4. Maneesi
Perinteikkään krunikkalaisseuran armoitettu kannattaja ja suomifutiksen sanansaattaja kuuluu kärkinelikkoon. Lievää miinuskarmaa laskeneesta effortista Gnistanin topiceissa, mutta olemmekohan kasvaneet tämän alasarjojen ystävän silmissä liian isoksi?
Topic oli jo ehtinyt mennä lukkoon, mutta vastaan silti tällai kämäsesti Jack The Ripperille. Ensinnäkin kiitos äänestä. Kiinnostukseni alempiin sarjoihin ei oikeastaan johdu sarjoista sinänsä, vaan siitä että Veikkausliigassa ei pelaa sellaisia helsinkiläisiä seuroja, joista erityisemmin pitäisin. Olin aikoinaan pikkujonnena narrifani sekä kendossa että futiksessa, joten HJK ja HIFK eivät koskaan ole olleet suuremmin sydämessäni. Toki kunnioitan molempia seuroja suuresti.
Viime vuosi oli itselleni todella kiireellinen, ja sitä tärkeintä eli Kiffeniä lukuun ottamatta futis jäi vähemmälle. Ogelissa olin katsomassa ainoastaan AC Kajaani -matsia. Seurasin kyllä koko ajan Gnistanin otteita etäältä, mutta tavallaan kun pelejä ei ole sen koommin nähnyt, niin se väkisin vähentää aktiivisuutta myös täällä kun ei oikein ole mielekästä sanottavaa. Gnistan oli kuitenkin aina mielessä, ja hyvä loppukausi ja sarjapaikan säilyttäminen lämmittivät kovasti.
Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni parin kilometrin päässä Ogelista, joten Gnistanilla on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan tietty paikka sydämessäni. Ja myös Ogelin pyhätöllä, koska aikoinaan liikuntatunnilla 15-vuotiaana juoksin siellä cooperissa yli 3000 m, minkä johdosta minut palkittiin ruhtinaallisesti limupullolla
Näin ne kiintymykset syntyy: pienistä asioista, yleensä herkässä iässä.
Suhdettani viime kauden Gnistaniin voisin kuvailla Elviksen biisiä lainaten:
Maybe I didn't treat you
Quite as good as I should have
Maybe I didn't love you
Quite as often as I could have
Little things I should have said and done
I just never took the time
You were always on my mind
Tänä vuonna uutta matoa koukkuun. Hyvää uutta vuotta kaikille.
