Safetorista huolimatta, viime kauden cup-huipennus päättyi Ilveksen pokaalijuhliin saarella. Nyt on kuitenkin tupsukorvat jo aikoja sitten tippuneet näistä karkeloista pois, ja jäljellä on vain kaksi. Inter ja HJK kohtaavat jo ties monennetta kertaa muutaman vuoden sisään cup-finaalissa, samalla kun poikkeuksellisen vuoden johdosta ilmassa on otteluajankohdan (syksy) vuoksi edes hitusen enemmän cup-henkeä mitä aiempina vuosina kun lehtiä ei vielä edes ole kunnolla puissa. Vastakkain ovat parhaina päivinään kotimaan ehdottominta kärkeä edustavat joukkueet, jotka tosin huonoina päivinään saattavat romahtaa divarinippujen tasolle. Nähdäänkö lauantaina kahden huippuunsa hiotun koneiston yhteentörmäys, varovainen kyttäily vai yhden jengin totaalista ylivoimaa... se selviää jos ei nyt aivan marraskuussa, niin ainakin lauantaina.
HJK:n cup-taival on kulkenut tähän mennessä täysin tappioitta, aivan kuten oikeaan cup-henkeen kuuluukin. Alkuvuodesta pre-seasonilla nähdyt panostukset näkyivät jo joukkueen tekemisessä, kun hallihöntsissä joukkue eteni konemaisesti voitosta voittoon, ainoana särönä sopuisa tasuri metropaikallisvastustaja Hongan kanssa jatkopaikan ollessa jo visusti taskussa.
Valitettavan, luontoäidin pakottaman, melkein kolmen kuukauden breikin jälkeen joukkue jatkoi cupissa tuloksellisesti ihan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Divarijoukkue KPV kaatui vieraissa näppärästi 0-2 ja divarijoukkueen tasoinen TPS huonollakin vieraspelillä 0-1. Hakaa vastaan ei tiukasta 2-3 -vierasvoitosta huolimatta joukkueella ollut isompia ongelmia, joten voidaan sanoa HJK:n selvittäneen tiensä finaaliin suht'koht vaivattomasti.
Finaaliin lähdettäessä on kuitenkin HJK alkanut esittämään ihan tavallisen kuolevaisen merkkejä. Kuntopuntarin viimeiset viisi peliä näyttävät "vain" kahta voittoa (RoPS-voittoja nyt ei näinä päivinä ehkä kehtaa edes laskea voitoksi) ja tuohon lukemaan mahtuu mukaan vielä sellaisiakin kamaluuksia kuin TPS-kotitasuri kahden maalin johtoaseman jälkeen, kuin myös HIFK:ta vastaan neljän omiin päästetyn maalin jälkeen koettu derbytappio. Ihan ei kuitenkaan Interin syyskuun kaltaisesta romahduksesta voida puhua mutta ihan kaikki ei joukkueen pelaamisessa ole ihan täydessä harmoniassa.
Koskela on läpi kauden, pakotetusti ja vapaaehtoisestikin, kierrättänyt avauskokoonpanoa, jonka vuoksi ei sellaista optimiavaria ole vieläkään HJK:lle päässyt syntymään. Formaatioita on nähty varmaan kolmisen kappaletta kauden aikana, ja mikä hienointa, jokaisella pelitapamuutoksella on HJK onnistunut voittamaan pelejään. Välillä kärjessä on yksin Riski tai Väyrynen kun taas välillä nämä kaksi dominoivat hyökkäyspäässä samaan aikaan. Välillä on keskikenttä täytetty miehillä kun taas välillä on laidoille luotu formaatiomuutoksilla miesylivoimia tai pelattu kolmella topparilla perinteisemmän neljän alakerran sijaan. Variaatiota on siis nähty ja nyt kun avainukkoja lepäili kenraaliharjoituksenkin ajan maanantaina, ei ole mitään käsitystä ketkä ja miten sieltä avauspotkuun juoksevat? Varmaa on kuitenkin että sieltä tulee iskukykyinen ryhmä. HJK:n tämän kauden joukkue on rakennettu voittamaan kaikki mitä irroitettavissa on ja kun lepuutuksesta ei tarvitse liigamestaruustaistoa varten huolehtia kiitos maaottelutauon, on Kupittaan nurtsilla varmasti tuhovoimainen ryhmitelmä tavoittelemassa pyttyä.
Interin kymmenen kuukauden cup-taival alkoi talven kylmyydessä aaltoilevasti. Se ei onnistunut voittamaan Talissa kumpaakaan helsinkiläisjoukkuetta, mutta pääsi silti hyvän starttinsa turvin alkulohkostaan jatkoon. Interin akilleen kantapäänä alettiin pitämään maalintekoa, joka ei oikein tuntunut joukkueelta luonnistuvan sellaisella tavalla että se pystyisi pelejä viime kauden tapaisella suoritusvarmuudella hoitelemaan.
Koronabreikin jälkeen Joensuussa peli oli todellista tervanjuontia, mutta sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Ensiksi kotikentällä kaatui erittäin värikkäiden vaiheiden jälkeen hallitseva mestari KuPS, ja heti perään vaatimattomalla 5-0 -tuloksella hetkeä aiemmin Hongan tiputtanut Lahti.
Veikkausliigan puolella on Interin kausi ollut hyvästä liigasijoituksesta huolimatta kaksijakoinen. Se eteni kotiotteluissaan vakuuttavasti voitosta voittoon, esittäen siinä sivussa jopa parempaa kokonaisvaltaista hyökkäyspeliä mitä viime kauden tehotrio Furuholm-Ojala-Valencic kykeni parhaimmillaankaan esittämään. Vieraissa meno oli nihkeämpää ja esimerkiksi Kuopiossa ja Maarianhaminassa joukkue veti niin ala-arvoisesti ettei pahemmasta väliä. Meno oli kuitenkin vielä synkkenemään päin.
Derbytappio suisti Interin täysin raiteiltaan ja tätä nöyryyttävää 1-0 -tappiota seurasivat mm. tippuminen europeleistä, melkein jopa sopupelin mittoihin vertyneellä perseilyllä hävitty SJK-vierasmatsi, kotitaian raukeaminen samaista joukkuetta vastaan, haluton läpsyttely HIFK:ta vastaan yms. Honkaa ja etenkin maanantaina Lahtea vastaan, Inter sai kun saikin kurssinsa vihdoin käännettyä, mutta lauantain isossa ottelussa viimeistään selviää että oliko Lahti-pelin erinomainen esitys vain silmänlumetta?
Riveiro on tällä kaudella luottanut pitkältikin samaan tuttuun sapluunaansa, vaikka kovin pre-seasonilla mies ääneen hehkutti sitä miten nykyisellä rosterilla on mahdollisuus käyttää monipuolisesti erilaisia ratkaisumalleja peluutuksen suhteen. Isoimmat muuttujat ovat olleet joukkueen "vahvistuneessa" yläkerrassa, joka toki on paperilla tämän maan ehkä jopa paras, mutta tuloksellisesti tekeminen on ollut erittäin tukkoista viime aikoina kaikilla yläkerran huippunimillä. Puolustuspää on alkanut ottamaan isoja steppejä viime peleissä kohti taivaspaikkaa, joten lieneekö lauantaina edessä vanha kunnon "oma pää puhtaana ennen kaikkea" -ajattelumalli hyökkäysorientoitunutta helsinkiläispoppoota vastaan?
Kumpikaan joukkue ei siis ihan terävimmässä kunnossa ole mitä tulee viimeaikaisiin tuloksiin ja otteisiin. Joukkueet ovat kertaalleen tällä kaudella Veritaksella jo kohdanneet ja tuolloin voidaan sanoa Riveiron vieneen Koskelalta voiton enemmänkin ehkä sillä taktisella osastolla, mutta cupin finaalissa usein henkimaailman asioilla on näin tasaväkisten joukkueiden kohdatessa isompi rooli. Varmaa on kuitenkin se että molemmat joukkueet haluavat voittoa erittäin paljon, ihan vaan keskinäisten voimasuhteiden, kuin myös loppukauden motivaatiobuustin takia. Etenkin Interin osalta mahdollisimman aikaisin varmistetut ensi kauden europelitkään eivät todellakaan olisi pahitteeksi.
Seuraa heitäRoope RiskiMaalipörssin jaettu kärkinimi haluaa varmasti näyttää vanhalle paikallisviholliselleen sekä turkulaisyleisölle mistä se kuuluisa kana pissii.
Timo FuruholmMaalipörssin kolmonen haluaa varmasti näyttää suosikkiviholliselleen sekä fanaattiselle kotiyleisölle mistä se kuuluisa kana pissii.
Nikolai AlhoElämänsä ehkä parasta kautta pelaava kapteeni tekee nykyisin melkein mitä huvittaa omalla laidallaan.
Aleksi PaananenOllut Interin paras suorittaja läpi tämän viimeaikaisen synkän jakson ja pääsee huilin jälkeen tuoreilla jaloilla pyörittämään keskikenttää.
Kuka pelaa HJK:n maalissa? Ketkä löytyvät Interin hyökkäyskolmikolmikosta? Lähtevätkö molemmat pelaamaan omaa peliään vai nähdäänkö taktisempaa lähestymistapaa? Oman mausteensa matsiin tuo varmasti edeltävän illan TPS-SJK, joka tekee Veritaksen (tällä kaudella yllättävän kovia kokeneesta) nurmesta sellaisen sotatantereen, jossa kumpikaan joukkue ei pääse sitä ihan ominaisinta peliään pelaamaan.
Liput on isoksi osaksi myyty rajoitusmäärillä loppuun, mutta muutamia hajanaisia löytyy vielä kirjoitushetkellä:
https://www.lippu.fi/artist/suomenpalloliitto/miesten-suomen-cupin-finaali-2819657/Kaikki paikalle tulevat toivottavasti muistavat pitää turvavälit, jäädä himaan jos vähänkään tuntuu niiskuttavan tai mitä näitä muita epidemian oireita nyt olikaan, ja paikan päällä olla kuolaamatta toisen naamalle sekä tietty se käsidesi.
Liitto kusee cupin päälle mutta toivottavasti katsojat, kannattajat ja pelaajat tekevät cupista ainakin lauantain ajaksi arvokkaan
Äänestys
