Kokoonpano kaudelle 2020-21
Maalivahdit#1 Ciprian Tătăruşanu (Romania)
Uusi kakkosmaalivahti Lyonista, romanialaiselta löytyy rutkasti kokemusta Italiasta ja Ranskasta, joten pääsee varmasti hyvin ineen sekä sarjaan että joukkueen ranskaa puhuvaan jengiin. Peruslaadukas veska, jonka kyllä uskaltaa tarvittaessa laittaa kentälle vaikka eurolohkoissa tai jossain. Hankkinut jossain itselleen kunnon hikipantaletin suoraan 90-luvulta.
#90 Antonio Donnarumma (Italia)
Mies, joka on edelleen seuran listoilla ja mies, joka ei ole edelleenkään päästänyt maaliakaan virallisissa otteluissa. Kesän treenipeleissä päästi jokaisessa. Laadukas ja ulottuva refleksitorjuja ja aggressiivinen pelityyli (ei oikeasti mitään hajua vielä kolmenkaan kauden jälkeen).
#99 Gianluigi Donnarumma (Italia)
Kapteeninnauhaakin jo sovittelemaan päässyt oma kasvatti sementoi asemaansa sarjan parhaana viime kaudella ja jatkaa samoilla linjoilla myös tulevalla kaudella. Ollut Milanin ykkösveska jo ikuisuuden ja ikää tosiaan vasta 21 vuotta, mutta ehkä pari vuotta sitten alkanut parrankasvu on vähän piilottanut babyfacea. Matkalla legendaksi, kunhan jatkosopparihommat natsaavat.
Puolustus:#2 Davide Calabria (Italia)
Calabaria, Cavaria, Cala-briia jne, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Viime kausi oli iso pettymys Calabrian osalta ja tason vakiinnuttamisen sijaan Conti nappasi avauspaikan nenän edestä. Loppukautta kohti hieman parempaa peliä, mutta aivopierujen määrä vaan kasvoi viime vuodesta, eikä se pelaaminen vaan tahdo pysyä kasassa. Jos paletti pysyisi kasassa, niin olisi kyllä laatupelaaja. Saattaa olla myyntilistalla, jos vaan joku ostaisi.
#13 Alessio Romagnoli (Italia)
Joukkueen kapteeni ja perinteiseen tapaan Italian tyylikkäin toppari myös kuluneella kaudella. Veti jokaikisen minuutin ennen ihan loppukaudesta tullutta vammaa ja sekä silmän että tilastojen perusteella todella hyvin vetikin. Vähän sama homma kapteenin kohdalla kuin tuolla Donnarummalla, ettei enää juuri yllätä ja herätä huomiota ollessaan hyvä. Ansaitsisi sieniliigaa Milanissa.
#14 Andrea Conti (Italia)
Conti veti ehkä ehjimmän kautensa tähän mennessä Milanissa, eikä kauden aikana vammoja ollut kuin pariin otteeseen. Jatkuvuus näkyikin luottona Piolin suunnassa ja aina silloin tällöin otteet olivat ihan hyviäkin. Edelleen kuitenkin pelillisesti siinä mielessä limbossa, että vammat vieneet terävyyttä ylöspäin ja vahvuudet eivät vieläkään ole alhaalla. Voisi olla myynnissä, mutta viime kausi päättyi leikkaukseen, niin ei varmaan ole.
#19 Theo Hernández (Ranska)
Viime kauden ehdottomasti suurin ja positiivisin yllättäjä, joka vakuutti yleisönsä heti ensimmäisessä televisioidussa treenimatsissaan. Ja meno jatkui kyllä ihan päätyyn asti, vaikka se suurin tehoiluvaihe jäikin syksyyn. Nopea ja vahva pelaaja, joka kykenee jäätävän fyysisiin tempokuljetuksiin ja omaa lisäksi kovan laukauksen. Meni vuoden aikana koko ajan eteenpäin myös taktisesti.
#22 Mateo Musacchio (Argentiina)
Argentiinan mieskarkki aloitti kuin aloittikin myös viime kauden vakioavaajana Romagnolin rinnalla, vaikka taaskaan ei pitänyt niin käydä. Kjaer sitten taas tullessaan kyllä syrjäytti avauksesta ja Musacchio kävikin leikkauspöydällä, kun peliaikaa ei ollut avauksessa näköpiirissä. Ensi kausi mennee Milanin penkillä ja uuden pukusponssi Harmont & Blainen mainoskuvauksissa, kun muut avaavat ja toipilasta ei kukaan osta poiskaan.
#24 Simon Kjær (Tanska)
Tanskalainen tuli pilkkahintaan korvaamaan maitojunalla poistunutta Caldaraa, otti hieman vastoin odotuksia täysin selkeän avauspaikan heti alusta lähtien ja muodosti Romagnolin kanssa todella hyvän toppariparin. Hävisi kerran ollessaan kentällä. Nopeutta saisi olla snadisti enemmän, mutta paikkaa paljon kokemuksella. Tällä hetkellä avauskokoonpanon mies, ellei topparihankintaa tule.
#43 Léo Duarte (Brasilia)
Brasilialainen ihmemies, jolla on tähän mennessä Milan-urallaan enemmän erilaisia hius-, parta- ja kulmakarvalookeja kuin pelattuja matseja. Käytännössä ihan jatkuvasti loukkaantuneena ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kyseessä on vain peitetarina ja oikeasti Duartelta vaihdetaan yksitellen jokainen jänne ja nivel ja lopputuloksena on dominantti topparikyborgi. Parran, hiusten ja kulmakarvojen katoaminen yhtäaikaisesti vahvistaa tätä teoriaa.
#46 Matteo Gabbia (Italia)
Gabbia vakuutti valmennusjohdon viime kesänä ja jäi lainapestin sijaan joukkueeseen haastamaan. Vastuuta olikin tulossa loukkaantumisten myötä ja nuorukainen suoriutui otteluistaan pääosin todella hyvin. Ihan laadukas toppari tuosta on kasvamassa, mutta Serie A -laina olisi ainakin mielestäni silti paras vaihtoehto.
#86 Pierre Kalulu (Ranska)
Nuori ja ilmeisen lupaava laitapakki, joka jollain ilveellä onnistuttiin nappaamaan kirjoittamaan ensimmäinen ammattilaissopparinsa Lyonin sijasta Milaniin. Ja sitä jaksetaan edelleen silloin tällöin harmitella Lyonin suunnassa. Treenipelien perusteella ainakin vauhtia löytyy siihen malliin, että katoaa laidallaan kuin pierre Saharaan.
#93 Diego Laxalt (Uruguay)
Laxalt on täällä vieläkin ja pelaili harkkahöntsissä läpällä jopa laitahyökkääjänäkin, kun oli poissaoloja. Venäjällä on ollut kovasti kiinnostusta, mutta ei ole vieläkään siirtynyt sinne. Ei t.A.t.U. kaipaisi uutta keulakuvaa itselleen?
Tällä hetkellä sävelet ovat puolustuksen suhteen kohtalaisen selvät, Theo, Romagnoli ja Kjaer avaavat omilla paikoillaan ja oikea pakki on ongelmakohta, jossa avaa joku noista kolmesta vaihtoehdosta. Laxalt Theon vaihtomiehenä saisi vaihtua johonkin parempaan ja vastaavasti Gabbia on vielä tällä hetkellä ainut oikea vaihtoehto penkkitoppariksi, kun Duarte on huumoria ja Musacchio klesana. Saas nähdä, miten tämä tästä vielä muotoutuu siirtoikkunan aikana.
Keskikenttä#4 Ismael Bennacer (Algeria)
Bennacer oli viime kauden kiimaisin hankinta ennakkoon ja pienen alkukankeuden jälkeen homma lähtikin luistamaan ihan pirun komeasti. Muodosti lopulta järjettömän kovan kaksikon Kessien kanssa. Rohkea pallon kanssa ja todella taitava kuljettaja, seuraava steppi on sitten saada se sama laatu esiin myös vielä ylempänä kenttää. Ei ihme, että Cityt, Madridit ja muut yrittävät vaania ympärillä.
#8 Sandro Tonali (Italia)
Italian keskikentän uusi vapahtaja, joka pääsi kuin pääsikin lopulta sydämensä seuraan pelaamaan. Debyyttikausi Serie A:ssa takana ja nyt sitten edessä totuttelua kovempiin ympryöihin, onneksi toki ei heti suoraan täyden vastuun roolissa. Roolia tarjolla juuri niin paljon kuin ottaa, ja eiköhän Tonali sitä ota.
#10 Hakan Çalhanoğlu (Turkki)
Ärsyttävänkin ailahteleva ja eri rooleissa pomppiva turkkilainen pääsi viimeinkin vakituisemmin kymppipaikalle ja homma lähti Zlatanin kanssa rullaamaan ihan uskomattoman hyvin. Koronan jälkeinen aika meni sellaisilla tehoilla, että koko kauden sitä jatkaessaan olisi vedetty lähemmäs 60 tehopinnan kausi ja toiveissa on, että jatkaa siitä mihin jäikin.
#21 Brahim Díaz (Espanja)
Real Madridin lainamies Diaz on aika tuntematon kaveri varmaankin monille, koska vastuuta Man Cityn sekä Realin organisaatioissa ei ole ihan liikaa tullut. Jos vaikka Milanissa tulisi sitten. Pystyy ilmeisesti pelaamaan sekä kymppipaikalla että kummallakin laidalla ja on ainakin väläysten perusteella jäätävän taitava pallon kanssa. Sopeutumisessa Milaniin auttaa varmastikin lapsuudenkaveri Castillejo, jonka kanssa ovat molemmat kasvaneet Malagassa.
#26 Tommaso Pobega (Italia)
Primavera-putken läpikäynyt peluri, joka omalta osaltaan löi itsensä läpi viime kauden lainapestillä Serie B:n yllättäjäjoukkue Pordenonessa. Pogba viettänee vielä jonkin aikaa Milanissa antaen näyttöjä Piolille ja siirtyy ehkä sitten lainalle, etenkin jos keskikentälle tulee vielä joku.
#33 Rade Krunić (Bosnia-Hertsegovina)
Bosnialainen kärsi koko kauden vähän liikaa pikkuvaivoista eikä näin ollen ehtinyt oikein missään vaiheessa vakiinnuttamaan asemaansa vaihtoehtona keskikentälle. Ihan ok otteita aina silloin, kun kentälle pääsi mutta ei mitään ihmeellistä. Saattaa olla lähtökuopissa, koska ominta roolia ei nykyisestä formaatiosta oikein löydy, mutta kausi Milanissa ei silti mennyt ihan hukkaan, koska kaveri kertoi esittelyvideossaan olevansa sinkku ja sitten kuukautta myöhemmin ei enää ollutkaan.
#39 Lucas Paquetá (Brasilia)
Paqueta oli Piatekin ja Calabrian ohella yksi viime kauden suurimpia pettymyksiä. Se pelirohkeus, mikä vielä debyyttikaudella löytyi oli täysin tiessään ja fokus kentällä ei todellakaan ollut siellä missä pitää. Giampaolon mukaan pelasi liian brasilialaisesti, tarkoitti se sitten mitä tahansa. Hyvin se ei ainakaan pelannut. Treenipeleissä on näyttänyt vain niukasti paremmalta pelaajalta kuin vastassa olleet Serie B -miehet, joten ehkä Suson kohdalta tuttu ”myydään kun joku vielä maksaa” -pykälä voisi tulla käyttöön nyt.
#79 Franck Kessié (Norsunluurannikko)
Kessie veteli kaksi ja puoli vuotta tasaisen tappavalla tahdilla kolmen miehen keskikentän box-to-box roolia joka ikisessä matsissa joka ikisen minuutin ja heti, kun Pioli otti siitä vielä yhden miehen pois tieltä, löytyi pelaamiseen vielä napsu tai kaksi laatua lisää. Laadun määrä oli myös suoraan verrannollinen pelaajan rastojen pituuteen ja nykyisen rastanutturan kanssa on ollut pitelemätön. Rooli double pivotissa tuntui sopivan Kessielle todella todella hyvin ja loppukausi oli mahtava.
Keskikentän kolmio koostuu tämän hetken formaatissa kahdesta pohjapelaajasta ja yhdestä kymppipaikasta. Noille paikoille avauksen pelaajat ennakkoon ovat Bennacer ja Kessie, sekä kymppinä Hakan. Jos Piolin toiveena on tosiaan ollut saada joka paikalle kaksi laatuvaihtoehtoa, on pohjien suhteen vielä vähän tekemistä, kun penkillä on ainoastaan Tonali, joten se Bakayoko voisi vaikka olla hankintana tulossa. Kymppinä Hakania stunttaa joko Brahim tai Paqueta, jotka toki voivat molemmat tarvittaessa pelata ylemmän kolmikon muitakin paikkoja.
Hyökkäys#7 Samu Castillejo (Espanja)
Nuudeli tuo sellaista hyvää vituiksi vedettyä tyylitajua Milaniin, koska Dieselin sponssiajoista ei ole vielä tarpeeksi kauaa. Suson lähdön jälkeen sai hyvin tilaa kentällä ja käyttikin kyllä mahdollisuutensa hyvin ollen paljon dynaamisempi ja vaarallisempi pelaaja kuin Suso. Tällä kaudella se vaarallisuus saa luvan kääntyä maaleiksi, etenkin jos pelaa avauksen roolissa.
#11 Zlatan Ibrahimovic (Ruotsi)
Zlatan tuli vielä vanhoilla päivillään, näki ja voitti. Etenkin loppukauden esityksillään Ibra kyllä hiljensi vielä meikäläisenkin ja jatkosoppari on ihan ansaitusti sorvattu tällekin kaudelle. Tulee olemaan todella tärkeä pelaaja sekä kentällä että sen ulkopuolella, mutta toivottavasti ei liian tärkeä.
#12 Ante Rebic (Kroatia)
Nykyään tuore pysyvän siirron Milan-pelaaja veti kunnon vuoristoratakauden. Alkukausi kamalaa kuraa ja toinen puolikas huikeassa iskussa. En rebic pelihousujani, jos vire jatkuisi samanlaisena kuin kauden jälkimmäisellä puolikkaalla. Tänä vuonna vaihtui pelinumero viime kauden maalimäärään ja ensi kautta ajatellen vaikkapa Pepe Reinan käyttämä #25 vapautui juuri.
#17 Rafael Leão (Portugali)
Huikean lupaava portugalilainen totutteli vielä ensimmäisen kauden Italian meininkiin ja nyt toisella kaudella on jo lupa odottaa paljon enemmän. Kaikesta näkee, että laatua on todella todella paljon ja Piolilla on tärkeä tehtävä kaivaa se laatu nyt esiin. Leao on pelaaja, jolta ainakin itse odotan tulevalla kaudella isointa tasonnostoa, kunhan vaan saadaan mies kuntoon tässä kauden alkaessa.
#27 Daniel Maldini (Italia)
Maldinin nimi ainakin tällä hetkellä löytyy vielä edustusjoukkueen nimilistasta, joten eiköhän se sitten rinkiin kuulu. Primavera tai lainapesti on toki tällä hetkellä oikeampi taso, mutta ei tämä nuorin Maldini missään nimessä huono pelaaja ole. Treenipeleissä oli aika ajoin hyväkin ja näytti vähän tottuneen pelaamaan myös aikuisia vastaan.
#29 Lorenzo Colombo (Italia)
Colombo on yksi ikäluokkansa kovimpia talentteja Italiassa ja tällä hetkellä Milanin primaveran parhaita kasvatteja. Vasen jalka on ihan mahtava ja fysiikkaakin löytyy jo vähän painimaan aikuisten kanssa, vaikka tuon tyylisten hyökkääjien aika usein tuleekin vasta hieman vanhemmalla iällä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kauden aikana olisi tulossa jopa vähän vastuutakin ja odotan kyllä innoissani sitä, mitä tuleman pitää. Nimi ylös, jos se ei jo ole.
#56 Alexis Saelemaekers (Belgia)
Ennen koronataukoa vähän hupivaihtoehdolta vaikuttanut belgialainenkin sai osansa Milanin koronaviruspiikistä ja vastuuta sekä hyviä otteita nähtiin loppukaudesta. Juoksuvoimaa ja työmoraalia kyllä löytyy ja rooli olikin lähinnä toimia prässikoneena ja pelata helppoa, ehkä vähän totuttelemalla Serie A:n vauhtiin alkaa löytyä vielä niitä hyökkäysominaisuuksiakin. Tähän mennessä silti jo ehdolla loppukauden Frank J. Selke -palkintoon (fup huom: palkinnon nimi piti googlata).
Zlatan tulee avaamaan itseoikeutetusti kärjessä ja pelaamaan niin paljon kuin vain vire ja kunto antaa myöten. Laidoille ykkösvaihtoehdot ehkä tällä hetkellä ovat Rebic ja Castillejo, stuntteinaan Leao sekä Saelemaekers. Colombo saattaa joskus lepuuttaa Zlatania, mutta luultavasti vara-Ibrana noin muuten tullaan käyttämään Rebiciä, jonka tullessa kyllä saadaan liikettä mutta menetetään Zlatanin maailmanluokan target-pelaaminen.
Odotukset kaudelle 2020-21Milan osallistuu tällä kaudella kolmeen kilpailuun, kun Serie A:n ja Coppa Italian kaveriksi tarjolla on jälleen viime kauden tauon jälkeen europelejä torstailiigan muodossa. Serie A:ssa homma lähtee liikkeelle maanantai-iltana Bolognaa vastaan ja siihen heti perään on tarjolla matsit kahta nousijajoukkuetta vastaan. Ja näiden jälkeen sitten viime kauden tapaan ensimmäinen kärkiottelu on derby neljännellä kierroksella. Yleisesti ottaen sarjaohjelma näyttää Milanin osalta ihan mukiinmenevältä ja mitään kammottavia härkäviikkoja ei ole edessä. Jos kausi menee jollain tavalla askelmerkkien mukaan, niin ihan viimeisellä kierroksella olisi vastassa Atalanta ja silloin saattaisi olla vielä kovastikin panoksia pelissä. Scudetto esim ratkennee siinä tms.
Coppan puolella Milanin kaavio näyttää siltä, että neljännesvälierissä vastaan olisi tulossa joko Torino tai joku Serie B:n jengi ja sen jälkeen sitten matkalla finaaliin tarjolla olisi ensin Inter ja sitten Juve. Eli melkoisen maukkaita matseja tarjolla sitten siellä ja tammi-helmikuun vaihteessa olisi varmaankin tarjolla parikin derbyä ihan lyhyen ajan sisään. Coppaa lähdetään luonnollisesti voittamaan, koska pokaali sieltäkin on tarjolla ja merda sekä rubentus ovat tunnetusti kasa paskaa, joten finaalissa ollaan aika helpolla.
Eurooppa-liigan karsinnat aloittavat Milanin kauden kilpailulliset ottelut ja ensimmäisenä karsinnoissa tulee vastaan Ilveksen eeppisessä rankkariskabassa pudottanut Shamrock Rovers. Karsintakierros on yksiosainen ja heti viikon päästä olisikin tarjolla seuraavaa kierrosta, jolloin yksioisaisessa matsissa vastassa on joko Norjassa tällä kaudella loistanut Bodø/Glimt tai liettualainen Zalgiris. Eli varmaan nuo norskit. Play off -kierroksella Milan on hyvin todennäköisesti kaavion sijoittamattomalla puolella ja jo pelkästään tuo fakta kertoo sen, että pikku hiljaa olisi aika palata takaisin kunnon esityksiin europeleissä. Sijoittamattomana tuolla kierroksella voi käydä jopa huonokin arpa, kun toisella puolella kaaviota on tarjolla esimerkiksi Tottenham tai Sporting, mutta aika perus EL-jengejä sielläkin on. Tottenhamin ja Milanin kohtaaminen jo karsinnoissa vituttaisi varmaan myös UEFAssa. Lohkoarvonnassa veikkaan valistuneen kassiesa-arvauksen perusteella Milanin koriksi kakkoskoria.
...
Noin yleisesti ottaen nyt, kun kauteen lähdetään pitkästä aikaa jonkinlaisella jatkuvuudella ja valmennusjohto, johtoporras sekä pelaajisto ovat pysyneet pääasiassa samana viime kaudesta, on luonnollisesti aiheellista odottaa jo Milanilta tuloksia. Taas uutta vallankumousta ja uudelleenrakennusta ei tapahtunut, vaan Maldinin ja Piolin visiolla mennään ja tehtävänä on jatkaa siitä, mihin viime kauden päätteeksi jäätiin. Eli käytännössä CL-paikkahan se on tämän kauden ainoana järkevänä tavoitteena, kaikki muu on epäonnistumista. Siirtojen tekeminen lainalla ja osto-optiolla myös viittaa siihen, että tietynlaista hallittua all-iniä ollaan tekemässä sen CL-paikan suhteen. Varsinkin, jos noita samantyylisiä siirtoja on tulossa vielä lisää, koska silloin ollaan tilanteessa, että ainut tapa lunastaa nuo optiot on päästä sinne sieniliigarahoille.
Todella paljon on siis Stefano Piolin varaan laskettu ja toiveissa todellakin on, että hän pystyy vihdoin Milanissa selättämään tähänastisella urallaan vaivanneen toisen kauden kirouksen. Edellytyksiä siihen kyllä on, sillä seurajohto on kyllä kasaamassa todella laadukasta joukkuetta, jonka ominaisuudet sopivat Piolin peluuttamaan futikseen varsin hyvin ja jonka nuoret kelpo talentit ovat taas vuoden kokeneempia ja parempia. Ja on siellä se Zlatankin, josta aiotaan nyt ottaa uran viimeiset pisarat irti ruotsalaisen johdattaessa seuransa sinne minne se kuuluu. Toki Zlataniin luottaminen on ikä huomioiden uhka sekä mahdollisuus, mutta tähän mennessä kyllä Ibra on saanut jo pelkällä preesensilläänkin paljon tasaisuutta aikaan aiemmin ihan liian ailahtelevissa pelaajissa. Piolin alaisuudessa parhaat otteet tulivatkin hyvin rohkealla ja aggressiivisella prässillä pelatessa ja toiveissa on, että nyt työpaikan varmistuttua uusi kausi ei alkaisi varmistellen, vaan urku olisi auki vanhaan malliin.
Muualle Italiaan katsellessa pakka tosiaan näyttää siltä, että panostuksia tekemällä Milanilla olisi mahdollisuuksia ottaa pientä etulyöntiasemaa. Toki siellä ovat Inter ja Juve edelleen edellä, mutta pidän kyllä kohtalaisen epätodennäköisenä, että kumpaakaan Pirlon totaalifloppaamisesta tai Conten pimahtamisesta ei tapahtuisi. Ja tällöin ehjän kauden ilman mitään sekoiluja tai kuukauden paskaformeja pelatessaan Milan kyllä voi pistää myös kampoihin tuolle osastolle. Mutta yleisesti ottaen pidän kolmossijaa tällä hetkellä tietynlaisena kattona Milanille ja tuosta sijasta onkin sitten vääntämässä perinteinen joukko roomalaisjengien, Napolin ja Atalantan muodossa. Ja tuossa on viisikko, josta kaksi ehjintä ja onnistuneinta kautta vetänyttä joukkuetta pelaavat CL:ssä ensi kaudella. Atalantan kuplan puhkeamista on odoteltu jo vaikka miten monta vuotta ja siellä ne edelleen silti porskuttavat, ehkä myös tulevalla kaudella, vaikka Papu Gomez saattaakin lähteä kartuttamaan ansaittua eläkepottia muualle. Napoli on tehnyt pari kovaa hankintaa, mutta saako ADL pidettyä pakan kasassa loppuun asti ja vetääkö Gattuso oikeasti muka ehjän kauden ihan päätyyn asti, mene ja tiedä. Roman osalta ilmassa on kysymysmerkkejä, kun Zaniolo on pitkään poissa ja tuota kivirekeä pari vuotta selässään kantaneet Balkanin ikämiehet lähtevät päättämään uraansa pokaalijahtiin, ja vastaavasti Lazio veti viime kaudella helvetin kovaa ylös ja yhtä kovaa alas, enkä osaa tähän kohtaa arvioida, kummassa formissa ollaan nyt. Toki Milankin omalta osaltaan luottaa siihen, että ailahtelevasti esiintyneet pelaajat pystyvät kantamaan vastuuta kokonaisen kauden ajan. Se ainakin on selvää, että parilla isommalla hankinnalla on mahdollisuuksia ottaa askeleita sarjan kolmossuosikiksi, mikäli vaan jollain seuralla on sellaiseen kykyä tässä koronatilanteessa.
...
Tuollaisen hieman analyyttisemman otteen jälkeen todettakoon vielä lopuksi, että kiima alkaa olla jo aika kova ja kausi saisi jo alkaa. Varsinkin Tonalin siirto nosti kiimamittaria niin hemmetisti ja pirun kova tästä tulee. Nyt otetaan se askel eteenpäin ja mennään oikeasti sinne neljän joukkoon ja Mestarien liigaan. Kohta mennääään!
Forza Milan!