Eipä jäänyt jossiteltavaa. Se seitsemän ottelun putki olisi todella ollut jotain, mutta nyt se katkesi. Yhtä monta pistettä saa Sampdorialta, jos sen ensi viikolla voittaa. Sen jälkeen arkipeli jossa jotkut voi vaikka puhua siitä todellisen tason mittaamisesta, samaan aikaan kun roma höntsää jotain Bragaa vastaan, joka on viimeksi voittanut jotain toissa vuosikymmenen puolella, samoin kuin romakin.
edit: korjataan, että on siellä Bragan kaapissa cup, ja liigacup-pystejä ihan viime vuosikymmeneltä.
Ah. Suuri ja maineikas Lazio. Tuo pokaaleita vuosittain kaapin täydeltä kerännyt Rooman, Lazion ja Italian ylpeys, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä kulki uljaasti UCL-alkulohkonsa läpi tappioitta, taistellen muun muassa ennakkoon mahdottomilta tuntuneet tasapelipisteet mahtavilta Club Bruggelta ja Zenitilta.
Tästä epäolennaisuuksiin lipsuneesta viestistäsi kuultaa jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin läpi hento ja perusteeton epäilys omiamme kohtaan - sanon omiamme, koska kaikkihan me calcion ystävät seisomme järkähtämättömästi ainoan lippulaivamme kotkakuvioisten purjeiden takana puhaltaen ne täyteen suotuista tuulta.
Sanonkin nyt sinulle, ystävä: älä anna epäilyksen ja pelon vallata sydäntäsi! Olkaamme yhdessä luottavaisia ja odottakaamme innolla, että taivaansiniset soturit pääsevät näyttämään mainitsemasi todellisen tasonsa. Älä suotta siis tällaisina loisteliaina aikoina vaivaa päätäsi ja kuluta voimavarojasi mitättömien rakkien turhia edesottamuksia pohtien, vaan keskity tulevaan päänäytökseen kuten lukemattomien yhdessä koettujen, trubaduurien halki maailman ylistämien voittojen luoman veljeyden ikuisesti yhdistämä Curva Nord: selkä suorana, pystypäin ja käsi uljaasti legioonalaistervehdykseen kohotettuna.
Avanti, Lazio! Voitto tai kuolema!