La Società Sportiva Lazio 1900
LA STAGIONE 2019/2020Lazion vaiherikas alkukausi näytti synkkenevän kohti katastrofia illalla 19.10.2019. Joukkue oli puoliajalla 0-3-tappiolla Atalantaa vastaan Olimpicolla, jossa kannattajat olivat buuanneet omansa ulos ja corot Lotitoa vastaan voimistuivat. 45 minuuttia myöhemmin peli oli päättynyt pyrotekniseen tulokseen 3-3 ja Lazion huikeaan nousuun. Kausi alkoi uudestaan, ja seuraavina kuukausina Inzaghin joukot kirjoittivat nimensä tukevasti taivaansiniseen historiaan. Joukkue otti peräti 11 peräkkäistä voittoa kaataen mm. Juventuksen kahdesti, ja tuoden Supercoppan taivaansiniseen Roomaan.
Juventuksen kurittajat, kahdesti joulukuussaTappiottomien otteluiden sarja piteni lopulta 21 otteluun. Sen tietynlainen kulminaatiopiste oli helmikuussa otettu 2-1-voitto Interistä, jolla Lazio nousi mediassa virallisesti scudettokandidaatiksi ja Juventuksen päällimmäiseksi haastajaksi. Kun korona sulki Serie A:n esiripun oli Lazio sarjassa toisena, vain pisteen päässä Juventuksesta.
Loppuvihellys, kohti scudettoa? Yksi viimeisten vuosikymmenien suurista taivaansinisistä illoista täydellä Olimpicolla Interiä vastaan, hetkenä jolloin korona tuntui olevan vielä kaukanaPitkän huippukunnon takana olivat tutut tekijät. Inzaghi sai jatkaa häiriöittä joukkueen pitkäjänteistä kehittämistä. Joukkueen tukipilarit Acerbi, Milinkovic-Savic, Luis Alberto ja Immobile pelasivat uriensa parhaita kausia. Oikean laidan ongelmat ratkaistiin Manuel Lazzarin hyvällä hankinnalla, ja joukkueen senaattorit Radu, Lulic ja Leiva pysyivät yllättävän hyvin kunnossa. Joukkue osoittautui myös henkisesti erittäin kestäväksi. Useissa otteluissa voitot haettiin lisäajalla ja takaa-ajoaseman kautta. Syksyn heikot suoritukset EL:ssä kuitenkin kertoivat karusti siitä, että materiaalin leveys ei riittäisi jos otteluruuhkaan jouduttaisiin uudestaan.
Koronatauon aikana Lazio oli ensimmäinen seura, joka aloitti harjoittelemisen. Pelaajat pidettiin tiukasti Roomassa, eikä ulkomaisia vahvistuksia päästetty käymään kotimaissaan. Loukkaantumisia alkoi kertyä. Ensin menetettiin Lulic koko loppukaudeksi, sitten Leiva ja pian pienemmistä vammoista kärsivät myös Correa, Radu, Milinkovic-Savic, Acerbi, Luis Alberto ja Cataldi. Kuvaan sopikin surullisella tavalla se, että nimenomaan Atalantaa vastaan alkanut huuma päättyi koronatauon jälkeen tappioon Bergamossa. Tätä seurasi kaksi tekohengitysvoittoa Fiorentinaa ja Torinoa vastaan. Sitten joukkue vaipui valtavan loukkaantumissuman saattelemana muutaman kierroksen ajaksi mustaan aukkoon, jonka synkin hetki oli kotiottelu Sassuoloa vastaan, jossa vierailijat dominoivat totaalisesti rättiväsyneeltä vaikuttanutta Laziota. Vaihtomiehet, kuten Lukaku, Jony ja Bastos eivät riittäneet etenkään sarjassa, jossa pelattiin viiden vaihdon myötä kuin uusilla säännöillä. Juuri kun alkoi puhe siitä, että Lazio saattaisi kenties jopa menettää paikkansa neljän kärjessä joukkue ryhdistäytyi. Kauden viimeiseltä neljältä kierrokselta kairattiin kolme voittoa ja tukeva neljäs paikka.
Helpotus ennen kaikkea. Heikko koronan jälkeinen vire päätettiin Cagliari-voittoon, jolla saavutettiin 13 vuoden jälkeen paikka Mestareiden liigaan. Kausi siis jakaantui kuin kolmeen eri osaan. Epätasaiseen alkusyksyyn, fantastiseen loka-helmikuuhun ja koronan jälkeiseen heikkoon jaksoon. On kuitenkin mahdoton väittää muuta kuin, että Lazio saavutti kaikki sille asetetut alkuperäiset tavoitteet. Joukkue saavutti seurahistorian piste-ennätyksen, teki useita muitakin seura-ennätyksiä, voitti Supercoppan ja palasi 13 vuoden odotuksen jälkeen Mestareiden Liigaan. Yksilötasolla Ciro Immobile nappasi Euroopan kultaisen kengän ja capocannonieren tittelin ja Luis Alberto oli Serie A:n syöttökeisari. Sen jossittelu miten olisi käynyt ilman koronaa, ei toivottavasti rasita seuraa tarpeettomalla tavalla uuden kauden kynnyksellä.
LE PAGELLE I PORTIERI
Thomas Strakosha 7+ (44)
Varsin tasavarma kausi Lazion itseoikeutetulta ykkösmaalivahdilta. Oli Lazion huippuvireen takalukko, ja tuntui kehittyneen jonkin verran myös heikkoudessaan, jalalla pelaamisessa. Koronatauon jälkeen Strakoshalle sattui muiden mukana selkeitä virheitä, jotka tällä kertaa liittyivät hieman yllättävästi ulostuloihin keskityspalloissa ja muutamiin puolivillaisiin torjuntayrityksiin kaukolaukauksissa. Huhut siirrosta muualle (lähinnä Valioliigaan) ovat hiljenneet. Ensi kauden varma ykkösmaalivahti, joskin saa Pepe Reinasta kovan kirittäjän.
Silvio Proto - (3)
Ammattilainen, isällinen tukihahmo huomattavasti nuoremmalle Strakoshalle, muttei paljon muuta. Seuraajaksi saapui Pepe Reina, kertaluokkaa Protoa kovempi tekijä.
I DIFENSORI
Patric Gabarron 7+ (24/1)
Yksi joukkueen erikoisimmista hahmoista pelasi monilla mittareilla ehjimmän ja parhaimman kautensa Laziossa. Barcan junnukoulun kasvatin kasvutarina Laziossa onkin ollut monivuotinen vuoristorata. Epäonnistuneesta laiturista on Inzaghin opissa koulutettu topparikolmikon oikea lenkki, jonka vahvuuksiin kuuluu juoksuvoima ja hyvä pallollinen perustaito. Teki tosin Leccessä turhautuneena “suarezit” ja hankki joukkueen hankalalla hetkellä itselleen pitkän pelikiellon juuri väärään aikaan. Siitä miinus, muuten positiivisten yllättäjien puolelle.
Quissonga Bastos 7 (22/3)
Yhtä epätasainen kuin ennenkin. Angolan järkäle menetti asemiaan Luiz Felipelle ja Patricille, ja palasi siten positiivisen kevään 2019 jälkeen varamiehen rooliinsa. Koronan jälkeisissä otteluissa enemmän esillä, ei kuitenkaan erityisen hyvässä. Siirrosta muualle on puhuttu jo vuosia, mutta niin vain vuodesta toiseen Bastos tuntuu Roomassa viihtyvän. Menee asiallisesta ringinleventäjästä, mutta puheet siitä, että nousisi joskus todelliseksi avainpelaajaksi Laziossa ovat jo ohi.
Luiz Felipe 7+ (30/1)
Viimeistä silausta vaille valmis, edelleen. Viime kauden keskivälissä tuntui jo jonkin aikaa siltä, että Felipe nousee Acerbin rinnalla tasaveroiseksi huippupuolustajaksi. Sitten kertyi niin loukkaantumisia kuin selkeitä virheitäkin frekvenssillä, joka jälleen hiukan synkensi yleiskuvaa. Loppukaudesta Felipe pelasi toppariston keskellä, mutta joutui turhan usein ongelmiin pallollisessa pelaamisessa prässin alla. Korvaa yleensä näitä puutteita vahvoilla taklauksillaan ja hyvällä sijoittumisellaan. Jatkosopimusta on tehty jo tovi. Jos nimiä ei ole kohta paperissa siirtohuhut ottavat tulta alleen. Tarvitsisi kuitenkin sen yhden huippukauden, jotta puheet suurisummaisesta siirrosta voisivat käydä toteen.
Francesco Acerbi 8+ (45/2)
Yksi Serie A:n johtavista toppareista pelasi tutun dominoivan kauden, esiintyen toisinaan myös hyökkäävämmässä roolissa puolustuskolmikon vasemmalla laidalla. Oli koronataukoon asti kenties Serie A:n vakuuttavin toppari ja toimi Lazion puolustuslinjan selkeänä päällikkönä. Hämmästyttävän tasavarma otteissaan; käytännössä mieleen ei jäänyt yhtäkään virhettä ajalta ennen kesäkuuta. Nousi myös Mancinin maajoukkueessa Chiellinin paikkaajaksi. Koronatauon jälkeen kärsi hyvin epätyypillisesti muutamista pikkuvaivoista ja jätti käytännössä ensimmäistä kertaa Lazio-urallaan harjoituksia väliin. Tämä näkyi myös kentällä, jossa Acerbilla oli vaikeuksia. Maineeseen tuli kauden jälkeen iso kupru; meni ja kritisoi seuraa RAI:n lähetyksessä kesken maajoukkueleirin. Sai niskaansa kannattajien ja luultavasti Lotiton raivon. Tällä hetkellä epäselvää, onko edessä jatkosopimus vai peräti lähtö seurasta.
Denis Vavro 6+ (17)
Saapui Roomaan melko suurin odotuksin, ja oli niihin nähden selkeä pettymys. Vielä preseasonilla oli toistuvasti avauksessa, mutta menetti paikkansa lähes välittömästi tosipelien alettua. Ei sopeutunut kolmen miehen puolustuslinjassa kummallekaan laidalle, eikä luonnollisesti pystynyt kilpailemaan avauspaikasta Acerbin kanssa keskellä. Toki totta on sekin, ettei saanut kovin paljon peliaikaa, mutta sille lienee selvät syynsä, jotka ovat näkyneet myös tämän kesän heikoissa harjoitusotteluissa. Lazion mittapuulla kallis hankinta, joten kovin nopeasti miehestä tuskin luovutaan.
Stefan Radu 7+ (31/1)
Senaattori nousi Lazion kaikkien aikojen ottelutilastossa jo sijalle kolme vahvistaen asemaansa yhtenä seurahistorian hiukan huomaamattomammista legendoista. Oli edelleen selkeä avaaja toppariston vasemmalla laidalla. Pystyy yhä ikäisekseen hyviin tempokuljetuksiin ja tarjoaa tarpeellisen syöttö- ja keskitysarsenaalin muuten hiukan kulahtaneelle vasemmalle laidalle. Ongelmissa kun pelitempo ja ottelutahti kasvoivat. Vietti vähemmän yllättäen heinäkuun pitkälti telakalla. Seuraajaa etsitään, mutta löytyykö vieläkään?
Luca Falbo - (2)
Hiukan keskinkertaiseksi taantuneen primaveratuotannun parhaimmistoa. Sai näillä näytöillä debyytin EL:ssä ja Serie A:ssa. Tulevaisuutta kaavailtu wingbackin tai pallotaitosen laitatopparin rooliin. Lainalle jonnekin, kenties sitten Salernitanaan.
I CENTROCAMPISTI
Lucas Leiva 8 (30)
Leiva oli vaikeuksissa loukkaantumisten vuoksi, mutta kentällä täysikuntoisena hän oli yhä korvaamaton peliälyn ja kovuuden ruumiillistuma. Isojen otteluiden spesialisti, joka mm. pimensi täysin miesvartionnillaan Lautaron Interiä vastaan pelatussa kotiottelussa. Parhaimmillaan roolinsa eliittiä koko sarjassa. Palasi pitkän kuntoutuksen jälkeen kentälle koronatauon jälkeen heinäkuussa huonoin tuloksin. Oli selkeästi vajaakuntoinen ja joutui uudestaan operoitavaksi. Tämä on seuralle haastava asetelma. Leiva on puolustuspelille ja keskikentän toimivuudelle niin tärkeä pelaaja, ettei häntä voi oikeastaan korvata kuin kalliilla hankinnalla. Jos Leiva kuitenkin kuntoutuu (kuten on luvannut) niin ongelma ratkeaa toivottavasti kuin itsestään.
Danilo Cataldi 7+ (28/2)
Jatkoi siitä mihin vuosi sitten jäi. Tasaista nousuvirettä, kuitenkin niin ettei se aivan riitä avauskokoonpanoon. Haastoi etenkin joulu-tammikuussa Leivan todelliseen kamppailuun peliajasta. Tinttasi mm. upean vapaapotkumaalin Juventuksen verkkoon Supercoppassa. Kovuus ja fysiikka eivät vain ole aivan sillä tasolla, että roomalaisesta lazialesta voisi tehdä luotettavasti keskikentän pohjimmaisen lenkin. Toisinaan yrittänyt myös hyökkäävämmässä roolissa, mutta tulokset jääneet puolitiehen. Jatkanee seurassa yhtenä hyvänä ringinleventäjänä.
Marco Parolo 7+ (37/2)
Joukkueen ensimmäinen varakapteeni kantoi ankaran vastuun etenkin heinäkuussa, kun hän korvasi 35-vuoden iässä kesähelteillä, kesken otteluruuhkan, sekä Leivan että Cataldin keskikentän pohjalla. Teki siihen nähden kaikkensa ja vähän sen ylikin. Oli ottelusta toiseen eniten juoksukilometrejä kirjauttanut pelaaja kentällä. “Marcolino” on edelleen yksi kannattajien suosikeista, sellainen hiljainen valtiomies, jota pukukoppi tarvitsee. Kentällä roolin pitäisi olla kuitenkin pienempi, ihan vain senkin takia, ettei Parolon liike yksinkertaisesti enää riitä pelitempon noustessa. Ansaitsee silti vielä vuoden Laziossa; yksi viime vuosien pilareista, jotka toivat Lazion lopulta Mestareiden liigaan.
Sergej Milinkovic-Savic 8+ (43/8)
Aavistuksen puolustavammassa roolissa kehitys jatkui edelleen suotuisana. Toi keskikentälle muskeleita, pääpelivoimaa ja taitoa samassa paketissa, mutta kykeni myös kurinalaiseen puolustamiseen. Toisinaan temperamentti ja epätasaisuus näkyvät liiaksi. Pelasi koronatauon jälkeen selkeästi puolikuntoisena muutamia hyvin heikkoja otteluita, jotka päätti tyylilleen sopivasti upeaan maaliin Cagliaria vastaan. Ilmoitti kauden jälkeen, ettei tulevaisuudensuunnitelmissa ole muuta kuin Lazio ja Mestareiden liiga.
Manuel Lazzari 8 (40/1)
Nappihankinta, joka täytti nimenomaisesti sen roolin, johon häntä kaavailtiin. Otti oikean laidan omakseen ja esitti läpi kauden hienoja ylösnousuja, joissa Lazzarin nopeus pisti vastustajan puolustajat toistuvasti sekaisin. Kritiikkiä jäi jaettavaksi lähinnä siitä, että tietystä näyttävyydestään huolimatta Lazzarin peli ei tuota tarpeeksi puhtaita tehoja; ratkaisevia maalisyöttöjä, etenkin keskityksiä, ja maaleja tarvittaisiin enemmän. Pelkästään noilla mittareilla peliaikaan suhteutettuna Marusic oli itse asiassa “parempi” pelaaja. Omaa loistavan fysiikan ja kesti yhtenä ainoista kesä-heinäkuun rasitukset joukkueessa hyvin. Tämänkin takia ensi kauden tärkeimpiä pelaajia, johon voi luottaa otteluruuhkassa.
Adam Marusic 7+ (15/2)
Sai Lazzarista liian kovan kilpailijan, mutta paransi otteitaan kauden edetessä. Ongelmana jatkuvat loukkaantumiset. Kuuluu Inzaghin suosikkeihin fyysisenä ja työteliäänä pelaajana. Valmentaja on muovannut Marusicista vaihtoehtoa vasemmalle laidalle, ja esitykset Lulicin paikalla olivat yllättävän hyviä. Toiveissa olisi ehjä preseason ja sen mukanaan tuoma uusi nousu.
Senad Lulic 7+ (27/1)
Il capitano, il sindaco, toimi joukkueen henkisenä isänä ja edelleen avaavana vasemman laidan wingbackin kauden päättäneeseen loukkaantumiseensa asti. Pelasi parhaat ottelunsa talvella, jolloin jätti uudet kilpailijat kauas taakseen osoittaen olevansa edelleen herra talossaan. Kauden paras ottelu Supercoppassa, jossa teki esityön Lazion ensimmäiseen maaliin ja iski toisen minuutilla 72, siis lähes identtisesti samalla hetkellä kuin historiallisen Coppan ratkaisseen maalinsa vuonna 2013. Takana on todella pitkä kuntoutus ja ilmassa paljon kysymysmerkkejä siitä, mikä miehen tilanne on fysiikan puolesta. Toiveissa olisi jo muutenkin, että kapteeni saisi vasemmalle laidalle arvoisensa manttelinperijän. Vaihtopenkiltä varmasti edelleen käyttökelpoinen vaihtoehto keskikentälle useaan eri rooliin.
Jony 6+ (32)
Siinä missä Lazzari ratkaisi oikean laidan ongelmat, epäonnistui Jony vastaavassa yrityksessä vasemmalla laidalla. Fysiikka ja taktinen valveutuneisuus eivät yksinkertaisesti riittäneet vaativaan wingbackin rooliin Serie A:ssa. Hyvä potkutekniikka ja erinomaiset keskitykset, mutta nämäkään eivät muuntuneet tarpeeksi usein maalisyötöiksi. Maitojunalla Espanjaan?
Jordan Lukaku 6+ (13)
Laiskanpulska Lukaku oli edelleen liian pitkät ajat kuntoutuksessa ja kentällä lähinnä vaihtomiehenä, jolta ei hirveästi voinut odottaa. Yhden tempun mies; yrittää edelleen lähinnä yksinkertaisilla tempokuljetuksilla ohi vastustajista, mutta loukkaantumisten runtelema nopeus ei enää riitä. Myytäisiin jos joku jotain maksaisi, mutta tällä loukkaantumishistorialla kukaan tuskin odottaa tarjouksia.
Djavan Anderson - (7)
Loppukauden vasemman laidan yllättäjä. Hollantilainen oli viettänyt aiemman Lazio-uransa käytännössä Serie B:n kiertolaislainapelaajana, mutta sai koronatauon jälkeen mahdollisuutensa kun loukkaantumiset niittivät satoaan. Pelasi kypsästi mm. Juventusta vastaan vieraissa. Ikää on kuitenkin liikaa, jotta voitaisiin puhua varsinaisesti lupauksesta. Lainalle, elleivät sitten molemmat Jony ja Lukaku lähde seurasta.
Andre Anderson - (7)
Pienimuotoinen pettymys, joskin kilpaili peliajasta lähes mahdottomassa paikassa Luis Albertoa vastaan. Keskikentän keskustan pikkuväkkärä brassi ei siis murtaunut läpi ja hiukan huolestuttavasti peliaikaa ei irronnut oikeastaan silloinkaan kun avainmiehet olivat loukkaantuneina sivussa. Vielä nuori, joten mahdollisuuksia lienee luvassa. Mahdollisesti pelaaja, jota tarjotaan monimutkaisissa siirtokuvioissa osana kokonaissummaa pienempiin italialaisseuroihin.
Luis Alberto 9+ (41/7)
“Taikuri” loihti itsensä ja Lazion uudelle ja toisinaan jopa ennennäkemättömälle tasolle. Kaikesta näki heti alusta alkaen, että kauden 2018/19 loukkaantumiset oli jätetty historiaan ja mies oli saanut alleen hyvän preseasonin. Maalisyöttöjä kertyi syksyllä sitä tahtia, ettei perässä pysynyt Euroopassa juuri kukaan. Rytmitti Lazion keskikenttää pienillä siirroilla ja puhtaalla taidollaan, ja kykeni murtaviin läpisyöttöihin silloinkin kun oli muuten pelannut hiukan alavireisen ottelun. On myös yllättävän työteliäs pelaaja, joka usein osallistuu myös tehokkaasti pallonriistoihin ja puolustuspeliin. Jatkosopimusta on värkätty jo tovi. Ansaitsee roiman palkankorotuksen ja viime kauden osalta kenties koko Serie A:n parhaan keskikenttäpelaajan tittelin.
I ATTACANTI
Ciro Immobile 10 (44/39)
Serie A:n maalikuningas 36 maalilla, Higuainin maaliennätyksen sivuaja, Euroopan kultainen kenkä, tätä nykyä Lazion historian neljänneksi paras maalintekijä. Kateelliset paasasivat pilkuista (joista muuten suuren osan Immobile hankki itse aktiivisella pelityylillään), mutta sulkivat silmänsä siltä, että tekemiensä maalien lisäksi Immobile kirjautti Serie A:ssa myös näyttävät kahdeksan maalisyöttöä. Eliittiluokkaa mitä tulee murtaviin pystyjuoksuihin ja viimeistelyyn boksin sisällä. Ajoituksen mestari. Prässäsi jälleen vimmaisesti vastustajien maalivahteja ja puolustuslinjaa. Noussut taivaansiniseksi legendaksi ja aikoo pysyä sellaisena. Ilmoitti kauden päätyttyä haluavansa päättää uransa Laziossa ja allekirjoitti pitkän jatkosopimuksen.
Felipe Caicedo 8 (38/9)
Ecuadorin mörkö pelasi toista kautta putkeen hyvällä tasolla ratkaisten myös muutamia otteluita supersubin roolista. Pelasi parhaimmillaan yllättävänkin hyvin yhteen Immobilen kanssa. Koko uraa ajatellen pelannut Roomassa kenties parhaat kautensa, missä avuksi on ollut myös Inzaghi, joka on alusta alkaen luottanut Caicedoon. Huhujen mukaan harkitsee kuitenkin lähtöä ja jäähdyttelyä sheikkisarjojen puolella. Jos lähtee niin erityinen kiitos kulttimiehelle mm. Sassuolo-, Cagliari- ja Juventus-otteluiden lisäaikajysäytyksistä viime marras-joulukuussa.
Joaquin Correa 8 (35/10)
Ilman loukkaantumisia olisi luultavasti iskenyt itsensä huipulle. Valitettavasti Correalla oli erilaista häikkää lähes koko kauden ajan, mikä pilasi etenkin koronan jälkeisen ajan lähes kokonaisuudessaan. Silloin kun sai jatkuvuutta otteisiinsa oli parhaimmillaan pitelemätön. Ongelmana on edelleen löysä viimeistely, joka rokottaa tehoja. Parhaimmillaan Correa on silloin kun hän saa toimia Immobilen tai Caicedon taustapiruna. Tuo hyökkäykseen sen selvästi pallotaitavimman vaihtoehdon, jolla pystytään murtamaan vastustajan puolustuslinjat varsinkin otteluiden loppupuolella.
Bobby Adekanye 7 (15/1)
Sympaattinen nuori mies, jolla riitti energiaa ja perustaitoa murtautua kentälle useammin kuin “edeltäjällään” Pedro Netolla. Pelipaikka on tosin vielä hiukan mysteeri. Näyttää olevan Inzaghin papereissa jonkinlainen vara-Correa. Tarvitsee vielä paljon pelikokemusta ja muskeleita ennen kuin kuitenkaan haastaa todella ketään Lazion laadukkaassa hyökkäyskalustossa.
IL MERCATO
Mitäköhän tästä tulee? Lotiton Lazion kaikkien aikojen toiseksi kallein siirto, Kosovon jättiläinen, Vedat Muriqi.
Kohtuullisen isoin odotuksin käynnistynyt mercato on Lazion osalta ollut sittenkin hyvin entisen kaltainen ja noudattanut yleiseurooppalaista linjaa, jossa kaikista suurin rahankulutus on kaikkialla kiinni. Joukkueeseen on haluttu alusta alkaen tuoda manttelinperijät Radulle ja Lulicille, sekä uusia vaihtoehtoja kärkeen ja keskikentän keskustaan. Toistaiseksi uusia hankintoja ovat kakkosmaalivahdiksi saapunut ikinuori Pepe Reina, ilmaissiirrolla tullut Eibarin ex-kapteeni Gonzalo Escalante ja Fenerbahcesta maratonneuvottelujen jälkeen hankittu Vedat Muriqi (tosin jos tarkkoja ollaan Muriqi on tänään ollut medicalissa, eikä siirto ole siten sataprosenttisen varma). Escalantesta toivotaan jonkinlaista varavaihtoehtoa Leivalle. Muriqin on tarkoitus tuoda hyökkäysjärjestelmän muutoksen mahdollistava vaihtoehto Immobilen rinnalle. Muriqi on Tarelle näytön paikka. Edellisiltä kesiltä mieleen on jäänyt kaksi epäonnistunutta siirtoa, joiden takuumiehenä albaani nähtiin; Vavro ja aiemmin Berisha. Muriqilta odotetaan siis ainakin johtoportaassa paljon.
Lähes varmana on jo pitkään pidetty Mohammed Faresin (SPAL) siirtoa. Fares vietti viime kauden telakalla, mutta oli ennen tätä isossa nosteessa. Mies on ollut Inzaghin loopin alla jo pitkään ja toisi mielenkiintoisen vaihtoehdon vasemmalle laidalle. Kesän siirtokasinon erikoismaininta menee David Silvalle, jonka kanssa seuralla oli jo periaatteellinen sopimus. Tämän espanjalainen kuitenkin ohitti koti-ikävässään, saaden ainakin Taren veren kiehumaan.
Poistolistalla on tuttuja turhakkeita, kuten lainalta palanneet Riza Durmisi, Wallace ja Milan Badelj. Jonkinlaista kassaa toivottaisiin ehkä tehtäväksi myös Bastosilla ja Caicedolla, mutta jos ottajia ei ole, ei seura heitä ole mihinkään häätämässäkään. Varsinaisista avainpelaajista huhuja on pyörinyt lähinnä Luiz Felipen ympärillä. Yllätyslähtijä voisi sen sijaan olla Acerbi. Jos näin käy tulee Tarella kiire löytää uusia toppareita seuraan. Silloin Maresh Kumbullan (Hellas Verona) nimi nousee varmasti uudestaan esiin. Tuttuun tapaan kesään kuuluu myös lainaralli Salernitanan ja muun Serie B:n suuntaan. Auronzossa hiukan alle odotusten esiintynyt Sofiyan Kiyene saattaa joutua takaisin etelään yhdessä Cristiano Lombardin kanssa. Sen sijaan Salernitanasta Lazioon palannut nimihirviö Jean-Daniel Akpa Akpro saattaa jäädä seuraan.
IL FUTURO
Lazio ei ole koskaan ollut niin sanottu “elokuun mestari”, jota italialaismedia hehkuttaa otsikoissaan pelkkien siirtomarkkinoiden, uuden eksoottisen valmentajan tai seurajohdon vuoksi. Seuraa on viime vuosina leimannut pysyvyys, jota ei ole murrettu tänäkään kesänä. Stabiili tilanne on tuonut vastaansanomatonta menestystä varsin pienin panoksin ja pitänyt seuran talouden hyvässä kunnossa. Uhkana on kuitenkin luovuuden puute ja urheilutoiminnan kehittämisen laiskuus. Tarkan liiran Lotito ei ole muuttanut toimintatapojaan, vaikka moni odotti näyttävämpää mercatoa kuin yleensä CL:n aarrearkkuun vedoten.
Loppukesän perinteinen ritiro Auronzossa meni tuloksellisesti penkin alle. Viimeksi hiukan vastaavaa nähtiin ennen farssinomaista kautta 2015/16. Silloin CL:n karsintoihin lähdettiin ilman suuria investointeja ja kyyti oli lopulta kylmää. Joku voi muistella 13 vuoden päähän, kun Lotito lähetti silloisen Delio Rossin Lazion Mestareiden liigaan käytännössä ilman vahvistuksia. Inzaghin oppositiomielipiteistä on jo kuultu kaukaisia huhuja, eikä valmentaja ole vielä allekirjoittanut jatkosopimusta.
Epävarmuustekijöitä siis on, mutta toisaalta fakta on sekin, että Roomaa edustaa Euroopan parhaiden joukossa ensi kaudella vain
La Lazio.
La Lazio è altro. La Lazio non proviene da: la Lazio è.
