Maajoukkueen kenraaliharjoitus: Pe 4.6. Suomi-Viro klo 19

[coelb]

DOSilta tuli tosiaan pari hyvää, kovaa, linjoja puhkovaa syöttöä heti kentälle tulon jälkeen. Vastaavia en muista muilta puolustajilta nähneeni. Tässä vaiheessa olin varma, että kaveri varmisti paikkansa avauksessa.

Tämän jälkeen Paukku nostettiin kärkeen ja DOSin tehtävänä oli laittaa tälle pitkää päähän, joko jalalla tai rajaheittäen. Nämä menivät kaikki harakoille. Tässä vaiheessa aloin empimään tuon avauspaikan suhteen.

Veikkaisin, että puolustussuuntaan kuitenkin luotettavampi ja paremmin eteenpäin puolustava Väisänen avaa. DOS on sitten hyökkäävämpi vaihtoehto penkiltä, avauspelinsä sekä erikoistilanne”pelotteen” johdosta.

[Hunaja]

Voitko kertoa aikaleimat eilisestä lähetyksestä niin pääsee näkemään nämä linjoja puhkovat syötöt, jos kaltaiseni asiantuntija pystyy niitä ymmärtämään.
Ja jep, harvemmin Toivion harhasyöttöjä noteerataan, koska perus suoritustaso on sen verran kova että muutama harhasyöttö ei paljon paina siinä kohtaa. Kuten taas DOS:in tilanteessa jossa suoritustaso matelee joukkueen keskitason alapuolella, siinä alkaa muutama harhasyöttö jo näkyä kun mitään hyvää mainittavaa ei kaverin pelistä löydy.

Ja kyllä, ennakkokäsitykseni esim Schüllerista on se että miehen pelaaminen on kasa paskaa, mutta eilen ihan ok peli. Kannattaa myös sinun katsoa pelejä ilman HJK-laseja, vaikka se on kiva että Veikkausliigastakin on pelaaja mukana, olkoonkin se kuinka paska tahansa

https://www.iltalehti.fi/jalkapallon-em-2021/a/dd92737b-bb55-4538-bba0-09f0b6b1e742


Iltalehden, ammatikseen futista seuraava ja tästä kirjoittava toimittaja näemmä tehnyt samat havainnot. Laita vaikka sähköpostia hänelle, mikäli sieltä löytyisi kiinnostusta lähteä kaivamaan. Tai sitten voit itse katsoa uusiksi toisen puoliajan.

Toivio saa siis syötellä harhasyöttöjä, mutta Toiviota heikomman O'Shaughnessyn puolestaan odotetaan syöttelevän virheettömästi. Selvä.

HJK-kannattamisella ei ole mitään tekemistä Suomen maajoukkuetta seuratessani. Kaiken lisäksi tuolta löytyy yhdeksän pelaajaa, joilla on Klubi-taustaa ja mahdollisesti muutama, joilla sitä saattaa tulevaisuudessa olla. HJK-lasit eivät myöskään vaikuta siihen, että voi todeta DOSin esiintyneen eilisessä ottelussa paremmin kuin Leo Väisänen, jonka kanssa käyvät kamppailua kolmannen topparin paikasta EM-kisoissa. Kuten ei myöskään siihen, että kykenisi seuraamaan matseja muutenkin kuin öyhöttäen ja kaikki paskaksi haukkuen, etenkin ne, joiden on jo ennen ottelua päätetty olevan paskoja.

[qCc]

En ole itse kenellekkään kenkää huudellut.
Kerro toki milloin saa olla pettynyt?
Kyllä se aika paskaa on, jos peli on tuon näköistä. Ei saada maalipaikkoja edes viroa vastaan. Vaikka kuinka selität harjoitushöntsästä niin kyllä ne silti pitäisi pelata ihan niinkuin kaikki muutkin. Ei ammattilaiset lähde otteluun asenteella ”ihan sama” tai jos lähtee niin se on jo huolestuttavaa.

Kyllä sinä saat huolestua, eikä tarvitse ottaa huomioon eilisen pelin tuloksen merkityksettömyyttä, mutta eipä siitäkään tarvitse närkästyä, jos forumilla kaikki eivät jaksa lähteä kauhistelujunan kyytiin mukaan.

Tuskin kukaan lähti "ihan sama" asenteella otteluun, mutta ymmärrät varmaan, ettei siellä menty jokaiseen tilanteeseen täysillä.

[Hunaja]

En ole itse kenellekkään kenkää huudellut.
Kerro toki milloin saa olla pettynyt?
Kyllä se aika paskaa on, jos peli on tuon näköistä. Ei saada maalipaikkoja edes viroa vastaan. Vaikka kuinka selität harjoitushöntsästä niin kyllä ne silti pitäisi pelata ihan niinkuin kaikki muutkin. Ei ammattilaiset lähde otteluun asenteella ”ihan sama” tai jos lähtee niin se on jo huolestuttavaa.

Voit olla pettynyt ihan koska haluat ja mistä syystä tahansa. Ihan pikkuasioista ei kuitenkaan kovin pahasti kannata pettyä tai voi elämä käydä pidemmän päälle raskaaksi. Eilisen ottelun perusteella en kuitenkaan suosittele lähteä ylireagoimaan.

Belgia höntsäsi eilen kotonaan tasan Kreikkaa vastaan pelissä, jossa tasoero kotijoukkueen hyväksi oli vielä suurempi kuin Suomen ja Viron välillä. Uskoisin, että tuolla kuitenkin osataan erottaa harjoitusottelun ja panoksellisen ottelun ero.

[Krishito]

Semmoinen huomio myös, että seuraavaksi voisi antaa Lappalaisen yrittää tuoda penkiltä jotain Taylorin sijasta. Soiri hyökkää hyvin, missasin itse pikkutilanteen mutta ilmeisesti vähän hakemista puolustamisen kanssa, kuten olettaa saattaa. Forss ja Jolle yhdessä kentällä raahaavat maaliodottaman aika alas. Hyökkäysten rakentelun vuoksi pakko olla pelaavampi pelaaja Pukin vierellä, Lod, Valakari tai Jensen. Parkenilla voisi kokeilla taitotason maksimointia Schüllerin, Valakarin ja Lodin ollessa samaan aikaan kentällä Pukin kanssa. Rive toki tietää varmaan parhaiten, kannattaisiko tuolla lähteä vai kenties ottaa Kauko kentälle rouhimaan.

                     Pukki  Jensen
Lappalainen Schüller Kamara Lod

Uronen Arajuuri Toivio Raitala
                       Hradecky

4-4-2 puolustuspäähän oikein roolitettuna kuulostaisi jopa lupaavalta. 3-5-2:ssa Suomella on määrällisesti vähemmän hyvän taitotason keskikenttiä ja hyökkääjiä, joten pelisysteemin olisi todellakin toimittava hyvin. Muussa tapauksessa peliä vie todennäköisemmin vastustaja.

[Rivimies]

Kyllä sinä saat huolestua, eikä tarvitse ottaa huomioon eilisen pelin tuloksen merkityksettömyyttä, mutta eipä siitäkään tarvitse närkästyä, jos forumilla kaikki eivät jaksa lähteä kauhistelujunan kyytiin mukaan.

Tuskin kukaan lähti "ihan sama" asenteella otteluun, mutta ymmärrät varmaan, ettei siellä menty jokaiseen tilanteeseen täysillä.

Ei tietenkään täysillä tilanteisiin. Eestin pojat sensijaan pelasi aika kovaa, mutta pientä yrittämistä olisi ollut hyökkäyspäässä kiva nähdä. Lod oli selvästi darrassa tai sitten humalassa niinkuin Kamara ja lähes kaikki muut.

[trendkiller]

Osa kannattajista pehmustelee aina tuota backejalista. Täysiä lampaita kaikki paitsi Luke ja Pukki. Harjoitushöntsäsäkin asenne pitää olla sata, mutta nyt mukanaolo ja kivat naurut korttiringissä riittää. Silitellään päitä taas viikon päästä.

[BiriBiri]

            Pohjanpalo  Pukki

  Lod  Kamara  Lam  Jensen


  Uronen Arajuuri  Ivanov  Raitala

                Hradecky

Eilisen perusteella lähtisin näin. Lod ja Jensen voivat lähteä myös päinvastoin. Pääasia, että saadaan toimiva, pelaava, peliälykäs keskikenttä.

[Hasan Sas]

DOSilta aika kaksijakoinen puoliaika. Alku oli hyvää tekemistä, loppu sitten (paineen alla?) epätoivoisen oloista roiskimista. Silti toi selvästi erilaisen ja pallollisemman vaihtoehdon Väisäseen verrattuna, joka ei tarjonnut hyökkäyssuuntaan juuri mitään. Muutama avaava syöttö napsahti oikein mukavasti kohteeseensa ja osa meni vituiksi. Samahan se on Toivion ja kenen tahansa muun pallollisen topparin vastaavien pitkien syöttöjen kanssa. Ei kai kukaan oleta, että nuo joka kerta onnistuisivat.

DOS pääsi heittämään kaksi (vai montako niitä oli?) pitkää rajaheittoa, joista ei saatu aikaan yhtään mitään. Toinen vielä epäonnistui heittona täysin. Sitä kyllä ihmettelin, miksei DOS käynyt heittämässä oikealta laidalta läheltä päätyä tullutta rajaheittoa, vaan sen heitti Raitala lyhyenä. Olisi ollut pitkän heiton kannalta huomattavasti paremmasta paikasta kuin kumpikaan DOSin omalta laidalta lähtenyt heitto. Tietty nämä tilanteet ovat puolustussuuntaan aikamoinen riski, kun kaikesta näkee, ettei näitä ole juurikaan harjoiteltu. Sama se on ollut Klubinkin matseissa, kun sijoittuminen boksissa on ollut aikamoista hakemista ja käytännössä aina vaatii DOSin ohjeistusta.

Ja joo tiedän, että suosikkijoukkueen kohdalla lukee HJK.

[Hevone]

            Pohjanpalo  Pukki

  Lod  Kamara  Lam  Jensen


  Uronen Arajuuri  Ivanov  Raitala

                Hradecky

Eilisen perusteella lähtisin näin. Lod ja Jensen voivat lähteä myös päinvastoin. Pääasia, että saadaan toimiva, pelaava, peliälykäs keskikenttä.

Juu ja näin Pohjanpalolta jotain pelejä missä voitti pääpalloja, laitetaan se toppariksi.

[Hunaja]

Tietty nämä tilanteet ovat puolustussuuntaan aikamoinen riski, kun kaikesta näkee, ettei näitä ole juurikaan harjoiteltu. Sama se on ollut Klubinkin matseissa, kun sijoittuminen boksissa on ollut aikamoista hakemista ja käytännössä aina vaatii DOSin ohjeistusta.

Hankala näitä on toisaalta myöskään liikaa harjoitella ja hinkata ihan jo sen vuoksi, että kyseessä on sen verran marginaalinen nyanssi, aikaa on rajallisesti sekä siksi, että siellä kentällä on myös vastustaja, jonka tekeminen vaikuttaa siihen kuinka ennakkoon laadittu suunnitelma toimisi.

[Salming]

Suomi - Viro 0-1 4.6.2021, EM-harjoitusottelu

Suomi 5-3-2

Pohjanpalo 20 - Forss 26
Kamara 6 - Schüller 11 - Lod 8
Raitala 22 - L. Väisänen 5 - Arajuuri 2 - Toivio 4 - Soiri 13
Hradecky 1

Viro 5-3-2

Ojamaa 11 - Sappinen 15
Käit 4 - Kreida 5 - Vassiljev 14
Puri 7 - Mets 18 - Kruusk 2 - Tamm 16  - Teniste 23
Hein 12

Oli ilo päästä katsomaan kenraaliharjoitus paikan päälle, vaikka istumapaikka olikin päädyssä piippuhyllyllä, joten toisen päädyn tapahtumat jäivät ajoittain pimentoon eritoten kulmapotkuissa, mutta hyväksyin sen, kun syksyllä ostamani Lodin kisapaita sai kasteensa ylläni ottelutapahtumassa ennen varsinaisten kisojen alkua. Kohokohta oli toki jo ennen peliä, kun itse G. Yliharju sinisessä Huuhkajat-hupparissaan tuli kymmentä vaille kuusi stadionin liepeillä kysymään kellonaikaa jätettyään oman puhelimensa kotiin. Palvelin häntä kunnialla.

Suomen avaukseen olin tyytyväinen. Forss oli kiinnostavaa nähdä livenä ensi kerran. Samoin Soiri wingbackina alusta asti ja Lod keskikentän kolmikossa. Sparvin ja Lappalaisen puuttumiset sen sijaan harmittivat.

Mitä tulee Viron kokoonpanoon, toivoin 18-vuotiaan Spursin organisaatioon kuuluvan toppari Paskotsin olevan viheriöllä, mutta Mets korvasi hänet. Samoin toinen nuorukainen Arsenalista eli maalivahti Hein kiinnosti. Hän sentään oli avauksessa. Hyökkäyksessä Sappinen oli kiinnostavin tapaus. Keskikentän kolmikko oli sama kuin Liettuaa vastaan. Odotin maaliskuussa vastuuta saanutta Lilanderia avaukseen wingbackiksi, mutta Teniste kiilasi edelle. Ennen otteluun menoa olin edeltävällä viikolla katsonut Viron pelaamista maaliskuulta Valko-Venäjältä ja toki katsoin myös Liettua-pelin kolme päivää sitten saadakseni vankemman tuntuman pelaajistoon ja pelitapaan. Tulen varmasti raporttiosuudessa viittaamaan noihin peleihin jossain määrin ja tekemään vertailua Viron pelaamisesta.

Lämmittelyistä jäi mieleen se, että Pukki ainakin hölkkäsi ja hyppeli muiden kenttäpelaajien mukana tasavertaisesti. Samoin hän osallistui vaihtopelaajien syöttörinkiin ja pallotteli hetken kahdestaan Kaukon kanssa, kunnes lopuksi hän veteli boksin reunalta muutaman vedon. Ensimmäinen kiersi rumasti 18 metristä yli maalin oikealla jalan sisäsyrjällä ammuttuna. Sen jälkeen vasurillaan hän upotti toiselta puolelta pallon vasempaan alakulmaan maan kautta. Kolmas kuti meni oikealla jalalla hieman ohi etualakulman, mutta neljäs ja viimeinen yritys oikealla jalalla painui riman kautta aivan oikeaan yläkulmaan sisäsyrjällä boksin reunalta. Siihen oli hyvä lopettaa ja painua koppiin. Vieressä Valakari sen sijaan viimeisteli vasurillaan koko ajan maalin kulmiin tarkkoja vetoja. Forssilta jäi aiemmin mieleen yksi painava vasuri kuti tolppaan.

Viron pojat lämmittelivät ikävä kyllä G-päädystä katsottuna toisessa päässä, joten näköyhteys jäi vajaaksi. Hywä pallotempo heilläkin vaikutti silti olevan avausmiehistön syöttödrillissä. Tuomaristo tuli Tanskasta erotuomarin oltua Jörgen Daugbjerg Buckhardt.

Ennen havaintoja vielä toteamukset vaihdoista. Kun Pikk tuli Tenisten tilalle, Puri siirtyi oikeaksi wingbackiksi. Soomets puolestaan otti Kreidan paikan yksi-yhteen keskikentän keskellä ja samoin Vastsuk-Anier kaksikko korvasi yksi-yhteen Ojamaan ja Sappisen kärkiparina. Samoin lisäajalla Poom otti Käitin paikan. Mitä tulee Suomeen, Jensen korvasi tauolla Forssin yksi-yhteen. O'Shaughnessyn tultua samalla sisään L. Väisänen siirtyi oikeaksi toppariksi. Tunnin kohdalla Pukki otti Pohjanpalon paikan. Urosen korvattua Väisäsen Raitala siirtyi oikeaksi toppariksi. Taylor tuli myös sisään Schüllerin tilalle, jolloin Kamarasta tuli keskimmäinen keskikenttä ja Taylor pelasi vasemmalla. 82. minuutilla Alho otti Soirin roolin.

Suomi pallollisena vs. Viro pallottomana:

Suomi rakensi alhaalta suoraan 3-1-4-2 muodolla maalipotkuista alkaen eikä käyttänyt tavanomaisempaa 3-4-1-2:ta, vaan myös Kamara nousi heti ylös ja Schüller jäi yksin topparien eteen. Lod ja Kamara täyttivät välikaistat ja samassa tasossa olivat wingbackit Soiri ja Raitala. Forss ja Pohjanpalo olivat Viron viimeisessä linjassa roikkumassa. Molemmat joukkueet siis hyökkäsivät identtisesti, mutta Viron prässi oli erilainen. Sen muoto oli usein 5-3-2:n sijaan 5-2-3, kun Vassiljev nousi ylimpään prässilinjaan oikealle, Sappinen oli keskellä ja Ojamaa vasemmalla. Suomella oli kuitenkin alhaalla 4v3 ylivoima Schüllerin ansiosta ja he löysivätkin aika helposti usein vapaan pelaajan kierrättämällä. Vassiljev aika usein vain paineisti Väisästä ohjaten tämän pelaamaan sivuttain ja sitten Vassiljev pudotti takaisin alemmas. Sappinen ja Ojamaa hoitivat kaksistaan sitten Arajuuren, Toivion ja Schüllerin. Toki välillä Vassiljev jatkoi liikettään Väisäsen luota Arajuuren saakka. Yhtä kaikki, Suomella oli siis 4v3 ylivoima alempana, mutta 6v7 alivoima ylempänä. Kun Vassiljev nousi kiinni Väisäseen, Kreida siirtyi keskeltä pari askelta oikealle kiinni Kamaraan ja toisella välikaistalla Käit peilasi Lodin. Vironkin wingbackit pelasivat 1v1 Suomen wingbackeja vastaan leveydessä, joten varsinainen ylivoima (3v2) muodostui toppareille Forssia ja Pohjanpaloa vastaan. Suomi ei kuitenkaan juurikaan lähettänyt heitä alhaalta juoksukilpoihin selustassa olleeseen tilaan, vaan yritti eri tavoin murtaa Viron.

Eritoten ensimmäiset 20 minuuttia Suomi oli kuitenkin neuvoton ja aina jos alakerran 4v3 ylivoima oli löytänyt vapaan pelaajan ja tämä yritti antaa muodon sisään peliä edistävän syötön, virolainen vastus oli aina selässä estäen kääntymisen, joten kuten Kanerva sanoi, Viro ansaitsee tunnustuksen tiiviydestään. Siinä oli tapahtunut huomattava muutos esim. Liettua-peliin nähden. Käit ja Vassiljev/Kreida tekivät välikaistoilla hyvää työtä Lodia ja Kamaraa vastaan. Samoin topparikolmikosta irrottiin hyvin vastaan, jos Jolle tai Forss putosi palloa vastaan linjojen väliin. Esimerkiksi kun alussa Forss putosi vastaan ja sai syötön alempaa, Tamm oli selässä kiinni ja pakotti Forssin vaikeaan yhden kosketuksen jatkoon leveyteen Tenisten selustaan, mutta pallo meni yli sivurajan eikä Raitalakaan tehnyt toivottua pystyjuoksua. Aivoitukset eivät kehdanneet ja samalla kun kärkipari sai niin vähän pallokosketuksia, heidän ratkaisunsa pallollisina olivat kehnoja. Nuo asiat yhdistyivät avausjaksolla myös eräässä tilanteessa, kun Jolle putosi vastaan ja suojasi palloa linjojen välissä Kuusk selässään, mutta sitten helppo siirto viereen Kamaralle meni puolitoista metriä ohi. Glen onneksi hidasti heti vastaprässillä vastaiskun synnyn. Tuossakin näkyi kuitenkin se, että Kanervan sanoin perustekeminen ei ollut vaadittavalla tasolla, vaan harhasyöttöjä tuli liikaa pallonhallintavaiheessa.

Mitä tulee maalipotkuihin, niissä Viro jätti Suomen wingbackit auki eli Teniste ja Puri kavensivat topparien vierelle luomaan 5v3 ylivoiman ylössnoussutta Lodia ja kärkiparia vastaan. Hradecky ei kuitenkaan muistaakseni kertaakaan chipannut sivurajoille, vaan avasi lyhyellä Väisäselle samalla, kun Arajuuri antoi heille lisää happea nousten boksin ulkopuolelle. Suomella oli Hradecky mukaan lukien 5v3 ylivoima, joten tietysti maitse avaaminen oli valintana ihan OK noissa hetkissä.

Johtoasemassa Viro muutti prässiään siten, että Vassiljev ei enää noussut vaihdosta tulleen kärkiparin Vastsuk-Anier rinnalle, vaan pysyi keskikentän linjassa, jolloin kärkipari jäi 2v4 alivoimaiseksi Suomen toppareita ja Kamaraa vastaan, mutta perässä juoksemisen sijaan he vetäytyvät siten, että toinen merkkasi aina Schüllerin roolin ottaneen Kamaran ja toinen prässäsi kerrallaan oman puolen sivutopparia. Jos pallo oli oikealla topparilla Raitalalla, Vastsuk prässäsi ja Anier merkkasi Kamaran. Kun Vassiljev oli koko ajan keskikentän linjassa, se tarkoitti sitä, että hän ja Käit ottivat kokoaikaisesti taskuissa kiinni Lodin ja Taylorin, jolloin keskellä Kreida ja myöhemmin Soomets vapautui ylimääräiseksi pelaajaksi suojaamaan puolustuslinjaa ilman vartiointivelvoitetta. Suomen hyökkäyspelaaminen oli tehotonta pallonkierrätystä ja muodon sisään pelatessa Soomets ylimääräisenä pelaajana loi tuoreilla jaloilla puolustajien kanssa ylivoimia Suomen pallollisia pelaajia vastaan. Esimerkiksi Jensenille pelatessa toppari puolusti eteenpäin ja Soomets tuli toisesta suunnasta antamaan paineen, jolloin kääntyminen oli lähes mahdotonta. Välikaistan sivukeskikenttäpelaaja saattoi vielä yläpuolelta tukea kolmantena pelaajana.

Seuraavaksi voisi käydä läpi erilaisia murtautumismalleja. Aloitetaan selustassa olleen tilan hyödyntämisestä. Avausjaksolla Suomi hyödynsi sitä todella vähän toisin kuin Viro, joten siinä oli selkeä ero ideologiassa. Kuudennella minuutilla Lod haki keskeltä chippiä Raitalalle Tenisten selustaan, mutta syöttö karkasi pitkäksi yli päädystä. 31. minuutilla nähtiin vasta ensimmäinen Toivion jakama pystysyöttö Forssille, mutta Kuusk seurasi iholla ja puolusti pallon yli sivurajasta. Ajassa 44:44 puolestaan Toivio kokeili toistamiseen keskiviivalta tavoitella Forssia, mutta tuon pystysyötön hoiti Mets. Ehkä kyse oli sitten siitä, että Forss ei tehnyt tarpeeksi aloitteita Viron wingbackien ja sivutopparien välisistä aukoista pystyyn, mutta toisaalta Toivio myös pelasi aika varman päälle eikä edes näyttänyt tutkailevan katseellaan pystysyöttövaihtoehtoja. Olisin kaivannut häneltä rohkeutta enemmän, vaikka se lieneekin pelisuunnitelman vastaista Suomen pyrkiessä murtaviin syöttöihin lähempää maalia.

Toisella jaksolla Suomi viljeli paljon enemmän syöttöjä selustaan, kun edelleenkään se ei päässyt muodon sisään kunnolla. 48. minuutilla Soiri sai kaiketi Lodilta syötön pystyyn Tenisten ja Metsin välisestä aukosta. Päätyrajalta Soiri pääsi keskittämään, mutta edessä oli liikaa miehiä eikä keskitys löytänyt omia. Sinällään Suomi alkoi hakemaan ihan oikein varsinkin toisella jaksolla noita pystysyöttöjä wingbackien ja sivutopparien välisistä aukoista, mutta Viro puolusti nuo pistosyötön paljon paremmin kuin esimerkiksi Liettuaa vastaan eikä tuon toisen jakson alun paikan lisäksi Soiri päässyt käsiksi muihin pistosyöttöihin. Lisäksi Liettuaa vastaan ongelmana oli se, että vastustajan liikutettua Viroa sivuttain aukot repesivät melko suuriksi, mutta tässä pelissä ne tuntuivat olevan erittäinkin tiiviitä ja etäisyydet puolustuslinjassa pysyivät paremmin kunnossa, mikä vaikeutti Suomen murtautumista. O'Shaughnessyn tultua sisään nähtiin pystysyöttöjä enemmän keskiakseliltakin. 62. minuutilla hän chippasi pystyyn Pukille, joka pääsi 1v1-juoksukilpaan Tammia vastaan, mutta pallo leijaili Heinille saakka. Liettuaa vastaan Viro joutui paljon enemmän vastaaviin 1v1-tilanteisiin puolustuslinjassa, kun etäisyydet venyivät puolustajien keskuudessa, mutta tässä pelissä tosiaan puolustajat tukivat toisiaan paremmin, kun etäisyydet eivät venyneet ja tällaiset 1v1-juoksukilvat olivat jopa harvassa. Niinpä Viron topparien lievä kankeus suunnanmuutoksissa ei joutunut koetukselle 1v1-tilanteissa. 72. minuutilla puolestaan DOS chippasi läheltä puolta kenttää Jensenille boksin sisään taka-alueelle ja tämä pudotti taakse. Lopulta Lod tinttasi reunalta yli maalin kuten tapahtui pari kertaa illan aikana. 87. minuutilla puolestaan kun Arajuuri oli nostettu ylös, hän hakeutui Jensenin tapaan toista tolppaa kohden ja DOS chippasi ristipallon hänelle boksiin, mutta se leijaili yli päädystä. Idea oli ihan OK, mutta toteutus heikko.

Koska pystypalloja Suomi ei halunnut viljellä varsinkaan avausjaksolla, suurin osa paikoista syntyi leveydessä olleen tilan kautta. Soiri sai muutamaan otteeseen puhtaasti yksilötaidollaan 1v1-tilanteessa laitakaistalla harhauttelullaan jalkansa auki Puria vastaan, mutta Viro siivosi matalat keskitykset hienosti täyttäen oikeat alueet. Maaliskuussa ja Liettuaakin vastaan oman rangaistusalueen puolustaminen oli Virolla aika heikkoa ja keskitykset aiheuttivat ongelmia maalin eteen, mutta tässä pelissä vierasjoukkue oli todella terävä ja varmaotteinen noissa katkoissaan. Ehkä sitten nuoren Paskotsin korvaaminen Metsillä toi vähän lisää fyysistä preesenssiä ja itseluottamusta myös alakertaan. Usein Soirin laidalla oli myös 2v2-tilanne, kun Lod tuli auttamaan alapuolelta, mutta tuolloin Käit seurasi tietysti perässä ja puolusti Lodin avoimen jalan jatkuvasti pois, joten siksi tämä jäi niin pieneen rooliin murtavien syöttöjen antajana, kun Lod joutui vain kierrättämään palloa sivuttain tai sivurajalle Soirille. Kehut Virolle siis kotiläksyjen teosta. Toivio saattoi myös nousta auttamaan tuonne oikeaan laitaan vielä Lodinkin alapuolelle, jolloin siellä oli staattinen 3v3-asetelma, kun Ojamaa seurasi perässä eikä Suomi päässyt umpikujasta mihinkään kuin Soirin elastisuudella.

Viron keskikentän linja ansaitsee ylipäätään kehut siitä, että se tuki paljon paremmin wingbackeja ja puolustuslinjaa kuin maaliskuussa tai Liettuaa vastaan, jolloin esimerkiksi Vassiljev jäi ajoittain löntystelemään ja wingback jäi toisinaan 1v2-alivoimatilanteeseen vastustajan laitapuolustajaa ja laituria vastaan, jolloin leveyden puolustaminen oli haastavaa. Lisäksi Liettuaa vastaan tuo keskikentän linja tuntui olevan vähän heikohko puolustussuuntaan kamppailuvoimaltaan, mutta sekin osa-alue toimi paremmin tässä ottelussa. Ongelmana Liettuaa vastaan oli myös se, että keskikentän linjan prässi eteenpäin ei ihan aina vakuuttanut terävyydellään, vaan liettualaiset esimerkiksi saivat antaa aika rauhassa murtavia syöttöjä keskikentän linjan edestä avoimilla jaloilla, mutta Kamara ja Lod välikaistoilla tai sivutopparit Väisänen ja Toivio eivät päässeet läheskään yhtä rauhassa jakelemaan syöttöjä eteenpäin. Sekin tietysti vaikeutti sitä, että Suomi olisi esimerkiksi Liettuan tapaan hyödyntänyt Viron puolustuslinjan aukkoja wingbackien ja sivutopparien väleissä. Kuten todettua ylempänä, nuo aukot olivat toki tiiviimpiä tässä pelissä, mutta niin paljoa Suomi ei edes päässyt testaamaan pistosyöttöjä niistä pystyyn. Liettuaa vastaan tuo Viron yläviisikko ei juurikaan saanut riistoja tai katkoja aikaan, mutta jälleen kerran tässä pelissä oli eri ääni kellossa mitä tulee puolustussuuntaan raatamiseen.

Vasemmalta laidaltakin Suomi loi keskityspaikkoja, vaikkakin Vassiljev tuki paljon paremmin Tenistea kuin Liettuaa vastaan Sinyavskiyta. 2-3 kertaa avausjaksolla Raitala pääsi silti keskittämään ja nuo tekopaikat syntyivät melko pitkälti Kamaran ansiosta, kun tämä vasemmalla välikaistalla uskalsi haastaa muodon sisään aiheuttaen sekasortoa. 29. minuutilla hän ohitti jalalla Vassiljevin, jolloin Teniste joutui kaventamaan keskelle ja tulemaan hieman Glenia vastaan. Samalla tämä jakoi pallon leveyteen Raitalalle, joka ehti saamaan vasurinsa auki ennen kuin Teniste ehti takaisin leveyteen peittämään keskitystä. Keskitys meni boksin läpi painottomalle puolelle Soirille, joka tinttasi yli maalin. 35. minuutilla Kamara ajoi taas muodon sisään ohi miehensä välikaistalla ja jakoi taas leveyteen Raitalalle, jonka keskitys blokattiin kulmapotkuksi. 38. minuutilla puolestaan Glen haastoi kolmatta kertaa dynaamisuudellaan keskikentän linjan ja sai 1v1-osaamisellaan hankittua vapaapotkun boksin vasemmalta reunalta. Koska muodon sisään Suomi ei saanut pelattua ja pystysyöttöjä se ei halunnut viljellä, ainoat paikat syntyivät leveydestä Soirin yksilötaidolla tai sitten Raitalan keskityksistä, jotka alusti aina Kamara puolestaan omalla 1v1-osaamisellaan. Hän oli ainoa pelaaja, joka pääsi kuljettamalla muodon sisään ohi prässilinjojen pakottaen Viron puolustuslinjan reagoimaan. Toisella jaksolla sisään tultuaan Taylor pyrki samaan otettuaan Kamaran paikan välikaistalla tämän siirryttyä alemmas Schüllerin paikalle, mutta Taylorin dynaamisuus ei riittänyt Vassiljevin ohittamiseen samalla tavalla kuin Kamaralla. Tuossa pienessä yksityiskohdassa näkyi hyvin ottelun aikana se, miksi Kamara on niin arvokas Suomelle. Käit puolestaan toisella välikaistalla piti Lodin rintataskussaan.

Sitkeästi Kanerva uskoi siihen, että 3-1-4-2 muoto tuottaa tasoituksen. Esimerkiksi yhä 80. minuutilla hyökkäysmuoto oli yhä sama kuin alusta alkaen ja vasta 87. minuutilla Alhon tultua takaisin kehiin loukkaantumisensa jälkeen muoto muuntui 2-1-4-3:een, kun Arajuuri nostettiin Pukin ja Jensenin seuraan viimeiseen linjaan kohdepelaajaksi, jolloin alas jäivät toppareiksi Raitala ja DOS sekä heidän yläpuolelleen Kamara.

Suomen negatiiviset tilanteenvaihdot:

Viro sai illan aikana kaksi vaarallista vastaiskua. Yhdeksännellä minuutilla Väisänen kierrätti sivurajalle Raitalalle, mutta kun Teniste oli iholla, Jukka joutui palauttamaan takaisin alas. Tässä kohden Vassiljev ei ollut prässäämässä Väisästä, vaan kiinni Kamarassa, joten Viron kärkiparilla oli puhtaampi 2v4 alivoima Suomen toppareita ja Schülleria vastaan avausvaiheessa, mutta kun Väisänen ei saanut haltuun Raitalan pudotusta, Sappinen karkasi puolittain läpi ja laukoi niukasti ohi takakulman Hradeckyn peitettyä etukulman. Viron alakerralta ei vastaavia lahjoituksia nähty Suomen kärkiparille. Muutoin avausjaksolla Suomen hidastukset toimivat hyvin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja puolustuslinja tuki hyvin vastaprässiä eikä peruuttanut liian ajoissa, vaikka Viron selustauhka oli tiedossa. Murtavat syötöt selustaan saatiin ehkäistyä eteenpäin puolustamisella. Arajuuri ja Toivio tulivat vastaan 2-3 kertaa hyvin ja Väisänenkin kertaalleen, kun hänen kaistallaan Vassiljev yritti kääntyä Viron kenttäpuoliskon puolessa välissä Suomen menetettyä pallon. Toisen jakson alussa Väisänen otti varoituksen pysäytettyään vastaiskun eteenpäin puolustamisellaan. Taklaus oli hivenen myöhässä, mutta tuo oli ihan hyväksytty ja viisas taktinen rike.

57. minuutilla tuli se toinen vaarallinen transitio, kun Suomi vyöryi 3-1-4-2:lla ja alhaalla oli siis tuttu vain neljän pelaajan puolustusvalmius. Schüller liukui vasemmalla laidalla ohi miehestä ja pallosta, kun Viro lähti vastaan, joten tilanne muuntui 3v3:ksi. Vassiljev tempokuljetti keskellä ja Arajuuri hidasti häntä. DOS ja Väisänen kontrolloivat kärkiparin juoksut. Lopulta sitten Arajuuri polvipeitolla sai Vassiljevin pistosyötön kohti Ojamaata ja DOSia blokattua ja Suomi selvisi pälkähästä hetkeksi. Pallonhallinta jäi Virolle hyökkäyskolmannekselle ja puolen minuutin jauhamisen jälkeen lopulta Vassiljev chippasi toiselle puolelle Pikkille, joka puski ohi rynnänneen Soirin ja sai seinäsyötön takaisin boksin sisästä Ojamaalta, joka oli Arajuuren ja Väisäsen edessä. Lopuksi sitten Soirin muutoin hyvään iltapuhteeseen tuli pieni särö hänen kopautettua Pikkin nurmen pintaan rankkarialueen sisällä eikä Hradecky saanut torjuttua Sappisen vasempaan alakulmaan laukomaa rangaistuspotkua.

[Hasan Sas]

Hankala näitä on toisaalta myöskään liikaa harjoitella ja hinkata ihan jo sen vuoksi, että kyseessä on sen verran marginaalinen nyanssi, aikaa on rajallisesti sekä siksi, että siellä kentällä on myös vastustaja, jonka tekeminen vaikuttaa siihen kuinka ennakkoon laadittu suunnitelma toimisi.

Ei tarvite liikaa harjoitella, mutta jos nyt edes sen verran, että jengi edes auttavasti tietäisi, mitä pitää tehdä. Aina vituttaa kuulla katsomoon tai telkkarin kautta näitä "Menkää nyt joku sinne veskarin eteen" -huutoja, kun asian pitäisi tapahtua automaationa.

[Salming]

Viro pallollisena vs. Suomi pallottomana:

Viro rakensi alhaalta 3-1-4-2 muodossa kuten Liettuaa vastaan. Kreida oli topparikolmikon Mets-Kuusk-Tamm yläpuolella. Seuraavassa tasossa olivat wingbackit Teniste ja Puri sekä välikaistoilla Vassiljev ja Käit. Kärkipari Ojamaa-Sappinen kyttäsi pystyjuoksuja Suomen puolustuslinjassa. Liettuaa vastaan Viron toinen rakentelumalli oli 3-4-3, jolloin Vassiljev nousi kolmanneksi pelaajaksi ylös ja eritoten oikeaan laitaan, jolloin Kreida otti hänen paikkansa Käitin rinnalla, mutta tässä pelissä tuota muotoa ei nähty kertaakaan, vaikka sillä Viro iski voittomaalin Liettuaa vastaan, kun Vassiljev oikeaan laitaan pallon saatuaan keskitti sen maalille kohti kärkiparia ja Anier nikkasi pallon reppuun.

Suomi puolusti 5-3-2 muodossa odotetusti. Se prässäsi alussa siten, että Viron sivutopparit jäivät vapaiksi. Pohjanpalo ja Forss pysyivät keskellä ja toinen heistä merkkasi Kreidan ja toinen paineisti keskitoppari Kuuskia. Lod ja Kamara laitakeskikenttinä peilasivat taskuissa Viron hyökkäävät keskikentät Käitin ja Vassiljevin. Schüller oli ylimääräinen pelaaja keskellä ja suojasi puolustuslinjaa liikkumalla sivuttain tuplaamaan Vassiljevin tai Käitin. Lisäksi hän peitti keskellä syöttöjä maitse kohti Ojamaata ja Sappista, joten toppareiden kanssa he loivat periaatteessa 4v2 ylivoiman Viron kärkiparia vastaan. Soiri ja Raitala puolustivat leveydessä 1v1 Viron wingbackeja Puria ja Tenistea. Noin 10 minuutin kohdalla kuitenkin Suomi muutti prässiä, koska se ei tahtonut päästä palloon käsiksi, kun Viro hautoi sitä alhaalla toppareillaan. Muutos oli se, että Schüller nousi merkkaamaan Kreidan keskeltä, jolloin keskikentällä oli puhdas 3v3-asetelma. Samalla Forss ja Pohjanpalo alkoivat ravaamaan 2v3-alivoimaisina Viron topparikolmikkoa vastaan pyrkien riistoihin, mutta Viron alakerta liikutti kyllä hyvin palloa eivätkä Forss ja Pohjanpalo saaneet avausjaksolla oikein kertaakaan edes puolittaista riistotilaisuutta, vaan juoksivat jatkuvasti perässä. Toki he saivat välillä pakotettua Viron alakerran pitkiin syöttöihin, joita vieraat toki muutoinkin ovat hakeneet koko kevään vastustajan puolustuslinjan selustaan.

Suomi puolusti nuo selustapallot ja nostot viimeiseen linjaan laadukkaasti ja se olikin parhaiten toiminut osa-alue, jos jotain positiivista haluaa hakea. Toki Suomen toppareilla oli jatkuva 3v2 ylivoima Ojamaata ja Sappista vastaan. Arajuuri eritoten dominoi ilmassa, mutta oli hyvä myös juoksukilvoissa väläyttäen useaan otteeseen fysiikkaansa rinta rinnan -kamppailuissa Sappista vastaan. Toiviolle ei oikeastaan tullut juoksukilpoja yhtään, mutta hän katkoi myös useamman kerran päällään Viron toppareiden nostot Suomen ylimpien prässilinjojen ohi viimeiseen linjaan kohti Ojamaata tai Sappista. Väisänen joutui Arajuuren kanssa enemmän juoksukilpoihin, kun Sappinen hyökkäsi hänen ja Raitalan välistä pystyyn useamman kerran. Toki toisella minuutilla Ojamaa kokeili samasta aukosta ja sen tilanteen Väisänen selvitti. Kyllä hän Sappistakin vastaan pärjäsi mukavasti yhtä päätyrajakellahdusta lukuun ottamatta, mutta Arajuuri paikkasi blokaten Sappisen keskityksen kulmapotkuksi. Kahdeksannella minuutilla puolestaan Mets pelasi Purille pystypallon Soirin selustaan, mutta Pyry voitti tuon juoksukilvan.

Jos Viro sai maalipotkun, Schüller nousi kiinni keskitoppariin kärkiparin otettua kiinni sivutopparit. Niinpä Hein ei avannut kertaakaan käytännössä lyhyellä, vaan Viro pelasi maalipotkut pitkinä puoleen kenttään. Ne Suomen puolustuslinja hoiti ilmassa varmasti, mutta tarkkuus pudotuksissa omille uupui.

Palatakseni pelin kuvaan, se oli avausjaksolla ensimmäiset 30-35 minuuttia sellainen, että Viro tosiaan kierrätti alhaalla palloa löytäen aina sen vapaan topparin Forssia ja Pohjanpaloa vastaan, jotka juoksivat perässä. Keskikentällä oli se 3v3 asetelma mies miestä vastaan ja leveydessäkään wingbackit eivät olleet auki Raitalaa ja Soiria vastaan, joten kun jossain vaiheessa tila kävi kuitenkin liian ahtaaksi, Viro haki vain suoraviivaisia syöttöjä sivutoppareiltaan Sappiselle ja Ojamaalle pystyyn. Tuo oli toki tiedossa, koska se on ollut Haberlin aikakaudella Viron pääasiallinen murtautumismalli. Kuten todettua, puolustuslinja saa kehut selustapallojen puolustamisesta ja kun samaa on luvassa Tanskaa, Venäjää ja Belgiaakin vastaan, tämä oli hyvä ja onnistunut kenraali ennen kuin vastaan tulevat astetta laadukkaammat pystyjuoksijat Poulsen, Brathwaite, Dzuyba, Fernandes ja Lukaku. Ongelmana oli kuitenkin se, että keskikenttä ei ollut tarpeeksi lähellä, jotta topparit olisivat voineet pudottaa voitetut pääpallot heille, vaan joutuivat puskemaan ne yli sivurajojen monesti, joten tuohon pitää tulla parannusta, jotta Suomi pääsisi kääntämään peliä vastustajan pystysyöttöjen jälkeen kisoissa paremmin eikä seurauksena olisi se, että vastustaja saisi siirrettyä painopisteen Suomen puolustuskolmannekselle, kun Arajuuren ja kumppanit ovat joutuneet puskemaan pääpallot yli rajoista. 4-4-2:lla pelatessa toki keskikentän linjassa olisi yksi pelaaja enemmän pudotuksia varten eli kolmen sijasta neljä...

Toinen Viron murtautumismalli on ollut wingbackien keskitykset leveydestä boksiin kohti kärkiparia ja taustalta sinne juossutta Vassiljevia eli 2-3 kohdetta, mutta tässä pelissä niitä ei nähty pahemmin, koska Suomi ei joutunut valumaan syvälle omiin, vaan pysyi keskiblokissa ja Viro ei päässyt nostamaan wingbackejaan keskityspaikoille Suomen kenttäpuoliskolle ja siitä kertoo sekin, että tosiaan murtavat syötöt selustaan lähtivät sivutoppareilta kaukaa keskiviivan takaa.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot:

Viro hyökkäsi Suomen tapaan 3-1-4-2:lla, joten silläkin oli lähtökohtaisesti vain Kreida ja topparit puolustusvalmiudessa menetyksien sattuessa. Avausjaksolla Suomen tapaan se hidasti tehokkaasti jo ylempänä kaikki vastaiskuaihiot, joten muistiinpanoihin ei kyllä jäänyt yhtään edes puolivaarallista vastaiskua Suomelta avausjaksolta. Toisella jaksolla 51. minuutilla Suomi katkoi Viron hyökkäyksen oman boksin reunalla. Lod sai pallon, kääntyi ja lähetti Soirin pystyjuoksuun Tenisten jättämään tilaan. Hieman ajattelinkin, että Suomi pyrkinee riistojen jälkeen pelaamaan Viron nousevien wingbackien jättämiin tiloihin. Tässä niin tapahtui, mutta Soirin keskitys juoksunsa päätteeksi boksiin oli rintakehän korkuinen eikä Kamara saanut sitä haltuun. Lod tuli taustalta mukaan ja ampui kuudentoista rajalta pallon taivaisiin, voivoi. Toivoin niin kovin hänen onnistuvan maalinteossa, jotta kisapaitani olisi saanut täydellisen kasteen, mutta laukausten laatu oli kammottava, jos vertaa HJK-aikojen kaukolaukauskihauksiin. Parin minuutin päästä Schüller riisti vasemmalla sivurajalla voimakkaalla taklauksella pallon Virolta ja lähetti Jensenin Purin takana olleeseen tilaan, mutta toppareista Kuusk kavensi tilan pois hyvin purkaen pallon rajoista yli.

69. minuutilla kulmapotkusta tuli ehkäpä se paras paikka, kun Hradecky haki hyvin pallon hyppysiinsä. Samalla boksin reunalla ollut Pukki säntäsi pystyyn ja Hradeckyn heitto tuli hänen jalkaansa. Pukki ohitti Soometsin, mutta Pikk oli lopulta Viron boksissa pelastava enkeli katkottuaan Pukin matalan keskityksen kohti mukaan tullutta Tayloria. Avausjaksolla kertaalleen vastaavasti Hradecky löysi Lodin, mutta tällä ei ollut Pukin räjähtävyyttä, joten Viro hidasti hänet jo ennen keskiviivaa. Mitä tulee Tayloriin, hänen paras suorituksensa oli 79. minuutilla hankittu kulmapotku, kun riiston jälkeen hän spurttasi pystyyn pallo jalassaan yksin kahta pelaajaa vastaan ja sai keskityksellään tosiaan naarattua erikoistilanteen.

Erikoistilanteet:

Viro käytti Liettuaa vastaan 1+5 variaatiota kulmissaan. Sillä oli viisi pelaajaa junassa ja yksi maalin edessä. Tässä pelissä tuota oli muokattu hitusen eli junassa oli neljä pelaajaa (Mets, Kuusk, Puri ja Käit), Tamm oli pilkun ja maalin välissä sekä Sappinen maalin edessä. Kohteita boksissa oli siis yhä kuusi, mutta hitusen eri tavalla sijoittuneena. Suomi oli tehnyt kotiläksyt tietäen Tammin todennäköiseksi kohdepelaajaksi, joten Toivio vartioi häntä. Schüller merkkasi maalin edessä Sappisen. Normaalisti Kamaran tehtävä on puolustaa vitosen alueella oleva vastustaja, mutta kun Virolla oli viiden sijasta jopa kuusi kohdetta, Kamara oli yksi vartioijista junaa vastaan. Muut olivat Väisänen, Raitala ja Lod. Arajuuri ja Pohjanpalo puolustivat kahdestaan tutusti vitosen aluetta siten, että Jolle oli lähellä etutolppaa ja Arajuuri keskellä vitosen viivaa. Forssin ja Soirin tehtävä oli estää lyhyet kulmat ja puolustaa boksin reunalla kakkospalloja. Virolla olivat boksin reunalla Kreida ja Teniste. Kun vielä Ojamaa tarjosi lyhyen variaation Vassiljeville, yhtään varmistajaa Virolla ei alempana ollut, mutta Vassiljevin keskitettyä boksiin, Ojamaa juoksi heti Tenisten ja Kreidan vierelle kolmanneksi mieheksi transitionestolinjaan 20 metriin Suomen maalista. Viro siis luotti, että nuo kolme pelaajaa keskenään hoitavat mahdolliset vastaiskut ja ehkäisevät ne jo ylempänä.

Viro käytti samanlaista lähestymistapaa Liettua-pelissä sivuvapaapotkuissa, jolloin boksissa oli kuusi kohdetta, Vassiljev pallolla ja kolme muuta miestä boksin reunalla valmiina voittamaan kakkospallot syvällä vastustajan puoliskolla. Viron ensimmäisen kulman Lod selvitti taka-alueelta voitettuaan oman junamiehensä Käitin, joten erikoistilanteissakin tuo kaksikko jatkoi kamppailuaan. Jatkopallon boksin reunalta nappasi Kreida ja siirsi viereen Tenistelle, joka nosti pallon uudelleen boksiin kohti Tammia, mutta tämä ei päässyt taka-alueella enää pallon päälle. Muista kulmista jäi mieleen se, että Hradecky tosiaan loisti niissä hakien useasti pallot hyppysiinsä ja käynnistäen vastaiskuja Viron boksin reunalla olleen kolmikon vetäytyessä noina hetkinä vikkelästi alas. Muut kuin Hradeckyn hakemat pallot Suomi selvitti voittamalla ykköspallot puskemalla. Kulmien lisäksi Tenisten pitkät rajaheitot olivat yksi Viron erikoistilannease, mutta nuo heitot Suomi selvitti niin ikään pääpelivoimallaan. Sivuvapaapotkuista jäi mieleen se, että Suomi puolusti ne yhä 7+1+2 variaatiolla eli sillä oli seitsemän miehen linja, Kamara boksin reunalla ja Pukki-Lod kaksikko muistaakseni pallon lähellä toisella jaksolla. Seitsemän miehen linja selvitti Vassiljevin keskitykset varmasti boksissa.

O'Shaughnessyn tultua sisään Suomikin loi rajaheitoista erikoistilanteita. Kuten tavallista, kärkipari oli taaempana boksissa ja kaksi topparia edempänä. Lisäksi boksissa oli yksi keskikenttäpelaaja. Tällä kertaa se oli Lod, kun Sparv oli katsomossa. Lisäksi Lod sijoittui lähelle kärkiparia eikä etualueelle Arajuuren ja Väisäsen seuraan, joten rajaheittovariaatio oli ennemmin 2+3 kuin 3+2. Boksin reunalla Suomella oli kolme pelaajaa (Kamara, Soiri ja Schüller) ja Raitala jäi alas yksin varmistamaan. Tuokin asetelma oli sama kuin ennen rajaheitoissa. Mitään vaarallista noista ei syntynyt, kun Kreida voitti yhden pääpallon keskellä boksia DOSin heiton leijattua yli Arajuuren ja Väisäsen. Yksi heitoista meni suoraan Heinin hanskoihin, heh.

Kulmapotkuissa asetelma oli se, että Lod oli pallolla ja Soiri tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Raitala varmisti alhaalla yksin kuten rajaheitoissa. Boksin reunalla olivat Kamara ja Schüller. Boksissa oli käytössä tuttu 1+4 variaatio toisesta päästä kurkittuna. Forss otti Pukin roolin vitosen alueella ja topparit+Pohjanpalo olivat pilkun tuntumassa valmiina juoksemaan kohti maalia. Viro puolusti kulmapotkut aika lailla samoin kuin Liettuaa ja Valko-Venäjää vastaan, mutta erona oli se, että yhtään kärkkyjää Virolla ei ollut. Noissa peleissä nimittäin Sappinen jäi selkeästi ylös lähemmäs puolta kenttää kyttäämään vastaiskua, mutta nyt hän laskeutui boksin reunalle ottamaan pois Soirin tarjoaman lyhyen variaation, joten Suomen ei tarvinnut jättää Schülleria alas Raitalan kaveriksi. Viro otti vartiointiin Suomen kohdepelaajat (Teniste vs. Forss ja Puri, Mets, Kuusk ja Kreida vs. Suomen topparit+Pohjanpalo) ja lisäksi aluetta puolusti kaksi pelaajaa (Käit ja Tamm) kuten Liettuaakin vastaan. Vassiljev ja Ojamaa ottivat boksin reunalla kiinni Kamaran ja Schüllerin. Ensimmäisen kulmapotkun lopputulema 13. minuutilla oli se, että aluekaksikosta Tamm nikkasi pallon kauemmas. Raitala varmistajana haki pallon ja pelasi sen takaisin kohti Soiria ja Lodia. Schüller tuli kolmanneksi pelaajaksi laitaan auttamaan ja Soiri sahattiin laidalta keskityspaikkaan, mutta Pohjanpalo ohjasi rintakehällään pallon ohi etukulman. Muista seitsemästä kulmapotkusta ei jäänyt mitään erityistä mieleen. Viro voitti ykköspallot hyvällä prosentilla ja esimerkiksi 35. minuutilla Tamm oli se, joka taas selvitti ykköspallon vitosen viivalta.

Yhden suoran vapaapotkun Suomi sai avausjaksolla Kamaran hankkimana, mutta Toivio ampui sen suoraan päin Heinia ja Schüllerin paluukuti jäi blokkiin.

Yksilöt:

Lopuksi muutama sananen yksilöistä. Hradecky vakuutti ulostuloillaan kulmapotkuissa ja käynnisti pari vastaiskua, joista yksi oli erityisen vaarallinen. Hän myös peitti hyvin Sappisen puolittaisen läpiajon pelin alussa. Arajuuri oli puolustuslinjan paras pelaaja. Hän voitti juoksukilvat ja kylki kyljen juostessa antoi kyytiä Sappiselle ja Ojamaalle useaan otteeseen. Lisäksi ilmassa hän oli tutun dominoiva, kun Viro nosti toppareiltaan palloja Suomen viimeiseen linjaan. Toivio puolestaan oli puolustussuuntaan varma ilmassa ja ei tosiaan joutunut juoksukilpoihin liiaksi, mutta pallollisena olisin kaivannut häneltä enemmän pystysyöttöjä ja yrityksiä muodon sisään enkä varman päälle syöttelyä. Väisänen menetti pallon kertaalleen pahoin ja kellahti myös päädyssä yhden juoksukisan päätteeksi päästäen Sappisen keskittämään vapaasti, mutta Arajuuri paikkasi tilanteen blokaten keskityksen kulmapotkuksi. Muutoin Väisänen oli minusta ihan OK ja puolusti hyvin eteenpäin negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Lisäksi muissa juoksukisoissa hän ei vuotanut. Wingbackeista Soiri oli hyvä 1v1-haastoissa Tenistea vastaan, mutta pieni särö toki tuli siitä aiheutetusta rankkarista. Lisäksi keskitysten laatu ei ollut priimaa, vaan usein pallot menivät boksiin rinnan korkeudella, jolloin niiden jatkaminen maaliin oli mahdotonta. Pikkin tultua sisään Soiria vastaan haastojen onnistumisprosentti myös pieneni, mutta silloin Soiri keksi esim. 72. minuutilla avaa muodon sisään ja hän pääsikin pujahtamaan Pikkin ja Käitin välistä hyvin keskelle. Samalla Jensen teki aloitteen pystyyn, mutta Kuusk katkaisi syötön. Toisella laidalla Raitala oli ihan OK molempiin suuntiin. Hänen keskityspaikkansa tulivat Kamaran ansiosta, mutta laatu noissakin palloissa jätti toivomisen varaa. Raitalalle miinusta voi antaa myös siitä, että pallollisena ahdistettuna sivurajalla hänen pystysyöttönsä eteenpäin laitaa pitkin menivät pari kertaa rajoista suoraan yli. Topparina viimeiset puoli tuntia hän oli pallovarma.

Keskikentällä Kamara piti parhaiten pallotempoa yllä ja avausjakson lopussa varsinkin dominoi välikaistallaan dynaamisuudellaan ja 1v1-haastoillaan Vassiljevia vastaan. Toisella jaksolla hänet sitten siirrettiin loppuajaksi alemmas ja se oli minusta huono muutos, koska Taylor ei pystynyt vastaavaan keskikentän linjan haastamiseen ja muodon sisään pääseminen vaikeutui entisestään. Schüller jäi mieleen lähinnä perussyöttelystään. Kertaalleen hän taklasi hyvin virolaisen irti pallosta käynnistäen vastaiskun, mutta myös vuoti alaspäin noin minuutti ennen pilkkua. Jos Schüller olisi saanut katki Viron vastaiskun sivurajalla, maali olisi jäänyt syntymättä, mutta hän liukui ohi ja omiin tuli 3v3-vastaisku, jonka Arajuuri sai katki, mutta seurannut Viron pallonhallinta oli kohtalokas. Lod puolestaan oli Käitin rintataskussa läpi illan tehokkaasti. Käit esti kääntymiset ja sulki aina Lodin jalan estäen tämän murtavat syötöt välikaistalta eteenpäin. Kulmapotkujen laatukin jätti toivomisen varaa ja ennen kaikkea muutamat vedot boksin reunoilta karkasivat taivaisiin. Harmillisen kehno suoritus suosikiltani.

Pohjanpalo ja Forss jäivät muodon sisässä vähille palloille. Ja jos he saivat palloja, kosketuksien vähyydestä johtuen siirrot omille olivat ajoittain epätarkkoja. Forssilta olisin kaivannut enemmän pystyjuoksualoitteita avausjaksolla. Plussaa Forss ja Pohjanpalo saavat toki työmäärästään pallottomana, mutta yhtään riistoa he eivät saaneet aikaan, vaan juoksivat vain pallon perässä tuloksetta Viron löydettyä aina vapaan topparin.

Vaihtomiehistä DOS saa plussaa siitä, että hän yritti läpisyöttöjä selustaan. Laatu vain uupui. Rohkeutta oli enemmän kuin Toiviolla ja ehkä toki tauolla Kanerva oli ohjeistanut poimimaan enemmän hyökkääjien aloitteita. Ilmassa DOS oli ihan OK irrotessaan vastaan. Rajaheittojen laatu olisi saanut olla myös parempi. Jensen korvasi Forssin. Hänet löydettiin sentään ainakin toisen jakson alussa ihan hyvin linjojen väleistä, mutta kun prässiä tuli useammasta suunnasta heti, peliä edistävät ratkaisut olivat mahdottomia. Jensen pysyi silti hyvin pallossa minusta eikä vuotanut samalla tavalla kuin Forss ja Jolle avausjaksolla vastaavissa hetkissä. Pukki oli ihan jees myös. Rintakuoletukset jäivät mieleen pystysyötöissä ja lisäksi se 69. minuutin tilanteenvaihto, jossa hän siirsi Soometsin fysiikallaan sivuun Hradeckyn heiton jälkeen. Ahtaan tilan pelaamisesta ei jäänyt hirveästi muistikuvia. Taylorin kohokohta oli 79. minuutin spurtti tilanteenvaihdossa kahta virolaista vastaan, jonka päätteeksi Taylor hankki kulmapotkun. Muutoin tosiaan hän ei pystynyt kamaramaiseen keskikentän linjan haastamiseen, vaan joutui alibisyöttelemään. Urosesta ei jäänyt oikein mitään havaintoja suuntaan tai toiseen. Kertaalleen hän kellahti maahan Viron boksin reunalla, kun vastaprässissä virolainen oli maakaksinkamppailussa vahvempi, mutta topparit hoitivat lopulta alempana tilanteen katkoen pystysyötön. Yhden matalan keskityksen myös muistan, mutta sen Viro purki keskeltä boksia. Alho ehti pelata kymmenisen minuuttia Soirin tilalla. Olin vastakkaisessa päädyssä kuin Suomen maali toisella jaksolla, joten loukkaantumiseen johtanut tilanne jäi vähän hämärän peittoon, mutta ilmeisesti ainakin hän sai oman miehensä pidettyä irti pallosta onnistuneesti sääntöjen rajamailla. Väläytyksiä ylöspäin ei ehtinyt tulla lyhyessä ajassa.

Mitä tulee Viron pelaajistoon, Hein selvisi maalilla helpolla. Ainoa torjunta taisi olla se Toivion vapaapotku. DOSin yksi rajaheitto tuli suoraan käsiin. Kaikki maalipotkut Hein avasi pitkällä, joten jalalla pelaamisesta ei oikein muodostunut kuvaa, mutta olemus oli raamikas ja atleettinen, joten kyllä hänessä aihiot ovat olemassa. Pallojen koppaaminen oli lämmittelyissä myös varmanoloista hyppysiin. Toppareista Tamm oli vahva ilmassa ja puolusti myös hyvin Pukin pystyjuoksun toisella jaksolla. Mets selvitti myös hyvin Suomen keskityksiä omassa boksissa. Kuusk kierrätti palloa rutiinilla. Liettuaa vastaan hänestä jäi mieleen pehmeä pallokosketus ja yksi kaukolaukaus, mutta nyt kaukolaukauksia 40 metristä ei nähty. Wingbackeista Teniste tarjoili pitkiä linkoja kuten Kansojen liigassa 2018 Veritaksellakin oltuaan silloinkin avauksessa. Raitala pysyi hyvin kurissa puhtaissa 1v1-tilanteissa, kun hänen ei tarvinnut kaventaa keskelle. Toisella puolella Puri oli helisemässä sen sijaan pari kertaa Soirin kanssa, joten hän ei voi olla ihan tyytyväinen esitykseensä. Maaliskuussa ja Liettuaa vastaan hän pelasi oikeana wingbackina ja siirtyikin sitten sille puolelle vihdoin toisella jaksolla, kun Pikk tuli sisään nollaamaan Soirin. Kertaalleen Puri pääsi ampumaan boksin reunalta hieman ohi vasemman takakulman.

Keskikentällä Käit oli vakuuttava Lodia vastaan pitäen tämän pihdeissään läpi illan. Hän puolusti hyvin tilan ja ajan Robinilta pois välikaistalla ja tuki samalla Puria. Vakuuttava työnäyte kerrassaan 22-vuotiaalta NK Domzalen pelaajalta. Maaottelujakin on ehtinyt kertyä jo näemmä 33 ja maaleja viisi. Liettuaa vastaan hän väläyttelikin painavaa oikeaa jalkaansa boksin reunalta pari kertaa, mutta Huuhkajia vastaan vetopaikkoja ei tullut. Mutta joo, pidin hänen ketteryydestään ja terävyydestään. Olemus ei ole kaikkein fyysisin, mutta tilannekovuus oli kunnossa. Vierellä toinen reilu parikymppinen eli 21-vuotias Helsingborgin Kreida puolestaan tukki sijoittumisellaan ihan hyvin tiloja puolustuslinjan edessä ja tuurasi Vassiljevia, jos tämä nousi prässäämään Väisästä, jolloin Kreida otti Kamaran pihteihinsä välikaistalla eikä vuotanut. Olemus oli pihkatappimainen kuten TV-kuvista jo aiemmin näki. Pallon kierrättämisessä hän oli melko pienessä roolissa johtuen siitä, että hänet merkattiin jatkuvasti keskellä. Vassiljevin jalka nousi yhä hyvin ja hän liittyi toisinaan ylimpään prässilinjaan lennokkaalla askeleella. Alaspäin hän oli parempi kuin Liettuaa vastaan Käitin tavoin, mutta silti Kamara pari kertaa tuli hänestä ohi puhtaasti juoksunopeudella ja dynaamisuudella, mutta muutoin Vassiljev tuki hyvin pallottomana Tenistea auttaen tätä puolustamaan leveyttä. Erikoistilanteiden laatu jätti toivomisen varaa ja liian moni pallo meni Hradeckylle.

Kärkiparista Ojamaa oli aika kesy loppupeleissä juoksupalloissa. Hieman yllätyin, että hän oli avauksessa toisena kärkenä. Sappinen oli myös melko statisti noissa pystyjuoksuissaan eritoten Arajuurta vastaan lentäen pari kertaa nurmeen maakaksinkamppailun lopuksi. Yhden kisan hän voitti Väisästä vastaan, mutta siinäpä se sitten olikin. Pilkku oli toki sitten varma ja Hradecky aavisti väärään kulmaan.

Vaihtomiehistä Vastsukilla oli todella lennokas askel ja hän vakuutti Ojamaata enemmän olemuksellaan. Hujoppimaisuus ja terävät spurtit voivat olla Virolle jatkossa hyvä yhdistelmä, koska Bogdankin on vasta 25-vuotias. Anier puolestaan ei paljoa pallolle päässyt. Aloitteita hän teki toki tutusti Suomen viimeisen linjan selustaan, mutta ei saanut laadukkaita palloja ja toki johtoasemassa suurin osa ajasta kului pallottomana muodossa puolustamiseen, joten parrakkaan veijarin anti jäi melko näkymättömäksi prässäämistä lukuun ottamatta. Pikk oli sisääntultuaan minusta hyvä ja sai Soirin tukahdettua aika tehokkaasti toisin kuin Puri. Yhteispeli Metsin kanssa myös toimi ja he saivat pidettyä heidän välisen aukon pienenä eikä Suomi päässyt antamaan siitä murtavia syöttöjä ja jos antoi, ne karkasivat päädystä yli. Soomets puolestaan korvasi Kreidan. Pallollisena hän oli ihan OK harvoissa hetkissä päästyään käsiksi pelivälineeseen. Kulmapotkuissa hän omaksui Kreidan roolin boksin reunalla varmistajana ja vastaiskujen ehkäisijänä, mutta vuoti melko kohtalokkaasti Pukkia vastaan 1v1-kamppailussa, jonka jälkeen Pukki pääsi vapaasti kirmaamaan kohti maalia vain Pikk edessään, joka Soirin tylsistyttämisen lisäksi vielä katkoi Pukin keskityksen Taylorille. Lisäajalla kehiin tuli Poom, mutta parista minuutista ei jäänyt mitään käteen.

[Hunaja]

            Pohjanpalo  Pukki

  Lod  Kamara  Lam  Jensen


  Uronen Arajuuri  Ivanov  Raitala

                Hradecky

Eilisen perusteella lähtisin näin. Lod ja Jensen voivat lähteä myös päinvastoin. Pääasia, että saadaan toimiva, pelaava, peliälykäs keskikenttä.

Kaiken muun pystyy jollain tapaa perustelemaan, mutta kuinka ihmeessä eilisen perusteella Ivanov ohittaisi kertaheitolla Toivion, O'Shaugnhnessyn sekä Väisäsen?

Mikäli perustelu on se, että Toivio, DOS ja Väisänen pelasivat eilen huonosti, miksi tämä poissulkisi sen, ettei Ivanov olisi ollut vielä heikompi? Todennäköisesti olisi saanut kentälle päästessään haukut siinä missä moni muu, jonka seurauksena puolustukseen huudeltaisiin seuraavaa nimeä. Sille lienee syynsä, miksi Riven topparihierarkiassa Ivanov on tällä hetkellä, eilisen perusteella viimeisenä.

[BiriBiri]

Juu ja näin Pohjanpalolta jotain pelejä missä voitti pääpalloja, laitetaan se toppariksi.

Toppariltahan tuo erikoistilanteissa näyttääkin. On siinä vielä toppari keskikentälläkin. Saadaan kuuden linja. Oliks sul jotain ihan älykästäkin sanottavaa?

[BiriBiri]

Kaiken muun pystyy jollain tapaa perustelemaan, mutta kuinka ihmeessä eilisen perusteella Ivanov ohittaisi kertaheitolla Toivion, O'Shaugnhnessyn sekä Väisäsen?

Mikäli perustelu on se, että Toivio, DOS ja Väisänen pelasivat eilen huonosti, miksi tämä poissulkisi sen, ettei Ivanov olisi ollut vielä heikompi? Todennäköisesti olisi saanut kentälle päästessään haukut siinä missä moni muu, jonka seurauksena puolustukseen huudeltaisiin seuraavaa nimeä. Sille lienee syynsä, miksi Riven topparihierarkiassa Ivanov on tällä hetkellä, eilisen perusteella viimeisenä.

No toki ostan huomiosi, eikä se ole millään muotoa väärä. Lähtemättä pitkään perusteluketjuun, niin onhan puolustava Lam edessä. Olettaen, että Sparv ei pelaa. Ivanov on hyvä puolustaja, joka osaa ja uskaltaa pelata ylöspäin. Lod, Jolle, Jensen ovat kyllä taskuissa pelattavissa. Toiviohan toki aloittaa, ja viiden linjalla mennään. Toivottavasti ilman Soiria.

[LahenNjr]

https://www.iltalehti.fi/jalkapallon-em-2021/a/dd92737b-bb55-4538-bba0-09f0b6b1e742


Iltalehden, ammatikseen futista seuraava ja tästä kirjoittava toimittaja näemmä tehnyt samat havainnot. Laita vaikka sähköpostia hänelle, mikäli sieltä löytyisi kiinnostusta lähteä kaivamaan. Tai sitten voit itse katsoa uusiksi toisen puoliajan.

Toivio saa siis syötellä harhasyöttöjä, mutta Toiviota heikomman O'Shaughnessyn puolestaan odotetaan syöttelevän virheettömästi. Selvä.

HJK-kannattamisella ei ole mitään tekemistä Suomen maajoukkuetta seuratessani. Kaiken lisäksi tuolta löytyy yhdeksän pelaajaa, joilla on Klubi-taustaa ja mahdollisesti muutama, joilla sitä saattaa tulevaisuudessa olla. HJK-lasit eivät myöskään vaikuta siihen, että voi todeta DOSin esiintyneen eilisessä ottelussa paremmin kuin Leo Väisänen, jonka kanssa käyvät kamppailua kolmannen topparin paikasta EM-kisoissa. Kuten ei myöskään siihen, että kykenisi seuraamaan matseja muutenkin kuin öyhöttäen ja kaikki paskaksi haukkuen, etenkin ne, joiden on jo ennen ottelua päätetty olevan paskoja.

Eli ymmärrät tahalleen väärin vai et ymmärrä lukemaasi?
MINULLA OLI ENNAKKOLUULOJA muunmuassa Rasmus Schülleria kohtaan, tai ei oikeastaan ennakkoluuloja vaan paskojen peliesitysten aiemmin jatkuessa, en ymmärtänyt hänen suurta peliaikaa maajoukkueessa, nyt kuitenkin Schüller on parantanut, ja menisi esim Sparvin edelle tällä hetkellä.

Ja otetaan esimerkki jos et muuten ymmärrä : Messi, jonka perustaso on helvetin kova, munaa muutaman maalipaikan pelissä, ei paljon paina koska Messi pelaa muuten helvetin hyvin.
Sitten tulee joku penkkimies, joka suorittaa todella ailahtelevasti, mutta pelaa pääosin surkeasti, pääsee kentälle ja munaa muutaman maalipaikan, alkaa se näytellä isompaa roolia koska pelaamisessa ei muutenkaan ole mitään kehuttavaa.

Tässä tarinassa Messi = Toivio, ja penkkimies = DOS.
Toiviolta muutama harhasyöttö pelissä ei hetkauta koska suorittaa muuten hyvällä tasolla.

Muistaakseni en esim eilen ennen peliä ketään haukkunut paskaksi, lähinnä muunmuassa Schüllerin peliaika aiemmin kummastutti kun peliesitykset oli mitä oli. Nykyään, ainakin eilen Schüller ansaitsee

[Hunaja]

Eli ymmärrät tahalleen väärin vai et ymmärrä lukemaasi?
MINULLA OLI ENNAKKOLUULOJA muunmuassa Rasmus Schülleria kohtaan, tai ei oikeastaan ennakkoluuloja vaan paskojen peliesitysten aiemmin jatkuessa, en ymmärtänyt hänen suurta peliaikaa maajoukkueessa, nyt kuitenkin Schüller on parantanut, ja menisi esim Sparvin edelle tällä hetkellä.

Ja otetaan esimerkki jos et muuten ymmärrä : Messi, jonka perustaso on helvetin kova, munaa muutaman maalipaikan pelissä, ei paljon paina koska Messi pelaa muuten helvetin hyvin.
Sitten tulee joku penkkimies, joka suorittaa todella ailahtelevasti, mutta pelaa pääosin surkeasti, pääsee kentälle ja munaa muutaman maalipaikan, alkaa se näytellä isompaa roolia koska pelaamisessa ei muutenkaan ole mitään kehuttavaa.

Tässä tarinassa Messi = Toivio, ja penkkimies = DOS.
Toiviolta muutama harhasyöttö pelissä ei hetkauta koska suorittaa muuten hyvällä tasolla.

Muistaakseni en esim eilen ennen peliä ketään haukkunut paskaksi, lähinnä muunmuassa Schüllerin peliaika aiemmin kummastutti kun peliesitykset oli mitä oli. Nykyään, ainakin eilen Schüller ansaitsee

Nonni.

Alkuperäinen kysymys kuului: Eikö ole erikoista olettaa sen penkkimiehen suorittavan Messin tasolla, saati tämän yli? Joona Toivio on Suomen paras pallollinen toppari, toista vastaavalla tasolla suorittavaa pallollista topparia tästä maasta ei löydy, ainakaan ketään sellaista, jota maajoukkueen edustaminen kiinnostaisi. Tällöin on myös varsin kummallista olettaa ja ladata ennakko-odotukset siten, että ylipäätään kukaan muu pystysi Toiviota kovemmalla tasolla kyseistä roolia hoitamaan ja tämän jälkeen alkaa suurennuslasilla hakemalla hakemaan tämän virheitä, ummistaen samalla silmät onnistumisilta.

Perusteluksi DOSin tasosta pitäisi riittää jo pelkästään se, että Rive näkee tälle käyttöä maajoukkueessa, mutta toki tällä palstalla lahtelaiset amikset alkavat mieluummin epäillä Riven tietämystä Suomen maajoukkueesta kuin katsomaan asioita toisesta perspektiivistä.

[uuba]

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi tällä foorumilla pitää jatkuvasti ylireagoida yksittäisten otteluiden, tässä tapauksessa vieläpä merkityksettömän harjoitushöntsän jälkeen yhtään mihinkään suuntaan.

Ongelma on siinä, että niitä yksittäisiä pelejä, sekä panoksellisia, että näitä sinun mielestä turhia (aika harvalukuiseen joukkoon tuossa menet) on sieltä Italia-matseista asti, jolloin se lanseerattiin. Eilinen oli vain yksi lisätodiste siitä, että vaikka kauan toivottiin, että se 532 lähtisi toimimiaan, mutta ei se lähtenyt. Eikä siihen ole edelleenkään sopivia pelaajia. Sillä hävitään aina keskikenttä, eilen jopa Viroa vastaan osittain. Nyt sitten seuraava matsi onkin kisamatsi. Ollaan tilanteessa, jossa pelisysteemiin ei ole paljon luottoa, mutta eipä sitä varmaan kannata enää vaihtaakaan.

Laidoilta ei ole mitään uhkaa ylöspäin, kuvaavasti Soiri on siinä joukkueen paras. Tällöin systeemi on käytännössä bussi, mutta hauskasti 442 (tai 4411) on myös bussittamiseen parempi selkeämmän linjojen rakenteensa ja yleisesti tutumman sijoittumisen ja roolien takia.

Toki, niin kauan kun meillä on tuon vireen Pukki, niin yllätyskin on mahdollista. Teemu saattaa sen maalin kairata, vaikka käytännössä mitään tarjoilua ei ole, sekin on nähty useamman kerran, mm. siellä Ukrainassa.

[viitati]

Yön yli nukuttuna muutama "asiallinen kommentti".  Hienoa että Huuhkajat aiheuttaa tunteita suuntaan jos toiseenkin. Eilinen peli ei ollut mikään mittari. Jokainen joka on ollut futistoiminnassa tietää että tämä ottelu oli tärkeä vain että saadaan pelaajat yhteen leirin jälkeen ja yhteinen höntsätapahtuma. Jokainen pelaaja veti 90% tasolla mentaalisesti ja jokainen tietää sekä näki mitä se merkitsee pelin ja pelaajan tekemisessä.
Loukkeja ei tullut Alhon ja Soirin pikkuvammaa lukuunottamatta, mutta hekin lienevät pelikunnossa viikon päästä.

Täällä on miekkailtu 4 vai 5 alakerta ja samaa käy Rivekin läpi. Ehkä Tanskaa vastaan on lähdettävä kotiyleisönsä edessä enemmän omaa maalia puolustaen, mutta Venäjä ei ole niin kova nippu ja ilman muuta päävastustajammme, silloin tarkkaan harkittava mikä on ryhmitys ja moni asia vaikuttaa keitä on avauksessa mm. Sparvin pelikunto. Uskonkin jos Sparv pelaa, Suomi pelaa 4-4-2 ryhmityksellä Venäjää vastaan mutta todellisuudessa Sparvin rooli lienee vanhan ajan "etutopparin" rooli:)

Toivio 33 , Arajuuri 32, Raitala 32 eivät pitkään ole meidän ykkösvaihtoehtoja ja siksi on hyvä että mukana on nuoria adjutantteja joista osa varmasti saa vastuutakin. Kisakokemus on kaikille ensimmäinen mutta kasvaa korkoa tulevia vuosia varten. Ensi kerralla nuoremme ovat jo "Kokeneita".

[Hunaja]

Ongelma on siinä, että niitä yksittäisiä pelejä, sekä panoksellisia, että näitä sinun mielestä turhia (aika harvalukuiseen joukkoon tuossa menet) on sieltä Italia-matseista asti, jolloin se lanseerattiin. Eilinen oli vain yksi lisätodiste siitä, että vaikka kauan toivottiin, että se 532 lähtisi toimimiaan, mutta ei se lähtenyt. Eikä siihen ole edelleenkään sopivia pelaajia. Sillä hävitään aina keskikenttä, eilen jopa Viroa vastaan osittain. Nyt sitten seuraava matsi onkin kisamatsi. Ollaan tilanteessa, jossa pelisysteemiin ei ole paljon luottoa, mutta eipä sitä varmaan kannata enää vaihtaakaan.

En ole kyllä eilistä ottelua turhaksi sanonut, päinvastoin:

No eiköhän harjoitusotteluista aina enemmän infoa saada kuin treeneistä. Muun muassa joukkueen sisäisistä, ennakkoon sovituista teemoista sekä muista pienistä nyansseista. Ei harjoitushöntsän tarvitse päättyä voittoon, että siitä olisi jotain hyötyä.

Ranska-ottelu oli myös harjoitushöntsä ja yhtä lailla siitä saatiin infoa kuin eilisestäkin. Harjoitusottelut nyt vain ovat kautta historian olleet temmoltaan ja intesiteetiltään panoksellisia otteluita matalampia, ei kai tämä nyt eilen voinut kenellekään yllätyksenä tulla?

Sinäkin varmaan kykenet havaitsemaan (tuloksen kannalta) merkityksettömän ja turhan välisen eron (uskon kuuluvani tässä melko runsaslukuiseen joukkoon). Sen sijaan osa eilisen ottelun perusteella ranteet auki vetäneistä on kyseenalaistanut sen, miksi koko ottelu ylipäätään piti edes pelata, ymmärtämättä edelleenkään sitä, mihin kilpailuun sen oli tarkoitus valmistaa.

Muodostelman toimimattomuudesta eilinen ottelu käy hyvin huonona perusteena, sillä Viro ei simuloinut kisavastustajia edes vähää alusta. Lienee myös kaikille selvää, että mikäli eilen olisi pelattu tuloksesta ja pisteistä, olisi muodostelma ja Suomen pelaaminen näyttäneet täysin erilaisilta. 5-3-2 soveltuu vastaiskuihin palloa pitäviä joukkueita vastaan, bussittavaa joukkuetta vastaan kyseisen muodostelma edut eivät sen sijaan oikein pääse oikeuksiinsa. Oletuksena on, että kisoissa Tanska, Venäjä sekä Belgia pelaavat jokseenkin eri tyylillä kuin Viro eilen. Eiköhän joukkueen sisällä löydy luottoa niin pelisysteemiin kuin omaan tekemiseenkin, vaikka jossain nettifoorumilla osa toisin näkeekin. Myös se 4-4-2 on edelleen olemassa ja siihen vaihtaminen onnistuu vaikka pelin sisällä, sehän yksi pääpointeista koko uuden muodostelman sisäänajamisessa ylipäätään oli.

[Osterdeich]

Tämänkaltaisista asiallisen mittaisista Salming- puheenvuoroista minäkin pidän, kun ne loputtomat kuvat ja 1:1 -karttakuvaukset puuttuvat. Tähän suuntaan analyysit kisoissakin, bitte. Muuten tämä DOS&Schüller vs. muut- miekkailu ei kiinnosta ja ihmetyttää, miksi BuLi- sivuilla aina vakuuttava Hunaja jaksaa vääntää selvästä asiasta, aika heikkoja niin DOS ja varsinkin Schüller näet ovat eivätkä joukkuetta juuri ainakaan avarissa vahvista.

Minusta 4-4-2 olisi parempi myös Tanskaa vastaan ja silloin laidoilla Raitala ja Uronen. Jos kuitenkin Rive arvioi 5-3-2- vaihtoehdon paremmaksi, niin sitten Raitala on paras vaihtoehto kolmanneksi toppariksi. Soirissa on silloin riskinsä, mikä voi tuhota 5-3-2 puolustusedun. Sparvin tod.näk. puuttuminen on kyllä suuri ongelma varsinkin 5-3-2- formatissa eikä Kamaraa kannattaisi uhrata ja alas pudottaa, lieneekö Lam sitten ainoa vaihtoehto. 4-4-2: lla saataisiin Lod oikealle paikalleen ja suosikkini Kaukokin ehkä louhimaan (Schüllerin sijasta). En ymmärrä Kaukon aliarvostusta. Jossain vaiheessa peliä haluaisin myös aina nähdä Valakarin, joka on niitä harvoja taitopelaajia + kunnon laukaus ja siksi erikoistilanteissa minusta parempi kuin Toivio.

[uuba]

Sinäkin varmaan kykenet havaitsemaan (tuloksen kannalta) merkityksettömän ja turhan välisen eron (uskon kuuluvani tässä melko runsaslukuiseen joukkoon). Sen sijaan osa eilisen ottelun perusteella ranteet auki vetäneistä on kyseenalaistanut sen, miksi koko ottelu ylipäätään piti edes pelata, ymmärtämättä edelleenkään sitä, mihin kilpailuun sen oli tarkoitus valmistaa.

Tietysti pystyn. Tulos oli häpeällinen, mutta paljon suurempi ongelma oli ja on peliesitys. Ja kuten mainittu, huolestuttavinta siinä on se, että sama trendi jatkui kun tuolla ryhmityksellä ennenkin. Luken ja Riven haastiksista huomasi, että mitenkään kevyesti eilistä ei otettu joukkueenkaan sisällä.

[Fastflow]

salming kiitos kattavasta analyysistä ja erityiskiitos siitä että kävit myös vastustajan läpi..