Mestaruus tosiaan tuli ja onhan se voittaminen aina hienoa. Kirjoittelen tänne nyt lyhykäisyydessään mitä meille kävi ja miksi oltiin seiskassa, kun siitä tuli jatkosarjassa joka pelin jälkeen kuittailua.
Pelailtiin tosiaan monta vuotta vitosta ja käytiinpä kerran hissillä nelosessakin. Keväällä n. viikko ennen sarjoihin ilmottautumisen viimeistä päivämäärää, 7 pelaajaa, joista 5 selviä avauksen ukkoja, ilmoitti perustavansa oman joukkueen ja jättävänsä Tolsan.
Siinä kohtaa meillä iski paniikki. Jätetäänkö homma tähän vai keksitäänkö jotain muuta?
Päädyttiin sitten siihen, että pyydetään vanhoja, jo lopettaneita ja harrastesarjoissa pelanneita kavereita mukaan, ja hypätään seiskaan.
Kevään ja alkukesän aikana selvisi, ettei osalla ollutkaan kiinnostusta pelata, pari pelaajaa loukkaantui koko loppukaudeksi ja pari vaihtoi joukkuetta.
Kesätauon alkaessa oltiin taas siinä tilanteessa, että kokoonpanossa oli n.14 aktiivista pelaajaa, joka on luonnollisesti aivan liian vähän. Tässä kohtaa alettiin rekrytoimaan kaikki mahdolliset kavereiden kaverit ja loppujen lopuksi saatiinkin kasaan oikein hyvä ja aktiivinen nippu.
Nyt nautitaan hetki mestaruudesta ja sen jälkeen istutaan alas ja päätetään jatkuuko meidän tarina, vai jääkö JTFC historiaan. Sen voin jo nyt sanoa, että jos jatkuu niin se jatkuu kutosessa.
Trikiineille kaikki kunnia! Kenellekään eilisen pelin nähneelle ei varmasti jäänyt epäselväksi kumpi joukkue on parempi jalkapallossa, mutta ehkä se n.12 vuoden keski-ikäero oli juuri sen yhden maalin liikaa.
