Ilmeisesti neljä pistettä riittää melko suurella todennäköisyydellä jatkoon, kun katsotaan ainoaa vertailukohtaa nykymuotoisista EM-kisoista eli vuoden 2016 turnausta.
Nyt kiinnostaa oikeasti todella kovasti, millä logiikalla nuo nuorten tai naisten tai miesten MM-kisat täsmälleen samalla formaatilla (24 joukkuetta, voitosta kolme pistettä) eivät ole tässä yhtä relevantteja vertailukohtia? Ja tietysti tuo neljä pistettä riittävät melko suurella todennäköisyydellä jatkoon, mutta ei siihen mitään 2016 vertailua tarvita, vaan pieni annos loogista ajattelua...tai sitten voi tosiaan katsoa tuota paljon laajempaa yhtä relevanttia aineistoa:
Toinen kierros jo käynnissä, joten avataanpa tällainen otsikko. Tarkoituksena on pohtia ensinnäkin sitä, mitkä joukkueet pudotuspeleihin selviytyvät (eritoten parhaita lohkokolmosia) sekä sitä, millainen polku välieriin millekin joukkueelle on muodostumassa.
Aloitetaan ensimmäisestä: Koska kisoissa on 24 joukkuetta ja neljännesvälieriin otetaan 16, mukaan pääsee siis myös neljä parasta lohkokolmosta. Systeemi on Fifan alaisissa turnauksissa ollut voimassa miesten MM-kisoissa 1986-1994, viime vuoden naisten MM-kisoissa sekä nuorten MM-kisoissa vuodesta 1997 ja poikien MM-kisoissa vuodesta 2007. Em. turnauksia on kaikkiaan 19, jotka tarjonnevat jo jonkinlaisen aineiston siitä, mitä parhaiden kolmosten jatkoonpääsyyn on vaadittu. Alla siis listattuna kaikkien mainittujen turnausten viimeiset jatkoonmenijät (neljännet kolmoset) ja ensimmäiset karsiutujat (viidennet kolmoset):
Miehet 1986 Meksiko: Viimeisenä jatkoon Uruguay 0-2-1 2-7; ensimmäisenä ulos Unkari 1-0-2 2-9. (Kolme pistettä voitosta ei vielä käytössä, nykysäännöillä Unkari olisi mennyt jatkoon ja Uruguay pudonnut, huonoin jatkoonmenijä olisi ollut Bulgaria 0-2-1 2-4)
Miehet 1990 Italia: Viimeisenä jatkoon Uruguay 1-1-1 2-3 (kolmella pisteellä voitosta Hollanti 0-3-0 2-2); ulos Itävalta ja Skotlanti molemmat 1-0-2 2-3
Miehet 1994 Yhdysvallat: Viimeisenä jatkoon Italia 1-1-1 2-2; ensimmäisenä ulos Venäjä 1-0-2 7-6
Naiset 2015 Kanada: Viimeisenä jatkoon Ruotsi 0-3-0 4-4; ensimmäisenä ulos Thaimaa 1-0-2 3-10
Nuoret 1997 Malesia: Viimeisenä jatkoon Arabiemiraatit 1-0-2 2-10; ensimmäisenä ulos Paraguay 0-2-1 5-6
Nuoret 1999 Nigeria: Viimeisenä jatkoon Costa Rica 1-1-1 4-5; ensimmäisenä ulos Sambia 1-1-1 5-8
Nuoret 2001 Argentiina: Viimeisenä jatkoon Australia 1-1-1 3-4; ensimmäisenä ulos Suomi (
) 1-0-2 2-4
Nuoret 2003 Arabiemiraatit: Viimeisenä jatkoon Kanada 1-0-2 2-4; ensimmäisenä ulos Mali 1-0-2 4-7
Nuoret 2005 Hollanti: Viimeisenä jatkoon Chile 1-0-2 7-8; ensimmäisenä ulos Etelä-Korea 1-0-2 3-5
Nuoret 2007 Kanada: Viimeisenä jatkoon Brasilia 1-0-2 4-5; ensimmäisenä ulos Costa Rica 1-0-2 2-3
Nuoret 2009 Egypti: Viimeisenä jatkoon Costa Rica 1-0-2 5-8; ensimmäisenä ulos Yhdysvallat 1-0-2 4-7
Nuoret 2011 Kolumbia: Viimeisenä jatkoon Guatemala 1-0-2 1-11 (
); ensimmäisenä ulos Uusi-Seelanti 0-2-1 2-3
Nuoret 2013 Turkki: Viimeisenä jatkoon Ghana 1-0-2 5-5; ensimmäisenä ulos Egypti 1-0-2 4-4
Nuoret 2015 Uusi-Seelanti: Viimeisenä jatkoon Unkari 1-0-2 6-5; ensimmäisenä ulos Honduras 1-0-2 5-11
Pojat 2007 Etelä-Korea: Viimeisenä jatkoon Tadzikistan 1-0-2 4-5; ensimmäisenä ulos Japani 1-0-2 4-6
Pojat 2009 Nigeria: Viimeisenä jatkoon Arabiemiraatit 1-0-2 3-4; ensimmäisinä ulos Brasilia ja Hollanti myös samalla saldolla 1-0-2 3-4, mutta huonommalla fair play -rankingilla (sic!)
Pojat 2011 Meksiko: Viimeisenä jatkoon Argentiina 1-0-2 3-7; ensimmäisenä ulos Pohjois-Korea 0-2-1 3-5
Pojat 2013 Arabiemiraatit: Viimeisenä jatkoon Venäjä 1-0-2 4-2; ensimmäisenä ulos Kroatia 1-0-2 3-5
Pojat 2015 Chile: Viimeisenä jatkoon Australia 1-1-1 3-5; ensimmäisenä ulos Paraguay 1-0-2 8-7
Ihan vertailukelpoisia nuo turnaukset toki eivät ole, koska tasoerot lienevät kaikissa muissa paitsi miesten MM-kisoissa suurempia kuin täällä, mutta kohtuullista osviittaa nämäkin antanevat. Summauksena: Neljällä pisteellä on jääty ulos tasan kerran ja kahdella pisteellä edetty jatkoon myös tasan kerran (ja aikana, jolloin voitosta sai vain kaksi pistettä). Voitaneen siis varsin turvallisesti päätellä, että saldo 1-1-1 riittää näissäkin kisoissa jatkoon ja että saldo 0-2-1 ei riitä. Kolmella pisteellä jatkoon on päästy 15 kertaa (jos Hollanti 1990 lasketaan myös), toisaalta sillä on jääty ulos 14 kertaa (jos Unkaria 1986 ei lasketa).
Varsin todennäköistä on siis, että joku joukkue pääsee jatkoon voittamalla yhden pelin ja häviämällä kaksi, mutta että samalla saldolla myös karsiudutaan. Vain kolmena kertana kolmella pisteellä on karsiutunut, jos maaliero on ollut positiivinen tai nollassa. Kolme pistettä ja yhden maalin negatiivinen maaliero on (tai olisi) riittänyt jatkoon kymmenessä turnauksista, kahden maalin negatiivinen maaliero kuudessa turnauksessa. Todennäköisimmin "karsintaraja" asettuu siis kolmeen pisteeseen ja maalieroon välillä nolla - miinus kaksi.
Sitten pudotuspelikaavioon: Välieriin joukkueet etenevät seuraavanlaisesti: A1 - C/D/E3 vastaan B2 - F2, tästä kaaviosta edennyt kohtaa välierässä kaaviosta C1 - A/B/F3 vastaan E1 - D2 edenneen. Toisessa välierässä vastakkain joukkueet kaaviosta D1 - B/E/F3 vastaan A2 - C2 ja kaaviosta B1 - A/C/D3 vastaan F1 -E2. Kuten tarkkasilmäisimmät hahmottanevatkin, systeemin tavoite on varmistaa, että saman lohkon joukkueet eivät kohtaa ennen välieriä, ja silloinkin vain siinä tapauksessa, että välieriin etenee joku lohkokolmosista - lohkovoittaja ja -kakkonen voivat kohdata uudestaan vasta finaalissa. (1994 kisoissa välieräkaavio oli kustu niin, että samasta lohkosta ykkösenä ja kakkosena edenneet Brasilia ja Ruotsi kohtasivat jo välierissä, mutta nyt tätä mahdollisuutta ei ole.)
Systeemin negatiivinen puoli on siinä, että eri lohkojen voittajille ja kakkosille polut ovat hyvin eriarvoiset: A- ja D-lohkon voittajat saavat ensin vastaansa lohkokolmosen ja sitten puolivälierissä lohkokakkosen, kun taas E- ja F-lohkon voittajilla vastassa on ensin lohkokakkonen ja puolivälierissä lohkovoittaja. Niiden polku on siis yhtä vaikea, kuin A- B- C- ja F-lohkojen kakkosilla. B- ja C-lohkojen voittajien polku on edellisten välistä, sillä niillä vastassa on ensin lohkokolmonen mutta puolivälierissä vastassa on lohkovoittaja. (Nämä kaikki siis sillä oletuksella, että yksikään lohkovoittaja ei puppeloi itseään lauluun jo ensimmäisellä kierroksella. Kaikkein kurjin polku on D- ja E- lohkojen kakkosilla, joiden on välieriin päästäkseen lyötävä kaksi lohkovoittajaa. Paras tilanne on siis A-lohkossa, jossa sekä voittajan että kakkosen polku on helppo, ja jopa Kurikan jättikin arvasi, että A-lohkoon on tavattu sijoittaa kisojen isäntämaa. Huonoin tilanne taas on E-lohkossa, jossa voittaja saa vastaansa lohkokakkosen ja lohkokakkonen lohkovoittajan, kun taas F-lohkossa tilanne on sikäli absurdi, että sekä voittajan että lohkokakkosen jatkopolku on täsmälleen yhtä helppo. Suurin merkitys lohkovoitolle on D-lohkossa, jossa voittajan polku on ennakolta helpoin mahdollinen ja kakkosen pahin kuviteltavissa oleva. Toki kuvioita voi muuttaa reippaasti lohkokakkoseksi tai -kolmoseksi jäävä ennakkosuosikki, ja toisaalta varsinkin loppupään lohkoissa jatkopaikkansa jo ennen viimeistä kierrosta varmistanut joukkue voi pelailla viimeisen matsinsa puolivaloilla tavoitteenaan lohkovoiton menettäminen ja helpommalta vaikuttavaan kaavioon pudottautuminen.
Viestistä tuli jo niin pitkä että sitä tuskin kukaan jaksaa lukea nytkään, joten lopetetaan tähän, semminkin kun ennen kaikkien lohkojen toisen kierroksen valmistumista on aika turhaa arvailla sen paremmin parhaita lohkokolmosia että lohkojen todennäköisimpiä voittajia/kakkosiakaan.
Äänestys
