Koko nimi: JIPPO Joensuu (JIPPO ry, taustayhtiö Joensuun Edustus jalkapallo Oy)
Perustettu: 2001
Tunnusvärit: Punainen, musta, valkoinen
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi (talvisilla keleillä Rantakylän Liikuntahalli)
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSarjasijoitukset (/päävalmentajat):2002 Kakkonen Itä 5. 8-9-5, 33p, maalit 55-27 (Pekka Kemppainen/Jari Hyvärinen)
2003 Kakkonen Itä 9. 5-7-10, 22p, maalit 31-44 (Jari Hyvärinen/Jouni Lehtimäki)
2004 Kakkonen Itä 2. 15-4-3, 49p, maalit 54-21 (Jarmo Korhonen)
2005 Kakkonen Itä 1. 14-5-3, 47p, maalit 44-19 (Jarmo Korhonen)
2006 Ykkönen 5. 11-8-7, 41p, maalit 33-34 (Jarmo Korhonen)
2007 Ykkönen 9. 8-8-10, 32p, maalit 32-37 (Jarmo Korhonen)
2008 Ykkönen 5. 11-6-9, 39p, maalit 27-30 (Mark Dziadulewicz)
2009 Ykkönen 10. 8-5-13, 29p, maalit 28-39 (Mark Dziadulewicz)
2010 Ykkönen 11. 7-9-10, 30p, maalit 23-26 (Mark Dziadulewicz)
2011 Ykkönen 8. 6-12-6, 30p, maalit 24-20 (Jarmo Korhonen)
2012 Ykkönen 8. 7-7-13, 28p, maalit 31-44 (Jarmo Korhonen)
2013 Ykkönen 8. 7-8-12, 29p, maalit 18-30 (Jarmo Korhonen)
2014 Ykkönen 9. 5-5-17, 20p, maalit 19-56 (Mika Lähderinne)
2015 Kakkonen Itä 8. 7-8-9, 29p, maalit 38-34 (Mark Dziadulewicz)
2016 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 3. 11-6-3, 39p, maalit 48-23 (Jouni Lehtimäki)
2017 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 1. 15-2-1, 47p, maalit 65-10 (Jouni Lehtimäki)
2018 Kakkonen A 3. 10-7-5, 37p, maalit 34-25 (Jouni Lehtimäki)
2019 Kakkonen A 2. 10-13-2, 43p, maalit 38-18 (Jussi Leppälahti)
2020 Kakkonen C 1. 12-4-1, 40p, maalit 31-10 (Jussi Leppälahti)
KAUSI 2020LähtöasetelmatKauden 2020 rakentaminen aloitettiin syyskuussa 2019, kun päävalmentaja
Jussi Leppälahden kanssa solmittiin jatkosopimus. Leppälahden ensimmäinen kausi JIPPO-luotsina oli sujunut varsin mukavasti: Kakkosen A-lohkossa MP:n, PEPOn ja Klubi 04:n haastajana kauteen lähtenyt JIPPO sijoittui lopulta selvällä marginaalilla toiseksi sarjan ylivoimaiseen voittoon porskuttaneen MP:n jälkeen. Leppälahden jatkosopimus tuskin herätti närää kovinkaan monessa JIPPOn kannattajassa tai seuraajassa. Leppälahden apuvalmentajaksi tuli aiemmin STPS:n edustusjoukkueessa ja junioreissa sekä LehPan junioreissa valmentanut 28-vuotias helsinkiläistaustainen
Mikko Bergström, joka korvasi pois jääneen
Sasha Anttilaisen. Kun JIPPO-junioreissa aiemmin valmentanut
Jalmari Sivonen otti haltuunsa videoanalyytikon pestin ja
Jussi Nevalainen jatkoi maalivahtivalmentajana, oli JIPPOlla jälleen kasassa nuori ja eteenpäin pyrkivä valmennustiimi.
Jussi Leppälahden pesti ei jäänyt yhteen kauteenMarras-joulukuun aikana tiedotettiin lukuisista jatkosopimuksista, mutta myös kolmesta uudesta pelaajasta. Hyökkäyspää vahvistui kahdella yllätyshankinnalla: MiPK:stä siirtyneellä
Aleksis Lehtosella sekä Dinamo Stavropolissa viimeksi pelanneella
Pavel Nazimovilla. JJK:ssa teini-ikäisenä läpi lyönyt ja sen jälkeen liigavauhtia parissakin eri joukkueessa kokeilleen Lehtosen lupaavasti alkanut ura oli ollut hetken aikaa laskusuhdanteessa, jonka myötä mies oli päätynyt hakemaan uutta nousua Kakkosesta. Mikkelissä yhdeksän maalia laiturin paikalta iskenyt Lehtonen kiinnostui samassa lohkossa pelanneesta JIPPOsta, ja oli kauden jälkeen yhteydessä Leppälahteen, jonka kanssa käydyt keskustelut johtivat lopulta sopimukseen. Pietarin Zenitin akatemian kasvatti Nazimov pelasi kauden 2017 Veikkausliigaa FC Lahdessa, ja palasi sen jälkeen Venäjälle. Sopimus Dinamo Stavropolin kanssa päättyi kesällä, ja joulukuussa mies liittyi JIPPOn harjoituksiin, vakuuttaen valmennuksen nopeasti osaamisestaan.
Uusista hankinnoista odotetuin oli kotkalaistoppari
Topi Pasi. KTP:ssä liigadebyyttinsä tehnyt ja joukkueen runkomiehenä useamman kauden ajan Ykkösessä ja Kakkosessa välillä kapteeninnauhaakin kantaen pelannut puolustaja muutti Joensuuhun opiskelemaan jo vuotta aiemmin, ja siitä asti kylillä oli pyörinyt huhuja ja toiveita Pasin liittymisestä JIPPOon. Pasi päätti kuitenkin käyttää kauden 2019 itsensä kuntouttamiseen vammoista käyden välillä pelaamassa kotiseuduillaan PeKan riveissä Kolmosta. Mies liittyi kuitenkin JIPPOn harjoitusrinkiin vielä ennen kauden päättymistä, joten sopimusta kaudelle 2020 osattiin odottaa.
Marraskuussa toden teolla alkanut joukkueen rakentaminen kaudelle 2020 saatiin päätökseen tammikuussa, jolloin julkaistiin viimeisetkin jatkot, edustusjoukkueeseen nousseiden junioreiden sopimukset sekä viimeiset pelaajahankinnat. Samoihin aikoihin selvisi viimeistäänkin, ketkä edelliskauden joukkueesta eivät JIPPOssa jatka. Kakkoseen noussut PK-35 nappasi molemmat Helsinkiin muuttaneet pelaajat: monivuotisen luottotopparimme
Aapi Helvelahden sekä viiden viime kauden aikana seurahistorian maalitilaston kärkipäähän nousseen
Miko Mäkirinteen. Opintojaan Jyväskylässä jatkava
Toni Tahvanainen palasi höntsäilemään FC Blackbirdin riveihin Kolmoseen, ja toukokuussa 2019 vakavasti loukkaantunut seuraikoni
Teemu Hallikainen jäi ilman sopimusta.
Viime syksyn JIPPOssa lainalla ollut laitapelaaja
Nuutti Tykkyläinen vakuuttui lainajaksonsa aikana joukkueen valmennustiimistä, jonka ansiosta Tykkyläinen päätti KuPS-sopimuksensa umpeuduttua tehdä kauden 2020 kattavan sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa. Kokonaan uutena pelaajana joukkueen rinkiin liittyi Mäntsälän Urheilijoiden kasvatti, Lahdessa eri joukkueissa B- ja A-junioreiden SM-sarjoja sekä Kolmosta pelannut
Jere Juurinen. Tammikuun sopimusuutisista viimeiseksi säästyi isoin pommi:
Jere ja
Joona Hiltusen paluu. Kaksoset siirtyivät JIPPOsta KuPS:n organisaatioon kaudeksi 2016, ja pelasivat kaksi ensimmäistä kautta KuPS:n B- ja A-junioreissa SM-sarjaa sekä SC KuFu98:ssa miesten Kakkosta. Kaudet 2018-2019 Hiltuset treenasivat KuPS:n edustusjoukkueen mukana, mutta läpimurto kuopiolaisten kivenkovaan Veikkausliigajoukkueeseen jäi saavuttamatta, vaikka keskikentän pohjalla viihtyvä Jere kirjauttikin tililleen 13 liigaottelua. Joonan liigadebyytti jäi vielä tekemättä, vaikka peliminuutteja kertyi muutamassa Suomen Cupin ottelussa. Kyvykkyytensä Kakkosen tasolla hän osoitti viimeistäänkin viimeisellä kaudellaan Kuopiossa, pyssyttäen KuFulle 13 maalia 19 sarjaottelussa.
Hiltuset toivat joukkueeseen lisää pallollista osaamistaEnnen helmikuussa alkavaa Kakkosen Cupia JIPPOlla oli kasassa 30 pelaajasopimusta. Rinki oli edellistä kautta laajempi ja sen kärki terävämpi, ja jokainen lähtijä saatiin korvattua mainiosti. Topi Pasin voitiin katsoa korvanneen puolustuksessa Aapi Helvelahden, Aleksis Lehtosen hyökkäyksessä Toni Tahvanaisen, Joona Hiltusen kymppipaikalla Miko Mäkirinteen. Siihen päälle saatiin "ylimääräisinä" Pavel Nazimov vahvistamaan laitahyökkäystä ja Jere Hiltunen keskikentän keskustaa. Lisäksi joukkueella oli nyt vasemmalle kaistalle ehjät
Timo Tahvanainen ja Nuutti Tykkyläinen, siinä missä viime kaudella Tykkyläinen liittyi joukkueeseen paikkaamaan loukkaantunutta Tahvanaista. Kun JIPPO vielä sijoitettiin sarjassa A-lohkon sijaan farmijoukkueita vilisevään C-lohkoon, jossa ei hirveän montaa Ykköseen halajavaa joukkuetta ole, voitiin JIPPOa hyvillä syin pitää vahvana nousijasuosikkina.
Cup-huumaaJIPPOn kilpailullinen kausi alkoi helmikuun alussa Kakkosen Cupin alkulohko-otteluilla, joissa vastaan asettuivat tutut vastustajat Kakkosen A-lohkosta: JäPS ja PEPO. Vierasottelu Järvenpäässä oli melko perinteistä talvikauden hallijalkapalloa, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli järkeä enemmän. JIPPO oli kuitenkin alusta loppuun kuskin paikalla, ja vei koitoksen nimiinsä maalein
2-5 (2-3). Laitapuolustajan paikalta nousuja tehnyt
Tuomo Tolonen yllätti kahdella maalillaan, Nuutti Tykkyläinen dominoi laiturina kendotehoin 1+2 ja debytanteista niin Aleksis Lehtonen kuin Pavel Nazimovkin sai saman tien maalitilinsä auki. JIPPOn toinen alkulohko-ottelu PEPOa vastaan pelattiin kotona Rantakylän Liikuntahallissa. Ehjä 90-minuuttinen päättyi kotijoukkueen selvään
3-0 (1-0)-voittoon Joona Hiltusen maalattua kahdesti ja
Miika Vainikaisen kerran. Näin JIPPO paineli lohkostaan jatkoon puhtaalla pelillä.
Puolivälierässä JIPPO kohtasi Rantakylässä NJS:n, joka oli ennalta hieman alkulohkovastustajia heikompi joukkue. Ottelusta muodostui kuitenkin vaikea, ja vaikka vieraat joutuivat miesalivoimalle tunnin kohdalla, ei JIPPO vahvasta pallonhallinnasta huolimatta saanut millään ratkaisua aikaiseksi. Varsinainen peliaika päättyi maalittomana, mutta lopulta jatko-ottelussa 105. minuutilla Pavel Nazimov ampui JIPPOn välieriin
1-0.
Pavel Nazimov - super-subVälierissä JIPPO matkusti TPV:n vieraaksi Tampereelle. JIPPO meni avausjaksolla kahden maalin johtoon Aleksis Lehtosen osuttua kahdesti, mutta ajautui toisella jaksolla alakynteen. Kotijoukkueen kavennettua vartti ennen loppua alkoi jo näyttää pahalta, mutta JIPPO kesti, ja Jere Hiltunen sijoitti pilkulta loppulukemiksi
1-3 (0-2). Voiton myötä JIPPO saavutti paikan Kakkosen Cupin finaalissa, mutta myös Suomen Cupin neljännesvälierässä. Vastaan arvottiin Veikkausliigan hopeamitalisti FC Inter, joka oli määrä kohdata Rantakylän Liikuntahallissa lauantaina 14. maaliskuuta. Ottelun järjestelyt olivat jo pitkällä, ja JIPPO oli ehtinyt jo saada poikkeusluvan ottaa yleisöä hallin normaalin maksimikapasiteetin (500) yli, kunnes...
Väliaika - kahvia ja pullaa...Inter-ottelu siirrettiin viime hetkillä pelattavaksi määrittelemättömänä tulevaisuuden ajankohtana, joukkueharjoittelu jäi tauolle ja sarja-avauksen tiedettiin viivästyvän vähintään kuukausilla. Loppukevään aikana kentällä ei tapahtunut mitään, mutta kentän ulkopuolella työskenneltiin kovasti talkoovoimin seuran eteen. Päävalmentajamme toisesta ammatista oli hyötyä varainkeruussa, kun Leppälahti ja toinen Elmo-lehden toimittaja
Topias Kauhala ideoivat
"Miksi JIPPO merkitsee - tutkimusmatka urheiluseuran sieluun" -juttusarjan, joka sisälsi 12 syväluotaavaa artikkelia JIPPOn merkityksestä eri toimijoille pelaajista ja valmennuksesta seuratyöntekijöihin ja kannattajiin, kaikkien tahojen päästessä itse ääneen. Vahvasti suositeltava kuvitettu ja taitettu pdf-lukupaketti, vaikkei JIPPO se itselle läheisin seura olisikaan, jonka voi edelleen tilata kokonaan tai yksitellen
JIPPOn nettikaupasta. Ensimmäinen juttu on ladattavissa ilmaiseksi.
Joukkueessa tapahtui tauon aikana pieniä muutoksia, sillä kolmessa neljästä kevään Cup-ottelusta oikeana laitapuolustajana avannut
Henrik Hellstén sekä olemattomalle peliajalle jäänyt juniori
Daniel Harakka vaihtoivat paikkakuntaa ja jättivät siten joukkueen. Edustusjoukkueen sopimuspelaajiin taisi näihin aikoihin liittyä junioreista maalivahti
Erkka Oikarinen, tosin sopimuksesta ei tiedotettu missään vaiheessa.
Kausi käyntiin, viimeinkinKakkosen kausi pääsi alkamaan viimein 13. kesäkuuta. Pitkä tauko pelaamisesta ja joukkueharjoittelusta näkyi avauskierroksella, kun JIPPO jäi Mehtimäellä
0-0-tasapeliin JBK:n kanssa. Vain neljä päivää myöhemmin samaiselle kentälle saapui vieraita Turusta, kun maaliskuulta siirretty Suomen Cupin neljännesvälierä Interiä vastaan päästiin viimein pelaamaan. Koronarajoitusten vuoksi vain reilut 400 katsojaa sai todistaa kotijoukkueen hienoa taistelua harvinaisen kovatasoista vierasta vastaan. JIPPO-puolustus jätti Interin vaille maalipaikkoja pelitilanteissa, mutta vieraiden vaarallisista erikoistilanteista yksi vei liigajoukkueen jatkoon. JIPPO sai tilaisuuden tasoittaa ottelun loppuhetkillä, mutta
Risto Kahelinin laukaus boksin sisältä ei ollut riittävän tarkka. Totuuden nimissä muita maalipaikkoja ei kotijoukkueella ollut, joten niukka
0-1 (0-1)-tappio ei jättänyt kuitenkaan sijaa selittelyille. Ottelu oli kuitenkin vakuuttava näyte JIPPOn kurinalaisesta puolustuspelaamisesta ja taktisesta muuntautumiskyvystä. Kesän ensimmäisten otteluiden jälkeen ainoa pieni huoli oli tehtyjen maalien puute, joka herätti ikäviä muistoja viime kaudelta.
Hollantilaistoppari Rick Ketting puski kulmapotkusta Interin jatkoonMaalinteko-ongelmista ei lopulta ollut tietoakaan kesäkuun toisessa sarjaottelussa, joka pelattiin jälleen kotona Mehtimäellä. JIPPO jyräsi varamiehisen SC KuFu98:n maanrakoon
4-0 (2-0) Joona Hiltusen hattutempun siivittämänä. Kun JIPPO heinäkuun alkupuoliskolla haki ensin JS Herculeksesta
1-2 (0-1)-vierasvoiton Joona Hiltusen kahdella maalilla ja sitten VIFK:sta
0-2 (0-1)-vierasvoiton molempien Hiltusten osuttua vaparista, joukkue nousi sarjan ja Joona Hiltunen maalipörssin kärkeen, ja peikko nimeltä maalinteko-ongelmat alkoi kadota kaukaisuuteen. Seuraavana otteluohjelmassa ollut GBK-kotimatsi siirrettiin Kokkolan koronaepäilyn vuoksi ottelupäivänä tulevaisuuteen, minkä myötä JIPPOn heinäkuun alussa alkanut vierasputki tulisi kasvamaan neljän ottelun mittaiseksi.
Vierasputken kolmantena pysäkkinä oli Jyväskylä, jossa kohdattiin GBK-ottelun peruuntumisen myötä ottelun enemmän pelanneena kärkipaikan JIPPOlta vienyt JJK. JIPPO aloitti kärkikamppailun vahvasti ja vei ensimmäistä jaksoa ajoittain mielin määrin. Toisella jaksolla asetelma kääntyi, mutta Aleksis Lehtonen rankaisi kasvattajaseuraansa ja vei JIPPOn johtoon kulmapotkun jälkitilanteesta. Kotijoukkueen paine tuotti tulosta 87. minuutilla
Olli Pöyliön lauottua boksin ulkopuolelta tasoituksen.
1-1 (0-0)-tasapeli oli pelitapahtumiin nähden oikeutettu tulos, mutta voiton lipeäminen käsistä lopussa jätti happaman maun suuhun.
Elokuun alkupuoliskolla JIPPO oli rautaisessa vireessä. Joukkue kohtasi neljännessä peräkkäisessä vierasottelussaan tällä kertaa laadukkaalla avauskokoonpanolla liikkeellä olleen KuFun. Vaihtopelaajien puute koitui kuitenkin kuopiolaisten kohtaloksi, ja kärsivällisesti hyökännyt JIPPO sai palkintonsa viimeisen kympin aikana Nuutti Tykkyläisen ja Pavel Nazimovin johdattaessa joensuulaiset
0-2 (0-0)-voittoon. Viikkoa myöhemmin Mehtimäellä järjestettiin Karjalaiset Futisfestarit, joiden yhteydessä JIPPO kaatoi JJK:n kauden ennätysyleisön edessä komeasti
2-0 (1-0), Aleksis Lehtosen kurittaessa kasvattaseuraansa tällä kertaa voittomaalilla, Joona Hiltusen viimeistellessä loppulukemat. Viisi päivää myöhemmin JIPPO haki Vaajakoskelta
1-2 (0-1)-voiton FCV:stä hurjassa maalivireessä olleen Joona Hiltusen ja Nuutti Tykkyläisen maaleilla. Kun voittoputki oli kasvanut kolmeen ja seuraavina viikkoina oli luvassa kaksi kotiottelua, näytti, ettei JIPPOa tule pysäyttämään mikään.
Joona Hiltunen iski JJK:n verkkoon kauden seitsemännen maalinsaLoppukesän notkahdusElokuun käännyttyä loppupuoliskolleen saapui JIPPOn vieraaksi RFA. RoPS:n farmijoukkue oli voittanut edellisellä kierroksella Herculeksen, mutta joukkueen heinä-elokuu oli sujunut muuten niin heikosti, että Hercules-voiton pystyi ohittamaan onnenkantamoisena. Kun Joona Hiltunen vei JIPPOn johtoon aivan ottelun alussa, taisi homma näyttää vähän liian helpolta joukkueellekin. RFA otti pallonhallinnan ja tuli tasoihin ennen taukoa. JIPPO meni toisella jaksolla takaisin johtoon
Jere Kähkösen maalilla, mutta sitten kotijoukkueen peli hajosi lopullisesti.
Jirko Sorsa torjui kymmenen minuuttia ennen loppua
Jarkko Luiron pilkun, mutta sama mies iski pelitilanteesta RFA:lle tasoituksen muutamaa minuuttia myöhemmin, ja ottelu päättyi
2-2 (1-1).
Kuun lopussa kotikentällä kohdattiin FCV. JIPPO sai shokkihoitoa heti alkuun, kun
Peetu Lintinen pyssytti olemattomasta paikasta vasemman jalan kaukolaukauksellaan vieraat johtoon. JIPPO sai ensimmäisen jakson aikana läjäpäin erikoistilanteita pääsemättä kuitenkaan lähelle maalia, kun taas toisessa päässä Jirko Sorsa joutui torjumaan yhden läpiajon. Toisen jakson alussa FCV sai kevyen pilkun, josta Lintinen vei vieraat 0-2-johtoon. JIPPO sai viimein juonen päästä kiinni tunnin jälkeen, kun vaihtojen myötä hyökkäyspäähän saatiin vauhtia ja painetta. Vaihtomiehistä Aleksis Lehtonen viimeisteli kavennuksen ja Jere Kähkönen tasoituksen. Lisäajalla JIPPO koki oikeusmurhan, kun kolmas vaihtomies
Aleksi Nissinen kaadettiin boksin sisällä, mutta pilkun sijaan tuomiona oli varoitus sukeltamisesta. Ottelun jälkeen videokuva paljasti, että tilanteessa oli selvä kontakti. Loppulukemat kuitenkin
2-2 (0-1).
Erotuomari Miikka Haapakosken toiminta ei tyydyttänyt joensuulaisiaKahden tuskaisen tasapelin jälkeen edessä oli kolmas kohtaaminen JJK:n kanssa, tällä kertaa taas Jyväskylässä. Ensimmäisellä jaksolla JIPPOa vietiin kuin litran mittaa, ja tauolle lähdettiin kotijoukkueen 2-0-johdossa. Toisella jaksolla JJK vetäytyi puolustamaan johtoaan, mutta JIPPO ei saanut millään kavennusta aikaiseksi, vaikka pääsi pelaamaan vartin verran ylivoimalla. Lopputulos
2-0 (2-0): kauden avaustappio oli nähnyt päivänvalon.
Päin honkia menneessä JJK-ottelussa JIPPOn riveissä nähtiin mielenkiintoinen debytantti, kun alkukauden pelaamatta ollut, viimeksi Ykköstä AC Kajaanissa pelannut
Jordi Lahnalakso tuli vaihdosta sisään. Joensuussa jo jonkin aikaa opiskellut espanjansuomalainen toi joukkueeseen liittyessään Leppälahdelle uuden ja laadukkaan vaihtoehdon niin keskikentälle kuin puolustukseenkin.
NousukiitoonPaluuta voittokantaan lähdettiin hakemaan kotona lohkon kärkipaikkaa pitänyttä SC Kufu98:a vastaan. KuPS ehti juuri ottelun alla nostaa KuFun tärkeimmät juniori-iän ylittäneet pelaajat loppukaudeksi emoseuran riveihin, joten joukkueen kokoonpano näytti taas lähes yhtä heikolta kuin kesäkuun teurastajaisissa. JIPPO veikin ensimmäistä jaksoa miten tahtoi, saamatta palloa kuitenkaan maaliin. Heti toisen jakson alussa Risto Kahelin päästi joukkueen ja kotiyleisön piinasta ohjaten
Tommi Tainion keskityksen maalin edestä verkkoon. Ottelu sai kuitenkin dramaattisen käänteen vain muutama minuutti myöhemmin, kun Aleksis Lehtonen kaadettiin boksissa, ja kaikkien yllätykseksi erotuomari
Niko Hänninen antoi Lehtoselle toisen varoituksen ja sitä myötä punaisen kortin. KuFu pääsi ulosajon myötä mukaan peliin, mutta JIPPO ei juuri päästänyt vieraita maalipaikoille. Jere Kähkösellä oli tilaisuus lyödä viimeinen naula KuFun arkkuun läpiajosta, mutta maalivahdin kierrettyään mies sijoitti epäonnisesti tolppaa hipoen ohi tyhjän maalin. Tämä ei onneksi kostautunut, vaan ottelu päättyi tärkeään
1-0 (0-0)-voittoon, jolla JIPPO nousi takaisin sarjakärkeen.
KuFu-voiton jälkeen JIPPO matkusti toista kertaa Vaajakoskelle FCV:n vieraaksi. Ottelusta muodostui vaikea, kuten FCV:tä vastaan usein aiemminkin. JIPPO meni kuitenkin 0-1-johtoon Nuutti Tykkyläisen iskettyä Risto Kahelinin keskityksestä volley-maalin, joka oli hämmästyttävän identtinen saman kaksikon edellisellä Vaajakosken-reissulla tyylittelemän voittomaalin kanssa. Toisella jaksolla JIPPO antoi pallonhallinnan suosiolla kotijoukkueella, ja keskittyi puolustamaan johtoaan. JIPPO-puolustus tylsytti FCV:n hyökkäykset toisensa perään lukuun ottamatta yhtä mustaa hetkeä. Kotijoukkueen
Saku Leppänen syötti vaihdosta tulleen
Toni Järvisen läpiajoon, josta Järvinen sijoitti pallon maalin yläkulmaan. Kotijoukkueen jo juhliessa maalia kävi tuomaristo keskustelua, jonka päätteeksi maali hylättiin paitsiona. Eihän se paitsio ollut, mutta jos sanotaan, että tuomarivirheet menevät pitkässä juoksussa tasan, niin tämä oli JIPPOlle tämän kauden osalta kavennus. Enempää hyväksyttyjä tai hylättyjä maaleja ei ottelussa nähty, joten JIPPOlle kolme pistettä lukemin
0-1 (0-1).
Kahden voitto-ottelun jälkeen syksy kääntyi lokakuun puolelle, ja JIPPOlla oli edessään Kakkosen Cupin finaali Kaarinan Poikia vastaan. JIPPOn kotiotteluksi arvotun finaalin ensimmäisellä jaksolla nähtiin varsin tasokasta jalkapalloa molemmilta joukkueilta, mutta maalipaikoilla ei juhlittu. Toisella jaksolla ote siirtyi vahvemmin JIPPOlle, ja ratkaisu nähtiin vajaa vartti ennen täyttä aikaa. Jere Hiltunen pelasi vasemmalle pystyyn Nuutti Tykkyläiselle, joka keskitti takatolpalle Joona Hiltuselle, joka täräytti komeasti suoraan ilmasta pallon yläkulmaan. Ottelu päättyi
1-0 (0-0), ja JIPPO sai juhlia seurahistorian ensimmäistä Cup-pyttyä.
JIPPOn ensimmäinen pokaali ja Antti ÅkeCup-voiton juhlinnan jälkeen vuorossa oli heinäkuulta siirretty kotiottelu GBK:ta vastaan. Ottelusiirto taisi jälkeenpäin ajateltuna olla JIPPOlle varsin suosiollinen asia, sillä kauden vahvasti aloittanut kokkolalaisryhmä oli ottelun uutena ajankohtana kuuden ottelun voitottomassa putkessa. Kotijoukkue viimeisteli tehokkaasti ja otti Nuutti Tykkyläisen, Aleksis Lehtosen ja Jere Hiltusen maaleilla tärkeän
3-1 (2-0)-voiton rutiininomaisesti. Jobinpostia JIPPOlle toi tappioasemassa sukillepotkimisessa kunnostautuneiden GBK:n ikämiesten uhriksi joutuneen Lehtosen polvivamma, joka päätti "Aksun" kauden.
Lokakuun viimeisessä ottelussa JIPPO kohtasi kotonaan Kemi City FC:n. Umpisurkeasta vierassaldostaan ja heikohkosta sarjasijoituksestaan huolimatta Kemi oli vaikea vastustaja. Kemin vahva prässi hankaloitti kotijoukkueen pelinrakentelua, mutta JIPPO onneksi osaa myös nopeat hyökkäykset.
2-0 (1-0)-voitto Risto Kahelinin ja Joona Hiltusen maaleilla. Seuraavana päivänä JIPPOlle painetta oman voittoputkensa myötä pitkään nousutaistossa antanut JS Hercules jäi yllättäen maalittomaan tasapeliin paikallistaistossa OLS:ia vastaan. Tämä tiesi sitä, että JIPPOlla oli mahdollisuus ratkaista sarjanousu viimeisessä vierasottelussaan sarjajumbo FC Kiistoa vastaan.
JIPPO aloitti Kiisto-ottelun hieman hätäisesti johto-osumaa hakien. Mitä pidemmälle ensimmäinen jakso eteni, alkoi pallonhallinta kuitenkin johtaa vaarallisiin tilanteisiin kotijoukkueen maalilla. Lopulta parisen minuuttia ennen taukovihellystä Jere Hiltunen antoi pitkän kulman, josta kapteeni
Antti Åke puski kauden ensimmäisellä maalillaan JIPPOn johtoon ja kiinni sarjanousuun. Heti toisen jakson alussa Tommi Tainio syötti vuorostaan Jere Hiltusen maalintekoon, ja peli oli käytännössä selvä. JIPPO lasketteli lohkovoittoon ja sarjanousuun lopulta maalein 0-3 (0-1), Tainion viimeisteltyä vielä kauden ensimmäisensä. Ja sitten juhlittiin.
Vaasan stadionille otettiin yleisöä hyvin rajallisesti, mutta ilman vieraskannatusta JIPPO ei ratkaisevassa ottelussa jäänytNousunsa jo varmistanut JIPPO pääsi juhlistamaan myös kotiyleisön edessä, sillä jäljellä oli vielä päätöskierroksen ottelu OLS:ia vastaan. Vapautuneesti pelannut JIPPO ei jättänyt sarjapaikkansa puolesta taistelleelle vierasjoukkueelle mitään mahdollisuuksia, vaikka ensimmäinen jakso päättyi kuin ihmeen kaupalla maalittomana. Toisella puoliajalla muutamankin kerran OLS-maalin ristikkoa kolistellut JIPPO painoi lopulta
2-0 (0-0)-voittoon Risto Kahelinin sekä ensimmäistä kertaa edustusjoukkueen avauskokoonpanossa pelanneen
Miro Turusen maaleilla, joiden myötä oululaisille tuli lähtö Kolmoseen. Ja sitten jaettiin mitalia ja mestaruuslippistä, nostettiin pokaalia ja paukuteltiin konfettitykkejä, ja laulu soi. Täydellinen kausi, täydellinen huipennus.
YhteenvetoJIPPO lähti kauteen 2020 nousutavoitteen suhteen otollisista lähtökohdista, kun suuria muutoksia joukkueen pelaamiseen ja harjoitteluun tuonut Leppälahti oli ehtinyt ajaa kuvioitaan sisään vuoden ajan, joukkue oli pysynyt hyvin kasassa ja saanut vahvistusta hyökkäyspäähän sekä pelinrakenteluun, ja lisäksi joukkue sijoitettiin heikompaan lohkoon. Itseluottamus kasvoi entisestään kun kevään Cup-otteluissa vanhan lohkon joukkueita vietiin kuin litran mittaa, ja JIPPO eteni lopulta puhtaalla pelillä Kakkosen Cupin finaaliin ja Suomen Cupin neljännesvälierään saakka. Koronatauko vei hieman pois marraskuusta saakka tiiviisti yhdessä harjoitelleen joukkueen etua kauteen valmistautumisessa, mutta joukkue sai juonen päästä kiinni varsin nopeasti kun pelit (ja joukkueharjoitukset) olivat viimein lähteneet käyntiin.
Puolustus toimi jälleen kauden alusta lähtien erinomaisesti, mutta viime kaudesta poiketen myös hyökkäyspäästä saatiin tehoja irti lähes alusta saakka. Tästä tosin täytyy kiittää myös Hiltusen veljesten yksilötaitoa, sillä alkukaudesta JIPPO teki maalinsa lähes yksinomaan erikoistilanteista, ja nimenomaan suoria vapaapotkuja upposi sisään useampi. Kesän edetessä myös pelitilannemaaleja alkoi tulla, vaikka viimeistelyssä oli välillä toivomisen varaa. JIPPOn kone kulki yskähtelemättä elokuun loppupuolelle saakka, jolloin tyrittiin kaksi ns. varmaa voittoa peräkkäin tasapeleiksi. Heikon tuloskunnon huipensi näiden perään JJK:n vieraana kärsitty kauden ainoa tappio, jonka myötä JIPPOn pitkään erinomaisesti toiminut puolustus oli päästänyt kolmessa peräkkäisessä ottelussa kaksi maalia. Kannattajan näkökulmasta hyvä tulosvire näytti lässähtävän osin ylimielisyyteen. Leppälahti oli jo aiemmin penkittänyt kapteenin ja seuraikonin Antti Åken, laskien topparin paikalle keskikentältä Tommi Tainion, mikä mahdollisti pelin rakentamisen syvältä pallollisesti vahvalla kolmen linjalla Tahvanainen-Pasi-Tainio. Tappioputkessa ollutta JJK:ta vastaan valmennus asetti Tainion viereen laitapuolustajaksi ikänsä hyökkäävillä pelipaikoilla pelanneen Risto Kahelinin, ja vituiksihan se meni.
Tappion jälkeen Kahelin siirtyi takaisin laitalinkiksi löytäen samalla kadoksissa koko kauden olleen maalivireensä, Åke palasi kipparoimaan avaukseen, ja äkkiä juna palasi raiteilleen. Pelillisesti kauden vakuuttavinta JIPPOa nähtiin lokakuun alun Kakkosen Cupin finaalista alkaen kauden loppuun saakka. Olennainen osa JIPPOn voittoisinta ryhmitystä oli siirtoikkunan loppuhetkillä joukkueeseen liittynyt Jordi Lahnalakso, joka otti lyhyen sopeutumisjakson jälkeen paikkansa keskikentältä Jere Hiltusen vierestä, minkä vuoksi Tainio pystyttiin "uhraamaan" laitapakiksi. Kuvaavaa loppukauden JIPPOlle oli, että kun lähes joka ottelussa avauksen hyökkääjänä pelannut Aleksis Lehtonen otti KuFua vastaan punaisen kortin, JIPPO voitti ottelun, eikä miehen poissaolo näkynyt seuraavassa ottelussa ollenkaan. Kun Lehtonen pelikieltonsa kärsittyään loukkaantui GBK:ta vastaan, ei miehen poissaolo kolmesta viimeisestä ottelusta näkynyt sekään pelissä taikka tuloksissa yhtään, vaan JIPPO jyräsi voitosta voittoon juhlien lopulta sarjanousua.
Ja taas nousee pyttyLehtosen maalisaldoksi 13 pelaamassaan ottelussa jäi lopulta neljä, joka ei ole erityisen mairitteleva saldo kärkijoukkueen avauksen hyökkääjälle. Se ei kuitenkaan kerro koko kuvaa, sillä "Aksu" teki duunia piikissä painaessaan tilaa vapaassa roolissa siellä täällä liikkuneelle Joona Hiltuselle sekä laitureille, joille maalipaikkoja siunaantui enemmän. Suuremmaksi ongelmaksi joukkueelle meinasi koitua laiturien tehottomuus, mutta noin muuten Nuutti Tykkyläinen ja Risto Kahelin pelasivat hienon kauden rakentaen monen monta paikkaa muille. Muista hyökkääjistä edellisillä kausilla loukkaantumisten riivaama Jere Kähkönen pysyi kunnossa ja löysi oman paikkansa vaihtomiehenä, joka toi aina sisään tullessaan kentälle valtavasti energiaa, jonka myötä syntyi maaleja niin Kähkösen kuin muidenkin toimesta otteluiden viimeisten puolituntisten aikana.
Kauden jokaisessa ottelussa avanneen Tykkyläisen ja loppukautta kohden parantaneen Kahelinin taustalla laitureista Pavel Nazimov ei juuri päässyt avauskokoonpanoon, mutta oli melkoinen ase vaihdosta tullessaan. Joensuuhun varsin tuhdissa kunnossa saapunut venäläinen oli koronatauon aikana jumissa Pietarissa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa sopeutumiseen ja peliminuuttien määrään. Verkkainen liike ei kuitenkaan paljon haitannut, kun juonikas pallotaituri pääsi 1vs1-tilanteisiin väsyneitä Kakkosen tason puolustajia vastaan.
Kolme pelaajaa pelasi JIPPOn kaikissa sarjaotteluissa täydet minuutit: Jirko Sorsa, Topi Pasi ja Tommi Tainio. Kahden Leppälahden luotsaaman kauden aikana käsittämättömät 22 nollapeliä Kakkosessa torjunut Sorsa pelasi jälleen virheettömän kauden. Pasi osoittautui vielä kovemmaksi luuksi kuin odotin, todella varma toppari niin pallottomana kuin pallollisenakin. Tainio oli tälläkin kaudella äärimmäisen tärkeä mies JIPPOlle. Pelasi mies sitten keskikentällä, topparina tai pakkina, Tainio täyttää ruutunsa hyvin. Hetkeäkään en epäile, etteikö pärjäisi laiturina tai hyökkääjänäkin.
Seuraikoni-osaston jätkistä Antti Åke putosi tosiaan Leppälahden papereissa turhankin romuluisena topparina penkille kesken kauden, mutta otti paikkansa takaisin ja puski lopulta nousun ratkaisseessa ottelussa voittomaalin, tietenkin. Kolmatta kauttaan kaksoisroolissa toiminut toiminnanjohtaja Timo Tahvanainen oli jälleen ylivoimainen vasen puolustaja Kakkoseen, vaikka kauden loputtua paljastikin, että pelasi pitkään loukkaantuneena kykenemättä juuri treenaamaan, ja jätti siten viimeisen ottelun pelaamatta nousun jo ratkettua.
Yhteenvedon viimeinen kappale täytyy omistaa Jere ja Joona Hiltuselle. Tämä kaksikon paluu JIPPOon taisi lopulta olla se ratkaisevin tekijä siihen, miksi Joensuussa juhlittiin nousua. Kaksi pallollisesti todella taitavaa kaveria, jotka pelaavat eri pelipaikkoja, ja joista toinen on ensisijaisesti vasen- ja toinen oikeajalkainen. Jos saatiin vapaapotku vasemmalta puolelta kenttää, laitettiin Joona laukomaan, jos saatiin vastaava oikealta puolelta kenttää, niin Jere laukomaan. Sama kulmapotkuissa. Jere teki muuten tänä vuonna neljä maalia: Cupissa keväällä pilkulta, sarjakauden aikana vaparista, läpiajosta ja kaukolaukauksella. Suurin merkitys Jerellä oli kuitenkin keskikentän pohjalla pelinrakentelussa ja pallonhallinnassa. Alkukaudesta Jere näytti kärsivän hieman yliyrittämisestä, mutta loppukaudesta mies tuntui olevan jollain tavalla mukana melkein maalissa kuin maalissa. Joona teki maaleja vähän mistä vain: pari pilkkua, pari vaparia, pelitilannemaaleja sieltä täältä ja puskipa mies lyhyestä varrestaan huolimatta yhden kulmankin sisään. Kymmenen tekemänsä maalin ohessa syötti vielä neljä.
Epäviralliset pelaajatilastotSopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahdit Erkka Oikarinen (9 ottelua penkillä) ja Nuutti Kaikkonen (7 ottelua penkillä), puolustajat Tuomas Kettunen, Joel Puolakanaho ja Juska Päivänurmi sekä hyökkääjät Matias Kellokumpu, Terrence Smith ja Aake Yletyinen. Käyttämättömänä vaihtopelaajana pöytäkirjaan nimensä sai lisäksi maalivahtivalmentaja Jussi Nevalainen (1 ottelu).Ihanneavaus (painotus syksyn ratkaisuotteluissa)
Jo. Hiltunen Lehtonen
Tykkyläinen Lahnalakso Je. Hiltunen Kahelin
Tahvanainen Pasi Åke (c) Tainio
Sorsa