Muistaako kukaan aikaa ennen Roy "Keisari" Hodgsonia?
Se oli sitä aikaa, kun Suomi avasi karsintoja tyyliin 0-2 kotitappiolla Walesille. Hodgsonin aikana karsinnat aloitetaan komealla ja historiallisella vierasvoitolla MM-joukkue Puolasta.
Se oli myös sitä aikaa, kun puolustus ei toiminut kurinalaisesti ja Hyypiä näytti sysimustalta mätisäkiltä aina Suomen paidassa. Puolaa vastaan Hyypiä pelasi ehkä parhaan maaottelunsa sinivalkoisissa.
Ja se oli aikaa, jolloin kuumat pelaajat eivät pelanneet. Hodgsonin alaisuudessa tahti on toinen, ja kuumat pelaajat pelaavat.
Se aika oli myös sellaista, kun palloa hallittiin, muttei peliä. Nyt hallitaan peliä ja pidetään palloa, kun siihen on tarvetta.
Se oli sellaista aikaa, kun harjoitusotteluissa keskityttiin hakemaan Coca-ColaTM-ranking pisteitä sen sijaan, että olisi tutustuttu joukkueeseen ja opittu virheistä. Silloin harjoitusotteluista tuli voittoja, jotka eivät realisoituneet karsintatuloksissa. Nyt harjoitusotteluista tulokset ovat olleet heikkoja, mutta itseäni toistaen: Virheistä on opittu.
Se oli sellaista aikaa, kun maajoukkueen pelaajat päättivät itse ketkä pelasivat ja sopivat siitä saunassa. Jos avauspaikkaa ei ollut tiedossa, kiukuteltiin ja johan avauspaikka tuli. Hodgsonin alaisuudessa kiukutteluun ei ole varaa, ja mr Roy tekee kovia päätöksiä asettaen joukkueen edun yksilöiden edelle.
Se aika muistetaan myös aikana, jolloin joukkueen päävalmentajalla oli tapana murjottaa medialle, kun kritiikkiä tuli. Nyt Sr. Hodgson antaa takaisin medialle samalla mitalla.
Ennen kaikkea se oli sellaista aikaa, kun Suomi-fanit joutuivat kerta toisensa jälkeen itkemään itsensä uneen tai hukuttamaan surunsa pulloon. Royn aikakaudella Suomi-fanit saattavat myös itkeä, mutta nyt itketään ilosta. Ja pulloon tartutaan riemun merkiksi.
