Suomi - Norja 0-2 10.6.2022, U21 EM-karsinnatSuomi 4-4-2Skyttä 10 - Sadiku 9
Håkans 18 - Nurmi 8 - Markhiev 13 - Antman 7
Tauriainen 22 - Vainionpää 5 - Tihi 4 - Hämäläinen 3
Sinisalo 1
Norja 4-4-2Botheim 20 - Larsen 9
Ceide 11 - Hove 6 - Arnstad 16 - Vetlesen 7
Hjelde 13 - Daland 4 - Heggheim 3 - Sebulonsen 2
Klaesson 1
Viimeksi olin katsomassa Pikkuhuuhkajia, kun he vierailivat Veritaksella vajaat kolme vuotta sitten palloilemassa
Maltaa vastaan, joten nyt oli hyvä hetki käydä katsomassa elämäni toinen U21-maaottelu.
Paikalla oli reilut 2300 katsojaa. Odotin suurella innolla lähes kaikken yksilöiden näkemistä ensimmäistä kertaa livenä. Hämäläisen bongasin syksyn KuPS-vierailulla ja Nurmi oli tuttu Inter-nutusta, mutta muut olin nähnyt vain ruudun välityksellä. Vierasjoukkueesta Botheim, Larsen, Ceide, Daland ja Klaesson kiinnostivat eniten. Pääkatsomossa mieltä lämmitti yläriveiltä löytyneet pehmustetut penkit, jotka kaiketi normaalisti ovat VIP-käytössä, mutta nyt niihinkin pääsi 15 yksiköllä paikallista valuuttaa. E-katsomosta näkyvyys oli hävyttömän hyvä.
Lämmittelyssä oli mukava tarkkailla myös hetken verran Chelsea-vahti Bergströmiä. Apuvalmentajan ja Leislahden lähettämät keskitykset kulmalipulta hän poimi varmasti hyppysiinsä vitosen viivalla. Potkutekniikka vaikutti myös pätevältä, kun hän antoi itse pari tarkkaa sisäkierteistä kulmapotkua, jotka Sinisalo poimi vuorostaan viidestä metristä. Bergström heittäytyi todella pehmeästi myös sivuilleen nurmelle kopatessaan molemmilta puolilta valmentajan käsistä ampumia puolivolleyta kuudentoista rajalta eikä sylkenyt palloja eteensä. Muista pelaajista Vainionpään yksi vasurilaakaisu poikki kentän lupaili hyvää otteluun tarkkuudeltaan. Muutoin en hirveästi suomalaisia seurannut, kun etäisyys oli heihin norjalaisia isompi.
Norjalaiset lämmittelivät kiinnostavasti yhtenä ryppäänä ensin hyppien ja pomppien sekä sen jälkeen ryhmittyen kolmeen syöttöjonoon pääkatsomon eteen. Käskystä jokainen myös kävi hörppäämässä pöydältä mukillisen juotavaa, kun jonoharjoite oli valmis. Pääkatsomon edessä lämmittely helpotti heti yksilöiden bongaamista. Botheimilla oli hiuspanta, Vetlesenilla musta geeliletti kontrastina oranssiin nappiksiin, Larsen erottui pituudellaan, Ceide raamikkuudellaan ja kehonrakentajuudellaan, Daland sinisistä nappiksistaan ja topparipari Heggheim pehmeällä tatsillaan. Pohjakaksikko Hove-Arnstad vaikutti puolestaan hyvin pienikokoiselta (varsinkin jälkimmäinen), mutta kaipa heillä tilannekovuutta silti oli. Arnstad toki upotti yhden painavan oikean jalan kudin vasempaan nurkkaan boksin reunalta lämmittelyn lopussa. Botheimin sisäsyrjäsijoitukset sen sijaan menivät oikealta yli ja ohi. Kaikkinensa norjalaisten urheilullisuus ja atleettisuus teki välittömästi vaikutuksen, kun he astelivat kopista nurmelle. Joukkio näytti voimakkaalta yhdessä.
Lämmittelyn lopussa Palloliiton takissa J. Honkavaara seurueineen istahti minusta oikealle viereisen katsomon yläriveille muistiinpanovälineet käsissään. Itse löin samalla sisään pelivalinnaksi Norja alle 1,5 maalia vajaan kahden kertoimella, koska oletin peilikuvaryhmitysten kesken pelin menevän roiskimiseksi tai pitkien pallojen viljelyksi.
Mitä tulee vaihtoihin, 58. minuutilla Sadiku vaihtui piikissä Meriluotoon. Kymmenen minuuttia myöhemmin Hyvärinen korvasi Hämäläisen tuoden tuoreutta laitakaistan 1v1-puolustamiseen, koska tämä alkoi vuotaa kunnolla Ceidea vastaan. Samalla Markhiev vaihtui Keskiseen, joka tuli vasemmalle, Håkans siirtyi oikealle ja Antman keskikentän keskustaan oikealle. Päätöskymppiä ennen vielä Nurmi ja Håkans vaihtuivat Kiloon ja Vidjeskogiin. Antman siirtyi takaisin oikeaan laitaan, kun Vidjeskog tuli keskustaan. Kilo korvasi Nurmen aika yksi-yhteen ja pallottomana Suomen muoto oli yhä 4-4-1-1/4-4-2, mutta hyökkäysmuoto muuttui 3-1-6:een, josta myöhemmin lisää.
Norja vaihtoi ennen lisäaikaa vain laiturit, kun ensin Evjen korvasi Vetlesenin ja myöhemmin Oppegård Ceiden. Lisäajalla Solbakken tuli Arnstadin tilalle keskikentän keskustaan ja krampeista kärsineen Botheimin korvasi Heggebo.
Suomi pallollisena vs. Norja pallottomanaSuomi rakensi alhaalta tietysti 2-4-4:llä, kun laitapakit Hämäläinen ja Tauriainen nostivat itsensä pohjakaksikon Nurmi-Markhiev rinnalle. Antman ja Håkans pysyivät leveydessä Norjan puolustuslinjassa. Sadiku liikkui toppareiden välissä. Skyttä puolestaan oli hänen alapuolellaan kahden alimman linjan välissä ja erityisesti keskustassa oikealla puolella pelanneen niin ikään pienikokoisen Arnstadin takana. Häntä vastaan oli tarvittaessa hywä kamppailla irtopalloista, kun miehet olivat samanmittaisia. Norja puolusti perinteisellä 4-4-2 blokilla. Kärkipari Botheim-Larsen enimmäkseen vain peitti syöttöjä muodon sisään Suomen pohjaparille ja salli toppareiden syötellä keskenään. Toki välillä toinen aina puolusti eteenpäin ja pakotti Tihin tai Vainionpään avaamaan peliä. Larsen oli Vainionpään puolella ja Botheim Tihin. Varmaankin Norjan kärkipari tiesi, että ennen pitkää jompikumpi Suomen toppareista joka tapauksessa potkaisee pitkän pallon yli Norjan prässilinjojen, joten maltti oli valttia eikä heidän tarvinnut liiaksi sykkiä sulkemaan avoimia jalkoja, koska kaksi alinta linjaa olivat tiiviinä ja luottoa löytyi siihen, että puolustuslinja hoitaa ykköspallot ilmassa ja keskikenttälinja harjaa kakkospallot vieraille.
Suomen pohjakaksikko oli valtaosan pelistä täten pelaamattomissa Norjan kahden ylimmän prässilinjan puristuksissa. Toivoin toki, että jompikumpi olisi välillä liikkunut useammin pois muodon sisästä tyhjään tilaan toisen topparin viereen ylösnousseen laitapakin jättämään tilaan. Eli vähän samaan tapaan kuin Ranskan kk-pelaajista esim. Pogba MM-karsinnoissa liikkui aina eri vastustajia vastaan pois vaikkapa yläviisikon puristuksista (jos vastustaja pelasi 5-3-2/5-2-3:lla kuten Suomi, Bosnia ja Ukraina tekivät) tyhjään tilaan muodon ulkopuolelle rakentamaan peliä alataskusta. Avausvartilla Markhiev kertaalleen putosi Vainionpään vierelle, muttei saanut syöttöä, vaan tämä roiskaisi yhden pitkän pallon lisää selustaan. 36. minuutilla Markhiev ensin katkoi Klaessonin puhkovan avauksen kohti Norjan kärkiparia ollen hyvin sijoittuneena topparien edessä. Siitä hän liikkui taas Vainionpään vierelle, kun Norja organisoitui takaisin puolustamaan. Hän sai syötön itselleen, kuljetti muodon sisään ja Vetlesen rappasi häntä jaloille aiheuttaen sivuvapaapotkun 40 metristä. Hyviä asioita tapahtui täten heti, kun hän liikkui tyhjään tilaan eikä tyytynyt olemaan pelaamattomissa. Parin minuutin päästä hän liikkui uudelleen Vainionpään vierelle ja Tauriainen nosti ylemmäs laidallaan. Se oli muistaakseni juuri sen pallonhallinnan aikana, jonka lopuksi Tauriainen keskitti ja Sadiku nikkasi kohti maalia, mutta Klaesson venyi paraatipelastukseen. Toisella jaksolla Markhiev vaihdettiinkin jo puolivälissä pois enkä vastaavia hetkiä rekisteröinyt enää aivoihin.
Puolessa kentässä Suomen hyökkäysmuoto oli odotetusti 2-3-5. Useimmin se toteutettiin niin, että Hämäläinen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös huolehtien leveydestä oikealla. Antman kavensi välikaistalle, Sadiku oli keskellä, Skyttä vasemmassa taskussa ja Håkans vasemmalla sivurajalla. Viisi kaistaa täytettiin tasaisesti. Keskimmäiseen tasoon jäivät Nurmi, Markhiev ja Tauriainen. Pari kertaa oli hauska seurata läheltä, kuinka Tauriainen kuljetti pallon tilanteenvaihdoissa hyökkäyskolmannekselle, luovutti sen Håkansille tai Skytälle ja palasi sitten heti kurinalaisesti takaisin alemmas keskimmäiseen tasoon huolehtien 2-3-5 rakenteen säilymisestä, vaikka tokihan Hämäläinen ymmärsi jäädä noina hetkinä hetkeksi alemmas, kunnes Tauriainen palasi alas, jotta viiden pelaajan puolustusvalmius säilyi negatiivisia tilanteenvaihtoja varten. Ja tokihan kun Håkans oli leveydessä hyökkäyskolmanneksella, ei Tauriaista sinne välttämättä tarvittu tukahduttamaan kaistaa tukkoon, vaikka Håkans välillä tuplattiinkin, kun Norjan laiturit putosivat kurinalaisesti auttamaan laitapuolustajia. Toisellakin puolella Ceide seurasi pari kertaa Antmania päätyrajalle asti estääkseen keskityksiä avausjaksolla.
Päätöskympillä Suomen hyökkäysmuoto muuttui 3-1-6:een. Hyvärinen ja Keskinen olivat leveydessä. Antman oli oikeassa taskussa ja aika lailla samalla kaistalla oli usein linjojen välissä Vidjeskog. Meriluoto oli keskellä ja Skyttä yhä vasemmalla välikaistalla. Kilo pyöritti peliä "topparikolmikon" Tauriainen-Vainionpää-Tihi kanssa puolessa kentässä, mutta pallottomana käytössä oli yhä neljän linja, kun Hyvärinen putosi puolustuslinjaan ja Antman siirtyi oikeaan laitaan.
Suomen suosituin murtautumismalli olivat pitkät syötöt toppareilta avoimilla jaloilla Norjan puolustuslinjan selustaan joko laitureille Antmanille ja Håkansille laitapuolustajien taakse tai Sadikulle toppareiden taakse. Välillä toki alhaalta pelattiin myös ilmassa puolustuslinjan etupuolelle ikään kuin muodon sisään puolustuslinjan etupuolelle selkä kohti maalia olleelle ylänelikolle. Tietysti aiempia U21-pelejä Yle Areenasta katsoneena riskittömyys ja suoraviivaisuus eivät yllättäneet. Heti ensimmäisen neljän minuutin aikana Tihi lähetti yhden pystypallon linjan taakse Sadikulle ja puolestaan Tauriainen sivurajaa pitkin Håkansille Sebulonsenin taakse, mutta ensimmäinen syöttö karkasi päädystä yli ja toisen katkoi Sebulonsen luettuaan pallon lentoradan täydellisesti. Lukuisia pystysyöttöjä Suomi kaikkinensa pelasi avausjaksolla eikä oikein yhdestäkään niistä tullut edes keskityspaikkaa, koska Norjan laitapuolustajat Sebulonsen ja Hjelde varsinkin dominoivat ilmatilaa eivätkä vuotaneet selustoistaan, vaan voittivat ykköspallot hyvällä prosentilla puskien ne joko yli sivurajasta tai sitten kohti omaa keskikentän linjaa. Pitkälti Suomen pelaaminen muistutti Helmareiden suoraviivaista pelitapaa, jossa niin ikään pyritään ylittämään vastustajan vähintään kaksi ylintä prässilinjaa ilmassa ja usein samaan syssyyn toki se kolmaskin suoraan selustaan pelaamalla. Kaksi Helmareiden ottelua olen samalla Veritaksen viheriöllä nähnyt viime vuosina ja kieltämättä tosiaan hyvin paljon samaa Malisen ja Signeulin pelikirjoissa on.
Maalipotkutkin Sinisalo melko usein pelasi pitkinä puoleen kenttään. Kertaalleen seurauksena oli hyvä maalipaikka toisen jakson kolmannella minuutilla. Sadiku hävisi ykköspallon Heggheimille, mutta Tauriainen puski kakkospallon kohti Håkansia, joka kuoletti syötön rinnalla ja leikkasi keskelle ohi Sebulonsenin. Sitten Håkans levitti laitaan Antmanille, joka pelasi seinän houkutellen ensin Hjelden irtoamaan vastaan ja Håkans juoksi syntyneeseen tilaan, käänsi luukulle takaviistoon ja Skyttä ampui läheltä Klaessonin jalkoihin.
67. minuutilta jäi mieleen hyvä prässinpurku maitse, kun Nurmi putosi tyhjään tilaan Norjan kärkiparin takana eikä keskikenttälinjasta seurattu häntä. Niinpä Tihi kykeni poimimaan hänet Botheimin takaa. Nurmi ja syötti eteenpäin Skyttälle, joka putosi puolestaan Arnstadin takaa tämän etupuolelle pois syöttövarjosta. Skyttä pyörähti pallollisena ja levitti sitten Tauriaiselle vasemmalle. Tämä leikkasi keskustaan ja haki murtavaa syöttöä välikaistaa pitkin selustaan Meriluodolle, mutta tämä ei palloon päässyt käsiksi. Vastaavia etenemisiä maitse alhaalta linja kerrallaan olisi ollut kiva nähdä muutama lisää pitkän pallon viljelyn asemesta. Kun Niskasta ja Urosta on soviteltu Ranska- ja Montenegro-peleissä sisäänleikkaaviksi wingbackeiksi, ehkä Tauriainen joskus nähdään vastaavassa roolissa, koska murtaviin syöttöihin kykyjä löytyy. 85. minuutilla Suomen hyökättyä 3-1-6:lla, Tauriainen ikään kuin vasempana sivutopparina otti oikeaoppisesti tyhjät pois ja kuljetti lähelle Norjan kk-linjaa, kunnes sitten välikaistalta hän antoi puhkovan syötön selustaan jälleen, mutta tuohonkaan syöttöön Meriluoto ei aivan kerennyt.
Mitä tulee muodon sisään pelaamiseen, hyökkäyskolmannekselle Suomi pääsi kyllä etenemään, mutta ahtaan tilan kombinaatioissa 10-alueelle pelatessa sattui oikeastaan jatkuvasti menetyksiä ensimmäisten 35 minuutin ajan Norjan boksin reunalla. Ajoitukset ja ajatukset eivät kohdanneet, vaan niin Skyttä, Sadiku kuin Markhiev sortuivat syöttöhasseihin. Vasta avausjakson lopulla Suomi sai pari onnistumista, kun ensin 38. minuutilla Vainionpää antoi hyvän puhkovan syötön maitse keskiviivalta löytäen Skyttän, mutta sillä kertaa ei vielä mitään merkittävää syntynyt, vaan murtava syöttö Sebolonsenin ja Heggheimin välisestä aukosta ei mennyt perille Håkansille boksiin. Parin minuutin päästä pitkän pallonhallintajakson aikana Vainionpää löysi uudelleen Skyttän vasemmasta taskusta. Tämä oli tilatulkkina tehnyt itsensä pelattavaksi hyvin, pudotti Markhieville ja tämä levitti Håkansille, joka yritti haastaa jälleen, muttei päässyt tuplauksesta ohi ja pudotti Tauriaiselle, joka keskitti sisäänpäin rangaistusalueelle. Sadiku pääsi puskemaan toppareiden välistä, mutta Klaesson otti voittavan torjunnan heittäytymällä. Ilo silmälle oli kyllä Tauriaisen pallokontrolli, koska niin helposti ja pehmeästi hän aina käänsi pallon oikealle jalalleen.
Mitä tulee Skyttään, Malta-pelissähän Valakari loisti linjojen välissä 10-alueella alempana kärkenä heikkoa vastustajaa vastaan ja nyt Skyttä oli ikään kuin samassa roolissa etsimässä tyhjiä tiloja ja antamassa sitten murtavia syöttöjä. Olisi ollut mukavaa nähdä, että Suomi olisi vielä rohkeammin yrittänyt löytää häntä maitse, koska noilla kahdellakin kerralla aukesi heti osittain Norjan puolustus. Toiselta puoliajalta en muista juuri onnistuneita etenemisiä. 55. minuutilla Håkans taisi hakea pitkän syötön jälkeen nopeaa seinää välikaistalla olleen Skyttän kanssa, mutta jatko Sebulonsenin selustaan karkasi sivurajasta yli. Muutoin Skyttä joutui pariin otteeseen putoamaan vieraiden kk-linjan etupuolelle saadakseen palloa jalkaansa. Ehkä Suomen topparien olisi pitänyt vain haastaa rohkeammin vieraiden ylin prässilinja Botheim-Larsen, koska kyllä heillä yksilötaitoa jonkin verran ainakin riitti, kun toisellakin jaksolla Vainionpää alimpana pelaaja harhautti päälle tulleen Larsenin pienellä siirrolla sivuun ja tämä rynni itsensä pihalle. Huuhkajien topparithan nykyisellään erinomaisesti haastavat vastustajan ylintä prässilinjaa päästen antamaan murtavia syöttöjä lähempää vastustajan kk-linjaa, jolloin tarkkuus paranee, mutta ehkeivät sitten kahdella topparilla pelatessa Tihi ja Vainionpää halunneet ottaa turhia riskejä, vaan varmaan ohjeistetustikin viljelivät pidempiä syöttöjä pääosin, mutta pari kertaa sentään Vainionpää avausjakson lopussa väläytteli puhkovia syöttöjään maitse. Mutta joo, palatakseni Skyttään, ehkä hän on kolmen vuoden päästä sillä tasolla, millä Valakari nyt. Suomen tulevaisuuden tilatulkkeja kumpainenkin kuitenkin on, kun joskus viiden vuoden päästä Lodista aika jättää maajoukkueessa.
Itävalta-peliä tiiraillessani panin merkille, että suoraviivaisten selustapallojen lisäksi yksi murtautumistapa oli 1v1-tilanteiden luonti laidalle ja niin oli toki kolme vuotta sitten Malta-pelissäkin. Sama päti tietysti tässäkin ottelussa ja erityisesti Håkansille haastomahdollisuuksia luotiin kierrättämällä pallo Tauriaisen kautta laitakaistalle, mutta kuten todettua, Vetlesen ja Ceide putosivat tarvittaessa hyvin syvälle ja Vetlesenkin usein oli tuplaamassa Håkansia eikä tältä täten nähty kaiketi yhtään onnistunutta Sebulonsenin ohitusta. Pari kertaa hän toki väkisin sai oikean jalkansa auki ja keskitti kaukaa laitakaistalta, mutta Norjan topparit purkivat heppoisat keskitykset varmasti. Viimeksi Malta-pelissä Assehnoun loisti samalla laidalla (toki kesyä vastustajaa vastaan), joten joku kunnon yksittäinen onnistuminen Håkansilta olisi ollut edes suotavaa nähdä. Toisella laidalla Hämäläinen puolestaan oli leveydessä ja Antman kavensi keskemmäs monesti, joten tältä ei edes niin paljoa nähty 1v1-haastoja staattisissa hetkissä.
Tuo jo edellä mainittu Suomen paras maalipaikka 40. minuutilla tuli Håkansin ja Tauriaisen 2v2-tilanteesta laitakaistalta keskityksestä, mutta sitä edelsi hetkellinen onnistunut syöttö muodon sisään, joten siksi käsittelin sen siinä osiossa, vaikka leveydestä ratkaiseva syöttö lähtikin, heh. Toisen jakson alussa 53. minuutilla Suomi vyöryi niin ikään hetkellisesti 2-3-5:n asemesta 2-2-6:lla, kun Tauriainen oli Håkansin alapuolella samalla kaistalla luomassa 2v2-tilanteen, jottei Håkans olisi jäänyt taas alivoimaiseksi tuplattuna. Håkans pudottikin alas ja Tauriainen sai vasurinsa auki Vetleseniä vastaan. Samalla klassisesti painottoman puolen laitapakki Hämäläinen hiipi takatolpalle ja pääsi puolittain ohjaamaan, muttei saanut kuitenkaan Hjelden pihdeistä kunnollista osumaa palloon. Lisäajalla puolestaan Antman ja Hyvärinen loivat 2v2-tilanteen toiselle laidalle. Antman steppaili aikansa pallon päällä, kunnes hän levitti Hyväriselle, jonka yhden kosketuksen keskityksestä seurasi kulmapotku, kun Hjelde taisi puoliksi olla välissä ja blokata.
Norjan positiiviset tilanteenvaihdot, jotka lähtivät syvältä, Suomi hidasti mielestäni hyvin ja teki tarvittaessa taktisia rikkeitäkin Nurmen johdolla eritoten. Puolustuslinjastakin toki puolustettiin hyvin eteenpäin ja peli saatiin katki ennen puolta kenttää monesti, joten en muista kyllä Norjalla olleen erityisen vaarallisia vastahyökkäyksiä. Voittomaalin se silti teki tilanteenvaihdosta reilun tunnin pelin jälkeen. Tauriainen haki alhaalta prässilinjat ylittävää pitkää ristipalloa Antmanille puolustuslinjan etupuolelle, mutta syöttö jäi vajaaksi katketen Hoveen. Vetlesenin vaihtomies Evjen tuli tuoreilla jaloille iholle prässäämään puolustaen terävästi eteenpäin, joten ehkä siksi Tauriaisen pallo ei ollut niin laadukas. Hoven katkon jälkeen Botheim kamppaili kakkospallon Ceidelle. Sen jälkeen Markhiev ei voinut tehdä taktista rikettä, koska hänellä oli jo kortti alla, vaan hän joutui vetämään jalkansa pois. Sen näemmä myös V. Engström selostamossa huomioi mainiosti maalin uusinnassa. Minä ymmärsin sen heti live-tilanteessa, koska aika lailla silmien edessä tuo jalan poisvetäminen tapahtui. Loppu olikin sitten yksilötaidetta, kun Nurmen, Hämäläisen ja Tihin keskeltä Sassuolo-laituri upotti pallon vasempaan alakulmaan todella vaivattomalla potkuliikkeellä. Hän piilotti laukauksen erinomaisesti loppuun asti ja Sinisalo jähmettyi maalissa paikoilleen. Toisella jaksolla muuten Ceide tuntui pelaavan enemmän välikaistalla kuin laitakaistalla. Toki hän oli silti kaikkein vasemmanpuolimmaisin pelaaja Suomen puolustuslinjassa, mutta silti vähän keskemmällä kuin avausjaksolla jättäen sivurajan enemmän tyhjäksi, joten Suomeen peilaten Norja ei niin tasaisesti kaistoja täyttänyt toisella jaksolla.
Norja pallollisena vs. Suomi pallollisenaSuomen puolustusmuodossa puolessa kentässä yläkaarella ei ollut yllättävää, vaan se oli 4-4-2. Kuten Botheim ja Larsen, enimmäkseen muodossa puolustettaessa Skyttä ja Sadiku yrittivät estää toppareiden Dalandin ja Heggheimin syöttöjä muodon sisään Arnstadille tai Hovelle. Toki välillä he puolustivat eteenpäinkin kiinni toppareihin, mutta ne hetket olivat lähempänä vieraiden boksia, joihin mennään kohta. Suomen keskikenttälinja puolusti eteenpäin kärkiparin takana, jos vain mahdollista. Jos Norja kierrätti pallon vaikkapa Sebulonsenille, Håkans iski iholle sivurajalle ja niin edelleen. Puolustuslinja pyrki Norjan alakerran tavoin voittamaan ykköspallot ilmassa ja kontrolloimaan vastinparejaan.
Mielenkiintoista oli se, että Suomesta poiketen Norja ei rakentanut alhaalta 2-4-4:llä, vaan 2-1-4-3:lla. Arnstad jäi yksin keskikentän pohjalle, kun Hove nosti ylemmäs. Samalla Vetlesen kavensi laidalta keskustaan täyttämään Arnstadin jättämän aukon Hoven vierellä ja se avasi tilaa Sebulonsenille nousta sivurajaa pitkin samaan tasoon. Yläkolmikkona Suomen puolustuslinjassa oli täten Ceide-Botheim-Larsen. Suomi prässäsi tuota avausmallia siten, että se jätti auki Norjan vasemman pakin Hjelden. Antman nimittäin nousi Skyttän pariksi prässäämään toppareita Dalandia ja Heggheimia. Sadiku putosi heidän väliinsä merkkaamaan Arnstadin. Seuraavassa tasossa Håkans seurasi Sebulonsenia ja Nurmi-Markhiev kaksikko keskellä peilasi Hoven ja Vetlesenin. Alhaalla Suomella oli 4v3-ylivoima, koska Tauriainen oli vapaa pelaaja ilman vartioitavaa pelaajaa. Hämäläinen kontrolloi Ceidea, Tihi Botheimia ja Vainionpää Larsenia. Tauriainen parhaansa mukaan auttoi Vainionpäätä osin tuplaamalla Larsenin.
Norjan pelityyli oli aika vastaava kuin Suomen eli herkästi sekin pelasi palloa yli prässilinjojen kohti Suomen puolustuslinjaa ja eritoten laadukasta kärkiparia Botheim-Larsen. Pystysyöttöjä selustaan se ei kuitenkaan niinkään hakenut alhaalta kuten Suomi, vaan vasta puolen kentän tuntumasta sinne edettyään. Suomeen verrattuna siis Norja ohitti kerrallaan korkeintaan kaksi linjaa ilmassa eikä kaikkia kolmea. Vapaata pelaajaa eli vasenta pakkia Norja ei hirveästi käyttänyt hyödykseen pelinavaamisessa, vaan tämän kautta edettiin vain satunnaisesti. Muistan Hjeldelta puolesta kentästä sivurajalta pari laakapalloa kk- ja puolustuslinjojen ylitse kohti Larsenia, mutta pystysyötöt olivat osoitteettomia päätyen Sinisalolle tai sitten Tauriainen-Vainionpää -kaksikko voitti juoksukisat. Yksi vaihtoehto Hjeldelle oli myös yrittää pelata maitse Botheimille jalkaan Tihin etupuolelle ja niissä onnistumisprosentti oli parempi, mutta Suomen topparipari eteenpäin puolustamalla esti Botheimia ja Larsenia kääntymästä, joten nopeista kombinaatioista ei valmista tullut.
22. minuutilla Suomi muutti hieman prässiään hetkellisesti. Antman nimittäin jäi kiinni Hjeldeen ja Suomen kärkiparista aina toinen yritti jättää Arnstadin syöttövarjoon, kun toinen prässäsi toppareita. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan heti Daland muistaakseni syötti sivuttain ohi Sadikun Heggheimille, joka houkutteli Skyttää lähemmäs ja sitten syötti tämän ohi keskikentän pohjalle Arnstadille ennen kuin Sadiku ehti Dalandin luota tähän kiinni. Arnstad ehti kääntyä ja edistää peliä sen jälkeen vaivatta, kun vielä Hove putosi seuraavasta tasosta hieman vastaan irroten Nurmen kontrollista ja niinpä Norja oli hetkessä edennyt keskiviivalle maitse. Parin minuutin päästä kun Norja seuraavaksi rakensi alhaalta, Suomi palasikin alkuperäiseen roolitukseen, jossa Sadiku oli kiinni ankkurissa ja Antman Dalandissa sekä Skyttä Heggheimissa. Samalla Antmanin tehtävä oli yrittää jättää Hjelde syöttövarjoon niin, ettei Daland kykenisi tälle kierrättämään ja siinä Antman mielestäni onnistui aika hyvin avausjaksolla, koska tosiaan niin harvoin vasemman pakin kautta Norja lopulta peliä avasi, vaan joutui turvautumaan pidempiin syöttöihin ohi napakan prässin eritoten lyhyiden maalipotkujen jälkeen.
Ottelun alussa yksi noista suoraviivaisista pystysyötöistä tuotti tulosta muistaakseni neljännellä minuutilla. Botheim voitti keskiviivalla ykköspallon Tihiä vastaan ja Ceide kakkospallon Hämäläistä vastaan. Larsen irtosi samalla Vainionpäästä vähän keskemmäs ja ampui kolmospallon suoraan pompusta kohti maalia kaukaa. Sinisalo peruutti äkkiä ja sai dipattua pallon yli maalin, mutta kulmapotkun Norja sentään sai. 29. minuutilta pelinavaamisesta jäi mieleen puolestaan tilanne, jossa Norja loi etua yksilötaidolla. Daland pari kertaa avausjaksolla lähti ohittamaan prässiä jalalla kuljettaen ohi Antmanin, joka ei nopeudestaan huolimatta kintereillä pysynyt. Samalla Hove ja Vetlesen liikkuivat kohti sivurajaa tehdäkseen lisää tilaa Dalandille kuljetukselle keskelle ja ennen kaikkea helpottaen sitä, että tämä pystyisi pelaamaan maitse murtavan syötön Botheimin tai Larsenin jalkaan toppareiden eteen sen jälkeen, kun Nurmi ja Markhiev olisivat liikkuneet etäämmälle toisistaan Hoven ja Vetlesenin houkuttelun myötä. Pari kertaa tuollainen avausvariaatio onnistuikin, mutta jälleen kerran Suomen puolustuslinjan edessä nopeat kombinaatiot eivät kyllä mihinkään kummoisaan johtaneet, vaikka sekä Botheimin että Larsenin kyky irrota vartioijistaan parilla terävällä askeleella teki minuun vaikutuksen ja se mahdollistaa kyllä jatkossakin heille hyviä asioita esimerkiksi hyökkäyskolmanneksella linjojen välissä operoidessa, koska sen tarvittavan pienen tilan luominen on kummasti helpompaa, kun fysiikka on tikissä.
Puolessa kentässä Norjan hyökkäysmalli oli suomimainen 2-3-5. Vieraat toteuttivat sen niin, että Vetlesen ei suinkaan palannut leveyteen, kun Norja pääsi isäntien puoliskolle, vaan pysyi keskikentän keskustassa ja Sebulonsen piti loppuun asti leveyden oikealla. Oikea kärki Larsen täytti oikean välikaistan, Botheim oli keskellä ja Ceide vasemmalla laidalla. Vasemman välikaistan täytti useimmiten toinen pohjapelaaja Hove, kun Arnstad ja Vetlesen pyörittivät peliä keskimmäisessä tasossa laitapakki Hjelden kanssa. Välillä tietysti Vetlesenkin saattoi nousta linjojen väleihin, jolloin Botheim liikkui vasempaan taskuun ja Larsen keskellä sekä Hove putosi keskimmäiseen tasoon huolehtimaan viiden pelaajan puolustusvalmiuden säilymisestä, mutta useimmin 2-3-5 toteutettiin niin, että Hove ja Sebulonsen tukivat Ceidea ja kärkikaksikkoa.
Toisella jaksolla eritoten sen alussa Suomi juoksi joitakin prässejä maalivahtiin saakka kiinni, kun vielä avausjaksolla enimmäkseen Skytän, Antmanin ja Sadikun prässit kohdistuivat toppareihin ja ankkuriin Norjan avattua alhaalta, mutta toisen jakson alussa Suomi sai lisääntyneellä eteenpäin puolustamisellaan pakotettua Klaessonin muutamaan avaukseen, jotka leijailivat aina Sinisalolle asti ja vastaavaa tapahtui Itävalta-ottelussakin eli silloin yläkuusikon tiukat prässihetket johtivat siihen, että vastustajan roiskaisut alhaalta lensivät hätäisinä aina Suomen maalivahdille asti. Tappioasemaan jouduttuaan Suomi hetkellisen suvantovaiheen jälkeen tietysti joutui taas entistä hanakammin ottamaan ylhäältä kiinni loppumatsin ajan. 68. minuutilla Norja purki korkean prässin mielestäni parhaiten illan aikana hallitusti. Ensin Ceide ja Hjelde selvittivät lähellä kulmalippua vasemmalla laidallaan 2v2-tilanteen niin, että Ceide kikkaili pallolla ja nosti sen sitten Suomen kaksikon Antman-Håkans yli takaisin Hjeldelle, joka oli liikkunut tuon kaksikon selustaan. Hjelde palautti pallon sitten Dalandille, jonka puhkova syöttö ohitti Meriluodon löytäen Vetlesenin roolin omaksuneen Evjenin keskikentän keskeltä, kun keskustaan siirretty Antman oli ollut laidalla prässäämässä ja Nurmi täten keskellä 1v2-alivoimainen. Evden kääntyi ja kuljetti yli puolen kentän. Sitten hän levitti vasempaan laitaan Ceidelle, joka jälleen lähti haastamaan Suomen oikeaa pakkia Hämäläistä. Hän ei tahtonut enää perässä pysyä, kun Ceide teki klassisen harhautuksensa eli laittoi vain pallon itselleen hieman eteenpäin laidan puolelta ja terävämpien ensiaskelten turvin yritti päästä keskittämään. Hämäläinen sai kuitenkin sen verran tuupattua Ceidea selkään/kylkeen, että tämä horjahti päätyrajalla eikä kyennyt keskittämään. Tuon tilanteen jälkeen Hyvärinen otettiinkin sitten tuoreilla jaloilla kontrolloimaan Ceidea, joka tosin tämäkin pääsi pian lepäämään vaihtoon.
Hitaissa hyökkäyksissä puolen kentän jälkeen Norja tosiaan mielellään kierrätti pallon laidoille ja yritti laadullisia ylivoimatilanteita hyödyntämällä toimittaa ruokaa boksiin Botheimille ja Larsenille. Ceidelle kierrätettiin ennemmin maitse, mutta Sebulonsenille puolestaan pelattiin monesti myös ristipalloja yli Håkansin niin, että Tauriainen joutui kapealta liikkumaan leveyteen ilman tukea, kun Håkanskaan ei suinkaan aina ehtinyt tuplaamaan ja Markhiev sekä Nurmikaan eivät aina keskeltä voineet liikkua laitakaistalle auttamaan, vaan Tauriaisen oli pärjättävä yksin.
Mitä tulee Hämäläiseen, ihan hyvin hän piti siitä huolen, että Ceide ei voittomaalia lukuun ottamatta kertaakaan päässyt hänen sisäpuoleltaan ohi, vaan korkeintaan sitten puoliksi ulkokautta. Kun olen katsonut Bosnian pelaamista sattuneesta syystä tarkkaan viime aikoina, Ceide muistutti minusta pelaajaprofiililtaan H. Duljevicia, joka on samanlainen rymistelijälaituri, mutta joka vaikkapa Romaniaa vastaan myös osoitti, että pallo pysyy tarvittaessa hyvin ns. "koukussa". Duljevicin bravuuriliike oli myös samanlainen viime pelissä Maneaa vastaan kuin Ceidella oli tässä pelissä Hämäläistä vastaan eli hän oikealla jalallaan tökkäsi pallon itselleen pari metriä eteenpäin ja tosiaan räjähtävien ensiaskelten turvin luotti siihen, että Hämäläinen ei pysy kyydissä mukana ja täten Ceide pääsisi antamaan päätyrajalta yhden kosketuksen keskityksiä keskelle kohti kärkiparia. Sanotaan näin, että Hämäläinen pärjäsi kohtalaisesti. Pari kertaa väkisinkin Ceide ehti tosiaan keskittää päätyrajalta, mutta Sinisalo tai topparit hoitivat ne hetket ja Tihi myös pari kertaa kavensi hyvin Hämäläisen avuksi ollen lähellä blokkaamassa keskityksiä kuten vaikkapa heti ottelun alussa, kun Hämäläinen vähän herpaantui ja Ceide juuri laidan puolelta sai jalan auki päätyrajalla, mutta Tihi oli lähellä blokkaamassa. Toisella jaksolla kun tuota taisteluparia sai katsoa lähempää, Hämäläisen askel alkoi minusta hieman painamaan ja hän oli enemmän pulassa, joten sikäli Malinen teki oikein vaihtaessaan Hyvärisen sisään, mutta ehkä sen olisi voinut tehdä vielä vähän aiemmin.
Toisella laidalla Tauriainen avausjaksolla selvitti 1v1-hetket Sebulonsenia vastaan minusta tyydyttävästi niin ikään. Kun tämä vaikkapa kertaalleen yritti ohitusta vain törkkäämällä pallon eteenpäin, Tauriainen antoi samalla mitalla iskuja kylkeen maakaksinkamppailussa juoksukisassa kuin Sebulonsen hänelle. Erään aikaisen keskityksen heti ristipallon jälkeen Tauriainen puolestaan blokkasi kengällään niin, että pallo kimposi Sinisalon syliin suoraan. Toisen jakson alussa pari kertaa kulmalipun lähellä Tauriainen sen sijaan antoi Sebulonsenille hieman liikaa tilaa ja tämä sai oikean jalkansa auki, mutta topparit selvittivät nuokin keskitykset. Eritoten yksi Tihin katkoista oli hyvä, kun tuli Botheimin etupuolelle väkisin ja kurotti palloon oikealla jalallaan ohjaten pomppivan keskityksen ulos rangaistusalueelta.
Itävalta-pelissä, jota siis tiirailin aiemmin tässä kuussa, Suomen laiturit putosivat minusta oikein kurinalaisesti alas auttamaan laitapuolustajia, mutta tässä pelissä he joko eivät jaksaneet niin paljoa tehdä töitä alaspäin tai sitten Norjan hyvyyden ansiosta 1v1-tilanteita tuli vain odottamaani enemmän. Toki kuten todettua, varsinkin nuo jotkin ristipallot tai nopeat kierrätykset Vetlesenin kautta maitse Sebulonsenille oikeaan laitaan 2-3-5:lla hyökätessä olivat niin laadukkaita, ettei Håkans yksinkertaisesti ehtinyt tukemaan Tauriaista. Toki ylempää prässätessä Sebulonsen oli hänen vastuullaan, mutta kun tämä eteni syvemmälle Suomen puoliskolle, oli vain luonnollista, että Tauriainen vapaana pelaajana kavensi takaisin leveyteen Vainionpään läheltä puolustamaan Sebulonsenia, jotta Håkans pystyi jäämään ylemmäs vastaiskuja varten. Toisella laidalla oli vähän sama juttu eli välillä Norja syötteli niin terävästi, että Antman ei ehtinyt enää vain pallon alapuolelle ja Hämäläinen jäi yksin. Toki tämä sai tukea mitä lähemmäs omaa maalia tultiin Tihiltä sekä välillä toiselta pohjapelaajalta (kumpi ikinä Nurmi tai Markhiev hänen puolellaan kulloinkin oli). Pohjapelaajilta saatu tuki korostui toisella jaksolla, kun Ceide pelasi minusta tosiaan enemmän välikaistalla eikä halannut sivurajaa niin voimakkaasti. Ehkä ideana oli, että hän halusi tehdä lisää tilaa ohituksilleen pakottaen Hämäläisen mukanaan keskemmäs ja siten Suomen puolustuslinjan entistä kapeammalle, jolloin tökkäämällä pallon itselleen eteenpäin hänellä oli vähän enemmän tilaa suorittaa spurtti pallon perään ja keskitys suoraan juoksusta. Usein hän nimittäin lähti jo boksin reunalla aloittamaan harhautusliikettä eikä vasta kymmenen metriä päätyrajalta kuten ehkä avausjaksolla pari kertaa kävi. Ja toisaalta laidan puolelle harhauttamalla Markhievin tai Nurmen tuplauksestakaan ei niin paljoa ollut haittaa, kun keskustaan hän ei ollut leikkaamassa kuitenkaan.
Selustaan Norja pelasi chippejä tosiaan vain puolesta kentästä eteenpäin eikä alhaalta kuten Suomi. Lopputulos oli silti sama eli Norjan puolustuslinjan tavoin Suomen alakertakin luki mainiosti pystysyötöt ja voitti suurimman osan ykköspalloista ilmassa. Vainionpää varsinkin dominoi mielestäni ilmassa ajoittain eikä Larsenilla ollut asiaa spurtata hänen ohitseen. Tihi pärjäsi samoin oikein mukavasti Botheimia vastaan. Hämäläinen oli niin ikään väkivahva pääpalloissa nikaten ne yli sivurajan aivan kuten Norjan laitapakit tekivät menestyksekkäästi. Nurmi ja Markhiev puolestaan kohtalaisesti sulkivat Vetlesenin ja Arnstadin avoimia jalkoja keskiympyrässä, kun Norja kierrätti 2-3-5:llä palloa, joten ihan hirveästi selustachippejä keskustasta ei lähtenyt.
Itävalta-pelissä Suomen heikkoutena oli minusta se, että varsinkin Tauriaisen ja Kosken välinen etäisyys oli usein liian iso ja itävaltalaiset pääsivät pelaamaan siitä pistosyöttöjä, joista aiheutui muun muassa se ottelun alun rangaistuspotku ja myöhemminkin maalipaikka, joka päättyi Sinisalon torjuntaan alakulmasta. Annan komplimentit tiivistyneelle puolustukselle sikäli, että Vainionpään ja Tauriaisen väliin ei nyt sellaisia aukkoja syntynyt, joista Norja olisi päässyt rankomaan. Osasyy oli toki juuri siinä, että Tauriainen oli ylimääräinen pelaaja ylhäältä prässätessä tuplaten Larsenin Vainionpään lähellä ja liikkui leveyteen vain, jos Sebulonsenille pallo kierrätettiin maitse tai ilmassa, jolloin 1v1-tilanteista toisaalta Sebulonsen ei edes hakenut pistosyöttöjä, vaan omia haastoja ja keskityksiä. Toinen vuotokohta jossain määrin oli puolustuslinjan edustan suojaaminen, koska minusta Nurmi ja Kilo eivät ihan aina sitä saaneet tilkittya puolustaessaan muodossa omalla kenttäpuoliskolla, mutta nyt minusta ihan hyvin Markhiev ja Nurmi tukkivat tiloja sijoittumisillaan puolustuslinjan edessä ja norjalaisten kombinaatiot kahden alimman linjan välissä jäivät aika vähiin ja ylipäätään murtautumia keskeltä ei kyllä nähty. Toki topparitkin puolustivat hyvin eteenpäin Botheimin ja Larsenin selkiin estäen näitä kääntymästä ja sopivasti repivät hidastaen pystyjuoksuja niin, että syötöt karkasivat Sinisalolle tai päädystä yli.
Mitä tulee Suomen positiivisiin tilanteenvaihtoihin, muutamia hyviä aihioita oli, mutta viimeinen silaus uupui. Håkans kahdesti avausjaksolla ohitti taitavasti välittömän vastaprässin ja Suomi niiden myötä eteni hyökkäyskolmannekselle. 18. minuutilla vastaprässin ohittamisen jälkeen Håkans poimi keskeltä Sadikun, joka selkä kohti maalia otti syötön haltuun ja levitti sitten Hämäläiselle oikealle, mutta tämän keskitys painui pakan läpi toiselle sivurajalle. Avausjakson lisäajalla oli puolestaan toinen Håkansin väläytys, jonka sain nauhallekin, kun hän Skytän pudotuksesta tökkäsi pallon eteenpäin ohi sekä Sebulonsenin että laitaan kaventaneen Heggheimin. Keskitystä ei kuitenkaan ikinä tullut, kun Heggheim ohi liu'uttuaan ehti silti vielä uudelleen pelin alle Håkansin aikailtua syötössään. Boksissa oli kuitenkin kolme kohdetta odottamassa syöttöä, jota ei koskaan tullut:
https://imgur.com/BOY5EsKToisella jaksolla paras suoritus oli heti alussa, kun Skyttä tempokuljetti boksista boksiin suurin piirtein ja vaikka Vetlesen repi häntä, suomalainen ei millään tahtonut pysähtyä, vaan kehollaan palloa suojaten eteni kohti Norjan maalia, kunnes raja tuli lopulta vastaan, mutta varoituksen Vetlesen sai ja vapaapotkun Skyttä ampui muuriin. Toisella jaksolla eritoten Norja hidasti hyvin Suomen vastaiskut ja tukahdutti ne laitaan ohjaamalla. Esimerkiksi Antmanin jalat kyllä tikkasivat, mutta Hjelde hidasti hänet aina ja ohjasi kohti keskustaa syöttämään ahtaaseen tilaan ja yksikin syötöistä jäi ihan liian taakse Sadikulle. Avausjaksolla 36. minuutilla Markhiev kertaalleen suunnanmuutoksessa chippasi pallon Hjelden taakse ja Antman puoliksi voitti juoksukisan, mutta Klaesson tuli samalla väliin boksin reunalle ja osin alueen ulkopuolelta kaapi pallon itselleen. Norjalaisilla oli varmasti tiedossa Antmanin vaarallisuus tilanteenvaihdoissa ja mallikkaasti Antman tosiaan hidastettiin tarvittaessa parinkin pelaajan voimin (Hjelde, Hove yms.). Avausjaksolla Antmanilla oli toki se yksi tilanne, kun hänet taas ohjattiin kuljettamaan mieluummin keskustaan ja syöttövaihtoehtoja oli silloin useita suojaamatonta linjaa vastaan, mutta hän aikaili ja lopulta levitti Hämäläiselle tilanteen jo kuihduttua.
