Litmasen jäähyväisten lisäksi se San Marino -peli taisi olla myös Suomen kautta aikain suurin voitto karsintapeleissä.
Nyt menee ehkä enemmän historialliseksi kuin nykytilan arvioimiseksi, mutta kun aikaisemmin kyseltiin yleisömäärien kehityksen perään niin wikipedia näkyy auttavavan siihenkin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_jalkapallomaajoukkueen_otteluistaKyllähän vaikuttaa siltä, että jalkapallomaajoukkueen suosion ja samalla yhteiskunnallisen merkityksen siirtyminen uudelle tasolle on paikallistettava aika tarkasti eikä kovin yllättävään ajankohtaan.. Eli 90-luvun alkupuolella yleisömäärät keskitason maita vastaan olivat pyörineet kymmenen tuhannen kieppeillä ja pikkumaita vastaan muutamissa tuhansissa. Ja MM 1998 karsinnat alkoivat syksyllä 1996 Sveitsiä vastaan vähän yli 7000 katsojan edessä.. Vuotta myöhemmin nähtiin sitten jo lähes täysiä stadioneita ensin romahduksessa Norjaa vastaan ja sitten siinä sateisessa lokakuun illassa. Kyseessä oli melkeinpä ensimmäinen kerta maajoukkuejalkapallossa (ja toinen ylipäätään...) kun suuret joukot tulivat katsomaan nimenomaan miten Suomen käy eikä ihmettelemään vastustajan paidassa kentällä pyörineitä supertähtiä. (Ainakin nyt jos puhutaan viimeisestä 50 vuodesta.. 50/60-luvulla PM-kisat on näköjään herättäneet ihan hyvin kiinnostusta toki).
Kiinnostus on senkin jälkeen tietysti vaihdellut menestyksen mukaan mutta perustason kasvu jäi pysyväksi. Seuraavat karsinnat aloitettiin juuri sitä Moldovaa vastaan melkein 20000 ihmisen edessä ja vanhaan välinpitämättömyyteen ei enää ole ollut paluuta edes synkimpien vuosien aikana.. Mutta joka tapauksessa kyllä se suosio nousi juuri menestyksen ja pelaajien tason paranemisen myötä. Juuri noihin aikoihinhan maajoukkueeseen rupesi tulemaan Litin rinnalle muitakin "kultaisen sukupolvien" pelaajia.
Toki stadionmittainen vastustajan tähtien perässä katsomoon juokseminen ei näytä olevan valtavan vanha harrastus sekään. Suomen jalkapallossahan oli eräänlainen esibuumi 1980-luvun puolivälissä, jolloin sen aiheuttivat hyvät esitykset -86 MM-karsinnoissa sekä Kuusysin euroseikkailun huipennus Steauaa vastaan lumisella olympiastadionilla maaliskuussa.. Isot yleisöt edes näitä huippujoukkeita alkoivat tulla vasta sen myötä: 1985 karsintapelissä Englantia vastaan oli jo yli 30000, keväällä 1987 roligaaneja tuli ihmettelemään melkein saman verran ja sambataitureita höntsäpeliin vielä enemmän. Ja seuraavissa karsinnoissa Saksaa tuli katsomaan 30000 ja Hollantia jo täysi tupa.
Mutta taas reilua kymmentä vuotta aikaisemmin Suomi oli arvottu EM 76 -karsinnoissa todelliseen kuolemanlohkoon: vastaan tuli kaksi edellisten MM-kisojen mitalistia Hollanti ja Puola sekä sitä edellisten kisojen finaalissa esiintynyt Italia. Maasta taivaaseen kehuttu Hollanti veti stadionille pari kuukautta -74 MM-kisojen jälkeen noin 20000 katsojaa, Puola vähän vähemmän ja Italia seuraavan vuonna 17000. Ja korkeintaan vastaavia lukemia huippujoukkueet olivat näköjään vetäneet muutenkin ennen sitä kasarin puoliväliä, Englanti nyt vähän enemmän. Puola oli muuten pelannut Suomessa myös 82 MM-pronssinsa jälkeen. Silloin peli oli näköjään viety Kuopioon ja varmasti hyvästä syystä, kun katsojia tuli melkein kolme tuhatta..
Seurajoukkuepuolellakin löytyy tästä mielenkiintoisia esimerkkejä. HJK pelasi syksyllä 1982 Euroopan Cupissa tarunhohtoista, TV:stä tuttua Liverpoolia vastaan. Historiallista voittoa oli todistamassa lähes 6000 katsojaa. Toki mielenkiintoa saattoi syödä että Liverpool arvottiin tuolloin Suomeen kolmantena vuonna peräkkäin ja vaikka se ykkösillään pelasikin, Oulun peleistä oli ehkä vedetty johtopäätöstä että asennepuoli Suomen vierailuilla jätti hieman toivomisen varaa. Kaikki kun tiesivät mitä toisessa osassa Anfieldilla kuitenkin tapahtuu...
