Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #3490 : 15.10.2020 klo 19:54:31 |
|
Suomi - Irlanti 1-0 14.10.2020, Kansojen liiga
Suomi 4-4-2
Pukki 10 - Jensen 9
Taylor 8 - Sparv 14 - Kamara 6 - Soiri 13
Uronen 18 - Arajuuri 2 - Toivio 4 - Granlund 3
Hradecky 1
Irlanti 4-2-3-1
Maguire 8
Connolly 7 - Hendrick 13 - Horgan 11
Hourihane 6 - Molumby 22
Stevens 3 - O'Shea 15 - Duffy 4 - Doherty 2
Randolph 23
Sunnuntaina istuin E-katsomossa, mutta tällä kertaa testasin pykälän halvempaa kategoriaa. Istuin siis G1-katsomossa eli takasuoran kulmassa. Istumapaikka oli sikäli pettymys, että näkyvyyttä rajoitti täysin turha ristikkokaide keskellä katsomoa. Ilmeisesti tuon kaiteen tarkoitus oli erottaa E- ja G-katsomot toisistaan, mutta se peitti ikävästi näkyvyyttä, jos ja kun istumapaikka oli maksimissaan viiden tuolin päässä kaiteesta. Ehkäpä tuon kaiteen olisi edes voinut jättää puolet matalammaksi, jos sellainen oli pakko tehdä?
Ennen ottelua poikkeuksellisesti ennen suoraan katsomoon menoa testasin tarjolla ollutta purtavaa, koska en ehtinyt syödä ennen stadionille siirtymistä. Ostin kolmioleivän ja pienen Pepsi-tölkin hintaan 10,50. Molemmat läpäisivät testin. Maksupääte vain tilttasi edeltävän asiakkaan kohdalla, joten maksu suoritettiin käteisellä, mutta se ei ollut minulle ongelma, koska kannan aina käteistä mukanani ja suosin jopa sitä korttimaksamisen sijaan. Noh, eiköhän kassa saatu kuntoon pian minun jälkeeni.
Katsomoon talsin 18.20. Molemmat joukkueet olivatkin jo lämmittelemässä silloin. Valitettavasti edessäni lämmitteli Irlannin sijasta Suomi, joten jatkossa pitää muistaa ostaa lippu toiselta puolelta takasuoraa kuten Bulgaria-pelissä, kun näemmä Huuhkajat lämmittelee aina kaarteen edessä ja minä haluan nähdä heti vierasjoukkueen yksilöt tarkemmin suomalaisten ollessa tuttuja jo vuosien ajan. Onneksi kaukonäköni on kuitenkin kunnossa ja silmätestit aina priimaa, joten pystyin erottamaan irlantilaisetkin toiselta puolen kenttää. Hendrick erottui tietysti muutenkin tarzanhiuksissaan ja Hourihane valkoisissa tossuissaan. Mieleeni jäivät myös Horganin hyvät upotukset boksin reunalta alakulmiin molemmilla jaloilla. Transfermarktin mukaan hän toki on yhtä hyvä molemmilla jaloilla, joten sikäli tuo ei ollut yllättävää, mutta vedoissa oli siis erinomaista painavuutta niiden sujahtaessa alakulmiin. Hendrickilta nähtiin myös yksi näpsäkkä sijoitus oikeaan yläkulmaan. Irlannin avauskokoonpanon yksilöiden habituksiin oli sikälikin helppo tutustua, että he pelasivat höynää pääkatsomon edessä siten, että puolustuslinjalla oli punaiset liivit, pohjakaksikolla valkoiset ja ylänelikko veti vihreillä takeilla. Toisessa päässä Jensen tykitteli maalitolppiin muutamaan otteeseen puolestaan, mutta loppupeleissä ne eivät olleet huonoja enteitä, vaan hän vain säästeli tarkkuuttaan tosipaikkaan.
Irlannin avauskokoonpano yllätti siinä mielessä, että kierrätystä oli yllättävän vähän. Esimerkiksi Dohertykin jatkoi avauksessa, kun tarjolla olisi ollut Wales-pelissä kohtalaisesti esiintynyt Christie. Samoin Hourihanea ja Hendrickia kuormitettiin vain yhä lisää, vaikka uumoilin, että Cullen ja varsinkin Byrne voisivat saada mahdollisuutensa avauksessa vihdoin, mutta heistä Byrne ei ollut edes kokoonpanossa lopulta. McCarthyn poisjäännistä sentään tiedotettiin edeltävänä iltana. Idahin penkitys yllätti myös, kun hän oli kuitenkin syyskuussa avauksessa eikä ollut aiemmin pelannut tässä maaotteluikkunassa. Se, että Horgan vei Bradyn paikan oikealla, ei puolestaan hirveästi yllättänyt. Samalla Hourihanen oli luonnollistakin jatkaa avauksessa erikoistilanteiden vuoksi, kun Brady oli penkillä.
Erikoistilanteet:
Irlanti käytti kulmapotkuissaan tuttua 2+3 variaatiota. Ennen peliä aavistelin tosin, että vitosen alueella olisivat Connolly ja Maguire, mutta siellä olivatkin Hendrick ja Maguire, kun viimeksi ainakin Hendrick on ollut boksin reunalla, mutta nyt ilmeisesti Kenny halusi lisää pituutta boksiin, joten Hendrick oli siksi Maguiren seurana Hradeckyn edessä. Taaempana olivat sitten topparit ja Doherty, mikä ei yllättänyt. Connolly tarjosi lyhyen vaihtoehdon ja Horgan oli boksin reunalla, joten alas varmistamaan jäivät Molumby ja Stevens, jotka tekivät niin Walesiakin vastaan, joten tuo ennustus meni sentään oikein.
Suomi puolusti kulmat samoin kuin aiemmin. Kamara vartioi maalineduspelaajista Hendrickia ja sai seurakseen Taylorin, joka merkkasi Maguiren. Taaempana Toivio puolusti Duffya kuten ennustinkin (koska tiedossa oli, että Arajuuri puolustaa aluetta), Sparv O'Sheaa ja Granlund Dohertya. Uronen oli tolppamies Bulgaria-pelin tapaan ja ArajuRRi-Jensen kaksikko puolusti etualuetta kuten sopi odottaa. Avauksen nähtyäni tiesin myös heti, että Pukki-Soiri kaksikko ottaa pois lyhyet variaatiot ja puolustaa boksin reunaa. Heistä nimenomaan Pukki seurasi Connollya lähelle kulmalippua ja Soiri merkkasi boksin reunalta Horganin. Heti Hourihanen ensimmäinen kulmapotku 17. minuutilla kaarsi kohti Duffy-Toivio kaksikkoa vähemmän yllättäen. Tilanteessa oli kuitenkin rike, joten Suomi sai vapaapotkun selviten ongelmitta.
Ottelun lopussa tappioasemassa Irlanti sai tukun kulmapotkuja viimeisen vartin aikana. Kaikkiaan vieraat saivat viisi kulmaa toisella jaksolla ja nostivat viiden sijasta seitsemän pelaajaa boksiin. Vain Stevens ja Molumby jäivät yhä alemmas varmistamaan, tosin Molumby oli melko lähellä rangaistusalueen reunaakin kakkospalloja varten ja Stevens ihka yksin keskiympyrässä. Kentälle tullut Brady oli pallon takana ja muut seitsemän kenttäpelaajaa boksissa. Tuossa vaiheessa Suomi puolusti siten, että kaikki seitsemän irlantilaista otettiin vartiointiin. Uronen jäi yhä tolppamieheksi ja hänen lisäkseen boksissa oli kerrallaan vain yksi ylimääräinen pelaaja, kun Pukki/Pohjanpalo merkkasi Molymbyn boksin reunalta. Kaikkinensa kulmapotkujen puolustamisesta voi antaa kiitettävän arvosanan ja varsinkin Toivio piti Duffyn loistavasti kurissa.
Irlanti sai pari sivuvapaapotkua avausjaksolla vasemmalta. Ensimmäinen tuli 26. minuutilla Sparvin pysäyttäessä hyökkäyksen ja myöhempi puolestaan Granlundin vähän hölmömmästä rikkeestä selkäpuolelta. Sivuvapaapotkuissa Hourihanen lisäksi Horgan oli pallon takana, mutta kohteet boksissa olivat samat. Toisessa sivuvapaapotkussa Connolly lisäksi liikkui kuudentena pelaajana boksiin. Suomella oli silti 7v6 ylivoima. Kamara jäi boksin reunalle odottamaan kakkospalloa ja Pukki-Soiri kaksikko oli tietysti muurissa, koska omassa boksissa heistä ei ole hyötyä juurikaan. Heti ensimmäinen sivuvapaapotkukin kaarsi kohti Duffya ja Toiviota rangaistuspotkupisteestä vähän kohti takatolppaa, mutta tilanne oli paitsio. Toinenkin pallo kaarsi samaan osoitteeseen tuloksetta. Muistan nuo pallot erittäin hyvin, koska istuin aika lailla tasan tarkkaan Suomen boksin reunan kohdalla ja seurasin katseellani vain Toivio-Duffy kaksikkoa silmieni edessä. Suomi ei Bulgaria-pelin tapaan avausjaksolla saanut vapaapotkuja sellaisista paikoista, joista olisi voinut luoda erikoistilanteita, joten Irlantikin puolusti fiksusti rikkomatta.
Toisella jaksolla kulmien tapaan Irlanti nosti boksiin seitsemän kohdetta jopa tappioasemassa jättäen vain pallon takana olleen Bradyn lisäksi Molumby-Stevens kaksikon boksin ulkopuolelle. Suomella Pukki-Jensen kaksikko oli muurissa ainakin 79. minuutin vapaapotkussa ja muut omassa boksissa luomassa 8v7 ylivoimaa kohdealueelle. Suomelta en kyllä toiseltakaan jaksolta muista yhtään sivuvapaapotkua, jossa topparit olisi nostettu ylös.
Kulmapotkuja Huuhkajat sentään sai kaksi, yhden kummallakin puoliajalla. Ensimmäinen tuli 24. minuutilla ja pallon takana oli odotetusti Taylor, kun Niskanen oli penkillä. Rangaistusalueella Suomella oli viisi kohdepelaajaa tutusti sijoittuneena. Pukki oli vitosen alueella ja Arajuuri-Toivio-Sparv-Jensen nelikko pilkun tuntumassa. Heistä Arajuuri oli vielä erottuneena selvästi taaempana ja vähän samaan tapaan siis roolitettuna kuin normaalisti sivuvapaapotkuissa, joissa hän hakeutuu taka-alueelle. Boksin reunalla oli tutusti Kamara, mutta hän oli yksin, kun Soiri tarjosi kulmalipulla lyhyen vaihtoehdon. Yhtä kaikki, avauksen nähtyäni tiesin, että Kamara-Soiri kaksikko varmastikin on boksin ulkopuolella ja laitapuolustajat Granlund-Uronen jäävät alas varmistamaan kuten aina neljän alakerralla pelatessa.
Irlanti puolestaan puolusti kulmat ihan samoin kuin aiemmin. Se otti vartiointiin viisi suomalaista. Laiturit Connolly ja Horgan olivat puolestaan ottamassa pois lyhyen variaation luoden kulmalipulle 2v2-tilanteen ja boksin reunalla Kamaran merkkasi Maguire. Jos Suomella olisi ollut kaksi pelaajaa boksin reunalla, silloin laituripari olisi liikkunut merkkaamaan heidät ja Maguire olisi mennyt näennäisesti lähimmäksi Tayloria boksin kulmalle. Maalin edessä Hendrick merkkasi Pukin ja loput miesvartioijat olivat neljän puolustuslinjaan kuuluneet Stevens, O'Shea, Duffy ja Doherty. Yllättävää oli se, että normaalisti Stevens merkkaa kamaramaisesti sen vastustajan, joka on maalivahdin edessä oli vastassa sitten kuka tahansa, mutta nyt siinä roolissa oli Hendrick. Yksinäistä Arajuurta puolusti puolestaan vieraiden paras pääpelaaja Duffy, joten kotiläksyt oli tehty.
Irlannilla oli ihan odotetusti kaksi ylimääräistä pelaajaa puolustamassa vitosen aluetta ja heistä Hourihane oli toinen kuten aiemmissakin peleissä. Seurakseen hän sai Molumbyn, jolle tuokaan rooli ei ollut uusi. Ensimmäinen kulmapotku kaarsi Molumbyn ja Hourihanen väliin vitosen viivalle. Pukki juoksi vastaan, mutta niin teki Hendrick ja sai estettyä Teemua jatkamassa palloa vielä vaarallisempaan paikkaan. Connolly jatkoi kakkospallon puoleen kenttään ja Maguire kipitti perään. Purku oli niin korkea, että Granlundilla oli vaikeuksia saada palloa kuoletettua, mutta lopulta hän onnistui siinä jotenkin ja Maguire rikkoi selästä. Uronen oli vierellä vielä tietysti vielä varmistamassa, jos Granlund olisi vuotanut kohtalokkaasti, mutta niin ei käynyt. Toinen kulma tuli 59. minuutilla. Taylor antoi senkin ja Niskanen korvasi vain Soirin roolin tarjoamalla lyhyen vaihtoehdon. Tämäkin kulma kaarsi vitosen viivalle ja Hendrick oli nyt päineen ensimmäisenä välissä, joten mitään vaarallista Suomi ei tuostakaan saanut aikaan.
Suomi pallollisena vs Irlanti pallottomana
Suomi rakensi alhaalta tutusti 2-4-4 ja 2-3-5 malleilla. Alkuun käytössä oli pääosin 2-4-4 eli laitapuolustajat nousivat Sparvin ja Kamaran rinnalle. Ylänelikosta laiturit huolehtivat leveydestä ja kärkipari Jensen-Pukki tuli palloa vastaan välikaistoja pitkin. Irlanti jatkoi ylhäältä prässäämistä 4-4-2 muodossa, jota oli käyttänyt lokakuun aiemmissa maaotteluissaankin ja varsinkin EM-karsinnoissa McCarthyn aikana. Kennyn U21-joukkueessa käyttämästä ja syyskuussa sisään ajamasta 4-4-2 timantista ei ollut pihaustakaan jäljellä, vaan Irlanti käytännössä peilasi Suomen pelinrakentelun. Hendrick nousi ylimpään prässilinjaan Maguiren rinnalle prässäämään Suomen toppareita. Hendrick oli usein oikealla puolella ja pyrki jättämään Sparvin syöttövarjoon samalla, kun hän prässäsi Arajuurta. Samoin Maguiren prässätessä Toiviota tämä pyrki sulkemaan syöttösuunnan Kamaralle. Laiturit Horgan ja Connolly asemoivat puolestaan itsensä välikaistoille! He eivät halanneet missään nimessä sivurajaa, vaan olivat lähtökohtaisesti välikaistoilla ja iskivät kiinni laitapuolustajiin Uroseen ja Granlundiin, jos pallo näille kierrätettiin. Muutoin he siis tukkivat entistä enemmän keskustaa ja ohjasivat Suomen avauspelaamista laitakaistoille.
Hourihane-Molumby kaksikko keskellä puolestaan suojasi puolustuslinjaa. Heistä Molumby iski kiinni Sparviin ja Hourihane Kamaraan estämään kääntymisiä, jos Suomi kykeni pelaamaan pallon keskelle tuolle kaksikolle ohi Maguiren ja Hendrickin. Suomella oli varsinkin pelin alussa ongelmia prässin murtamisessa, kun se yritti pelata muodon sisään. Hradecky esimerkiksi pelasi kerran Kamaralle kovin ahtaaseen väliin ja tämä sai vain vaivoin palautettua pallon takaisin. Samoin Sparv sai ainakin kertaalleen haastavan syötön Hendrickin ja Molumbyn väliin muistaakseni Arajuurelta. Suomen kenttäpuoliskolla tilanne oli periaatteessa siis 6v6, joten lukumääräistä etua ei ollut Irlannin peilatessa tosiaan Suomen pelinrakentelun, joten etua olisi pitänyt hankkia voitetuilla 1v1-tilanteilla, mutta Kamarakin oli hyvin scoutattu ja hänessä oli välittömästi pelaaja iholla estämässä kääntymistä, jos Suomi yritti Glenin kautta edetä.
Välillä Irlannin 4-4-2 prässi muistutti jopa löyhää 4-2-4 muotoa eli koko ylänelikko oli samassa tasossa. Se johtui siitä, että Sparv-Kamara kaksikko keskellä nosti itsensä keskiviivalle kuten tekivät laitapuolustajatkin. Tuolla pyrittiin antamaan enemmän happea toppariparille Arajuuri-Toivio pelin avaamisessa eli Sparv ja Kamara ikään kuin imivät Hendrickin ja Maguiren kohti keskiviivaa. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta ja sikäli viisas kokeilu, kun ongelmia pelinavaamisessa paineen alla jonkin verran avausjaksolla oli.
Noin vartin kohdalla Suomi teki ratkaisun nostaa Uronen selkeästi ylemmäs keskiviivalle asti jopa eli avausmalli muuntui toviksi 2-3-5/3-2-5:een riippuen Sparvin/Kamaran liikkumisesta. Tämä johti siihen, että Irlannin prässi muistutti hetkellisesti 4-3-3:a, kun Horgan putosi niin ikään selvästi alemmas käytännössä Hourihanen ja Molumbyn tasolle seuratessaan Urosta ja samalla Connolly puolestaan nousi lähemmäs Maguire-Hendrick kaksikkoa. Kun Suomen keskustan kaksikosta sitten Sparv liikkui kohti sivurajaa täyttämään Urosen jättämää aukkoa ja jopa topparien tasolle asti, Hendrick prässäsi häntä. Maguire vaihtoi miestään Toiviosta Arajuureen ja Connolly puolestaan liikkui välikaistaltaan lähemmäs Toiviota asemoiden itsensä ikään kuin Joonan ja Albinin välimaastoon ja kipittäen heidän väliään, mutta ollen kuitenkin vähän lähempänä Toiviota, joka on pallollisena Granlundia parempi. Yllämainittu oli skenaario siis silloin, kun Suomen avausmalli oli lähempänä 3-2-5:tä. Jos ja kun avausmalli muistutti enemmän 2-3-5:tä eli Sparv ei pudonnut ihan niin alas täyttämään Urosen aukkoa, vaan liikkui enemmän sivuttaissuunnassa kohti sivurajaa jättäen Kamaran yksin tietysti keskelle, Hendrick prässäsi silloin taas Arajuurta ja pyrki jättämään Sparvin samalla syöttövarjoon. Tuolloin puolestaan Maguire liikkui lähemmäs Kamaraa estäen syöttöjä tälle ja Connolly yhä asemoi itsensä Toivion ja Granlundin väliin.
Suomen ylänelikon toiminnasta mieleen jäi noissa 2-3-5/3-2-5 skenaarioissa se, että Jensen putosi paljon palloa vastaan välikaistaa pitkin keskiviivalle asti Taylorin ja Urosen lähelle. Samalla hän veti tietysti Duffyn mukanaan ja loi tilaa tämän selustaan juoksuille, kun Irlannin alin linja nousi ylemmäs tukemaan prässiä ja pitämään kollektiivin tiiviinä, jotta Suomi ei päässyt pelaamaan muodon sisään. Vaikka Jensen aloitti pelin nimenomaan oikeana hyökkääjänä toppareista O'Shean puolella, avausjaksolla hän oli monesti vasen hyökkääjä pudoten siis keskiviivalle asti. Ehkä tuossa oli ideana se, että nopeampi Pukki olisi voinut hyödyntää Duffyn selustaan jäänyttä tilaa ja siksi he vaihtoivat puolia, mutta sen korkealla olleen alimman linjan takana olleen tilan hyödyntäminen jäi kyllä melko vähiin Dublinissa pelattuun otteluun verrattuna. Lisäksi Duffy ei aina lähtenyt Jensenin perään, koska Molumbykin oli kuitenkin tukkimassa syöttöväyliä hänen edessään.
Irlanti puolusti odotetusti ihailtavan tiiviisti syvällä niinä hetkinä, kun Suomi pääsi keskialueen yli. Keskustan ollessa tukossa ja muodon kapea laitureiden asemoidassa itsensä välikaistoille, laiturit kuitenkin valuivat kurinalaisesti rangaistusalueen reunalle asti ja pallon alla oli melkein aina käytännössä kahdeksan pelaajaa. Hendrick ei ihan niin alas pudonnut kuin joissain aiemmissa peleissä, jolloin Irlannin muoto on ollut syvällä 4-4-1-1, vaan jäi lähemmäs Maguirea pallon yläpuolelle muodon säilyessä 4-4-2:ssa. Laitureista varsinkin Horganin työmoraali alaspäin ihastutti. Hän auttoi jatkuvasti Dohertya puolustamaan Urosta ja Tayloria eikä Suomi kyennyt tuosta 2v2-asetelmasta luomaan oikein mitään laitakaistalta. Toki Irlannilla oli varmasti tiedossa, että Suomi suosinee vasenta laitaansa ja niin kävikin, kun Granlundilta nähtiin vain pari yksittäistä nousua avausjaksolla, joten sikäli Horgan oli hyvä valinta avaukseen Irlannin oikealle laidalle.
Irlannin keskikentän linjan antama tuki oli siis paljon parempaa kuin aiemmissa peleissä eikä Suomi oikein päässyt pelaamaan puolustuslinjan etupuolelle syvällä Irlannin kenttäpuoliskolla. Puolessa kentässä toki Pukki-Jensen kaksikolle pystyttiin pelaamaan jalkaan, mutta eivät hekään päässeet kääntymään tempokuljetuksiin maalia kohden, kun keskikentän linjasta prässättiin hyvin yläpuolelta loppuun asti, jolloin esimerkiksi Jenseninkin ympärillä oli pariin otteeseen hetkessä 4-5 irlantilaista.
EM-karsinnoissa puolestaan Irlannin puolustuslinja oli yhtä murtumaton kuin Uronen-Arajuuri-Toivio-Raitala nelikko ja eilenkin se kyllä hoiti hommansa joukkueen yhtenä suurimpana vahvuutena. Alinta linjaa Suomi ei montaa kertaa puhkonut ja varsinkin pelin alussa vasemman topparin O'Shean eteenpäin puolustaminen Jenseniä vastaan oli jopa rumaa katseltavaa suomalaisittain, koska niin jyrän alle Jensen jäi kaksinkamppailuissa (esimerkiksi heti avausminuutilla), mutta puolestaan toisella jaksolla O'Shea hieman väsyi eikä enää ajoissa ehtinyt prässäämään Jenseniä, kun tälle pelattiin pallo välikaistalle muodon sisään, vaan Jensen ehti usein ottaa sen ensimmäisen kosketuksen ja vasta sitten O'Shea oli iholla. Noh, eipä irlantilaisdebytanttia silti ohitettukaan toisaalta.
Seuraavaksi voisi käydä läpi pikaisesti muutamia tilanteita. 13. minuutilla Suomi onnistui ensi kerran kunnolla pelaamaan muodon sisään, kun muistaakseni Toivio löysi Jensenin oikealta välikaistalta O'Shean edestä ja tämä oli puolestaan ensi kerran myöhässä iholla. Jensen onnistui pudottamaan pallon Sparville ja säntäsi itse heti sitten O'Shean selustaan pystyyn. Sparv antoi seinäsyötön pystyyn tyhjää tilaa kohti, mutta syöttö jäi harmillisesti Jensenin kantapäähän. O'Shea oli toki tilanteessa hyvin mukana, joten mitään vaarallista tuosta ei välttämättä olisi syntynyt. Parin minuutin päästä puolestaan Toivio löysi avauksellaan ylänelikosta vastaan tulleen Taylorin välikaistalta ja tämä jatkoi laitaan Uroselle. Hourihane-Horgan kaksikko oli myöhässä prässin suhteen. Uronen löysi seuraavaksi Jensenin puolustuslinjan edestä Pukin päästettyä pallon lävitseen ja sännättyä pystyyn Duffyn selustaan. Jensen ei poiminut tuota juoksua (jollaisia nähtiin Dublinissa lukuisia), vaan vaihtoi puolta Soirille ja samalla Granlund reagoi hienosti pystyjuoksullaan Stevensin selustaan, kun tämä meni Soiria vastaan ja Connolly ei ollut hereillä tilanteessa paikkaamassa. Soiri poimi Granlundin juoksun välikaistaa pitkin ja tämä käänsi vielä hienosti takaviistoon tyhjään tilaan boksin reunalle, josta Kamara ampui päin Randolphia. Hieman myöhemmin Granlund teki vastaavan juoksun, mutta siinä Irlannin kommunikaatio pelasi paremmin, kun Hourihane seurasi juoksun, jottei Connollyn tarvinnut.
23. minuutilla puolestaan Taylor löytyi uudelleen vapaana vasemmalta välikaistalta Horganin ja Molumbyn välistä. Hän pääsi kääntymään tempokuljetukseen ja pelasi viereen Jensenille, joka yritti vielä vapauttaa Soirin linjan taakse, mutta Stevens pääsi väliin. Kamara oli muistaakseni se, joka antoi kaksi prässilinjaa lävistäneen syötön Taylorin jalkaan keskiviivalle eli toki Irlanninkin kollektiivin tiiviydessä on vielä Kennyllä työstämistä, mutta parempaan päin se on menossa.
32. minuutilla puolestaan Uronen löytyi vapaana keskiviivalta välikaistalta, kun Taylor oli hetkellisesti leveydessä. Uronen sai syötön alempaa (en nyt muista keltä), kääntyi ja pääsi kuskaamaan boksin reunalle asti, kunnes sitten Horgan oli ehtinyt Dohertyn avuksi luomaan 2v2-tilanteen Tayloria ja Urosta vastaan. Taylor toki oli puikahtaa molempien välistä boksin sisään, mutta Duffy pääsi katkoon rangaistusalueen sisällä pallon karattua hieman liiaksi ovelan harhautuksen jälkeen.
Toisen jakson alusta jäi mieleen tilanne 49. minuutilla, kun Sparv-Kamara kaksikko sahasi Irlannin prässin seinäsyötöllä ja samalla Pukki kirmasi Duffyn selustaan. Sparv poimi juoksun, mutta Doherty auttoi Duffya ja lopulta hidasti Teemun kulmalipulle, josta tämä käänsi keskeen kohti Tayloria, jolta vedettiin jalat alta boksin reunalla, mutta vapaapotkua ei tullut. Pukki oli saranapelaajana jälleen kelpo pysyen pallossa puolustuslinjan edessä, mutta hänen etuaan Duffyyn nähden nopeudessa ei kyetty hyödyntämään minusta niin hyvin kuin olisi pitänyt ja esimerkiksi Dublinissa hyödynnettiin muidenkin kuin Pukin toimesta.
65. minuutilla oli toinen hyvä esimerkki 32. minuutin huomion lisäksi siitä, kuinka Irlanti puolusti tiiviisti syvällä. Se valui kahdeksalla pelaajalla käytännössä pallon alle. Vaikka Taylorille luotiin kahdesti lyhyen ajan sisään eristetty 1v1-tilanne laidalle Dohertya vastaan siten, että Uronen/Sparv sitoi omalla sijoittumisellaan sisään tulleen Bradyn huomion, boksissa oli kuitenkin suurin piirtein 7v3 ylivoima ja kun ketään Pohjanpalon veroista pääpelaajaa Suomen ylänelikossa ei ollut, Dohertylle riitti vain etenemisen estäminen. Taylor sai oikean jalan pari kertaa auki, mutta keskityksien siivoamisessa ei ollut ongelmia vierailla ja tosiaan keskikentän linja oli niin lähellä puolustuslinjaa, että väleihin ei voinut keskelle pelata.
Johtoon siirryttyään Huuhkajilta nähtiin 70. minuutin kieppeillä parin minuutin ajan erinomaista pallolla puolustamista ja kellon kuluttamista hitaasti hyökäten. Ensin se vyöryi vasemmalta ja lopuksi oikealta palloa pitäen Irlannin alakahdeksikon ulkopuolella. Pidin tuosta. Kun muodon sisään oli paha pelata, Suomi piti sitten palloa suosiolla sen ulkopuolella aikaa kuluttaen ja "höynällä" tiloja etsien kuten Jensenkin totesi Viasatin haastattelussa pelin jälkeen eli hyökkäyskolmannekselle päästyään molemmat joukkueet oikeastaan joutuivat yrittämään vastustajan muodon liikuttamista pienillä syötöillä laita- ja välikaistoilla, mutta etujen saaminen oli haasteellista puolin ja toisin. Viimeinen vartti olikin sitten yhtä päätä ja Suomen pallollinen pelaaminen rajoittunutta viimeistään Kamaran karatessa vaihtoon.
Tämän maratonosion loppuun vielä pari negatiivista tilanteenvaihtoa, joissa loistivat erityisesti Sparv ja Arajuuri. Ensin pitää kuitenkin huomioida se, että kun Irlanti tosiaan puolusti syvällä kahdeksalla pelaajalla, EM-karsintojen tapaan kärkipelaaja jäi välillä vähän yksin riistojen jälkeisissä hetkissä. Hendrickin läsnäolo toki vähän auttoi Maguirea, ettei hän nyt ollut ihan niin urpona kuin McGoldrick usein viime vuonna, mutta esimerkiksi kun 33. minuutilla Irlanti mursi Suomen ensimmäisen vastaprässiaallon syvällä tapahtuneen riiston jälkeen ja pelasi pystyyn kohti Maguirea, tämä oli yksin Suomen toppareita vastaan ja Arajuuri pystyi ohjaamaan hänet kohti laitaan sekä liukumaan pallon rajoista yli. Samoin 65. minuutilla Connollyn liikkuessa riiston jälkeen Urosen selustassa olleeseen tilaan pystyyn, Arajuuri seurasi tätä ja voitti 1v1-tilanteen, kun apuja ei irlantilaiselle ollut. Tuon jälkeen Arajuuri vielä pystyi pelaamaan pallon eteenpäin omille Taylorille laitaa pitkin. 47. minuutilla Arajuuri oli puolestaan elementissään toisella puolella katkaisten Irlannin vastaiskun voimakkaalla liukutaklauksella suunnilleen puolessa välissä Suomen puoliskoa, kun Granlund oli pois paikaltaan. Tuon jälkeen irtopallo pelattiin Jensenille välikaistalle ja O'Shea oli myöhässä rappaamassa jaloille aiheuttaen vapaapotkun, joka pelattiin kuitenkin lyhyenä.
Arajuuren lisäksi Sparv teki pari tärkeää katkoa. 22. minuutilla esimerkiksi hän ensin Irlannin boksin ulkopuolella katkoi purun, pelasi viereen Uroselle ja tämä keskitti päin Duffya, mutta Sparv ei hämääntynyt, vaan juoksi kohti omaa maalia ja tuli taustalta tökkäämään pallon muistaakseni irti jälleen Maguirelta, kun Arajuuri hidasti tätä. 29. minuutilla Sparv tosin jätti taklaamatta, kun Hradeckyn avaus oli päätynyt Hourihanelle ja tämä jatkanut ykkösellä pallon eteenpäin Connollylle, joka pääsi ampumaan paristakymmenestä metristä, mutta reilusti yli maalin. Tuossa kohdin oli jopa viisasta jättää rikkomatta, koska varoitus olisi tullut varmasti ja tilanne oli sikäli kontrollissa, että puolustuslinja ei valunut boksin reunalta enää alemmas, vaan pakotti Connollyn joko ampumaan tai kokeilemaan murtavaa syöttöä.
Soiri pelasi vain 45 minuuttia, mutta ehti siinäkin ajassa pari kertaa vastaprässäämään terhakoilla askelillaan pallon takaisin Suomelle. Huuhkajat entiseen tapaan siis yritti kyllä syvällä Irlannin puoliskolla vastaprässätä pallon heti takaisin, mutta jos tavallaan ensimmäinen aalto ei toiminut, sitten vetäydyttiin muotoon tai juostiin kovaa omiin päin, jos Irlanti pelasi eteenpäin eikä sivuttain. Irlannin transitioista on hyvä käydä läpi vielä se vaarallisin 63. minuutilta. Toivion avaus kohti Jenseniä ei mennyt perille, vaan Stevens voitti ykköspallon. Koska menetys tapahtui lähellä keskiviivaa, Suomi ei pyrkinyt puolustamaan eteenpäin menetyksen jälkeen kovin voimakkaasti kuin Kamaran voimin, mutta tämä ohitettiin helposti. Stevens löysi syötöllä eteenpäin linjojen välistä Hendrickin, joka kääntyi kuljetukseen ja samalla Stevens jatkoi liikettään boksiin. Sparv seurasi Stevensin juoksun ja Kamara yritti takaprässätä Hendrickia, mutta etumatkaa oli liikaa, joten Hendrick pääsi kuskaamaan boksin reunalle asti. Puolustuslinja lopetti siinä kohdin taas perääntymisen, mutta Arajuuren liukutaklaus meni ohi ja Hendrick sai pelattua pallon boksiin juosseelle Stevensille. Tämä sai vähän onnellakin pallon puolittain haltuun Sparvin vieressä ja nosti sen sitten ristikkoon. Tuokin tilanne käynnistyi kuitenkin siitä, kun Irlannin 4-4-2 prässissä Hendrick sulki Arajuurta ja Maguiren vaihdon myötä kärkeen siirtynyt Connolly ahdisti Toiviota pelaamaan eteenpäin johonkin suuntaan. Keskellä Sparv-Kamara kaksikko ei ollut auki, joten ainoa vaihtoehto oli Jensen, mutta ajatukset eivät menneet yhteen ja Toivio pelasi ennemmin linjan etupuolelle kuin selustaan, jonne Jensen oletti pallon tulevan.
Summa summarum, Suomi oli pallollisena Bulgaria-pelin tapaan omalla kenttäpuoliskollaan minusta aika huolellinen ja Irlannin riistot tapahtuivat pääosin syvällä ja kun Maguire oli usein turhan yksin, Suomi puolusti ihan kiitettävästi negatiiviset tilanteenvaihtonsa Arajuuren ja Sparvin johdolla varsinkin.
|
