L. Väisänen tosiaan tuuraa Arajuurta tai Toiviota ja on joukkueessani nelostoppari. Jos Arajuuri menee rikki, Toivion ja Ojalan ohella näen L. Väisäsen myös mahdollisena korvaajana keskellä, koska hän on esimerkiksi Ojalaa vikkelämpi irtoamaan vastaan puolustuslinjasta vastustajan yksinäiseen hyökkääjään kuten Arajuuri monesti tekee. Ojalan ajoitukset eivät välttämättä pelaa yhtä hyvin kuten Sveitsiä vastaan nähtiin hänen ollessaan pari kertaa hieman myöhässä (maakaksinkamppailut 2/5). Viimeksi maaliskuun maaotteluikkunassa Arajuuri esimerkiksi irtosi kamppailemaan Dzekoa vastaan puoleen kenttään joitakin kertoja tukiessaan korkeaa prässiä tai välitöntä vastaprässiä (maakaksinkamppailut 4/7). EM-kisoissa niin täytyy tehdä Windia, Dzuybaa ja Lukakua vastaan, joten myös keskitopparille kyky puolustaa eteenpäin on merkittävä asia eikä vain sivutoppareille, jotka tukkivat taskut.
Ilmassa puolestaan L. Väisäsen voittoprosentti oli jopa Ojalaa parempi JT:n ja JB:n koontien mukaan syyskuun kahdessa Kansojen liigan ottelussa (8/14=57% vs. 5/9=55%), joten siksi minusta L. Väisänen olisi varmasti ihan pätevä vaihtoehto pelaamaan puolustuslinjan keskelläkin eikä hän ole kuin pari senttiä Ojalaa lyhyempi. Hän pomppaa usein niin korkealle, että se auttaa pääpallojen voittamisessa. Oikeana topparina Väisänen onkin jo pelannut syksyllä. Ehkä hieman yllättäen puolestaan maakaksinkamppailuissa syyskuussa, jolloin Väisänen ja Ojala tahkosivat kaksi yhteistä kilpailullista ottelua, Ojala oli selkeästikin parempi (13/18 vs. 9/17). Molemmat irtosivat periaatteessa yhtä paljon vastaan, mutta Ojala vielä fyysisempänä jässikkänä voitti useammat vääntötilanteet, joten toisaalta tuolloin hänellä olivat ajoitukset kunnossa ja ehkä Sveitsi-peli oli yksittäinen huono peli ennemmin. Toisaalta Ranskaa vastaan vieraissa Väisänen voitti 5/6 maakaksinkamppailustaan ja Ojala ilmassa 4/5, joten tuossa pelissä lukemat menivät niin päin kuin sopi ehkä odottaakin. Yhtä kaikki, Väisäsen kyky pelata myös sivutopparina nostaa hänet Ojalan edelle.
Viidennen topparin pohdinta on hankalaa. O'Shaughnessy olisi luonteva varamies Raitalalle vasempana topparina vasenjalkaisuutensa takia, mutta kun vastassa ovat Tanska, Venäjä ja Belgia, onko hän tarpeeksi luotettava puolustussuuntaan? Toinen vaihtoehto on ottaa mukaan tosiaan Ojala, joka olisi luonteva keskitoppari Arajuuren loukkaantuessa. O'Shaughnessy toisaalta toisi mukaan ryhmään pitkät rajaheittonsa, mutta lähtökohtaisesti vaihtopenkillä niistä ei ole hyötyä. DOS viisi vuotta Ojalaa nuorempana vaihtoehtona olisi tulevaisuutta ajatellen parempi valinta, koska Ojala tuskin enää montaa vuotta maajoukkueessa pelaa, mutta toisaalta tuoko pelkkä kisaryhmässä mukana oleminen riittävää lisäarvoa kokemuspankkiin.
Koska mielestäni L. Väisänenkin voisi tuurata keskellä Arajuuren loukkaantuessa, Ojala ei ole papereissani saletti valinta. Se johtuu eritoten siitä, että jos Raitala loukkaantuu ja Suomi haluaisi yhä vasenjalkaisen topparin kentälle, O'Shaughnessyn olisi oltava ryhmässä mukana viidentenä topparina. Jos puolestaan unohtaa jalkaisuuden, Suomi laittaa loukkaantumisen sattuessa kentälle seuraavaksi parhaan topparin ja se on siinä tapauksessa L. Väisänen. Kanerva joutunee kysymään uudelleen itseltään, että voiko hän luottaa O'Shaughnessyn hoitavan hommansa puolustussuuntaan riittävän luotettavasti? Ojalasta Kanerva tietää, mitä hän saa ja kieltämättä siinä tapauksessa, että Suomi joutuu käyttämään rotaatiotoppareita, jotenkin minulla kaikesta huolimatta olisi enemmän luottoa Ojalan fyysiseen olemukseen kuin O'Shaughnessyyn. Toisaalta Arajuuren ja Toivion ollessa kunnossa Ojalalle ei ole ollut käyttöä tosipeleissä, kun puolestaan DOS on ollut kolmas toppari Arajuuri ja Toivion rinnalla kahdesti sekä Raitala kerran. Toki Arajuuren kanssa Ojala ei oikein mahdu samaan aikaan kentälle ja siksikin DOS ja Raitala vasenjalkaisina vaihtoehtoina ovat saaneet vastuuta.
Topparipohdinta helpottuisi toki sillä, että valitsisin mukaan 23 pelaajan ryhmään kuusi topparia, jolloin DOS ja Ojala molemmat mahtuisivat mukaan, mutta mielestäni jos käy niin, että kaksi tai jopa kolmea topparia loukkaantuu, sitten Suomi vain pelaa kylmästi 4-4-2:lla, koska keskikentälle ja hyökkäykseen on laatua tarjolla enemmän siinä tapauksessa. Pitää vain luottaa siihen, että kuudennelle topparille ei tule käyttöä missään olosuhteissa lyhyessä turnauksessa. Viisi puhdasta topparia+Raitala kuulostaa liialliselta, jos ja kun tarkoituksena on käyttää Raitalaa sivutopparina. Uronen-Hämäläinen kaksikko hoitaa vasemman laidan ja Alho-Granlund oikean. Jälkimmäisestä kaksikosta avauksessa toinen on pienempi paha kuin esimerkiksi DOS sivutopparina tai ainakin minä järkeilen asian niin, jollei sitten Raitalaa siirretä oikealle ja L. Väisänen kuitenkin ottaisi vasemman sivutopparin paikan, mutta uskon siihen, kun näen. Kun aloitin hahmottelemaan kisajoukkuetta ja tätä viestiä pari päivää sitten, DOS oli Ojalan edellä vitostopparina joukkueessani juuri sen takia, että hän olisi kuitenkin Raitalalle luontevin korvaaja sivutopparina vasenjalkaisuuden takia ja hän on jo kahdesti pelannut sillä paikalla tosipeleissä Arajuuren ja Toivion rinnalla, mutta siitä huolimatta päädyin lopulta kokemukseen ja vahvempaan kaksinkamppailupelaamiseen valitsemalla mukaan Ojalan. Jos Raitala menee rikki, sitten L. Väisänen pelatkoot vasempana topparina mieluummin kuin O'Shaughnessy, vaikka viimeksi mainitusta pidänkin paljon.
Jos kisajoukkue laajenee 25 pelaajaan, sitten valitsisin mukaan O'Shaughnessyn/S. Väisäsen, joka oli kuitenkin EM-karsinnoissa kolmostoppari ja sitä pitää kunnioittaa. Jos hän on kunnossa, ottaisin hänet ehkä jopa ennen Ojalaa mukaan, koska hän on todistetusti pelannut tosipeleissä Arajuuren ja Toivion kanssa toisin kuin Ojala ja terveenä ollessaan ollut korkealla Kanervan papereissa, koska onhan kyseessä kuitenkin Serie A:ssakin pelannut toppari. En usko, että hänen taitonsa ovat ruostuneet niin paljoa, vaikkei hän ole maajoukkueessa pelannut sitten syksyn 2019. Toisaalta Ojalalla on kuitenkin kokemusta tosipeleistä maajoukkueessa viimeisen vuoden aikana, vaikka yhteiset minuutit Arajuuren ja Toivion kanssa ovat nollissa, joten tokkopa S. Väisänen häntä pudottaa ryhmästä, mutta hänen nimeään ei kuitenkaan pidä vielä täysin unohtaa. Jos S. Väisänen olisi ollut käytettävissä esimerkiksi Sveitsi-pelissä, minulla on sellainen kutina, että aika monen kisajoukkueessa hän olisi mukana.
Jos ja kun lopuksi mietin Suomen avausvastustajaa Tanskaa, sillähän on tapana pelata pystysyöttöjä selustaan Brathwaitelle ja Poulsenille, jotka tykkäävät kaventaa laidoilta keskemmäs. Toivio vuoti Ukrainassa 1-0 maalissa päästäen vikkelän Moraesin puttaamaan pallon maaliin edestään eikä saanut kuriin tämän spurttia. Brathwaite on vielä vikkelämpi yksilö, joten riittääkö Toivion nopeus häntä vastaan? Brathwaite varmasti tulee pyrkimään pystyjuoksuihin Toivion ja Arajuuren välistä.
Poulsen puolestaan on hyvä ilmassa ja jos Raitala on vasen toppari, häviääkö Suomi liikaa pääpalloja viimeisessä linjassa? Bosniaa vastaan Raitala voitti ilmakamppailustaan 1/3, joten toisaalta niitä ei ihan hirveästi tullut ja siten tuossa tilastossa on liikaa kohinaa suurempien päätelmien tekemiseksi. Kaiken lisäksi 4-4-2:lla pelatessa olen kuitenkin pitänyt Raitalan kyvystä laitapuolustajana lukea keskityksien lentoratoja ja siivota niitä hyvällä sijoittumisella, joten en olisi liian huolissani, vaikka Raitalalla on pituutta vain 181 senttiä ja Poulsenilla 192 senttiä, mutta pohdinnan arvoinen asia tuo joka tapauksessa on ja suurin uhkakuva sille, ettei Raitala olisikaan vasen sivutoppari Parkenilla. Voisiko Suomi yllättää ja laittaa Toivion vasemmaksi toppariksi painimaan Poulsenia vastaan ja jalkanopeudeltaan vikkelän L. Väisäsen oikeaksi toppariksi pitämään Brathwaiten aisoissa? Tuolloin Raitala voisi pelatakin jopa oikeana wingbackina. Vai aikooko Suomi pelata siten, että Arajuuri tulee mahdollisimman usein auttamaan Raitalaa tai tuplaako Uronen Raitalan kanssa Poulsenin, jolloin toisaalta laitapuolustaja Wass saattaa jäädä hetkellisesti auki laitakaistalle?
Siinä tapauksessa, että Kanerva suunnittelee jonkun muun kuin Raitalan asettamista vasemmaksi sivutoppariksi Poulsenia vastaan ja Jukka pelaisikin oikealla avausottelussa, voisin harkita luopumista Alhosta, koska tällöin Granlundille (ja Soirille) jäisi lähtökohtaisesti vain kaksi alkulohkopeliä, joissa hän pääsisi kentälle, mutta jos tilalle tulisi vasenjalkainen O'Shaughnessy, olisiko Kanervalla sitten sen enempää luottoa häneen kuin Raitalaan, vaikka O'Shaughnessy saattaisikin muutaman pääpallon Raitalaa enemmän voittaa? Kuten todettua, O'Shaughnessy avauskokoonpanossa Suomen historian ensimmäisessä arvokisaottelussa ei kuulosta jotenkin oikealta, joten voi olla, että kaikesta huolimatta Kanerva, Nurmela ja kumppanit joutuvat asettamaan oikeajalkaisen pelaajan (L. Väisänen) vasemmaksi toppariksi ja jos suunnitelmana on sen jälkeen peluuttaa Raitalaa Venäjää vastaan topparina (mikä minusta olisi toimiva ratkaisu), O'Shaughnessyllekaan ei välttämättä olisi käyttöä sen enempää.
Jonkun pitää antaa pyyhkeitäkin: luksuspelaaja-termiä käytetty väärin, ja totta helvetissä Ojala on varma valinta kisajoukkueeseen.
Selvä.
Melko pitkä lainaus, mutta yritin poimia olennaiset kappaleet aiemmasta kirjoituksestani. Niin tosiaan kävi, että Ojala ei ollut saletti valinta, vaan sekä O'Shaughnessy että S. Väisänen kiilasivat edelle Ivanovista puhumattakaan. Ja näemmä L. Väisäsen puolituntinen keskitopparina Ruotsia vastaan riitti Kanervankin vakuuttumaan siitä, että Leo voi hyvin stuntata Arajuurta, jos tämä sattuisi loukkaantumaan. Toki itsekin sitten lopulta päädyin valitsemaan aiemmin Ojalan kisajoukkueeseeni, mutta olin ainakin melko hyvin hajulla siitä, että hän on jonkin sortin rajatapaus eikä ihan niin vakuuttavasti pelannut Kanervankaan mielestä. Kenties silläkin oli vaikutusta rajatapauksista puhuttaessa, että Ivanov ja S. Väisänen ovat 5-6 vuotta nuorempia, kun puolestaan Ojalan maajoukkueuraa tuskin on montaa vuotta enää jäljellä, joten Ivanovin ja S. Väisänen kisapaikat ovat myös sijoitus tulevaisuuteen, vaikka he penkillä istuvatkin.
Granlundin ja Hämäläisen pudottamista en osannut ennakoida ennen eilisiltaa. Kuusi topparia+Raitala kuulostaa todella paljolta, koska edes kuudetta topparia ei pitäisi joutua käyttämään missään olosuhteissa ja laatua olisi loukkaantumissumassa tarjolla enemmän keskikentälle tai hyökkäykseen. Lamia pidän selkeästi keskikenttäpelaajana, koska maajoukkueessa hän on ollut sillä paikalla edes jokseenkin siedettävä. Jos pitäisi veikata Kanervan aivoituksia syvyyskartasta ja avauskokoonpanosta Parkenilla, ehkä se on tällainen:
Pukki (Forss, Lappalainen) - Pohjanpalo (Jensen)
Kamara (Kauko) - Sparv (Schüller, Lam) - Lod (Valakari, Taylor)
Uronen - Raitala (O'Shaughnessy, S. Väisänen) - Arajuuri (L. Väisänen) - Toivio (Ivanov) - Alho (Soiri)
Hradecky (Joronen, Jaakkola)
Urosen varamies on Raitala, mutta kun uskon yhä, että Kanerva suosii vasenjalkaista topparia, Raitala pelaisi sillä paikalla Urosen rinnalla avauksessa, koska oikean wingbackin tontilta häneltä ei ole kokemusta maajoukkueesta ellei häntä sitten perjantaina testata sillä paikalla. DOS ja S. Väisänen stunttaavat vasempana topparina. L. Väisänen on merkitty Arajuuren korvaajaksi, mutta hän voi yhtä hyvin pelata sivutopparina. Ivanov on selkeästi Toivion varamies, mutta vain L. Väisäsen jälkeen.
Alho on saanut niin hyvin peliaikaa maajoukkueessa oikeana wingbackina, että veikkaan hänen olevan avauksessa Tanskassa, koska hänen laidaltaan Suomi tulee todennäköisesti enemmän hyökkäämään, koska Poulsen on Tanskan laitureista kurinalaisempi alaspäin ja nollannee Urosen Wassin kanssa kenties aika tehokkaastikin, mutta toisella laidalla Brathwaite ei auta ihan yhtä hyvin Maehlea. Lisäksi Tanska pelatessaan maaliskuussa Israelia vastaan tukki melko tehokkaasti keskustan ja jätti vapaan tilan sivurajoille wingbackeille, joten jos ja kun Suomi haluaa haavoittaa Tanskaa hitailla hyökkäyksillä, eritoten oikean wingbackin on oltava hyökkäävä (Alho on ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen kuin Israelin Dasa) ja sen takia luultavasti Granlund jätettiin sivuun, koska Alho ja luottomies Soiri tarjoavat enemmän ylöspäin ja viidellä puolustajalla on kyettävä puolustamaan kollektiivina siten, että Alhon ja Soirin puutteet alaspäin eivät näy niin paljoa.
Minusta tosin Soiri esimerkiksi Kansojen liigassa 2018 4-4-2:lla pelatessa oli oikein sitkeä ja yllättävän hyvä puolustamaan laiturina, mutta wingbackin rooli on tietysti hieman erilainen. Muistan kuitenkin esimerkiksi, kuinka ihailin takasuoran katsomossa Ratinassa Kreikkaa vastaan sitä, että Soiri oli suorastaan erinomainen omiin päin, joten sikäli en ole liiaksi huolissani hänen puolustuspelaamisestaan edes uudessa roolissa, koska nopeus riittää suunnanmuutoksissa sivurajan lähellä vastustajan yrittäessä harhauttaa häntä. Ja koska tosiaan Alho saattaa olla kaavailtu avaukseen Parkenille, olisi Granlundille jäänyt vain kaksi alkulohkopeliä mahdollisesti pelattavaksi, mutta kun joukkueessa on hänestä paranneltu versio Raitalan muodossa, Granlund pullahti ulos kisoista.
Tanska rakensi hyvin tiiviin keskiblokin. Se antoi Israelin topparien pitää rauhassa palloa ja lisäksi jätti wingbackit auki. Wind ylimmässä prässilinjassa lähinnä peitti syöttöjä keskustaan, jossa muutoinkin Eriksen ja Delaney merkkasivat Natchon ja Peretzin. Israelin keskikentän kolmikosta Solomon nousi Tanskan kahden alimman linjan väliin vasemmalle välikaistalle. Höjbjergin tehtävä ankkuri oli tukkia tiloja puolustuslinjan edessä. Zahavi ja Dabbur roikkuivat puolustuslinjassa ja siksi Tanskan laitapuolustajat tulivat kapealle voidakseen auttaa toppareita puolustamaan Israelin kärkiparia. Poulsenin ja Brathwaiten tehtävä oli lisäksi peittää syöttöjä sivutoppareilta välikaistoja pitkin Israelin yläkolmikolle. Tässä kuvassa Solomon on vasemmalla välikaistalla ja Zahavi oikealla, mutta Brathwaite ja Poulsen ovat asemoineet itsensä siten, että Israelin sivutopparit pallon saadessaan eivät voi pelata suoraan eteenpäin, vaan heidän pitää kierrättää pallo vaarattomalle alueelle wingbackeille. Dabbur on puolestaan topparien kontrollissa keskellä.
Tässä näkyy, kuinka keskellä kapea puolustuslinja+Höjbjerg loivat 5v3 ylivoiman Israelin kärkiparia ja Solomonia vastaan jatkuvasti. Ja jos Israel kierrätti pallon vapaille pelaajilleen wingbackeille, Poulsenin ja Brathwaiten nopeus riitti siihen, että he pystyivät välikaistoilta kaventamaan kohti leveyttä ja seuraamaan Israelin wingbackien nousut. Wass ja Maehle tulivat tarvittaessa apuun keskemmältä luomaan 2v1 ylivoimia laitakaistoille, koska keskelle jäi yhä 4v3 ylivoima noissa tapauksissa.
Tämäkin kuva näyttää vielä hyvin sen, kuinka Solomon ja Zahavi välikaistoilla olivat tuplamankelissa eikä heille voinut pelata muodon sisään kovin helposti, joten siksi Abu Hannan on kierrätettävä pallo sivurajalle Menahemille.
Israelin vapaat pelaajat olivat juurikin sivutopparit ja wingbackit, joihin iskettiin kiinni vasta, jos pallo näille kierrätettiin.Tanskan vasemman laidan kautta eteneminen
Kuten vastaiskuissa, myös hitaammissa hyökkäyksissä Israel suosi silmätestin perusteella vähän enemmän Tanskan vasenta laitaa. Maehle puolustaa mielellään eteenpäin, joten silloin hänen selustaansa jää hetkellisesti tilaa, jota voi hyödyntää ennen kuin AC ehtii vasempana topparina kaventaa laitaan tukkimaan tilan. Esimerkiksi tässä Maehle tulee tuplaamaan Delaneyn avuksi Zahavin, kun Brathwaite ei ole onnistunut peittämään syöttöä.
Zahavi pelasi seinän Dasalle ja hyökkäsi Maehlen selustaan tämän jatkaessa eteenpäin puolustamistaan, koska hän tiesi, että AC ja Höjbjerg kuitenkin paikkaavat häntä alempana.
Tästä umpikujasta Zahavi ei enää päässytkään eteenpäin ohi Christensenin. Höjbjerg puolestaan ankkurina on oikeaoppisesti laskeutunut tukkimaan topparien väliin repeytyneen aukon.
Toinen syy Tanskan vasemman laidan kautta etenemiseen saattoi olla se, että Poulsen on puolustussuuntaan parempi ja vähän työteliäämpi kuin Brathwaite, jolloin Wass saa enemmän apuja Poulsenilta kuin Maehle Brathwaitelta. Esimerkiksi tässä Abd Elhamed pelaa taas ristipallon, kun hänelle on jätetty tilaa.
Wass irtoaa kohti Menahemia ja Poulsen laskeutuu tukkimaan hänen jättämän tilan...
... eikä Dabbur pääse etenemään boksiin vapaasti, vaan joutuu syöttämään takaisin alas. Syksynkin peleissä Poulsenin työmoraali alaspäin erottui muutaman havainnon arvoisesti. Huuhkajien etuna on onneksi se, että kapellimestari Lod operoi vastakkaisella laidalla kuin Poulsen.
Poulsen ja Brathwaite toki tuppaavat vaihtamaan laitoja aina jossain vaiheessa peliä. Se puolestaan ei ole hyvä uutinen Suomelle, jos se haluaa edetä Lodin kautta. Esimerkiksi tässä Yusuf on erinomaisesti sijoittuneena ja katkoo Tibin syötön kohti oikeassa taskussa päivystävää Zahavia.
Lopuksi muutama näyte lisää siitä, kuinka Israel pyrki hyödyntämään eritoten oikeaa wingbackiaan Dasaa. Hän muistutti aika paljon Alhoa ominaisuuksiltaan, joten se saattaisi puoltaa Nikolain avauspaikkaa kesäkuussa Parkenilla, jos Kanerva haluaa Alhon kopioivan Dasan pelaamista tässä ottelussa. Jos Huuhkajat tosiaan pelaa viiden alakerralla, wingbackit Tanska jättänee auki sivurajoille kuten ylempänä tuli jo ilmi ja silloin heiltä vaaditaan kykyä hyökkäyspelin luontiin eli Granlund saattaa olla liian puolustava vaihtoehto oikealle puolelle, jos Huuhkajat haluaa Israelin tavoin edetä Maehlen ja Brathwaiten laidalta, koska Poulsen ja Wass asetettaneen Urosta vastaan. Ensimmäinen näyte alkaa 10. minuutilta. Sivutoppari Abd Elhamed on syöttänyt ohi Brathwaiten Zahaville, joten Martinin peitto ei ole taaskaan ihan onnistunut. Niinpä AC joutuu irtoamaan eteenpäin ja Höjbjerg tuplaa Zahavin myös.
Zahavi pudotti Peretzille, koska ei voinut kääntyä. Eriksen luonnollisesti prässää tätä, mutta hänen ja Poulsenin väliin on jäänyt turhan suuri aukko keskikentän linjaan, jonka Israel hyödyntää. Solomon löytyy vapaana linjojen välistä, kun Höjbjerg on ensin houkuteltu puolustamaan Zahavia.
Poulsen toki reagoi nopeasti ja putoaa pallon alapuolelle saaden tukea Höjbjergilta. Solomon ehtii silti ottaa pari kosketusta ja vaihtaa painopisteen Dasalle.
Nopealla pallonliikuttelulla Israel on luonut laitaan eristetyn 1v1-tilanteen Maehlea vastaan. Höjbjerg ei ehdi keskeltä auttamaan, vaan liikkuu vain suosiolla tukkimaan taas aukkoa puolustuslinjassa, joka repesi tällä kertaa AC:n ja Maehlen väliin. Delaney ja Brathwaitekin keskelle houkuteltuina eivät ehdi laitaan auttamaan, joten Dasa saa rauhassa jalan auki ja keskittää boksiin ennen kuin Maehle ehtii iholle. Zahavi ja Dabbur ovat boksissa valmiina painimaan Wassia, Kjaeria ja AC:ta vastaan.
Dasa keskitti oivasti taka-alueelle kohti lyhintä pelaajaa Wassia ja järkelemäistä Dabburia. Huuhkajatkin suosii taka-aluepalloja, joten tähän kuvaan voisi helposti kuvitella Pohjanpalon kamppailemaan Wassia vastaan ja Alholta on nähty samanlaisia kukkupallokeskityksiä. Wass onnistui voittamaan silti tämän tilanteen Dabburia vastaan ponnistusvoimallaan.
14. minuutilta näyte Brathwaiten vuotamisesta. Hän on valmiiksi laskeutunut alemmas, koska Maehle on ollut kapealla, joten Brathwaite on ikään kuin seurannut Dasaa ja se on avannut sivutopparille mahdollisuuden ohittaa Tanskan ylin prässilinja eli Wind kuljettamalla. Keskikentän linjasta Delaney tulee melko myöhään vastaan ja pakottaa vasta tässä vaiheessa Abd Elhamedin syöttämään Dasalle.
Brathwaite ohjasi Dasan leikkaamaan keskustaan kohti sumppua ja Maehle seurasi Abd Elhamedin liikkeen loppuun saakka.
Dasa pelasi seinän keskellä olleen Zahavin kanssa, joka syötti Höjbjergin edestä pallon takaisin kohti Dasaa. Maehle oli tässä kohden ehtinyt kuitenkin palata leveydestä takaisin puolustuslinjaan eikä Israel pystynyt hyödyntämään hänen ja Christensenin väliin jäänyttä aukkoa. Abd Elhamed on puolestaan yhä ylhäällä, mutta MB tuijottaa vain palloa.
Israel kuitenkin voitti irtopallon boksin reunalla ja pelasi sen leveyteen jääneelle Abd Elhamedille. Brathwaiten olisi pitänyt olla peittämässä tätä keskitystä, mutta nyt Maehle joutuu irtoamaan taas myöhässä keskeltä kohti laitaa, kun MB nukkui.
Abd Elhamedin keskitys laskeutui boksin keskelle. Akrobaattinen Zahavi haki maalia puolittaisella saksarilla, mutta yritys meni päin Schmeichelia.
Koska neljää puhtaampaa hyökkääjää ei mukaan mahdu, Forss jää ulos. Hänen pudottamisensa ei oikeastaan edes kirpaise, koska Pukki, Pohjanpalo ja Jensen täyttävät itseoikeutetusti kolmen hyökkääjän paikat. Lod voi lisäksi pelata kärkiparissa ja Jensen loukkaantumissumassa keskikentällä. Eikä pidä unohtaa Valakaria, joka U21-maajoukkueessa on pelannut ylimmässä prässilinjassa 4-4-1-1/4-4-2 muodostelmassa. Jos puolestaan vaihdosta tarvitaan juoksuvoimaa selustaan, Lappalainen ja Soiri kisajoukkueestani voivat paikata sillä osa-alueella Forssia ihan riittävästi ja lisäksi he tarjoavat paljon muutakin joukkueeseen.
Suomen toinen pääryhmitys on 4-4-2. Siihen paras vaihtoehto vasemmalle laidalle on mielestäni Lappalainen, joten hän on kisakoneessa, koska tuon ryhmityksen käyttämiseen pitää myös varautua optimaalisella tavalla. Liechtenstein-kuljetuksen lisäksi hän oli hyvä esimerkiksi viimeisimmässä maaottelussaan Armenia-kotipelissä, vaikka joutui aina tuplatuksi laidallaan. Näytöt MLS:ssä ovat lisäksi vakuuttaneet ainakin minut. Pallo pysyy jalassa haastoissa taitavasti ja lisäksi hän pystyy antamaan kulmapotkuja sekä sivuvapaapotkuja yhtenä mahdollisena vaihtoehtona nyt, kun Taylor ei 23 pelaajan miehistööni mahdu. Lappalainen oli muun muassa se, joka keskitti Jensenin voittomaalin Armenia-kotipelissä, koska hän ja Lod jakoivat kulmavastuun tuossa ottelussa. Lappalainen tuo siis nopeutta ja vastaisku-uhkaa toiselle laidalle siinä tapauksessa, että Suomi pelaa 4-4-2:lla ja tosiaan ainakin minuun hän on tehnyt riittävän vaikutuksen livenä näkemissäni maaotteluissa, joten siksi olen niin vahvasti hänen vankkureissaan. Luotan myös siihen, että hän ehtii saamaan itsensä kuntoon toukokuun loppuun mennessä, vaikka ilmeisesti vielä hän ei ole ollut joukkueharjoituksissa mukana, vaan harjoitellut itsekseen matalalla intensiteetillä:
https://www.mountroyalsoccer.com/2021/4/8/22371344/lappalainen-could-miss-out-on-euro-selection?utm_campaign=paulvance63&utm_content=chorus&utm_medium=social&utm_source=twitterLod on tietysti yksi laitapelaaja 4-4-2:ssa, mutta lisää tarvitaan. Soiri on luottopelaaja Kansojen liigasta 2018 ja jopa syksystä 2017 alkaen, joten hän on jokerina mukana.
Lisäksi hän oli ilmeisesti ainakin EM-karsinnoissa Kamaran huonetoveri ja yksi parhaista ystävistä joukkueessa, joten jotta Glen on parhaassa vireessään, samanhenkinen Soiri pitää ottaa siksikin mukaan. Joukkuehengen merkitystä ei voi aliarvioida, kun hauskuuttaja Pirinenkin on ulkona ryhmästä, heh. Tällä viikolla ilmestyneessä Soirin pelaajakortissa Huuhkajien sosiaalisessa mediassa viimeisen kysymyksen jälkeen taustalta kuuluu kaiken lisäksi Kamaran jokin tokaisu, joten oletettavasti he ovat edelleen läheisiä ja kun Soiri on tosiaan ollut yksi Kanervan luottomiehistä, en epäile hetkeäkään etteikö hän olisi kisakoneessa. Tarvittaessa Soiri voi myös pelata wingbackina hätätapauksessa. Jensen pystyy pelaamaan Kaukon ohella myös hieman erilaisessa laiturin roolissa, joten onhan tuossa jo viitisen nimeä 4-4-2:n laidoille. Miksei Valakarinkin voisi tunkea sinne hätätapauksessa ja jopa Hämäläisen kuten Ukrainassa.
Keskustan keskikenttäpelaajia ovat sitten ensinnäkin Sparv, Kamara, Kauko ja Schüller. Lisäksi Lod voi pelata oikeana keskikenttänä ja parhaiden saamiseksi kentälle hän onkin sillä paikalla hahmotelmassani. Valakari on kuudes keskikenttäpelaaja keskustaan, koska toppareita ei ikinä vaihdeta tuoreempiin, mutta keskikenttäpelaajia kyllä, joten tosiaan siksi valitsin mukaan tiukan seulan läpi viisi topparia ja kuusi keskustan pelaajaa.
Englantikin käytti kuutta keskustan keskikenttäpelaajaa, kun Dierin laskee sellaiseksi. Belgiallakin oli kuusi pelaajaa mukana, jotka pystyivät pelaamaan keskikentän keskellä, kun Dendonckerin ottaa lukuun. Kuusikkona keskikentän kolmen linjaan on siis Sparv-Kamara-Kauko-Schüller-Lod-Valakari. Taylor jää ulos, koska Valakari on minusta parempi pelaaja loppupeleissä molempiin suuntiin. Perustelin tuota jo Sveitsi-pelin läpikäynnissäni, mutta lainaan itseäni vielä uudelleen:
"Jos Valakarin ja Taylorin väliltä pitää tehdä valinta kisoihin, ottaisin Valakarin. Pitää kuitenkin muistaa se, että Taylorin onnistuminen Irlanti-pelissä johtui eritoten siitä, että Kenny organisoi prässin kovin kehnosti ja Irlannin kahden alimman linjan välissä oli jatkuvasti isojakin tiloja, joita myös kuka tahansa muu kuin Taylorkin olisi kyennyt hyödyntämään melkeinpä. Eikä Irlanti ole tuonkaan pelin jälkeen vakuuttanut, koska avausvoitto Kennyn kanssa on yhä ottamatta. Kunnia toki Taylorille siitä, että hän hyödynsi ne tilat, mutta muistissa on myös Bulgaria-vieraspeli, jossa 4-4-2:ssa hänen sijoittumisessaan puolustussuuntaan oli puutteita ja samat puutteet ovat nyt näkyneet tässäkin maaotteluikkunassa laitakeskikenttänä ikävä kyllä. Valakari pystyy tekemään samat asiat hyökkäyssuuntaan ja on minusta parempi puolustussuuntaan kolmen miehen keskikentässä."Ylläolevaan voisi vielä lisätä sen, että 4-4-2:ta käytettäessä Lappalainen ja Soiri ovat mielestäni parempia vaihtoehtoja vasemmalle laidalle kuin Taylor, koska lokakuussa livenä nähdyissä maaotteluissa en ihan hirveästi vakuuttunut Taylorin annista ylöspäinkään, vaikka hän pystyikin pysymään pallossa ja pelaamaan kombinaatioita Urosen kanssa, mutta haastoissa laitakaistalla oikean jalan saaminen auki keskityksiä varten ei ollut riittävän toisteista. Lappalainen ja Soiri ovat edellä tuolla osa-alueella ja puolustussuuntaan luotan heihin jopa Tayloria enemmän mitä tulee esimerkiksi sijoittumiseen. Valakari on puolestaan dominoinut Kyproksen sarjassa, joten maajoukkuenäyttöjen lisäksi sekin puoltaa hänen valintaansa ennen Tayloria.
Jos kisajoukkue laajenee 25 pelaajaan... Toinen paikka menisi varmaankin sitten Taylorille tai Forssille. Taylor olisi kohtalainen lisä keskikenttäkuusikkoon ja laidalle 4-4-2:ta käytettäessä. Forss puolestaan olisi neloshyökkääjä, mutta ehkä kuitenkin vasta viides vaihtoehto kärkipariin Pukin, Pohjanpalon, Lodin ja Jensenin jälkeen, joten hän saattaisi olla siltikin hyödyttömämpi kuin Taylor.
Kisajoukkue laajeni sitten lopulta 23 pelaajasta 26 pelaajaan, joten sekä Forss että Taylor mahtuivat mukaan, hyvä niin. Soirista ja Lappalaisesta en oikeastaan missään vaiheessa ollut huolissani. Lappalainen ei ollut minusta läheskään niin huono Ruotsia vastaan kuin yleinen totuus tuntuu olevan, vaan operoi ihan hyvin varsinkin pelin loppua kohden välikaistalla, vaikka Ruotsi tosiaan käytti jopa triplavarmistusta Suomen välikaistapelaajiin, joten tilaa ei pahemmin ollut. Lisäksi hän on 21-vuotias ja tulevaisuuden runkopelaaja, joten hänen pudottamisensa olisi kyllä yllättänyt paljon enemmän kuin Ojalan ainakin meikäläisen. Kuten Kanerva totesi eilen lehdistötilaisuudessa, hänen nopeudestaan tulee olemaan hyötyä, vaikka Ruotsia vastaan hän oli ajoittain hieman vielä ruosteessa. En ylireagoi yksittäiseen peliin, vaan pidän yhä Lappalaista parhaana vaihtoehtona toiseen laitaan, jos Suomi pelaa 4-4-2:lla. Soirille puolestaan löytyi sopiva rooli wingbackina, mutta luulen, että hän olisi kyllä muutenkin ollut kisakoneessa muun muassa edellä mainituista Kamara-yhteydestä ja luottopelaajuudesta johtuen. Lamia puolestaan en olisi valinnut 23 pelaajan ryhmään, mutta olkoot hän nyt sitten sen Suomen oma Dendoncker/Dier, joka voi pelata keskikentällä tai todella suuressa hätatapauksessa topparina 26 pelaajan ryhmässä, kun Sparvin tilanne ei ole täysin ideaali.
