FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
21.10.2020 klo 07:43:23 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 139 [140] 141
 
Kirjoittaja Aihe: Treenihöntsää Gdanskissa 7.10., Kansojen Liigaa Stadikalla (BUL 11., IRL 14.10.)  (Luettu 112806 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
6-paikka

Poissa Poissa


Vastaus #3475 : 15.10.2020 klo 14:05:35

Ei Jollen suoritus mielestäni mikään löysä ollut. Onko joku forumisti yrittänyt yksittäisenä kärkenä prässätä kun pallo on vastustajalla hyvin hallussa ja oma väsynyt joukkue muutenkin ns. asemissa? Niinpä.

Olihan se tosi löysä. Olisi saanut peitettyä paremmin syöttösuuntia jos olisi ollut reippaammin liikkeellä. Anteeksi jos olen naiivi tai vanhanaikainen, mutta kyllä vaadin vaihdosta tulleelta pelaajalta aktiivisempaa prässiä lopussa. Vaikka sillä sitten saataisiinkin vain se yksi tai kaksi tilannetta vähän hidastettua.

Tai siis miksi ei juokse? Virtaa varmasti kuitenkin riittäisi juoksemisen lisäksi niiden mahdollisten kukkupallojen voittamiseen. Nyt Jolle oli ihan turhake.
« Viimeksi muokattu: 15.10.2020 klo 14:08:12 kirjoittanut 6-paikka »
#10

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JJK


Vastaus #3476 : 15.10.2020 klo 14:14:03

Olihan se tosi löysä. Olisi saanut peitettyä paremmin syöttösuuntia jos olisi ollut reippaammin liikkeellä. Anteeksi jos olen naiivi tai vanhanaikainen, mutta kyllä vaadin vaihdosta tulleelta pelaajalta aktiivisempaa prässiä lopussa. Vaikka sillä sitten saataisiinkin vain se yksi tai kaksi tilannetta vähän hidastettua.

Tai siis miksi ei juokse? Virtaa varmasti kuitenkin riittäisi juoksemisen lisäksi niiden mahdollisten kukkupallojen voittamiseen. Nyt Jolle oli ihan turhake.
Samaa mieltä. Jo tietynlainen löntystely näkyi Bulgaria pelissäkin.
ginikettu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK (BJK)


Vastaus #3477 : 15.10.2020 klo 14:19:58

Samaa mieltä. Jo tietynlainen löntystely näkyi Bulgaria pelissäkin.
Jollen löntystely voi olla sitä, että yrittää noudattaa ohjeistusta. Perinteisesti jolle on näissä tilanteissa muistaakseni höntyillyt ajoittain tilanteista ohi. En tosin tiedä mitä tuollaisella on voitu hakea ja onko edes hyötyä yksinäisen prässääjän juosta pallolliseen kiinni, vai pyrkiä yksittäisiä syöttösuuntia katkomalla etäämmältä ohjaamaan pelinavaamista haluttuun suuntaan.
Nasde

Poissa Poissa


Vastaus #3478 : 15.10.2020 klo 14:27:25

Jollen löntystely voi olla sitä, että yrittää noudattaa ohjeistusta. Perinteisesti jolle on näissä tilanteissa muistaakseni höntyillyt ajoittain tilanteista ohi. En tosin tiedä mitä tuollaisella on voitu hakea ja onko edes hyötyä yksinäisen prässääjän juosta pallolliseen kiinni, vai pyrkiä yksittäisiä syöttösuuntia katkomalla etäämmältä ohjaamaan pelinavaamista haluttuun suuntaan.

Voi ihan hyvin peittää syöttösuuntia eikä lähteä juoksemaan pallon perässä mutta se aktiivisuus ja reagoinnin nopeus oli kuin jostain pubisarjan höntsästä.
DAF

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JJK, Futbolnyi Klub Zenit Sankt-Peterburg


Vastaus #3479 : 15.10.2020 klo 14:33:39

Mahdollisuus MM-jatkokarsintaan se isoin juttu monelle.

Tai ehkä vielä suurempi se mahdollisuus oletettuun EM2024-jatkokarsintaan (sikäli kun järjestelmä säilyy). A-tasolta kun sinne päässevät tuolloinkin käytännössä kaikki.
Beth

Poissa Poissa


Vastaus #3480 : 15.10.2020 klo 14:36:06

Yksi tärkeimmistä tämän maaottelutauon asioista oli huomata Sparvin palanneen tasolleen ja edellisen kerran huonojen otteiden olleen vaan yksittäinen notkahdus. Tim on joukkueen kapteeni ja äärimmäisen tärkeä pelaaja, jonka ehdottomasti toivon olevan vielä ensi kesänä hyvässä tikissä ja ehdoton avauksen pelaaja.
Kurkkusalaatti

Poissa Poissa


Vastaus #3481 : 15.10.2020 klo 14:52:33

Pukkiahan on juoksutettu "muutama" matsi yksinäisenä kärkenä maajoukkueessa. Noita kun muistelee, niin mieluummin näitä Riven kuvioita katselee, kun pääosin yritetään itsekin hyökätä. Viitaten siis tuohon Jollen rooliin lopussa.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #3482 : 15.10.2020 klo 14:57:29

En muista matsia, jossa Sparv olisi pelannut näin paljon syöttöjä ylöspäin.
Tuon lisäksi nousi useampaan kertaan JUOSTEN  lähes hyökkäyksen kärjeksi, mutta ei saanut syöttöjä tai ei tulleet perille tai jotain.
Siinä sitten pelkäsi, ettei Irlanti käännä nopeasti, kun yksi tärkeä ukko puuttuu puolustuksesta.

Tämä. Kun oikein toistaa niitä mantroja Pukin kuivasta kaudesta, niin uskoohan kansa. Tänäänkin Teme oli työmies, mutta kansa (ja selostaja) laskee maaleja..
Komp ja rautalangasta, ilman Pukkia ei olisi tullut maalia Suomelle. Kaksi huippuluokan suoritusta.
- haistoi tilanteen ja sai pallon haltuun maalivahdin avauksesta
- juuri sopiva keso oikeaan paikkaan

Jos jompikumpi olisi puuttunut, niin ei Suomi mitään maalia olisi saanut.

Jollesta sen verran, että taisi hävitä kaikki päätaistelut, kun Suomi purki lopussa hätärinä ilmapurkupalloja. Oliko purut paniikkia vai oliko taktiikkana, että Jolle hyvänä pääpelaajna hoitaisi niistä joitakin itselleen ja ajanpeluuta?

The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #3483 : 15.10.2020 klo 15:06:42

Jollesta sen verran, että taisi hävitä kaikki päätaistelut, kun Suomi purki lopussa hätärinä ilmapurkupalloja. Oliko purut paniikkia vai oliko taktiikkana, että Jolle hyvänä pääpelaajna hoitaisi niistä joitakin itselleen ja ajanpeluuta?

- Shane Duffy.
Hadji

Poissa Poissa


Vastaus #3484 : 15.10.2020 klo 15:14:23

- Shane Duffy.

- Toisessa päässä stratosfääreissä Paulus Arajuuri.
BiriBiri

Poissa Poissa


Vastaus #3485 : 15.10.2020 klo 15:19:42

- Shane Duffy.
Jep. Taisi Pikkukin saada hengityksensä kulkemaan vasta maalinsa jälkeen. Toisella minuutilla tuli se töötti. :/
The Real Wolf

Poissa Poissa


Vastaus #3486 : 15.10.2020 klo 15:28:39

- Toisessa päässä stratosfääreissä Paulus Arajuuri.

- Ilman muuta. Ylos

Jep. Taisi Pikkukin saada hengityksensä kulkemaan vasta maalinsa jälkeen. Toisella minuutilla tuli se töötti. :/

- Joo. Ja hienoa, että näissäkin osataan jo pitää puolemme. Sparvista aiemmin:

Psykologisesti tärkeä kova, vähän jopa ruma taklauskin ekalla jaksolla, josta onnekkaasti selvisi ilman korttia.
Plusnic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Melchester Rovers


Vastaus #3487 : 15.10.2020 klo 15:41:25

Jep. Taisi Pikkukin saada hengityksensä kulkemaan vasta maalinsa jälkeen. Toisella minuutilla tuli se töötti.

Ei liennyt sattuma että juuri Jensenille "luulot pois" -taklaus. Ei tehonnut, nännännää
BiriBiri

Poissa Poissa


Vastaus #3488 : 15.10.2020 klo 15:49:42

Ei liennyt sattuma että juuri Jensenille "luulot pois" -taklaus. Ei tehonnut, nännännää
Ei ainakaan ratkaissut, Pikku ratkaisi :) Mutta taisi kyllä tehota jossain määrin, huh. En nyt viitsi kysyä, mutta hieman sukkasillaan loppumatsi, ja vissiin kolme ilmataistelua jätti suosiolla väliin myöhemmin. Loppuviikko Buranalla sitten...
Rhythm Carp

Poissa Poissa


Vastaus #3489 : 15.10.2020 klo 15:57:09

Ei ainakaan ratkaissut, Pikku ratkaisi :) Mutta taisi kyllä tehota jossain määrin, huh. En nyt viitsi kysyä, mutta hieman sukkasillaan loppumatsi, ja vissiin kolme ilmataistelua jätti suosiolla väliin myöhemmin. Loppuviikko Buranalla sitten...

Kyllähän se itsekin ajeli rajusti kortin arvoisesti Tottenhamin avausmiehen (olikin #22 eikä #2) vielä 1. jaksolla.
« Viimeksi muokattu: 15.10.2020 klo 17:11:44 kirjoittanut Rhythm Carp »
Terran

Poissa Poissa


Vastaus #3490 : 15.10.2020 klo 16:04:20

Oli hieno ilta eilen! Vaikeimman kautta lopulta mentiin, mutta voitto on aina voitto. Eikä vastustaja pelannut huonosti. Tuskallisen selväksi kävi, että Suomen selkäranka on Luke-Arajuuri-Toivio-Sparv-Kamara-Pukki. Jokaisella oli käytännössä korvaamattoman merkittävä rooli voiton kannalta.

Luke torjui taidolla ja rauhallisuudella, jota harvalla maalivahdilla maailmassa on. Arajuuren taklaukset sytyttivät paitsi kanssapelaajat, myös yleisön. Toivio ei tainnut tehdä alaspäin virheen virhettä. Sparv pelasi yllättävän rohkeasti ylöspäin ja johti joukkojaan edestä. Kamara oli oma itsensä, keskikentän pallollisen pelin sielu. Pukki teki valtavasti töitä, joka lopulta palkittiin upeana esityönä maaliin. Kun kaikki edellä kehutut ovat samaan aikaan kentällä, Suomen peliä katsoo hyvin luottavaisin mielin.
BiriBiri

Poissa Poissa


Vastaus #3491 : 15.10.2020 klo 16:54:20

Kyllähän se itsekin ajeli rajusti kortin arvoisesti Tottenhamin avausmiehen vielä 1. jaksolla.
Tuo jäi osittain "silmänvarjoon" Itseltä, mutta eikö se ollut pakkolanaus, estämään vastaisku hävityn tilanteen jälkeen?
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #3492 : 15.10.2020 klo 19:54:31

Suomi - Irlanti 1-0 14.10.2020, Kansojen liiga

Suomi 4-4-2

Pukki 10 - Jensen 9
Taylor 8 - Sparv 14 - Kamara 6 - Soiri 13
Uronen 18 - Arajuuri 2 - Toivio 4 - Granlund 3
Hradecky 1

Irlanti 4-2-3-1

Maguire 8
Connolly 7 - Hendrick 13 - Horgan 11
Hourihane 6  - Molumby 22
Stevens 3 - O'Shea 15 - Duffy 4 - Doherty 2
Randolph 23

Sunnuntaina istuin E-katsomossa, mutta tällä kertaa testasin pykälän halvempaa kategoriaa. Istuin siis G1-katsomossa eli takasuoran kulmassa. Istumapaikka oli sikäli pettymys, että näkyvyyttä rajoitti täysin turha ristikkokaide keskellä katsomoa. Ilmeisesti tuon kaiteen tarkoitus oli erottaa E- ja G-katsomot toisistaan, mutta se peitti ikävästi näkyvyyttä, jos ja kun istumapaikka oli maksimissaan viiden tuolin päässä kaiteesta. Ehkäpä tuon kaiteen olisi edes voinut jättää puolet matalammaksi, jos sellainen oli pakko tehdä?

Ennen ottelua poikkeuksellisesti ennen suoraan katsomoon menoa testasin tarjolla ollutta purtavaa, koska en ehtinyt syödä ennen stadionille siirtymistä. Ostin kolmioleivän ja pienen Pepsi-tölkin hintaan 10,50. Molemmat läpäisivät testin. Maksupääte vain tilttasi edeltävän asiakkaan kohdalla, joten maksu suoritettiin käteisellä, mutta se ei ollut minulle ongelma, koska kannan aina käteistä mukanani ja suosin jopa sitä korttimaksamisen sijaan. Noh, eiköhän kassa saatu kuntoon pian minun jälkeeni.

Katsomoon talsin 18.20. Molemmat joukkueet olivatkin jo lämmittelemässä silloin. Valitettavasti edessäni lämmitteli Irlannin sijasta Suomi, joten jatkossa pitää muistaa ostaa lippu toiselta puolelta takasuoraa kuten Bulgaria-pelissä, kun näemmä Huuhkajat lämmittelee aina kaarteen edessä ja minä haluan nähdä heti vierasjoukkueen yksilöt tarkemmin suomalaisten ollessa tuttuja jo vuosien ajan. Onneksi kaukonäköni on kuitenkin kunnossa ja silmätestit aina priimaa, joten pystyin erottamaan irlantilaisetkin toiselta puolen kenttää. Hendrick erottui tietysti muutenkin tarzanhiuksissaan ja Hourihane valkoisissa tossuissaan. Mieleeni jäivät myös Horganin hyvät upotukset boksin reunalta alakulmiin molemmilla jaloilla. Transfermarktin mukaan hän toki on yhtä hyvä molemmilla jaloilla, joten sikäli tuo ei ollut yllättävää, mutta vedoissa oli siis erinomaista painavuutta niiden sujahtaessa alakulmiin. Hendrickilta nähtiin myös yksi näpsäkkä sijoitus oikeaan yläkulmaan. Irlannin avauskokoonpanon yksilöiden habituksiin oli sikälikin helppo tutustua, että he pelasivat höynää pääkatsomon edessä siten, että puolustuslinjalla oli punaiset liivit, pohjakaksikolla valkoiset ja ylänelikko veti vihreillä takeilla. Toisessa päässä Jensen tykitteli maalitolppiin muutamaan otteeseen puolestaan, mutta loppupeleissä ne eivät olleet huonoja enteitä, vaan hän vain säästeli tarkkuuttaan tosipaikkaan.

Irlannin avauskokoonpano yllätti siinä mielessä, että kierrätystä oli yllättävän vähän. Esimerkiksi Dohertykin jatkoi avauksessa, kun tarjolla olisi ollut Wales-pelissä kohtalaisesti esiintynyt Christie. Samoin Hourihanea ja Hendrickia kuormitettiin vain yhä lisää, vaikka uumoilin, että Cullen ja varsinkin Byrne voisivat saada mahdollisuutensa avauksessa vihdoin, mutta heistä Byrne ei ollut edes kokoonpanossa lopulta. McCarthyn poisjäännistä sentään tiedotettiin edeltävänä iltana. Idahin penkitys yllätti myös, kun hän oli kuitenkin syyskuussa avauksessa eikä ollut aiemmin pelannut tässä maaotteluikkunassa. Se, että Horgan vei Bradyn paikan oikealla, ei puolestaan hirveästi yllättänyt. Samalla Hourihanen oli luonnollistakin jatkaa avauksessa erikoistilanteiden vuoksi, kun Brady oli penkillä.

Erikoistilanteet:

Irlanti käytti kulmapotkuissaan tuttua 2+3 variaatiota. Ennen peliä aavistelin tosin, että vitosen alueella olisivat Connolly ja Maguire, mutta siellä olivatkin Hendrick ja Maguire, kun viimeksi ainakin Hendrick on ollut boksin reunalla, mutta nyt ilmeisesti Kenny halusi lisää pituutta boksiin, joten Hendrick oli siksi Maguiren seurana Hradeckyn edessä. Taaempana olivat sitten topparit ja Doherty, mikä ei yllättänyt. Connolly tarjosi lyhyen vaihtoehdon ja Horgan oli boksin reunalla, joten alas varmistamaan jäivät Molumby ja Stevens, jotka tekivät niin Walesiakin vastaan, joten tuo ennustus meni sentään oikein.

Suomi puolusti kulmat samoin kuin aiemmin. Kamara vartioi maalineduspelaajista Hendrickia ja sai seurakseen Taylorin, joka merkkasi Maguiren. Taaempana Toivio puolusti Duffya kuten ennustinkin (koska tiedossa oli, että Arajuuri puolustaa aluetta), Sparv O'Sheaa ja Granlund Dohertya. Uronen oli tolppamies Bulgaria-pelin tapaan ja ArajuRRi-Jensen kaksikko puolusti etualuetta kuten sopi odottaa. Avauksen nähtyäni tiesin myös heti, että Pukki-Soiri kaksikko ottaa pois lyhyet variaatiot ja puolustaa boksin reunaa. Heistä nimenomaan Pukki seurasi Connollya lähelle kulmalippua ja Soiri merkkasi boksin reunalta Horganin. Heti Hourihanen ensimmäinen kulmapotku 17. minuutilla kaarsi kohti Duffy-Toivio kaksikkoa vähemmän yllättäen. Tilanteessa oli kuitenkin rike, joten Suomi sai vapaapotkun selviten ongelmitta.

Ottelun lopussa tappioasemassa Irlanti sai tukun kulmapotkuja viimeisen vartin aikana. Kaikkiaan vieraat saivat viisi kulmaa toisella jaksolla ja nostivat viiden sijasta seitsemän pelaajaa boksiin. Vain Stevens ja Molumby jäivät yhä alemmas varmistamaan, tosin Molumby oli melko lähellä rangaistusalueen reunaakin kakkospalloja varten ja Stevens ihka yksin keskiympyrässä. Kentälle tullut Brady oli pallon takana ja muut seitsemän kenttäpelaajaa boksissa. Tuossa vaiheessa Suomi puolusti siten, että kaikki seitsemän irlantilaista otettiin vartiointiin. Uronen jäi yhä tolppamieheksi ja hänen lisäkseen boksissa oli kerrallaan vain yksi ylimääräinen pelaaja, kun Pukki/Pohjanpalo merkkasi Molymbyn boksin reunalta. Kaikkinensa kulmapotkujen puolustamisesta voi antaa kiitettävän arvosanan ja varsinkin Toivio piti Duffyn loistavasti kurissa.

Irlanti sai pari sivuvapaapotkua avausjaksolla vasemmalta. Ensimmäinen tuli 26. minuutilla Sparvin pysäyttäessä hyökkäyksen ja myöhempi puolestaan Granlundin vähän hölmömmästä rikkeestä selkäpuolelta. Sivuvapaapotkuissa Hourihanen lisäksi Horgan oli pallon takana, mutta kohteet boksissa olivat samat. Toisessa sivuvapaapotkussa Connolly lisäksi liikkui kuudentena pelaajana boksiin. Suomella oli silti 7v6 ylivoima. Kamara jäi boksin reunalle odottamaan kakkospalloa ja Pukki-Soiri kaksikko oli tietysti muurissa, koska omassa boksissa heistä ei ole hyötyä juurikaan. Heti ensimmäinen sivuvapaapotkukin kaarsi kohti Duffya ja Toiviota rangaistuspotkupisteestä vähän kohti takatolppaa, mutta tilanne oli paitsio. Toinenkin pallo kaarsi samaan osoitteeseen tuloksetta. Muistan nuo pallot erittäin hyvin, koska istuin aika lailla tasan tarkkaan Suomen boksin reunan kohdalla ja seurasin katseellani vain Toivio-Duffy kaksikkoa silmieni edessä. Suomi ei Bulgaria-pelin tapaan avausjaksolla saanut vapaapotkuja sellaisista paikoista, joista olisi voinut luoda erikoistilanteita, joten Irlantikin puolusti fiksusti rikkomatta.

Toisella jaksolla kulmien tapaan Irlanti nosti boksiin seitsemän kohdetta jopa tappioasemassa jättäen vain pallon takana olleen Bradyn lisäksi Molumby-Stevens kaksikon boksin ulkopuolelle. Suomella Pukki-Jensen kaksikko oli muurissa ainakin 79. minuutin vapaapotkussa ja muut omassa boksissa luomassa 8v7 ylivoimaa kohdealueelle. Suomelta en kyllä toiseltakaan jaksolta muista yhtään sivuvapaapotkua, jossa topparit olisi nostettu ylös.

Kulmapotkuja Huuhkajat sentään sai kaksi, yhden kummallakin puoliajalla. Ensimmäinen tuli 24. minuutilla ja pallon takana oli odotetusti Taylor, kun Niskanen oli penkillä. Rangaistusalueella Suomella oli viisi kohdepelaajaa tutusti sijoittuneena. Pukki oli vitosen alueella ja Arajuuri-Toivio-Sparv-Jensen nelikko pilkun tuntumassa. Heistä Arajuuri oli vielä erottuneena selvästi taaempana ja vähän samaan tapaan siis roolitettuna kuin normaalisti sivuvapaapotkuissa, joissa hän hakeutuu taka-alueelle. Boksin reunalla oli tutusti Kamara, mutta hän oli yksin, kun Soiri tarjosi kulmalipulla lyhyen vaihtoehdon. Yhtä kaikki, avauksen nähtyäni tiesin, että Kamara-Soiri kaksikko varmastikin on boksin ulkopuolella ja laitapuolustajat Granlund-Uronen jäävät alas varmistamaan kuten aina neljän alakerralla pelatessa.

Irlanti puolestaan puolusti kulmat ihan samoin kuin aiemmin. Se otti vartiointiin viisi suomalaista. Laiturit Connolly ja Horgan olivat puolestaan ottamassa pois lyhyen variaation luoden kulmalipulle 2v2-tilanteen ja boksin reunalla Kamaran merkkasi Maguire. Jos Suomella olisi ollut kaksi pelaajaa boksin reunalla, silloin laituripari olisi liikkunut merkkaamaan heidät ja Maguire olisi mennyt näennäisesti lähimmäksi Tayloria boksin kulmalle. Maalin edessä Hendrick merkkasi Pukin ja loput miesvartioijat olivat neljän puolustuslinjaan kuuluneet Stevens, O'Shea, Duffy ja Doherty. Yllättävää oli se, että normaalisti Stevens merkkaa kamaramaisesti sen vastustajan, joka on maalivahdin edessä oli vastassa sitten kuka tahansa, mutta nyt siinä roolissa oli Hendrick. Yksinäistä Arajuurta puolusti puolestaan vieraiden paras pääpelaaja Duffy, joten kotiläksyt oli tehty.

Irlannilla oli ihan odotetusti kaksi ylimääräistä pelaajaa puolustamassa vitosen aluetta ja heistä Hourihane oli toinen kuten aiemmissakin peleissä. Seurakseen hän sai Molumbyn, jolle tuokaan rooli ei ollut uusi. Ensimmäinen kulmapotku kaarsi Molumbyn ja Hourihanen väliin vitosen viivalle. Pukki juoksi vastaan, mutta niin teki Hendrick ja sai estettyä Teemua jatkamassa palloa vielä vaarallisempaan paikkaan. Connolly jatkoi kakkospallon puoleen kenttään ja Maguire kipitti perään. Purku oli niin korkea, että Granlundilla oli vaikeuksia saada palloa kuoletettua, mutta lopulta hän onnistui siinä jotenkin ja Maguire rikkoi selästä. Uronen oli vierellä vielä tietysti vielä varmistamassa, jos Granlund olisi vuotanut kohtalokkaasti, mutta niin ei käynyt. Toinen kulma tuli 59. minuutilla. Taylor antoi senkin ja Niskanen korvasi vain Soirin roolin tarjoamalla lyhyen vaihtoehdon. Tämäkin kulma kaarsi vitosen viivalle ja Hendrick oli nyt päineen ensimmäisenä välissä, joten mitään vaarallista Suomi ei tuostakaan saanut aikaan.

Suomi pallollisena vs Irlanti pallottomana

Suomi rakensi alhaalta tutusti 2-4-4 ja 2-3-5 malleilla. Alkuun käytössä oli pääosin 2-4-4 eli laitapuolustajat nousivat Sparvin ja Kamaran rinnalle. Ylänelikosta laiturit huolehtivat leveydestä ja kärkipari Jensen-Pukki tuli palloa vastaan välikaistoja pitkin. Irlanti jatkoi ylhäältä prässäämistä 4-4-2 muodossa, jota oli käyttänyt lokakuun aiemmissa maaotteluissaankin ja varsinkin EM-karsinnoissa McCarthyn aikana. Kennyn U21-joukkueessa käyttämästä ja syyskuussa sisään ajamasta 4-4-2 timantista ei ollut pihaustakaan jäljellä, vaan Irlanti käytännössä peilasi Suomen pelinrakentelun. Hendrick nousi ylimpään prässilinjaan Maguiren rinnalle prässäämään Suomen toppareita. Hendrick oli usein oikealla puolella ja pyrki jättämään Sparvin syöttövarjoon samalla, kun hän prässäsi Arajuurta. Samoin Maguiren prässätessä Toiviota tämä pyrki sulkemaan syöttösuunnan Kamaralle. Laiturit Horgan ja Connolly asemoivat puolestaan itsensä välikaistoille! He eivät halanneet missään nimessä sivurajaa, vaan olivat lähtökohtaisesti välikaistoilla ja iskivät kiinni laitapuolustajiin Uroseen ja Granlundiin, jos pallo näille kierrätettiin. Muutoin he siis tukkivat entistä enemmän keskustaa ja ohjasivat Suomen avauspelaamista laitakaistoille.

Hourihane-Molumby kaksikko keskellä puolestaan suojasi puolustuslinjaa. Heistä Molumby iski kiinni Sparviin ja Hourihane Kamaraan estämään kääntymisiä, jos Suomi kykeni pelaamaan pallon keskelle tuolle kaksikolle ohi Maguiren ja Hendrickin. Suomella oli varsinkin pelin alussa ongelmia prässin murtamisessa, kun se yritti pelata muodon sisään. Hradecky esimerkiksi pelasi kerran Kamaralle kovin ahtaaseen väliin ja tämä sai vain vaivoin palautettua pallon takaisin. Samoin Sparv sai ainakin kertaalleen haastavan syötön Hendrickin ja Molumbyn väliin muistaakseni Arajuurelta. Suomen kenttäpuoliskolla tilanne oli periaatteessa siis 6v6, joten lukumääräistä etua ei ollut Irlannin peilatessa tosiaan Suomen pelinrakentelun, joten etua olisi pitänyt hankkia voitetuilla 1v1-tilanteilla, mutta Kamarakin oli hyvin scoutattu ja hänessä oli välittömästi pelaaja iholla estämässä kääntymistä, jos Suomi yritti Glenin kautta edetä.

Välillä Irlannin 4-4-2 prässi muistutti jopa löyhää 4-2-4 muotoa eli koko ylänelikko oli samassa tasossa. Se johtui siitä, että Sparv-Kamara kaksikko keskellä nosti itsensä keskiviivalle kuten tekivät laitapuolustajatkin. Tuolla pyrittiin antamaan enemmän happea toppariparille Arajuuri-Toivio pelin avaamisessa eli Sparv ja Kamara ikään kuin imivät Hendrickin ja Maguiren kohti keskiviivaa. Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta ja sikäli viisas kokeilu, kun ongelmia pelinavaamisessa paineen alla jonkin verran avausjaksolla oli.

Noin vartin kohdalla Suomi teki ratkaisun nostaa Uronen selkeästi ylemmäs keskiviivalle asti jopa eli avausmalli muuntui toviksi 2-3-5/3-2-5:een riippuen Sparvin/Kamaran liikkumisesta. Tämä johti siihen, että Irlannin prässi muistutti hetkellisesti 4-3-3:a, kun Horgan putosi niin ikään selvästi alemmas käytännössä Hourihanen ja Molumbyn tasolle seuratessaan Urosta ja samalla Connolly puolestaan nousi lähemmäs Maguire-Hendrick kaksikkoa. Kun Suomen keskustan kaksikosta sitten Sparv liikkui kohti sivurajaa täyttämään Urosen jättämää aukkoa ja jopa topparien tasolle asti, Hendrick prässäsi häntä. Maguire vaihtoi miestään Toiviosta Arajuureen ja Connolly puolestaan liikkui välikaistaltaan lähemmäs Toiviota asemoiden itsensä ikään kuin Joonan ja Albinin välimaastoon ja kipittäen heidän väliään, mutta ollen kuitenkin vähän lähempänä Toiviota, joka on pallollisena Granlundia parempi. Yllämainittu oli skenaario siis silloin, kun Suomen avausmalli oli lähempänä 3-2-5:tä. Jos ja kun avausmalli muistutti enemmän 2-3-5:tä eli Sparv ei pudonnut ihan niin alas täyttämään Urosen aukkoa, vaan liikkui enemmän sivuttaissuunnassa kohti sivurajaa jättäen Kamaran yksin tietysti keskelle, Hendrick prässäsi silloin taas Arajuurta ja pyrki jättämään Sparvin samalla syöttövarjoon. Tuolloin puolestaan Maguire liikkui lähemmäs Kamaraa estäen syöttöjä tälle ja Connolly yhä asemoi itsensä Toivion ja Granlundin väliin.

Suomen ylänelikon toiminnasta mieleen jäi noissa 2-3-5/3-2-5 skenaarioissa se, että Jensen putosi paljon palloa vastaan välikaistaa pitkin keskiviivalle asti Taylorin ja Urosen lähelle. Samalla hän veti tietysti Duffyn mukanaan ja loi tilaa tämän selustaan juoksuille, kun Irlannin alin linja nousi ylemmäs tukemaan prässiä ja pitämään kollektiivin tiiviinä, jotta Suomi ei päässyt pelaamaan muodon sisään. Vaikka Jensen aloitti pelin nimenomaan oikeana hyökkääjänä toppareista O'Shean puolella, avausjaksolla hän oli monesti vasen hyökkääjä pudoten siis keskiviivalle asti. Ehkä tuossa oli ideana se, että nopeampi Pukki olisi voinut hyödyntää Duffyn selustaan jäänyttä tilaa ja siksi he vaihtoivat puolia, mutta sen korkealla olleen alimman linjan takana olleen tilan hyödyntäminen jäi kyllä melko vähiin Dublinissa pelattuun otteluun verrattuna. Lisäksi Duffy ei aina lähtenyt Jensenin perään, koska Molumbykin oli kuitenkin tukkimassa syöttöväyliä hänen edessään.

Irlanti puolusti odotetusti ihailtavan tiiviisti syvällä niinä hetkinä, kun Suomi pääsi keskialueen yli. Keskustan ollessa tukossa ja muodon kapea laitureiden asemoidassa itsensä välikaistoille, laiturit kuitenkin valuivat kurinalaisesti rangaistusalueen reunalle asti ja pallon alla oli melkein aina käytännössä kahdeksan pelaajaa. Hendrick ei ihan niin alas pudonnut kuin joissain aiemmissa peleissä, jolloin Irlannin muoto on ollut syvällä 4-4-1-1, vaan jäi lähemmäs Maguirea pallon yläpuolelle muodon säilyessä 4-4-2:ssa. Laitureista varsinkin Horganin työmoraali alaspäin ihastutti. Hän auttoi jatkuvasti Dohertya puolustamaan Urosta ja Tayloria eikä Suomi kyennyt tuosta 2v2-asetelmasta luomaan oikein mitään laitakaistalta. Toki Irlannilla oli varmasti tiedossa, että Suomi suosinee vasenta laitaansa ja niin kävikin, kun Granlundilta nähtiin vain pari yksittäistä nousua avausjaksolla, joten sikäli Horgan oli hyvä valinta avaukseen Irlannin oikealle laidalle.

Irlannin keskikentän linjan antama tuki oli siis paljon parempaa kuin aiemmissa peleissä eikä Suomi oikein päässyt pelaamaan puolustuslinjan etupuolelle syvällä Irlannin kenttäpuoliskolla. Puolessa kentässä toki Pukki-Jensen kaksikolle pystyttiin pelaamaan jalkaan, mutta eivät hekään päässeet kääntymään tempokuljetuksiin maalia kohden, kun keskikentän linjasta prässättiin hyvin yläpuolelta loppuun asti, jolloin esimerkiksi Jenseninkin ympärillä oli pariin otteeseen hetkessä 4-5 irlantilaista.

EM-karsinnoissa puolestaan Irlannin puolustuslinja oli yhtä murtumaton kuin Uronen-Arajuuri-Toivio-Raitala nelikko ja eilenkin se kyllä hoiti hommansa joukkueen yhtenä suurimpana vahvuutena. Alinta linjaa Suomi ei montaa kertaa puhkonut ja varsinkin pelin alussa vasemman topparin O'Shean eteenpäin puolustaminen Jenseniä vastaan oli jopa rumaa katseltavaa suomalaisittain, koska niin jyrän alle Jensen jäi kaksinkamppailuissa (esimerkiksi heti avausminuutilla), mutta puolestaan toisella jaksolla O'Shea hieman väsyi eikä enää ajoissa ehtinyt prässäämään Jenseniä, kun tälle pelattiin pallo välikaistalle muodon sisään, vaan Jensen ehti usein ottaa sen ensimmäisen kosketuksen ja vasta sitten O'Shea oli iholla. Noh, eipä irlantilaisdebytanttia silti ohitettukaan toisaalta.

Seuraavaksi voisi käydä läpi pikaisesti muutamia tilanteita. 13. minuutilla Suomi onnistui ensi kerran kunnolla pelaamaan muodon sisään, kun muistaakseni Toivio löysi Jensenin oikealta välikaistalta O'Shean edestä ja tämä oli puolestaan ensi kerran myöhässä iholla. Jensen onnistui pudottamaan pallon Sparville ja säntäsi itse heti sitten O'Shean selustaan pystyyn. Sparv antoi seinäsyötön pystyyn tyhjää tilaa kohti, mutta syöttö jäi harmillisesti Jensenin kantapäähän. O'Shea oli toki tilanteessa hyvin mukana, joten mitään vaarallista tuosta ei välttämättä olisi syntynyt. Parin minuutin päästä puolestaan Toivio löysi avauksellaan ylänelikosta vastaan tulleen Taylorin välikaistalta ja tämä jatkoi laitaan Uroselle. Hourihane-Horgan kaksikko oli myöhässä prässin suhteen. Uronen löysi seuraavaksi Jensenin puolustuslinjan edestä Pukin päästettyä pallon lävitseen ja sännättyä pystyyn Duffyn selustaan. Jensen ei poiminut tuota juoksua (jollaisia nähtiin Dublinissa lukuisia), vaan vaihtoi puolta Soirille ja samalla Granlund reagoi hienosti pystyjuoksullaan Stevensin selustaan, kun tämä meni Soiria vastaan ja Connolly ei ollut hereillä tilanteessa paikkaamassa. Soiri poimi Granlundin juoksun välikaistaa pitkin ja tämä käänsi vielä hienosti takaviistoon tyhjään tilaan boksin reunalle, josta Kamara ampui päin Randolphia. Hieman myöhemmin Granlund teki vastaavan juoksun, mutta siinä Irlannin kommunikaatio pelasi paremmin, kun Hourihane seurasi juoksun, jottei Connollyn tarvinnut.

23. minuutilla puolestaan Taylor löytyi uudelleen vapaana vasemmalta välikaistalta Horganin ja Molumbyn välistä. Hän pääsi kääntymään tempokuljetukseen ja pelasi viereen Jensenille, joka yritti vielä vapauttaa Soirin linjan taakse, mutta Stevens pääsi väliin. Kamara oli muistaakseni se, joka antoi kaksi prässilinjaa lävistäneen syötön Taylorin jalkaan keskiviivalle eli toki Irlanninkin kollektiivin tiiviydessä on vielä Kennyllä työstämistä, mutta parempaan päin se on menossa.

32. minuutilla puolestaan Uronen löytyi vapaana keskiviivalta välikaistalta, kun Taylor oli hetkellisesti leveydessä. Uronen sai syötön alempaa (en nyt muista keltä), kääntyi ja pääsi kuskaamaan boksin reunalle asti, kunnes sitten Horgan oli ehtinyt Dohertyn avuksi luomaan 2v2-tilanteen Tayloria ja Urosta vastaan. Taylor toki oli puikahtaa molempien välistä boksin sisään, mutta Duffy pääsi katkoon rangaistusalueen sisällä pallon karattua hieman liiaksi ovelan harhautuksen jälkeen.

Toisen jakson alusta jäi mieleen tilanne 49. minuutilla, kun Sparv-Kamara kaksikko sahasi Irlannin prässin seinäsyötöllä ja samalla Pukki kirmasi Duffyn selustaan. Sparv poimi juoksun, mutta Doherty auttoi Duffya ja lopulta hidasti Teemun kulmalipulle, josta tämä käänsi keskeen kohti Tayloria, jolta vedettiin jalat alta boksin reunalla, mutta vapaapotkua ei tullut. Pukki oli saranapelaajana jälleen kelpo pysyen pallossa puolustuslinjan edessä, mutta hänen etuaan Duffyyn nähden nopeudessa ei kyetty hyödyntämään minusta niin hyvin kuin olisi pitänyt ja esimerkiksi Dublinissa hyödynnettiin muidenkin kuin Pukin toimesta.

65. minuutilla oli toinen hyvä esimerkki 32. minuutin huomion lisäksi siitä, kuinka Irlanti puolusti tiiviisti syvällä. Se valui kahdeksalla pelaajalla käytännössä pallon alle. Vaikka Taylorille luotiin kahdesti lyhyen ajan sisään eristetty 1v1-tilanne laidalle Dohertya vastaan siten, että Uronen/Sparv sitoi omalla sijoittumisellaan sisään tulleen Bradyn huomion, boksissa oli kuitenkin suurin piirtein 7v3 ylivoima ja kun ketään Pohjanpalon veroista pääpelaajaa Suomen ylänelikossa ei ollut, Dohertylle riitti vain etenemisen estäminen. Taylor sai oikean jalan pari kertaa auki, mutta keskityksien siivoamisessa ei ollut ongelmia vierailla ja tosiaan keskikentän linja oli niin lähellä puolustuslinjaa, että väleihin ei voinut keskelle pelata.

Johtoon siirryttyään Huuhkajilta nähtiin 70. minuutin kieppeillä parin minuutin ajan erinomaista pallolla puolustamista ja kellon kuluttamista hitaasti hyökäten. Ensin se vyöryi vasemmalta ja lopuksi oikealta palloa pitäen Irlannin alakahdeksikon ulkopuolella. Pidin tuosta. Kun muodon sisään oli paha pelata, Suomi piti sitten palloa suosiolla sen ulkopuolella aikaa kuluttaen ja "höynällä" tiloja etsien kuten Jensenkin totesi Viasatin haastattelussa pelin jälkeen eli hyökkäyskolmannekselle päästyään molemmat joukkueet oikeastaan joutuivat yrittämään vastustajan muodon liikuttamista pienillä syötöillä laita- ja välikaistoilla, mutta etujen saaminen oli haasteellista puolin ja toisin. Viimeinen vartti olikin sitten yhtä päätä ja Suomen pallollinen pelaaminen rajoittunutta viimeistään Kamaran karatessa vaihtoon.

Tämän maratonosion loppuun vielä pari negatiivista tilanteenvaihtoa, joissa loistivat erityisesti Sparv ja Arajuuri. Ensin pitää kuitenkin huomioida se, että kun Irlanti tosiaan puolusti syvällä kahdeksalla pelaajalla, EM-karsintojen tapaan kärkipelaaja jäi välillä vähän yksin riistojen jälkeisissä hetkissä. Hendrickin läsnäolo toki vähän auttoi Maguirea, ettei hän nyt ollut ihan niin urpona kuin McGoldrick usein viime vuonna, mutta esimerkiksi kun 33. minuutilla Irlanti mursi Suomen ensimmäisen vastaprässiaallon syvällä tapahtuneen riiston jälkeen ja pelasi pystyyn kohti Maguirea, tämä oli yksin Suomen toppareita vastaan ja Arajuuri pystyi ohjaamaan hänet kohti laitaan sekä liukumaan pallon rajoista yli. Samoin 65. minuutilla Connollyn liikkuessa riiston jälkeen Urosen selustassa olleeseen tilaan pystyyn, Arajuuri seurasi tätä ja voitti 1v1-tilanteen, kun apuja ei irlantilaiselle ollut. Tuon jälkeen Arajuuri vielä pystyi pelaamaan pallon eteenpäin omille Taylorille laitaa pitkin. 47. minuutilla Arajuuri oli puolestaan elementissään toisella puolella katkaisten Irlannin vastaiskun voimakkaalla liukutaklauksella suunnilleen puolessa välissä Suomen puoliskoa, kun Granlund oli pois paikaltaan. Tuon jälkeen irtopallo pelattiin Jensenille välikaistalle ja O'Shea oli myöhässä rappaamassa jaloille aiheuttaen vapaapotkun, joka pelattiin kuitenkin lyhyenä.

Arajuuren lisäksi Sparv teki pari tärkeää katkoa. 22. minuutilla esimerkiksi hän ensin Irlannin boksin ulkopuolella katkoi purun, pelasi viereen Uroselle ja tämä keskitti päin Duffya, mutta Sparv ei hämääntynyt, vaan juoksi kohti omaa maalia ja tuli taustalta tökkäämään pallon muistaakseni irti jälleen Maguirelta, kun Arajuuri hidasti tätä. 29. minuutilla Sparv tosin jätti taklaamatta, kun Hradeckyn avaus oli päätynyt Hourihanelle ja tämä jatkanut ykkösellä pallon eteenpäin Connollylle, joka pääsi ampumaan paristakymmenestä metristä, mutta reilusti yli maalin. Tuossa kohdin oli jopa viisasta jättää rikkomatta, koska varoitus olisi tullut varmasti ja tilanne oli sikäli kontrollissa, että puolustuslinja ei valunut boksin reunalta enää alemmas, vaan pakotti Connollyn joko ampumaan tai kokeilemaan murtavaa syöttöä.

Soiri pelasi vain 45 minuuttia, mutta ehti siinäkin ajassa pari kertaa vastaprässäämään terhakoilla askelillaan pallon takaisin Suomelle. Huuhkajat entiseen tapaan siis yritti kyllä syvällä Irlannin puoliskolla vastaprässätä pallon heti takaisin, mutta jos tavallaan ensimmäinen aalto ei toiminut, sitten vetäydyttiin muotoon tai juostiin kovaa omiin päin, jos Irlanti pelasi eteenpäin eikä sivuttain. Irlannin transitioista on hyvä käydä läpi vielä se vaarallisin 63. minuutilta. Toivion avaus kohti Jenseniä ei mennyt perille, vaan Stevens voitti ykköspallon. Koska menetys tapahtui lähellä keskiviivaa, Suomi ei pyrkinyt puolustamaan eteenpäin menetyksen jälkeen kovin voimakkaasti kuin Kamaran voimin, mutta tämä ohitettiin helposti. Stevens löysi syötöllä eteenpäin linjojen välistä Hendrickin, joka kääntyi kuljetukseen ja samalla Stevens jatkoi liikettään boksiin. Sparv seurasi Stevensin juoksun ja Kamara yritti takaprässätä Hendrickia, mutta etumatkaa oli liikaa, joten Hendrick pääsi kuskaamaan boksin reunalle asti. Puolustuslinja lopetti siinä kohdin taas perääntymisen, mutta Arajuuren liukutaklaus meni ohi ja Hendrick sai pelattua pallon boksiin juosseelle Stevensille. Tämä sai vähän onnellakin pallon puolittain haltuun Sparvin vieressä ja nosti sen sitten ristikkoon. Tuokin tilanne käynnistyi kuitenkin siitä, kun Irlannin 4-4-2 prässissä Hendrick sulki Arajuurta ja Maguiren vaihdon myötä kärkeen siirtynyt Connolly ahdisti Toiviota pelaamaan eteenpäin johonkin suuntaan. Keskellä Sparv-Kamara kaksikko ei ollut auki, joten ainoa vaihtoehto oli Jensen, mutta ajatukset eivät menneet yhteen ja Toivio pelasi ennemmin linjan etupuolelle kuin selustaan, jonne Jensen oletti pallon tulevan.

Summa summarum, Suomi oli pallollisena Bulgaria-pelin tapaan omalla kenttäpuoliskollaan minusta aika huolellinen ja Irlannin riistot tapahtuivat pääosin syvällä ja kun Maguire oli usein turhan yksin, Suomi puolusti ihan kiitettävästi negatiiviset tilanteenvaihtonsa Arajuuren ja Sparvin johdolla varsinkin.
« Viimeksi muokattu: 15.10.2020 klo 20:05:49 kirjoittanut Salming »
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #3493 : 15.10.2020 klo 19:55:02

Irlanti pallollisena vs. Suomi pallottomana

Irlannin pääasiallinen avausmalli alhaalta oli lokakuun maaotteluista tuttu 2-4-4. Suomi peilasi tuon tutulla 4-4-2:lla. Prässitaso oli melko maltillinen kuten aina ja kärkipari antoi Irlannin topparien Duffyn ja O'Shean pitää palloa. Pukki ja Jensen sen sijaan keskittyivät enemmän Hourihaneen ja Molumbyyn peittäen syöttöjä näille ja liikkuen Irlannin keskustan kaksikon lähellä. Jos Hourihane/Molumby putosi Suomen muodon ulkopuolelle hakemaan palloa, silloin Pukki ja Jensen prässäsivät eteenpäin. Suomen keskikentän linjassa Sparv puolestaan liikkui varsinkin avausjaksolla todella paljon Hendrickin lähellä pyrkien estämään syöttöjä tälle linjojen väliin. Sparv-Hendrick kaksikko oli siis yksi illan keskeisimmistä taistelupareista, koska Suomen avatessa puolestaan Hendrick peitti syöttöjä Sparville kuten ylempänä jo käytiin läpi. Kamara puolestaan peitti enemmän syöttöjä Maguirelle samalla, kun Uronen ja Granlund huolehtivat Horganista ja Connollysta saaden apuja toppareilta. Taylor-Soiri kaksikko puolestaan luonnollisesti prässäsi Dohertya ja Stevensia.

Kennyn syyskuussa sisäänajamaa 2-3-2-3 avausmallia nähtiin vain harvakseltaan. Ensimmäinen kerta oli 31. minuutilla maalipotkun jälkeen, kun Hourihane putosi yksin hakemaan palloa ja Molumby nosti itsensä Hendrickin tasolle, mutta muutoin en juurikaan havainnut, että Irlanti olisi kokeillut tuota hyökkäävämpää lähestymistapaa, vaan pitäytyi McCarthyn aikakauden teeseissä. 52. minuutilla se teki ensimmäisen vaihdon, kun Maguire meni vaihtoon, Connolly siirtyi piikkiin, Brady tuli oikealle laidalle sisään ja Horgan vaihtoi vasemmalle. Systeemi ei kuitenkaan muuttunut eikä se muuttunut tappioasemassakaan kuin vasta 75. minuutilla, jolloin Hendrick vaihtui Idahiin ja Irlanti siirtyi kahteen puhtaaseen kärkeen, jotka roikkuivat puolustuslinjassa. Samalla Horgan vaihtui tuoreempaan laituriin Curtisiin. Avausmalli alhaalta toki säilyi yhä samana 2-4-4:nä, mutta erona oli vain se, että linjojen väleissä ei ollut enää Hendrickia tulemassa palloa vastaan. Päätöskympillä Irlanti muutti muodon 2-2-6:een. Duffy nostettiin ylös niin ikään kuten myös Hourihane. Laiturit Brady ja Horgan pitivät leveyden välissään Idah, Duffy, Hourihane ja Connolly. Puolessa kentässä peliä pyörittivät O'Shea-Doherty ja Stevens-Molumby parivaljakot. Suomi puolestaan muutti systeeminsä päätösvartilla 4-1-4-1:een. Sparv putosi ankkuriksi ja Jensen hänen tilalleen keskikentän linjaan. Kamara vaihtui puolestaan Schülleriin ja Pukki 83. minuutilla Pohjanpaloon. Tarkoituksena oli tietysti tuoda kolmas pelaaja eli Sparv topparien tueksi painimaan Duffya, Idahia ja Connollya vastaan. Laidoilla Curtis ja Brady pyrkivät toimittamaan palloa boksiin Niskasta ja Tayloria vastaan 1v1-tilanteista, kun Uronen ja Granlundin korvannut Raitala kavensivat kohti toppareita auttamaan keskustan tukkimisessa. Palloja tuo Irlannin laituripari sai juurikin alemmas jääneeltä nelikolta O'Shea-Doherty-Stevens-Molumby, joka muodosti ylivoiman keskellä Jollea, 86. minuutilla Jensenin korvannutta Kaukoa ja Schülleria vastaan. Lisäajan toisella minuutilla Brady onnistuikin saamaan vasemman jalkansa auki oikealla laidalla Tayloria vastaan ja toimittamaan pallon boksiin. Curtis vei harvinaisesti pääpallon Raitalan edestä, mutta Hradecky pelasti haamuheittäytymisellään voiton.

Slovakia-pelissä Hendrick putosi toisinaan hakemaan palloa toppareiden välistä, mutta tässä pelissä sitä ei nähty, vaan hän viihtyi koko ajan vain Suomen kahden alimman linjan välissä Sparv kintereillään. Irlannin muoto puolessa kentässä muistutti Suomen tavoin 2-3-5:tä, mutta verrattuna aiempaan Dohertylla oli selkeästi enemmän valtuuksia nousta ja Stevens tuntui jäävän vähän useammin topparien läheisyyteen puoleen kenttään Hourihanen ja Molumbyn kanssa, jolloin Connolly piti leveyden vasemmalla ja Doherty oikealla. Välissä välikaistoilla ja keskellä operoivat Horgan, Maguire ja Hendrick. Avausjaksolla toki hyvin monesti Irlanti hyökkäsi oikealta siten, että Horgan oli aluksi tosiaan välikaistalla ja Doherty leveydessä, mutta sitten Doherty pelasi syötön eteenpäin Taylorin prässin ohi Horganille välikaistalle. Tämä piti Urosen takanaan ja samalla Doherty spurttasi sisempää laitakaistaa pitkin kohti maalia saaden Horganilta seinäsyötön takaisin, jonka jälkeen Horgan liikkui leveyteen imien Urosen mukanaan ja avaten siten Dohertylle kaistan kuskata eteenpäin Taylorin ollessa selkäpuolella. Arajuuri kuitenkin pari kertaa astui hyvin kohti laitaa auttamaan puolustamisessa ja estämään Dohertya keskittämästä maalille välikaistalta boksin sisästä ja samalla toki Sparv sitten putosi täyttämään Arajuuren jättämää aukkoa. Stevenskin teki toki joitakin nousuja vasemmalla, mutta oikeastaan vasta sitten, kun Connolly avasi hänelle väylän taustakierrolle leikkaamalle itse keskelle. Doherty-Horgan akseli pelasi luonnollisemmin yhteen toisella puolella kombinaatioilla verrattuna Stevensiin ja Connollyyn, joiden yhteistyö oli sitä, että Stevens syötti eteenpäin ja Connolly juoksi selustaan tai ajoi keskelle tehden sieltä jonkun ratkaisun, mutta ei palauttanut enää palloa ja enpä oikeastaan muista yhtäkään keskitystä Stevensin lapikkaasta, vaikka aiemmissa peleissä niitä on kyllä nähty paljonkin.

Mitä tulee puolestaan Maguireen, ennen peliä mietin, että kuinka laajalla säteellä hän hakee palloja, kun vertailukohtana ovat McGoldrick ja Idah, jotka ovat liikkuneet hyvinkin laajalla säteellä hakemassa palloja molemmilta puolilta, mutta eilen tuntui kyllä siltä, että Maguire pysytteli melko paljon topparien läheisyydessä (varsinkin Toivion) ja sen sijaan Hendrick juoksi paljon sivuttaissuunnassa puolustuslinjan edessä. Viimeksi mainittu liehuletti oli pituutensa ansiosta toki muutoinkin luonnollisempi kohdepelaaja kuin alle 180-senttinen Maguire, joka ennemmin haki vastaliikkeitä selustaan.

Pelin alussa Irlanti yritti luoda tilanteita eritoten siten, että se pelasi chippejä Suomen laitapuolustajien selustaan. Granlund olikin ihan alussa vähän pulassa Connollyn nopeuden kanssa, mutta tottui siihen melko pian ja luki paremmin ne hetket, kun Stevens ohitti Soirin prässin pystysyötöllä kohti Connollya. Toisella laidalla 16. minuutilla jäi mieleen tilanne, kun Hourihane pelasi ristipallon puolestaan varta vasten Urosen selustaan juosseelle Horganille, joka otti pallon haltuun, sai jalan auki ja keskitti, mutta Arajurri nikkasi pallon päädystä yli antaen vieraille ensimmäisen kulman. Horgan ei epäröinyt keskittää varsinkaan avausjaksolla, kun Kennyn vaatimana boksissa oli kyllä aina vähintään kolme kohdetta, joten tuo elementti oli syyskuulta sentään säilynyt. Horganin keskittäessä boksissa olivat Hendrick, Maguire ja painottomalta puolelta sinne kaventanut Connolly.

Hourihane ja Molumby kaksikolta sen sijaan ei nähty Slovakia-pelin kaltaisia taustanousuja ihan boksiin asti, mutta sen reunalle kylläkin, jotta tasapaino pysyi vähän parempana. Huuhkajien boksipuolustus toimi sinällään ihan OK, vaikka Irlannilla oli aina se kolme kohdetta vähintään rangaistusalueella. Lähinnä se oli avausjaksolla maalintekoa 38. minuutilla, kun Horgan löyty vapaana välikaistalta ja Uronen oli myöhässä prässinsä suhteen selkäpuolelta. Horgan onnistui pudotuksessa ja Molumby taisi vaihtaa painopisteen Connollylle. Tämä leikkasi keskelle ja samalla Hendrick-Maguire-Horgan kolmikko juoksi boksiin. Connolly poimi Maguiren keskeltä, mutta tämän ensimmäinen kosketus karkasi ja Toivio pääsi purkamaan tilanteen ennen kuin Maguire pääsi ampumaan kahdeksasta metristä. Toisella jaksolla puolestaan Hradecky otti entistä suurempaa roolia torjuen muutaman pienestä kulmasta lähteneen laukauksen (ainakin Connollyn) tai kopaten matalan keskityksen, kun puolustuslinja Bulgaria-pelin tapaan entistä enemmän vain piti vastustajat selkäpuolella yrittämättä välttämättä itse purkua.

Toisella jaksolla Suomi ajoittain prässäsi vähän korkeammalta kollektiivina aiheuttaen ongelmia Irlannin alakuusikolle pelinavaamisessa. Ongelmia, joita sillä oli jo sunnuntaina Walesia vastaan kotona, jolloin Wales riisti parikin kertaa avausjaksolla pallon Irlannin puoliskolla päästen maalipaikkoihin. Eilen 56. minuutilla Niskanen ahdisti Stevensin kohti kulmalippua ja vierellä syöttösuuntia sulkivat Jensen O'Shealle, Pukki Hourihanelle ja Granlund Horganille. Stevens sai pelattua pallon keskelle Hourihanelle ja tämä jatkettua eteenpäin laitaa vaihtaneelle Horganille Granlundin eteen, mutta viimeisin jatko keskelle meni suoraan Kamaralle, joka pääsi kuskaamaan boksin reunalle ja pelaamaan sitten Pukille sen sisään, mutta O'Shea peitti vedon ja kääntö keskelle ei löytänyt omia. Ottelun voittomaalikin tuli periaatteessa korkeamman prässin ansiosta, kun Randolphin heitto kohti Dohertya tuli katkotuksi Pukin toimesta ja tämä kuljetti boksiin sekä keskitti takatolpalle kohti Jenseniä. O'Shea pääsi väliin, mutta pallo kimposi lopulta Jensenille ja tällä oli helppo työ putata pallo alakulmaan. Muutoin Suomen riistot tapahtuivat alempana kuten Irlannillakin, mutta ehkä vähän useammin Irlannin alakuusikkoa olisi voinut haastaa aggressiivisemmalla prässillä, koska virheitä olisi voinut tulla enemmänkin Wales-pelin avausjakson tapaan.

Osion loppuun muutama Suomen positiivinen tilanteenvaihto. Jos hitaammissa hyökkäyksissä odottelin Suomelta ehkä vähän enemmän palloja Duffyn selustaan kuten Dublinissa, vastahyökkäyksissä niitä kyllä sitten nähtiin ja se oli hienoa huomata. Neljännellä minuutilla keskialueen riiston jälkeen Soiri sai pallon ja lähti ajamaan keskelle. Samalla Uronen säntäsi pystyyn, mutta Horgan seurasi erinomaisesti Jeren juoksun ja ehti Soirin pystysyöttöön ennen Urosta. 36. minuutilla puolestaan Taylor löytyi vapaana pelaajana syvällä tapahtuneen riiston jälkeen. Jensen teki liikkeen Duffyn taakse, mutta tuota juoksua Taylor ei poiminut, vaan pelasi kuljetuksensa jälkeen Soirille, joka puolestaan vapautti Pukin linjan taakse, mutta tämän laukaus oikealta pienestä kulmasta meni takakulmasta ohi. Nelisen minuuttia myöhemmin taas Jensen leikkasi transitiossa Duffyn selustaan, mutta Irlanti hidasti Suomen vastahyökkäyksen lopulta mainiosti kolmikolla Horgan-Doherty-Duffy, kun ensin Kamara-Sparv kaksikko oli käynnistänyt vastaiskun katkomalla Hendrickin matalan käännön boksin reunalla ja Pukki oli pudonnut ylhäältä vastaan seinäksi, jonka jälkeen Kamara oli pelannut pallon pystyyn Jensenille Duffyn jäädessä telineisiin. Syöttö meni vain turhaksi kohti laitaa, joten Irlanti ehti pallon alle, vaikka Taylor-Pukki kaksikko veikin kaksi pelaajaa keskemmällä maalille ja Jensenillä oli hetkellisesti edessään vain Duffy 1v1-tilanteessa, mutta hän aikaili liiaksi.

Paras vastaiskupaikka tuli 44. minuutilla, kun Kamara katkoi akrobaattisesti syötön ilmasta keskiviivalla. Irtopallo ajautui suoraan Pukille, joka pääsi kuskaamaan suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan vasenta välikaistaa pitkin. Edessä oli vain Duffy, kun Dohertylta ei tullut apuja ja Jensen sitoi O'Shean. Pukki harhautti boksin reunalla oikealle jalallaan ja laukoi sitten patentinomaisesti kohti etualakulmaa, mutta laukaus painui pallon verran leveäksi. Pidin kuitenkin siitä, että hän haastoi Duffyn jalalla ja ampui kuten Taylor teki vastaavassa tilanteessa Dublinissa muistaakseni tuolloin 77. minuutilla. Silloin Randolph torjui etukulmasta Taylorin vasemman jalan kudin, mutta nyt torjuntapuuhiin ei tarvinnut vertyä, mutta paljon samaa noissa tilanteissa oli eli kun Duffya vastaan pääsee kuskaamaan hyvästä vauhdista, silloin ei tule hakea syöttöä, vaan harhauttaa oma jalka vain auki vetoa varten!

Toiselta jaksolta mieleen jäi 59. minuutin transitio, jonka käynnisti Kamara katkollaan muodossa. Hän pelasi eteenpäin Pukille, joka suojasi hyvin ja kuljetti samalla boksiin asti. Hän käänsi Molumbyn ohi takaviistoon Niskaselle, jonka laukaus blokattiin kuitenkin kulmapotkuksi. Ylipäätään toisella jaksolla Pukki löytyi pari kertaa erinomaisesti puolustuslinjan etupuolelta syvällä tapahtuneen riiston jälkeen. Teemu pääsi myös pari kertaa kääntymään ja kuljettamaan kohti suojaamatonta linjaa, mutta sitten rangaistusalueen reunan lähestyessä viimeistään keinot tuntuivat loppuvan vähän kesken. Positiivista oli kuitenkin tuo, että Pukki tunnisti hyvin vapaat tilat, joihin hakeutua ja hänen kauttaan Suomi sai nopeasti muutettua pelin painopistettä.

Yksilöt

Hradecky oli maalillaan taas erinomainen poimimaan keskityksiä ja laukauksia pienistä kulmista sijoittumisen ollessa priimaa. Lopussa hän vielä kruunasi iltansa torjumalla alakulmasta Curtisin puskun. Puolustuslinjan arvokkain pelaaja oli Arajuuri loistavalla pääpelaamisellaan, mutta ennen kaikkea fantastisilla stopeillaan Irlannin tilanteenvaihdoissa. Toivio vuoti välillä vähän pallollisena ja ajatukset menivät ristiin, mutta noita hetkiä ei onneksi ollut montaa. Puolustussuuntaan hän oli tutun hyvä pelastaen avausjaksolla Maguiren paikan ja pitämällä erikoistilanteissa Duffyn pihdeissä. Uronen ei ollut niin loistelias kuin sunnuntaina, mutta piti Horganin kohtalaisesti kurissa avausjaksolla, mutta hän teki saman Uroselle toisessa päässä kenttää, joten Bulgaria-peliin nähden keskitystilaisuuksia ei auennut yhtä paljoa. Granlund selviytyi pallollisena lopulta ihan OK ja löysi avoimet pelaajat liikaa vuotamatta, vaikka alussa hän olikin vähän jäässä vielä, mutta paransi ilman muuta hyvin nopeasti alun jälkeen. Harmillisesti lopussa tuli loukkaantuminen. Hyökkäyssuuntaan hän teki avausjaksolla pari hyvää nousua, joiden päätteeksi kerran Kamara pääsi ampumaan boksin reunalta. Puolustussuuntaan Granlund rikkoi vähän turhaan pariin otteeseen aiheuttaen ainakin yhden sivuvapaapotkun, mutta noita sattuu puolustajille.

Keskikentällä Kamara ties monesti taiteili palloja omille jälleen mitä oudoimmista asennoista. Huima kumiukko, joka väläytti kerran jopa laukaustaan boksin reunalta ja käynnisti pari mainiota vastaiskuaihiota. Vierellä Sparv auttoi hyvin alakertaa prässin purussa avausjakson edestä ja oli negatiivisissa tilanteenvaihdoissa joukkueen paras Arajuuren ohella. Taylor sai luultavasti eniten haastomahdollisuuksia, mutta kun vastassa oli laadukas Valioliiga-puolustaja Doherty, kertaakaan kunnolla ohi Taylor ei päässyt. Avausjaksolla hän oli kerran pujahtaa ovelalla liikkeellään Dohertyn ja Horganin välistä, mutta pallo karkasi Duffylle. Toisella jaksolla hän puolestaan haastoi vasurillaan boksin kulmalla ja kalasteli rankkaria tuloksetta. Oikean jalan Taylor toki sai pari kertaa auki ja keskityksen luukulle, mutta Irlanti vei ykköspallot tuplamiehityksen turvin. Soiri oli Granlundin tapaan alussa vähän heikko, mutta paransi hyvin nopeasti ja jäi mieleen ennen kaikkea vastaprässeistään Irlannin puoliskolla voittaen pallon pari kertaa nopeasti takaisin Suomelle. Hyökkäyskolmanneksella hän muistutti yllättävän paljon parasta versiota itsestään huolimatta pelituntuman puutteesta, mikä oli lupaava merkki ensi vuotta ajatellen, koska Soiri on kuitenkin yksi pelaajista, jonka haluaisin nähdä kisakoneessa hänen oltuaan oikeastaan jo vuodesta 2017 lähtien vakiokalustoa laituriosastolla ja kentällä useassa hienossa tuloksessa parin viime vuoden ajan. Hän myös väänsi ihan miehekkäästi Stevensia vastaan sivurajalla pariin otteeseen ja pelasi pari oivaa kombinaatiota Granlundin kanssa.

Kärkikaksikosta Pukki oli tosiaan saranaroolissa hyvä puolustuslinjan edessä, mutta omat juoksut selustaan jäivät vähiin. Toisella jaksolla varsinkin transitioissa Pukki teki itsensä hyvin pelattavaksi siirtäen sitten painopisteen vieraiden maalia kohti. Irlannin alin linja ei kuitenkaan vuotanut, vaan oli lähes yhtä vahva kuin McCarthyn aikana EM-karsinnoissa. Jensen putosi avausjaksolla avausvaiheessa useasti selvästi alemmas lähelle Urosta ja Tayloria pelattavaksi keskiviivalle. Voittomaali oli viileä viimeistely, vaikka lämmittelyissä maalikehikko kolisi. Jensen jäi alussa pahoin O'Shean jyrän alle, mutta tokeni siitä ja varsinkin toisella jaksolla voitti tuon kaksinkamppailuparin ehtien muodon sisässä palloihin ennen O'Sheaa pystyen palauttamaan pallon takaisin tai jatkamaan yhdellä kosketuksella sivuttain. Muistan esimerkiksi kun Granlund pelasi toisella jaksolla Jensenille viiden pelaajan keskelle muodon sisään oikealle välikaistalle O'Shean eteen, Jensen tuli terävästi vastaan ja hankki rajaheiton vastustajan kautta. Vastaiskuissa Jensen teki pari hyvää aloitetta pystyyn Duffyn puolelta, mutta niitä ei optimaalisesti hyödynnetty.

Vaihtopelaajista Niskanen vertautui pallovarmuudeltaan minusta Soiriin hyökkäyskolmanneksella, mutta ei päässyt ampumaan, etenemään tai antamaan murtavia syöttöjä eteenpäin, vaan joutui kuskaamaan palloa melko paljon sivuttaissuunnassa. Alaspäin Niskanen oli näin vuorokausi myöhemmin muisteltuna kaiketi ihan paikkansa täyttävä. Schüller raastoi vartin verran kohtalaisesti ja ainakin kertaalleen pystyi hyvin ahdistettunakin rauhoittamaan pelin alaspäin Uroselle. Päätöskympillä sisään tulleista pelaajista Kaukosta ei jäänyt mitään erityistä mieleen muutamassa minuutissa. Hän vain otti Jensenin paikan keskikentän linjassa ja hoiti sen kunnialla. Raitala puolestaan taisi hävitä sen lisäajan pääpallon Curtisille, mutta annetaan se anteeksi, kun hän joutui kylmiltään sisään ja on yleensä loistava sijoittumaan noissa taka-alueelle tulevissa palloissa. Pohjanpalostakaan ei jäänyt mitään sen kummempaa mieleen. Ehkä hän sitten olisi voinut juosta vähän enemmän, mutta Irlannilla oli kuitenkin niin suuri lukumääräinen ylivoima Jolleakin vastaan hänen ollessaan keskellä O'Shea-Doherty-Stevens-Molumby nelikkoa, että eipä siitä hirveästi apua olisi ollut. Enemmän hänen roolinsa oli olla purkupallojen kohteena, mutta nuo purut eivät oikein tulleet tarpeeksi häntä kohti, jotta Pohjanpalo olisi voinut kuluttaa aikaa suojaamalla, vaan menivät juuri sen 3-4 metriä sivuun ja Irlannin alas jäänyt nelikko haki pallon siirtäen painopisteen takaisin kohti Suomen keskikentän linjaa.

Irlannin maalilla Randolph ei ollut niin työllistetty kuin Luukas toisella veräjällä. Siihenkin nähden voittomaalin osittainen lahjoittaminen heitolla kohti ahdistettua Dohertya oli paha erhe. Sijoittuminen oli muutoin kansainvälistä tasoa ja se näkyi muun muassa Kamaran laukauksessa boksin reunalta, joka tuli suoraan syliin. Laitapuolustajista Doherty nousi aktiivisemmin kuin ehkä kertaakaan vielä tämän syksyn aikana pelaten hyviä kombinaatioita Horganin kanssa. Lähinnä maalintekoa hän oli itse 52. minuutilla painottoman puolen nousullaan, mutta kuti painui sivuverkkoon. Puolustussuuntaan Doherty oli rautaa pitämällä Taylorin läpi illan kontrollissa eleettömästi. Stevens nousi puolestaan vähän maltillisemmin, mutta oli silti se, joka kolisutti maalikehikkoa toisella jaksolla vastahyökkäyksen päätteeksi. Alussa hän antoi jonkin verran chippejä selustaan Connollylle, mutta sittemmin tyytyi pelaamaan enemmän maitse ja tekemään taustakiertoja vain, jos Connolly ajoi leveydestä keskelle. Toppareista debytantti O'Shea aloitti ryminällä alistamalla Jenseniä useammassa kamppailussa, mutta pelin edetessä hänellä hyytyivät vähän jalat ja hän oli usein myöhässä irrotessaan puolustuslinjasta estämään kääntymisiä tai kosketuksia muodon sisässä. Duffy oli perusvarma. Hän hidasti hyvin Suomen etenemistä tilanteenvaihdoissa boksin reunalle saakka saaden sitten muilta jo apuja. Erikoistilanteissa hän jäi Toivion varjoon yllättävän selkeästi. Syöttötyöskentely oli rutiininomaista, mutta ei häikäisevää.

Keskikentän kolmikosta Hourihane jäi kyllä melko näkymättömiin erikoistilanteiden antamista lukuun ottamatta. Avoimessa pelissä varsinaiset peliä edistävät ratkaisut olivat vähissä johtuen osin toki siitä, että häntä prässäsi aina toinen Suomen kärjistä, kun Hourihane pallon sai. Olemus oli toki pirskatin elegantti valkoisten tossujen vuoksi. Molymby vertautuu hieman Sparviin, vaikka onkin oikeajalkainen, mutta hän on myös melko puhdas puolustava keskikenttä, jonka juokseminen näyttää välillä vähän pakotetulta ja puristavalta. Pallottomana hän oli ihan OK muodossa tukkimassa tiloja, mutta kaksinkamppailuihin hän tarvitsee vielä lisää voimaa voittaakseen niitä entistä useammin. Juoksukin saisi olla piirun terävämpää. Hendrick pelasi puolestaan odotetusti kymppinä yläkolmikon tukena, kun avaus oli selvillä. Hän oli pallottomana tutusti osa ylintä prässilinjaa Maguiren ja myöhemmin Connollyn rinnalla. Avausvaiheessa hän juoksi laajalla säteellä linjan edessä etsimässä tiloja ja tarjotakseen itsensä pelattavaksi. Sparv oli illan kamppailuparina ja melko tasan väännöt heidän kesken menivät. Hendrickin parasta antia olivat muutamat tempokuljetukset, joista yksi johti Stevensin kehikkolaukaukseenkin. Kertaalleen Hendrick kokeili omaakin kutiaan boksin reunalta tuloksetta ampuen ihmismassaan.

Laitureista pidin eniten Horganista. Hän oli loistava alaspäin ensinnäkin tilanteenvaihdoissa, mutta myös hitaammissa Suomen hyökkäyksissä auttoi Dohertya mainiosti Taylorin ja Urosen nollaamisessa. Ylöspäin hän asemoi itsensä usein välikaistalle ja liikkui siitä leveyteen pelattuaan ensin seinän Dohertyn kanssa ja avaten sitten tälle väylän edetä. Molempijalkaisuus vakuutti jo lämmittelyissä. Horgan oli myös helppo erottaa vaaleasta viikinkiparrasta. Muutaman keskityksen hän onnistui saamaan luukulle varsinkin avausjaksolla, mutta omia ne eivät löytäneet. Connolly puolestaan teki alussa aloitteita Granlundin selustaan, mutta sittemmin tyytyi vastaanottamaan palloa leveydessä mieluummin jalkaan Stevensiltä ja haastamaan sitten leikkaamalla keskelle tai laitaa pitkin. Pari kertaa hän viritti itsekin laukauksen boksin ulkopuolelta, mutta laatu uupui ja pallot karkasivat taivaalle. Hän alusti kuitenkin Maguirelle Irlannin avausjakson parhaan paikan ja toisella jaksolla ampui itse pienestä kulmasta päin Hradeckya. Kärkeen siirryttyään Connolly ei ollut enää niin näkyvä kuin laidalla. Puolustussuuntaan hän ei ollut ihan Horganin veroinen ja muun muassa yksi Granlundin nousu jäi seuraamatta, mutta ylimmässä prässilinjassa hän jaksoi uurastaa hyvin. Odotin Connollylta kuitenkin vielä enemmän. Piikissä aloittanut Maguire ei liikkunut niin laajalla säteellä kuin kollegansa McGoldrick tai Idah, vaan oli enemmän topparien lähellä. Hän oli prässääjänä Connollyn tavoin vikkelä, mutta muutoin anti jäi melko vähäiseksi ja ihan ansaitusti hän lähti ensimmäisenä vaihtoon 52. minuutilla Bradyn tieltä. Alussa Maguire taisi jokusen pääpallon viedä jopa Toiviolta, mutta katosi sitten tutkasta, kunnes 38. minuutilla hukkasi puolittaisen maalipaikan louhikkokosketuksella rangaistusalueen sisässä. Tilanteenvaihdoissa Arajuuri oli liian ylivoimainen vastus.

Vaihtopelaajista Brady kyllä Horganin tavoin tuki Dohertya laitapuolustamisessa, mutta ei ollut niin tehokas kuitenkaan maakaksinkamppailuissa, vaan vähän pehmeämpi. Ylöspäin hän sai vasurinsa sen sijaan turhan usein auki jo väsähtänyttä Tayloria ja Urosta vastaan alustaen muun muassa lisäajan maalipaikan keskityksellään, joka jatkettiin Curtisille. Olin kuitenkin iloinen nähdessäni Bradynkin livenä, koska hän on osa Irlannin nykyistä runkoa. Mitä tulee Curtisiin, hänellä oli laituriksi kivasti pituutta ja melko elastinen olemus, joten ei ihmekään, että Raitala hävisi sen pääpallon lisäajalla. Muuta ei oikein jäänyt mieleen, tekniikka oli kohtalainen, muttei häikäisevä. Hendrickin korvannut ja toiseksi kärjeksi tullut Idah osoittautui melko tyhjäksi arvaksi. Hän ei ollut niin kimmoisa, sähisevä tai atleettinen kuin ruudun välityksellä, vaan yllättävän tankkimainen paikan päällä nähtynä. Anti jäi vähäiseksi, kun hän roikkui tuloksetta puolustuslinjassa palloja odotellen. Siniset nappikset erottavat hänet aina kentältä, mutta nyt nekään eivät pelasta siltä, että sanon pettyneeni hieman hänen sisääntuloonsa. Kosketukset puolustuslinjan edessäkin olivat vähissä. Viimeinen vaihtopelaaja oli parikymppinen Knight. Hän jäi tosiaan yhdeksi pelaajaksi alas kierrättämään palloa laitoihin päätöskympillä. Oikein muuta ei jäänyt mieleen Jasonista.
Rhythm Carp

Poissa Poissa


Vastaus #3494 : 15.10.2020 klo 20:44:29

Nämä toimii oivallisesti näinkin, mutta Salmingin jos jonkun kannattaisi kokeilla sen lisäksi näiden podcastaamista joko sellaisenaan tai vapaammassa muodossa.
roti

Poissa Poissa


Vastaus #3495 : 15.10.2020 klo 21:08:42

Eikös Ranska-ottelu olisi erinomainen paikka vielä ottaa Romanit ja kumppanit mukaan. Säästäisi muiden minuutteja Kansojen liigaan mutta antaisi kuvaa miten he joukkueeseen asettuisivat?
CadornaFC

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kurjenmutkan Solmupolvet


Vastaus #3496 : 15.10.2020 klo 21:24:01

varmaan olisi mutta Roman ei halua tulla
Kannattelija

Poissa Poissa


Vastaus #3497 : 15.10.2020 klo 21:25:08

Eikös Ranska-ottelu olisi erinomainen paikka vielä ottaa Romanit ja kumppanit mukaan.

Rive on suvaitsevainen ihminen, kaikki on mahdollista. Periaatteessa...
jalmutin

Poissa Poissa


Vastaus #3498 : 15.10.2020 klo 21:37:31

Rive on suvaitsevainen ihminen, kaikki on mahdollista. Periaatteessa...
:D
Plusnic

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Melchester Rovers


Vastaus #3499 : 15.10.2020 klo 23:10:06

Tuskallisen selväksi kävi, että Suomen selkäranka on Luke-Arajuuri-Toivio-Sparv-Kamara-Pukki

Tämä nyt ahdistaa forumisteja oikein urakalla. Itse olen onnellinen että minun majussani on tuollainen ydin ja sielu. Mutta se johtuukin siitä etten pelkää pahinta vaan osaan toivoa parasta.

Aika monelta forkkalaiselta löytynee kaapista se hassunhauska "Pessimisti ei pety" -tpaita. Ne -ja koko sanonnan käyttö- pitäisi laittaa Suomessa rangaistavaksi teoksi..

 
Sivuja: 1 ... 139 [140] 141
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines