Ai että, niin sitä pääsi itsekin katsomaan pitkän tauon jälkeen paikallista jalkapalloa ihan katsomosta käsin. Hämäläiseen tapaan laitan mietteitä TPV-pelistä näin muutaman päivän viiveellä. Lopputuloshan oli tosiaan HJS:lle 4-2 (2-2) ja kyseessä oli HJS:lle kauden kolmas ottelu ja kolmas kerta, kun vastustaja on ottelussa kahden maalin karkumatkalla. Ensimmäisessä ottelussa KaaPoa vastaan HJS nousi rinnalle, toisessa ottelussa SalPaa vastaan jäivät maalin päähän ja tällä kertaa tultiin taas rinnalle ja mentiin lopulta heittämällä ohikin.
En tiedä minkälaisia kahden ensimmäisen ottelun alut on ollut, mutta perjantaina se oli HJS:n osalta aivan karmea. En varmaksi osaa sanoa miksi touhu oli sellaista, mutta päällimäisenä tuli mieleen jopa jonkinlainen ylimielisyys "junnuvastustajaa" kohtaan. Suoritukset oli puolimalkaisia ja pelaaminen kaikilla jotenkin löysää ja puolivillaista, mutta sellainen heikon alun arkuutta se ei mun mielestä ollut, vaan nimenomaan jotain asennevammaa väärään suuntaan.
TPV oli siis vartin jälkeen kahden maalin johdossa, joista ensimmäistä maalia voi puskea vähän uuden norjalaistoppari Aime Nihorimberen kontolle ja jälkimmäisen debyyttinsä HJS-maalilla tehnyt Joonas Immonen olisi voinut parempana päivänä torjuakin. Ei siis se ihanteellinen alku kummallekaan HJS-nutussa, mutta painotan, että siellä kentällä koomaili kyllä ihan kaikki muutkin tiettyyn pisteeseen asti.
HJS alkoi kuitenkin löytämään terävyyttä touhuun jo ensimmäisen jakson aikana ja siitä annan kiitosta kärkikaksikolle Eemeli Raittinen - Santeri Stenius, jotka rupesivat omalla esimerkillä nostamaan vaatimustasoa. Myös norjalaistoppari Nihorimbere esitti ensimmäisellä jaksolla yhden kauneimmista liukutaklauksista mitä olen vuosiin nähnyt ja rupesi näyttämään niitä otteita miksi miehestä oli puskaradion kautta supistu kovana vahvistuksena. Matsin aikana mies veti vielä muutaman muunkin tyylikkään liukkarin ja oli heikon alun jälkeen ehdottomasti vahvistus.
Kavennusmaalista vastasikin juuri kärkipari, kun Stenius rynni vasemmalta ja löysi hienolla syötöllä Raittisen, joka oli pelimiehen elkein osannut irtautua vastustajan pakeista oikealla hetkellä ja myös maali oli komea vasurin sijoitus riman alle. Tasoitus tuli tärkeään paikkaan minuutti ennen taukoa, kun kapteeni Eppu Kallio heitti keskityksen maalille ja Stenius puski pallon varmasti sisään. Siinä tilanteessa, kuten oikeastaan koko pelin, TPV:n puolustus oli täysin helisemässä keskityspalloissa väkivahvan kärkikaksikon kanssa. Siinä vaiheessa kun Kallion keskityksen laadun näki, niin katsomossa tiesi, että tämä tulee olemaan maali.
Toisella jaksolla Stenius onnistui toistamiseen, tällä kertaa sellaisella vasemman jalan laukauksella, joka tällaiselle umpivasurille aiheutti sydämessä läikähdyksiä ja jopa pienen kiimatipan housuihin. Mielettömän kaunis laukaus vasempaan ylänurkkaan. Viimeinen maali nähtiin pilkulta, kun Joona Dysteriä rikottiin ja mies itse ampui pallon maaliin ja ottelu loppui siihen. Lisäaikaa oli pelattu tuolloin viisi minuuttia ja käytännössä koko tämä viisi minuuttia oltiin vietetty TPV:n kulmalipulla, jossa HJS Raittisen johdolla piti vieraita täysin pilkkanaan.
Kaikkinensa ansaittu voitto HJS:lle, joka lopulta oli selvästikin parempi. Se tosin on sanottava, että vähänkään parempia joukkueita vastaan perjantaina ei välttämättä pisteitä olisi tullut, sillä TPV väsähti kyydissä aika pahasti ja välillä ajatus etenkin puolustuspelaamisen suhteen nuorella vierasjoukkueella oli pahasti kadoksissa. HJS:n osalta isoin pettymys kenttäpelaajista oli ehdottomasti Jonni Thusberg, joka oli perjantaina fyysisesti läsnä, mutta henkisesti jossain aivan muualla ja onnistuneet suoritukset taisi jäädä kahteen, joissa niissäkään kummassakaan ei ollut pallo mukana vaan kyse oli puolustamisesta. Maalilla Immonen oli yllättävänkin epävarma torjuntatilanteissa, mutta jalalla pelaaminen oli jälleen silkkaa taidetta. Taisi yksi avaus karata rajoista ulos ja loput lähti todella hyvällä laadulla omille. Iso ase HJS:lle noin hyvän jalan omaava maalivahti. Norjalaistopparin taisinkin jo kehua, jonka lisäksi keskikentällä Prince Mokuman panos oli iso, mies kun tuntui jälleen ehtivän joka puolelle etenkin sen jälkeen kun TPV:llä rupesi jalka painamaan. Ottelun parhaan pelaajan palkinnon annan Steniukselle, joka 2+1 -tehojen lisäksi teki tosi paljon asioita oikein. Raittinen oli myös erinomainen, jonka lisäksi tykkäsin Kestistä. HJS:n osalta vaihdot sekotti peliä aika pahasti ja oikeastaan kukaan kentälle tullut ei mun mielestä pystynyt tuomaan sellaista apua mitä olisi kaivattu. Etenkin Thusbergin paikan kentällä ottanut nuori Tegra Mukuna oli jotenkin aivan kuutamolla ja yhdestä isosta virheestä meinasi TPV päästä rokottaankin, mutta aina ei voi olla se paras päivä, vaikka sitä kuinka haluaisi.
e: HJS:n otteluraportista löytyykin näköjänä maalikooste. Muistin että Steniuksen toinen olisi ollut kovempi laukaus, mutta ei se mitään, pientä tippaa meinasi taas tulla videonkin välityksellä. Lisäksi en muistanut, että koko tilannehan lähti Mokuman vahvasta pelaamisesta
Noita koosteita katsoo kyllä hyvin mielellään, kiitos niistä.
