Suomi pallollisena vs. Venäjä pallottomanaVenäjä oletettavasti prässää ahnaasti ylhäältä alusta asti kuten Belgia-pelin toisella jaksolla. Jos muoto on 5-2-3, yksi mahdollisuus on, että yläkolmikko ottaa kiinni Suomen topparit ja Ozdoev-Zobnin kaksikko nousee kiinni Sparviin ja Kamaraan luonnollisesti. Belgia-pelissä wingbackitkin nousivat todella rohkeasti toisella jaksolla tappiolla syvälle vastustajan alueelle merkkaamaan Belgian wingbackit Hazardin ja Meunierin, joten voi olla, että Venäjä käyttää ihan puhtaasti koko kentän miesvartiointia Suomen käyttäessä yhä 3-4-1-2 avausmallia. Toki Belgia-pelissä alas jäi toisella jaksolla 4v3 ylivoima siten, että Ozdoev-Zobnin kaksikosta toinen jäi alemmas suojaamaan puolustuslinjaa ja puolestaan Venäjän yläkolmikosta Miranchuk muistaakseni otti kiinni Tielemansin eli Belgian toisen keskustan pelaajan. Toisin sanoen siis Venäjän yläkolmikko ei ottanut yksi-yhteen kiinni Suomen toppareita, vaan jätti yhden heistä kerrallaan vapaaksi, jotta alemmas Venäjä sai sen 4v3 ylivoiman Belgian yläkolmikkoa vastaan. Jos pitäisi arvuutella, ehkä Venäjäkään ei ihan hervottomia riskejä alussa ota, vaikka korkealta prässääkin, jolloin se saattaisi prässätä tosiaan siten kuin Belgia-pelin toisella jaksolla eli jättäisi alas 4v3 ylivoiman ja yläkolmikosta yksi laskeutuisi ottamaan kiinni esimerkiksi Kamaran ja Zobnin merkkaisi Sparvin, jolloin Suomen vapaa pelaaja olisi kerrallaan jokin toppareista ja kierrättämällä pitäisi sitten vain löytää se vapaa pelaaja.
Toisella jaksolla tappiolla Venäjä prässäsi sen sijaan ylhäältä jatkuvasti muutettuaan muotonsa 5-2-3:een. Fernandes ja Karavaev nousivat kiinni Belgian wingbackeihin jättäen topparikolmikon alas Carrascoa ja Lukakua vastaan. Mertens putosi Belgian yläkolmikosta keskikentälle palloa vastaan, mutta Zobnin ja Ozdoev merkkasivat hänet ja Dendonckerin. Venäjän yläkolmikko hoiti Tielemansin ja topparikolmikon jääden 3v4-alivoimaiseksi.
Dzuyba sai pakotettua Vertonghenin avaamaan ahtaasta tilasta ja Diveev tuli vastaan voittaen Carrascoa vastaan kamppailun, joten korkea prässi tuotti riiston. Mielenkiintoista nähdä, onko lähestyminen tällainen Suomeakin vastaan.
Toki Tanska-pelissä pääasiallinen valinta oli pelata vain ilmassa kohti Pohjanpaloa, Pukkia, Lodia ja ajoittain neljänneksi pelaajaksi ylös noussutta Kamaraa, joten tässä pelissä tuo valinta on vielä enemmän paikallaan ja hyvä idea, koska Venäjällä on mahdollisesti vain 4v3 tai 5v4 ylivoima noina hetkinä keskiviivalla eikä Tanskan kaltaista 5v3 tai 6v4 ylivoimaa. Siten Suomen olisi mahdollista voittaa paremmalla prosentilla kakkospalloja itselleen kuin Parkenilla, koska Venäjällä olisi vain yhden miehen ylivoima kahden asemesta.
Kahdeksan minuutin kohdalla nähtiin ensi kerran Suomen pelinavaamista alhaalta. Muoto oli tuttu 3-4-1-2. Arajuuri keskitopparina nosti hieman ylemmäs antaakseen lisähappea sivutoppareille ja Hradeckylle. Tuokaan ei ollut mikään uusi asia. Suomi ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan peliä alhaalta maitse Hradecky mukaan lukien 4v3 ylivoimallaan, vaan Luke avasi järjestäen pitkällä puoleen kenttään, jotta Suomi ei menettäisi palloa omalla kenttäpuoliskolla vaarallisilla alueilla.
Tässä näkyy, kuinka Tanska prässäsi alkuun ylhäältä odotetusti 4-1-4-1 muodolla jättäen Suomen wingbackit auki. Ylälaidassa Raitala olisi ollut vapaana Luken chipille, mutta Suomi ei selkeästi halunnut pelata wingbackeille ahtaisiin tiloihin ja mahdollisesti vaikeisiin asentoihin sivurajoille. Toinen huomio kuvasta on se, kuinka Sparv on hipsinyt Delaneyn luota Kamaran luo luomaan 2v1 ylivoiman Erikseniä vastaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta tuotakaan Suomi ei uskaltanut hyödyntää. Tanskan yläkolmikko merkkasi tosiaan Suomen topparit ja Höjbjerg puolestaan jäi alas puolustuslinjan kanssa luomaan 6v3 ylivoiman Lodia, Pukkia ja Pohjanpaloa vastaan.
Seuraava otos näyttää Tanskan 5v3 ylivoiman Hradeckyn pitkissä syötöissä. Syötöt olivat myös usein vähän epätarkkoja, joten tanskalaiset saivat siten entistä helpomman pallon ilmaiseksi itselleen puolessa kentässä. Tämäkin avaus leijaili Pukin yli Kjaerille saakka.
Kun Tanska huomasi, että Suomi ei ota riskejä pelinrakentelussa, se muutti hitusen prässiään eli muotoon 4-2-3-1. Delaney ei enää ollutkaan Eriksenin rinnalla, vaan Höjbjergin. Syy oli tietysti se, että näin Tanskalla oli vielä yksi mies enemmän voittamassa kakkospalloja Hradeckyn pitkien avausten jälkeen.
Samassa kuvassa näkyy myös se, kuinka Kamara nousi puolestaan neljänneksi pelaajaksi ylemmäs Lodin rinnalle, joten Suomi avasi periaatteessa ajoittain 3-3-2-2 muodossa 3-4-1-2:n sijaan. Höjbjerg ja Delaney alkoivat merkkaamaan Lodin ja Kamaran irti kakkospalloista ja puolustuslinja kamppaili Suomen kärkiparia vastaan ylivoiman turvin.
Tämä avaus oli Hradeckylta jo parempi, koska se meni kohti Jollea eikä Pukkia, mutta Maehle voitti silti ykköspallon. Kuvassa näkyy puolustuslinjan 4v2 ylivoima Suomen kärkiparia vastaan, kun molemmat laitapuolustajat Maehle ja Wass makasivat alhaalla jättäen Suomen wingbackit vapaiksi. Delaney-Höjbjerg on pohjakaksikkona valmiudessa kamppailemaan kakkospalloista Lodia ja Kamaraa vastaan, joten kokonaisasetelma oli Tanskan eduksi Hradeckyn avauksissa 6v4. Vaadin Pohjanpaloa avaukseen ennen peliä siksi, että Suomella olisi pakotie Tanskan prässin alla, mutta en odottanut sentään sitä, että Jollea käytettäisiin ihan jatkuvasti kohdepelaajana keskiviivalla.
Seuraava näyte on 38. minuutilta. Tässä kuvassa näkyy hyvin jaoteltuina asetelmat Suomen avatessa alhaalta. Avausmalli on taas 3-3-2-2. Suomen alanelikko Sparv+topparit saivat vastaansa Tanskan ylänelikon. Hradeckyn turvin Suomella oli 5v4 ylivoima ja Lukea hyödynnettiin vapaana pelaajana siten, että hän tosiaan sai avata monesti puoleen kenttään, kun muut olivat pihdeissä. Uronen ja Raitala ovat taas ypöyksin sivurajoilla, mutta Hradecky kiskoo silti avauksen keskelle kenttää Tanskalle otolliseen 6v4 ylivoimatilanteeseen.
Jolle voitti Höjbjergin edestä ykköspallon.
Kakkospalloon Pukilla ei ollut asiaa Kjaeria ja Wassia vastaan. Ennen peliä ennakossani kirjoitin, että kaaoksen aiheuttaminen Tanskan puolustukseen on yksi tapa haavoittaa sitä. Tavallaan pidin siis tästä Suomen ideasta pelata kylmästi ilmassa puoleen kenttään, mutta kun kakkospalloissa Tanskalla oli lukumääräinen ylivoima, idea tavallaan vesittyi siihen, vaikka Kamarakin nostettiin tosiaan hyvin aikaisessa vaiheessa neljänneksi pelaajaksi ylös ja kakkospallojen voittamista oli varmasti käyty läpi ennen ottelua, koska jos Suomi olisi niitä voittanut, Tanska olisi ollut hetkellisesti organisoimaton! Tanskan puolustuslinja ja pohjakaksikko tekivät kuitenkin ammattimaisen varmaa työtä eivätkä pupeltaneet kakkospalloja Huuhkajille.
Niinä hetkinä kun Suomi pääsee rauhassa pyörittämään puolessa kentässä 3-2-5 muodollaan (en usko 3-1-4-2:een, jotta tasapaino säilyy), Venäjää voi haavoittaa muutamalla tavalla. Belgiaa vastaan sen kahden ylimmän prässilinjan välissä oli rutkasti tilaa, joten Kamara ja Sparv pitäisi kyllä kyetä löytämään kenties melko useastikin vapaana keskiympyrässä ja heidän kauttaan voi sitten murtaa Venäjän keskikentän linjan pelaamalla taskuihin Lodille ja Pohjanpalolle, joka Tanskaa vastaan liikkui paljon toisessa taskussa Pukin jäätyä keskelle Suomen 3-2-5 hyökkäysmuodossa.
Ne harvat hetket, kun Suomi kykeni pitämään palloa puolessa kentässä, hyökkäysmuoto oli odotetusti 3-2-5 eikä rohkeampi 3-1-4-2. Kamara ei noussut kahden alimman linjan väliin toiseen taskuun, vaan jäi Sparvin rinnalle, jotta tasapaino oli parempi ja puolustusvalmiudessa viisi pelaajaa neljän sijasta. Pohjanpalo täytti usein toisen taskun Lodin täyttäessä toisen ja Pukki jäi roikkumaan puolustuslinjaan.
Venäjä koitti kertaalleen ottaa ylhäältä kiinni, mutta kollektiivi ei toiminut yhtenäisesti, koska keskikentän linja jäi alas ja niinpä Belgian keskustan kaksikolle avautui valtava tila syötön vastaanottamiseen. Samalla tavoin Belgia tuli keväälläkin ohi Walesin ja Tsekin prässin, jos nämä yrittivät ottaa ylhäältä kiinni, joten eiköhän tästä viisastuneena Suomikin tuttuun tapaan vetäydy vain muotoon.
Samoin tässä Tielemansilla on rutkasti tilaa Dzuyban takana, kun keskikentän linja makaa turhan alhaalla. Eipä ihme, että tauolla Venäjä vaihtoi viiden alakertaan, jota se oli hionut treenipeleissä ja kollektiivin toimintatavat paremmin muistissa.
Venäjän kollektiivi ei ollut Belgiaa vastaan pallottomana tiivis ja se mahdollisti myös sen, että välikaistoilta Belgia löysi usein muodon sisästä vapaita pelaajia, jotka sitten voittivat omat 1v1-tilanteensa pyörähtäen ohi vastustajista. Uskoisin, että Lod pystyy vastaavasti voittamaan välikaistoilla omat 1v1-tilanteensa esimerkiksi Ozdoevia vastaan ja kääntymään kasvot kohti maalia pari kertaa, jolloin Pukin ja Pohjanpalon tulee tehdä aloitteita pystyyn. Belgian Lukaku haki palloja myös välikaistoilta aika paljon ja kun Tanska-pelissä Pohjanpalo oli usein toisessa taskussa Lodin ollessa toisessa, Jollekin voidaan kyllä löytää useasti jalka vapaana ja hän pystyy suojaamisellaan kalastamaan vaikka vapaapotkun tai edistämään peliä leveyteen esimerkiksi Uroselle, joka voi hyökätä noina hetkinä Fernandesin selustaan. Toki Jollekin pystyy selustaan pelaamaan kuten maaliskuun maaotteluiden läpisyötöt tosipeleissä Pukille ja Sveitsi-pelin pitkä ristipallo Soirille muun muassa todistivat, joten älkää yllättykö, jos Pohjanpalo vaikkapa kerää pikku chipillä linjan taakse syöttöpisteen Pukin maaliin, heh. Lukaku ruokki kertaalleen Carrascoa siten, että hän tuli vastaan välikaistalla, kääntyi ja chippasi selustaan. Pohjanpaloa vastaan puolustanee mahdollisesti Diveev oikeana topparina ja Zobnin toisena pohjapelaajana eivätkä he ole niitä kaikkein etevimpiä puolustussuuntaan.
41. minuutilla yhdistyy moni edellä mainittu asia. Tielemans löytyy vapaana Venäjän ylimpien prässilinjojen välistä. Etäisyydet ovat taas todella suuret, joten Tielemans pääsee kääntymään vapaasti ja edistämään peliä välikaistaväkkärä Carrascolle!
Carrasco levitti Hazardille, joka löysi keskeltä Lukakun ammottavan suuresta tilasta. Ei tästä sen vaarallisempaa syntynyt tällä kertaa, kun Lukaku pelasi alaspäin, mutta näyte oli osoitus Venäjän epätiiviydestä. Lukakua Belgia ei ihan hirveästi käyttänyt keskellä ylipäätään, koska välikaistoilta se löysi väkkärämäiset laiturinsa niin helposti ajoittain. Ja toki Lukakukin liikkui keskeltä ajoittain välikaistoilla noutamaan palloa samoista positioista kuin Carrasco ja Mertens!
11. minuutilla esimerkiksi Castagne pelaa Lukakulle välikaistalle.
Lukaku pyörähtää ympäri ja Carrasco tekee haavoittavan juoksun, mutta syöttö karkasi pitkäksi. Dzhikiya seurasi toppareista Lukakua reippaasti irti linjasta ja hänen jättämään tilaan Carrasco pyrki juoksemaan.
Tässä puolestaan Castagne löytää Mertensin, joka kiepsahtaa muodon sisään kuljettamaan.
Mertens jatkoi pallon Lukakulle, joka löysi takaviistosta Hazardin. Tämä olisi voinut ampua itse, mutta haki vielä syöttöä boksiin liikettään jatkaneelle Mertensille ja Barinov liukui väliin.
Leveydestäkin Venäjää on mahdollista haavoittaa esimerkiksi ristipalloilla luotavilla 1v1-tilanteilla ja jos Venäjän systeemi on 5-2-3 eikä 4-2-3-1, se ei tule saamaan Belgia-pelin kaltaisia 3v2-laitaylivoimia. Jos Belgia pystyi siis luomaan keskityspaikkoja laidoilta 2v3-alivoimista huolimatta, Suomi pystynee samaan 1v1- tai 2v2-tilanteista. Venäjällä on ollut ongelmia oman boksinsa puolustamisessa aika paljon MM-kisojen jälkeen, joten tässä pelissä keskityksiä kannattaisi viljellä, vaikka Suomi ei niitä haluakaan hirveästi pelata varsinkaan kaukaa laitakaistoilta.
45. minuutilla Tielemans on taas vapaana keskellä Venäjän ylimmän prässilinjan takana ja pääsee kiepsahtamaan kasvot kohti maalia. Meunier tekee samalla aloitteen Kuzyaevin selustaan saadakseen jälleen puhtaamman 1v1-juoksukilvan staattisen 2v3-laita-alivoiman sijaan, mutta ristipallo karkasi päädystä yli.
21. minuutilla Carrasco on leveydessä ja imee sekä Zobninin että Fernandesin itseensä. Barinov on jo pudonnut boksiin, joten Dendoncker on täysin auki.
Dendoncker sai rauhassa jalan auki ja Belgialla oli mukavasti kohteita boksissa.
Keskitys putosi Dzhikiyan jalkoihin. Venäjän boksipuolustamisen ongelmat näkyivät siinä, että hän ei saanut kunnon purkua aikaan, vaan pallo jäi pomppimaan boksiin.
Shunin joutui venymään paraatipelastukseen Hazardia vastaan, joka oli vaihtanut siis rooleja Carrascon kanssa.
Huolimatta 2v3 alivoimista laitakaistoilla, Belgia onnistui kertaalleen murtautumaan sieltä maalintekoon. Alderweireld lähetti tutun ristipallon, jonka Hazard kuoletti ja lainasi välissä Carrascolle, mutta Barinov, Zobnin ja Fernandes olivat tiellä, joten pallo käytettiin Tielemansilla, joka antoi sen takaisin leveyteen Hazardille ja tämä sai kuin saikin jalkansa auki Zobninin edestä. Dzhikiya ja Zhirkov molemmat (!) seurasivat Lukakun etutolppajuoksun ja kun Shunin sylki pallon eteensä, painottomalta puolelta tutusti boksiin kaventanut Meunier pussitti helposti reboundin verkkoon Cheryshevin uinuessa. Belgia kaksi, Venäjä nolla. Venäjän boksipuolustamisen ongelmat ja Belgian painottoman puolen wingbackin nousut boksiin näkyivät myös tässä osumassa hienosti.
Avausjakson lopusta toinen klippi, miten huikeasti Carrasco veivasi itsensä ulos 2v3-alivoimatilanteesta boksiin saakka ja ampui niukasti yli maalin. Yksilötaitoa Belgialla siis riittää selvittää lukumääräisiä alivoimatilanteitakin.
Toisessa maalissa Venäjä on taas kapealla tukkinut keskustan, joten Serbia hyödyntää leveyttä ja keskittää sieltä kuten Turkkikin teki ensimmäisessä maalissaan.
Vasemman laiturin Mladenovicin nosto tavoitti Jovicin, joka nikkasi Dzhikiyan ja Zhirkovin välistä pallon reppuun. Vähemmän yllättäen Venäjä päästi maalin keskityksestä häviten pääpallon kriittisellä alueella.
Neljäs maali oli puolestaan toisinto toisesta maalista. Serbia on liikuttanut pallon leveyteen vasemmalle ja ennen kuin muoto liikkuu perässä, Mladenovic keskittää jälleen boksiin. Jovic tekee juoksun topparien väliin.
Ja lopulta Jovic nikkasi Guilhermen käsien kautta pallon maaliin voitettuaan pääpallon.
Mitä tulee vielä leveydestä hyökkäämiseen, Venäjän suurin ongelma 5-2-3/5-3-2 muodolla puolustettaessa on ollut melko tavanomainen eli etäisyydet puolustuslinjassa ovat revenneet liiaksi sivuttaissuunnassa ja esimerkiksi wingbackin ja sivutopparien välisistä aukoista Venäjää on haavoitettu rutkasti. Huuhkajatkin tullee tekemään juoksuja noista aukoista pallonhallintajaksoissaan.
Bulgarian ainoa maalipaikka tuli kolmen minuutin jälkeen. Rajaheiton jälkeen Despodov lähti kuljettamaan kohti keskustaa ja yritti löytää Tsvetanovin puolustuslinjan edestä, mutta Barinov liukui väliin.
Purkupallo palautui Despodoville. Karavaev ja Barinov eivät ole yhdessä pelanneet puolustuslinjassa, joten etäisyyksien hallinta on hukassa ja Tsvetanov hyökkää aukosta pystyyn haavoittamaan isäntiä. Toki muutoinkin wingbackien ja sivutopparien väliset etäisyydet ovat Venäjällä venyneet liikaa aiemmissa otteluissa ja sitä Bulgaria hyödynsi.
Shunin tuli hyvin vastaan torjumaan laukauksen.
Venäjää voi haavoittaa sen pelatessa viiden alakerralla kuten monia muitakin pelaamalla syöttöjä pystyyn wingbackin ja laitatopparin väliin revenneistä aukoista. Esimerkiksi tässä Zhirkov on ollut taas vähän ylempänä prässäämässä Ilicicia, joka on kuitenkin leikannut keskelle ja kun Kudruashov samalla on jo ehtinyt kaventaa laidalta takaisin keskelle, Zhirkovin ja Kudruashovin väliin on jäänyt valtava aukko hyödynnettäväksi. Belgiaakin voi haavoittaa samasta aukosta, joka syntyy sivutoppari Vertonghenin ja wingback T. Hazardin välille.
Kurtic käänsi takaviistoon takaisin Ilicicille, mutta tämän yhden kosketuksen jatko meni päin Shuninia.
Otetaanpa muutama puolustusnäyte lisää framille. Venäjä puolustaa 5-3-2:lla syvällä. Golovin on kuvan ulkopuolella keskikentän linjan kolmantena lenkkinä. Muoto on kapea, joten Slovenia hyödyntää leveyttä ja keskittää boksiin tietäen Venäjän ongelmat boksin puolustamisessa.
Semenov puski ohi pallosta, kun Dzhikiya ja Fernandes kontrolloivat vastustajia.
Fernandes yllättyi hieman Semenovin ohipuskusta ja pallo tuli hänen jalkoihinsa, mutta lopulta Mario reagoi vastustajaansa nopeammin ja purki pallon pois, mutta tässäkin oli havaittavissa jälleen pientä epävarmuutta Venäjän puolustuslinjassa.
Lopuksi pari tilannetta avausjaksolta. Maaliskuussa Sloveniaa vastaan oli nähtävissä, että Venäjä vuotaa viiden alakerralla samasta reiästä kuin moni muukin eli wingbackin ja sivutopparin väliset aukot venyvät liian suuriksi, kun vastustaja venyttää muotoa. Puolakin omalla 3-1-4-2 ryhmityksellään yritti venyttää Venäjän muotoa pitämällä Frankowskin ja Puchaczin leveydessä ja samalla sitten Swierczok ja Kownacki iskivät pystyyn syntyneisiin tiloihin. Tavallaan Venäjä sai maistaa omaa lääkettään siis. Boksipuolustaminenkaan ei ole parina viime vuotena vakuuttanut ja samat ongelmat näkyivät tässäkin pelissä. Tämä kolmannella minuutilla syntynyt avausmaalinäyte voisi olla seuraavassakin osiossa, mutta menkööt nyt tässä. Marraskuussa ja maaliskuussa Venäjä aiheutti itselleen ongelmia menettämällä paljon palloja omalla kenttäpuoliskollaan. Sama jatkui Puolaa vastaan ja johti avausmaaliinkin kolmannella minuutilla. Shunin yrittää syöttää Karavaeville, mutta Puchacz lukee hyvin syötön ja pääsee katkoon vaarallisella alueella.
Venäjä ehti jotenkin organisoitua, mutta Klichin jalka jäi peittämättä. Miranchuk on myöhässä.
Samalla kun Klich sai jalan auki, Frankowski ampaisi pystyyn aukosta, joka oli syntynyt Kuzyaevin ja Kudryashovin väliin. Toinen kärki Swierczok viisaasti imi Kudryashovin itseensä ja venytti siten aukkoa suuremmaksi, kun etäisyys Kuzyaeviin kasvoi ja jostain syystä tämä ei lähtenyt seuraamaan juoksua ollenkaan.
Tilanne ei ollut paitsio. Swiercok otti pallon haltuun boksissa ja samalla Kudryashov jäi jälkeen Swierczokista, joka puttasi varmasti pallon verkkoon Frankowskin syötöstä. Hieno maali Suomellekin opiskeltavaksi.
39. minuutilla Puola vyöryy 3-1-4-2:llaan. Pallossa on Piatkowski. Zobnin pysyy keskikentän linjassa eikä liiku sulkemaan avointa jalkaa. Karavaev ennakoi syöttöä Puchaczille, jolloin Klich säntää pystyyn tyhjään tilaan Karavaevin selustaan.
Semenov kavensi myöhässä kohti laitaa eikä ehtinyt tukkia hänen ja Karavaevin väliin syntynyttä rakoa, jonka Klich ja Piatkowski hyödynsivät.
Tilanne huipentuu kehnoon boksipuolustamiseen. Dzhikiya tuijottaa palloa ja Swiderski jää täysin vapaaksi. Ozdoev ei ehdi pudottaa ajoissa alas.
Klichin pallo putosi suoraan Swiderskin päähän Ozdoevin ja Dzhikiyan väliin. Shunin kuitenkin pelasti vieraat torjunnallaan, kun pusku tuli suoraan häntä kohden. Kun Venäjä pelasi 4-2-3-1 paperiryhmityksellä, sen puolustusmuoto oli tiivis 4-4-2 ja silloin sillä ei ollut tällaisia ongelmia, että selustaan olisi pelattu murtavia syöttöjä, vaan ongelmat olivat vain keskitysten puolustamisessa. 4-4-2:lla puolustettaessa EM-karsinnoissa luonnehdin Venäjää jopa yhdeksi parhaista maajoukkueista säilyttämään tiiviyden sivuttain liikuttaessa, mutta tällä 5-3-2 systeemillä samanlaista tiiviyttä ei ole ollut nähtävissä ikävä kyllä ja vaikka toppareita on yksi enemmän siivoamassa keskityksiä, siitäkään ei ole ollut apua. Cherchesovina palaisin ehkäpä perusasioihin eli tiiviiseen 4-4-2 muotoon pallottomana.
Belgia iski kaksi maalia kolmesta hyödyntäen selustassa ollutta tilaa ja kun Suomella on Pukin kaltainen pystyynjuoksija, toivon näkeväni Toiviolta edes muutaman pidemmän syöttöyrityksen topparien selustaan, koska toppariosasto ei ole Venäjän vahvuus. Unkarikin haavoitti kertaalleen syksyllä Venäjää linjan taakse pelatulla pallolla.
Venäjän aiemmat vastustajat viimeisen vuoden aikana eivät ole ihan hirveästi hyödyntäneet selustassa olleita tiloja (pl. Unkari), mutta Belgia teki sitä kahdessakin eri maalissa. Yhdeksännellä minuutilla syntyi 1-0 voittomaali. Mertens on normaalisti ruksin paikalla taskussa, mutta nyt hän on pudonnut muodon ulkopuolelle pois puristuksista ja Belgia saa täten 1v2 ylivoiman Ozdoevia vastaan, kun Castagne on viimeisessä linjassa ja vetänyt Kuzyaevin sinne mukanaan. Mertens saa syötön Dendonckerilta eikä Ozdoev ehdi sulkea avointa jalkaa. Lukaku tekee tutun aloitteen.
Lukaku oli paitsiossa, mutta se kumoutui, kun Semenov koski välissä palloon ohjaten sen suoraan Romelulle.
Maailman toiseksi paras hyökkääjä viimeisteli varmasti taka-alakulmaan. Belgia yksi, Venäjä nolla. Tilanteessa näkyi hitusen Venäjän jo aiemmin tutut ongelmat eli oman rangaistusalueen puolustaminen keskityksissä (tämä tuli toki suoraan kohti eikä laidalta) ja Semenovin holtittomuus topparina. Tässäkin hän sähläsi lahjakkaasti paikan Lukakulle.
39. minuutilla nähtiin tuttu kuvio. Heti kun alakerran kärsivällisen kierrätyksen jälkeen Alderweireldille saatiin oikea jalka auki, Lukaku lähti pystyyn.
Semenov kuitenkin seurasi Fernandesin kanssa hyvin juoksun.
87. minuutilla Belgia meni 3-0 johtoon, kun se sahasi ensin Venäjän löyhän 5-1-4 prässin. Kaikki alkaa siitä, kun Toby pelaa Meunierille leveyteen, jolloin Karavaev puolustaa eteenpäin. Laatikossa näkyy Belgian alaviisikon 5v4 ylivoima.
Meunier lähti ajamaan keskelle ja samalla Dendoncker blokkasi Zobninin ja Karavaevin liikkeet.
Meunier pääsi lopulta kuljettamalla Venäjän ylänelikon ohitse ja kun Mukhin on jäänyt linjan lähelle, hänkään ei ehdi sulkemaan avointa jalkaa. Lukaku spurttaa pystyyn.
Diveev ei pysynyt yhtä hyvin perässä kuin Semenov pari kertaa aiemmin, joten Romelu niittasi pallon etualakulmaan ohi Shuninin. Upea maali. Belgia kolme, Venäjä nolla.
Siirrytään vielä Unkari-peliin ja isäntien toiseen osumaan. Venäjällä on yhdeksän pelaajaa tiiviinä pallon alla, joten vain linjan taakse on tilaa pelata. Sinne 19-vuotias Szoboszlai (Salzburg) chippaakin pallon.
Alas laskeutunut laituri Zhirkov häviää ykköspallon Beselle. Semenov ei puolestaan takatolpalla havainnoi ollenkaan selustaansa, kun Szalain korvannut Nikolics juoksee kohti maalia.
Besen nikkaus tuli täydellisesti takatolpalle Nikolicsille, joka ei tästä tietenkään erehtynyt. Semenov on auttamattomasti myöhässä.
Riiston jälkeen Venäjä pyrkii pelaamaan pallon nopeasti ylös Dzuyballe, joka jatkaa joko yhdellä kosketuksella linjan taakse tai vain yksinkertaisesti pudottaa pallon viereen. Belgia hyökkäsi Suomen tapaan 3-2-5 muodolla ja viiden pelaajan puolustusvalmiudellaan tyrehdytti aika helposti Venäjän vastaiskut, koska kisaisännillä ei ihan hirveästi juoksuvoimaa ole kokoonpanossa yläkerrassa, jos esimerkiksi Cheryshev ja Ionov ovat penkillä. Ylhäältä asti vastaprässäämällä Suomi voi myös saada riistoja aikaan heti omien menetysten jälkeen, koska Venäjä on viimeisen vuoden aikana aika helposti ajoittain menettänyt palloja omalla kenttäpuoliskollaan harhasyötöin paineen alla. Viimeisimmät vastahyökkäysosumat taitavat olla EM-karsinnoista suurin piirtein ja silloinkin esimerkiksi Kyprosta vastaan Venäjä rankoi, kun se sai riistot aikaan viimeistään puolessa kentässä, joten Suomi voi minusta melko turvallisin mielin menettää pallon esimerkiksi hyökkäyskolmanneksella, mutta puolessa kentässä tulee olla huolellisempi.
Venäjän transitioissa Dzuyba oli ykköskohde tietysti, mutta Belgian 4-5 pelaajan puolustusvalmius riitti mainiosti Dzuybaa ja Golovinia vastaan. Tämäkin korkea purkupallo jäi punapaidoille.
Hetken päästä Venäjän ansa toimii ja Alderweireldin syöttö muodon sisään välikaistalle pysähtyy Ozdoeviin. Mertens ja Lukaku olivat vaihtaneet paikkoja hetkeksi.
Nopeasti kuitenkin Toby puolusti eteenpäin ja pysäytti vastaiskun heti alkuunsa. Belgialla oli 5-6 pelaajaa jo pallon alla muutoinkin nopeasti, joten tasapaino oli kunnossa koko illan ajan. Venäjä on toki muutoinkin ylipäätään aika ponneton nippu syvältä tapahtuvissa riistoissa, koska nopeutta ei liiaksi ole, jos Ionov ja Cheryshev ovat penkillä.
Lopuksi muutama näyte siitä, miten harhasyötöistä omalla kenttäpuoliskolla syntyivät ainoat merkittävät tilanteenvaihtopaikat. Mertens menettää pallon tässä kohdin Ozdoeville.
Mutta Meunier prässää sen heti takaisin aavistaen Barinovin syötön. Transitionestolinja toimii.
Carrasco ei ihan päässyt ampumaan boksin reunalta.
2-1 maalissa Turkki vastaprässää menetyksen jälkeen. Puolustuslinja tukee korkeaa prässiä ja Ayhan blokkaa Zhirkovin etenemisen sekä syötön.
Seitsemän sekunnin päästä pallo oli Venäjän rysässä, kun Ünder sijoitti pallon takakulmaan.
Kolmas maali syntyi rankkarista, joka tuli sekin oman alueen menetyksestä. Guilhermen avaus alhaalta ohi prässin kohti Cheryshevia ei mene perille, vaan oikea keskikenttä Tufan pääsee väliin.
Tufan murtautui boksiin ja Kuzyaev veti häneltä jalat alta.
Mitä tulee positiivisiin tilanteenvaihtoihin, vähemmän yllättäen niissä hyödynnetään hyvin pitkälti Dzyuban ominaisuuksia. Tässä näytteessä korkea prässi tuottaa riiston, kun puolustuslinja tukee erinomaisesti jopa vastustajan puoliskolla prässiä eikä peräänny. Toppareista Dzhikiya vuorostaan riistää Lukakun etupuolelta, jonka jälkeen pienen flipperin seurauksena Dzyuba pudottaa Miranchukille, joka ei kuitenkaan pääse ampumaan boksin reunalta, vaan siirtää vielä sivuun, josta sitten Zhirkov keskitti lopulta rangaistusalueelle, mutta belgialaiset selvittivät tilanteen lopulta Boyatan johdolla.
Kypros-pelin 1-0 voittomaali syntyi positiivisesta tilanteenvaihdosta. Vasen laitapuolustaja Kudryashov on ylhäällä nousunsa päätteeksi, joten pohjapelaajista Zobnin paikkaa tätä sivurajalla ja katkoo Kyproksen purun. Vastaprässi siis toimii. Zobnin kuljettaa hetken matkaa riiston jälkeen, chippaa välikaistalle roikkumaan jääneelle Kudryashoville ja tämän takaviistokääntö tavoittaa painottomalta puolelta boksiin juosseen Ionovin, joka paukuttaa vasurillaan pallon alakulmaan.
Kyprosta vastaan Venäjä osui vieraissakin vastahyökkäyksestä. Prässimuoto ylhäältä on paperiryhmityksen kaltainen 4-2-3-1.
Cheryshev nappaa pallon toiselta topparilta ja viimeistelee sitten kliinisesti etuyläkulmaan elegantilla vasurillaan. Pallovarmuutta alakerrassakaan ei voi liiaksi korostaa venäläisiä vastaan, vaikka tokkopa Toivio säheltää yhtä pahoin kuin Kyproksen oikea toppari teki. Cheryshev ja Ionov ovat kuitenkin niin nopeat laiturit, että heille ei sovi antaa tällaisia tempokuljetusmahdollisuuksia. Toki Dzyuban alapuolella Golovinkin osaa käsitellä palloa vauhdissa.
Lisää vastahyökkäysmaaleja Kyproksen verkkoon. Tässä GIFissä kaikki tehdään oppikirjamaisesti, jos niin voi sanoa. Pohjapelaajista Ozdoev riistää puolessa kentässä ja jatkaa eteenpäin kymppipaikan Golovinille, joka puolestaan löytää kohdepelaaja Dzyban. Tämä ottaa haltuun, Ionov tekee samalla liikkeen linjan taa, saa syötön ja keskittää. Cheryshev on hereillä kakkospallossa ja pudottaa sen Ozdoeville, joka on tälle tyypillisesti jatkanut juoksuaan boksiin asti ja viimeistelee varmasti läheltä ylös. Erinomaisesti pelattu viiden pelaajan vastahyökkäys epäorganisoitunutta Kyprosta vastaan.
Skotlanti-pelissä puolestaan Zhirkov onnistuu löytämään korkealla nostollaan puolesta kentästä Dzyuban. Harmi vain, että tämän pudotus viereen epäonnistui harvinaisesti. Haluan vielä painottaa, että nämä eivät ole mitään hätäpurkuja, vaikka siltä vaikuttaisivatkin, vaan kohteena on aina Dzyuba.
Jos pudotus olisi onnistunut, Ionov olisi päässyt täydellä vauhdilla haastamaan kahta seisovilla jaloilla ollutta skotlantilaista. Golovin ja Zhirkov ovat myös tulossa taustalta mukaan Dzyuban lisäksi tietysti.
Kun Venäjä yrittää pelata Dzyuballe pystyyn riistoista, puolustuslinjasta toppariparin on vain karsintojen tapaan tultava väkisin sinne etupuolelle kuten Boyata tekee!
