Täällä muistetaan tehtaan piippujen kylmeneminen.
Meillä muistetaan hyvin konkurssi.
Se jätti yksin.
Mutta tultiin takaisin. Olemme olemassa. 
Kausi 2020: MyPa lähti kauteen 2020 myrskyisän talvikauden saattelemana. Suuria virheitä tehtiin oikeastaan millä tahansa mahdollisella osa-alueella, joskin talouspuoli on siinä määrin kunnossa, ettei aikaisempia konkurssiin johtaneita virheitä tehty. Noin muuten, oli maailmanlaajuisen pandemian runtelema kausi mollivoittoista taaperrusta nöyryytyksestä toiseen.
Mikä sitten meni pieleen? Farssin piirteet alkoivat jo muodostua, kun menestysvalmentaja
Jukka Karjalainen sai lähteä ja tilalle tuli niinikään menestysvalmentaja, tosin 15 vuoden takaa,
Ilkka Mäkelä. Mäkelästä tiedettiin ajan Mikkelissä olleen myrskyisää, pelaajien kyllästyneen miehen olemattomaan ihmisjohtajuuteen sekä niihin, noh 15 vuotta vanhoihin, metodeihin. Ili lähti ajamaan kiveenhakattua alhaalla makaavaa pelitapaansa mikä ei MyPan vahvuuksia tukenut pätkääkään. Putoamisen ollessa jo hyvin pitkälti saletissa kaivettiin esiin sopparissa ollut optio, millä oli mahdollisuus potkia päävalmentaja pihalle ja nostaa kakkoskoutsi ykköseksi. Henkilökohtaisesti haluan tässä yhteydessä korostaa, että mestarivuoden osalta Ilkka ansaitsee ikuisen kunnioituksen ja siitä olen kiitollinen, mutta kuluneena vuotena nähtyä toimintaa ei tule millään tavalla ikävä.
Pieleen mentiin myös hankintapuolella. Kulmakarvat nousivat monella kun “Ili” keksi try outista poimia matkaan
Stephen Obengin ja
Nathael Ishiin. Ishiin potentiaali taitavana ja sähäkkänä laitapelaajana ei kauden aikana realisoitunut ja Obeng taas oli jopa vielä huonompi kuin odottaa osasi. Alakertaan tuli myös
Ahmed Said Ahmed, joka oli kyllä kolmesta topparihankinnasta toiseksi paras, mutta lopulta hasardialtis tikittävä aikapommi, jonka virheet maksoivat monta maalia. Ainoa onnistunut hankinta olikin lopulta
Juuso Laitinen, jota ei kyllä kateeksi käy. Taisteleva kotkalainen teki minkä pystyi, mutta oli niin yksin. Lainapelaajista HIFKistä tullut korealainen
Lim näytti siltä, ettei ole koskaan isolla kentällä pelannutkaan ja
Lassi Forssin stintti jäi valitettavan lyhyeksi, sillä lahtelainen oli kyllä merkittävä vahvistus.
Keskikentällä luotettiin pitkään jämäkkään kahden pelaajan keskustaan, mikä ei sitten lopulta toiminut edes vähää alusta.
Jari Hasselin taistelu oli harvoja valopilkkuja,
Samuel Lindeman ehjänä ollessaan piti tasonsa ja
Joakim Lindberg tuli vahvasti sisään päästyään Mäkelän järjettömästä koirankopituksesta. Myös
Ismael Mekhalfa oli ihan kohtalainen hankinta, joskin rikkihän sekin pitkän pätkän oli. Keskikenttä näytti siltä osa-alueelta, millä taso riitti, mutta sitä ei rosterin ehjänä ollessa hyödynnetty.
Hyökkäyksessä
Edmundo Robinsonin piti olla
Jussi-Pekka Rämälle sopiva nopea kärkipari, mutta koronan myötä mies lähti pois ennen kauden alkua. Jupe vietti kautensa noin neljäsosakuntoisena, eikä pelitapa miehelle istunut lainkaan. Isoa ruutua tarjottiin myös
Anttoni Huttuselle ja parhaansahan nuorukainen yrittikin, mutta kokonaisuudessaan Jupen juoksuttaminen rikkinäisenä juoksupalloihin ja Huttusen istuttaminen puhtaaksi kärkipariksi oli älyvapaa ratkaisu, joka ei yllätys sinänsä aiheuttanut oikeastaan minkäänlaista päänvaivaa kellekään. HIFK:n lainamiehistä
Vitinholla taso riitti liiankin hyvin, vaikka kaikesta näkyikin pelaaminen lähinnä itselleen.
Kevin Larsson toi laidalta tehoja,
Nikolas Saira oli pettymys. Vitinho kaapattiin HIFK:n matkaan Thodesenin potkujen jälkeen ja MyPan hyökkäys jäi ohueksi.
Arjan Goljahanpoor oli myös rikki pitkin kautta.
Ne loukkaantumiset. Paitsi, että MyPan pelaajisto oli hyvin runneltu, hajosivat myös yhteistyöseuran miehet, joten vajaalla mentiin. Kakkosvalmentajan tontilta vastuuseen noussut
Marko “Mano” Honkanen totesikin jo talviharjoittelun menneen pieleen ja sen myös huomasi. Alkukauden rosterilla vielä joissain peleissä pystyttiin roikkumaan mukana, mutta lopulta jätkiä ei yksinkertaisesti ollut. MyPa yritti pelata aktiivisemmin mikä mahdollisesti ykköskokoonpanolla olisikin voinut tuloksia tuoda, mutta lopulta tasoero kasvoi liian suureksi. Jäätiin viimeiseksi ja täysin ansaitusti.
Lohduton, mutta sitäkin tutumpi näky vuonna 2020.Kausi 2021: 
Skele, pj. Heikki Pulkkinen ja päävalmentaja Marko "Mano" Honkanen.Tulevalla kaudella MyPa asettuu takaisin Kakkoseen. Joukkue tulee rakentumaan voimakkaasti Kouvolan seudun pelimiehistä ja jossain pyöriteltiin, että 16 pelaajaa olisi jatkamassa. Alueellisesti haastavaa on myös se, että PeKa nousi Kotkasta Kakkoseen, mikä saattaa hörpätä MyPan kapteeniston Juuso Laitisen ja
Tomas Turusen muodossa.
Valmennuskaksikko omaa vahvan MyPa-taustan. Mano Honkanen ja ex-kapteeni
Tuomas Aho on ollut monelle mieluinen kaksikko, eikä miehiltä ainakaan paloa seuraa kohtaan puutu. Miesten valmentajina katsomattomia kortteja, mutta ennemmin näin, kun jo toistuvasti huonoksi katsottu pokerikäsi.
Eniten runtelua tulee kokemaan alakerta. Tomas Turunen on laarihuhujen mukaan palailemassa Karhulaan, mikä toivottavasti ei pitäisi paikkaansa, sillä kotkalainen on Ykkösessä ollut kiistaton ykkösvahti ja ansaitusti. Puolustuksesta voitaneen unohtaa Juuso Laitinen, Ahmed Said Ahmed ja (onneksi) Stephen Obeng. Toistaiseksi alakerran sopimuksista on voimassa
Olli Kähkönen, joka näytti ottaneen oikeita kehitysaskelia kuluvalla kaudella, kunhan vain pelasi omalla paikallaan eikä esimerkiksi laitalinkkinä. Toki myös junioripelaaja
Veeti Karppanen on tehnyt sopimuksen ja on kuulemma toppari.
Keskikenttä on lähtökohtaisesti vahva, tosin riippuen jatkajista. Joakim Lindberg, Samuel Lindeman ja Jari Hassel muodostavat Kakkoseen kovan trion jatkaessaan. Myös Mekhalfa kelpaisi kyllä, mutta saapa nähdä.
Sasu Hernesniemi ja
Arttu Jormakka on jo kiinnitetty ja pojat pääsivätkin Ykköstä kokeilemaan, mutta edellämainittujen miesten haastaminen vaatii suuria kehitysaskelia.
Hyökkäyksessä Kakkosen maalikuninkuudenkin voittanut Jussi-Pekka Rämä jatkaa, mikä sopimuksena kelvannee kaikille. Kaverikseen Jupe saa Purhan seuralegenda
Tomi Räikkösen, joka tuo kaivattua työmoraalia ja asennetta. Junioripuolelta
Väinö Hietala oli selkeästi eniten valmis ottamaan vastuuta ja osuikin jo EIFin verkkoon pelattuaan muutenkin hyvin. Hietalan nimi on muuten niitä, jotka kannattaa painaa mieleen. Anttoni Huttusen sopimus jatkuu, mutta on herättänyt kiinnostusta jo ylempääkin. Tämänhetkisillä sopimuksilla hyökkäyspää on materiaaliltaan Kakkosen kärkipäätä, joskin ohut kuin mikä.
Noin yleisesti tärkein asia lienee se, että Myllykoskella pelataan. Sarjataso ei itseäni edes niin kiinnosta, vaan peleissä tullaan olemaan joka tapauksessa. Muistetaan ne hetket, kun ei MyPan edustusjoukkuetta edes ollut ja saavutaan katsomaan meidän ainutlaatuista seuraa. Mylsällä on hyvä olla.
Tulevalla kaudella on lupa odottaa myös iloisempia ilmeitä niin kentällä kuin katsomossakin. Nähdään Saviniemessä!
