Niin kuin biisin alkuperäisellä esittäjälläkin, on myös kolmekymppisellä FC Interillä takana luja putki rilluvuosien. Kaikin puolin poikkeuksellinen kausi 2020 oli juhlavuottaan viettäneeltä sinimustalta rykmentiltä vähän kuin seuran tarina mikrokosmoksessa. Oli ylämäkiä ja alamäkiä. Oli pettymyksiä sekä suurta aihetta riemuun. Oli sinimustalla sydämellä pelanneita erinomaisia omia kasvatteja yhdistettynä erinomaiseen (ja vähemmän erinomaiseen) ulkomaiseen osaamiseen. Kaikista tärkeintä oli kuitenkin se että kentällä ja katsomossa nähtiin jo toista vuotta peräkkäin sen tason sinimustaa raivohulluutta, että joukkue pysyi mitalikannassa ja pelasi jälleen ns. siellä missä pitikin. Jos olit brenkkupäissäsi joka pelissä, tai haluat muuten vaan unohtaa tämän painajaismaisen vuoden, vedetään nopea kertaus.
KAUSI 2020 - HÄVITYN HOPEAN JÄLKEEN VOITETTU HOPEA"Hopeajuhliin" päättyneen kauden 2019 jälkeen, aniharva uskalsi ennustaa Interille menestystä kaudelle 2020. Kauden 2019 suurimmat hyökkäyspään syömähampaat eivät sinimustassa sotisovassa enää jatkaneet, ja alakerrastakin poistui koko kauden avauskokoonpanoon kuuluneita osaajia. Joukkueessa kävi melkoinen tyhjennysmyynti kun vielä rotaatiopelaajistakin poistui liigatason osaamista pois kolmilukemaisilla ottelumäärillä. Markkula, Mäenpää, Klinkenberg, Ademi, Valencic, Kuningas, Tenho, Ojala... siinä sellainen nimilista jonka poistumisen paikkaamiseen tarvittaisiin melkoinen määrä pelitunteja Football Managerissa, kuin myös ihan tosielämän osaamista.
Joukkopaon syy oli aika lailla selvä. Inter halusi kaudella 2020 karsia niin kuluja, kuin myös sisäistää samaa hyvällä tapaa kapeaa pelaajamateriaalifilosofiaa, mikä oli Veritaksella juuri mestaruuden voittaneen kuopiolaisjoukkueen yksi hyvän kauden salaisuuksista. Moni Inter-henkinen hieraisikin silmiään kun korvaajia pelaajia ei haettu ihan sieltä pelaajakuvaston ensimmäisiltä sivuilta, vaan joukkueeseen hankittiin mm. kauden päätteeksi putoajajoukkueiden rostereita koristaneita pelaajia liigajyrä Jesper Engströmin, junnumaaottelija Martti Haukiojan, sekä jo aiemmalta pre-seasonilta tutun Taiki Kagayaman muodossa. Cup-voittaja llveksestä hankittiin entinen suurlupaus, nykyinen liigatason rotaatiopelaaja Matias Ojala, ja kauden 2019 lainatäysosuma (Valencic) korvaantui tällä kertaa kahdella nuorella lainamiehellä. Hankintoihin peilaten alkoi hieman tuntumaan siltä että Inter tavoittelee enemmänkin keskikastin sijoituksia, kuin mestaruutta joka niin hilkulle viime kaudella oli jäänyt. Ainoa megaluokan hankinta oli saarella huikean debyyttikauden pelannut Rick Ketting.
Kausi starttasi jo melkein perinteiseksi muodostuneella cupin pelillä Mariehamnia vastaan, ja vaikka kyseessä oli ensimmäinen kilpailullinen peli lomien jälkeen, ja hallihöntsääkin vielä, oli Interin pelissä nähtävissä ihailtavan valmiita elementtejä. Matias Ojala pelasi melkein kuin ikoninen sinimusta sukunimikaimansa konsanaan, ja laidalla Jesper Engström pelasi paremmin kuin yksikään edeltävällä kaudella tuolla tuulisella pelipaikalla pelannut yrittäjä. Inter eteni cupin alkupeleistä rutiinilla jatkoon kärsien vain yhden tappion, jonka senkin kauden tulevalle tuplamestarille, napsien siinä sivussa myös riemastuttavan cup-derbyvoiton kuumassa 1-0 -voitossa. Joukkueeseen oli myös tänä aikana liittynyt ulkkarihankintoja. Pikavisiitille joukkueeseen päätynyt laitapakki Rodney Klooster näytti kauden ekassa ulkopelissä orastavia merkkejä tulevasta kulttipelaajasta kulmikkaan mutta dynaamisen liikkeensä ansiosta, ja brassikärki Liliu puolestaan näytti jo ekoilla metreillä että sieltä saattaa tulla joko 20 maalin, tai 20 mokatun maalipaikan mies.
Sitten tuli maaliskuun 13.pvä...
Maailma ympärillämme oli tulessa, jossain päin maailmaa jopa ihan kirjaimellisesti, ja koronaviruksen vaikutukset alkoivat näkymään Suomessakin jo sen verran rankalla tavalla, että maa laitettiin säppiin. Tulevasta ei tiennyt kukaan mitään, ja kotimaisen futiksen ystävät sekä henkilökunta, joutuivat elämään touko-kesäkuun taitteeseen asti epätietoisuudessa tulevasta. Inter otti hallituksen asettamat rajoitteet ja ohjeistukset vakavasti, siirtyen täysin etätöihin ja eristyksiin. Pelaajat lenkkeilivät yksin, pitivät joukkuepalsuja etänä ja tekivät kompromisseja palkoistaan sekä vuosilomistaan. Kovin uhraus oli legendaarisen huoltajan, Sepin, vetäytyminen eläkkeelle sillä verukkeella että firma säästäisi edes hänen palkoistaan noina vaikeina aikoina. Interin jokaisen mitalin ja pytyn voittaneen miehen uran ehkä se hienoin teko.
Kevät tuli, lumet suli ja Batmanin sijasta lumen alta esiin tulivat rajoitusten ja muiden kieltojen poistot. Sanna ja muut neidit antoivat urheilutapahtumille luvan aloittaa, joskin kovin yleisörajoituksin. Inter jatkoi cupin pelejä kesäkuussa, kaksi kuukautta normaalia liigastartin päivämäärää jäljessä, esittämällä Joensuussa todella takkuisen esityksen. Voitto irtosi erittäin niukasti, ja seuraavaksi olikin luvassa ikimuistoiset pelit viime kauden mestaria ja Lahtea vastaan. Näissä peleissä Inter maiskutteli yhteensä yhdeksän maalia, ja ilmassa alkoi olla merkkejä siitä että se kaikissa asiantuntijoiden kausiennakoissa esitetty uhkakuva Interin tehojen puutteesta, olisikin vain sanahelinää. Kausi oli valmis alkamaan.
Koronatauon aikana myös pelaajistossa oli tapahtunut. Valencicia odoteltiin lähes viikottaisella "joko jo?" -kyselytahdilla, mutta viime kauden sarjan paras ja ylivoimaisin jatkoi Norjan vuonojen valloittamista. Sen sijaan viime kaudella mukiinmenevästi wingbackin tontilla kauden lopun vetänyt Connor Ruane teki virallisen diilin kaudesta 2020, treenailtuaan keväällä joukkueen mukana ensin sen minkä säädökset sallivat. Alkukauden paras suorittaja, Matias Ojala meni valitettavasti hajalle heti kun treenipelejä pääsi pelaamaan, ja tämä loi pientä uhkakuvaa alkavan liigakauden ylle. Miten Interin kapea materiaali pärjäisi likimain infernaalisessa pelitahdissa? Ainakin pelikamat olisivat kunnossa tätä alkavaa haastetta varten, sillä Sepi palasi eläkkeeltä takaisin kuin viimeisenä merkkinä sille että pitkään odotettu Veikkausliigan kausi voisi vihdoin startata.
Kauden alku olikin Interiltä likimain satumainen. Ensimmäiseen seitsemään peliin ainoat pistemenetykset olivat täysin budjetissa olleet vierastappio KuPS:n käsittelyssä, sekä aina hankalasta Tapiolasta hankittu Honka-tasuri. Kotikentällä kulki, ja Inter pelasi häkellyttävän kaunista peliä hyväntekeväisyyspottiin lisää rahaa maaleillaan takoneen kapteeninsa johdolla. Tätä seksiä rytmittämässä oli vielä edeltäneestäkin kaudesta yhden ylimääräisen vaihteen löytänyt Veritaksen kannattajasektio, joka yleisörajoituksista huolimatta piti kovempaa mekkalaa mitä aikana ilman yleisörajoituksia. Veritas alkoi tuntumaan linnakkeelta jonne ei kenelläkään vastustajalla, edes 1-0 tappion kokeneella HJK:lla, ollut kiva saapua pelaamaan.
Kauden eräänlainen käännekohta oli pitkään odotettu paikalliskamppailu. Derby näytti jälleen kerran taianomaiset voimansa, kun altavastaajan roolissa matsiin lähtenyt TPS voitti Interin yhdellä maalilla, vastoin kaikkia kenttätapahtumia. Kun TPS-tappio ja sitä seurannut tappiollinen europeli lasketaan mukaan laskuihin, konttasi Inter seitsemän ottelua perätysten ilman voittoa. Sinänsä irvokasta tapahtumasarjaa kuvasi myös se että joukkue oli kuitenkin vahvistunut Benjamin Källmanilla hieman ennen syöksykierteen alkua, ja kesken alamäkeä mukaan oli saatu muuan Filip Valencic, joka oli kuitenkin vielä kaukana normaalista tasostaan.
Alkusarjan, ja lopulta koko kauden, loppusuoran aloittaneen Lahti-kotiottelun aikana Inter kuitenkin näytti saavan sitä kauan kateissa ollutta
"mojoaan" takaisin. Kolme peliä kestäneen maalittoman putken katkaisi armoitettu maalinsylkijä Anthony Annan, joka aloitti tästä matsista ihan uuden draivin pelaamisessaan. Peli toimi myös kenraaliharjoituksena seuraavana viikonloppuna Interin kotiluolassa pelattavalle Suomen Cupin finaalille, jossa kuitenkin HJK antoi malliesimerkin senhetkisestä suoritustasostaan, vieden puolet tuplamestaruudesta selkeällä 0-2 -voitolla.
Inter ei lannistunut finaalitappiosta, vaan kyykytti Veritaksella jo toistamiseen kauden sisään joukkuetta joka syötti sille karvasta kalkkia edeltävänä syksynä kaikkien aikojen ennätysyleisön edessä. Voittoputken riemastuttavin tulos oli kuitenkin täysin suvereeni derbyvoitto, jossa ei lopulta divariin kauden päätteeksi pudonneelle paikallisvastustajalle annettu käytännössä palaakaan. Inter hyökkäsi syksyn pimenevissä illoissa murhaavan tehokkaasti, ja piti oman pään puhtaana niin usein kuin vaan mahdollista. Syksyn yksi huippuhetkistä oli myös kesältä viivästyneen Interin ensimmäisen kunniagalleriaerällisen paljastaminen. Monet legendat saivat ansaitsemaansa kunniaa Veritaksen nurmella KuPS-pelin yhteydessä, ja uusia legendaryhmiä varmasti tulee jatkossakin. Korona nosti kuitenkin taas rumaa päätään, ja kauden ilmoitettiin päättyvän 22 pelatun kierroksen jälkeen. Erinomaisessa syysvireessä olleella Interillä oli vielä teoreettiset saumat ottaa kauden päätösottelussa hopeiset mitalit, voitetut hopeiset mitalit tällä kertaa, mutta se vaatisi kummallisia lopputuloksia. Niin vaan Inter raapi kuin raapikin sen tarvittavan pisteen jo toinen käsi mestaruusbissellä olleesta HJK:sta, samalla kun rakas paikallisvihollinen onnistui omassa kotipelissään pudottamaan kuopiolaismestarit lopulta pronssisijalle. Kausi oli saanut juhlaisan päätöksen, ja tällä kertaa ehdottomasti kakkossija tuntui voitetulta kakkossijalta.
KAUSI 2021 - PARANNUSTA TUPLAKAKKOSSIJAAN?Kirjoitushetkellä ei Interin taustavoimista olla vielä annettu julkisuuteen tulevan kauden virallista tavoitetta, mutta selvää on että viime kaudesta jäi positiivisella tavalla nälkää molempia kotimaisia kilpailuja ajatellen. Kummatkin kakkossijat, tai edes vaikka toinenkin, olisi erittäin mukavaa nähdä kirkkaampana tulevalla kaudella, kuin myös kaapata vihdoin ja viimein se otteluparin voittaminen europeleissä. Pientä varjoa tämän kaiken ylle tuo edelleen kansan keskuudessa liikkuva vitsaus, johon ollaan kuitenkin talvella saamassa ihkaoikeaa lääkettä ihmiskunnalle joten saataisiinko ensi kausi vedettyä läpi ilman yhtään isompia vitkutteluita ja säätämisiä?
Pelaajatilanne on huomattavasti paremmalla mallilla mitä viime vuonna näihin aikoihin. Joukkueen ydinrunko on pysynyt hyvin kasassa, ja käytännössä kun isompia heikkoja lenkkejä ei viime kauden joukkueesta löytynyt, joten kenenkään pelaajan jatko ei myöskään aiheuta turhautuneita puuskahduksia.
Sopparitilanne 1.2.2021FC Inter
12. Henrik Moisander (2021)
Linkki 13. Aati Marttinen (2021)
Linkki 2. Jesper Engström (2021)
Linkki 3. Juuso Hämäläinen (2021)
Linkki
4. Rick Ketting (2021)
Linkki 5. Noah Nurmi (2023)
Linkki 11. Lassi Järvenpää (2021+1)
Linkki 20. Juho Hyvärinen (2022)
Linkki 22. Arttu Hoskonen (2021)
Linkki 25. Martti Haukioja (2021)
Linkki 27. Jan Heinonen (2023)
Linkki (lainalla kauden 2021 KPV:ssä)
6. Anthony Annan (2021)
Linkki
8: Alejandro Sanz (2021)
Linkki 19. Aleksi Paananen (2022)
Linkki 21. Matias Ojala (2021)
Linkki 28. Roope Kantola (2023)
Linkki (lainalla kauden 2021 MP:ssa)
9. Pibe (2021)
Linkki 10. Benjamin Källman (6/2022)
Linkki xx. Elias Mastokangas (2023)
Linkki (lainalla kauden 2021 IFK Mariehamnissa) 14. Petteri Forsell (2021)
Linkki 15. Timo Furuholm (2021)
Linkki
16. Taiki Kagayama (2021)
Linkki xx. Matias Tamminen (2023)
Linkki (lainalla kauden 2021 KTP:ssä)Taustat: Päävalmentaja: José Riveiro (2021)
Linkki Valmentaja: Sergio Almenara
Linkki Fysiikkavalmentaja: Michel Bellver
Linkki Maalivahtivalmentaja: Juanjo Roa
Linkki
Huoltaja ja joukkueenjohtaja: David Moore
Fysioterapeutti: Ville Peltonen
Mitä sitten joukkue tarvitsee vielä? Viime kauden joukkueesta ainoastaan Liliun kanssa on homma tehty jo miehelle epäsuotuisalla tavalla selväksi kauden päätyttyä, mutta Vesa Mäen mukaan kaikkien muiden, jopa lainamiesten, kanssa on kaikki talven aikana mahdollista. Alakerta on viimeistään useasta pelatusta liigakaudesta huolimatta huippulupauksen statuksella edelleen operoivan Juho Hyvärisen saapumisen myötä erittäin hyvällä mallilla. Hyökkäyspäässä myös riittää variaatiota ja leveyttä, mutta keskikentän keskiö tarvitsee vielä lisää jerkkua osakseen. Matkustusrajoitusten takia talven ulkkaritestailu tulee olemaan aiempia vuosia haastavampaa, ja saa nähdä että tarvitseeko Inter edes sellaista jos vaikka viime kauden hopeasankareista löytyisi vielä ensi kauden palapeliin palikoita, tai sarjan sisältä jotain joukkuetta leventävää?
Toivottavasti koronan perkele hiipuu talven ja kevään edetessä pois jotta voisimme keskittyä siihen tärkeimpään, sinimustien seuraamiseen, tukemiseen, fanittamiseen, kannustamiseen ja kannattamiseen. Toivotaan että seura/organisaatio ottaa ensi vuonnakin kentän ulkopuolella harppauksia eteenpäin, ja totta kai toivotaan että myös edustusjoukkue ottaa kaikissa mahdollisissa kilpailuissa myös askelia eteenpäin, vaikka sitten sen yhden askeleen cupissa ja Veikkausliigassa.
Keskustelkaa, spekuloikaa, vääntäkää, itkekää, naurakaa. Ennen kaikkea nauttikaa.
#sinimustaturku
Äänestys
