Jos olen ymmärtänyt keskusteluista, niin liigassa ei ole yhtään hyvää valmentaa.
Minusta ainakin Tikkurilan valmentaja Pauliina Miettinen tekee hyvää työtä.
Joukkue pelaa jalkapalloa, josta pidän ja lähestymistapa valmentamiseen on juuri sitä, mitä sen minusta pitääkin olla.
Haastattelun perusteella valmentaja opettaa pelaajille taktiikkaa sekä pelitilanteiden lukemista ja tulkintaa pelkästään tiettyjä kaavamaisesti opeteltuja malleja ja yhtä ryhmitystä laajemmin. Tämä myös näkyy kentällä. Pelaajat osaavat ratkaista tilanteita monipuolisesti ihan itse.
Kaikki tämä nuorille kotimaisille eteenpäin pyrkiville pelaajille ja lisäksi vielä niin, ettei tauluun tule 0-6 tappiota, joiden jälkeen suomalaisilla valmentajilla on tapana piiloutua pelaajakehityksen ja kehtysprosessin taakse. Kun vielä puheesta kuultaa aito innostus ja välittäminen pelaajista, ei juuri enempää voi valmentajalta toivoa.
Kun vertaa sitten moneen muuhun joukkueeseen, joilta on hankala välillä löytää edes niitä yhden ryhmityksen opeteltuja malleja, painii Miettinen valmentajana aivan eri sarjassa kuin suurin osa.
Eivät ne kaikki muutkaan mitään alta riman suorittajia ole. Tälle kaudelle esimerkiksi PK-35 Vantaa on päässyt minut yllättämään. Kamalan ja taktisesti naivin viime kauden jälkeen joukkueen peli on kehittynyt valtavan harppauksen. Ylipäätään Kansallista liigaa on nykyään ilo seurata, koska se pääosin näyttää jalkapallolta. Se on kasvaneen ja kehittyneen tyttöjen juniorijalkapallon ja koko liigan valmennuksen tason nousun ansiota. Miettinen on silti omassa kastissaan.
Lupaan ostaa Miettiselle oluen, kun joskus näen. En tosin edes tiedä, juoko olutta. Ostan silti.
