Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #62 : 01.11.2020 klo 16:18:51 |
|
TPS - SJK 1-0 31.10.2020, Veritas Stadion
TPS 4-2-3-1
Ääritalo 11
Jean 66 - Latonen 23 - Haarala 29
Moundi 2 - Peräaho 6
Alhassan 19 - Hernandez 25 - Holma 4 - Varmanen 33
Koponen 1
SJK 5-2-3
Oliinyk 11 - Jervis 8 - Ledesma 9
Hetemaj 58 - Hradecky 7
Murilo 22 - Boxall 2 - Tikkanen 17 - Mäntylä 5 - Markkula 18
Viitala 24
Paikan päältä kotiuduttu hyiseltä Turun jalkapallostadionilta. En ollut aiemmin nähnyt SJK:ta livenä, joten päätin raahautua Veritakselle katsomaan kyseistä jalkapalloseuraa ensi kerran koskaan. Samalla toki sain kullanarvoista tietoa Honkavaaran sapluunasta ja tietyistä yksilöistä, joten kyseessä oli minulle ikään kuin ennakkotutustuminen SJK:hon jo ensi kauden spekulointia ajatellen. Vieraiden pelaajistosta vain Markkulan, Tucon ja Hetemaj'n olin muistaakseni aiemmin nähnyt livenä. Isänniltä odotin puolestaan Haaralan näkemistä ensi kerran läheltä ruudun asemesta. Yksi motiivi paikan päälle lähtemiseen oli toki myös se, että kovin montaa tilaisuutta huippujalkapallon katsomiseen ei enää tämän vuoden puolella ole, joten mahdollisesti menen keskiviikkonakin vielä katsastamaan KuPSin ennennäkemättömät yksilöt.
SJK pallollisena vs. TPS pallottomana
Ennen lähtöä Veritakselle, katsoin nauhalta SJK:n edellistä ottelua Ilvestä vastaan saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä tuleman pitää. Siinä pelissä SJK pelasi kolmella topparilla kuten se on nyt ilmeisesti jo jonkin aikaa pelannut. SJK avasi tuolloin alhaalta 3-4-3 muodolla ja puolessa kentässä muoto muuntui 3-2-5:een eli wingbackit nostivat vielä ylemmäs. Mikään ei ollut muuttunut, vaan myös Tepsiä vastaan SJK rakensi alhaalta 3-4-3:lla. Topparikolmikkona hääri Boxall-Tikkanen-Mäntylä. Wingbackit Murilo ja Markkula nostivat itsensä Hradeckyn ja Hetemaj'n tasolla. Yläkolmikkona oli Oliinyk-Jerves-Ledesma. Laiturit Oliinyk ja Ledesma asemoivat itsensä välikaistoille, jotta wingbackeilla oli tilaa nousta sivurajoja pitkin ja huolehtia leveydestä.
TPS:n paperiryhmitys oli puolestaan 4-2-3-1, jolloin pohdin etukäteen, että Latonen saattaisi nousta Ääritalon rinnalle ylimpään prässilinjaan, jottei Ärtsin tarvitsisi yksin prässätä kolmea topparia, mutta niin ei oikeastaan käynyt, vaan TPS prässäsi ylhäältä paperiryhmityksen mukaisesti 4-2-3-1 muodossa. Prässi ei toki missään nimessä ollut kovin kovaa, vaan melko suosiolla TPS vetäytyi keskiympyrän yläkaarelle avausjakson edetessä ottamaan vastaan SJK:n vyöryä. Isännät pyrkivät tuttuun tapaan pitämään kollektiivin tiiviinä ja luottivat vähemmän yllättäen vastaiskuihin, koska pallonhallinta oli avausjaksolla 33-67 vieraiden eduksi. Ääritalo ei myöskään juossut itseään puhki yksin ylimmässä prässilinjassa, vaan tyytyi prässäämään lähinnä keskitoppari Tikkasta ja ohjaamaan tämän liikuttamaan pallon sivutoppareille. Jos Boxall sai pallon vasemmalla, häneen Latonen kohdisti terävän spurtin hyvin usein tullen näyttäytymään Ääritalon rinnalla, mutta Mäntylä sai olla enemmän rauhassa oikealla ja jopa kuljettaa toisinaan keskiviivalle asti ilman painetta avoimeen jalkaan. Vastineeksi hän antoi silti pari harhasyöttöä yrittäessään pelata tiiviin muodon sisään ja esimerkiksi neljännellä minuutilla Peräahon katkosta TPS pääsi vastaiskuun, jonka päätteeksi Jean keskitti laidalta ohi Mäntylän ja Ääritalo voitti boksissa ykköspallon, mutta pusku lähti sen verran kaukaa ja takapainoisesti, että Viitalalla ei ollut vaikeuksia torjua. Tuossa tilanteessa Markkula oli pallon yläpuolella ja Jean kohdisti mainiosti juoksun hänen selustassaan olleeseen tilaan.
Puolesta kentästä eteenpäin SJK:n hyökkäysmuoto oli selkeästi 3-2-5 eli wingbackit nousivat yhtä aikaa jopa Tepsin puolustuslinjan tasolle. Heidän välissään olivat sitten tosiaan vasemmalla välikaistalla Oliinyk, keskellä Jervis ja oikealla välikaistalla Ledesma. Hetemaj-Hradecky kaksikko kierrätti palloa topparikolmikon yläpuolella. TPS:n puolustusmuoto omalla kenttäpuoliskolla oli puolestaan käytännössä 4-4-1-1, koska laiturit Jean ja Haarala valuivat hyvin usein pohjakaksikon Moundi-Peräaho rinnalle auttamaan puolustamisessa. Latonen oli keskikentän linjan yläpuolella häiritsemässä Hetemajta tai Hradeckya ja Ääritalo vielä hänen yläpuolellaan. Mitä tulee puolestaan vielä laitureihin, heistä Jeanilla oli samanlainen rooli kuin Muzacilla Turun derbyssä, jolloin tämä laskeutui jopa puolustuslinjaan asti toisinaan seuratessaan Kouassivi-Benissania eli Interin oikeaa wingbackia. Tässä pelissä Jean puolestaan monesti Markkulan takia joutui ravaamaan päätyrajalle saakka seuratessaan SJK:n oikean wingbackin nousuja, joten tuolloin isäntien puolustusmuoto oli välillä jopa kallellaan oleva 5-3-1-1, mutta käytännössä siis 4-4-1-1 siten, että vasen laituri Jean oli alaspäin vielä enemmän avuksi, koska derbyn tavoin TPS puolusti hyvin kapealla muodolla.
Derbyssähän Tepsin puolustusmuoto oli kapeahko 4-1-4-1 ja kun SJK hyökkäsi samalla tavalla kuin Inter, odotin Tepsin olevan taas kovin kapealla ja niin kävikin. Isännät jättivät suosiolla tilan sivurajoille SJK:n wingbackeille ja prässäsivät heitä vasta, jos SJK kierrätti pallon laidoille. Tepsin 4-4-1-1 muodossa laitapuolustajat Alhassan ja Varmanen kavensivat merkkaamaan välikaistoilta Ledesman ja Oliinykin, jolloin toppariparille jäi ylivoima Jervisia vastaan. Laiturit Jean ja Haarala pyrkivät asemoimaan itsensä siten, että he pystyisivät jättämään SJK:n sisäänkaventaneet laiturit Ledesman ja Oliinykin syöttövarjoihin välikaistoille. Haarala onnistui varsinkin avausjaksolla tuossa tehtävässään erinomaisesti, koska Oliinyk joutui monesti tulemaan muodon sisästä sen ulkopuolelle lähelle puolta kenttää saadakseen edes hieman pallokosketuksia jatkuvan pelistä ulkona olemisen sijaan. Jean sen sijaan ei ottelun alussa ihan onnistunut tehtävässään yhtä hyvin, koska SJK löysi rakenteluvaiheessa peräti kolmesti Ledesman vapaana välikaistalta läheltä puolta kenttää ensimmäisten 12 minuutin aikana ja tämä pääsi vieläpä kahdesti pyörähtämään Jean-Moundi kaksikon välistä tempokuljetukseen kohti peruuttavaa puolustuslinjaa, mutta ratkaisevat murtavat syötöt eivät löytäneet Jervista tai Oliinykia. Viidennellä minuutilla puolestaan Hetemaj löysi Ledesman vapaana muodon sisästä läheltä boksin reunaa Moundin ollessa hieman sivussa ja Alhassanin jäätyä puolustuslinjaan eteenpäin pumppaamisen sijaan, mutta laukaus paristakymmenestä metristä oli osoitteeton.
Inter puski derbyssä suosiolla enemmän keskeltä hyödyntäen erinomaista yläkolmikkoaan Källman-Furuholm-Valencic, vaikka TPS puolusti kapealla ja jätti tilan laidoille. SJK:lta en tiennyt mitä odottaa, mutta kyllä sekin suosi alkuun ennemmin pelaamista kohti Ledesmaa ja Jervista kuin etenemistä wingbackien kautta, vaikka laidoilla olisikin ollut enemmän tilaa. Ilves-pelissä SJK pelasi melko suoraviivaisesti palloja kohti Tucoa vastustajan ylimpien prässilinjojen ohi ja tässä pelissä yhtä lailla Jervis oli selkeä kohdepelaaja keskellä, vaikkei TPS mitenkään mahdottomasti prässännyt, mutta silti hänelle pelattiin palloja jonkin verran ilmassa topparikolmikon toimesta Tepsin puolustuslinjan etupuolelle pelin alusta asti ja mielestäni Jervis pystyi hyvin suojaamaan noita palloja ja jatkamaan omillekin joko alas tai laidoille, mutta toisella jaksolla jatkopallot varsinkin laitoihin muuttuivat epätarkoiksi. Toinen Ilves-pelissä huomiota herättänyt asia oli se, että SJK:n toinen hyökkäysvaihtoehto oli pelata ristipalloja silloin oikeana laiturina pelanneelle Jervisille puolustuslinjan taakse tyhjään tilaan. Tässäkin pelissä SJK pelasi palloja selustaan Jervisille, vaikka tämä pelasikin keskellä näennäisesti, mutta hän teki aloitteita kuitenkin pystyyn Hernandezin ja Alhassanin välistä kohti oikeaa laitaa. Varsinkin topparikolmikosta vapaaksi jäänyt Mäntylä avausjakson edetessä alkoi poimimaan Jervisin juoksuja entistä enemmän, koska TPS:n muoto oli sen verran tiivis, että sen sisään oli hankala pelata, mutta tilaa oli jonkin verran sen takana ja sitä SJK yritti hyödyntää. Jervis pääsi pari kertaa avausjaksolla keskittämään boksin oikealta reunalta, mutta matalat pallot pysähtyivät keskellä boksia sumppuun. Kertaalleen puolestaan Jervis kokeili itse pienestä kulmasta, mutta Koponen torjui laukauksen muistaakseni kulmaksi 44. minuutilla.
SJK suosi laidoilta hyökätessään oikeaa puolta. Ehkä se oli scoutannut, että Varmanen-Holma akseli on vahvempi kuin Alhassan-Hernandez. Yhtä kaikki, oikean laidankin suosimisen takia Jean oli Haaralaa näkyvämpi alaspäin. Jos Jervisille ei voinut pelata puolustuslinjan eteen tai selustaan tai Ledesmalle jalkaan oikealle välikaistalle, yksi SJK:n hyökkäysmalleista oli myös se, että Markkula teki leveydestä juoksun selustaan ja sai ristipallon useimmiten Hetemaj'lta. Jean kuitenkin tunnollisesti seurasi nuo juoksut eikä Markkula vielä avausjaksolla väkisin keskittänyt, vaan kierrätti pallon takaisin alaspäin, koska hänen edessään oli nopeasti kotijoukkueen pelaajia ja SJK halusi tasatilanteessa etsiä parempia murtautumistilaisuuksia pallokontrollin turvin. Tuolla tavalla SJK kuitenkin sai liikutettua ja väsytettyä muotoa, vaikkei päässytkään maalipaikoille noiden ristipallojen jäljiltä.
Kun SJK hyökkäsi enimmäkseen oikealta edetessään laidoilta, osin siksikin Oliinyk jäi vähän pelin ulkopuolelle sen lisäksi, että Haarala peitti hyvin syöttöjä hänelle Peräahon kanssa. Painottomalta puolelta Oliinyk ja myös vasen wingback Murilo tekivät kuitenkin sentään jatkuvasti aloitteita selustaan, mutta heidän juoksujaan esimerkiksi Hradecky/Mäntylä eivät poimineet, vaan kierrättivät varmemmin palloa. Olin katsomassa elokuun alussa TPS-Honka peliä ja tämä muistutti jossain määrin sitä, koska siinä pelissä Kaufmannilla oli hyvin vapaa rooli hyökkäyskolmanneksella ja samoin oli Oliinykilla. Hän kavensi painottomalta puolelta monesti keskelle ja 4-5 kertaa avausjaksolla jopa selkeästi oikealle laidalle asti luomaan ylivoimaa. Hänen perässään sitten Murilo kavensi välikaistalle, kun Oliinyk liikkui keskemmäs. Murilo kaventaessaan leveydestä keskemmäs kaiken lisäksi puolustuslinjassa Varmasen ja Holman välissä teki pukkimaisia hämäysjuoksuja kevyesti kaartaen siltä varalta, että joku olisi pelannut hänelle pystyyn linjan taakse, muttei niin koskaan tapahtunut. Istuin Honka-pelin tapaan F-lohkossa SJK:n kannattajien vieressä ja pääsin tosiaan avausjaksolla näkemään hyvin läheltä sen, kuinka Murilo kevytjalkaisena pelaajana teki jatkuvasti pieniä nykäyksiä Tepsin puolustuslinjassa roikkuessaan, kun painopiste oli Tepsin vasemmalla laidalla eli SJK:n hyökätessä oikealta. Nuo ovat asioita, joita on mahdoton havaita televisiosta. Summa summarum, Oliinyk-Murilo kaksikolle vasemmalle laidalle voi kyllä antaa pisteet yrittämisestä ja aktiivisuudesta. Eivät he ollenkaan jääneet vain paikoilleen odottamaan palloa jalkaan, vaan tarjosivat itseään pelattavaksi silloinkin, kun SJK eteni oikealta tai keskeltä.
Pariin edelliseen kappaleeseen liittyen yksi hyvä näyte nähtiin 11. minuutilla, kun Murilo oli pallossa vasemmalla vastassaan Haarala, joka oli pudonnut seuraamaan Murilon nousun lähelle päätyrajaa. Varmanen oli tietysti kapeammalla keskellä, joten oli Haaralan tehtävä prässätä leveydessä olevaa wingbackia. Murilon pelatessa 1v1-tilanteesta pallon takaisin alemmas Hetemaj'lle, painottomalla puolella Markkula teki juoksun selustaan. Jean hieman nukkui ja Tepsin pelaajan pään kautta ristipallo tuli kuin tulikin perille Markkulalle. Tämä pääsi kuljettamaan boksiin asti, kunnes Moundi tuli iholle. Markkula kuitenkin löysi takaviistosta keskeltä Oliinykin, joka oli kaventanut periaatteessa Ledesman paikalle oikealle välikaistalle asti ja pääsi ampumaan yhdellä kosketuksella, mutta sijoitus kohti etualakulmaa meni leveäksi. Tuossa hyökkäyksessä yhdistyivät Hetemaj'n ristipallot ja Oliinykin suhteellisen vapaa rooli, mutta muutoin ristipalloista tilanteiden aikaansaanti oli vielä avausjaksolla vähäistä ja tuokin paikka syntyi hieman onnella.
Avausjaksolla SJK piti kaikkinensa ihan hyvää tempoa yllä, mutta se ei riittänyt, koska TPS puolusti niin tiiviisti eikä linjojen välissä vain ollut tilaa. Jos SJK yritti pelata muodon sisään, ei siellä ollut palaakaan kääntyä, vaan seurauksena oli nopea palautus vain takaisin alas. Esimerkiksi jos Boxall pelasi vasemmalta muodon sisään Hetemaj'lle tai tämä Oliinykille/Jervisille, he joutuivat vain palauttamaan nopeasti tosiaan pallon yhdellä kosketuksella takaisin puoleen kenttään, koska ympärillä oli hetkessä 2-3 Tepsin pelaajaa tukkimassa suuntia. Tepsin puolustuslinja myös pumppasi mainiosti eteenpäin sulkemaan tiloja puolustuslinjan edessä Oliinykilta, Ledesmalta ja Jervisilta. Ainoat maalipaikat syntyivät melkeinpä noista Jervisin aloitteista Hernandezin ja Alhassanin välistä selustaan, jonka jälkeen seurauksena oli toimitus luukulle tuloksetta. Murtautumisia keskeltä ei vain nähty, vaikka osittain SJK siis yrittikin intermäisesti edetä keskeltä ja luottaa yläkolmikon painimis- ja 1v1-osaamiseen Tepsin puolustuslinjan yksilöitä vastaan, mutta lähinnä Jervis oli se, joka pystyi jotenkin irtautumaan vartioijistaan, kun Ledesmankin ratkaisut hyvän alun jälkeen heikkenivät dramaattisesti hyökkäyskolmanneksella avausjakson edetessä.
Tauolla mietin, että peli muistutti paljon sitä elokuista Honka-peliä siinäkin mielessä, että TPS lähinnä puolusti ja kyttäsi vastaiskuja. Mietin, että väsyvätkö isännät jälleen hieman ja murtuuko tiivis blokki kuitenkin toisella jaksolla. Niin ei lopulta käynyt ja varmasti johtomaalista kliseisesti sanottuna tuli jonkin verran lisävirtaa. Tappioasemassa SJK muutti pelaamistaan oikeastaan vain siten, että Markkula alkoi toimittaa ruokaa luukulle heti ensimmäisellä kosketuksella. Ohjeena lienee ollut keskittää heti, kun jalka on hetkenkin avoinna. Toisin sanoen heti ristipallon tai pitkän syötön saatuaan, hän vain keskitti laitakaistalta boksiin ennen kuin Jean ehti peittämään. Markkula saikin noin viitisen kohtalaisen laadukasta keskitystä aikaiseksi. Pallossa oli painoa ja keskitykset tulivat parhaalle sektorille keskelle, mutta isäntien puolustuslinja oli vain tässä pelissä ylivertainen siivoten kerta toisensa jälkeen SJK:n toisella jaksolla viljelemät keskitykset väljemmille vesille Holman ja Hernandezin johdolla, vaikka vielä 65. minuutilla SJK toi sisään lisää pääpelivoimaa Tucon muodossa Oliinykin tilalle, jolloin Jervis siirtyi vasemmalle välikaistalle ukrainalaisen paikalle. Tuolloin Markkulan keskittäessä Tuco oli keskellä asemissa ja Jervis heti hänen takanaan, mutta siltikään valmista ei tullut.
Markkula puolestaan vaihdettiin Atakayihin hetkeä myöhemmin 74. minuutilla, koska tunnin pelin jälkeen Markkulan keskitykset tyrehtyivät tehokkaan toisen puoliskon avausvartin jälkeen Jeanin ennakoidessa entistä paremmin levityksiä Markkulalle leveyteen ja ollen valmiudessa peittämään ajoissa keskityksiä. Atakayin piti tuoda tuoreilla jaloilla ohittamiskykyä, mutta enpä oikeastaan muista häneltä yhtäkään kunnon keskitystä viimeiseltä vartilta. Vaihto oli sinänsä hyvä Honkavaaralta, mutta Atakayi ei vain pystynyt suoriutumaan nurmella toivotusti ja toimittamaan keskityksiä maalille kuten Markkula jakson alussa eritoten minuuteilla 47-62. SJK ei siis enää väkisin kierrättänyt palloa etsien satavarmoja murtautumistilaisuuksia, vaan alkoi keskittää enemmän hyödyntäen nyt sitä tilaa leveydessä toisin kuin vielä avausjaksolla. Jakson loppua kohden mentäessä Murilon kautta vasemmalta SJK sai keskityksiä kuitenkin vielä aikaan, vaikka Atakayi pettikin luottamuksen, mutta niistäkään palloista ei valmista tullut, vaan isäntien rangaistusalueen puolustaminen oli priimaa, piste.
Kertaalleen muistan SJK:n päässeen lähelle maalia toisella jaksolla keskeltä murtautuen, kun Ledesma löytyi vapaana linjojen välistä ja tämä chippasi keskikentältä pystyjuoksun tehnyttä Isakssonia kohden selustaan, mutta Isaksson ei ihan yltänyt palloon. Muutoin oli siis kovin hiljaista SJK:n hyödyntäessä leveyttä entistä enemmän toisella puoliajalla.
Siirrytään tämän osion lopuksi käsittelemään Palloseuran positiivisia tilanteenvaihtoja. Avausjaksolla melkeinpä kaikki vastaiskut kulkivat Haaralan kautta, mutta hänen viimeiset ratkaisunsa olivat heikkoja. Eivät kuitenkaan yhtä heikkoja kuin elokuisessa Honka-pelissä Pyyhtiältä, joka oli silloin vielä luokattomampi, mutta nuo Haaralan viimeiset ratkaisutkin toivat mieleen sen Honka-pelin. Hän yritti pelata pariin otteeseen Ääritalolle linjan taakse, mutta tämä ei tehnyt juoksuja, vaan näytti odottavan palloa ennemmin jalkaan. Kommunikaatio ei toiminut. Kertaalleen puolestaan Haarala käytti pallon Latosella, joka oli tehnyt juoksun Murilon selustassa olleeseen tilaan imien mukanaan keskeltä Boxallin. Haarala spurttasi Boxallin selustaan puolestaan saaden seinäsyötön Latoselta, mutta liian innokkaana kirmasi paitsioon. Viimeistely-yritys boksissa toki pysähtyi muutenkin Viitalaan, joka oli hyvä lähitorjuja läpi illan.
Toisella jaksolla SJK:n nostaessa riskitasoja TPS:lle avautui entistä enemmän vastaiskumahdollisuuksia. Tehen tullessa sisään tunnin jälkeen Ääritalon tilalle, vastaiskujen vaarallisuus kasvoi ja yllättäen Latonen-Tehe akseli esitti yllättävän hyvää kemiaa tilanteenvaihdoissa. Parhain paikka tuli 74. minuutilla, kun kenenkä muun kuin Atakayin surkea maanuoliaiskeskitys pysähtyi Moundiin boksin reunalla. Atakayin olisi pitänyt haastaa jalalla eikä keskittää jopa epätoivoisen kaukaa sivurajalta kohti boksia. Moundi pelasi nopeasti vartaloharhautuksen jälkeen eteenpäin Latoselle, joka kääntyi ja pelasi eteenpäin puolestaan Tehelle. Tämä spurttasi Mäntylän ja Tikkasen välistä pystyyn ja pääsi puolittaiseen läpiajoon Tikkasen ollessa piirun perässä. Viitalan vastaantulo peitti kuitenkin takakulman, johon Tehe haki sijoitusta ja laukaus kopsahti päin Walteria. Tehellä ja Latosella oli myös pari muuta aihiota päätöspuolituntisella, mutta en niitä ala kertaamaan enää. Yhteistä oli kuitenkin se, että SJK:n puolustuslinja pystyttiin puhkomaan murtavalla syötöllä selustaan. Sen sijaan 89. minuutilta jäi vielä mieleen tilanne, josta syntyi puolittainen maalipaikka. Muistaakseni Jean kirmasi jälleen transitiosssa oman laitansa wingbackin eli Atakayin selustaan jääneeseen tilaan. Hän käänsi päätyrajalta maalille, mutta pallo kiersi boksin läpi toiselle kulmalipulle asti. Sinne ehti ensin Tehe, joka suojasi hetken kuluttaen kelloa ja kamppaili sitten pallon Moundille taakse. Tämä antoi puhkovan syötön boksin sisään aloitteen tehneelle Latoselle, joka poikkeuksellisesti siis itse tuolla kertaa oli se, joka vastaanotti syötön linjan takana. Hän pääsi ampumaan pienestä kulmasta tyrmäten Viitalan laukauksella pään tienoille. Viitala putosi kanveesiin ja tuomari keskeytti pelin, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut ja pienen tutkimisen jälkeen Viitala pystyi jatkamaan pelin loppuun asti.
TPS pallollisena vs. SJK pallottomana
Työläin osuus raportista on ohi ja on aika siirtyä keveämpiin osioihin. TPS rakensi alhaalta 2-4-4:llä johon 4-2-3-1 paperiryhmitys luontevasti taipui. Alhassan ja Varmanen nousivat Moundin ja Peräahon tasolle ja ylänelikko roikkui SJK:n puolustuslinjassa. Puolesta kentästä eteenpäin puolestaan muoto oli alun hitaassa hyökkäyksessä 2-3-5, kun Varmanen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös luomaan tasavoiman SJK:n viiden linjaa vastaan, mutta sittemmin hitaat hyökkäykset jäivät vähiin ja Varmanen ei oikeastaan ikinä ehtinyt myöhemmissä avausjakson hyökkäyksissä nousta tukemaan kunnolla kotijoukkueen hyökkäyksiä viidenneksi pelaajaksi, jolloin Haarala pysyi leveydessä kuten Jean toisella laidalla Latosen ja Ääritalon etsiessä tiloja keskemmällä.
Ilves-peliä vilkuiltuani osasin odottaa SJK:n puolustavan 5-2-3 muodossa ja paperiryhmityskin toki oli sama. Syvemmällä muoto oli periaatteessa ajoittain jopa 5-4-1 laiturien pudotessa keskikentän linjaan, mutta kovin montaa kertaa tuota ei nähty johtuen siitä, että SJK piti enemmän palloa avausjaksolla. Lähinnä Jervis jäi noissa hetkissä kuitenkin vain pallon yläpuolelle ja muistaakseni Ilves-pelissäkin SJK puolusti useimmiten yhdeksällä pelaajalla pallon alla seitsemän sijaan, joten sikäli mikään ei ollut muuttunut olennaisesti.
Ilves-pelissä mielenkiintoisin asia SJK:n pallottomassa pelaamisessa oli se, että ylhäältä prässätessä sen muoto oli 4-3-3, kun vasen wingback Murilo oli osa keskikentän linjaa ja vain Markkula putosi välittömästi puolustuslinjaan asti topparikolmikon seuraksi. Jälleen on todettava myös se, että enpä voinut olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä Belgiaan, joka prässää samalla tavalla ylempää. Tämän pelin alussa kuitenkin SJK:n prässimuoto ylhäältäkin oli 5-2-3, kun Murilo jäi puolustuslinjaan luomaan 5v4 ylivoiman Tepsin ylänelikkoa vastaan. Tepsillä oli vastaavasti 6v5 ylivoima omalla kenttäpuoliskollaan avausvaiheessa. Vapaaksi pelaajaksi jäi oikea laitapuolustaja Varmanen, kun Murilo jäi Boxallin lähelle puolustamaan Haaralaa. Oliinyk prässäsi Holmaa ja Jervis Hernandezia. Oikea laituri Ledesma kohdisti prässinsä puolestaan Alhassaniin ja keskellä Moundi-Peräaho oli Hetemaj-Hradecky kaksikon pihdeissä. TPS ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään vapaaksi jäänyttä Varmasta eikä oikeastaan pahemmin yrittänytkään, vaan pelasi pidempiä syöttöjä suosiolla kohti Ääritaloa ja Jeania riskejä välttääkseen. Avausjakson edetessä SJK muutti prässiään lähemmäs tuota 4-3-3:ta. Ensin Murilo jäi ikään kuin Varmasen ja Haaralan välimaastoon, kun pallo oli Koposella ja avausjakson puolivälistä eteenpäin muistankin sitten jo havainneeni sen, että Murilo on kiinni Varmasessa Tepsin yrittäessä rakentaa alhaalta kontrolloidusti, jolloin Tepsin puoliskolla oli 6v6 tasavoima ja SJK:n puolustuslinjassa yhtä lailla 4v4 tilanne, kun Markkula siis yhä oli välittömästi laskeutunut topparikolmikon tasolle. Ehkä pelin alussa Murilo halusi hieman saada osviittaa Haaralan vaarallisuudesta eikä halunnut jättää tätä yksin Boxallia vastaan, mutta jakson edetessä hän näki, että Haaralalla ei ole paras päivänsä pallollisena, joten tuolloin Murilokin uskalsi prässätä lähempänä Varmasta. Osansa saattoi olla toki myös vieraspelillä, jolloin on luonnollistakin olla alussa hieman konservatiivisempi.
Tepsi loi avausjaksolla harvat tilanteensa Jeanin laidalta. Kuten ylempänä totesin, hän hyökkäsi transitioissa Markkulan selustaan jääneeseen tilaan. 23. minuutilla hän kuitenkin hitaammassakin hyökkäyksessä pystyi puijaamaan Markkulan sivuun 1v1-tilanteessa ja keskittämään matalan pallon vitosen viivalle, mutta Ääritalo ei päässyt palloon käsiksi Mäntylän pihdeistä. TPS nojasi sen verran vahvasti vastaiskuihin, että muita läpikäymättömiä tilanteita avausjaksolta ei tähän hätään muistu mieleen. Toisen jakson alussa voittomaali syntyi myös Jeanin kautta. TPS rakensi alhaalta 2-4-4:llä ja ylänelikosta Jean oli tullut palloa vastaan puoleen kenttään. Markkula peitti laitakaistaa, joten Jean lähti kuskaamaan keskelle ja syötti eteenpäin puolustuslinjan eteen Latoselle vaikeaan asentoon. Tämän jatko ei onnistunut. Markkula palautti irtopallon kohti Viitalaa, mutta syöttö jäi liian hiljaiseksi. Ääritalo kokeneena konkarina haistoi tilanteen, ehti syöttöön ennen Viitalaa, kiersi tämän ja sijoitti tyhjiin illan ainoan maalin. Oli kunnia todistaa livenä mahdollisesti Ääritalolle uran viimeinen Veikkausliiga-osuma. Heti perään minuutti myöhemmin Jean puijasi toistamiseen Markkulan sivuun 1v1-tilanteessa ja keskitti boksiin löytäen Ääritalon takaviistosta, mutta tämän laukaus takapainoisesta asennosta karkasi reippaasti yli. Yhtä kaikki, tuo oli kolmas tai neljäs kerta, kun Jean-Ääritalo kaksikko löysi tai oli löytää toisensa, joten hyvin paljon heihin TPS nojasi hyökkäyspelaamisessaan ensimmäisen tunnin, kunnes sitten päätöspuolituntisella Tehe ja Latonen astuivat esiin varsinkin tilanteenvaihdoissa.
SJK:n transitiot olivat avausjaksolla kovin kesyjä eikä sillä tietysti ollutkaan niin monia vastaiskutilaisuuksia kuin Tepsillä johtuen erosta hallintaprosenteissa. Paras paikka tuli muistaakseni jakson puolivälin jälkeen, kun sivuvapaapotkun jälkeen SJK pääsi 3v4-vastaiskuun erikoistilanteen antanutta Haaralaa, varmistamaan jääneitä laitapuolustajia Varmasta ja Alhassania sekä Moundia vastaan. Jervis katkottuaan keskityksen etualueelle pystyi pelaamaan ahtaasta välistä muurissa olleelle Oliinykille oikeaan laitaan. Tämä tempokuljetti omalta puoliskolta Tepsin boksin reunalle asti. Sitten hän leikkasi keskelle, muttei päässyt ampumaan umpikujasta ja syötti myöhässä boksin sisään jo paitsioon ehtineille tovereilleen. Klassinen jäätyminen. Muissa Tepsin näkökulmasta negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Ääritalo ja Jean jäivät positiivisesti mieleen, koska he pystyivät jo ylempänä välittömästi hidastamaan SJK:ta etenemästä nopeaan vastaiskuun ja kertaalleen Ääritalo jopa spurttasi Murilon perässä Tepsin omalle puoliskolle asti, kunnes hän tylysti torppasi tämän irti pallosta taklaamalla puhtaasti kylkeen. Toisella jaksolla TPS piti palloa jopa hieman enemmän kuin SJK tilastojen mukaan, mutta ei vieraille silti avautunut mitään vaarallisia vastahyökkäyksiä, vaan TPS yhä hidasti hyvin heti menetyksien jälkeen vieraiden etenemisen muun muassa muutamilla taktisilla rikkeillä vieraiden boksin tuntumassa ja vaarallisemmat vastahyökkäykset merkattiin toisellakin jaksolla kyllä kotijoukkueelle, vaikka periaatteessa hallintaprosenttien perusteella SJK:lle olisi luullut avautuvan enemmän tilaisuuksia haavoittaa isäntiä, mutta nuo pallonhallintaluvut olivat kyllä hieman silmänlumetta.
|
