Höjbjeö. Vokaalin jälkeen r ei ole r, vaan muuttaa sen edellisen vokaalin lausumista.
Itse asiassa øj:sta tulee oi-äänne, joten Jinete on siinä suhteen oikeassa. Eikä tuo er- ja erg-loppujen viimeinen äänne ihan ö:ksi asti mene, mutta sinne päin.
https://forvo.com/word/pierre-emile_h%C3%B8jbjerg/Kjaer = Keö (lausutaan kuten englannin care)
Tanskan k-, t- ja p-kirjaimia äännettäessä pitää muistaa lisätä pieni h-äänne mukaan, joten tuo care on sinällään oikein.
Vrt.
natsi-politiG ja d yleensä putoavat pois elleivät ole sanojen alussa. Noin keskimäärin...
...ja silloin, kun g ja d äännetään, eivät ne ole soinnillisia kuten suomessa, vaan lausutaan lähempänä suomen t:tä ja k:ta.
Jineteltä hyvä muistutus a-kirjaimen ääntämisen kummallisuuksista. Perussääntö on se, että jos a on joko ennen r-kirjainta tai heti sen jälkeen tai ennen k-, p- tai m- kirjaimia, lausutaan a kuten suomessa. Muussa tapauksessa a lausutaan ä:nä, e:nä tai eräänlaisena välimuotona. Lisäksi eris- ja paikannimissä käytetään vielä vanhaa aa-kirjainyhdistelmää, joka nykypäivänä vastaa å-kirjainta ja myös äännetään kuten å.
Ja vielä muistutuksena, että tanskassa tuplakonsonantteja ei äännetä "tuplina", vrt.
Rønnow. Siksi lienee turhaa edes mainita, että eilen illalla kentällä ei ollut yhtään
larssseeniä, jenssseeniä tai
christenssseeniä.
Edit. D-kirjaimesta vielä sen verran, että jossain tapauksissa se äännetään kuten englannin kielen the-sanan alkuosa. Paljon riippuu siitä, missä kohtaa sanaa kirjain sijaitsee. Esim. Hvad hedder du? (Kuka olet?) lausutaan jotakuinkin
vä hiðə du, missä ensimmäisen sanan d:tä ei äännetä, toisen sanan d:t niputetaan ð:ksi ja viimeisen sanan d on soinniton, hieman suomen t-mäinen.
Äänestys
