Avauspuoliajan (4-0) katsominen Yhdistyneitä arabiemiirikuntia vastaan riitti kertomaan sen, että Argentiina näytti vähintään yhtä hyvältä tai ellei jopa paremmalta kuin
Copa Americassa ja Finalissimassa. Mac Allister solahti aika sujuvasti loukkaantuneen Lo Celson rooliin eli pallottomana hän oli 4-4-2:ssa keskikentän linjan vasen lenkki, mutta pallollisena 2-3-5/3-2-5:lla hyökätessä sitten täytti vasenta välikaistaa/ylätaskua enimmäkseen. Oikeastaan juuri mikään ei peruspelaamisessa ollut muuttunut vaikkapa tuohon reilun vuoden takaiseen finaaliin peilattuna (eikä tietysti pidäkään, kun tappioton putki on äärettömän pitkä), mutta joitakin uusia jippoja pelaamiseen oli vielä Scaloni lisännyt.
Ennallaan oli se, että hyökätessä tosiaan puolessa kentässä muoto oli useimmiten 2-3-5/3-2-5, kun yhä oikea laitapakki (tässä pelissä Foyth) jäi toppareiden (Martinez-Otamendi) sekä ankkurin (Paredes) ja oikean kk:n (De Paul) lähelle huolehtimaan viiden pelaajan puolustusvalmiudesta samalla, kun vasemmalla laitapakilla eli tässä pelissä Tagliaficon sijaan Acunalla oli velvollisuus nousta enemmän ja huolehtia leveydestä vasemmalla laitakaistalla. Di Maria tutusti piti leveyden oikealla, Messi täytti oikean välikaistan, Mac Allister vasemman ja kärjessä avannut Alvarez oli keskellä. Alhaalta avatessa muoto oli niin ikään tuttu 2-3-2-3, kun Paredes haki palloa toppareilta ja Mac Allister - De Paul kaksikko oli hänen yläpuolellaan sekä yläkolmikko sitten vastustajan viimeisessä linjassa roikkumassa.
Pallottomasta vaiheesta jäi tuttuna yksityiskohtana mieleen korkealta prässätessä se, että aivan kuten Copan finaalissa Brasiliaa (Danilo) ja Finalissimassa Italiaa (Di Lorenzo) vastaan, jälleen Argentiina pyrki ohjaamaan pelinavaamisen vastustajan oikealle laitapakille jättäen tämän vapaaksi pelaajaksi, kun nimellinen vasen laituri Mac Allister oli alkuun kapeammalla valmiudessa iskemään kiinni kärkiparin syöttövarjossa olleeseen kk-pelaajaan (koska Paredes tutusti porrasti ja jäi muuta kk-linjaa alemmas luomaan puolustuslinjan kanssa ylivoiman vastustajan yläkertaa vastaan) ja vasta kierrätyksen tapahtuessa UAE:n laitapakille, Mac Allister irtosi leveyteen tätä kohden, kun toisella laidalla Di Maria lähtökohtaisesti kontrolloi jo valmiiksi oman laitansa laitapuolustajaa ja De Paul vierellä yhtä pohjapelaajaa. Mielenkiintoista nähdä, että miten itse kisoissa Argentiinan vastustajat tuohon reagoivat ja pystyvätkö vastustajien oikeat laitapakit/wingbackit avaamaan peliä muutoinkin kuin roiskimalla vai sortuvatko he rohkeammin avatessaan virheisiin. Italiaa vastaanhan avausmaali syntyi Di Lorenzon harhasyötöstä keskustassa Lo Celson pihdeissä merkattuna olleelle Jorginholle, kun tuolloin Tagliafico irtosi puolustuslinjasta asti prässäämään vastustajan laitapakkia. Lo Celso syötti irtopallon pystyyn Messille, joka voitti oman 1v1-tilanteensa pyörähtämällä ja tarjoili tyhjiin Lautarolle.
Mitä tulee vielä hyökkäämiseen, ennallaan oli sekin, että pallonhallinnan ja hitaamman rytmin vaihtoehtona oli yhä se, että keskikentän pohjalta haettiin muutamia risti-/juoksupalloja Di Marialle vastustajan vasemman laitapakin selustaan ja tuollaisella pallollahan syntyi mm. voittomaali Brasiliaa vastaan. Samoin Messi pudotessaan hakemaan palloa alempaa jalkaansa, lähetti ristipalloja kohti Acunaa vastustajan oikean laitapakin taakse. Uutena jippona kuitenkin ainakin minulle oli se, että myös Messi teki aika ärhäkästi pystyjuoksuja oikeaa välikaistaa pitkin selustaan ja sai sinne pehmeitä chippejä Di Marialta, kun tällä oli vasen tassu auki leveydessä.
Toisena uutuutena minulle ainakin UAE:n kaltaista kevyempää vastustajaa vastaan Argentiina oli välillä valmis vähän joustamaan kenttätasapainosta, kun De Paul nousi kuudenneksi pelaajaksi ylös linjojen väliin helpottamaan kombinaatiopelaamista Messin, Alvarezin ja Mac Allisterin kesken. Paredes ja Foyth jäivät täten vain toppareiden kanssa puoleen kenttään huolehtimaan puolustusvalmiudesta.
5-0 maalissa tosin Messi oli pudonnut Paredesin rinnalle, kun De Paul oli noussut linjojen väliin ja tämä alustikin näppärällä pystysyötöllä Correan osuman. Välillä myös kävi niin, että Di Maria vaelteli neljänneksi pelaajaksi välikaistojen väliselle 10-alueelle ja joko De Paul/Foyth siirtyi tuuraamaan häntä leveyteen. Copa American finaalissahan Argentiina nojasi aika pitkälti laitakaistojen 1v1-haastoihin (Di Maria > Lodi), joten ehkä Scaloni haluaa kovempiakin maita vastaan helpottaa tuolla tavoin keskeltä murtautumista kombinaatioilla, vaikka puolustustasapaino olisikin sitten hieman heikompi. Ihan mukavasti tuo Enkelin haahuilu keskemmäs kenttää toimikin esim.
3-0 ja
4-0 maalissa. Jälkimmäisessä muotona oli juurikin vielä selvemmin 2-2-6 siten, että Foyth ja Acuna olivat leveydessä ja Paredes-De Paul kaksikko sillä kertaa toppariparin yläpuolelle. Tietysti Copa Americassakin Di Marian liikkumista keskemmälle kenttää jo nähtiin, mutta muistaakseni silloin kyllä aika monesti Messi vaihtoi paikkoja hänen kanssaan mennen siksi aikaa leveyteen sen sijaan, että he molemmat olisivat yhtä aikaa olleet keskemmällä kenttää kovin montaa kertaa.
2-0 maali oli puolestaan klassista Scalonin aikakauden Argentiinaa, jossa rakenne oli kunnossa viideltä kaistalta vyöryessä ja murtautuminen tapahtui leveydestä 1v1-tilanteesta. Acunan keskitys leijaili yli kolmen ensimmäisen kohdepelaajan, mutta toisella laidalla leveydestä huolehtiva Di Maria oli kaventanut boksiin ja viimeisteli hulppean volleymaalin tolpan kautta takakulmaan.
Erikoistilanteista huomioitavaa oli puolestaan se, että Copa American finaaliin verrattuna kulmapotkuissa aluepuolustajia oli kahden sijaan kolme. Miesvartioijia oli yhä viisi ja boksin reunalla olleita pelaajia kaksi (yhä Messi-Di Maria), mutta tuo aluepuolustajien määrän lisääminen voi tietysti olla vastustajastakin riippuvaista. UAE ei lyhyitä kulmapotkuja harrastanut, joten tällöin kulmalipulta pystyi irrottamaan sen yhden pelaajan tuomaan lisää pääpelivoimaa oman maalin eteen. Toki voi olla, että kun erikoistilanteet ovat kuitenkin turnauksissa usein niin ratkaisevia, muutos on pysyvä.
