävää urheiluhenkeä, baggiolaista jalkapalloa syleilevää humanismia, jossa maailman kauneinta peliä ei tule käyttää sodan jatkeena vaan rauhanliikkeenä? Lopullista vastausta en ole saavuttanut, mutta joka tapauksessa sitaatti on osoitus tuon ketjussamme jo aiemmin käsitellyn suuren persoonan, maailman ainoan metsästystä harrastavan buddhalaisen ristiriitaisen häilyvästä, vaikea-saada-mistään-mitään-otetta -luonteesta.

2000-luvulla Apenniinien derby on menettänyt merkityksensä lähes täysin molempien seurojen kannattajien keskuudessa. Yksinkertaista selitystä tähän osaa tuskin kukaan esittää, mutta valistuneita arvauksia voi tehdä. Ensinnäkin, tavallisten tuulella käyvien kannattajien näkökulmasta tämän derbyn kulta-ajat ovat kaukana takanapäin ja pohjoisen raitapaitojen ylivoima on vähän vienyt mielenkiintoa koko huippujalkapallosta. Viime vuosikymmeninä juuri Juventuksesta onkin tullut se ykkösvihu sekä Firenzessä että Bolognassa. Emilia-Romagnan ns. jäsenten välisistä mittelöistä en ole ihan täysin kartalla, mutta voisin kuvitella Parman nousseen 1990-luvulla raketin lailla bolognalaisten inhokkilistan kärkipäähän työntäen samalla toscanalaisia naapureita vähintään sen yhden sijan verran alaspäin. 2000-luvulla tapahtunut yleisökato koko Serie A:n tasolla ei voi myöskään olla näkymättä Apenniinien derbyn suosiossa ja latauksessa. Ultrien välisissä suhteissa Ivan Dall’Olion karmea tapaus käynnisti jonkinlaisen liennytyksen ajan. Ylipäätään suurten massojen vierasreissujen aikakausi tuli 2000-luvulla päätökseensä erinäisten fanien liikkumista rajoittavien (repressiivisten) toimenpiteiden, pääsylippujen hinnannousun sekä lisääntyneen TV-tarjonnan yhteisvaikutuksesta.



Tämän kaliiperin staroja ei Apenniinien derbyissä ole nähty miesmuistiin. Kuva kaudelta 1997/98.
« Viimeksi muokattu: 03.01.2021 klo 12:58:20 kirjoittanut Nome Cognome »
iivu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ♥


Vastaus #76 : 03.01.2021 klo 15:39:44

ns. jäsenten välisistä mittelöistä en ole ihan täysin kartalla, mutta voisin kuvitella Parman nousseen 1990-luvulla raketin lailla bolognalaisten inhokkilistan kärkipäähän työntäen samalla toscanalaisia naapureita vähintään sen yhden sijan verran alaspäin.

2000-luvulla Apenniinien derby on menettänyt merkityksensä lähes täysin molempien seurojen kannattajien keskuudessa. Yksinkertaista selitystä tähän osaa tuskin kukaan esittää, mutta valistuneita arvauksia voi tehdä. Ensinnäkin, tavallisten tuulella käyvien kannattajien näkökulmasta tämän derbyn kulta-ajat ovat kaukana takanapäin ja pohjoisen raitapaitojen ylivoima on vähän vienyt mielenkiintoa koko huippujalkapallosta. Viime vuosikymmeninä juuri Juventuksesta onkin tullut se ykkösvihu sekä Firenzessä että Bolognassa.



.. eli olet oikeassa, Bolognassa on nykyään aistittavissa varsin Juve-vihamielinen ilmapiiri, koska pitävät kauden 2004/2005 putoamistaan (ja seurannutta konkurssia) Juven syynä. Toki aukot budjetissa löytyivät jo ennen Calciopolia, mutta kukapa niitä muistaa tai haluaa olla sellaisesta tietoinen, jos voi mieluummin harrastaa calcion sielua korventavaa dietrologiaa sekä vittimismoa.

Äärikannattajatasolla kuitenkin fiorentina lienee edelleen se Bolognan ykkösvihollinen, kun Guelfien & Ghibellinien ajoilta firenzeläisten kanssa vihanpidossa olleet sienalaiset vieläpä ystävystyivät felsinei-ryhmien kanssa kaudella vasta aika tuoreeltaan kaudella 2008/2009. Violeteilla kuitenkin Juven ohella tosiaan toscanalaiset (etutenässä tietysti Pisa) ja as roma menevät Bolognan edelle, ehkä Coppa Italian finaalin jälkeen jälleen vahvemmin myös Napoli.

Ennen Parmaa Bolognan luonnollinen alueellinen rivaliteetti kohdistuu toki Modenaan ja SPALiin, vaikka kovin usein eivät ole kohdanneetkaan. Parmalla alueellisista syistä luonnollinen vihollinen on Reggiana (Derby dell'Enza).
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #77 : 03.01.2021 klo 22:51:36


Ennen Parmaa Bolognan luonnollinen alueellinen rivaliteetti kohdistuu toki Modenaan ja SPALiin, vaikka kovin usein eivät ole kohdanneetkaan. Parmalla alueellisista syistä luonnollinen vihollinen on Reggiana (Derby dell'Enza).

Tästä tarkennuksesta kiitokset, Modenan tunnustan näistä tansseista täysin unohtaneeni. Ja vaikka Bolognan Juve-vastaisuus olikin minulle entuudestaan tuttua, syistä vain en ollut lainkaan perillä.

Fiorentinan näkökulmasta Pisa on kuin onkin edelleen toscanalaisista se rakkain paikallisvastustaja huolimatta siitä että 2000-luvulla Serie A:ssa ovat pelanneet Empoli, Siena ja Livorno. Myös pisalaiset ovat viime vuosikymmenten saatossa usein muistaneet Fiorentinaa erilaisin katsomobannerein, vaikkeivät seurat ole edes pelanneet samalla sarjatasolla sitten Serie B -kauden 1993/94. Jopa siinä satamajätkien suurimmassa derbyssä lokakuussa Livornoa 2019 vastaan pisalaiset muistivat armaita serkkujaan liljatusta kaupungista:



"Derbyt Firenzen kanssa palaavat vielä, toistaiseksi täytyy tyytyä tähän"

...saaden seuraavana päivänä välittömän vastauksen Curva Fiesolelta:



"Odota ja toivo"

Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #78 : 09.01.2021 klo 13:31:23

Tammikuun härkäviikot käynnistyivät maalittomalla kotitasurilla Bolognan kanssa ja 1-2-tappiolla Lazion vieraana. Bologna-peli noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: tasaista vääntöä, molemmilla omat vaiheensa ja harvalukuiset paikkansa, pomppu sinne tai tänne olisi kääntänyt ottelun jomman kumman eduksi. Oikeutettu tasuri. Lazio-peli vaatiikin sitten taas filosofisempaa tulkintaa. Monien kommentaattorien mukaan - ja luen itseni tähän joukkoon - peliesitys oli Fiorentinan koko kauden parhaimpia. Prandellin miehistö pakotti eittämättä hieman epävireisen Lazion pitkiksi ajoiksi syvälle omalle puolustusalueelleen, mutta sitten toisaalta päästi yhden helpohkon ja yhden todella halvan maalin juuri sellaisina hetkinä, joina maalia ei todellakaan olisi saanut päästää. Painostuksesta huolimatta vaaralliset maalipaikat olivat vähissä, ja niin vain vaadittiin taas erotuomarin armollista avustusta jotta verkko saatiin lopussa heilumaan. Sellaistahan se on, kun toisella on huippuluokan maalintekijöitä ja toisella ei.

Noh, Olimpicolta ei hyvinäkään kausina yleensä pisteitä heru, joten otetaan viime sunnuntain pelistä ne positiiviset asiat ja katsotaan luottavaisin mielin eteenpäin. Tulevien viikkojen pääottelut käydään Cagliaria, Crotonea ja Torinoa vastaan. P-sanaa välttääkseni muotoilen faktan niin, että näissä otteluissa voittojen ottaminen olisi äärimmäisen tärkeää, eikä hävitä saa missään nimessä. Huomisesta Cagliari-kotimatsista ovat sivussa Ribéry lievän loukkaantumisen ja Castrovilli korttitilin täyttymisen vuoksi. Aukeaako tässä Kouamélle ja/tai Callejónille mahdollisuus hartaasti odotettuihin urotekoihin?

Samaan aikaan tammikuun siirtoikkuna on auki. Prandelli kertoi Bologna-ottelun jälkeen haluavansa pienentää pelaajaryhmää. 28 pelaajaa on liikaa, 23 olisi päävalmentajan näkemyksen mukaan optimaalinen määrä. Firenzestä ovatkin jo poistuneet Saponara Speziaan ja Cutrone yllättäen takaisin Wolverhamptoniin, ja TMW:n mukaan Pol Lirolan siirtoneuvottelut Marseilleen ovat kalkkiviivoilla. Tofol Montiel todennäköisesti lainataan jonnekin ja loput lähtijät poimittaneen viisikosta Kouamé, Duncan, Pulgar, Callejón, Eysseric.

Hankintapuolella Prandelli selvensi, että hakusessa ovat nimenomaan 3-5-2-muodostelmaan sopivat pelaajatyypit. Lisäksi Prandelli ei halua joukkueeseensa "muiden joukkueiden tyytymättömiä" tapauksia. Tulkitsen tämän siten, että pelaajan täytyy olla motivoitunut siirtymään nimenomaan Fiorentinaan eikä vain pääsemään pois-mihin-tahansa nykyisestä seurastaan. Varmaan jotkut Torreira ja Milik kelpaisivat, vaikka ovatkin tyytymättömiä olemattomaan peliaikaansa, jos tosiaan sitä kiinnostusta heidän puolellaan olisi. Suhtaudun kuitenkin edelleen hyvin skeptisesti siihen, että todellisia vahvistuksia tammikuun siirtoikkunassa tulee.

Huomisesta pelistä toivon paitsi täyttä pistepottia myös sitä, että Kouamé avaa kärjessä Vlahovicin kanssa, onnistuu ja alkaa saada enemmän peliaikaa. Ysipaikalla Ribéryn rinnalla homma ei ole toiminut, mutta seconda puntana saattaisi tulosta tulla. Kolmen hyökkääjän muodosta nyt puhumattakaan, tosin sitä ihmettä ei tällä kaudella enää taideta nähdä...
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #79 : 10.01.2021 klo 23:50:32

Kannattajana olo on välillä kovin, kovin lyhytjänteistä asioiden huomioimista. Muutama peli ja jos hommat eivät suju, koko projekti on tuhoon tuomittu, valmentaja manataan manalaan, pelaajat lytätään, sää on kamala ja oma tyttöystävä ei anna.

Mitä on tapahtunut Vlahovicille?? Syksyllä käsiään levittelevästä, turhautuneesta, työmoraaliltaan keskinkertaisesta, avopaikoista missaavasta nuorukaisesta on feeniksin lailla syntynyt joku uusi olento. Kaikki mitä listasin äsken, on kääntynyt aivan vastakkaiseksi. (No, ehkä vielä jokusen paikan missaa..) Katto on todella korkealla hänellä, mielenkiinnolla odotan hänen kehitystään ja tulevaa. Ja ehkä kritisoin vähemmän seuraavaa nuorta lupausta kelle annetaan mahdollisuuksia vähän enemmänkin, vaikka heti ei näyttäisi onnistuvan.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #80 : 11.01.2021 klo 15:30:53

Kannattajana olo on välillä kovin, kovin lyhytjänteistä asioiden huomioimista. Muutama peli ja jos hommat eivät suju, koko projekti on tuhoon tuomittu, valmentaja manataan manalaan, pelaajat lytätään, sää on kamala ja oma tyttöystävä ei anna.




"Aina toisinaan minusta tuntuu kuin olisin edelleen fanina katsomossa kannustamassa joukkuetta. Valmentajana minun pitäisi tiettyinä hetkinä pystyä ottamaan askel taaksepäin, olemaan järkevä ja objektiivinen ja vähemmän tunteen vietävissä."

...näin totesi eilisen Cagliari-voiton jälkeen itse Cesare Prandelli, jolle samalla tuli täyteen 200 Serie A -ottelua Fiorentinan peräsimessä. Prandellillahan on ollut hänen itsensä maksama kausikortti Franchin pääkatsomoon aina siitä asti, kun maajoukkuepestiin vuonna 2010 lähti, eli nyt toisella Viola-komennuksellaan kuuluu harvalti kansoitettuun kategoriaan allenatore tifoso. Siispä onnittelut saavutuksesta ja ennen kaikkea ansaitusta voitosta hienolle miehelle, ja samaan hengenvetoon: älä suotta ole niin ankara itseäsi kohtaan, jäsen RubuS! Kukapa meistä ei tuota tunnetta tunnistaisi, Prandelli mukaan lukien.

Mutta eilen oli vaihteeksi hyvä peliesitys, joka tällä kertaa palkittiin myös täydellä pistepotilla. Callejón alkoi muistuttaa omaa itseään, Amrabat dominoi keskikenttää ja Vlahovic jatkaa miehistymistään. Todellinen maalintekijän maali, johon huikeat esityöt Callejónilta ja Quartalta. Ribéry kuntoutunee keskiviikoksi ja Castrovilli on pelikieltonsa kärsinyt. Uskaltaisiko tässä odottaa jopa jonkinlaista tulosta joko Coppasta tai ensi sunnuntain Napoli-vierasottelusta? Vaiko sittenkin jäitä hattuun, Crotone ja Torino ja näin? Kiihkeiden odotusten ja murskattujen haaveiden vuoristorataahan jalkapallon seuraamisen kuuluu ollakin...
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #81 : 12.01.2021 klo 00:43:09

Uskaltaisiko tässä odottaa jopa jonkinlaista tulosta joko Coppasta tai ensi sunnuntain Napoli-vierasottelusta?

Maalasin ikivanhan saarnipuusta tehdyn plakaatin violetiksi ja sinimustaksi. Nostin sammakkoni sen päälle. Ei kurnautusta. Maalasin toisen plakaatin violetiksi ja vaalean siniseksi. Siinä yksi kurnautus. Coppasta tulee ikävä kyllä noutaja, mutta Napoli kaatuu Pezzellan dramaattisella viime hetken puskumaalilla kulmapotkutilanteesta. Näin tämä on kerrottu.
IlDiavolo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Hirveältä kuulostavat huutavat hysteeriset miehet


Vastaus #82 : 13.01.2021 klo 01:52:38

Firenzen ja Bolognan välinen etäisyys linnuntietä on rapiat sata kilometriä. Kaupunkien välissä kohoavat Apenniinit taittaa nykypäivänä yhdessä hujauksessa junalla tai kallioon louhittua autostradaa pitkin, hitaammasta elämäntyylistä nauttiville on vaihtoehtona mutkikkaat ja metsäiset vuoristotiet. Joka tapauksessa matka on vaivan väärti ja molemmat kaupungit näkemisen ja kokemisen arvoisia.

Toissa kesänä puoteltiin tuo väli nimenomaan mutkikasta metsäreittiä pitkin. Viiniä nautiskellen. Molemmat kauniita kaupunkeja joista Bologna ei niin turistirysänä oli kuitenkin se mukavampi vierailukohde.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #83 : 15.01.2021 klo 20:42:49

Uutinen
STADIO FRANCHI A CLOSED CHAPTER FOR FIORENTINA
15 January 2021

In light of today's announcement by the Italian Ministry of Cultural Heritage and Activities (MiBACT), signed by the Director General for Archeology, Fine Arts and Landscape, ACF Fiorentina would like to thank all the parties who showed an interest in the possibility of building of a new stadium for the city of Florence and Fiorentina fans on the same site where the team has always played. 

“With the new Stadium Law, I thought the government might take a direction that is more helpful for the future of Italian football and the Italian economy in general, especially with the severe crisis the country is currently experiencing,” Fiorentina President Rocco Commisso said.

“Sadly, there seems to be more interest in preserving a dilapidated 90-year-old reinforced-concrete structure than giving fans the opportunity to enjoy sports events at an avant-garde stadium with modern-day facilities and comforts, which is something Florence deserves.

“I hope that Italian bureaucracy and all the parties such as Archistar and the various foundations and committees who were so keen to impress on MiBACT the need to save the Franchi will be just as keen to raise the funds needed for the Municipality to renovate the stadium.

“The Franchi must not be allowed to fall into disuse and disrepair in the heart of the beautiful city of Florence.”



The Stadio Franchi is now a closed chapter for Fiorentina.

https://www.acffiorentina.com/en/news/all/extra/2021-01-15/stadio-franchi-a-closed-chapter-for-fiorentina
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #84 : 17.01.2021 klo 20:11:58

Tein tänään päivälliseksi sammakonreisiä. Huuhdoin alas kossulla. Hyvää oli.
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #85 : 17.01.2021 klo 21:16:32

Jos vaikka kirjottaisi asiaakin välillä, tosin laadusta en tiedä, pullo kohta tyhjä.

Kun näin aloituskokoonpanot ajattelin, että Prandelli on joko täysin seonnut tai nero tavalla jota en pysty ymmärtämään. Vähän aika sitten hän kertoi, että Castrovillistä saa eniten irti kun pelaa parikyt metriä korkeammalla, kymppipaikan tietämillä. No nyt oli laitettu Amrabatin kanssa keskikentän pohjalle. Vlahovicin takana pelasi kaksi vanhusta. Miten näillä pystyy joukkueena puolustamaan Napolin tasoista hyökkäyskalustoa vastaan? Tulos kertoo vastauksen.

Milenkovicin ajatukset taitaa olla jo uudessa seurassa, keskinkertainen peli totutusti niin vahvalta puolustajalta. Venutin taso ei vaan riitä, se uusi oikea puolustaja / wingback on pakko hommata tässä ikkunassa. Samoin puolustava keskikenttä. Duncankin siirty lainalle Cagliariin, todennäköisesti pelaa hyvän kevätkauden siellä ja optio lunastetaan sinipunaisten toimesta. Sigh.

Kuinkahan kauhan Commisso vielä jaksaa katsella Praden loistavaa työskentelyä, kaikki hänen hankinnat menneet metsään enemmän tai vähemmän. No, Igor on positiivinen yllätys. Tosin häntäkään ei ole vielä lunastettu omaksi, ehtiihän senkin vielä sössiä. Todennäköisesti Prade hankkii siirtoikkunan viimeisenä päivänä vanhan sotaratsun kärkeen ja sanoo että nyt joukkue on complete, niin kuin syksyllä myytyään Chiesan ja Callehonin tultua sisälle. Vai oliko jo ennen sitä kun lausui tuon kuuluisan sanan. Valmis. Joukkue on valmis.
« Viimeksi muokattu: 17.01.2021 klo 23:17:09 kirjoittanut RubuS »
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #86 : 18.01.2021 klo 15:35:23


Kun näin aloituskokoonpanot ajattelin, että Prandelli on joko täysin seonnut tai nero tavalla jota en pysty ymmärtämään.

Kuinkahan kauhan Commisso vielä jaksaa katsella Praden loistavaa työskentelyä, kaikki hänen hankinnat menneet metsään enemmän tai vähemmän.

Paljon painavaa asiaa, tartutaan näihin. Eilisen avausyksitoistikon nähtyäni hieraisin myös vähän silmiäni - mennääs tästä pojat suon yli niin että heilahtaa! Jälkiviisaana on helppo todeta, että nyt ei ollut kenttä tasapainossa eikä puolustuslinjan ja Vlahovicin välisellä 40-metrisellä tarpeeksi kovuutta. Prandelli on parin kuukauden aikana rohkeasti kokeillut monenlaisia ratkaisuja ja aina välillä osunut nappiin, välillä ei. Tuntuu vain, että hän ei oikein vieläkään tiedä, onko tämä joukkue lintu vai kala. Jatkuvuutta ei ole otteisiin saatu vaan kokoonpano, muoto ja mentaliteetti on vaihdellut ottelusta toiseen. No nyt loppuivat otteluruuhkat, joten ainakaan sen verukkeella ei tarvitse pelaajarulettia pyörittää. Ensi lauantaina Crotone ja sitä seuraavana perjantaina Torino, koko helmikuun aikana kalenterissa on neljä ottelua.

Vilkaistaanpa sitten vähän Pradén hankintoja (lähde: Transfermarkt).

Lainaus
Kesä 2019

Milan Badelj
Pol Lirola
Kevin-Prince Boateng
Pedro
Dalbert
Rachid Ghezzal

Erick Pulgar
Franck Ribéry
Pietro Terracciano
Martín Cáceres

Tammikuu 2020

Patrick Cutrone
Alfred Duncan
Kevin Agudelo

Igor
Christian Kouamé

Kesä 2020

Sofyan Amrabat
Lucas Martínez Quarta
Giacomo Bonaventura
Borja Valero
José Callejón
Antonio Barreca

...eli Pradé on lähettänyt itse tekemistään kauden 2019-2020 edustusjoukkueen pelaajahankinnoista jo yli puolet maitojunalla muualle. Huhujen mukaan tarjouksia otettaisiin vastaan myös ainakin Pulgarista eikä Callejóninkaan jatko Fiorentinassa vielä viikko-puolitoista takaperin vaikuttanut ollenkaan selvältä. Viime kesän ostoista ketään ei voi pitää tähänastisten näyttöjen perusteella täysosumana, joskin uskon Martínez Quartan kasvavan puolustuksen johtohahmoksi viimeistään ensi kaudella. Onnistuneita hankintoja ovat lähinnä Igor ja Terracciano, varauksella myös Cáceres ja Borja jotka ovat mielestäni tuoneet sitä mitä heiltä on odotettukin. Ribéry, Callejón ja Bonaventura ovat kärsineet sekoilusta valmentajavalinnoissa, mikä menee osittain Commisson piikkiin (ja jos oikein hyvällä tahdolla halutaan katsoa niin Montellan osalta vielä edellisen seurajohdon piikkiin), mutta ei tuo kokonaisuutena Pradén kannalta hyvältä näytä. Joukkueessa on hirveä määrä trequartistoja, mutta vain yksi ysipaikan pelaaja, ensi viikolla 21 vuotta täyttävä Vlahovic. Vieläkö Roccolla on luottoa, vai vaihtuuko ensi kesänä urheilutoimenjohtaja? Reset-nappulan painaminen alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta ajatukselta.

Mutta jos nyt eletään vielä tätä hetkeä siihen asti, että sarjatilanne helpottaa. Eilinen historiankirjoihin ikiajoiksi jäävä nöyryytys taannee ainakin sen, ettei joukkue lähde tuleviin kuuden pisteen peleihin grammaakaan ylimielisenä. Toivottavasti vain itseluottamusta, joukkuehenkeä ja ammattiylpeyttä sentään vielä riittää loppukaudeksi. Tuollaisen ryöpytyksen jälkeen media ja fanit kaivavat äkkiä uudestaan esiin kaikki ne ikävät juorut pukukopin eripuraisuudesta, jotka oli Cutronen ja Duncanin lähdön myötä hetkeksi lakaistu maton alle.

Crotonea ja Torinoa vastaan on pakko repiä vähintään 4 pistettä. Minulla riittää vielä uskoa siihen, että joukkue jatkaa eilisestä katastrofista huolimatta hidasta mutta varmaa nousuaan irti putoamiskamppailusta ja kohti seesteistä keskikastia.

Forza Viola, sempre e comunque!
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #87 : 18.01.2021 klo 17:42:35

Laskeskelin hieman näitä Praden hankintoja jotka hän on jo itse ulostanut. Laskin niin, että osto-optiot toteutaan (Lirola ja Duncan). Eli näistä pelaajista on maksettu siirtokorvauksia ja lainamaksuja yhteensä 47,2 miljoonaa. Samat pelaajat kaupattu 43,3 mijoonalla. Eli tappiota 3,9 miljoonaa. Ei ole kyllä ihan putkeen menneet bisnekset.

Kauden alussa optimistisesti haaveilin eurosijoituksista. Nyt kun lähestytään puolivälin krouvia, päivitän arvioita ja veikkaan että sijoitus tulee olemaan 10-12. Tammikuun siirtoikkunan jälkeen tietysti tietää enemmän.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #88 : 22.01.2021 klo 13:38:14

Vaikuttaa siltä, että tammikuun ensimmäinen hankinta on Venäjän maajoukkuehyökkääjä Aleksander Kokorin Spartak Moskovasta noin 5 miljoonan euron siirtosummalla ja vajaan 2 miljoonan nettovuosipalkalla. Spartakissa Kokorin on tienannut peräti 4 miljoonaa kaudessa. Henkilökohtaisen historiansa vuoksi Kokorinin hankinta on herättänyt paljon huomiota Italiassa, ja ehkä vähän täällä FF2:llakin.

Virallisesti siirto ei vielä ole maalissa. Maanantaina pitäisi olla lääkärintarkastus Roomassa, ilmeisesti vielä jotain yksityiskohtia sovittavana myös pelaajan ja Spartakin välillä. Kokorin kuitenkin antoi eilen venäläismedialle haastattelun, jossa puhuu kuin olisi jo Fiorentinan pelaaja:

Lainaus
”Voiko minua verrata Miranchukiin? En tunne hänen tilannettaan, mutta olen ymmärtänyt että Atalanta osti hänet ilman valmentajan hyväksyntää, tosin voin olla väärässäkin. Minä puhuin Prandellin kanssa kolme päivää sitten. Hän kysyi millä paikalla saan parhaat puoleni esiin ja vastasin, että voin pelata missä tahansa mutta mieluiten pelaan oikealla laidalla. Prandelli selitti minulle pelilliset ajatuksensa ja lupasi antavansa minulle sopeutumiseen niin paljon aikaa kuin tarvitsen. Luulen, että kuukausi riittää. Fiorentina oli perässäni jo viime vuoden huhtikuussa, mutta silloin emme päässeet sopuun. Tällä kertaa muutamat asiat ovat toisin, ja tässä sitä nyt ollaan. Olen pitkään halunnut päästä pelaamaan Eurooppaan ja tämä on luultavasti viimeinen tilaisuuteni osoittaa, että pärjään tällä tasolla. Sen takia minulle ei ollut ongelma suostua palkanalennukseen.”

https://www.firenzeviola.it/news/kokorin-ho-gia-parlato-con-prandelli-il-ruolo-331053

Tässä sitä nyt ollaan. Veitsenterällä virkojaan hoitavat urheilutoimenjohtaja ja päävalmentaja hankkivat viime aikoina lähinnä pohje- ja lonkkavaivoista kärsineen kovapalkkaisen 30-vuotiaan ongelmatapauksen, jonka ura on ollut parin vuoden ajan laskusuunnassa ja joka ei ole vielä koskaan pelannut muualla kuin Venäjän liigassa. Kentän ulkopuoliset ”meriitit” jokainen voi halutessaan tarkistaa vaikka suomenkielisestä Wikipediasta. Vaikka Kokorin kuulemma onkin linnatuomionsa jälkeen siistinyt tapojaan, ilmeisesti välit Spartakin kanssa katkesivat nyt vuodenvaihteessa, kun pelaaja otti ja lähti aurinkolomalle muutamaa päivää aikaisemmin kuin mitä työnantajan kanssa oli sovittu.

Toisaalta Kokorin saapuu Fiorentinaan Roberto Mancinin suosituksesta, mikäli lehtitietoihin on luottaminen. ”Mancio” valmensi Kokorinia Zenitissä, ja poikansa Andrea toimii Fiorentinassa pelaajatarkkailijana. Sopeutumistakin sentään helpottanee se, että kuulemma Kokorin puhuu englantia. Näin kertoili Mancini itse La Nazionelle:

Lainaus
”Valmensin Kokorinia vuoden ajan Zenitissä, ja minulla on hänestä pelkkää hyvää sanottavaa niin pelaajana kuin ihmisenä.”

Hänestä kerrotaan monia jalkapalloon liittymättömiä tarinoita.

”Kommentoin ainoastaan sitä mitä olen nähnyt pelikentällä ja vakuutan, että Kokorin on huippupelaaja. Taitojensa puolesta hän olisi voinut pelata missä tahansa joukkueessa, jopa Real Madridissa. Taitava jalalla, vahva päällä, pystyy luomaan maalipaikkoja muille.”

Kuvailkaa häntä hyökkääjänä.

”Hän voi ominaisuuksiensa ansiosta tehdä mitä haluaa ja pelata siellä missä häntä tarvitaan. Kärjen takana, laidalla ja tietysti myös keskushyökkääjänä. Minun alaisuudessani hän lähti oikealta laidalta, mutta häneltä ei totisesti puuttunut keinoja tehdä itselleen tilaa myös rangaistusalueella, missä tarvitaan voimaa ja tekniikkaa.”

Kuinka arvioitte hankintaa Fiorentinan näkökulmasta?

”Toistan, taidoiltaan hän on huippupelaaja. Varmasti hän tarvitsee aikaa sopeutuakseen Serie A:han, mutta hänen osaamistaan ei voi kyseenalaistaa ja tästä näkökulmasta Fiorentinan ratkaisu on oikein hyvä.”

https://www.fiorentina.it/mancini-kokorin-e-un-campione-uno-da-real-madrid-puo-giocare-ovunque-linfortunio/

Kaiken kaikkiaan en oikein lämpene tälle siirrolle. Jos kaikki sujuu hyvin, voi Kokorin olla vahvistus ensi kaudeksi, kun kättäpidempää tarvittaisiin tässä ja nyt. Ja vähän on vain sellainen fiilis, että tämä kaveri on tavallista isompi ”jos”. Motivaatiota ja näyttöhaluja miehellä tuntuu olevan, mutta realistisesti tämä kausi menee kuntoutumiseen ja sopeutumiseen, ja monenlaisia kulttuurishokkeja voi tulla. Ylipäätään joukkue ei tunnu tällä hetkellä olevan sellaisessa jiirissä, että pystyy hyvin tukemaan Kokorinin kaltaisen persoonan integroitumista. Saa nähdä, miten Prandelli aikoo venäläistä peluuttaa – mahtuuko samaan aikaan kentälle Ribéryn ja Vlahovicin kanssa, vai löytääkö joku kolmikosta itsensä vaihtopenkiltä? Entä miten käy Kouamén ja Callejónin?

Arvostaisin, jos joku venäläistä futista aktiivisesti seuraava kirjoittaja kertoisi Kokorinista vähän tarkemmin. Olkaapa hyvät!
« Viimeksi muokattu: 22.01.2021 klo 13:40:53 kirjoittanut Nome Cognome »
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #89 : 23.01.2021 klo 17:55:58

Kaiken kaikkiaan en oikein lämpene tälle siirrolle. Jos kaikki sujuu hyvin, voi Kokorin olla vahvistus ensi kaudeksi, kun kättäpidempää tarvittaisiin tässä ja nyt. Ja vähän on vain sellainen fiilis, että tämä kaveri on tavallista isompi ”jos”. Motivaatiota ja näyttöhaluja miehellä tuntuu olevan, mutta realistisesti tämä kausi menee kuntoutumiseen ja sopeutumiseen, ja monenlaisia kulttuurishokkeja voi tulla. Ylipäätään joukkue ei tunnu tällä hetkellä olevan sellaisessa jiirissä, että pystyy hyvin tukemaan Kokorinin kaltaisen persoonan integroitumista.

Täyttä asiaa kaikki.
Prade on seonnut lopullisesti. Liian monta asiaa mitkä voivat mennä pieleen tämän herrasmiehen hankinnassa. Tähän hetkeen tarvittaisiin pelaajia jotka auttavat joukkuetta juuri nyt, nostavat tasoa korkeammalle heti. No, pakko se on vaan katsoa miten asiat kehkeytyvät. Prade ei tee kyllä helpoksi olla Fiorentinan kannattaja. Olisi hauska kuulla mitä pelaajat ajattelevat oikeasti tästä siirrosta.. Vlahovic saa oivan roolimallin. Not.
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #90 : 27.01.2021 klo 13:36:28

Nyt se on sitten varmaa, Kokorin on uusi Fiorentinan pelaaja, sopimus on vuoteen 2024 kevääseen asti. Aika pitkän pahvin menivät sorvaamaan hänelle, ilmeisesti johtoportaalla on kova luotto.. Tänään esitellään lehdistölle illalla klo 19:00. Hyvin kahtiajakautuneet mietteet tästä hankinnasta, mutta niin kauan kun ei tee uusia toilailuja siviilissä ja antaa kaikkensa kentällä, niin toivon hänelle hyviä kausia ja paljon maaleja.

Forza Viola!
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #91 : 28.01.2021 klo 21:54:12

Uutinen


Menkäämme Torinoon – kertomus omituisesta rakkaudesta

Marco Provinciali, 2. lokakuuta 2016
https://firenzeurbanlifestyle.com/andiamo-a-torino-storia-di-uno-strano-amore/

Tämä on kertomus gemellaggiosta, veljeydestä, epätavallisesta siteestä kahden jalkapallojoukkueen kannattajien välillä, harvinaislaatuisesta helmestä urheilulajissa, jossa liian usein olemme saaneet kuulla tarinoita vihanpidosta ja väkivallasta. Vaan ei tällä kertaa, ei tämän ottelun aattona, jonka kuvastoon lähes puolen vuosisadan ajan ovat ikuistuneet yhteen sulautuneet värit ja yhteen kiedotut liput, ”sekaväreihin” pukeutuneet ja katsomossa toistensa keskuuteen sekoittuneet riehakkaasti kannustavat fanit, tosifanit, jotka yksinkertaisesti vain rakastavat jalkapalloa.

Ei ole olemassa virallista päivämäärää, joka merkitsisi tämän historiallisen gemellaggion alkua. Tiedämme, että se on ollut olemassa yli 40 vuoden ajan, luultavasti peräti 1960-luvun lopulta alkaen, jolloin Fiorentinan loistokas joukkue kamppaili liigamestaruudesta. Taisteluparinaan sillä oli Torinon joukkueista se toinen, Juventus, joka aikojen alusta asti oli ollut kansainvälisesti tunnustettu mahtiseura. Juuri noihin aikoihin granatan kannattajat riensivät Fiorentinan tueksi, sarjataulukon kärkikahinoissa, mittelössä Juvea vastaan.

Elettiin -60-luvun loppua ja -70-luvun alkua, jolloin ideologinen maanjäristys vavisutti koko maailmaa ja ennenkuulumattomin ajatuksin aseistautunut vallankumous oli lähes pysäyttämättömän muutoshalunsa voimalla päihittämäisillään koko järjestäytyneen yhteiskunnan. Italiassa nämä olivat hehkuvan kuumia, tulisena liekehtiviä vuosia. Milanon Piazza Fontanalta Brescian Piazza della Loggialle, Gorizian Peteanosta Bolognan rautatieasemalle punainen ja musta terrori saivat poliittisen kuohunnan keskellä olleen kansakunnan roihuamaan. Näissä oloissa jalkapallo jäi monien ajatuksissa vain sivuosaan. Mutta ei kaikkien.

Ei ainakaan erään Torinoon työn perässä muuttaneen pratolaisen outolinnun, joka tunnettiin lempinimellä Cucciolo (= pentu, junnu). Tämä omalaatuinen henkilö jäi kahden tifoserian historiaan saattamalla alkuun veljeyden siteen, joka kestäisi kymmeniä vuosia. Noihin aikoihin julkiset kulkuyhteydet olivat epämääräisiä ja satunnaisia ja autot vain harvoille suotu etuoikeus, joten otteluihin matkusti vain jokunen tusina intohimossaan vankkumattomia vierasfaneja.

Kourallinen pelottomia Fiorentinan kannattajia matkasi kohti Torinoa Juventus-otteluun vuonna 1969. Mainitusta Cucciolosta oli vuosien mittaan kasvanut rämäpäinen granata-fani. Unohtamatta vaatimattomia toscanalaisjuuriaan hän tarjoutui isännöimään ja turvaamaan Firenzestä saapuneita urheita, mutta vieraalla maalla fyysisen koskemattomuutensa puolesta huolestuneita vieraskannattajia. Yhdessä muiden Toro-kannattajien kanssa hän liittyi liljattujen matkalaisten joukkoon kannustamaan ja suojelemaan, huutamaan ja varjelemaan. Näin sai rakkaustarina alkunsa. Tuosta hetkestä käynnistyi meidän päiviimme asti kestänyt gemellaggio, ja siitä saakka ovat näiden seurojen kannattajat hakeneet tukea toisistaan.

Vuodet vierivät, ja side vahvistui hetkittäisistä jännitteistä ja kompasteluista huolimatta. Näiden huipentuma koettiin verraten hiljattain: elokuun 30. päivänä vuonna 2015 Marcos Alonso vei Fiorentinan johtoon Torinon Comunalella, juoksi suoraan kotijoukkueen kaarteen eteen ja suoritti kuuluisan matador-eleen. Granata-fanit ottivat tuuletuksen suurena loukkauksena. Kuinka firenzeläinen, kaksosveli, saattoi pilkata heitä tällä tavoin, nöyryyttää kotijoukkueen maskottihärkää kuin pahinta vihollista?



Vähän ajan kuluttua espanjalainen Alonso pyysi anteeksi ja selitti omistaneensa eleen ex-joukkuetoverilleen ja maanmiehelleen Joaquínille, joka oli juuri siirtynyt Betisiin. Selitys sydänsuruista, ”tapettavista häristä”, uskottiin, teko annettiin anteeksi ja veljeyden ja solidaarisuuden tarina sai jatkua. Tästä syystä saamme osallistua jälleen yhteen juhlaan, uuteen spektaakkeliin, jossa tuhannet intohimoiset kannattajat pomppivat kaulatusten ja laulavat yhdessä, tämän fantastisen tarinan pääosien esittäjät, tämän tarinan omituisesta rakkaudesta.


...squadre amiche, partita amichevole. Näin sanotaan usein Fiorentinan ja Torinon kohdatessa, kun fanit istuvat ympäri stadionia iloisesti vieretysten, toistensa lauluja luritellen ja kaulahuiveja ja huppareita keskenään vaihdellen. Tuossa lainaamassani artikkelissa kerrotaan kannattajien välisen ystävyyden alkutahdeista, mutta lähentyminen tai jonkinlainen molemminpuolinen symppaaminen seurojen kesken alkoi jo Supergan lento-onnettomuuden jälkimainingeista toukokuussa 1949. Tuolloin juuri Fiorentina lainasi Torinolle Primavera-joukkueensa pelaajia, jotta granata pystyi viemään sarjakauden neljä viimeistä otteluaan kunnialla läpi. (Myös Torinon vastustajat peluuttivat otteluissa Primavera-kokoonpanoja.) Kaarteiden ultrien mystisessä ja myyttisessä maailmassa violan ja granatan lämpimiä välejä selittää ennen kaikkea paikallisuutta korostava mentaliteetti: molemmat tunnistavat toisissaan paikallista seuraansa kannattavat paikalliset kannattajat. Ja niin, onhan siinä sitten se yhteinen vihollinenkin. Mutta olisi kiehtovan kulttuuri-ilmiön vähättelyä todeta vain, että kaiken takana on Juve.

Mutta tällä kertaa karnevaalitunnelma on poissa, kiitos covidin. Kentällä nähdään armotonta taistelua elintärkeistä sarjapisteistä ja mikrofonien kautta kuultaneen iloisen laulunremakan sijaan messeviä vartalokontakteja, tuskanparahduksia ja hampaiden kiristelyä. Varsinkin kotijoukkue Torino pelaa veitsi kurkulla, selkä seinää vasten, ja mitä näitä kliseitä nyt on.

Luvassa on varmasti hyvät perjantai-illan mähinät. :moretti:

Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #92 : 15.02.2021 klo 15:31:40

Ottelun kohokohdat: Sampdoria - Fiorentina 2-1 (1-1)

Eletään helmikuun puoliväliä ja tilanne sarjataulukossa on edelleen masentava, joskaan ei enää järin huolestuttava. Tai ainakaan juuri tällä hetkellä ei pohjolan pakkasista huolimatta kauheasti kylmää vilkaista taulukkoa. Vaikka edellisistä viidestä ottelusta pisteitä on kertynyt vain neljä, on välimatka putoajan paikalle säilynyt 7 pisteessä. Paljon puhutaan 40 pisteen tavoitteesta, mutta minusta alkaa näyttää siltä, että pahnanpohjimmaisilla tekee tiukkaa rikkoa edes 30 sarjapisteen maaginen raja. Muutama voitto pitäisi siis vielä raapia, sitten voi huoletta suunnata katseet jo ensi kauteen.

Mistä puheen ollen: istutettuaan seuran uuden harjoituskeskuksen ensimmäisen oliivipuun Rocco palasi viime viikolla Amerikkaan ja tiedotti, että kun taas palaa Firenzeen, aletaan tehdä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Sopimuksia on katkolla niin Pradélla kuin Prandellilla (ja Montellalla ja Iachinilla) kuin Ribérylläkin, ja näiden herrojen kohtaloista / päätöksistä riippuu aika paljon, miltä lähivuosien Fiorentina näyttää. Kovin pitkälle kevääseen ei näitä valintoja voi lykätä. Huhumylly alkoi pyöriä heti siirtoikkunan sulkeuduttua, ja valmentajarintamalla uudet nimet olivat Inzaghi (se joka oli pelaajana parempi mutta valmentajana huonompi) ja Italiano.

Ensi perjantain alkuillassa Ruutu+ näemmä tarjoilee herkkupalan Fiorentina - Spezia. Innolla odotan Martínez Quartan jatkavan läpimurtonsa tekemistä ligurialaisia Milanin-kaatajia vastaan, ehkä Kokorinkin voisi näytöllä vilahtaa. Ja Ribéry voisi vaihteeksi taas olla pelikunnossa ja -päällä.


P.S. Voitto olis kiva, vaihteeksi.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #93 : 24.02.2021 klo 12:45:48

Maurizio Sarrin kiihottuneita sydämentykytyksiä aiheuttava nimi oli jälleen otsikoissa koko eilisen päivän - ja vähän vielä tänä aamunakin - kun paikallislehti Corriere Fiorentino tiistaina aamutuimaan skuuppasi Fiorentinan johtokaksikko Pradé & Baronen illastaneen maanantaina sapattivapaasta nauttivan valmentajavelhon kotona Castelfranco Piandiscòssa. Tuskin ehti pariakaan tuntia kulua, kun Fiorentina julkaisi verkkosivuillaan tiedotteen, jossa kategorisesti kiistettiin mitään tällaista tapahtuneen. Iltapäivän mittaan saatiin seurata perinteistä performanssia, jossa kaikki mahdolliset puhuvat päät ynnä Sarrin lapsuudenystävät sekä vanhat pelaajat jostain Empoli-ajoilta tarjosivat näkemyksensä Sarrin mahdollisesta tulosta lapsuutensa suosikkijoukkueeseen, Fiorentinaan. Lopulta illalla gianlucadimarzio.com (!) uutisoi Sarrin agentin, Fali Ramadanin, henkilökohtaisesti lähestyneen sivustoa viestillä: "Sarrin ja Fiorentinan välillä ei ole ollut tapaamisia, kirjoittakaa näin olkaa hyvät. Kiitos." Tämän aamun La Nazionessa itse Rocco Commisso jo kertoili aivan pompanneensa tuolille seisomaan Corriere Fiorentinon skuupin luettuaan, niin raivoissaan moisesta valeuutisesta oli ollut.

Entä lumipallon pyörimään lykännyt Corriere, mikä oli heidän tämänpäiväinen vastineensa tähän kaikkeen? Pitivät edelleen jutustaan kiinni ja väittivät sen perustuvan kahteen eri lähteeseen. Tiesivät (tai "tiesivät", mitä osapuolta nyt kukin tahtookaan uskoa) kertoa illan isännän ilmoittaneen arvovaltaisille vierailleen olevansa tulevaisuutensa suhteen edelleen odotuskannalla. Kolmikon kesken oli nautittu hyvää viiniä, alkupalalla juustoa ja leikkeleitä, tummassa illassa Sarrin maalaishuvilan terassilla. Miten herttainen pikku kohtaus, mikä mainio pikku myrsky vesilasissa. Näitä uutispommeja / mediatemppuja / valeuutisia saataneen todistaa niin kauan, kunnes tuleva päävalmentajavalinta julkistetaan.

Varmaa tässä lienee kuitenkin se, että Sarri on Commisson ja Fiorentinan ehdokaslistan kärkinimi, ja että epävirallisia yhteyksiä ylläpidetään ja erinäisiä kosiskelujakin esitetään. Mutta Sarrilla on varmasti muitakin kosiskelijoita, jotka ovat Fiorentinaa vahvemmassa asemassa niin kilpailullisesti kuin taloudellisesti. Upouusi, huippumoderni harjoituskeskus taitaa olla ainoa valttikortti, jonka Commisso voi pöytään lyödä, ehkä myös jonkinlainen lupaus "vapaista käsistä" liljattujen uuden tulemisen muovaamisessa. Mikä lopulta painaa tämän omalaatuisen perfektionistin vaakakupissa eniten?



Täällä pidetään peukkujen lisäksi jo varpaitakin pystyssä...
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #94 : 24.02.2021 klo 16:32:57

Jos jotain Fiorentina kaipaisi nyt kipeästi, olisi se projektivalmentaja, johon Sarri istuisi kuin nenä päähän, varsinkin jos hänelle annettaisiin enemmän valtaa pelaajahankintoihin kuin edellisille kiertolaisille. Ja tuskin Sarri tulisikaan ellei saisi.

Korjatkaa juventinot jos olen väärässä, mutta Sarrin ongelma gobbojen peräsimessä oli se, että hän on niin sanotusti metodivalmentaja, joka tarvitsee tietyn tyyppiset pelaajat systeemiinsä, mutta Juvessa oli valmis pöytä katettuna missä tulosta piti tulla heti eikä huomenna ja kaikki pelaajat siellä eivät sopineet muottiin joka on ominaista "sarriballille". Hänellle ei annettu aikaa koota omannäköistä joukkuetta. Varmasti muitakin syitä on miksi pesti jäi niinkin lyhyeksi kuin jäi.

Joka tapauksessa seuraava päävalmentajavalinta tulee määrittämään pitkälti, miten Commisso tullaan näkemään seuraomistajana. Toivotaan, että löytyy muutakin kuin pelkkää puhetta häneltä ja vielä uskon siihen että löytyy. Koko rahalla Sarria!
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #95 : 04.03.2021 klo 16:13:42



"Tutti scappavano. Lui no. Lui rimase, felice e convinto di farlo."

-Pantaleo Corvino


https://www.fiorentina.it/scapparono-tutti-lui-no-lui-rimase-ed-era-felice-di-farlo-tre-anni-dopo-pantaleo-corvino-racconta-davide-astori/
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #96 : 05.03.2021 klo 16:32:04

Davide Astorin muistopäivä on vietetty ja aika on jälleen palata arkeen ankaraan.

Viimeisimmät tulokset sysäsivät tämän viestin kirjoittajan takaisin murheiden alhon partaalle, ja tuota Corvinon haastattelua lukiessani aloinkin taas muistella, kuinka pitkään asiat Fiorentinassa ovatkaan menneet pieleen. Viimeiset iloiset ajat koskettivat liljattujen kannattajakuntaa syyskierroksella 2015, Paulo Sousan ensimmäisellä päävalmentajakaudella. Mutta ennen kuin kajoamme tuohon kirottuun vedenjakajaan, tammikuuhun 2016, tehdäänpäs kontekstin vuoksi pieni katsaus Fiorentinan lähihistoriaan.

2000-luku kokonaisuudessaan on ollut seuralle myrskyisä. Viimeistä pokaalia nosteltiin Coppa Italian finaalin jälkeen keväällä 2001. Vain vuosi tuon jälkeen Fiorentina putosi Serie B:hen ja kesällä 2002 seura asetettiin konkurssiin. Paluu A:han kaudelle 2004-05 tapahtui vähän kabinettipelinkin avustuksella salamavauhtia, mutta jo kesällä 2006 calciopoli-skandaali ravisteli Fiorentinaa ja sen vielä uudehkoja sekä ennen kaikkea uudistusmielisiä omistajia, Diego ja Andrea Della Vallea. Päävalmentaja Cesare Prandellin käytössä ollut joukkue oli kuitenkin laadukas, ja calciopolin likaisimpien pölyjen laskettua Fiorentina ylsi vuosikymmenen taitteessa yksittäisiin mainetekoihin Mestareiden liigassa kausilla 2008-2010.

Prandellin hieman riitaista lähtöä seurasta kesällä 2010 seurasi pari kautta kestänyt pelillinen notkahdus, jonka aallonpohjassa kevättalvella 2012 Fiorentina kävi pahimmillaan syvällä putoamistaistelun kurimuksessa. Kesällä 2012 seuran urheilutoiminnan johtoon värvättiin Daniele Pradé ja Eduardo Macía, jotka yhdessä uuden päävalmentaja Vincenzo Montellan kanssa luotsasivat Fiorentinan kolmeen peräkkäiseen nelossijaan ja Eurooppa-liigan semifinaaleihin. Kauden 2014-15 päätteeksi tuo menestystrio hajosi Macían ja Montellan lähdettyä uusien haasteiden perään. Kauteen 2015-16 lähdettiin Pradén ja kuten jo todettua, Paulo Sousan komennossa. Syyskierros sujui yli kaikkien odotusten Fiorentinan selvitettyä tiensä EL:n lohkovaiheesta jatkoon, ja joukkueen komeiltua vielä vuodenvaihteessa, 17 sarjakierroksen jälkeen, sarjataulukon kolmannella sijalla Juventuksen ja Napolin perässä kamppaillen pistetahdin ja peliesitysten perusteella aivan varteenotettavasti jos ei nyt ihan scudettosta niin Mestareiden liigaan oikeuttavista sijoista ainakin.

…ja nyt, rakkaat lukijat, jos olette sinnitelleet edellisestä virkehirviöstä huolimatta tänne saakka, seisotte juuri siinä alussa mainitsemani vedenjakajan lakipisteellä, tai manalan porteilla, jos sallitte tämän äkillisen muutoksen metaforiikassani. "Lasciate ogne speranza, voi ch'intrate…"

Tammikuun 2016 siirtoikkunasta KAIKKI odottivat merkittäviä vahvistuksia - pelasihan joukkue nyt ilmiselvästi isoista asioista. Niitä ei tullut. Tuli Maurito Zárate, Cristian Tello, Tino Costa, Panagiotis Kone ja Yohan Benalouane. Niinpä. Kannattajien innostus kääntyi äkkiä Della Valleihin henkilöityneeseen epäuskoiseen raivoon, pelaajien usko itseensä lopahti, Sousa heitti kaikki lelunsa hiekkalaatikosta. Viidenteen sijaan päättyneen kauden jälkeen portugalilainen kuitenkin pakotettiin luotsaamaan joukkuetta vielä sopimuksen mukainen toinenkin kausi. Kaudella 2016-17 Fiorentinan sijoitus oli kahdeksas, eikä (miesten) euro-otteluita ole enää tuon kauden jälkeen Firenzessä nähty.

Mitä oikein tapahtui? Della Vallejen perheen varallisuuden lähde, setä- ja täti-ikäisten muotimakunystyröitä hivelevä luksusmerkki Tod’s oli ajautunut kannattavuusongelmiin. Tämä sai marchelaisveljekset kiristämään kukkaronnyörejään, ja Fiorentinassa uudeksi trendisanaksi nousi autofinanziamento. Palkkabudjettia leikattiin tuntuvasti ja pelaajamarkkinoilla alettiin operoida seuraavan yksinkertaisen säännön mukaan: ensin myydään, sitten vasta ostetaan. FutisForumilla ei tarvinne selittää, miksi tällainen strategia yleensä ei johda menestyksekkääseen jalkapallotoimintaan keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Tulevina vuosina joukkueen kokeneet ja arvostetut lipunkantajat, kuten Gonzalo Rodríguez, Manuel Pasqual ja Borja Valero savustettiin yksi toisensa jälkeen pihalle sitä mukaa kuin näiden sopimukset tulivat päätökseen. Nuoremmat kyvyt lähtivät, ymmärrettävästi, isompiin ja/tai paremmin hoidettuihin seuroihin ammattiurheilijoille tervettä kunnianhimoaan ja toinen toisensa esimerkkiä seuraten. Kaikki paitsi yksi. Jatkosopimus oli maaliskuun alussa 2018 allekirjoitusta vaille valmis, mutta kohtalo päätti toisin.

”Kaikki pakenivat. Ei hän. Hän jäi, ja teki sen iloisena ja luottavaisena.”

Kulukuurin osalta peli puhallettiin poikki kesällä 2019, kun amerikkalaistunut italialaismiljardööri Rocco Commisso osti Fiorentinan fanien mielenosoituksiin ja vihapuheeseen kyllästyneiltä Della Valleilta. Mutta näitä 2010-luvun loppupuolen järjestelmällisen alasajon ja kausi kaudelta yhä vain alemmas laskeneen vaatimustason mätiä hedelmiä tämänkin kauden peliesitykset osittain ovat, ja nyt seura on jo kolmatta kautta peräkkäin mukana putoamistaistelussa. Tietysti Rocco on myös tehnyt virheitä, isojakin, ja etenkin päävalmentajavalinnoissa, kuten olemme tässä otsikossa jo aiemmin toivoakseni ansiokkaasti selittäneet. Sousan saalistamat pistesaldot (64 ja 60 pistettä) ovat nykytodellisuudessa täysin utopistista haihattelua. 40 pistettäkin näyttää juuri nyt liian kovalta tavoitteelta tälle joukkueelle. Ei auta kuin toivoa, että se riittää sarjapaikan uusimiseen. Sillä manalan porteilta kantautuu onttona kuminana verta hyytävä lamentti…

Aivan suvereeni Viola-kannattajien enemmistö onkin tänä pirullisena koronakeväänä 2021 jo sillä kannalla, että ainoa tapa nousta tästä suosta ”takaisin sinne minne seura kuuluu” on erottaa kaikki valmennuksesta urheilutoiminnan johtoon ja aloittaa uudestaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä. Mutta mitä tarkoittaa tämä kannattajien viljalti käyttämä kursiivinen korulause? Minä olen elämäni polun kriittisellä alkutaipaleella välttynyt fiorentino doc -indoktrinaatiolta ja ihmiseksi kasvaessani oppinut vannomaan ennen muuta älyllisen rehellisyyden nimiin. Kuten pelkästään 2000-luvun tarkastelu osoittaa, seuran historiassa menestyksekkäiden ajanjaksojen väliin mahtuu hyvin laihojakin vuosia. En kuitenkaan kajoa tähän herkulliseen keskustelunaiheeseen ainakaan vielä tämän viestin puitteissa, vaan heitänkin kysymyksen täkynä ilmaan: Mille tasolle Fiorentina oikeastaan kuuluu?

Sitä kenties pohtiessamme joukkue ehkä Parmaa ja Beneventoa vastaan taas ottaa pari askelta kohti säilymistä. Ehkä.
Nome Cognome

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Make Firenze Great Again


Vastaus #97 : 07.03.2021 klo 13:31:51




"Tänään pommeja... huomenna kuka tietää! Varokaa!"

Näin rennoissa tunnelmissa saivat Fiorentinan pelaajat eilen iltapäivällä aloittaa viimeistelyharjoituksensa tämän päivän Parma-kotiotteluun. Toista sataa ultraa oli kokoontunut harjoituskeskuksen parkkipaikalle räjäyttelemään pommeja ja laulamaan vähemmän kannustavia värssyjä, kuten "Se andiamo in B, vi facciamo un culo cosí".

Ilman näitä valitettavia uhkaavia sävyjä joukkueen tämänhetkistä tilaa voisi jo alkaa kuvailla tragikoomiseksi farssiksi. Tammikuun ainoa hyökkääjähankinta Alexander Kokorin loukkasi itsensä keskiviikon Roma-ottelussa - nyt jo toistamiseen. Oli tiedossa että hän saapui vajaakuntoisena, ja huhujen mukaan pelaaja itse on yrittänyt liikaakin päästä nopeasti täyteen iskuun. Liiallinen treenikuorma oli tosiaan jo kerran aiheuttanut pientä takapakkia ja keskiviikon pelissä Sasha oli tuntenut pitkän spurtin päätteeksi kipua reidessään. Kovista näyttöhaluistaan johtuen hän ei kuitenkaan ollut pyytänyt vaihtoa eikä edes viestinyt vammastaan penkin suuntaan, vaan oli pelannut ottelun loppuun kivuista huolimatta. Ja siinä samassa tietysti pahentanut vamman laatua.

Iltapäivän tärkeään otteluun Fiorentina lähtee siis ilman pelikieltoista Ribéryä sekä loukkaantuneita Castrovillia, Kouaméa ja Kokorinia (jos viimeisintä edes voi menetyksenä pitää). Odotuksia nopeammin pikkuvammastaan kuntoutunut Bonaventura aloittanee penkillä. Olisiko Prandellin jo aika kaivaa Callejón naftaliinista?
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #98 : 11.03.2021 klo 12:01:08

Mille tasolle Fiorentina oikeastaan kuuluu?

Tätä kysymystä voi katsoa monelta eri kantilta, ja aina pitää tiettyyn ajanjaksoon sitoa vastaus. Tuo sama kysymys jos olisi kysytty esim Man Citystä nyt ja kymmenen vuotta sitten, vastaukset olisivat hyvin erilaiset.

Historiaan ja menestykseen jos peilaa, niin vastaus on selkeästi parempaan serie A puoliskoon. Kaupungin kokoon nähden ja sen perusteella mikä merkitys calciolla on asukkaille, seuran pitäisi taistella europaikoista joka vuosi. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna resurssit määrää nykypäivänä millä tasolla joukkueen pitäisi olla. Ja tämä on nyky jalkapallon huonoin asia, mielestäni. Jättiläiset mällää ja pitävät kilpailun (yleensä) yksipuolisena voittotaistelun suhteen. Ja kuilut senkun syvenee koko ajan. Tällä hetkellä Fiorentinan palkkakulut ovat sijalla 7 Serie A:ssa, ellei nyt tammikuun siirroissa tapahtunut jotain isompia muutoksia sen suhteen, tuskin. Tämän perusteella joukkue alisuorittaa ja kovaa. Syyttävä sormi osoittaa vähän joka suuntaan, mutta kyllä tämä Praden piikkiin menee isolta osalta. Hän tämän joukkueen on koonnut.

Kun kaiken kokoaa yhteen, niin Fiorentinan pitäisi olla melkein joka kauteen lähdettäessä mustahevonen, jonka kaiken nappiin mennessä kerran kymmenessä vuodessa pitäisi taistella silloin scudettosta. Ja voittaa se kerran kolmessakymmenessä vuodessa :D Ja silloin kuin kaikki menee päin mäntyä, niin vauhtia haetaan B:stä. Toivottavasti se hetki ei ole nyt. Siihen en sentään vielä usko.
RubuS

Poissa Poissa


Vastaus #99 : 11.03.2021 klo 12:56:48

Nyt kun miettii mennyttä tammikuun siirtoikkunaa, niin olihan se katastrofaalisen surkea kevätkautta ajatellen. Joukkue kirjaimellisesti heikkeni. Sisään tuli Malcuit ja Kokorin. Mitä heistä voisi sanoa. Malcuit pelasi ensimmäisen ottelunsa viikonloppuna avauksessa, ja oli suurin syypää siihen miksi sitä ei voitettu. Hän tuli siis Lirolan tilalle tammikuussa. Noin sata kertaa sadasta olisin pitänyt ennemmin Lirolan joukkueessa. Kokorin tuli Cutronen tilalle. Valmiiksi loukkaantunut, ei mitään takeita siitä kuinka pärjää Italiassa. Alku ainakin ollut tervanjuontia ja taas loukkaantuneena. Epäilen, että hänestä saadaan mitään irti tässä parin kuukauden aikana. Lisäksi sopimus on pitkä ja palkka joukkueen toiseksi suurin!!! Ja kirsikkana kakun päällä, Duncanin lainaaminen suoraan tämän hetken kilpailijalle, eikä ketään tullut tilalle. Voiko huonompaa ikkunaa olla?

#pradeulos

 
Sivuja: 1 ... 3 [4] 5
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa