SeuraKoko nimi: AC Oulu Oy (Oulun Edustusjalkapallo ry)
Perustettu: 2002
Kotisivut:
www.acoulu.fiKannattajat:
AC Oulun kannattajat,
AC Oulun kannattajat ryTilastot:
https://tilastot.acokannattajat.fi/Facebook:
www.facebook.com/acouluTwitter:
https://twitter.com/ACOuluYoutube:
www.youtube.com/user/ACOuluOfficialInstagram:
https://instagram.com/acoulu/HenkilöstöPäävalmentaja: Jyrki Ahola
Valmentaja: Teemu Tavikainen
Maalivahtivalmentaja: Jani Luukkonen
Huoltaja: Lasse Pohjola
Lääkäri: Ville Puukka
Hieroja: Arttu Siira
Fysioterapeutti: Ari Korkala
Joukkueenjohtaja: Pasi Moilanen
Toimitusjohtaja: Juho Meriläinen
Kumppanuusjohtaja: Juho Mäkelä
Urheilutoimenjohtaja: Markus Heikkinen
Myynti: Jari Turunen, Lauri Pietilä
Stadionpäällikkö: Tapio Salokannel
Turvallisuuspäällikkö: Janne Yrjönheikki
Hallituksen puheenjohtaja, Oulun edustusjalkapallo AC Oulu ry: Matti Heikkinen
AC Oulu OyPuheenjohtaja: Ville Puukka
Muut jäsenet: Timo Kalermo (vpj), Paavo Karjalainen, Ilkka Matila, Seppo Klemettilä, Sami Leikas, Marko Hiltunen, Tomi Kaismo, Kalle Pyrhönen
Ulkopuoliset neuvonantajat: Arto Oja, Ilkka Kalermo
AC Oulu juniorit ryPuheenjohtaja: Juho Meriläinen
Muut jäsenet: Jaakko Alavuotunki, Pekka Juntunen, Tapio Salokannel, Eero Heikkinen
Talous
Viime kaudella nähtiin muutos aika stabiilien 400 000 – 450 000 euron liikevaihtojen ja vähäisten tappioiden/nollatuloksen vuosien jälkeen liikevaihdon kasvettua 574 000 euroon. Joukkueeseen panostettiin vuonna 2019 aikaisempaa enemmän ja pelillisen mahalaskun myötä tilikauden tappio oli lopulta 169 000 euroa.
Raatin Stadion
Avattu: 1953
Remontoitu: 2009–2011
Kapasiteetti: 4 392 (2 280 katettua kuppi-istuinpaikkaa pääkatsomossa, 2 112 kuppi-istuinpaikkaa aurinkokatsomossa)
Kenttä: lämmitetty luonnonnurmi
Yleisökeskiarvot (Castren 2003-2010, Raatti 2011-2020)
HistoriaSaavutukset:Ykkösen mestari 2009 ja 2020
Suomen Cupissa puolivälieriin 2007 ja 2015
Sarjasijoitukset2003 Ykkönen 8. 9-8-9, 35p, maalit 37-37
2004 Ykkönen 5. 10-9-7, 39p, maalit 39-33
2005 Ykkönen 10. 8-7-11, 31p, maalit 32-33
2006 Ykkönen 2. 15-7-4, 52p, maalit 53-25
2007 Veikkausliiga 14. 5-7-14, 22p, maalit 28-49
2008 Ykkönen 4. 10-11-5, 41p, maalit 40-26
2009 Ykkönen 1. 16-5-5, 53p, maalit 57-24
2010 Veikkausliiga* 11. 8-6-12, 30p, maalit 31-44
2011 Ykkönen 3. 14-6-4, 48p, maalit 51-22
2012 Ykkönen 6. 9-10-8, 37p, maalit 38-35
2013 Ykkönen 5. 11-7-9, 40p, maalit 36-38
2014 Ykkönen 4. 13-8-6, 47p, maalit 46-32
2015 Ykkönen 5. 12-8-7, 44p, maalit 31-28
2016 Ykkönen 4. 12-7-8, 43p, maalit 50-31
2017 Ykkönen 4. 12-6-9, 42p, maalit 40-40
2018 Ykkönen 4. 13-5-9, 44p, maalit 41-30
2019 Ykkönen 7. 7-8-12, 29p, maalit 34-30
2020 Ykkönen 1. 15-5-2, 50p, maalit 38-16
*AC Oulu ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011 ja se pudotettiin Ykköseen.
Kaikkien vuosien tarkat pelaaja- ja ottelutilastot täältä:
tilastot.acokannattajat.fi
Kausi 2020Sanotaan, että yön pimein hetki on aavistuksen ennen aamunkoittoa. Tämä kuvaa hyvin vuoden takaista tilannetta AC Oulussa. Syksy 2019 oli vuosikymmenen kestäneen Ykkösen taipaleen vaikeimpia hetkiä. Nousuun tähdännyt projekti oli jo ajanut karille ja välillä näytti jopa siltä, että seura on vaarassa pudota Kakkoseen. Mika Lähderinteen jo juhannuksena korvannut Rauno Ojanen onnistui kuitenkin hinaamaan paatin kuiville loppukauden parantuneiden otteiden ansiosta.
Samaan aikaan rakennettiin jo uutta alkua. Ensimmäinen askel tulevaa kautta kohti otettiin syyskuussa ennen kauden päätöstä, kun seura palkkasi uudeksi päävalmentajakseen lähinnä Etelä-Suomen junioripiireistä tutun Jyrki Aholan.
”Tartuin tilaisuuteen, sillä näen seurassa ja Oulussa valtavan potentiaalin - nousemme liigakartalle harjoitus ja peli kerrallaan ja se tarkoittaa sitä, että vaatimustason ja päivittäisen tekemisen täytyy olla aivan huippuluokkaa. Juuri kukaan ei minua Oulussa tunne ja sen puolesta pääsen puhtaalta pöydältä liikkeelle - ennakkoasenteita ja vanhoja rasitteita ei siis ole suuntaan eikä toiseen.”, Ahola kertoi tuolloin.
Valmennustiimi täydentyi lokakuun alussa muun muassa HJK:ssa vaikuttaneella Teemu Tavikaisella, josta tuli myös erittäin tärkeä lenkki menestystiellä. Tulevan kauden kuvioita päästiin siis suunnittelemaan hyvissä ajoin.
Pelaajistossa nähtiin lukuisia muutoksia. Flopanneet ulkomaalaisvahvistukset lähtivät ja tilalle saapui joukko nuoria ja nälkäisiä kotimaisia pelaajia, joiden lopullinen läpimurto Suomen huipulle ei ollut vielä tapahtunut. Daniel Rantanen siirtyi Ouluun EIF:stä, Henrik Ölander RoPS:sta ja Kristian Heinolainen Kemistä. Oululaisia ilahdutti erityisesti oman kylän poikien Anselmi Nurmelan ja Niklas Jokelaisen paluu kotikaupunkiin.
Kenties koko kauden tärkeimmäksi hankinnaksi lopulta osoittautunut pelaaja saapui Ouluun tammikuussa. Rafinha lähti Oulusta ensimmäisen liigastintin jälkeen 25-vuotiaana laitahyökkääjänä. Kaksitoista vuotta myöhemmin vahvat siteet Ouluun omaava brasilialainen palasi topparina takaisin ja osoittautui kirjaimellisesti kullanarvoiseksi pelaajaksi joukkueelle.
Talvikauden otteluissa merkillepantavaa oli aluksi Aholan vaatimus nopeammasta eteenpäin pelaamisesta, prässäämisestä ja rohkeammasta haastamisesta 1v1 tilanteissa. Diego Lähderinteen ACO pärjäsi aluksi eräänlaista vastaiskupalloa pelaten, mutta vajosi tehottomaan ja hitaaseen siirtelyyn vanhoja perinteitä kunnioittaen vastustajien matalia blokkeja vastaan. Kauden 2019 joukkueesta puuttuivat selkeät hyökkäyspelin mallit ja myös sopivat pelaajat avaamaan tiloja monipuolisesti laitojen, taskujen ja myös keskustan kautta. Surkeiden tulosten myötä joukkue vaipui myös henkiseen lamaannustilaan.
Ahola onnistui heti tuomaan raikkautta otteisiin ja pelaajien korvien väliin. Suomen Cupissa ACO pelasi paineettomassa tilassa pirteää jalkapalloa. Kovia panostuksia tehnyttä KPV:ta vastaan oltiin vankkureissa mukana koko 90 minuuttia ja lopussa Alex Jibrin puski riemastuttavan tasoitusmaalin. Myös VPS:ää vastaan aktiivinen prässi toimi ja vaasalaisten heiveröinen puolustus oli helisemässä. Jaro kaatui vieraissa ja kotona laitettiin Kajaania ja SJK:n nuorisoa päihin. Ykköstykiksi hankitun Niklas Jokelaisen maalivire ilahdutti. Tuossa vaiheessa mietityttivät eniten pienet ongelmat puolustuspelaamisessa.
Maaliskuussa iski korona ja jalkapallotoiminta siirtyi pitkälle tauolle. Hetken ihmettelyn jälkeen AC Oulussa käärittiin hihat. Valtaosassa muista seuroista keskityttiin lähinnä voivotteluun ja uhkakuvien maalailuun. AC Oulussa päätettiin puolestaan etsiä pelaajille muita töitä lomautusten sijasta. Seura kantoi hienosti vastuunsa pelaajista ja samalla koko ympäröivästä yhteisöstä. Tilanteessa auttoi paljon se, että myös pelaajat olivat valmiita sitoutumaan toimintaan vaikealla hetkellä. Tämä on asia, jolla oli varmasti erittäin suuri merkitys myös kauden urheilullisen lopputuloksen taustalla.
AC Oulun korona-ajan tilanteesta ja toimista on tehty Feeniks Visualin toimesta hieno dokumentti, joka kannattaa katsoa:
https://www.youtube.com/watch?v=OBKa25NZZTQ Takaisin tositoimiin päästiin kesäkuun puolivälissä. Talvella pelaamatta jäänyt cup-matsi Honkaa vastaan meni vielä harjoitellessa, mutta Ykkösen kauden käynnistyttyä ACO oli hurjassa lyönnissä. Kauden alkuun napattiin kuusi peräkkäistä voittoa. Jäätävän vireen taustalla oli varmasti se, että joukkue pääsi ikään kuin suoraan jatkamaan siitä mihin se oli jäänyt. Muilla seuroilla koronatauon vaikutukset olivat suuremmat. Pelaajia oli lomautettu, joten harjoitushetket olivat monella varmasti vähäisempiä kuin Oulussa ja esimerkiksi lopulta suurimmaksi uhkaajaksi nousseessa KTP:ssa joukkue rakennettiin valmiiksi vasta kesällä ulkomaalaishankintojen saavuttua Suomeen.
Kuudesta voitosta viisi tuli maalin erolla, mikä kertoo joukkueen henkisestä vahvuudesta. Sama trendi jatkui kauden loppuun saakka. Puolustuspelaaminen arvelutti vielä talvella, mutta lopulta siitä muodostui joukkueen vahvin osa-alue. Voittoputken aikana linjaksi muotoutui Ölander-Koskela-Rafinha-Nurmos ja tällä mentiin kauden loppuun saakka.
Jokaisella kaudella joukkueet kohtaavat vaikeita hetkiä, jotka ovat kulminaatiopisteitä henkisen kasvun tiellä. Niihin joko hyydytään tai niistä otetaan oppi kouraan ja kehitytään seuraavalle tasolle. AC Oulun ensimmäinen suvantovaihe nähtiin elokuun alun otteluissa AC Kajaania ja Kotkaa vastaan. Kajaanissa yksi puolustuspään kollektiivinen virhe kostautui ja pisteet tasattiin. KTP-ottelussa ACO hallitsi täydellisesti kenttätapahtumia, mutta Kotkan bussi kesti.
Kahden tasapelin jälkeen haettu MuSa-vierasvoitto oli elintärkeä ja kaiken kukkuraksi pisteet napattiin erinomaisen esityksen jälkeen. Tappioton putki jatkui tämän jälkeen vielä viisi ottelua. Tässä jaksossa EIF kotona oli vaikea ottelu. Tämä oli niitä harvoja matseja kauden aikana, josta vastustaja olisi kenties ansainnut kaikki kolme pistettä. Seinäjoen loppuhetkien nukahdus korjattiin puolestaan Vaasan myrskyottelussa, josta ACO haki komean vierasvoiton Loorents Hertsin ulosajosta huolimatta.
Kauden toinen vaikea, tuloksellisesti kolme ja puoli ottelua kestänyt jakso alkoi 20.9. pelatusta KPV-kotiottelusta, jossa tuli pataan maalein 1-2. Jyrki Ahola arvioi myöhemmin joukkueen treenanneen kenties hieman liian kovaa otteluruuhkassa ja jalat eivät riittäneet erinomaisesti prässännyttä Kokkolaa vastaan.
Pietarsaaressa oltiin puolestaan täysin telineissä ensimmäiset 45 minuuttia. Toisen jakson totaalidominointi ei riittänyt edes pisteeseen kyseenalaisten tuomariratkaisujen jälkeen. Huonon putken kruunasi heikohko kotiesitys sarjapaikastaan taistellutta Kajaania vastaan.
Vierasottelu KTP:ta vastaan oli loppukauden kulminaatiopiste. AC Oulu oli kuskin paikalla alusta asti, mutta Antti Mäkijärven uskomaton laukaus vei kotijoukkueen johtoon. Olin tuossa ottelussa kulmalipun lähellä olevassa vieraskatsomossa ja pallo näytti tulevan suoraan kohti meitä, mutta jotenkin kummallisesti se painui maalin ylänurkkaan. Tauolle mentiin 1-0 -tilanteessa Rafin epäonnistuttua rankkarissa juuri ennen taukovihellystä.
Toinen jakso Kotkassa oli kauden parasta jalkapalloa AC Oululta. Matsi käännettiin hetkessä Hertsin ja Aapo Heikkilän maaleilla ja missään vaiheessa ei ollut suurta hätää alaspäin. Päättäväinen ja positiivinen vire jatkui kotona MuSaa ja vieraissa Gnistania vastaan, vaikka molemmissa otteluissa vastustaja onnistui kaventamaan lopussa.
Käytännössä nousun ratkaissut kierros pelattiin lokakuun viimeinen päivä. Tammisaaren iltapäivästä tuli ikimuistoinen. Porista tullut ja loppukauden timantiksi osoittautunut Fareed Sadat ratkaisi lopulta pelin 0-2 -maalillaan. Toinen jakso oli EIF:n hallintaa, mutta johto säilyi onneksi ja Kajaanin muukalaislegioona kykeni päihittämään toisen legioonan Kotkassa.
Sunnuntai 8.11. oli sitten suurta juhlaa koko päivä. Järkeviä muistikuvia ei tästä ottelusta ole, kuvamateriaali kertonee riittävästi. Ja näin.
Pelaajat 2020Tällä kertaa pelaaja-arvioissa ei ole spekulointeja ja/tai toiveita tulevan kauden soppareista. Jätetään ne ketjun muiden kirjoittajien haasteeksi. Maalivahdit12. Juuso Särkelä (1 ottelu, 90 minuuttia, 1 nollapeli, 0 päästettyä, 0k/0p)
Pelasi yhden pelin SJK Akatemiaa vastaan kotona. Kausi meni pääosin OLS:n tolppien välissä Kakkosessa. Väkevä paluu vammojen värittämän edellisvuoden jälkeen.
1. Juhani Pennanen (21 ottelua, 1 890 minuuttia, 7 nollapeliä, 16 päästettyä, 0k/0p)
Tällä kaudella puolustuspelaaminen oli paremmin kuosissa kuin viime vuonna, joten Pyhä Jussi ei joutunut nyt vastaavaan testiin. Muutamaa virhearviointia lukuun ottamatta erittäin varmaa torjuntatyöskentelyä ja avauspelaamisessa todella tärkeä lenkki. Puolustus luottaa maalinsa viimeiseen vartijaan ja se näkyy kaikessa tekemisessä.
Puolustus3. Miika Koskela (17 ottelua, 1 395 minuuttia, 2+0, 0k/0p)
Uskomattoman hieno läpimurtokausi sarjan eliittiin. Jatkoi siitä mihin jäi 2019 syksyn jälkeen. Kaksimetrisen varren myötä pääpalloissa lähes voittamaton. Kulmista syntyi kaksi voittomaalia. Jalalla pelaaminen otti myös isoja harppauksia. Rauhallisuus on valttia ja virheitä tapahtuu yllättävän harvoin 17-vuotiaaksi pelaajaksi.
5. Lassi Nurmos (21 ottelua, 1 767 minuuttia, 1+1, 3k/0p)
Topparin paikka vaihtui lopulta oikean laitapakin tonttiin. Kapteeni on äärimmäisen luotettava pelaaja alaspäin. Hyökkäyspelaamiseen ei ole yhtä paljon annettavaa, mutta sydän on suuri. 2010-luvun AC Oulun ruumiillistuma, ollut mukana lähes kaikki Ykkösen korpivaelluksen vuodet. Tunnetila näkyi kyyneleinä kauden viimeisessä ottelussa, joka jäi väliin umpilisäkkeen puhkeamisen takia. Hieno pelaaja ja ihminen, ACO-legenda.
11. Rafinha (21 ottelua, 1 890 minuuttia, 1+1, 3k/0p)
Paluu Ouluun oli upea asia jo sinänsä. Tapa, jolla Rafi tuli joukkueeseen ja otti tilanteen haltuun nuoren Koskelan mentorina ja topparitoverina räjäytti pankin tällä kaudella. Miika hoiti ilmatilan ja Rafinha juoksupallot 38-vuotiaana pois. Pystyi myös kuljettamalla tuomaan palloa ylöspäin tilanteissa, joissa muut pelinavaamisen tavat olivat suljettu pois. Mielestäni kauden tärkein pelaaja joukkueelle.
16. Henrik Ölander (22 ottelua, 1 965 minuuttia, 0+4, 3k/0p)
Modernin laitapuolustajan tyyppiesimerkki. Nykyjalkapallossa tällä pelipaikalla pitää löytyä jalkoja ja taitoa. Öla oli eräs joukkueen hyökkäyspelaamisen sieluja tällä kaudella. TJEU: KTP-ACO 1-2 -maali. Jaksoi tehdä hommia myös alaspäin ja voitti rohkealla pelaamisella paljon 1v1 tilanteita alhaalla myös puolustussuuntaan. Nappikausi, 5/5 sanoisi superjunnu.
24. Alexander Jibrin (11 ottelua, 340 minuuttia, 0+0, 2k/0p)
Alexille ei tullut tällä kaudella hirveästi minuutteja, koska peruspermanentti oli aika naulattu lähes alusta loppuun asti. Asenne ja urheilullisuus on kohdillaan, mutta vieläkin höntyily aiheuttaa ongelmia, kuten Kajaani awaylla. Aikaa on oppia asioita kuitenkin. Cupin KPV awayn tasoitusmaali neva foget.
33. Kristian Heinolainen (14 ottelua, 566 minuuttia, 0+1, 0k/0p)
Kride jäi myös tällä kaudella pieneen rooliin vähäisten pelikieltojen ja loukkaantumisten takia, mutta hoiti oman tonttinsa hienosti aina kun oli tarvetta. Asennepelaaja, joka hoitaa puolustussuuntaan hommat vimpan päälle.
Keskikenttä6. Anselmi Nurmela (21 ottelua, 1 764 minuuttia, 2+1, 2k/0p)
Amin paluu kotiin oli epäilemättä kauden hienoimpia tarinoita. Comeback ei jäänyt mairean pre season -narratiivin tasolle. Pääsi täällä takaisin omalle mestalle keskikentälle ja oli eräs kauden tärkeimmistä tekijöistä nousun taustalla. Superominaisuuksia ei ole, mutta pelikäsitys ja peruspelaamisen taso korkea. Tekemisestä näki myös, että kotona on mukava olla eli keskivartalon vasemmalla puolella sijaitseva elin sykki.
7. Daniel Rantanen (16 ottelua, 1 028 minuuttia, 1+3, 3k/0p)
Joukkueen pallollisesti taitavin pelaaja oli alkukauden triumfissa isossa roolissa. Kauden loppuosa meni pilalle loukkaantumisen takia. Välillä roolin ottaminen alempaa rakentamisessa kutospaikalta tuotti vaikeuksia. Syöttövalikoima on kuitenkin maaginen ja pystyy luomaan uhkaa vastustajan kenttäpuoliskolle aina kun jalka on vapaana myös pidemmillä syötöillä Hietsun tapaan. Vaparimaali Seinäjoella oli eräs Ykkösen kauden hienoimmista maaleista.
8. Jere Aallikko (22 ottelua, 1 538 minuuttia, 3+3, 2k/0p)
Edellinen kausi oli vaikea, mutta nyt otettiin jälleen harppaus eteenpäin. Keskikentällä pystyi omaksumaan taitavana ja fiksuna pelaajana erilaisia rooleja ja pelaamaan alempanakin loppukaudesta. Erittäin iso palanen menestyksen taustalla.
15. Jere Kallinen (10 ottelua, 183 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Wonderkid tuli puskista joukkueeseen talvella ja säväytti hullunrohkealla pelitavalla. Ei haitannut, vaikka vastassa 50 kiloa painavampi kaveri, tulta päin. Vielä ei tullut tulosta, mutta samalla tyylillä etteenpäin.
19. Samuli Leppälä (18 ottelua, 805 minuuttia, 0+1, 3k/0p)
Kritiikkiä satoi suunnasta jos toisesta, mutta kuten joku sanoi jossain: Sinnikkäällä peluuttamisella Jykä teki Pälästä Ykkösen pelaajan – ja vieläpä koulutukseltaan erilaiselle pelipaikalle. Parhaimmillaan yksinkertaisessa roolissa katkomassa ja pelaamassa helppoja palloja omille. Ratkaisumatseissa ei päätä kylymännyt, kuten esimerkiksi Tammisaaressa Amin loukkaantumisen jälkeen. Myönnän itsekin: epäilin ja pelotti välillä, mutta hieno kausi Pälältä. Tärkeä pelaaja kentällä useassa tilanteessa. Ehkä tässä on ajattelutavan muuttamisen aihio olemassa. Itseluottamus kuntoon niin kentällä kuin katsomossa!
20. Samuel Kurttila (7 ottelua, 122 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Tälläkin kaudella minuutteja enimmäkseen OLS:n riveissä ja ehkä roolissa, joka ei kuitenkaan sopinut parhaiten. En ole kyvykkäin antamaan ohjeita kenellekään, mutta jotain uutta ehkä vois miettiä.
26. Lasse Ikonen (3 ottelua, 63 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Iksa pelasi myös OLS:n riveissä tämän kauden ja ACO:ssa tuli vain muutamat jämäminuutit. Keskikentälle oli vaikea raivata minsoja tässä tilanteessa, mutta toivottavasti niitä on tulossa enemmän jatkossa. Hot prospect edelleen.
Hyökkäys10. Fareed Sadat (10 ottelua, 591 minuuttia, 5+2, 1k/0p)
Kotkan kylmää kahvia tarjoileva jantteri vittuili meille kauden ratkaisun kynnyksillä hankinnoista. ”Sadatit ja alit” olisi kuulemma kannattanut vaihtaa ulkomaisiin käveleviin ns. tähtipelaajiin koronasäästöillä. No miten kävi? Fare teki maaleja neljässä viimeisessä matsissa ja oli yksi ratkaisevista tekijöistä nousun taustalla. Nikke saatiin alemmas kymppiin rakentamaan peliä ja Fare iski maalit. BOOM.
14. Niklas Jokelainen (21 ottelua, 1 818 minuuttia, 5+6, 4k/0p)
Niken paluu Ouluun oli upea asia ja odotusarvona oli saada meille ykköshyökkääjä, joka tekee maaleja. Toisin kävi. Niklas Jokelaisesta tuli joukkueen playmaker ja maalipaikkojen järjestämisen sielu. Kendotehot 5+6 kertovat paljon. Katsokaa vaikka uudestaan aiemmin mainitsemani KTP-ACO -ottelun 1-2 -maali ja mistä tilanne lähtee. Nikke oli keskeisin pelaaja useissa maalitilanteissa joukkueelle. Ylivoimien rakentelu kentän eri alueille oli äärimmäisen monta kertaa Jokelaisen ansiota. Valtava työmäärä prässäämisessä tähän vielä lisäksi. Huikea kausi, uskomaton pelaaja.
17. Christian Bohui (1 ottelua, 12 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Viimeksi jäi Crisu pelaaja-arvioista pois, koska oli 1 peli ja 12 minuuttia. Nyt tismalleen sama, joten ei väistetä tällä kertaa
Pitkään oon seurannut, taidoiltaan loistava ukko. Vielä enemmän hampaat irvessä eteenpäin eli kusipäisyyttä lisää, pois alta vittupäät -asenteella jatkossa.
18. Juho Mäkelä (13 ottelua, 276 minuuttia, 2+0, 0k/0p)
Mäksän rooli kentällä jäi tällä kaudella ohueksi. Kentän ulkopuolella erittäin tärkeä ihminen – esimerkkinä seuran koronatoimet. Kiitos Mäxä ja toivottavasti jatkat taustoilla.
22. Loorents Hertsi (19 ottelua, 1 632 minuuttia, 5+4, 5k/1p)
Yhtään peliä ei hävitty, kun Hz oli kentällä. Kertoo pelaajan merkityksestä joukkueen puolustuspelaamiselle. Käsittämätön työmyyrä, aivan uskomatonta duunia kaikissa peleissä. Taskuraketilla kehitettävää on eniten maalipaikkojen hyväksi käyttämisessä, vois niistä enemmän kuin 1/10 laittaa myös sisään. Knallia Mikkeliä vastaan ei nyt lasketa.
21. Aapo Heikkilä (22 ottelua, 1 744 minuuttia, 9+2, 2k/0p)
Yhdeksän kihautusta, joista voittomaaleja kuusi laskujeni mukaan. Maaginen kausi Aapolta. Lunastus, koska nopeus ja taidot ovat olleet aina olemassa – nyt mennään ohi kavereista. Hz:n yhteydessä mainittiin työmäärä puolustussuuntaan, Aapolle sama merkki tässä asiassa. 10/5 kausi.
37. Sami Karjalainen (11 ottelua, 171 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Mielestäni olisi ollut kiva nähdä Sami Karjalaista enemmän kentällä, mutta nyt kävi näin. Hz ja Aapo jauhoivat suurimman osan matseista ja vastuun ottamisen paikkoja ei juuri tullut. Hieno pelaaja ja sympaattinen ihminen.
43. Jusif Ali (5 ottelua, 113 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Ei ollut täydessä pelikunnossa Ouluun tullessaan, mutta väläytteli taitojaan varsinkin OLS:n peleissä. Kauden kulminaatiomatsissa eli Kotka awayssa ei pelin taso laskenut Alin tullessa kentälle. Folkloreen pääsykin oli lähellä, jos läpiajosta olisi viimeistely onnistunut.
mode-edit: logo
