Valmentajat seurasta vai vanhemmista?

[Elokuun Salama]

Hei,

Meidän lapsemme on viitisen vuotta harrastanut jalkapalloa kahdessa pääkaupunkiseudun joukkueessa. Molemmissa joukkueen vastuuvalmentaja on tullut seuran puolesta, mutta muut valmentajat on haalittu kasaan vanhempien joukosta. Onko pääkaupunkiseudulla seuroja, joissa kaikki valmentajat hoituvat seuran puolesta?

Tunnen paria muuta palloilulajia sen verran, että tiedän siellä ainakin osan seuroja hoitavan kaikki valmentajat joukkueille eikä vanhempia kerätä valmentajiksi. Mietinkin, että miksi jalkapallon puolella en ole toistaiseksi törmännyt vastaavaan? Näkisin, että seurojen hankkimilla valmentajilla olisi keskimäärin suurempi motivaatio valmennukseen ja sitä kautta mm. ymmärrystä ja innostusta lajia kohtaan sekä motivaatiota itsensä kehittämiseen valmentajana kuin vanhemmista kootuilla apuvalmentajilla. Vanhempien joukosta voi löytyä innokkaita lajista ymmärtäviä apuvalmentajia, mutta keskimäärin näin ei kuitenkaan ole.

[newilled]

HIFK:ssa on ainakin valmentajat seuran puolesta. Junnupuoleen on muutenkin satsattu viime vuosina ja joukkueita taitaa olla kaikissa ikäluokissa.

[JaJaJe]

Yleisesti ottaen HJK ja Käpa ovat Helsingistä sellaisia, joissa valmennuksen taso on laadukasta ja niihin on panostettu. Näitä kahta lähtisin itse suosittelemaan.

[Elokuun Salama]

Yleisesti ottaen HJK ja Käpa ovat Helsingistä sellaisia, joissa valmennuksen taso on laadukasta ja niihin on panostettu. Näitä kahta lähtisin itse suosittelemaan.

HJK:n osalta olen ymmärtänyt, että vanhemmat ovat apuvalmentajina mukana ainakin kaupunginosajoukkueissa. Käpasta ei tietoa.

[JaJaJe]

HJK:n osalta olen ymmärtänyt, että vanhemmat ovat apuvalmentajina mukana ainakin kaupunginosajoukkueissa. Käpasta ei tietoa.

Tuo on itseasiassa joukkuekohtaista, kuten myös Käpassa näissä kaupunginosajoukkueissa. Edustusjoukkeissa on kyllä sitten ihan ulkopuolisia valmentajia.

[huckerby]

Yleisesti ottaen HJK ja Käpa ovat Helsingistä sellaisia, joissa valmennuksen taso on laadukasta ja niihin on panostettu. Näitä kahta lähtisin itse suosittelemaan.

Yleisesti ottaen tässä lausunnossa ei ole päätä eikä häntää.

Toki Käpassa ja HJK:ssa valmennukseen on panostettu, mutta nykyään Helsingissä on ilahduttavan paljon seuroja, jotka panostavat valmennukseen. Seuroja, jotka haluaisivat panostaa valmennukseen ja palkata parhaat on jo niin paljon että osaavista valmentajista on jopa pulaa.

Alkuperäiseen kysymykseen vastataan vaikka niin, että apuvalmentajat ovat isiä ja äitejä kustannusten vuoksi. Ilahduttavan paljon on valmennustiimejä, joissa vastuuta kantaa ammattilainen, apuna on muutama nuori valmentaja kasvamassa ja lisänä aktiivisia vanhempia.

Ja näitä äitejä ja isiä on kyllä siellä HJK:ssa ja Käpassakin apuna.

[Stürmer]

Alkuperäiseen kysymykseen vastataan vaikka niin, että apuvalmentajat ovat isiä ja äitejä kustannusten vuoksi.

Juurikin näin.  Seurat elävät kädestä suuhun ja jos vanhemmat eivät ole valmiita kaivamaan kuvetta, niin sitten mennään talkoolaisilla ja makkarapalkalla myös valmennuspuolella.  Se on sitten tuurin kauppaa minkä tasoisen valmentajan kukin joukkue saa, vaikka ei se rahakaan aina laatua takaa.  Monessa seurassa kipuillaan kuitenkin turhan takia, kun ei uskalleta nostaa kausimaksuja, vaikka samaan aikaan kaikkinainen vapaaehtoistoiminta kutistuu kutistumistaan ja monet vanhemmat olisivat valmiita maksamaan enemmän - asiakkaiksi kun itsensä mieltävät.

Liian alhaiset seura- ja kausimaksut sitten johtavat seura-aktiivien loppuunpalamisiin, kun hommat kasautuvat yhdelle tai kahdelle henkilölle.

Pahana lieveilmiönä tulee myös joistakin ilmaisvalkuista junnujoukkueidensa "omistajia", jotka voivat viedä pelaajat mukanaan toiseen seuraan, jos homma ei miellytä.  Seuran nimeämillä ja maksamilla valmentajilla ei sen sijaan tällaisiin ohareihin pitäisi olla mahdollisuutta.

[Elokuun Salama]

Juurikin näin.  Seurat elävät kädestä suuhun ja jos vanhemmat eivät ole valmiita kaivamaan kuvetta, niin sitten mennään talkoolaisilla ja makkarapalkalla myös valmennuspuolella.  Se on sitten tuurin kauppaa minkä tasoisen valmentajan kukin joukkue saa, vaikka ei se rahakaan aina laatua takaa.  Monessa seurassa kipuillaan kuitenkin turhan takia, kun ei uskalleta nostaa kausimaksuja, vaikka samaan aikaan kaikkinainen vapaaehtoistoiminta kutistuu kutistumistaan ja monet vanhemmat olisivat valmiita maksamaan enemmän - asiakkaiksi kun itsensä mieltävät.

Kustannuspuoli varmastikin vaihtelee joukkueesta toiseen, mutta tiedän eräästä HJK:n kaupunginosajoukkueesta, jossa kustannus on n. 80 €/kk. Koripallopuolella esimerkiksi HNMKY:n kausimaksu koko vuodelta on n. 800 €, mikä menee about samaan kuukausitasolla. HNMKY hoitaa valmentajat kaikkiin joukkueisiin, HJK ei. Muu kulurakenne voi tietenkin olla erilainen, mikä voi selittää syitä siihen, että samalla rahalla ei saa valmentajia seuran puolelta.

Olen kuitenkin tulkinnut, että yksi ero toimintamalleissa olisi tapa hankkia valmentajia:

1) Seura palkkaa "kalliilla" yhden täysipäiväisen valmentajan pyörittämään useampaa joukkuetta vastuuvalmentajan roolissa. Apuvalmentajat haalitaan ilmaiseksi vanhemmista.Seuraus: vastuuvalmentaja voi olla hyvä, mutta apuvalmentajilla ei tod.näk. ymmärrystä lajista tai valmentamisesta ylipäänsä.
2) Seura hankkii enemmän valmentajia, mutta enemmänkin kulukorvausperiaatteella. Seuraus: kaikilla valmentajilla ainakin jonkin verran laji- ja valmennusymmärrystä.

Kustannuspuolen kannalta nämä vaihtoehdot on mahdollista tehdä samalla rahalla. Se lienee sitten näkemysasia kumpi malli on parempi. Kokoaikainen valmentaja pystyy satsaamaan mm. kausisuunnitteluun enemmän kuin päivätyönsä ohessa pienellä korvauksella toimivat valmentajat. Toisaalta taas itse harjoituksissa jos joukkueessa on 25 pelaajaa, niin ammattitaitoinen valmentaja ei yksinkertaisesti ehdi antamaan henkilökohtaista ohjausta kaikille pelaajille. Tällöin yksilöinen ohjaus jää paljon apuvalmentajienkin vastuulle. Mutta jos kaikki valmentajat ovat "harrastevalmentajia", niin harjoituksiin saadaan lajista ymmärtävät vetäjät s.e. ohjauksen keskimääräinen laatu on parempaa. Ja mielestäni yksi erittäin tärkeä näkökulma on valmentajien motivaatio: seuran puolesta tulevilla valmentajilla on oma mielenkiinto valmentamista kohtaan. Vanhemmista kerätyillä vanhemmilla ei ole, sillä muutoin he olisivat kyllä jo valmentajia vaikkei oma jälkikasvu joukkueessa pelaisikaan (joo, vähän mutkat suoriksi, mutta keskimäärin näin).

[Metsän poika]

 Kulukorvauksilla valmentavat oto-valmentajat on kyllä lähtöjään useimmiten entisiä isävalkkuja, joita homma on kiinnostanut niin paljon, että omien lasten jälkeenkin jääneet harrastukseen. Apuvalmentajaksi oman lapsen joukkueeseen on siis erinomainen ensiaskel valmennusuralle. Tuossa saa kokemusta ja koulutusta, jolloin myöhemmin on valmis koulutetumpana tulemaan vastuuvalmentajaksi.

 Ammattikoulutetut valmentajat on kalliimpia ja niiden saatavuus rajoitetumpaa. Ihan ymmärrettävää, että nuo ovat sitten laajempaa vastuuta sisältävissä rooleissa. Joukkueen vastuuvalmentaja kuitenkin joutuu kiertämään kaikki pelit ja muut tapahtumat, jolloin useamman joukkueen vastuuvalmennus ei kovin helposti onnistu.

 Ihan kiva ajatus, että kulukorvauksilla koulutettuja valmentajia olisi monta kaikkiin joukkueisiin. Mutta kulukorvaukset on kyllä nimensä mukaisesti kulukorvauksia. Eli itse työ on edelleen täysin vapaaehtoispohjalta tehtävää. Ja mistä löydät noita lajista niin innostuneita koulutettuja valmentajia vapaaehtoistöihin useita jokaiseen junnujoukkueeseen? Ei niitä missään pystymetsässä kasva poimittavaksi.

 Eli kyllä tuo optimaalisin järjestely rahan ja osaamisen suhteen tulee varmasti jatkossakin olemaan se nykyään varmaan yleisin, että seurassa on kuukausipalkkaisia ammattivalmentajia, jotka tukevat kulukorvauksilla toimivia valmennuskoulutettuja vastuuvalmentajia, joilla on apunaan (kulukorvauksin toimivia) koulutettavia apuvalmentajia/vanhempia apuvalmentajina. Viimeisestä ryhmästä kasvaa niitä tulevaisuuden vastuuvalmentajia.

 Isompien seurojen kilpailullisemmassa päässä koulutettu/kouluttamaton-suhde/pelaaja varmaan kallistuu koulutettuun ja harrastepäässä kouluttamattomampaan. Pienemmissä seuroissa sattuma ratkaisee enemmän.


 Keskiluokkaiset vanhemmat varmaan maksavat sen mitä pyydetään, jotta lapsensa saa parasta mahdollista. Mutta kaikilla ei ole todellakaan tähän mahdollisuutta. Ja useimmissa seuroissa ei haluta, että vain taloudellisesti korkeammista lähtökohdista tulevilla lapsilla on mahdollisuus pärjätä jalkapallossa. Se taas vaatii vapaaehtoistyötä taustalle.


 Ja kyllä ne rahalla maksetut ja seuran nimeämät valmentajatkin niitä joukkueitaan mukanaan vie. Jos muuta luulee, niin ei ole kauaa kotimaista juniorijalkapalloilua katsellut.
 

[Elokuun Salama]

Kulukorvauksilla valmentavat oto-valmentajat on kyllä lähtöjään useimmiten entisiä isävalkkuja, joita homma on kiinnostanut niin paljon, että omien lasten jälkeenkin jääneet harrastukseen. Apuvalmentajaksi oman lapsen joukkueeseen on siis erinomainen ensiaskel valmennusuralle. Tuossa saa kokemusta ja koulutusta, jolloin myöhemmin on valmis koulutetumpana tulemaan vastuuvalmentajaksi.

...

 Ihan kiva ajatus, että kulukorvauksilla koulutettuja valmentajia olisi monta kaikkiin joukkueisiin. Mutta kulukorvaukset on kyllä nimensä mukaisesti kulukorvauksia. Eli itse työ on edelleen täysin vapaaehtoispohjalta tehtävää. Ja mistä löydät noita lajista niin innostuneita koulutettuja valmentajia vapaaehtoistöihin useita jokaiseen junnujoukkueeseen? Ei niitä missään pystymetsässä kasva poimittavaksi.

Lienee lajien välillä kulttuurieroja, sillä toisen lajin piirissä useat seuran puolesta värvätyt valmentajat ovat nuorehkoja - kenties vielä itsekin pelaavia - henkilöitä, joilla on pelitausta ja innostus lajia kohtaan. Valmentaminen on monelle harrastus, josta saa hieman korvausta. Osa saattaa jättää valmentamisen, kun opintojen jälkeen työelämä kutsuu tai oma perhe vie vapaa-ajan. Osa jatkaa myös pidempään. Ja ainakin pääkaupunkiseudulla tällä tavalla on onnistuttu haalimaan valmentajat kaikkiin joukkueisiin.

[Metsän poika]

Lienee lajien välillä kulttuurieroja, sillä toisen lajin piirissä useat seuran puolesta värvätyt valmentajat ovat nuorehkoja - kenties vielä itsekin pelaavia - henkilöitä, joilla on pelitausta ja innostus lajia kohtaan. Valmentaminen on monelle harrastus, josta saa hieman korvausta. Osa saattaa jättää valmentamisen, kun opintojen jälkeen työelämä kutsuu tai oma perhe vie vapaa-ajan. Osa jatkaa myös pidempään. Ja ainakin pääkaupunkiseudulla tällä tavalla on onnistuttu haalimaan valmentajat kaikkiin joukkueisiin.

Montako valmentajaa per lapsi koriksessa sitten jossain 11-13v ikäluokassa on ja montako lasta joukkueessa?

[Elokuun Salama]

Montako valmentajaa per lapsi koriksessa sitten jossain 11-13v ikäluokassa on ja montako lasta joukkueessa?

Tarkemmin tiedän yhdestä seurasta, jossa on käytännössä kaksi valmentajaa per joukkue. Joukkueiden pelaajamäärät luonnollisesti vaihtelevat, mutta tuossa ikäluokassa tyypillisesti max. 15 poikaa.

[Metsän poika]

Tarkemmin tiedän yhdestä seurasta, jossa on käytännössä kaksi valmentajaa per joukkue. Joukkueiden pelaajamäärät luonnollisesti vaihtelevat, mutta tuossa ikäluokassa tyypillisesti max. 15 poikaa.

Ei tuo nyt sitten kovinkaan ylivertaiselta systeemiltä koriksessa kuulosta. Operoivat varmaan koriksen koulutussysteemiä katsoen starttikoulutus - Taso I koulutuksella. Tuo vastaa suunnilleen futispuolen Futisvalmentajan startti - Ikävaihekoulutusta. Tuo koulutus niille isävalkuille pyritään hoitamaan, jotka apuvalmentajina toimivat.
 Se haastavampi on löytää joukkueisiin ne pari UEFA C- tai B-n suorittanutta, jotka vastuuvalmentajana toimivat. Koriksen valmentajakoulutuksessa vastaava Taso II.
 Tuon perusteella kuulostaa, että jalkapallossa noin keskimäärin on isompi valmennusryhmä taustalla. Toki enemmän niitä junnu-uran pelanneita jalkapallovanhemmista varmaan löytyy apuvalmentajiksi, kuin koriksesta.

[Alcala]

Joaquín Gómezin haastattelussa tuli hyvin esille kuinka Englannissa kuka tahansa vanhempi ei pääse jalkapallojoukkuetta valmentamaan, Gómezillakaan valmentajaksi pääseminen Englannissa ei ollut helppoa, vaikka oli alan koulutus takana. Haastattelun kohdassa 10.40 Gómez puhuu tästä asiasta. https://youtu.be/WhKvWHF1r94

[gv39]

Edellä on jo lähes kaikki olennainen jo sanottu.

Ketjun aloittajalle, kyllähän jos pelaajalla on lahjoja, niin pääsee ns. kovempaan isomman seuran joukkueeseen, jossa valmentajat on seuran puolesta.

Ns. kyläjoukkueilla on sitten tuo isävalkkuruletti, jossa valkku voi olla hyvä tai huono tai jotain siltä väliltä.
Ellei tilanne on jotenkin radikaalisti muuttunut viime vuosina, niin pikkuseuraan ei saa kurssit käynyttä valkkua edes rahalla.

[_1907_]

HIFK:ssa on ainakin valmentajat seuran puolesta. Junnupuoleen on muutenkin satsattu viime vuosina ja joukkueita taitaa olla kaikissa ikäluokissa.

Tämä onnistuu kun aloittavassa ikäluokassa on >15 pelaajaa.. tämän jälkeen täytyykin alkaa kysymään yleisöstä apukäsiä.

[newilled]

Tämä onnistuu kun aloittavassa ikäluokassa on >15 pelaajaa.. tämän jälkeen täytyykin alkaa kysymään yleisöstä apukäsiä.

No harvemmin aloittavassa ikäluokassa alle 15 pelaajaa on, eikä se ainakaan HIFK:ssa tarkoita että äidit ja isät valmentaa jos pelaajia on enemmän. Klubin kaupungosajoukkueissa asia ehkä niin että yksi vastuuvalmentaja ja loput valmentajat "vapaaehtoisia vanhempia" ....

[_1907_]

No harvemmin aloittavassa ikäluokassa alle 15 pelaajaa on, eikä se ainakaan HIFK:ssa tarkoita että äidit ja isät valmentaa jos pelaajia on enemmän. Klubin kaupungosajoukkueissa asia ehkä niin että yksi vastuuvalmentaja ja loput valmentajat "vapaaehtoisia vanhempia" ....

Klubin kaupunginosajoukkueissa kiitettävä määrä HJK Valmentaja-akatemialaisia vetämässä rasteja, plus tietysti kaupunginosavastaava & muutamia vanhempia jos tarvetta.