TPS - KTP 1-1 14.11.2020TPS 4-2-3-1Ääritalo 11
Haarala 29 - Latonen 23 - Muzaci 16
Pyyhtiä 34 - Moundi 2
Alhassan 19 - Hernandez 25 - Holma 4 - Rähmönen 7
Koponen 1
KTP 5-2-3Eerola 19 - Junco Martinez 11 - 49 Beglarishvili
Lindfors 23 - Arranz 8
Paavola 26 - Ruxi 3 - Voutilainen 4 - Ogungbaro 5 - Ojamaa 15
Lepola 1
Pakkohan se oli lopulta viime hetken päätöksellä lähteä katsomaan vielä kerran tämän vuoden puolella jalkapalloa paikan päälle. Saavuin paikalle vasta, kun aloituspotku potkaistiin, joten lämmittelyistä ei ole täten huomioita. Tämän kevyemmän raportin tarkoitus on vain tehdä huomioita siitä, mitä tapahtui avoimessa pelissä, kun toinen hyökkäsi ja toinen puolusti. Yksittäisiä tilanteitakaan en välttämättä käy läpi kovin tarkkaan, koska liigakarsintapelin näkeminen livenä oli ainutlaatuinen kokemus, joten keskityin enimmäkseen tunnelmaan syvällisemmän peliin uppoutumisen asemesta. Tunnelma olikin erinomainen, kun paikalla oli lähes 2500 katsojaa. KTP oli lisäksi minulle entuudestaan tuntematon seura sikäli, etten ollut koskaan aiemmin nähnyt sen pelaavan livenä eikä tämänvuotisen joukkueen yksilöistäkään ollut juuri mitään ennakkokäsitystä, joten saavuin Olympiakatsomoon erittäin avoimin mielin. Toiveissani oli toki isäntien voitto, jotta seuraavanakin vuonna Veritaksella olisi mahdollista nähdä kahdesti kukin Veikkausliiga-joukkue perussarjan aikana. Ikävä kyllä, tuo toive murskaantui kymmenen minuuttia ennen loppua, kun Norwichin väreissä pelannut vierasjoukkue teki pirskatti vieköön vierasmaalin.
KTP pallollisena vs. TPS pallollisena:KTP rakensi alhaalta 3-4-3 muodolla. TPS puolusti puolestaan 4-1-4-1 muodolla, joten paperiryhmitys ei pitänyt paikkaansa, vaan Pyyhtiä oli osa keskikentän linjaa ja Moundi suojasi yksin puolustuslinjaa. Puolessakin kentässä KTP:n muoto oli varsinkin avausjaksolla lähempänä 3-4-3:a kuin 3-5-2:ta eli wingbackit nousivat leveyteen Tepsin puolustuslinjan tasolle vain pidempien pallonhallintajaksojen aikana ja muutoin pysyttelivät keskustan kaksikon Arranz-Lindfors kanssa samassa tasossa vähän lähempänä topparikolmikkoa Ruxi-Voutilainen-Ogungbaro. Näin ollen vieraiden tasapaino oli parempi hyökätessäkin ja varmaan alkuun KTP halusi ottaa hieman varman päälle, kun peliä harvemmin voittaa ensimmäisellä jaksolla, mutta sen voi hävitä.
KTP:n yläkolmikko Eerola-Mika-Begralishvili pelasi melko kapealla. Laiturit kavensivat välikaistoille ja Junco Martinez oli keskellä, mutta liikkui siitä terävästi palloa vastaan eri suuntiin, usein hieman kohti Eerolaa. Koska KTP:n yläkolmikko oli kapealla, myös Tepsin laitapuolustajat Rähmönen ja Alhassan joutuivat tulemaan lähelle toppariparia Hernandez-Holma. Periaatteessa topparit huolehtivat Mikasta, Rähmönen Eerolasta ja Alhassan pienikokoisesta, mutta ketterästä Begralishvilistä. Koska TPS puolusti 4-1-4-1:llä, sillä oli periaatteessa keskellä alhaalla 5v3 ylivoima aina, kun Moundi oli vielä suojelemassa puolustuslinjaa, tukkimassa tiloja ja luomassa ylivoimia KTP:n yläkolmikkoa vastaan.
Keskikentän linja oli avausjaksolla vasemmalta oikealle Haarala-Latonen-Pyyhtiä-Muzaci, mutta toisella jaksolla Pyyhtiä operoi vasemmalla ja Latonen keskustassa Moundin oikealla puolella. Koska KTP hyökkäsi siis pääosin 3-4-3:lla, kullekin keskikentän linjan pelaajalle löytyi luonteva vastinpari. Laiturit Haarala ja Muzaci huolehtivat läpi illan laitakaistojen puolustamisesta KTP:n wingbackeja Ojamaata ja Paavolaa vastaan 1v1-tilanteissa. Keskellä Pyyhtiä ja Latonen merkkasivat KTP:n keskustan kaksikon Arranz-Lindfors. Ääritalo prässäsi yksin toppareita, mutta teki sen melko säästellen ja oikeat hetket valikoiden. Yleensä hän vain tyytyi estämään keskitoppari Voutilaista pelaamaan keskustan kaksikolle eli ohjasi pelin laitoihin sivutoppareille ja wingbackeille. Ääritalo-Pyyhtiä-Latonen kolmio pyrki siis keskellä sulkemaan Arranzin ja Lindforsin sisäänsä niin, ettei heille voinut pelata.
Johansson ohjeisti kentän laidalla useasti joukkuettaan "Press"-huudolla, kun hän näki epävarmaa syöttelyä ja pallonhallintaa vierailta tai muutoin riistotilaisuuden. Jos TPS prässäsi ylempää selvästi KTP:n puoliskolla eikä vain vetäytynyt muotoon yläkaarelle, silloin Ääritalo sai avukseen laiturit, jotka irtosivat hetkeksi wingbackeista paineistaakseen KTP:n kahta sivutopparia. Ongelmana vain oli, että muu joukkue ei kovin hyvin seurannut prässiä, vaan KTP pystyi pelaamaan Tepsin kolmen ylimmän pelaajan taakse usein juuri vapaiksi jääneille wingbackeille joko keskustan kautta tai sitten suoraan sivutoppareiden kautta siten, että Haarala-Muzaci kaksikko ei saanut jätettyä wingbackeja syöttövarjoon, joten riistot ylhäällä olivat olemattomissa. Puolustuslinja ei myöskään uskaltanut nostaa linjaa ja jättää paitsioon KTP:n yläkolmikkoa, joten siksikin KTP:n wingbackeille jäi tilaa, kun Tepsin laitureiden takana laitapuolustajat jäivät puolustuslinjaan eivätkä puolustaneet eteenpäin kiinni wingbackeihin kovinkaan monesti.
Tepsin vaihdot toisen jakson puolivälissä eivät muuttaneet mitään sen systeemissä, vaan Heinonen korvasi Ääritalon yksi-yhteen piikissä ja Jakonen Muzacin oikealla laidalla. Lopussa puolestaan Jean tuli Alhassanin tilalle laitapuolustajaksi. Haaralan tilalle tullut Tehe sen sijaan ei mennyt laidalle, vaan toiseksi kärjeksi ja lopussahan sitten Holma ja kumppanitkin nostettin ylös tasatilanteessa kohdepelaajiksi boksiin.
KTP pystyi avausjaksolla muutamaan otteeseen pelaamaan Tepsin muodon sisään ja varsinkin vasempaan taskuun. Kuten todettua, Mika liikkui keskeltä aika paljon kohti Eerolaa luomaan jonkinlaista hetkellistä ylivoimaa Rähmöstä vastaan tai ainakin 2v2-tilannetta Rähmönen-Holma vs. Eerola-Junco Martinez. Eerola onnistuikin hankkimaan nähdäkseni juuri sen vapaapotkun vasemmalle välikaistalle kaventaneena, josta Arranz pyssytti ylärimaan. Olisikohan rikkojana ollut Holma sen jälkeen, kun Moundi ei saanut keskemmällä peitettyä Arranzin eteenpäin suuntaunutta syöttöä puolustuslinjan eteen. Muzaci oli puolestaan tuossa tilanteessa hetkellisesti Rähmösen paikalla lähinnä Holmaa ja Tepsillä oli periaatteessa 2v1 ylivoima, joten Holman rike oli hölmöhkö. Muutoin kyllä isännät pystyivät pitämään linjojen välit kohtalaisen tiiveinä eivätkä kotkalaiset päässeet kääntyilemään puolustuslinjan edessä. Laidoilla Muzaci ja Haarala pärjäsivät mukiinmenevästi Paavolaa ja Ojamaata vastaan.
Toki seitsemännellä minuutilla KTP loi avausjakson vaarallisimman maalipaikan, kun Haarala ja Pyyhtiä vuotivat vasemmalla laitakaistalla 2v2-tilanteessa. Haarala ei saanut peitettyä Ojamaan siirtoa eteenpäin ja Pyyhtiä ei puolestaan ehtinyt blokkaamaan Beglarishvilin keskitystä. Boksissa taka-alueella Eerola oli Rähmösen ja Holman pihdeissä, mutta keskellä Junco Martinez irtaantui Hernandezista. Koponen otti kuitenkin huiman pelastuksen. Pyyhtiä oli liikkunut laitaan tukemaan Haaralaa, koska keskemmällä Latonen oli pudonnut kiinni Arranziin ja Moundi kontrolloi Lindforsia. Näin ollen Alhassan pystyi olemaan entistä lähempänä toppareita boksissa eikä hänen tarvinnut irrota Beglarishviliin kiinni leveyteen, kun Pyyhtiä oli vastuussa georgialaisesta, mutta heikoin seurauksin.
Tauolla Beglarishvili joutui vaihtoon ja Mäkijärvi tuli sisään. Tuolloin Eerola vaihtoi oikealle puolelle ja Mäkijärvi tuli näennäisesti vasemmalle, mutta hänellä oli todella vapaa rooli hyökkäyskolmanneksella ja Mäkijärvi saattoikin liikkua hyvinkin oikealle välikaistalle asti tai vähintään keskelle Junco Martinezin kanssa samalle kaistalle. Hän tyhjensi siis vasenta puolta entistä enemmän tehden tilaa Paavolan nousuille. Kun puolestaan köyhän miehen Fellaini eli kikkarapää Ramadingaye tuli sisään ja Eerola otettiin vaihtoon parikymmentä minuuttia ennen loppua, Lindfors nousi keskikentältä yläkolmikkoon ja Ramadingaye tuli Arranzin rinnalle keskustan kaksikkoon. Mäkijärvi siirtyi pysyvästi oikealle puolelle ja Lindfors tuli vasemmalle.
Tappioasemassa toisen jakson viimeisen parinkymmenen minuutin aikana KTP:n wingbackit alkoivat nousta hanakammin ja toisena muutoksena Arranz nousi Tepsin kahden alimman linjan väliin jättäen Ramadingayen usein yksikseen kierrättämään palloa topparikolmikon kanssa, joten muoto oli periaatteessa puolesta kentästä eteenpäin 3-4-3/3-2-5:n sijasta 3-1-6. Paavola ja Ojamaa puskivat siis aktiivisemmin siis ylöspäin kuin avausjaksolla. Perussapluuna säilyi kuitenkin melko samanlaisena ja KTP jaksoi jauhaa sekä luottaa omaan tekemiseensä eikä lähtenyt radikaalisti systeemiään, vaikka pelikello kävi jo 80. minuuttia, vaan ainoastaan nosti keskustan kaksikosta toisen vähän ylemmäs ja lähemmäs Tepsin alinta linjaa ja lisäsi wingbackien hyökkäysvastuuta. Palkinto melko hyvästä maltista tulikin 82. minuutilla, kun keskellä 3-1-6 muodolla hyökätessä Ramadingaya pysyi keskellä pallossa sekä Pyyhtiän että Latosen irrotessa prässäämään keskikentän linjasta ja levitti sitten vasemmalle laitakaistalle, jossa Paavola oli ypöyksin leveydessä, kun sekä Jakonen että Rähmönen olivat molemmat todella kapealla perätysten. Minusta Jakonen oli liian kapealla, koska Tepsin laiturin vastuulla oli KTP:n wingbackin puolustaminen läpi illan ja kun Jakonen oli kapealla luomassa yhä suurempaa ylivoimaa keskelle, hän ei enää ehtinyt ajoissa peittämään Paavolan keskitystä, mikä osoittautui kohtalokkaaksi. Paavolan keskitys putosi suurin piirtein pilkun tienoille ja Mäkijärvi oikealta puolelta keskelle liikkuneena nikkasi pallon takakulmaan. Uusintaa katsoessa selvästi huomaa, kuinka hän on ensin liikkuvinaan kohti vitosen viivaa, mutta ottaakin sitten pari askelta taaksepäin ja Hernandez kadotti samalla hetkellä miehensä. Holmalla oli sen sijaan Junco Martinez ihan hyvin kontrollissa. Alhassanin puolestaan piti luottaa Hernandezin 1v1-osaamiseen, koska hänen piti hoitaa mahdollinen taka-alueelle tuleva pallo, vaikkei siellä tässä tilanteessa ketään kotkalaista ollutkaan, mutta ainakin hän olisi ehtinyt ensimmäisenä palloon ennen Ojamaata, jos keskitys olisi kaartanut koko boksin läpi.
Kotkalaisten molempien puoliaikojen parhaat paikat syntyivät siis keskityksistä, jotka TPS olisi voinut peittää ja puolustaa myös boksissa paremmin. Tämän osion loppuun lienee syytä käydä läpi vielä Tepsin avausmaali. Molemmat joukkueet puolustivat negatiiviset tilanteenvaihtonsa minusta oikein mallikkaasti ja tekivät taktisia rikkeitä heti menetyksien jälkeen vastustajan puoliskolla saamatta edes varoituksia. 57. minuutilla kuitenkin TPS hyödynsi positiivisen tilanteenvaihtonsa, kun Rähmönen katkoi boksissa Ojamaan leveydestä tulleen keskityksen ja ohjasi sen taitavasti suoraan Haaralalle, jolla oli tilaa edetä, kun Ojamaa oli ollut keskittämässä. Arranz kavensi laitaan häntä vastaan, mutta samalla Pyyhtiä spurttasi keskeltä Arranzin selustaan eikä Lindfors pysynyt tämän perässä riittävän hyvin. Haarala jatkoi laitakaistaa pitkin pallon tyhjään tilaan Arranzin taakse. Pyyhtiä ehti keskittää ennen kuin Lindfors ehti iholle. Oikea toppari Ogungbaro puolestaan ei lähtenyt kaventamaan laitaan, vaan pysyi keskellä lähellä kahta muuta topparia luottaen siihen, että Lindfors kyllä saa Pyyhtiän jalan kuriin. Niin ei käynyt, vaan Pyyhtiä lähetti hienon vasemman jalan keskityksen takatolpalle koko topparikolmikon ylitse ja Muzaci päätti vastaiskun tyylikkääseen viimeistelyyn etualakulmaan. Tuo oli oikeastaan ainoa vaarallinen vastahyökkäys, jonka muistan pelistä kummaltakaan joukkueelta.
TPS pallollisena vs. KTP pallottomana:TPS avasi alhaalta 2-4-4 mallilla, johon 4-2-3-1 paperiryhmitys taipui luonnollisesti, mutta puolessa kentässä muoto muuntui 2-3-5:een. KTP puolestaan prässäsi ylempää 5-2-3:lla, mutta syvällä se puolusti 5-4-1:lla. Alhaalta TPS avasi luonnollisesti siten, että Pyyhtiä-Moundi kaksikko liikkui keskellä topparien yläpuolella Alhassan-Rähmönen kaksikon kanssa samassa tasossa. Pyyhtiä oli avausjaksolla Moundin oikealla puolella, joten paperilla ylänelikosta Latonen etsi tiloja linjojen välistä vasemmasta taskusta eritoten eli hän sijoittui pääosin vasemmalle välikaistalle linjojen KTP:n kahden alimman linjan väliin. KTP vetäytyi Tepsin tapaan melko suosiolla kuoreensa keskiympyrän yläkaarelle, jolloin muoto oli vielä lähtökohtaisesti 5-2-3 ja vasta syvemmällä tai Tepsin pidempien puolen kentän pallonhallintajaksojen aikana 5-4-1, mutta avausjaksolla kului peräti 23 minuuttia, kunnes TPS sai ensimmäisen niin pitkän hallintajakson, että KTP joutui vetäytymään syvälle omalle puoliskolleen niin, että laitureidenkin piti tippua keskikentän linjaan! Tuo kertoo myös siitä, kuinka vahva periaatteessa KTP:n alku oli.
Ylempää satunnaisesti prässätessään KTP oli samassa 5-2-3 muodossa kuin puolessa kentässä ja paperilla. Tuolloin vuorollaan Tepsin laitapuolustajista jäi vapaaksi, koska KTP prässäsi yläviisikollaan Tepsin alakuusikkoa jättäen puolustuslinjaansa 5v4 ylivoiman. Keskustassa Arranz ja Lindfors merkkasivat aina Pyyhtiän ja Moundin. Junco Martinez prässäsi toista topparia ja pallottoman puolen laituri irtosi Tepsin laitapuolustajan luota kiinni toiseen toppariin samalla, kun pallollisen puolen laituri prässäsi pallollisen puolen laitapuolustajaa. Esimerkiksi jos Alhassanilla oli pallo, Beglarishvili prässäsi tätä, Junco Martinez Hernandezia ja painottomalta puolelta Eerola jätti Rähmösen hetkellisesti vapaaksi kaventaen kiinni Holmaan. Keskikentällä oli puolestaan yhä 2v2-asetelma ja puolustuslinjassa 5v4 ylivoima Tepsin ylänelikkoa vastaan.
Myös Tepsin yläkolmikko pelasi hyökkäyskolmanneksella hyvin kapealla ja se pakotti vieraiden wingbackit kaventamaan myös laitakaistoilta kohti välikaistoja. Puolesta kentästä eteenpäin TPS siis hyökkäsi 2-3-5:lla. Erikoista oli se, että koko yläviisikko oli ryhmittyneenä hyvin kapealle, koska niin Latonen-Haarala kaksikko vasemmalla ja Pyyhtiä-Muzaci kaksikko oikealla olivat sijoittuneena usein samalle välikaistalle ja keskellä oli Ääritalo. Laitakaistat olivat siis täysin tyhjinä ja laitapuolustajien Alhassanin ja Rähmösen vastuulla, joten TPS miehitti keskustaa hyvin voimakkaasti. Toki sitten samoilla välikaistoilla olleista pelaajista usein laiturit Haarala ja Muzaci tekivät jonkinlaisia aloitteita leveyteen KTP:n wingbackien selustaan. Tepsin 2-3-5 hyökkäysmuoto olisi tarkoittanut 5v5 tasavoimaa KTP:n puolustuslinjaa vastaan, mutta käytännössä asetelma oli 7v5, kun Lindfors-Arranz kaksikko putosi suojaamaan puolustuslinjaa ja merkkaamaan välikaistoilta Pyyhtiän ja Latosen. KTP:n ylimmän kolmen miehen prässilinjan laiturit Eerola ja Beglarishvili puolestaan olivat vastuussa Tepsin laitapuolustajista laitakaistoilla vähän samaan tapaan kuin Tepsin laiturit olivat vastuussa KTP:n wingbackeista, mutta sillä erotuksella, että jos Tepsin laitapuolustajat nousivat syvyyteen keskitysasemiin, silloin usein puolustuslinjasta wingbackit Ojamaa ja Paavola liikkuivat peittämään keskityksiä eli ihan päätyrajalle asti KTP:n laiturit eivät seuranneet Tepsin laitapuolustajien nousuja, vaan jäivät tuolloin ylemmäs kyttäämään vastaiskuja ja olivat siten valmiina haavoittamaan laitapuolustajien selustoihinsa jättämiä tiloja, mutta kuten todettua, TPS oli varsinkin taktisissa rikkeissä erinomainen eivätkä KTP:n laiturit päässeet hyödyntämään laitakaistoille jääneitä tiloja vastahyökkäyksissä, kun ne tyrehtyivät jo alkuunsa. Kärkipelaaja Junco Martinez puolestaan sitten oli melkeinpä yksin keskiympyrässä kolmea pelaajaa eli Moundia ja toppareita vastaan, joten hän antoi heidän kierrättää aika rauhassa palloa ja tyytyi lähinnä peittämään syöttöjä Moundille silloin tällöin ohjaten ääritalomaisesti peliä kohti laitoja.
Avausjakson loppua kohden TPS sai tosiaan pidempiä hallintajaksoja ja silloin 2-3-5 muoto muuntui 2-2-6:een (Alhassan jäi Moundin kanssa samaan tasoon, mutta Rähmönen nousi KTP:n puolustuslinjan tasolle kuudenneksi pelaajaksi ja hänen kauttaan TPS loi leveydestä joitakin keskityspaikkoja, mutta KTP siivosi pallot kerta toisensa jälkeen) tai jopa 2-1-7:een (sekä Alhassan että Rähmönen olivat yhtä aikaa ylhäällä leveydessä ja vain Moundi sekä topparit olivat puolustusvalmiudessa KTP:n Junco Martinezia vastaan, mutta toki 3v1 ylivoima riitti ihan hyvin, kun samalla KTP:n muoto muuntui 5-4-1:een eli laiturit putosivat keskikentän linjaan). Jakson loppua kohden myös Alhassanilta nähtiin joitakin toimituksia luukulle vasemmalta laitakaistalta ennen kuin Ojamaa ehti keskemmältä peittämään, mutta nuokin keskitykset olivat tuloksettomia, vaikka keskellä oli kolmekin kohdetta Haarala, Ääritalo ja Muzaci sekä Latonen ja Pyyhtiä heidän alapuolellaan boksin reunalla. KTP:n muoto tosiaan oli jakson loppua kohden entistä useammin 5-4-1 5-2-3:n sijasta, kun TPS:llä oli kiekkotermein jonkinlainen momentum. Laiturit Eerola ja Beglarishvili seurasivat toki jonkin verran noita Tepsin laitapuolustajien nousuja, mutta eivät tosiaan ihan päätyrajoille asti, koska heidän piti myös samalla peittää syöttöjä keskustaan Latoselle ja Pyyhtiälle tai ainakin he pyrkivät sijoittumaan niin, että Tepsin laitapuolustajat eivät olisi pystyneet pelaamaan muodon sisään välikaistoille Latoselle ja Pyyhtiälle. Ihan hyvin he siinä onnistuivatkin.
Jos TPS ei kyennyt löytämään tiloja tiiviin muodon sisästä, yleinen ratkaisumalli oli silloin pelata chippi puolustuslinjan taakse. Kapealla olleesta yläkolmikosta yksi liikkui hämäykseksi palloa vastaan ja kaksi muuta spurttasi selustaan. Esimerkiksi muutaman kerran kun pallo oli kierrätetty vasemmalle Alhassanille eikä tämä löytänyt helppoa syöttöä edestään, hän chippasi pallon keskelle selustaan tyhjään tilaan Haaralalle ja Ääritalolle, mutta KTP:n topparit voittivat juoksukilvat. Tuo oli yksi tapa siis hyödyntää kapealla ollutta yläkolmikkoa ja keskustan jonkinlaista ylikansoitusta. Toinen tapa oli pelata chippi puolustuslinjaan, mutta esimerkiksi Voutilainen piti keskimmäisenä topparina Ääritalon kyllä kiitettävästi läpi illan pihdeissään voittaen ykköspallot ilmassa eivätkä Muzaci ja Haaralakaan mitenkään dominoineet sivutoppareita Ruxia ja kimmoisaa Ogungbaroa vastaan. Pari kertaa avausjaksolla Tepsin keskeltä puskeminen tuotti vapaapotkuja, kun esimerkiksi Pyyhtiä ja Haarala löytyivät muodon sisästä ja he kääntyivät tempokuljetuksiin ennen kuin joku kaatoi selästä, mutta Pyyhtiä laukoi itse ainakin yhden vapaapotkun vasemmalta yli ja ohi maalin. Kertaalleen puolestaan Pyyhtiän lyhyen kuljetuksen jälkeen hän jatkoi pallon viereen Muzacille ennen tulemistaan taklatuksi ja samalla Haarala teki aloitteen pystyyn. Muzacin syöttö jäi vähän taakse ja samalla boksin reunalla Haarala taklattiin nurmeen ennen kuin hän olisi päässyt livahtamaan topparien välistä selustaan.
Jos unohdetaan jakson loppua kohti lisääntyneet keskitykset laitapuolustajilta laitakaistoilta, Tepsin parhaat paikat maitse syntyivät vasemmalta. Latonen ja Haarala olivat tosiaan perätysten usein samalla välikaistalla rakenteluvaiheessa. Latosen saadessa pallon taskussa, tämä joko jatkoi yhdellä kosketuksella laitaan Alhassanille, joka pelasi suoraviivaisesti selustaan Haaralalle usein niin ikään maitse puhkoen tai sitten Latonen yritti itse jatkaa suoraan pallon Haaralalle jalkaan puolustuslinjan eteen niin, että tämä olisi päässyt kääntymään ja vapauttamaan keskemmällä Ääritalon tai Muzacin linjan taakse. 17. minuutilla TPS loi yhden parhaista paikoistaan , kun Pyyhtiä oli hetkellisesti vasemmalla ja Latonen oikealla. Alhassan pelasi laitakaistalta muodon sisään ohi Begralishvilin. Pyyhtiä pääsi kääntymään välikaistalla kasvot kohti maalia ja samalla Haarala spurttasi selustaan, joten aina Alhassan ei suinkaan ollut se, joka pelasi selustaan suoraviivaisesti. Haarala voitti päätyrajalla 1v1-tilanteessa Ruxin ja sai tökättyä pallon keskelle. Muzaci juoksi pallosta yli ja oikealta välikaistalta boksin keskelle oli kaventanut Latonen, joka kuitenkin taklattiin nurmeen viime hetkellä ennen kuin tämä olisi päässyt ampumaan 13 metristä. Yleisö vaati rankkaria taklauksesta, mutta tuomari osoitti kulmapotkua. Jokunen toinenkin ihan kohtalaisen potentiaalinen murtautumisaihio isänniltä nähtiin vasemman kautta akselilta Alhassan-Haarala-Latonen, mutta niitä en sen yksityiskohtaisemmin enää tähän hätään muista.
Toisella jaksolla sitten Pyyhtiä tosiaan otti vakituisemmin paikan keskikentän linjasta vasemmalta ja Latonen siirtyi oikealle puolelle Moundia tämän yläpuolelle. Toki tuo muutos tuotti osin johtomaalin, kun Pyyhtiä oli keskittämässä vastaiskun päätteeksi vasemmasta laidasta vasurillaan Muzacille eikä siellä ollut Latonen heikommalla jalallaan, mutta varsinaisesti avoimessa pelissä tuo muutos ei tuonut sen enempää maalipaikkoja kuin avausjaksollakaan. Pyyhtiä yritti käyttää kaukolaukauksiaan yhtenä vastustajan puolustusmuodon murtavana aseena, mutta tuloksetta, koska vedot painuivat järjestäen ohi vasemmalta ja kertaalleen maitse oikeasta alakulmastakin eikä yksikään laukauksista ollut siten edes kovin lähellä osua maalipuiden väliin. Leveydestä tulleista keskitystilanteista lähinnä maalia TPS oli ehkäpä joskus tunnin pelin jälkeen, kun Latonen oli liikkunut oikealta välikaistalta laitakaistalle lähelle kulmalippua ja hassutti siellä Paavolan, jonka jälkeen hän käänsi vasemman jalan keskityksen kohti takatolppaa, mutta Ääritalo ei ihan yltänyt palloon.
KTP:n tasoitettua TPS reagoi lähes välittömästi, kun 86. minuutilta eteenpäin Holma roikkui KTP:n puolustuslinjassa ja TPS alkoi lyömään surutta pitkää palloa. Alas jäivät vain Rähmönen, Moundi ja Hernandez, joista lisäajalla viimeistään viimeksikin mainittu nousi boksiin ja Koponen-Rähmönen-Moundi kolmikko yritti joko nostaa itse palloja boksiin tai kierrättää laitaan Jeanille, joka tuli siis Alhassanin paikalle nimellisesti vasemmaksi laitapuolustajaksi. Jeanin nopeus ja haastotaidot eivät olleet kuitenkaan ihan parhaimmillaan kuten vaikkapa SJK-kotiottelussa pari viikkoa sitten. Muutaman kerran hän pääsi puolittain ohi Mäkijärvestä, mutta keskitykset jäivät turhan vajaiksi. Samoin Rähmösen keskitykset kaukaa olivat kovin heikkoja jääden jatkuvasti etualueelle ensimmäisiin miehiin. Lisäajalla samoin kävi Pyyhtiän sivuvapaapotkulle 40 metristä, joten ratkaisuhetkillä keskitysten laatu petti eivätkä Tehe, Holma, Hernandez ja Heinonen päässeet edes kamppailemaan pääpalloista rangaistusalueella.
Kulmapotkut:Sivuvapaapotkuja en ottanut ylös, vaan ainoastaan ryhmitykset kulmapotkuissa. TPS käytti 3+3 variaatiota, joka oli tuttu jo Johanssonin debyytistä RoPSia vastaan. Kolme pelaajaa sulloutui vitosen alueelle ja taaempaa kolme muuta pelaajaa juoksi samaan lössiin. Muzaci, Ääritalo ja Haarala olivat valmiiksi vitosen alueella aina, kun kulma lähti ilmaan. Topparikaksikko Holma-Hernandez juoksi aina taaempaa kohti maalinedustaa. Kulmia antoivat vuorotellen Rähmönen ja Pyyhtiä sisäänpäin kiertävinä. Kuudes kohdepelaaja oli vuorollaan Rähmönen tai Pyyhtiä eli aina se, kumpi ei antanut kulmapotkua. TPS pelasi tosiaan kaikki kulmapotkut sisäänpäin kiertävinä viiteen metriin maalista. Latonen oli boksin reunalla ja Alhassan-Moundi kaksikko varmisti vähän alempana. KTP:lla oli puolestaan boksin reunalla kaksi pelaajaa ja loput kahdeksan puolustivat kuutta Tepsin kohdepelaajaa. Viitisen pelaajaa taisi olla maalin edessä ja kolme muuta otti sitten vartiointiin Holma-Hernandez-Rähmönen/Pyyhtiä kolmikon. Vaikka TPS keskitti sumppuun kymmenen kertaa, KTP:n 8v6 miesylivoima riitti ja kaiken kukkuraksi useat pallot menivät liian lähelle Lepolaa ja tämä pystyi raivaamaan itselleen tilaa niin paljon, että nyrkit puhuivat ja pallo oli kaukana sen jälkeen vaara-alueelta, jonka jälkeen Moundi-Alhassan kaksikko sai kipittää kohti sivurajoja hakemaan kakkospalloja ja keskittämään ne mahdollisesti kaukaa laitakaistoilta epätoivoisesti takaisin rangaistusalueelle tuloksetta.
Avausjakson lopussa TPS teki pienen muutoksin kulmiinsa, kun penkiltä huudettiin "Nikelle" eli Pyyhtiälle ohjeeksi mennä myös saman tien maalivahdin eteen neljänneksi kohdepelaajaksi, jolloin vain Tepsin topparit jäivät pilkun tuntumaan tehden sieltä juoksunsa kohti maalia, mutta tuokaan muutos ei auttanut sen koommin isäntiä iskemään erikoistilannemaalia.
KTP puolestaan käytti 2+3 mallia. Ogungbaro ja Junco Martinez olivat mielestäni pelaajat, jotka asemoivat itsensä vastaavasti viiden metrin alueelle heti kättelyssä ja kolme muuta kohdepelaajaa oli taaempana. Tepsiltä Moundi otti pois lyhyet variaatiot ja Pyyhtiä puolusti boksin reunaa, joten periaatteessa kahdeksan pelaajaa oli puolustusvastuussa viittä kotkalaista vastaan. Kaikki KTP:n pelaajat olivat vartioinnissa ja lisäksi vitosen alueella oli kolme ylimääräistä pelaajaa kuten aiemminkin J. Johanssonin ja D. Rantasen aikakaudella. Sitä en toki pannut merkille niin tarkasti, että kuka se kolmas aluepuolustaja oli tavanomaisten Holman ja Hernandezin lisäksi. Yhtä kaikki, KTP sai vain kolme kulmapotkua eikä yksikään niistä ollut mielestäni kovin uhkaava. Aika lailla keskelle boksia pallot taisivat laskeutua, kun TPS yritti selvemmin sijoittaa omat kulmapotkunsa ihan maalin eteen.
Yksilöt:Lopuksi lyhyesti muutama sananen yksilöistä. KTP:n maalilla Lepolasta jäi mieleen se, että jalalla pelaaminen oli epävarmaa ja kertaalleen hän suosiolla toisella jaksolla pisti pallon vasurillaan yli sivurajan yrittämättä edes pelata ilmassa ylöspäin. Positiivisena seikkana hän oli hyvä kulmapotkuissa ja raivasi itselleen ja nyrkeilleen tilaa väkisin. Puolustuslinjasta erottuivat mielestäni Ogungbaro ja Voutilainen. Jälkimmäinen piti Ääritalon hyvin kurissa ja ponnistusvoimaa riitti. Ogungbaro puolestaan vaikutti oikeinkin dynaamiselta, vaikka antoikin pari harhasyöttöä toisella jaksolla, mutta ensiaskeleiden nopeus viittaisi siihen, että kyllä hänestä varmaan pääsarjassakin olisi hyötyä KTP:lle. Wingbackit olivat oikein tasapainoisia molempiin suuntiin sekä olemuksiltaan urheilullisia. Paavola alusti tasoitusmaalin ja Ojamaa puolestaan teki muutamaan otteeseen juoksuja jopa muodon sisään eikä aina pysynyt leveydessä ja Haaralalla oli pari kertaa vähän vaikeuksia seuraamisessa. Keskikentällä Arranz rytmitti kohtalaisesti peliä. Kohokohtana oli vapaapotku ylärimaan. Rinnalla Lindfors vaikutti enemmän kahden suunnan puurtajalta vaikka erityisominaisuuksia. Yläkolmikosta Junco Martinez erottui liikkeellään ja pallokosketuksellaan. Kun hän tuli vastaan, hän pystyi ottamaan pallon lähes aina hyvin haltuun ja jatkamaan sen eteenpäin omille. Miinusta tulee vain avausjakson avopaikan tuhlaamisesta. Beglarishvili oli pienikoinen vipeltäjä, joka alusti vasurin keskityksellään avausjakson parhaan maalipaikan, mutta joutui tauolla vaihtoon. Pallottomana hän teki ihan hyviä spurtteja prässätessään. Toisella puolella Eerola oli vähän fyysisemmän oloinen kuin yläkerran kaksi muuta yksilöä ja hankki harhautuksellaan vapaapotkun, jonka Arranz pyssytti rimaan. 192-senttisenä hujoppina hänellä riitti myös vartta suojata palloa ja olla jonkinlainen kohdepelaaja puolustuslinjan edessä välikaistoilla.
Vaihtopelaajista Mäkijärvi pukkasi kliinisesti ratkaisevan maalin. Hän oli melko vapaassa roolissa hyökkäyskolmanneksella aloittaen vasemmalla ja liikkuen jatkuvasti keskelle ja jopa oikealle laidalle asti, kunnes sitten Eerolan vaihdon myötä hän lukitsi itsensä oikealle välikaistalle ja sieltä boksiin liikkuneena viimeisteli osuman. Ramadingaye rytmitti keskikentällä ihan mukavasti peliä sisään tultuaan ja keräsi kakkossyötön maaliin hassutettuaan Pyyhtiän ja Latosen sitä ennen.
Tepsin maalissa Koponen otti avausjaksolla upean lähitorjunnan heti pelin alussa. Jalalla pelaaminen ja avaukset puoleen kenttään olivat hänelläkin pariin otteeseen sen sijaan erityisen huonoja, mutta kaikkinensa ihan hyvä esitys. Maalille hän ei voinut mitään. Laitapuolustajista Rähmönen ei viimeisessä pelissään kyllä hirveästi vakuuttanut. Varsinkin keskitysten laatu jäi vajaaksi ja liian moni pallo oli matala pysähtyen kotkalaisiin ennen perille menoa. Kulmapotkut olivat vähän parempia ja menivät sentään sinne, minne hän niitä varmaan yrittikin. Pallottomana Rähmönen oli toki kohtalainen ja teki pari oivaa katkoa maitse. Rinnalla Holmalla oli prässin alla pariin otteeseen vaikeuksia ja toisen jakson alussa Junco Martinez olikin karata jopa läpiajoon Holman huonosta siirrosta. Rinnalla Hernandez puolestaan hukkasi miehensä KTP:n kahdessa vaarallisemmassa paikassa, joista toinen kostautui, joten hänelle ei voi antaa kovin hyvää arvosanaa myöskään. Alhassanilta jäivät mieleen chipit selustaan varsinkin avausjaksolla sekä turha kuumeneminen ja varoituksen ottaminen avausjakson lopussa sen jälkeen, kun hän oli ottanut pallon kädellään haltuun boksin reunalla.
Moundi oli ihan hyvä keskikentän pohjalla yksinäisenä ankkurina ja kulmien jälkitilanteissa voitti kakkospallot omille estäen KTP:n vastaiskuja. Hän puolusti hyvin liikkuvana terrierinä isoja tiloja mielestäni kunniakkaasti ja luki pariin otteeseen mainiosti kotkalaisten syöttöaikeet päästen väliin. Varsinaisessa keskikentän linjassa jokaiselta nähtiin hyviä väläytyksiä, mutta myös heikompia suoritteita. Haarala teki hyviä aloitteita syvyyteen puolustuslinjan tasolta ja pääsi miehistään ohikin pariin otteeseen tempokuljetuskyvyillään, mutta pallottomana hän ei ollut ihan parhaimmillaan puolustussuuntaan. Muzaci jaksoi hyvin uurastaa alaspäin ja seurata Paavolaa 70 minuutin ajan. Jos hän olisi ollut kentällä yhä 82. minuutilla, kenties tasoitus olisi jäänyt tekemättä. Ylöspäin hänen illan kohokohtansa oli tietysti fantastinen viimeistely vastaiskun päätteeksi vasemmalla jalalla etualakulmaan. Keskustassa Pyyhtiä alusti hienosti avausmaalin, mutta miinusta tulee kaukolaukausten laaduttomuudesta sekä siitä, että välillä hänelle tuntui tulevan pallollisena prässin alla turhan kiire muodon sisässä. Latonen oli avausjaksolla vasemmassa taskussa ihan hyvin pelin ytimessä, mutta toisella jaksolla vähän katosi kuvasta. Kärjessä Ääritalo teki tutusti oikea-aikaisia, täsmällisiä ja viisaita prässispurtteja, mutta jäi toisinaan kovin yksin, kun Johansson ohjeisti kentän laidalta muuta joukkuetta seuraamaan Ääritalon aloittamaa prässiä. Kohdepelaajana Ääritalo ei pystynyt sen sijaan parhaimpaansa, vaan jäi Voutilaisen varjoon, mutta pallotkin olisivat voineet tietysti olla vähän laadukkaampia ja usein toki Ääritalo oli myös seisovin jaloin ponnistamassa ilmaan Voutilainen selässään, mikä oli tekemätön paikka.
Vaihtopelaajista Heinonen kyllä sähisi piikissä, mutta sai hyvin vähän aikaan ja menetteli jopa palloja pariin otteeseen, kun ne olisi pitänyt kyetä jatkamaan sivuun omille. Askel viheriöllä oli vähän hutera toisinaan. Koordinaatiota vain hiomaan talveksi. Jakonen oli mielestäni osasyyllinen KTP:n osumaan ollen turhan keskellä ja muutoinkin esitys parinkymmenen minuutin aikana oli kovin tasapaksu. Tehe ja Jean tulivat sisään 86. minuutilla. Jean otti Alhassanin paikan laitapuolustajana vastaten viimeiset minuutit yksin leveydestä vasemmalla. Kuten todettua jo aiemmin, hän ei ollut läheskään niin terävä ja dominoiva kuin SJK-pelissä, joten vasemman jalan auki saaminen ei ollut kovin helppoa ja vain pari palloa hän sai toimitettua boksin keskelle niin, että ne eivät jääneet ensimmäisiin miehiin. Olemus oli vähän flegmaattinen, mutta siltä hän kai näyttää, kun peli ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Tehestä en muista yhtään mitään, koska hän korvasi Haaralan ja meni ylös toiseksi kärjeksi, muttei saanut palloja.
