Tyttömaajoukkueet (U19, U18, U17,U16,U15)

[dembele]

Niin, ehkä 20/80-sääntö pätee suunnilleen tässäkin. Pelaajista, jotka herättivät oman huomioni 5-10 vuotta sitten yhdellä viidestä on ollut edellytykset ja motivaatiota päästä pitkälle. Puolestaan 4/5 niistä, jotka juoksivat 5vs5-vaiheessa valmentajansa rohkaisemina kentän päästä päähän maalintekoon ei ole tullut ns. mitään elleivät ole jopa lopettaneet.

[ManuRe]

Itse sanoisin että meidän T9-ikäluokassa jokaisella kilpatason pelaajalla on ihan hyvä sauma maajoukkuetasolle kunhan jaksaa vaan pelata sinne asti.

Millä perusteella sanot tämän? Oletko nähnyt monta eri ikäluokkaa että voit vertailla aiempiin? Oletko nähnyt kaikkia kilpajoukkueita ympäri Suomen? Tiedätkö moniko pelaa poikajoukkueissa?

[Patjantekijät]

T9 ja "kilpatason pelaajat"
Joku viisas joskus sanoi, että 5v5 peleissä voitaisiin puhua enemmän ja vähemmän juoksevista, sillä siitähän näissä peleissä hyvin pitkälle on kyse.

Jep. Joku reippaampi tyttö vetää koko kentän läpi vaikka veskarina ollessa.

[Nigel Kugelschfeir]

Millä perusteella sanot tämän? Oletko nähnyt monta eri ikäluokkaa että voit vertailla aiempiin? Oletko nähnyt kaikkia kilpajoukkueita ympäri Suomen? Tiedätkö moniko pelaa poikajoukkueissa?

Pelaajia one yksinkertaisesti niin vähän eikä monikaan ns iso seura saa se edes 5vs5-peliin kokoonpanoa kasaan niin voi helposti päätellä mikä tilanne on. Etenkin noista ykköstason pelaajista on pulaa ja nuo ketkä pelaa muualla yleensä raahataan mukaan myös oman ikäluokan  peleihin. Yleensä ne ei erotu kentällä mitenkään muista.

[elanalistadefutbol]

Aika usein se ongelma löytyy kun katsoo ihan rohkeasti peiliin tai vastaavasti jos joku katsoisi seuroissa peiliin. Osaaminen seuroissa on todella vaihtelevaa ja ymmärrys esimerkiksi sarjojen tasoista todella heikkoa. Otan konkreettisen esimerkin tämän vuoden Laura Kalmari-turnauksesta. Jos katsoitte turnausta niin kuinka monta laadukasta ottelua näitte tai miten perustelette sen, että toiseksi tulleen KaaPon parhaat pelaajat olivat 2010 tai jopa 2011 syntyneitä. Toinen iso ongelma seuroissa on harjoittelun määrä, sisältö ja laatu. Harjoitellaan liian vähän, niin määrällisesti kuin ajallisesti, voimaharjoittelua ei tehdä ollenkaan, vaikka murrosiässä tytöille äärimmäisen tärkeä osa-alue jo fyysisten muutosten vuoksi. Tämä luultavasti oli osittain syy myös meidän loukkaantumiseen. Lisäksi meidän kylällä on riittävästi pelaajia kahteen joukkueeseen, mutta joukkueet on jaettu puhtaasti sen mukaan, että kaikilla on kivaa. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli kilpailuun. Koska nämä nuoret oppivat kilpailemaan jos seuroissa ei kilpailla pelipaikoista ja sitten itketään kun ei mahduta johonkin maajoukkueeseen tai helmari joukkueeseen mukaan. Mielestäni Palloliitto antaa tällä hetkellä ihan väärää informaatiota kun esimerkiksi alueleireille valitaan ihan liian paljon pelaajia mukaan ja siitähän sekoaa alueen kolmostasoilla pelaavien tyttöjen ja vanhempien päät kun oletetaan mahdollisuuksia olevan pidemmällekkin.

Kilpailun puute on ison ongelma suomalaisessa tyttöjalkapallossa. Kilpailu on oikeasti muutakin kuin pelit. Jos oikeasti halutaan opettaa pelaajia kilpailemaan, silloin se valitettavasti tarkoittaa sitä, että treeneissä ei ole sekaryhmiä, vaan tasoryhmiä. Yksi kaunis päivä katselin pöllöpolun pelejä Eerikkilästä, joita nykyisin löytyy Veon ansiosta monesta joukkueesta, ja peleistä näki selvästi, että suomalaisissa seuroissa ei treeneissä tarvitse juurikaan kilpailla. Konkreettisin näyttö kilpailun puutteesta on ensimmäinen kosketus varsinkin kärkipään joukkueilla. Jos ja kun vastassa oli heikompia joukkueita, pallo pysyi jalassa eikä sen haltuun ottamisessa ollut mitään ongelmia, mutta kun vastakkain oli kärkipään joukkueita, totuus pelaajien todellisesta tasosta näkyi selvästi. Jos ja kun prässi oli lähellä eikä aikaa juurikaan ollut, pääsääntöisesti palloa ei saatu haltuun. Tämä taas kylmästi kertoo siitä, että pelaajat eivät arjessa joudu juurikaan kamppailemaan pallosta eivätkä he juurikaan joudu tilanteisiin, joissa tulee kova syöttö, joka pitäisi saada haltuun tai otettua kosketus johonkin suuntaan.

Nykyisessä pumpulivalmennuksessa kuulee nykyisin liian paljon höpinää siitä, että pelaajia ei saa laittaa ryhmiin, koska kukaan ei tiedä mitä pelaajista tulee. Kuten joku jo aikaisemmin kirjoitti, minä ja kaikki vuosia valmentaneet tiedämme, että kenellä on mahdollisuus johonkin ja kenellä ei ikinä ole mahdollisuuksia mihinkään. Siinä vaiheessa kun kirkasotsaisesti uskotaan johonkin idealistiseen kaikki huomioon ottavaan ajatukseen, niin samalla lyödään puukkoa selkään niille, joilla todennäköisesti olisi mahdollisuus johonkin, lyömällä nämä kaikki samaan ryhmään. Suomen osalta tämä valitettavasti ei koske junioreita, vaan se koskee myös kansallista liigaa. Muutaman kerran olen ollut pelaajan mukana ulkomailla tutustumassa johonkin seuraan, ja aina pelaaja on ensimmäisten treenien jälkeen sanonut, että tempo oli kovempaa kuin kansallallisen liigan joukkueen treenissä. Treenit nähneenä voin suoraan sanoa, että ne eivät rakenteeltaan ole sen kummemmat kuin Suomessa, mutta tempo treeneissä on kovempi. Mitä se tempo taas käytännössä tarkoittaa, nyt palaamme tuohon kilpailuun, eli koska pelaajat tappelevat samaan aikaan pelipaikasta, treenit ovat käytännössä yhtä kisaa koko ajan. Jokaisen pitää prässätä täysillä ja jokaisen taas pitää pystyä nopeasti liikuttamaan, suojaamaan tai syöttämään palloa, jotta ei sitä menetä. Jos pelaaja ei siihen pysty, silloin pallo karkaa jalasta aivan samalla tavalla kuin 12-14 -vuotiailla pöllöpolun peleissä.

Eli jos pelaajia todella halutaan kehittää ja skoutata, silloin suomalaisessa jalkapallossa pitäisi oikeasti uskaltaa tehdä ryhmiä, jotka palvelevat pelaajia. Myös heikommat pelaajat kehittyvät paremmin, jos treenaavat ryhmissä, joissa heillä on mahdollisuus onnistua pallon kanssa. Jostain kumman syystä Suomessa kilpailu on kirosana, ja valitettavasti sen puute on yksi isoimpia ongelmia pelaajien kehityksessä. Jos vertaa meidän toimintaa esimerkiksi Englantiin, jokainen voi mennä selaamaan tiktokeista ja muista sosiaalisista medioista kuinka 8-9 -vuotiaat tytöt laittavat videoita siitä, kuinka he allekirjoittavat sopimuksen Arsenalin, Manun, Cityn jne seurojen kanssa. Sieltä löytyy myös videoita, joissa tytöt ovat 8-9 -vuotiaina em. seurojen testeissä, mutta heitä ei seuraan ole valittu. Suomalaisiin verrattuna he tietävät pienestä pitäen mitä on kilpailu, toisin kun me.

Jotta kehitysehdotukset, joita toivottiin, ei unohdu, suomalaisessa jalkapallossa pitäisi jollakin keinolla antaa aina sen hetken ikäluokan parhaille aidosti mahdollisuus kilpailla. Jotta toimintaa saadaan paremmaksi, myös seurojen pitäisi kilpailla pelaajista ja skouttausta ei pitäisi pitää pelaajien ryöstämisenä. Esimerkkinä katselin eilen 13-vuotiaiden poikien Barca-Espanyol peliä, ja ko. pelin selostaja mainitsi yhdestä pelaajasta, että hän oli lähtöisin Saksasta. Oli pelannut PSV:n akatemiassa, josta hänet oli 12-vuotiaana skoutattu Barcaan. Esimerkki on kaukana suomalaisen tyttöjalkapallon arjesta, mutta se kertoo sen kylmän tosiasian, että ei ulkomailla olla niin naiveja, että he kuvittelisivat pystyvänsä tekemään kaikista pelaajista jotain ja kaikilla pelaajilla on mahdollisuus tulla joksikin. Valitettavasti asia ei ole näin, joten Suomessakin pitäisi joskus päästä eroon lapsellisista ja idioottimaisista kuvitelmista.

[dembele]

Jostain kumman syystä Suomessa kilpailu on kirosana, ja valitettavasti sen puute on yksi isoimpia ongelmia pelaajien kehityksessä.

No mitä ihmettä sitten ovat ne puheet kilparyhmistä ja kilpailemisesta peliajan saamiseksi? Ei kai vaan ole niin että peliaika "ansaitaan" käytännössä (vanhempien) suhteilla ilman todellista kilpailua?

[Nigel Kugelschfeir]

Nämä on näitä Palloliiton ideoita että 5vs5-vaiheessa on kilpajoukkueita jotka ei saa kilpailla ja turnauksissa ei vielä kakkos-kolmosluokkalaiset saa pelata mistään. Sitten on vanhempia joiden mielestä se oma lapsi on maailman paras jonka pitäisi saada aina pelata kilpajoukkueessa ja jos ei saa niin mää en ala ja lähdetään naapuriseuraan. Pelaajista kun on puutetta niin sinne ykköstasolle päätyy lopulta monen tasoista vipeltäjää mutta ne pari ylikylän pelaajaa voi kuitenkin voittaa pelit niin aletaan kuvitella liikoja ja mopo keulii.

[Reipas101]

Miten palloliitossa seurataan näitä 2010 syntyneitä? Kaikkihan eivät pelaa edes omassa ikäluokassa, vaan monet pelaavat vuotta tai kahta vanhempien sarjassa. Jotkut huhupuheiden mukaan pelaavat myös naisissa. Käydäänkö näitä pelejä laisinkaan katsomassa livenä?

[dembele]

Live se on videokin. Eikä huolta, aika monasti juuri ne ikäisiään vaativammissa (vanhempien tyttöjen/naisten tai ainakin joskus aiemmin jopa poikien) sarjoissa pelaavat ylittävät tarkkailijoiden uutiskynnyksen muita helpommin - saattaa olla että joku pelaajan taustoista tosin vinkkaa. Enkä sitten tiedä miten taitotasoa voi suoraan vertailla omanikäisissä samalla paikalla pelaaviin talentteihin mutta scouttaus on tiedettä ja edellyttää tiedolla johtamista.

[Tekonurmi]

Tykkää tai ei mutta kiva että jaksat väsätä meille, jotka pidämme listoja mielenkiintoisina! Harmi ettei foorumisoftassa ilmeisesti ole mahdollisuutta peukutella viestejä.

Olisiko mahdollista myös lisätä postaukseen linkki edelliseen saman ikäluokan listaukseen - mikäli sellaisen olet tehnyt - niin vahvistuu toivottavasti etteivät valinnat ole niin kivenhakattuja kuin jotkut kuvittelevat? Loukkaantumiset, kuntoutumiset, myöhemmin tarkkailijoiden haaviin jääneet ja/tai taantuneet jne. on todennäköisesti hyvin huomioitu. Tietysti joku toinenkin enemmän aihepiiriä tunteva voisi myös tietää listan pelaajien pääasiallisia pelipaikkojakin ja ilmoitella niitä sinulle yksityisviestillä listan täydentämiseksi...

Kiveenhakatut maajoukkueet jossain määrin urbaani legenda? Ehkä. Kävin läpi tämän viimeksi mainitun U17 ikäluokan Palloliiton tiedotteet ja niissä ikäluokan maajoukkueeseen nimetyt pelaajat, joko suoraan tai varalta mukaan tulleet. Eli maajoukkueleireille, peleihin ja turnauksiin nimetyt pelaajat. Tämän ikäluokan osalta näitä pelaajia on 51 kappaletta. Mikäli Pitkäkankaan U18 tiedotteeseen on uskominen, voidaan ajatella, että U18 ja U19 vaiheessa mukaan nousee vielä myöhemmin kehittyviä pelaajia eli arviona voidaan sanoa, että n. 50 pelaajaa ikäluokasta kiertää ikäluokkamaajoukkueessa. Tietysti pelaajilla on erilaisia rooleja ja vastuuta tulee eri määrin mutta ainakin tuo lukema kuulostaa siltä, että mahdollisuuksia annetaan ihan hyvälle määrälle pelaajia. Tämän lisäksi on sitten vielä alueturnauksia, leirejä sun muita malliryhmiä, mikä varmaankin tuplaa tai triplaa pelaajamäärän. Tästäkin varmasti liitolta löytyy tarkempaa dataa ja joku sen ehkä osaa kaivaa esiinkin.

Jalkapalloa ammattinaan ulkomailla tulee harjoittamaan noin 5-10 pelaajaa per ikäluokka (täysin karkea arvio perustuen 00-04 ikäluokkiin). Määrä saattaa nousta näiden nuorempien ikäluokkien myötä, kun mahdollisuuksia on enemmän. Mukaan en laske Yhdysvaltain yliopistosarjassa pelaavia, jotka tosiasiassa maksavat osittain pelaamisestaan opiskelujen vuoksi. Myös sen johtopäätöksen voi vetää, että näistä n. 50 ikäluokan maajoukkuepelaajasta kaikki eivät tule yltämään Kansallisen Liigan tasolle. Sen osalta lukumääriä on hankalampi arvioida. Tästäkin varmaan löytyy jotain dataa.

Ajatuksen tasolla pelaajia pitäisi olla tarkkailun piirissä hyvä määrä siihen suhteutettuna, kuinka paljon heitä lopulta päätyy ammattilaiseksi tai hyvin lähelle ammattilaisuutta.

edit. lukumäärä korjattu. pelaajia tiedotteiden perusteella 51 kpl

[Ken-guru]

Kiveenhakatut maajoukkueet jossain määrin urbaani legenda? Ehkä. Kävin läpi tämän viimeksi mainitun U17 ikäluokan Palloliiton tiedotteet ja niissä ikäluokan maajoukkueeseen nimetyt pelaajat, joko suoraan tai varalta mukaan tulleet. Eli maajoukkueleireille, peleihin ja turnauksiin nimetyt pelaajat. Tämän ikäluokan osalta näitä pelaajia on 51 kappaletta.
...
Myös sen johtopäätöksen voi vetää, että näistä n. 50 ikäluokan maajoukkuepelaajasta kaikki eivät tule yltämään Kansallisen Liigan tasolle. Sen osalta lukumääriä on hankalampi arvioida. Tästäkin varmaan löytyy jotain dataa.

Ajatuksen tasolla pelaajia pitäisi olla tarkkailun piirissä hyvä määrä siihen suhteutettuna, kuinka paljon heitä lopulta päätyy ammattilaiseksi tai hyvin lähelle ammattilaisuutta.

edit. lukumäärä korjattu. pelaajia tiedotteiden perusteella 51 kpl

Hyvä pointti on kyseenalaistaa "totuus", että kierrätystä ei ole. On vaikea antaa joku pelaajamäärä milloin kierrätystä on ollut paljon ja milloin vähän. Etenkin nyt se on vaikeaa, kun ei voi tietää, että miten olet tuohon 51:een pelaajaan päätynyt. Jos olet huomioinut erilaiset maajoukkueleirit, niin silloinhan yhdellä maajoukkueleirillä voi olla jopa yli 30 pelaajaa. Kun loukit lasketaan mukaan, niin yhdelle maajoukkueleirille on voitu kutsua työlukuna noin 35 pelaajaa. Jos olet huomioinut vain panokselliset maaottelut, niin silloin 51 kuulostaa isolta luvulta. Jos maajoukkuetoiminta kestää yhdellä ikäluokalla noin viisi vuotta, niin ei tuo 50 pelaajaa ole mielestäni mahdottoman paljon verrattuna yhden tapahtuman 35 pelaajaan, jos kohta ei mahdottoman vähänkään. Ehkä se sitten on ihan balanssissa.

Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että onko järkevää ensimmäisestä maajoukkueikäluokasta poimia muutama pelaaja, joita kierrätetään pitkin Euroopan akatemioita. Löytyisikö samalle rahalle joku toinen käyttötarkoitus, joka palvelisi laajempaa joukkoa pelaajia ja joka voisi jopa olla julkinen?

Ei liity asiaan, mutta itse ajattelen, että kaikilla 06-syntyneillä ikäluokan maajoukkuepelaajilla olisi niin halutessaan paikka Kansallisessa liigassa. Paikka ei välttämättä  olisi mestarisuosikkijoukkueiden avauksessa, mutta jossain liigajoukkueessa kuitenkin. Jotkut pelaajat silti valitsevat mieluummin ison roolin ykkösessä kuin pienen roolin liigassa.

[dembele]

Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että onko järkevää ensimmäisestä maajoukkueikäluokasta poimia muutama pelaaja, joita kierrätetään pitkin Euroopan akatemioita. Löytyisikö samalle rahalle joku toinen käyttötarkoitus, joka palvelisi laajempaa joukkoa pelaajia

Tässäpä se asian ydin onkin. Periaatetasolla aluevalmentaja- ja talenttivalmentajatoiminta tuntuisi ainakin itsestäni sellaiselta että suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti toteutettuna se palvelisi nimenomaan (vuosikerrasta riippumatta) laajempaa joukkoa kehittymiskykyisiä pelaajia sekä heidän kehittymishaluisia seuravalmentajiaan, mutta mitenkähän sitten on noin niinkuin Palloliiton omasta mielestä käytännössä mennyt kun on kotikisojen varjolla haluttu kehittää tällainen uusi prosessi ja kertaluontoinen projekti...

Toisin sanoen mikähän nykysysteemissä Palloliiton mielestä mättää niin ettei riittävälle määrälle palaajia olisi saatu tuotettua täysin samaa palvelua ja luotua kehittymisedellytyksiä kuin mitä nyt tällä kolmen vuoden yhden miehen projektilla haetaan?

[Kentän laidalta]

Jos otetaan alueellisesti asiaa tarkasteluun, niin vain etelä/pääkaupunkiseudulta on mahdollista saada yhtä joukkuetta enempää tällaisia lapsivaiheen kilpajoukkueita.
Se on ainoa alue jossa massaa on riittävästi.
Jos otetaan esimerkiksi T09-ikäluokka niin Lounais-Suomesta ei 2017-2018 olisi löytynyt 8-9-kilpatason pelaajaa vaikka kaikki seurat olisi käyty läpi. Pari yksilöä tuolloin oli joilla olisi se ollut. Nämäkin oli sopivasti ripoteltu eri joukkueisiin ja ikäluokkiin.
Mihin seuraan nämä pelaajat olisi scoutattu? Lounais-Suomessa ei aikuistasolla korkealla olevissa seuroissa oikeasti panostettu tyttöfutikseen ollenkaan.
Parissa seurassa valmentajat vaihtui vuoden-parin välein ja valmentajiin panostettiin kuin harrastajiin.
Isoin seura piti kulissia yllä lähes jatkuvilla valmentaja hauilla, rahaa ei palkkauksiin kuitenkaan ollut joten ketään ei palkattukaan. Pöllöliitto ajoi tähän jatkuvaan hakuun seuratasovaatimuksillaan, joita seura pyrki täyttämään.

[Tekonurmi]

Hyvä pointti on kyseenalaistaa "totuus", että kierrätystä ei ole. On vaikea antaa joku pelaajamäärä milloin kierrätystä on ollut paljon ja milloin vähän. Etenkin nyt se on vaikeaa, kun ei voi tietää, että miten olet tuohon 51:een pelaajaan päätynyt. Jos olet huomioinut erilaiset maajoukkueleirit, niin silloinhan yhdellä maajoukkueleirillä voi olla jopa yli 30 pelaajaa. Kun loukit lasketaan mukaan, niin yhdelle maajoukkueleirille on voitu kutsua työlukuna noin 35 pelaajaa. Jos olet huomioinut vain panokselliset maaottelut, niin silloin 51 kuulostaa isolta luvulta. Jos maajoukkuetoiminta kestää yhdellä ikäluokalla noin viisi vuotta, niin ei tuo 50 pelaajaa ole mielestäni mahdottoman paljon verrattuna yhden tapahtuman 35 pelaajaan, jos kohta ei mahdottoman vähänkään. Ehkä se sitten on ihan balanssissa.

Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, että onko järkevää ensimmäisestä maajoukkueikäluokasta poimia muutama pelaaja, joita kierrätetään pitkin Euroopan akatemioita. Löytyisikö samalle rahalle joku toinen käyttötarkoitus, joka palvelisi laajempaa joukkoa pelaajia ja joka voisi jopa olla julkinen?

Ei liity asiaan, mutta itse ajattelen, että kaikilla 06-syntyneillä ikäluokan maajoukkuepelaajilla olisi niin halutessaan paikka Kansallisessa liigassa. Paikka ei välttämättä  olisi mestarisuosikkijoukkueiden avauksessa, mutta jossain liigajoukkueessa kuitenkin. Jotkut pelaajat silti valitsevat mieluummin ison roolin ykkösessä kuin pienen roolin liigassa.

Tässä asiassa otteeni oli pikemminkin toteava (tai se oli ainakin tarkoitus). Tuo 51 eri pelaajaa on noukittu Palloliiton ko. ikäluokkaa koskevista julkisista tiedotteista, kun pelaajia on nimetty leireille, peleihin ja turnauksiin. Ei sen tarkempaa statistiikkaa. En osaa sanoa, mikä edes voisi olla hyvä määrä pelaajia, joita tulisi aina ikäluokassa kierrättää. Olisiko esimerkiksi parempi jos pelaajia kiertäisi maajoukkueen mukana 80 tai 100 kappaletta. Saataisiinko vieläkin suuremmalla massalla enemmän pelaajia kohti kansainvälisiä kenttiä. Ja missä vaiheessa eteen tulee resurssien aiheuttama ongelma ja se että yhteisiä tapahtumia on kuitenkin vähän. Lähinnä vertailukohtana tähän -10 syntyneiden 30 pelaajan talenttiryhmään, josta on tarkoitus koulia kansainvälisen tason pelaajia. Ainakin tiedotetta luin siten, että kansainvälisen tason toiminta ja kentät ovat tavoitteena. Viittauksella Kansalliseen Liigaan nousevista pelaajista ei ollut tarkoitus vähätellä ketään tai mitään ikäluokkia, vaan tämäkin vain toteamuksena jos lopulta pääsarjamme toimii kasvattajasarjana ja pelaajia on tarkoitus saada myös liigasta eteenpäin. Kansainvälisissä peleissä ja kentissä tuntuu pääpaino olevan näissä palloliiton sanomissa.

Kahdeksan joukkueen kansallisessa liigassa voisi arvioida pelaavan 200 pelaajaa ja jos ikäluokasta 50-60 pelaajaa on majustatuksen pelaajia niin siihen nähden voisi siis arvioida, että paikkoja liigassa ei riitä tulevaisuudessa kaikille. Ja nuorille aivan varmasti Kansallinen Ykkönen on oikein oivallinen taso myös.

[Nigel Kugelschfeir]

Jos otetaan alueellisesti asiaa tarkasteluun, niin vain etelä/pääkaupunkiseudulta on mahdollista saada yhtä joukkuetta enempää tällaisia lapsivaiheen kilpajoukkueita.
Se on ainoa alue jossa massaa on riittävästi.
Jos otetaan esimerkiksi T09-ikäluokka niin Lounais-Suomesta ei 2017-2018 olisi löytynyt 8-9-kilpatason pelaajaa vaikka kaikki seurat olisi käyty läpi. Pari yksilöä tuolloin oli joilla olisi se ollut. Nämäkin oli sopivasti ripoteltu eri joukkueisiin ja ikäluokkiin.
Mihin seuraan nämä pelaajat olisi scoutattu? Lounais-Suomessa ei aikuistasolla korkealla olevissa seuroissa oikeasti panostettu tyttöfutikseen ollenkaan.
Parissa seurassa valmentajat vaihtui vuoden-parin välein ja valmentajiin panostettiin kuin harrastajiin.
Isoin seura piti kulissia yllä lähes jatkuvilla valmentaja hauilla, rahaa ei palkkauksiin kuitenkaan ollut joten ketään ei palkattukaan. Pöllöliitto ajoi tähän jatkuvaan hakuun seuratasovaatimuksillaan, joita seura pyrki täyttämään.

Ei niitä nyt PK-seudullakaan liikaa ole. Aika harva saa ykköstasolle joukkuetta ilman että tarvii yhdistellä ikäluokkia tai sitten joutuu ottamaan mukaan harrastepelaajia. Tasoerot joukkueen sisällä voi olla aika isot ja joillekin tuo ykköstasokaan ei välttämättä takaa sitä että pelissä olisi haastetta. Yksi ongelma on siinä että ikäkuokilla ei ole jatkuvuutta. Jollain voi olla hyvä T9-joukkue mutta T8-joukkuetta ei joko ole tai siinä on muutama pelaaja.

Monelle pienemmälle seuralle voisi olla ihan hyvä profiloitua tyttöpuolelle kun poikien puolella ei oikein kilpailussa pärjätä eikä isojen seurojen toimintakaan kovin ihmeellistä ole tytöissä.

[Sun mutsis]

Monelle pienemmälle seuralle voisi olla ihan hyvä profiloitua tyttöpuolelle kun poikien puolella ei oikein kilpailussa pärjätä eikä isojen seurojen toimintakaan kovin ihmeellistä ole tytöissä.

Toinen vaihtoehto on ymmärtää, että tyttöjen "luonnollinen määrä"  (ei takerruta tähän) jalkapallossa on noin neljännes tai kolmannes pojista. Monen pienen seuran kannattaisi tehdä melko varhaisessa vaiheessa yhteistyötä toistensa kanssa tai miettiä, kannattaako meidän edes olla mukana tyttöpuolella, mikäli lähinaapurissa on tällainen tyttöfutikseen profiloitunut seura.

Maaseudun ongelmia tämä ei ratko - vaatii riittävän tiiviin väestön.

[Sun mutsis]

Jos otetaan esimerkiksi T09-ikäluokka niin Lounais-Suomesta ei 2017-2018 olisi löytynyt 8-9-kilpatason pelaajaa vaikka kaikki seurat olisi käyty läpi. Pari yksilöä tuolloin oli joilla olisi se ollut. Nämäkin oli sopivasti ripoteltu eri joukkueisiin ja ikäluokkiin.
Mihin seuraan nämä pelaajat olisi scoutattu? Lounais-Suomessa ei aikuistasolla korkealla olevissa seuroissa oikeasti panostettu tyttöfutikseen ollenkaan.
Parissa seurassa valmentajat vaihtui vuoden-parin välein ja valmentajiin panostettiin kuin harrastajiin.
Isoin seura piti kulissia yllä lähes jatkuvilla valmentaja hauilla, rahaa ei palkkauksiin kuitenkaan ollut joten ketään ei palkattukaan. Pöllöliitto ajoi tähän jatkuvaan hakuun seuratasovaatimuksillaan, joita seura pyrki täyttämään.

Palloliitto voisi näiden talenttihömpötysten sijasta tukea Lounais-Suomen seurojen (lue: Tepsin tunarit) retuperällä olevaa lapsivaihetta. 5v5-kentillä ne massat ja perusliikunnalliset/-pallotaidot tehdään tai ihan viimeistään joskus 10-12 -vuotiaana. Talenttivaiheessa on jo liian myöhäistä. Varsinais-Suomessa on kuitenkin jotain puoli miljoonaa ihmistä ja väkiluku on aivan riittävä.

[Nigel Kugelschfeir]

Toinen vaihtoehto on ymmärtää, että tyttöjen "luonnollinen määrä"  (ei takerruta tähän) jalkapallossa on noin neljännes tai kolmannes pojista. Monen pienen seuran kannattaisi tehdä melko varhaisessa vaiheessa yhteistyötä toistensa kanssa tai miettiä, kannattaako meidän edes olla mukana tyttöpuolella, mikäli lähinaapurissa on tällainen tyttöfutikseen profiloitunut seura.

Maaseudun ongelmia tämä ei ratko - vaatii riittävän tiiviin väestön.

Nythän se joukkueiden karsinta tapahtuu siirtymässä 8vs8-vaiheeseen kun pelaajat ei  enää riitä.

[Slither54]

Tässäpä se asian ydin onkin. Periaatetasolla aluevalmentaja- ja talenttivalmentajatoiminta tuntuisi ainakin itsestäni sellaiselta että suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti toteutettuna se palvelisi nimenomaan (vuosikerrasta riippumatta) laajempaa joukkoa kehittymiskykyisiä pelaajia sekä heidän kehittymishaluisia seuravalmentajiaan, mutta mitenkähän sitten on noin niinkuin Palloliiton omasta mielestä käytännössä mennyt kun on kotikisojen varjolla haluttu kehittää tällainen uusi prosessi ja kertaluontoinen projekti...

Toisin sanoen mikähän nykysysteemissä Palloliiton mielestä mättää niin ettei riittävälle määrälle palaajia olisi saatu tuotettua täysin samaa palvelua ja luotua kehittymisedellytyksiä kuin mitä nyt tällä kolmen vuoden yhden miehen projektilla haetaan?

Niin kyllähän tämä ennen kaikkea omaan silmäänkin on tietynlainen ilmoitus siitä, että toiminnan laatu eri tasoilla ei ole riittävää. Toki eipä niitä ikäluokkia EM-kisoissa ole hirveästi meillä ollut, vaikka niihin pääseminen nyt on kohtuullisen vaikeaa. Nyt, kun kisat on Suomeen saatu, niin ei tietenkään haluta näyttää ihan heittopussilta, joten jotain pitää keksiä. Siihen voidaan sitten heitellä kaikenlaisia kivoja juttuja mausteeksi ja samalla pyritään pelastamaan omaa naamaa, kun ei otettaisi ihan pelkästään vastaan kaikkia matseja omissa kotikisoissa.

Jos meillä on tavoite rakentaa tästä 30 hengen ryhmästä meille kotikisoihin pätevä avauskentällinen, niin silloin projekti on varmasti ihan pätevä. Keskimäärin jokaiselle yksittäiselle pelipaikalle saadaan se kolme pelaajaa kilpailemaan pelipaikasta ja näistä varmasti saadaan koulittua ihan pätevä pohja pelaamiselle. Jos taas panostettaisiin oikeasti siihen joukkueeseen, niin tuo extraraha voitaisiin laittaa ihan yksinkertaisesti määrälliseen ja laadulliseen maajoukkuetapahtumien lisäämiseen niin, että meillä olisi esimerkiksi enemmän omia kotimaan tapahtumia, joissa pelaajia on se kolmisenkymmentä (en tiedä onko kovin realistista liikutella ulkomaisia joukkueita vastuksiksi nykyistä kovin paljon enemmän). Erona on kuitenkin se, että se 30 pelaajan ryhmä ei olisi lukittuna, kuten ei majuvalinnatkaan ole. Näin mukaan mahtuisi siis varmasti lähes kaikki näytönpaikkansa ansainneet ja toisaalta tapahtumien lisäämisen kautta pelaajia opitaan tuntemaan paremmin ja toisaalta joukkueen peliä yhdessä kehittämään enemmän. Tällöin ei tule mitään tiukan rajaamisen tuomia ongelmia tai sitä keskustelua, kun lopulliseen maajoukkueeseen mahtuu pelaajia tämän special-ryhmän ulkopuolelta.

Ulkomaanreissut on aina kivoja kokemuksia, mutta aika vaikea sieltä on vaatimustasoa tänne tuoda edes yksittäisten pelaajien realisaatioiden kautta. Eiköhän sitä ulkomaanportit aukene, mikäli siellä EM-kisoissa onnistumisia tule sekä yksilö, että joukkuetasolla.