Mitä asioita pitäisi selvittää ennen seuraan menoa?

[Susa80]

Kysymys seuran vaihtamisesta.

Onko yleensä olemassa valmentajia (ei isiä) jotka haluaa valmentaa ei-kilpaporukkaa ja kehittää heitä? Vai haluaako kaikki valmentajat keskittyä vaan siihen kilpaan?

Oma poika ei siis pelaa kilvassa eikä varmaan pelaakaan tulevaisuudessa, mutta en ole yhtään tyytyväinen joukkueen nykyvalmennukseen. Se on näillä haasteporukan pojilla paljon huonompaa kuin kilvalla. Kilparyhmässä se on yksilöllistä ja pienempi ryhmä, ei häsläreitä mukana ja pätevä valmentaja. Ja enemmän kertoja.

Jos lähtisin vaihtamaan seuraa, mitä asioita kannattaisi kysyä? Seurojen sivuilla ei ole kauheasti tietoa ja meidänkin seura antaa aika väärääkin tietoa. Homma toimii paperilla mutta oikeasti ei. Mitä mun kannattaisi kaikkea kysyä? Tavoite olisi saada hyvä seura haastepojalle. Ei tähtää kilpaan mutta haluaisi oppia ja kehittyä. Poika täyttää kohta 9.

[Sokrateen puskumaali]

Luulisin että on paljonkin, mutta se, että millä tavoin mitäkin ryhmää voi ja kannattaa valmentaa, vaihtelee. Kilparyhmien kanssa on valmentajalle toki usein tarjolla monipuolisempaa ja kiehtovampaa hommaa, koska suurin osa on kiinnostunut asiasta ja kykenee omaksumaan moninaisia asioita. Haastetasolla ei välttämättä voida mennä niin syvälle peliin kun aikaisemmat opinnot on vielä kesken. Harrastetasolla ei ehkä peliä voi oikein edes opettaa kun liikunnallisuus ja kiinnostus ei ole sillä tasolla, että pystyisi.

Silti isoja harppauksia ottava haastetason kaveri on hieno juttu. Uskon, että iso osa valmentajista haluaa valmentaa vähän vähemmän taitavia mutta oppimishaluisia eteenpäin. Toisaalta useimmat valmentajat preferoivat kehittyneimpiä ryhmiä ihan vaan sen vuoksi, että siinä pääsee enemmän käyttämään sitä valmennustaidon pelin opettamisen taitoa eikä joudu keskittymään joukkojen hallinnan perusteisiin aina. Vähän sama kuin se, että matematiikan opettajat saattavat haluta opettaa mielummin lukiossa matematiikkaa kuin toimia ala-asteella luokanopettajana. Tai kokki haluaa ehkä mielummin tehdä ruokaa ravintolassa jolla on kunnianhimoa enemmän kuin ABC:llä.

Luulisin lisäksi, että jos otetaan satunnainen valmentaja, niin hän saattaa vaikuttaa paljon paremmalta valmentajalta kilpatason kanssa ja huonommalta vähemmän kehittyneiden kanssa. Se ei ole ehkä niin selkeästi valmennuksesta kiinni vaan yleisestä tilanteesta, häslärien määrästä ja muista mainitsemistasi asioista.

Ensimmäinen ehdotukseni olisi ottaa asia hyvässä hengessä puheeksi nykyisen seuran kanssa. Onko ryhmäkokoihin tai harjoitusmääriin mahdollista saada muutoksia tms. Kuunnella valmennuksen mietteitä asiasta. Jos tästä huolimatta seuranvaihdos on tarpeen, niin ei se varmaan kokeilematta selviä, että missä on juuri omalle lapselle se otollisin ympäristö. Toki voi yrittää lukea verkosta ja kysellä kaikenlaista, mutta kuten toteatkin, niin kauniit sanat eivät aina tarkoita todellisuudessa mitään muuta kuin hyveellisiä pyrkimyksiä.

[Jortsukka]

Onko suomessa kauheasti nyt edes noita "kilpa-joukkueita" tai siis esim. itse en kauheasti näe eroa jonkun "haaste-ryhmän" ja "kilpa-ryhmän" välillä keskimäärin. Ihan sama kun en näe keskimäärin kauheasti eroa "eliitinn" tai "kilvan" välillä kun katselen eri ryhmiä.

Itse kyllä samalla linjalla yllä olevan tekstin kohdalla että ensin keskustelisin nykyseuran kanssa. Kuitenkin voi olla että mahdollista kehittää toimintaa ihan vain tuota kautta.

Sitten jos ei onnistu, niin miettisin että mikä on sen seuraavan seuran motiivit pelaajan suhteen. Esim. voisi kysellä suoraan kuinka paljon pelaajia ns. haaste-ryhmistä vuosittain nousee niihin kilpa-ryhmiin. Yksi mikä on nyt korona-aikana vaikeaa, mutta tekisin muuten, menisin rohkeasti katsomaan noiden muiden seurojen harjoituksia. Siinähän sen näkee onko se käytännön tasolla erilaista. Tai sitten jopa kysyä voiko pelaaja käydä koittamassa siellä. Nämä ovat kuitenkin paljon parempia keinoja selvittää kuin vain kysymällä, koska jos nykyisen seuran sivuilla ja mielikuvissa toiminta on parempaa kuin totuus, niin se voi olla niin siinä seurassa mistä samoista asioista kysyt.

[Sokrateen puskumaali]

Onko suomessa kauheasti nyt edes noita "kilpa-joukkueita" tai siis esim. itse en kauheasti näe eroa jonkun "haaste-ryhmän" ja "kilpa-ryhmän" välillä keskimäärin. Ihan sama kun en näe keskimäärin kauheasti eroa "eliitinn" tai "kilvan" välillä kun katselen eri ryhmiä.

Nimilappujahan ne vain ovat. Eivät ne kerro tasosta aina. Otaksuisin silti, että joku ero on ko. seuran näissä tasoissa. Voi olla, että jossain toisessa seurassa ne olisivat haaste ja harraste nimilapuilla varustettuja ryhmiä.

[Susa80]

Melkein jo harmitti tämä aloitus, tai siis harmitti, että laitoin. Hyviä vastauksia tuli, kiitos.

Joukkueeseen tuli monta poikaa lisää vähän aikaa sitten ja he ovat ihan aloittelevia. Eivät ole pelanneet ennen. He ovat nyt kaikki samassa ryhmässä ja kilpa erikseen. Tämä meidän porukka on nyt aika sekalainen seurakunta. Muutama poika on häslännyt aina mutta nyt häsläreitä on enemmän. Ja he saavat mukaansa välillä muitakin poikia. Joskus rasti ei toimi yhtään kun ohjaajan täytyy koko ajan pitää kuria. Mutta joskus on parempikin tilanne.

Laitoin seuralle viestiä ja tilanne vähän parani. Harjoituksissa oli esim 1 vastaan 1 ja 2 vastaan 2 treeniä ja niissä oli aika hyvät parit. Mutta nyt on taas ollut huonompaa. Ja kun katsoo miten kilvassa tehdään, niin onhan siellä ihan erilaista poikien pelata ja treenata. Pari oikein hyvää isää jäi pois valmennuksesta täksi kaudeksi. Se näkyy nyt toiminnassa.

Joukkueella on vastuuvalmentaja mutta hän vetää tätä ryhmää tosi harvoin. Ennen veti vähän enemmän mutta nyt tosi harvoin. Kyllä valmentaminen on kilvassa erilaista ja varmaan kivempaa kun siellä pojat toimii hyvin ja saa enemmän opettaa ihan pelaamista. Meillä ei oikein ole nyt valmentajaa. Pojalla oli polvi vaivaa ja laitoin siitä viestiä valmentajalle. Tiesin että  se oli turhaa kun ei valmentaja koskaan toimi pojan ryhmässä.

Pitäisi varmaan puhua seuran kanssa. Pelkään siinä sitä että valmentaja suuttuu ja joutuuko poika siitä jotenkin kärsimään. Ja sitten toinen asia on että kun valmentaja selvästi tykkää enemmän ohjata kilpaa niin onko siitä sitten apua jos joutuu pitkin hampain ohjaamaan näitä huonompiakin. Parempi olisi varmaan löytää tälle ryhmälle oma valmentaja mutta se voi olla rahakysymys.

Voin käydä katsomassa miten muut seurat treenaa. Ja jos kyselen jotain sieltä niin voisi kysyä onko poikia siirtynyt kilpaan haastepuolelta. Sehän tosiaan näyttäisi että haasteessakin kehitetään poikia.

[jiibzter]

Menkää tutustumaan ja kokeilemaan minkälainen meno on muissa joukkueissa.

[Stürmer]

8v ja kilpa samassa lauseessa...

[Linkki]

Selvittäisin itse, että mikä on seuran visio. Kehittää yksittäisiä pelaajia vai onko joukkueen menestys tärkeintä vai joku muu? Yksittäisten pelaajien kehitykseen tähtäävillä seuroilla yleensä on pätevät valmentajat myös haasteporukoissa. Toinen tärkeä asia on pelaajapolku tai oikeastaan se, että miten se on oikeasti hoidettu. Kuinka paljon liikettä oikeasti on kilparyhmästä haasteeseen ja toisinpäin? Otetaanko pelaajia kokeilemaan tasoaan vai onko peräti tryouteja? Monet seurat puhuvat liikkeestä ryhmien välillä, mutta kilpajoukkueen rosteri on hakattu kiveen. Kaikkiaan sanoisin, että joko vaihdat seuraa sellaiseen, jossa on ainakin herrantähden valmentaja paikalla, tai sitten superjunnusi treenaa omalla ajalla niin paljon, että vuoden päästä on siellä kilparyhmässä.     

[Metsän poika]

8v ja kilpa samassa lauseessa...

Vähän turhan huolissaan Susa kyllä pikkulapsensa pärjäämisestä on. Lähinnä kannattaa kysyä tuossa vaiheessa superjunnulta onko lapsella kivaa treeneissä ja peleissä.

[Susa80]

Pääosin varmaan on kivaa. Silloin on valittanut kun on ollut joku häsläri samassa ryhmässä.

Kyllä poika pärjää en mä sitä niin mieti. Varmaan mun oma ongelma enemmän kun ajattelen että voisi olla paremminkin. Pojalla on into kasvanut tänä vuonna. Olen koronan takia enemmän kotona ja ollaan käyty kentällä kaksistaan. Aina tykkää lähteä ja pyytääkin sinne mukaan.

Toivottavasti sulla ei vaikuta kommenttiin se että nimestä näkyy että olen äiti

[Metsän poika]

Toivottavasti sulla ei vaikuta kommenttiin se että nimestä näkyy että olen äiti

Ei tuo asia sukupuoleen korreloi. Mutta managerivanhemmat eivät välttämättä lapsen asiaa lopulta kauheasti edistä. Vanhemmilla voi olla hyvinkin epärealistinen kuva siitä, kuinka hyvä se oma kulta oikeastaan on ja minkä tasoinen ryhmä ja harjoittelu on hänelle kehittävintä. Toisaalta seuran toimintatapojen soveltuvuus oman lapsen optimaaliseen kehittymiseen jalkapallon pelaajana on vielä vaikeampaa arvioida - varsinkaan 5v5 ikäisissä.
 Kyllä niitä näytönpaikkoja tulee jatkossa peliryhmien suurentuessa ja jos lapsi viihtyy ja on innostunut, niin en nyt ihan heti lähtisi shoppailemaan seuroja.
 Se miten vanhempi parhaiten edesauttaa tuon ikäistä lasta on innostaminen liikkumiseen. Esimerkiksi juuri käy yhdessä potkimassa, mutta myös kannustaa menemään kaverien kanssa ulos pelaamaan, kiipeilemään puissa jne.

[Julio Salinas]

Vastuuvalmentaja on vastuussa kaikkien pelaajien valmennuksesta. Vastuuvalmentajan tehtävä on motivoida pelaajia niin, että kehitystä tapahtuu.
Itse valmennan 13-syntyneitä poikia. Minulla on tasoryhmät, mutta ne on nimetty niin, ettei nimestä voi päätellä minkä tasoinen ryhmä on kyseessä. Itselle on ainakin tärkeää toimia kaikkien ryhmien kanssa edes suurinpiirtein vuorotellen.

Kilpa- ja haasteryhmistä puhuminen 8-9 -vuotiaiden kohdalla on kyllä ihan hanurista. Tuossa iässä joillain pelaajilla kehityksessä ja motivaatiossa voi tapahtua puolenkin vuoden aikana isoja muutoksia suhteessa muihin pelaajiin.

Valmennuksen taso juniorijoukkueissa saattaa olla mitä tahansa. Yleensä vastuuvalmentajaksi valitaan joku vanhemmista, ilman minkäänlaista vaatimustasoa. Apuvalmentajillakin suuri rooli harjoitusten vetämisessä ja monesti sinnekin usein otetaan kaikki ketä vaan saadaan.

[Sokrateen puskumaali]

Ei tuo asia sukupuoleen korreloi. Mutta managerivanhemmat eivät välttämättä lapsen asiaa lopulta kauheasti edistä. Vanhemmilla voi olla hyvinkin epärealistinen kuva siitä, kuinka hyvä se oma kulta oikeastaan on ja minkä tasoinen ryhmä ja harjoittelu on hänelle kehittävintä. Toisaalta seuran toimintatapojen soveltuvuus oman lapsen optimaaliseen kehittymiseen jalkapallon pelaajana on vielä vaikeampaa arvioida - varsinkaan 5v5 ikäisissä.
 Kyllä niitä näytönpaikkoja tulee jatkossa peliryhmien suurentuessa ja jos lapsi viihtyy ja on innostunut, niin en nyt ihan heti lähtisi shoppailemaan seuroja.
 Se miten vanhempi parhaiten edesauttaa tuon ikäistä lasta on innostaminen liikkumiseen. Esimerkiksi juuri käy yhdessä potkimassa, mutta myös kannustaa menemään kaverien kanssa ulos pelaamaan, kiipeilemään puissa jne.

Kaikki jotka pohtivat harrastusympäristön vaihtamista lapselleen eivät ajattele asiaa juuri tuolla tavoin. Minusta on aika turha projisoida omia ennakkoluulojaan.

Jollakin voi olla ihan realistinen kuva lapsensa tasosta ja pystyy vielä näkemään sen, että mikä omaa lasta parhaiten innostaa. Joskus vanhemmat jopa ymmärtävät lastensa persoonaa. Innostavien harrastusympäristöjen etsiminen lapselleen ei ole mielestäni mikään synti tai häpeä. On niitäkin, jotka eivät kykene jostain syystä ymmärtämään lastaan tai pyrkivät syystä tai toisesta kokeilemaan lapsensa kohdalla asioita, jotka eivät ole oikeasti lapselle soveltuvia, mutta uskoisin näitä olevan vähemmän kuin järkevämmin asiaan suhtautuvia.

Liikkumiseen innostamisesta samaa mieltä, mutta ehkä se ei tavallaan liity tähän kysymykseen. Kysymys ei kaiketi ole se, että miten lapsesta tulisi mahdollisimman hyvä jalkapalloilija vaan mistä löytäisi omalle lapselleen innoittavan harrastusympäristön, joka soveltuisi hänelle harrastuksena paremmin. Tämän sanottuani, olen samaa mieltä siitä, että ruoho ei aina ole aidan toisella puolella vihreämpää ja sellaisen optimaalisemman ympäristön jatkuva etsiminen voi rikkoa niitä orastavia sosiaalisia ja kantavia siteitä, mitkä ovat harrastuksen mielekkyyden kannalta tärkeitä.

Vastuuvalmentaja on vastuussa kaikkien pelaajien valmennuksesta. Vastuuvalmentajan tehtävä on motivoida pelaajia niin, että kehitystä tapahtuu.
Itse valmennan 13-syntyneitä poikia. Minulla on tasoryhmät, mutta ne on nimetty niin, ettei nimestä voi päätellä minkä tasoinen ryhmä on kyseessä. Itselle on ainakin tärkeää toimia kaikkien ryhmien kanssa edes suurinpiirtein vuorotellen.

Kilpa- ja haasteryhmistä puhuminen 8-9 -vuotiaiden kohdalla on kyllä ihan hanurista. Tuossa iässä joillain pelaajilla kehityksessä ja motivaatiossa voi tapahtua puolenkin vuoden aikana isoja muutoksia suhteessa muihin pelaajiin.

Samaa mieltä vastuuvalmentajan roolista. En samaa mieltä siitä, etteikö 8-9 vuotiaista koostuvia harrastajia voisi kuvailla joillain eri sanoilla. Miksi se olisi hanurista? Minusta siinä iässä on jo poikien itsensä hyvinvoinnin kannalta hyvä hieman erotella vastuksen tasoa kuvaamalla, että suurinpiirtein minkä tasoisista joukkueista tai pelaajista on kyse kun esim. turnaukseen ilmoittaudutaan. Eihän se, että joku saattaa hyvin nopeastikin kehittyä tuossa iässä, sano sitä, etteikö noita kuvaamistapoja kannattaisi käyttää? Tarkoitatko sitä, että tasoryhmistä ei vaan saa käyttää noita nimiä ja se jotenkin hämää lapsia tai heidän vanhempiaan? Jos -13 syntyneet eivät kaikki vielä tajua omaa tasoaan suhteessa muihin, niin kovin kauaa et kuitenkaan pysty tasoryhmiesi funktiota pitämään kätkössä.

[Julio Salinas]

Samaa mieltä vastuuvalmentajan roolista. En samaa mieltä siitä, etteikö 8-9 vuotiaista koostuvia harrastajia voisi kuvailla joillain eri sanoilla. Miksi se olisi hanurista? Minusta siinä iässä on jo poikien itsensä hyvinvoinnin kannalta hyvä hieman erotella vastuksen tasoa kuvaamalla, että suurinpiirtein minkä tasoisista joukkueista tai pelaajista on kyse kun esim. turnaukseen ilmoittaudutaan. Eihän se, että joku saattaa hyvin nopeastikin kehittyä tuossa iässä, sano sitä, etteikö noita kuvaamistapoja kannattaisi käyttää? Tarkoitatko sitä, että tasoryhmistä ei vaan saa käyttää noita nimiä ja se jotenkin hämää lapsia tai heidän vanhempiaan? Jos -13 syntyneet eivät kaikki vielä tajua omaa tasoaan suhteessa muihin, niin kovin kauaa et kuitenkaan pysty tasoryhmiesi funktiota pitämään kätkössä.

Kyllä meillä pelien suhteen puhutaan ep- ja vp -ryhmistä. Harjoituksiin en kuitenkaan halua tuota erottelua tuoda.
Monelle haastetason pelaajalle voi olla kova paikka, ettei ole kilparyhmässä. Uskon, että tämän eron pitäminen esillä ryhmien nimissä, vaikuttaisi negatiivisesti joidenkin pelaajien motivaatioon.

En usko, että kuitenkaan on mitään haittaa siitä, ettei joukkueessa ole nimettyä kilparyhmää.

[Metsän poika]

Kaikki jotka pohtivat harrastusympäristön vaihtamista lapselleen eivät ajattele asiaa juuri tuolla tavoin. Minusta on aika turha projisoida omia ennakkoluulojaan.

Jollakin voi olla ihan realistinen kuva lapsensa tasosta ja pystyy vielä näkemään sen, että mikä omaa lasta parhaiten innostaa. Joskus vanhemmat jopa ymmärtävät lastensa persoonaa. Innostavien harrastusympäristöjen etsiminen lapselleen ei ole mielestäni mikään synti tai häpeä. On niitäkin, jotka eivät kykene jostain syystä ymmärtämään lastaan tai pyrkivät syystä tai toisesta kokeilemaan lapsensa kohdalla asioita, jotka eivät ole oikeasti lapselle soveltuvia, mutta uskoisin näitä olevan vähemmän kuin järkevämmin asiaan suhtautuvia.

Liikkumiseen innostamisesta samaa mieltä, mutta ehkä se ei tavallaan liity tähän kysymykseen. Kysymys ei kaiketi ole se, että miten lapsesta tulisi mahdollisimman hyvä jalkapalloilija vaan mistä löytäisi omalle lapselleen innoittavan harrastusympäristön, joka soveltuisi hänelle harrastuksena paremmin. Tämän sanottuani, olen samaa mieltä siitä, että ruoho ei aina ole aidan toisella puolella vihreämpää ja sellaisen optimaalisemman ympäristön jatkuva etsiminen voi rikkoa niitä orastavia sosiaalisia ja kantavia siteitä, mitkä ovat harrastuksen mielekkyyden kannalta tärkeitä.

Totta kai se ruoho joskus on muualla vihreämpää ja talvellakin harjoitusolosuhteet paremmassa kunnossa. Mutta harvemmin sen alkuperäisen valinnan muuttaminen samassa ikävaiheessa asioita kauheasti edistää. Ikävaiheiden muutoksissa voi tietenkin asiaa aina pohtia. Tässäkin tapauksessa lapsen innostuneisuuden kerrottiin olevan motivaatio vaihtoon - eli toisin sanoen nykyinen ympäristö lasta kuitenkin innostaa.

 Omien kokemusten ja ennakkoluulojen kautta itse kukin vastaa. Varmasti kysyjän vanhempana tiettyyn psykologiseen lokeroon laitan, joita tullut juniorijakapallossa sekä työelämässä perheiden kanssa vastaan. Saattaa lokerointini tietenkin mennä ihan väärinkin - mutta joka tapauksessa vanhempana kannattaa aina hiukan omia motivaatioitakin miettiä sen taustalta, mitä lapsensa etuna ajaa.

[Stürmer]

Tuon ikäisillä ja vielä aika paljon vanhemmillakin lapsilla kaikkein tärkein kehittymisen työkalu on omalla ajalla tehtävä pallottelu.  Mikään järkevä määrä ohjattua joukkuetreeniä ei vaan riitä ja treeneistä pitäisikin hakea lähinnä ohjeistusta ja opastusta omalla ajalla tekemiseen vrt. soittotunti ja omatoiminen harjoittelu.  En tunne yhtäkään hyvää pelaajaa, joka ei olisi tehnyt merkittävää duunia omalla ajallaan - en yli 20 vuoden seurannalla läheltä enkä kaukaa.  Pahinta on tietenkin se, että lasten viikkoa täytetään into piukassa joukkuetreeneillä, jolloin omaehtoista treeniä ei enää jakseta tai ehditä tehdä.

[Susa80]

Uskon että on paljon semmoisia kilpailuhenkisiä vanhempia ja he ovat varmaan valmentajille hankalia.

Pojalla on joukkueessa kavereita eikä harrastus nyt ainakaan vielä maksa kauhean paljon. Poika tykkää lajista ja usein treeneistä tulee punaposkinen ja iloinen poika. Niin että voi se ongelma olla ihan mun oma. Ja jos kilvan pelaajia katsoo niin on ne omaa poikaa parempia kaikki. Ei tuo siellä pärjäisi.

Ymmärrätteköhän te valmentajat miten tärkeitä esikuvia te olette näille pojille? Se että minä sanon vaikka että kehitystä on tullut, on eri asia kun valmentaja sanoisi siitä. Lapselle on tosi tärkeää että valmentaja huomaa. Lapset ihailee valmentajia ja opettajia. Ja kun tulee sitten tilanne että valmentaja onkin enemmän vaan sen kilpaporukan kanssa niin kyllähän lapset sen huomaa ja ymmärtää mikä siihen on syynä. Sen takia alussa mietin onko edes olemasas valmentajia jotka haluaisi valmentaa näitä heikompia pelaajia. Ajattelen että olisi pojille tärkeää saada ihan oma valmentaja. Mitä olen katellut niin kyllä se musta tuntuu kurjalta että valmentajalla on paljon enemmän aikaa kilpaporukan pojille ja vitsailee heidän kanssa kun joka treeneissä näkee. Kyllä lapsetkin sen huomaa.

 

[Sokrateen puskumaali]

Riippuu varmaan valmentajasta, että kuinka hyvin hän tämän ymmärtää. Jos lapsellasi on sellainen tunne, että hänellä ei ole valmentajaa, niin se ei kuulosta hyvältä. Minusta jos harjoitusajat ovat samoja ja paikat samoja, niin vastuuvalmentajan toimeen kuuluu kaikista huolen pitäminen ja läsnä oleminen.

Koskaan ei kuitenkaan pääse täysin siitä, että jos valmentajalla on pidempi historia jonkun valmennettavansa kanssa, niin se saattaa näkyä juuri näissä huumoriasioissa yms. sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Harrastuksiin ja niiden sosiaalisiin rakenteisiin pääsee usein vain ajan kanssa kiinni.

[Linkki]

Mene Susa katsomaan toisten seurojen haaste- ja harrastejoukkueiden treenejä. Onko siellä oma valmentaja? Yrittääkö valmentaja huomioida jokaisen pelaajan (tuleeko palautetta suoritusten jälkeen, taputtaako vaivihkaa olkapäälle, käykö treenin jälkeen vaihtamassa pari sanaa jonkun kanssa jne.?), onko palaute kannustavaa, mitä pojat puhuvat treenin jälkeen? Jos yksi valmentaja yrittää vetää treenit yli 20 pelaajalle, joilla taito- ja motivaatiotasot ovat todella erilaiset, niin harvemmin siitä hyvä tulee. Itse joutunut vetämään treenejä pahimmillaan 35:lle 10-vuotiaalle yksin. Se on enemmän eloonjäämistaistelua ja treenin tarkoituksena on ollut lähinnä, ettei kukaan kuole. Itse olen ainakin nauttinut haasteryhmien valmentamisesta ja aina se on yhtä kova paikka, kun pelaaja kehittyy ja siirtyy kilpajoukkueeseen tai tasoryhmässä ylöspäin. Että kyllä niitäkin koutseja löytyy. Omassa seurassani useitakin.