FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
23.06.2024 klo 13:52:36 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 5 [6] 7 8
 
Kirjoittaja Aihe: Junnujen harrastusmaksut  (Luettu 45459 kertaa)
0 jäsentä ja 2 vierasta katselee tätä aihetta.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #125 : 30.12.2022 klo 12:11:01

Harrastamisen Suomen malli ei toki suoraan vastaa kysymykseen miten saadaan harrastusmaksuja alemmas, mutta epäsuorasti nähdäkseni sillä voisi olla isokin merkitys.
Esimerkiksi, jos joukkueellinen pelaajia käy näissä maksuttomissa höntsissä 4 kertaa viikossa, ei tarvitse varsinaisen joukkueen järjestää kuin 1 treeni ja 1 peli viikossa. Itse asiassa turnaukset eivät ole mielestäni järkevä formaatti, kun viikonlopussa ja esim pe ja ma piirin pelit päälle laskettuna, voi tulla 10 peliä 72 tuntiin. Parempi on 1 peli viikossa johon valmistaudutaan paremmin esim lepäämällä ja puhumalla edellisinä päivinä.

Toinen näkökulma on, että milloin ja kenen toimesta harrastuksesta tulee tavoitteellista absoluuttiselle huipulle tähtäävää, ja onko se lapsen itse laittama päämäärä. Jos taas haetaan liikunnallista elämäntapaa, tällä mallilla ja muulla omatoimiliikunnalla päästään helposti tavoitteeseen ja vältytään tuhannen euron vuosimaksulta.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #126 : 30.12.2022 klo 12:57:28

Ensimmäinen lähtökohta on se että pitäisi erottaa harrastaminen ja kilpaurheilu toisistaan. Tämän hetken suurin ongelma minun mielestä on se, että meillä ei ole tarjolla varsinaista jalkapallon harrastustoimintaa junioreille. Alueelliset erot voi olla näissä suuria ja peilaan asiaa luonnollisesti omaan asuinympäristöön, joka on joitain kilometrejä Helsingin keskustan länsipuolella.

Kirjoitin tästä tuossa aikaisemminkin jossain otsikossa, mutta tuo mun vanhempi lapsi on 2012 ikäluokkaa. Aloitteli jalkapallon seurassa 1 ja viime keväänä ilmoitti että on hieman tympääntynyt seuraan 1 ja tämän johdosta sitten katsottiin mitä muissa seuroissa on tarjolla ja käytiin parissa kokeilujaksossakin. Tämän ikäluokan kohdalla emme löytäneet ensimmäistäkään seuraa jossa lähtökohtaisesti olisi vähemmän kuin kolme viikottaista joukkueharjoitusta. Kolme joukkueharjoitusta plus kaikki muut tapahtumat päälle on aika paljon 10 vuotiaalle lapselle joka sekä haluaisi harrastaa jalkapalloa että mahdollisesti jotain muita lajeja.

Toinen minkä mainitsen on se, että missään näkemistäni seuroista u10 harrastejalkapalloilijoiden treeniohjelmat eivät olleet harrastejalkapalloilijoiden treeniohjelmia, vaan ne oli treeniohjelmia pelaajille joista yritetään kasvattaa akatemiapelaajia.

Näissä voi tietty aina sanoa, että ei kaikkiin harjoituksiin tarvitse osallistua. Tämä on tavallaan totta, mutta harrastusmaksujen näkökulmasta kaikista harjoituksista (ja peleistä ja turnauksista...) maksetaan. Pojan uudessa seurassa syyskuu oli ennätyskuukausi, syyskuussa harrastefutareille oli tarjolla 24 ohjattua jalkapallosessiota ja olen tässä laskennassa vielä hyvin suotuisa, eli lasken viikonlopputurnauksen yhdeksi tapahtumaksi, pelejä oli kahtena päivänä ja yhteensä 8 kappaletta.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #127 : 30.12.2022 klo 13:14:17

Itse asiassa turnaukset eivät ole mielestäni järkevä formaatti, kun viikonlopussa ja esim pe ja ma piirin pelit päälle laskettuna, voi tulla 10 peliä 72 tuntiin. Parempi on 1 peli viikossa johon valmistaudutaan paremmin esim lepäämällä ja puhumalla edellisinä päivinä.

Turnaukset ovat vain logistisesti helpommat, varsinkin jos pelit eivät ole ihan naapurissa. PK-seudulla toki tilanne on eri, mutta maakunnissa turnaus tarkoittaa usein sitä, että lähdetään vähintään tunnin ajomatkan päähän pelaamaan (ellei kyse ole kotiturnauksesta).

Toinen juttu toki on, että turnaukset ovat varainhankintakeino monille seuroille.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #128 : 30.12.2022 klo 13:17:24

Ensimmäinen lähtökohta on se että pitäisi erottaa harrastaminen ja kilpaurheilu toisistaan. Tämän hetken suurin ongelma minun mielestä on se, että meillä ei ole tarjolla varsinaista jalkapallon harrastustoimintaa junioreille. Alueelliset erot voi olla näissä suuria ja peilaan asiaa luonnollisesti omaan asuinympäristöön, joka on joitain kilometrejä Helsingin keskustan länsipuolella.

Tämä on itse asiassa tunnistettu ongelma. Jo yli 10v sitten liitossa ja piireissä puhuttiin siitä, että seurojen pitäisi erikoistua eikä yrittää tehdä kaikkea. Luotiin siis erilaisia seuraluokkia (kilpaseura, harrasteseura jne) ja kannustettiin seuroja valitsemaan itselleen sopiva luokitus. Harrasteseuroja ei käytännössä tullut lainkaan sillä jokainen seura halusi olla kilpaseura. Syitä tähän on monia: maakunnissa se kaupungin ainoa futisseura ei oikein voi olla kuin kilpaseura, harrastajat maksavat merkittävän osan siitä kilpajoukkueen kustannuksista jne
Metsurin koira

Poissa Poissa


Vastaus #129 : 30.12.2022 klo 13:37:14

Tämä on itse asiassa tunnistettu ongelma. Jo yli 10v sitten liitossa ja piireissä puhuttiin siitä, että seurojen pitäisi erikoistua eikä yrittää tehdä kaikkea. Luotiin siis erilaisia seuraluokkia (kilpaseura, harrasteseura jne) ja kannustettiin seuroja valitsemaan itselleen sopiva luokitus. Harrasteseuroja ei käytännössä tullut lainkaan sillä jokainen seura halusi olla kilpaseura. Syitä tähän on monia: maakunnissa se kaupungin ainoa futisseura ei oikein voi olla kuin kilpaseura, harrastajat maksavat merkittävän osan siitä kilpajoukkueen kustannuksista jne
Isojen seurojen ulkopuolella on myös haastavaa saada ikäluokkaan niin paljon harrastajia, että voisi muodostaa tavoitteellisemman ja kerta viikkoon treenaavat tyyppiset erilliset joukkueet. Kun tätä ei pysty tekemään niin sitten kipuillaan syystä, että osa pelaajista haluaiaisi vain kerta viikkoon höntsän ja toisaalta halutaan treenejä enemmän ja halutaan oikeasti kehittyä.

Hyviä ratkaisuja näihin ei oikein ole - hyvin organisoidut seurojen väliset yj:t voivat tilannetta pelastaa.
ginikettu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK (BJK)


Vastaus #130 : 30.12.2022 klo 13:40:27

Turnaukset ovat vain logistisesti helpommat, varsinkin jos pelit eivät ole ihan naapurissa. PK-seudulla toki tilanne on eri, mutta maakunnissa turnaus tarkoittaa usein sitä, että lähdetään vähintään tunnin ajomatkan päähän pelaamaan (ellei kyse ole kotiturnauksesta).

Toinen juttu toki on, että turnaukset ovat varainhankintakeino monille seuroille.
Helsingissä tosin pelkästään piirisarjan peleihin voi olla reilun tunnin logistinen operaatio suuntaan ja toiseen. Vaikkei ole pitkät etäisyydet, niin ajallisesti noihin kello 17 alkaviin peleihin on aika taistelu.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #131 : 30.12.2022 klo 14:06:33

Mutta mä en oo maakunnassa (paitti hesalaisten mielestä). Tällä talousalueella (vartin pyöräilymatka) on toistakymmentä jalkapalloseuraa, mutta ei näillä seuroilla ole oikeasti keskenään juuri mitään muuta eroa kuin nimi. Ja ehkä sit Hongalla, EPS:llä ja FC Espoolla akatemiatoiminta on pykälää vakavampaa ku EsPalla, PPJ:llä, HooGeella, EBK:lla, Granilla, KasiYsillä, PEP:llä, KaPyllä tai FCK:lla.

Ja tosiaan, etenkin talvikaudella jyväjemmareiden kuvitelmat hesojen hyvästä logistiikasta on aika kaukaa haetut. Meillä seuraavat pelit on lapsesta riippuen (taas) Myntinsyrjässä ja PEAKfinillä viikonloppuna 07:30 alkaen. Taino, nuorempi lapsi käy tässä välissä skulaamassa myös pirkkahalliturnauksen.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #132 : 30.12.2022 klo 14:15:03

Isojen seurojen ulkopuolella on myös haastavaa saada ikäluokkaan niin paljon harrastajia, että voisi muodostaa tavoitteellisemman ja kerta viikkoon treenaavat tyyppiset erilliset joukkueet. Kun tätä ei pysty tekemään niin sitten kipuillaan syystä, että osa pelaajista haluaiaisi vain kerta viikkoon höntsän ja toisaalta halutaan treenejä enemmän ja halutaan oikeasti kehittyä.

Hyviä ratkaisuja näihin ei oikein ole - hyvin organisoidut seurojen väliset yj:t voivat tilannetta pelastaa.

Jos seura on profiloitunut harrasteseuraksi, niin silloin sieltä on turha odottaa kovin monia treenejä viikossa. Sehän siinä profiloitumisessa juuri on ideana, että tietää etukäteen, mitä saa. Ja jos sitten haluaa vakavampaa menoa, niin valitsee sen naapuriseuran (jos siis puhutaan isoista kaupungeista, pienten paikkakuntien kohdalla toki sen ainoan seuran pitää olla kaikille jotain).

Ja tuossa pitää toki myös sen valmentajan olla tarpeeksi hyvä sanomaan sillä joukkueen parhaalle pelaajalle, että naapuriseurassa olisi vakavampaa menoa tarjolla, että sitä kannattaisi kokeilla.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #133 : 30.12.2022 klo 14:18:56

Mutta mä en oo maakunnassa (paitti hesalaisten mielestä). Tällä talousalueella (vartin pyöräilymatka) on toistakymmentä jalkapalloseuraa, mutta ei näillä seuroilla ole oikeasti keskenään juuri mitään muuta eroa kuin nimi. Ja ehkä sit Hongalla, EPS:llä ja FC Espoolla akatemiatoiminta on pykälää vakavampaa ku EsPalla, PPJ:llä, HooGeella, EBK:lla, Granilla, KasiYsillä, PEP:llä, KaPyllä tai FCK:lla.

Siitä samaa mieltä, että samalla alueella pitäisi seurojen tajuta, että kaikkien ei tarvitse olla kilpaseuroja vaan harrastaminen on myös ihan hyvä tie seuran kehittämiseen. Tässä on vain se ongelma, että yksikään seura ei oikein halua olla se "huonompi" seura.

Lainaus
Ja tosiaan, etenkin talvikaudella jyväjemmareiden kuvitelmat hesojen hyvästä logistiikasta on aika kaukaa haetut.

Asuin hesoissa pari vuotta, ja joo, se on ainoa paikka, missä oikeasti tuli mieleen, että pitäisikö hankkia auto. Kaikkialla muualla kun on tullut toimeen ilman, mutta tuolla etäisyydet on niin isoja, että auto olisi nopeuttanut siirtymiä merkittävästi. Maakunnissa se henkinen etäisyys on kuitenkin merkittävästi suurempi, mikä tekee sinänsä saman pituisista matkoista vaikeampia lähteä. Nimittäin jos miettii, että itse tuli suhailtua pitkin pk-seutua niin, että siirtymä saattoi olla sen tunnin, niin vastaavaa matkaa ei todellakaan maakunnissa lähdetä tekemään ilman suunnittelua ja oikeaa tarvetta. Jännittävä huomio kaikkinensa.
Metsurin koira

Poissa Poissa


Vastaus #134 : 30.12.2022 klo 14:25:37

Jos seura on profiloitunut harrasteseuraksi, niin silloin sieltä on turha odottaa kovin monia treenejä viikossa. Sehän siinä profiloitumisessa juuri on ideana, että tietää etukäteen, mitä saa. Ja jos sitten haluaa vakavampaa menoa, niin valitsee sen naapuriseuran (jos siis puhutaan isoista kaupungeista, pienten paikkakuntien kohdalla toki sen ainoan seuran pitää olla kaikille jotain).

Ja tuossa pitää toki myös sen valmentajan olla tarpeeksi hyvä sanomaan sillä joukkueen parhaalle pelaajalle, että naapuriseurassa olisi vakavampaa menoa tarjolla, että sitä kannattaisi kokeilla.

Boldatussa oleelliset asiat liittyen pikkuseuroihin. Ongelmana on, että miten nuo pienten seurojen joukkueet pidetään elinvoimaisina niin, että toiminta ei lopu kokonaan kun muutama futikseen enemmän panostava siirtyy isomman seuraan kilpajoukkueeseen. Pelaajamassojen ollessa pieni, se tappaa pienten seurojen joukkueet ja lopulta pahimmassa tapauksessa seuran toiminnan. Siks just tuo edellämainitsemani hyvin organisoitu yj-toiminta voi olla ratkaisu. Vaatii paljon aktiivisuutta valmentajilta ja jojoilta ja yhteistä näkemystä miten futistoiminta kannattaa järjestää mutta tuo parhaimmillaan myös hyviä tuloksia. Ja tarkoitan nyt nimenomaan sitä, että saadaan lapset ja nuoret pysymään harrastuksen parissa mahdollisimman pitkään.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #135 : 30.12.2022 klo 15:11:15

Koska vaikuttaa että kaikki seurat haluavat pitää 3 treeniä viikossa +pelit ja turnaukset, vaikuttaa että kaikki seurassa tapahtuva nuorten futis on tavoitteellista kilpaurheilua.

Harrastuksen Suomen malli onkin ensimmäinen harrastamiseen tähtäävä nuorille suunnattu konsepti mihin olen törmännyt.

Vertailuna aikuisten urheilut: mielestäni jaottelu on selkeämpi aikuisilla: Järjestettyä höntsää, tai toisaalla vakavaa kilpaurheilua.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #136 : 30.12.2022 klo 15:26:45

Vertailuna aikuisten urheilut: mielestäni jaottelu on selkeämpi aikuisilla: Järjestettyä höntsää, tai toisaalla vakavaa kilpaurheilua.

Aikuisten höntsässä on sellainen merkittävä ero, että se ei useinkaan vaadi hirveästi fasilitointia. Tai toki kilpailut pitää järjestää, mutta esim. valmennusta ei välttämättä ole. Ja tämä tekee asiasta merkittävästi helpompaa, sillä junnujen kohdalla pitää kuitenkin aina olla joku katsomassa niiden lasten perään, ja jos siihen ei löydy vapaaehtoista, niin sitten pitää ostaa rahalla, ja se taas tekee hommasta nopeasti melko kallista.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #137 : 30.12.2022 klo 15:29:36

Koska vaikuttaa että kaikki seurat haluavat pitää 3 treeniä viikossa +pelit ja turnaukset, vaikuttaa että kaikki seurassa tapahtuva nuorten futis on tavoitteellista kilpaurheilua.

Harrastuksen Suomen malli onkin ensimmäinen harrastamiseen tähtäävä nuorille suunnattu konsepti mihin olen törmännyt.

Niin, ja samaan aikaan sit kirjotellaan ihan liiton toimesta siitä et haaste-, ja harrastepuolella on ongelmia pelaajien pitämisessä mukana kuviossa.

https://twitter.com/Palloliitto/status/1600445018996555777?fbclid=IwAR36Kd60AMOEq10Z_32t-tb-gz8RQyM0lLqKD0EwkGi3khrgURwOzGfiMEY

Toki tolle voi löytyä monen erilaisia selityksiä, että mikä tuohon johtaa, mutta valveutuneena sivustaseuraajana nostaisin harrastejalkapalloilijoiden kokeman jatkuvan riittämättömyyden tunteen yhtenä pääasiallisista teemoista esiin. Lisäksi hyvin monessa seurassa näkyy (lähinnä tiedostamatonta) harrastejalkapalloilijoiden epäkohtelua.
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #138 : 30.12.2022 klo 16:15:07

Ainakin meidän seuran treeneissä Harrastamisen Suomen mallin harjoituksissa käy eniten esimerkiksi urheiluyläkoulujen oppilaat. Suurin osa niistä jotka eivät harrasta mitään tai joilla ei ole mitään urheilutaustaa käyvät kokeilemassa pari kertaa ja jäävät pois :(

Meillä on kohderyhmänä yläkoululaiset ja ilmiö varmaan vielä korostuu tässä ikäryhmässä.

Tää on muuten todella tärkeää ja hyvää keskustelua Ylos Tällaista soisi lukevansa forkalta enemmänkin, nyt ollaan futiksen ja urheilun kannalta sen kaikkein olennaisimman ytimessä.

Seuratyötä kehittämällä ja oikean suuntaisilla (urheilu)poliittisilla ratkaisuilla saadaan paitsi lisää huippufutaajia niin myös tuhansia hyvinvoivia lapsia ja nuoria lisää.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #139 : 30.12.2022 klo 18:34:14

Ainakin meidän seuran treeneissä Harrastamisen Suomen mallin harjoituksissa käy eniten esimerkiksi urheiluyläkoulujen oppilaat. Suurin osa niistä jotka eivät harrasta mitään tai joilla ei ole mitään urheilutaustaa käyvät kokeilemassa pari kertaa ja jäävät pois :(

Meillä on kohderyhmänä yläkoululaiset ja ilmiö varmaan vielä korostuu tässä ikäryhmässä.

Tää on muuten todella tärkeää ja hyvää keskustelua Ylos Tällaista soisi lukevansa forkalta enemmänkin, nyt ollaan futiksen ja urheilun kannalta sen kaikkein olennaisimman ytimessä.

Seuratyötä kehittämällä ja oikean suuntaisilla (urheilu)poliittisilla ratkaisuilla saadaan paitsi lisää huippufutaajia niin myös tuhansia hyvinvoivia lapsia ja nuoria lisää.

Itselle tämä kuulostaa loistavalta alulta: urheilukoululaiset saavat myös höntsätä joka pitää ilon mukana toiminnassa. Jos taas jostain syystä lopettaa kilpailemisen, voi tämän höntsän pitää kuitenkin ja ottaa rinnalle vaikka toista höntsää lisäksi.

Nuoremmat taas jos nyt totutetaan ja saadaan mukaan höntsään, niin toimisi vastaavasti tärkeänä osana, ja myös kilpailu-puolelle voi ihan hyvin tulla höntsän kautta. Ainakin omalla alueella on ykkösluokasta lähtien toimintaa tarjolla Harrastamisen Suomen mallissa. Enemmän kaivattaisiin osallistujia kyllä tähän käsittääkseni.

Kaivattua peluuttajaa tosiaan myös saadaan tämän mallin avulla.
Ehkä joku taho voisi myös tehdä ohjeen vanhempien hoitamaan peluutukseen ja vanhempien isompaan mukanaoloon myös joukkueissa.
huckerby

Poissa Poissa


Vastaus #140 : 30.12.2022 klo 19:37:19


Erinomainen malli. Ei tosin auta käsittääkseni tämän topikin ongelmaan. Kerran viikossa tapahtuvaa pelailua on hyvin helppo järjestää edullisesti, kustannukset syntyy treenikertojen viikoittaisesta ja pelireissujen kausittaisesta määrästä.



Tämäpä se, harrastaminen ei suinkaan ole aina kallista. Kilpaurheilu sen sijaan usein on.
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #141 : 30.12.2022 klo 21:07:52

Oman kokemukseni mukaan juuri jalkapallossa ei meinaa kirveelläkään saada harrastelijajoukkueelle valmentajaa vaikka jonkin verran maksettaisiinkin. Pienemmissä lajeissa yleensä löytyy joku lajiniilo joka ihan rakkaudesta lajiin vetää niitä treenejä kaikentasoisille harrastajille mutta futiksessa (ja varmaan lätkässä myös) nämä hakeutuvat kilpailullisempiin seuroihin. Lisäksi omakohtaisen kokemuksen mukaan juuri jalkapallon harrasteporukoissa se valmentaja joutuu olemaan välillä enemmän kurinpitäjä kuin valmentaja mikä syö motivaatiota.

Futiksessa kustannuksia saisi alas harrastepuolella myös sillä että talvikauden vetäisi futsalia liikuntasaleissa sen sijaan että maksaa kalliisti kuplahallivuoroista. Samalla saisi hyvät treenit aikaan pienemmälläkin porukalla jos jengissä on paljon monen lajin harrastajia.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #142 : 30.12.2022 klo 21:37:58

Totta, ja kilpailu valmentajista on kovaa, kilpajoukkueisiin tarvitaan koko ajan uusia ja niitä sitten kysellään isommalla rahalla naapuriseuroihin ym.

Futsal oli myös Pelén laji, oppii nopeutta ja tarkkuutta enemmän kuin viileissä kuplissa. Suomen mallin harrastuksissa taitaa olla juuri liikuntasaleja käytössä.
Liikuntapuistoihin on tullut viime vuosina ulkofutsal-kenttiä, joissa myös koripallomahdollisuus. Näitä en ole nähnyt että koskaan on käytetty virallisiin treeneihin. Tässä ehkä myös resurssi joka on vapaa.
Nigel Kugelschfeir

Poissa Poissa


Vastaus #143 : 30.12.2022 klo 23:01:40

Onhan noita futiskerhoja isommillekin lapsille. Jos tosissaan haluaa säästää niin pallo mukaan ulos. En mä kyllä näe että nämä mainitut asiat on varsinaisesti mitään ongelmia. Enemmänkin meidän seurassa on ongelma siinä että poikia voi helposti olla 50-60 ikäluokassa ja kentälle pääsee 5 kerrallaan niin koita siinä sitten löytää kaikille mielekästä tekemistä. Ja jos reeneissä on pääasia vain perseily niin tuskin sinne toimintaan kannattaa edes osallistua.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #144 : 31.12.2022 klo 00:57:55

Teilläkin näyttää 2012 ikäluokassa harrastaminen maksavan kokoluokkaa tonnin per vuosi (joukkuemaksu 60€/kk + seuran jäsenmaksu vuosittain + turnaukset ja sarjat erillislaskutetaan) ja vastineena saa osallistua kolme kertaa viikossa joukkueen harjoituksiin ja tuohon päälle tulee piirisarjat, talvisarjat ja muut pelit. Tuolla ei edelleen ole mitään tekemistä 10-vuotiaan lapsen harrastuksen kanssa, vaan kyseessä on määrällisesti tavoitteellista kilpaurheilua ja hintahan on edelleen myöskin suuri hyvin isolle osalle suomalaisia.

Tuo on myös hyvin jännä oletus, että harrastaminen yhdistetään perseilyyn. Omat lapset harrastaa erilaisia liikuntamuotoja (parkour, kamppailulajit, sähly jne) futiksen lisäks pari kertaa viikkoon ja ei noissa perseily ole pääosassa vaikka lajia tehdään kerran viikossa ilman suurempia tavoitteita.
Ferenc

Poissa Poissa


Vastaus #145 : 31.12.2022 klo 11:47:13

Harjoituksissa perseily on erikoinen ilmiö, ja tuttu samoin täällä. Voisiko ajatusketju olla tällainen, että koska maksetaan niin paljon, on lasten mentävä suurimpaan osaan tai kaikkiin treeneihin, ja treeneissä on mm juoksuharjoitusta ja yhteiskesto 1,5 h, jossa mm adhd:t, joita on useammassa joukkueessa, ei pysty keskittymään niin pitkään.

Näille kenen keskittyminen ei riitä, olisikin parempi jos olisi tunnin höntsä jossa pelkästään peliä, ja kun keittää yli pari kertaa niin peluuttaja voi laittaa yhden kerran jäähylle kuten esim. vastaavassa partioharrastuksessa.

Monessa lajissa, kuten kamppailulajeissa, on lähtökohtana että on kunnioitusta treenitilaa ja valmentajaa kohtaan.
Tällaisen kulttuurin edistäminen myös futiksessa voisi helpottaa valmentajien työtä.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #146 : 31.12.2022 klo 13:28:38

Harjoituksissa perseily on erikoinen ilmiö, ja tuttu samoin täällä. Voisiko ajatusketju olla tällainen, että koska maksetaan niin paljon, on lasten mentävä suurimpaan osaan tai kaikkiin treeneihin, ja treeneissä on mm juoksuharjoitusta ja yhteiskesto 1,5 h, jossa mm adhd:t, joita on useammassa joukkueessa, ei pysty keskittymään niin pitkään.

Näille kenen keskittyminen ei riitä, olisikin parempi jos olisi tunnin höntsä jossa pelkästään peliä, ja kun keittää yli pari kertaa niin peluuttaja voi laittaa yhden kerran jäähylle kuten esim. vastaavassa partioharrastuksessa.

Monessa lajissa, kuten kamppailulajeissa, on lähtökohtana että on kunnioitusta treenitilaa ja valmentajaa kohtaan.
Tällaisen kulttuurin edistäminen myös futiksessa voisi helpottaa valmentajien työtä.

Eiköhän suurin syy ole se että noista lapsista suurin osa tuodaan harjoituksiin vain etteivät ole kotona jaloissa sen parin tunnin ajan tai vanhemmat voivat käydä kaupassa. Jalkapallo kun on tälläinen "kaikki voivat pelata" laji, niin siellä on kuitenkin paljon enemmän sellaisia lapsia joille tuo on ainoa mihin keksitty viedä ja kaveritkin ovat siellä. Jos mietitään jotain muuta, esim. nyt vaikka jotain karatea, niin tuskin sinne viedään lasta jos lapsi ei itse sinne halua.

Se tietenkin on surullinen asia että on paljon lapsia joita mikään urheilu ei kiinnosta, mutta siinä suurin tekijä ovat vanhemmat, jotka eivät myöskään ole halunneet useimmiten lasten kanssa jo pienenä liikkua ja leikkiä, vaan seuraa on pitänyt vaikka puhelin. Lapselle urheilusta voi tehdä merkityksellistä ja sitten lapsen itsensä voi päästää etsimään mikä urheilusta olisi se omin laji.
Nigel Kugelschfeir

Poissa Poissa


Vastaus #147 : 31.12.2022 klo 15:18:48

Futiksessa harvemmin myöskään ketään laitetaan pihalle vaikka ei reeneissä tekisi mitään. Peliryhmiin ei välttämättä oteta mutta se ei taida noita haitata. Jos ottaa esimerkiksi lapsen joukkuevoimistelun niin sieltä lentää pihalle jos ei reenaa ja porukkaan pääsee ylipäätään mukaan vain jos on käynyt testireenit tai harrasteessa on todistettu että osaa harjoitella perseilemättä.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #148 : 01.01.2023 klo 22:31:28

Eiköhän suurin syy ole se että noista lapsista suurin osa tuodaan harjoituksiin vain etteivät ole kotona jaloissa sen parin tunnin ajan tai vanhemmat voivat käydä kaupassa. Jalkapallo kun on tälläinen "kaikki voivat pelata" laji, niin siellä on kuitenkin paljon enemmän sellaisia lapsia joille tuo on ainoa mihin keksitty viedä ja kaveritkin ovat siellä. Jos mietitään jotain muuta, esim. nyt vaikka jotain karatea, niin tuskin sinne viedään lasta jos lapsi ei itse sinne halua.

Noihin pojan kamppailulajitreeneihin on tuotu jatkuvasti sellasia lapsia joiden motiivi treenaamiseen on se, että haluavat oppia vetämään toisia lapsia turpaan. Sanoisin että nämä on treeniteknisesti paljon vaikeampia tapauksia kuin sellaset joita tuodaan tuonne viettämään aikaa, joita siis on ihan yhtälailla kuin muissakin harrastuksissa. Yleisesti nämä turpaanvetäjät kuitenkin on lopettaneet harrastamisen alle vuodessa, yks siellä vissiin on mukana sillai että se on löytänyt tosta itselleen jonkinlaisen elämäntavan.

Itsessään tuolla ei kuitenkaan ole lajin harrastamisen tai harrastusmaksujen näkökulmasta suurta merkitystä. Karatessa harjoituksia oli alle 10 vuotiaille kerran viikkoon ja jos halusit kisata niin sit tuli toinen harjoite plus mahdollisia kisoja mukaan. Nyt ku poika siirty tuolta Krav Magaan niin treenejä on kerran viikkoon, 12 vuotiaasta eteenpäin kahdesti. Kummassakin harrastaminen on ollut ihan mielekästä vaikka salilta löytyy hyvin erilaisia motivaatiotasoja ja lapsia erilaisin käytöstandardein. Treeniohjelmia ei ole myöskään luotu sen mukaan, että kaikista voisi tulla maailman parhaita, vaan treeneistä on yritetty tehdä sellaisia että ne on lapsille mielekkäitä. Jalkapalloseuroille tämä viimeinen tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan pro-ekkono -hengessä vähän hukassa.
Susa80

Poissa Poissa


Vastaus #149 : 02.01.2023 klo 09:32:33

Monissa seuroissa on erikseen kilparyhmä ja sitten ryhmä "muut", jossa tasoerot ovat valtavat. Osa on aloittanut ihan hetki sitten, osa on vähän kilparyhmän alapuolella. Nämä kaikki tungetaan yhteen ja samaan ryhmään. Valmentajat pääasiassa isiä, koska oikeat valmentajat eivät halua valmentaa tätä ryhmää, koska mukana on näitä perseilijöitä, huonosti keskittyviä, liikunnallisesti tosi vaatimattomia, ylipainoisia, juoksukunto olematon. Mikään rasti ei pyöri, osa solmii nappiksia puoli tuntia, osa tulee myöhässä, osa ilmoittaa heti alkuun että ei tee mitään, äiti pakotti treeneihin. Ja sitten osa tulee paikalle jo puolta tuntia ennen, lämppää ja pelaa keskenään ja odottaa innokkaasti treenin alkua.

Tämä ei palvele oikeasti ketään. Nämä innokkaat turhautuvat ja murehtivat, kun valmentaja priorisoi niin selkeästi kilpaporukkaa ja on tässä ryhmässä vaan tosi vastentahtoisesti. Mikään ei onnistu. Osa vanhemmista on ihan pihalla kaikesta. Mikään varainkeruuhomma ei onnistu, kun suurta osaa ei kiinnosta yhtään. Mitkään talkoot ei onnistu, ei mikään buffetti. Innokkaita vanhempia on mukana muutamia, mutta jos vaikka tonni saadaan kerättyä, summa on hyvin pieni per poika eikä riitä oikein mihinkään. Kaikille kelpaa raha, mutta talkoisiin osallistuu kuusi vanhempaa. Ja nää kuusi toteaa sitten jälkeenpäin, että olisi ollut helpompi vain maksaa oman pojan osuus, kun tulos on kuitenkin tyyliä 15 e/poika.

Eli tää haaste/harrasteporukka on kaatoluokka, jossa on kaikki syystä tai toisesta kilparyhmään kelpaamattomat. Portaita pitäisi saada lisää. Pitäisi muodostaa haaste, jossa odotetaan lapselta ja perheeltä sitoutuneisuutta, hyvää käytöstä, taitoja, keskittymistä. Ja sitten joku kerho niille, joita ei kiinnosta, jotka ei keskity ym. Tuonne haasteeseen olisi jo toiveita saada ihan kunnon valmentajakin. Siellä saataisiin jo jotain aikaan. Tuommoisen kaatoluokan johtaminen on kivireen vetämistä. Mikään ei onnistu. Ja seura vaatii, että kaikki halukkaat pitää ottaa mukaan, koska osa tän ryhmän kk-maksuista menee kilparyhmän tukemiseen.

Ja ketään perseilijä-Peetua ei tietenkään voi heittää pihalle, koska Peetun äiti (joka muuten ei kiinnostu pojan harrastuksesta pätkääkään, ei osallistu talkoisiin tai varainkeruuseen eikä seuraa mitään tiedotuskanavia tietenkään) älähtää välittömästi ja soittaa seurajohdolle ja itkee Peetu-paran kovaa kohtaloa. Kun Peetun ei anneta olla rakkaassa harrastuksessa tunkemassa kumirouhetta muiden shortseihin tai kastelemalla juomapullolla muiden vaatteita...



 
Sivuja: 1 ... 5 [6] 7 8
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa