Rohkeus pitää palloa.
Hauskaa, että oikea vastaus tuli ensimmäisessä viestissä.
Kokonaisvaltainen taitotaso alhaisempi kuin muilla joukkueilla. Tästä syystä ainut realistinen pelitapa perustuu inhorealistiseen riskien minimointiin ja tehokkuuteen.
Hyvin outo näkemys, kun koko jalkapallohistoria on täynnä otteluita, joissa ei tätä kaavaa noudateta. Sinänsä Suomella olisi ollut avaimet loistavien, maalintekoon kykenevien hyökkääjien ja hyvien laitureiden sekä organisoidun keskikentän kautta ihan muunkinlaiseen peliin.
Vähän omituista oli myös se, että puolustuslinjan kokenein,Arajuuri, ei ollut sillä tasolla millä odotin, vaan junnumaisia mokia tuli melko paljon. Sen sijaan Toivio ja O'Shaughnessy vetivät mielestäni potentiaalinsa huipulla kovassa paikassa. Jatkossa Suomi tulee tarvitsemaan Hyypiän kaltaisen maailmanluokan topparin, mitenkään Arajuuren, oman lempparini, meriittejä väheksymättä. Laitapakeilta hyvä suoritus, etenkin Uroselta. Raitalalta valitettavat kämmit Belgia-ottelussa, mutta muuten hyvää peliä.
Keskikentällä Lod alisuoritti todella pahasti, mikä on todella ikävää miehen ollen kuitenkin toinen omia lemppareitani Klubi-ajoista lähtien. Kamara tuntui luulevan pelaavan kanssapelaajiaan parempien pelaajien kanssa ja antoi aika vaikeita syöttöjä todella usein. Sparvin tilalle olisi ollut vaihdosta kaivattavissa joko Perpaa tai vaikka edes Alex Rinkulaa. Sparv osoitti kyllä taas, kuinka tärkeä on majulle.
Hyökkäyksessä Pukki ei ollut luonnollisesti oma itsensä, ja tämä menee täysin Riven piikkiin. Forssia Jenseniä aiemmin kentälle kun jokainen puusilmä kotikatsomostakin huomasi, ettei homma toimi.
Nii ja joo, Luke oli jo pelkän alkulohkon perusteella koko kisojen paras maalivahti. Ei tota ukkelia voi olla rakastamatta.
