Everton 2020/21:Koko nimi: Everton Football Club
Lempinimet: The Toffees, The Blues
Perustettu: 1878 (alun perin St. Domingos Football Club)
Kotikenttä: Goodison Park (kapasiteetti 39 572)
Viime Kausi: sijoitus Valioliigassa 12. (49 pistettä), Carabao Cup 5.kierros (tappio Leicesterille), FA Cup 3.kierros (tappio Liverpoolille)
Evertonin kausi oli monelta osin hyvin raskas joukkueen kannattajille. Taistelu Watfordin kanssa Marco Silvasta oli lopulta täysin turhaa, koska portugalilaisesta ei ollut lopulta johtamaan joukkuettaan yhtään mihinkään. Usko omaan tekemiseen oli loppuvaiheessa jo niin heikolla tasolla, että yksikin maali omiin tarkoitti käytännössä koko korttitalon romahtamista useimmissa otteluissa. Toki hänellä oli epäonnea loukkaantumisien suhteen eivätkä kesän hankinnatkaan onnistuneet, mutta joukkueen ilme oli kautta linjan todella alistunut. Jos vertaa vaikka suunnilleen samoilla resursseilla taloudellisesti toimivaan Leicesteriin, joka suorastaan huokui itseluottamusta koko syyskauden.
Silvan saadessa lopulta kenkää 5. joulukuuta, Everton majaili liigassa sijalla 18, kerättyään siihen mennessä vain 14. pistettä 15 ottelussa.
Kiitos ja näkemiin, Marco Silva!"It is a club with a rich history in the Premier League, has real ambition and then there is Professor Ancelotti.” - AllanEvertonin heikkoon kauteen 2019/20 sisältyi yksi todellinen onnenpotku ja se oli kaiken voittaneen ”Professori” Ancelottin onnistunut houkutteleminen The Toffeesin uudeksi luotsiksi. Näkemystä, kokemusta ja auktoriteettiä on kymmenen Marco Silvan edestä ja toivottavasti Don Carlo tuokin menestyksen lisäksi myös uudenlaista kulttuuria seuraan. Ja ei siitä haittaa ole, jos manageri pystyy soittamaan James Rodriquezille ja kutsumaan tämän mukaan perinneseuran uuden nousun keulakuvaksi.
Kannattajat ovat ottaneet uuden managerin omakseen ja Don Carlo on myös osoittautunut todelliseksi kansanmieheksi, jota bongataan eri puolilla kaupunkia rannoilla, ravintoloissa ja autokorjaamoissa. Osittain toki varmasti myös Korona-tilanteen aiheuttamien rajoitusten takia, mutta kuitenkin. Kaiken voittaneeksi valmentajaksi Ancelottilla ei ole (esimerkiksi Koemanin) valtavaa egoa ja onkin helppo nähdä miksi pelaajat pitävät hänestä.
Ancelotti on aiemmissa pesteissään valmentanut pääasiassa omien liigojensa kärkiseuroiksi laskettavia joukkueita, joten keskikastista uuteen nousuun ponnistavan Evertonin luotsaaminen on hänellekin uudenlainen kokemus, Mielenkiintoista nähdä riittävätkö paukut kärjen haastamiseen vai lyökö päänsä edeltäjiensä tavoin siihen noin sijan 7 yläpuolella olevaan lasikattoon?
Joka tapauksessa elämme mielenkiintoisia aikoja ja ajatus Ancelottin kaltaisesta mestarista Evertonin valmentajan nostaa väkisinkin hymyn huulille.
Kesän siirrot:Kesään lähdettiin siitä tilanteesta, että kokoonpanoon kaivattiin suuria muutoksia. Varsinkin keskikenttä oli tarpeen uudistaa käytännössä kokonaan, karsien samalla palkkabudjetista edellisten siirtoikkunoiden aikana hankittuja kalliita pettymyksiä. Valioliiga-tason palkkausta nauttivien pelaajien myynti tällaisena aikana varmasti todella haastavaa, joten mielenkiintoista nähdä miten Marcel Brands tehtävässään onnistuu. Viime kesän siirtoikkuna ei näytä tällä hetkellä kovinkaan onnistuneelta, joten paineita on urheilutoimenjohtajallakin.
Evertonin kesään ei ole toistaiseksi mahtunut suuria myyntejä, vaan poistumiset ovat tapahtuneet pääosin sopimuksen loppumisen myötä. Kokoonpanossa on edelleen reilusti harvennettavaa, joten toivon mukaan Marcel Brands saisi palkkabudjettia karsittua vielä ennen siirtoikkunan sulkeutumista 4-5 ykkösjoukkueen pelaajan verran. Varsinkin keskikentällä ja kärjessä on kirveellä todellakin töitä. Morgan Schneiderlinin myyminen oli erinomainen alku tälle työlle.
James Rordiquezin siirto huomioitiin näyttävästi miehen kotimaassaHankintojen puolella suurin huomio kiinnittyy tietenkin syystäkin kolmikkoon James, Allan ja Doucouré. Tämän kolmikon myötä joukkue näyttää aivan uudella tavalla iskukykyiseltä ja vaikka Brittimedia otsikoi nyt ”Big Spending Evertonista”, meni näihin hankintoihin siirtosummina sellaisen Man Cityn reservitopparin verran rahaa. Joidenkin lähteiden mukaan Jamesista ei maksettu siirtokorvausta ollenkaan. Ancelottin vetovoima oli näissä siirroissa tietenkin yhtenä tärkeänä osatekijänä, mutta kunnia myös Brandsille hyvistä kaupoista ja tiukoista neuvotteluista suoriutumisesta esimerkiksi de Laurentisin kanssa.
Hieman vähemmälle huomioille jäi jo aiemmin tapahtunut vaspa Niels Nkounkoun hankinta Marseillesta noin 250 000 punnalla. Marseillessa vasta pari kertaa penkille päässyt 19-vuotias siirtyi Goodisonille alkukesästä ja hänelle on omien sanojensa mukaan luvattu peliaikaa jo alkavalla kaudella. Eikä ihme sillä ranskalainen on valittu ottelun parhaaksi pelaajaksi Evertonin molemmissa Carabao Cupin pelissä ja näyttää kaikin puolin todella valmiilta pelaajalta kutsun käydessä jopa Valioliigapeleihin. Nämä ovat niitä siirtoja Branthwaiten hankinnan kanssa, joilla urheilutoimenjohtaja sekä kykyjenetsintätiiminsä perustelevat olemassaolonsa ainakin omissa silmissäni.
Sisään:
Niels Nkounkou, Marseille
Allan, Napoli
James Rodriques, Real Madrid
Abdoulaye Doucouré, Watford
Jonjoe Kenny, Schalke 04 (palasi lainalta)
Sandro Ramirez, Real Valladolid (palasi lainalta)
Jonas Lössl, Huddersfield Town (palasi lainalta)
Ulos:
Leighton Baines, lopetti pelaajauransa
Morgan Schneiderlin, OGC Nice
Maarten Stekelenburg, Ajax
Oumar Niasse, uusi seura ei tiedossa
Cuco Martina, uusi seura ei tiedossa
Djibril Sidibe, palasi lainan jälkeen Monacoon
Luke Garbutt, Blackpool
Kieran Dowell, Norwich
Lewis Gibson, Reading (kauden laina)
Dennis Adeniran, Wycombe (kauden laina)